1.1.1972

Puolisoiden keskinäisessä testamentissa oli määrätty, että toisen heistä kuoltua 'jälkeenjäävä saa tilivelvollisuudetta hallita elinaikansa kaikkea sekä yksityistä että yhteistä omaisuuttamme'. Testamentin todistajien puolisoiden tarkoituksesta antamien lausumien perusteella katsottiin eloonjääneen puolison saaneen omistusoikeuden kuolleen puolison jäämistöön kuitenkin siten, että hänen tuli luovuttaa kuolleen puolison rintaperillisille heidän lakiosansa. Se seikka, että puolisot olivat testamentin teon jälkeen saaneet tietää, ettei testamentin sanonta vastannut heidän testamentilla tarkoittamaansa, ei oikeuttanut, kun jutussa oli selvitetty, että testamentin tekijät olivat mainitun tiedon saatuaan ilmoittaneet testamentin todistajille aikomuksensa muuttaa testamentin sanamuotoa vastaamaan heidän todellista tahtoaan, päättelemään, että testamentin tekijät olisivat muuttaneet alkuperäisen tarkoituksensa ja hyväksyneet testamentin sanamuodon mukaisen tulkinnan viimeiseksi tahdokseen.

MM-NS