1.1.1970

A oli yli kaksi vuotta ennen konkurssiin joutumistaan luovuttanut omistamansa tilan kauppakirjalla vaimolleen B:lle 21000 markan kiinnityslainavastuita ja myyjän vanhemmille tilalla olevassa rakennuksessa annettavaa arvoltaan vähäistä asumisoikeutta vastaan. B oli vajaan kolmen kuukauden kuluttua sen jälkeen myynyt tilan edelleen C:lle siitä pidättämäänsä 2500 neliömetrin suuruista asuinrakennuksella varustettua määräalaa ja tilan alueella muualla ollutta autotallirakennusta lukuunottamatta 25000 markan hinnasta. Koska mm. siihen nähden, että tuon rakennetun määräalan verotusarvokin oli A:n ja B:n välisen oikeustoimen aikaan 16800 markkaa, B:n oli katsottava saaneen A:lta ainakin määräalan ja autotallirakennuksen arvoa vastanneen lahjoituksen, julistettiin lahjoitus A:n velkojan kanteesta A:n oloihin epäsuhteessa olevana AL 45 §:n 1 mom:n nojalla mitättömäksi ja määräalasta sittemmin muodostettu tila sekä sanottu autotallirakennus vahvistettiin kuuluvaksi A:n konkurssipesään.

MM-NS