30.5.2016

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 29.6.2015 nro 15/0874/1

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 26.3.2015 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Kansainvälistä suojelua koskevilta osin hakemus on jätetty tutkimatta. Lisäksi Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää A:n Norjaan ja määrännyt, että hän ei saa kahden vuoden kuluessa päätöspäivästä lukien uudelleen saapua Suomeen.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Ulkomaalaislain 103 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan jättää tutkimatta, kun hakija voidaan lähettää toiseen valtioon, joka vastuuvaltion määrittämisestä annetun neuvoston asetuksen mukaan on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä.

Hakija on ennen Suomeen tuloaan hakenut kansainvälistä suojelua Norjassa. Vastuunmäärittä­misasetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan Norja on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Koska vastuunmäärittämisasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan vain yksi ainoa jäsenvaltio tutkii turvapaikkahakemuksen, ei hakemusta tutkita aineellisesti Suomessa.

Turvapaikanhakijalla on Norjassa oikeus ilmaiseen akuuttiin terveydenhoitoon, ja Norjan terveydenhoitopalvelut myös pystyvät tarjoamaan raskausaikana mahdollisesti tarvittavaa hoitoa ja seurantaa. Suomen viranomaiset ilmoittavat Norjan viranomaisille etukäteen vastuunmäärittä­misasetuksen 31 ja 32 artiklan mukaisesti turvapaikanhakijan erityistarpeista kuten esimerkiksi raskaudesta.

Mahdollisen yksityishenkilöiden taholta tulevan uhan vuoksi hakija voi kääntyä Norjassa viranomaisten puoleen.

Asiassa ei ole ilmennyt ulkomaalaislain 94 §:n 3 momentissa tarkoitettuja perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi. Maassa oleskelun jatkaminen edellyttäisi oleskelulupaa, jota hakijalle ei ole myönnetty. Käännyttämiselle on siten ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukainen peruste.

Maahanmuuttovirasto on käännyttämisestä ja maahantulokiellosta päättäessään ottanut huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Hakija voidaan käännyttää hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan valtioon ilman, että hakija siellä joutuisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa, perustuslain 9 §:n 4 momentissa tai ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi.

Maahantulokieltoa ja sen pituutta määrätessään Maahanmuuttovirasto on ottanut huomioon sen, ettei hakijalla ole Suomeen sellaisia perhe- tai työsiteitä, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi.

Maahanmuuttoviraston soveltamat oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 94 § 3 momentti, 103 § 1 momentti 2 kohta, 146 §, 147 a § 1 ja 2 momentti, 148 § 2 momentti, 150 § 1 momentti

Perustuslaki 9 § 4 momentti

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 604/2013 kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta ( uudelleenlaadittu vastuunmäärittämisasetus , ns. Dublin III)

Euroopan ihmisoikeussopimus 3 artikla

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut maahantulokiellon ja muilta osin hylännyt A:n valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Kansainvälinen suojelu

Valittaja on saapunut Suomeen Norjan kautta. Norja on näin ollen vastuunmäärittämisasetuksen mukaan vastuussa valittajan turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Maahanmuuttovirasto on siten voinut päätöksessään mainitsemillaan perusteilla jättää tutkimatta valittajan turvapaikkaa koskevan hakemuksen ja hylätä oleskelulupaa koskevan hakemuksen.

Vastuunmäärittämisasetuksen 20 artiklan 3 kohdassa säädetään menettelystä niiden lapsien osalta, jotka ovat syntyneet sen jälkeen, kun hakija on saapunut jäsenvaltion alueelle. Lapsen tilannetta ei käsitellä erillään hänen perheenjäsenensä tilanteesta, vaan se kuuluu kyseisen perheenjäsenen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion vastuulle.

Valittajalla tai hänen muutoksenhakuvaatimuksen käsittelyn aikana syntyneellä lapsellaan ei ole Suomen kansalaisuutta. Sillä seikalla, että lapsen todennäköinen biologinen isä on Suomen kansalainen, ei ole ratkaisevaa merkitystä asiassa. Mahdollinen isyyden vahvistamista koskeva oikeudenkäynti ei ole peruste turvapaikkahakemuksen tutkimiselle tai oleskeluluvan myöntämiselle Suomessa. Valituksenalaisen päätöksen mukaista ratkaisua turvapaikkaa koskevan hakemuksen tutkimatta jättämisestä ja oleskelulupahakemuksen hylkäämisestä ei siten ole syytä arvioida toisin hallinto-oikeudessa esitetyn perusteella.

Käännyttäminen ja maahantulokielto

Valittaja on terve, 27-vuotias nainen. Valittaja on saanut lapsen toukokuussa 2015. Lapsen isyyden varmistamiseksi on suoritettu oikeuslääketieteellinen isyystutkimus, jonka perusteella on todennäköistä, että B on lapsen isä. Lounais-Suomen maistraatti on 10.6.2015 antanut isyyden vahvistamisasiassa päätöksen, jonka mukaan isyyden tunnustamista ei hyväksytä, koska lapsen äidin henkilöllisyyttä ei ole tarkistettu luotettavasta asiakirjasta. Lisäksi äidin siviilisääty on jäänyt epäselväksi.

Valittaja ja B eivät ole seurustelleet tai asuneet yhdessä. B ei ole valittajan eikä valittajan lapsen ulkomaalaislain 37 §:n tarkoittama perheenjäsen.

Valittaja oleskelee Suomessa ilman oleskelulupaa. Hänen Suomessa syntynyt lapsensa ei ole Suomen kansalainen. Kun otetaan huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksessä lausuttu sekä kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan, valittaja on voitu määrätä käännytettäväksi Norjaan. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin hallinto-oikeudessa esitetyn perusteella.

Valittajan ilmoituksen mukaan B tulee nostamaan isyyskanteen niin pian kuin mahdollista. Tähän nähden valittajaa ei ole aiheellista määrätä maahantulokieltoon.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 6 §, 37 § 1 momentti, 103 § 1 momentti 2 kohta, 146 §, 147 §, 148 § ja 150 §

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013 kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu vastuunmäärittämisasetus)

Hallintolainkäyttölaki 32 § 1 momentti ja 38 §

Hallintolaki 11 §, 14 §, 34 § ja 35 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Terttu Villikka, Pirjo Järvenpää ja Tero Leskinen. Esittelijä Iisa Ylinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi turvapaikan tai oleskeluluvan myöntämiseksi. Päätöksen täytäntöönpano on kiellettävä.

Vaatimusten perusteiksi on esitetty muun ohessa seuraavaa:

Muutoksenhakuoikeus jäisi tosiasiallisesti valittajan kohdalla toteutumatta, jos valittaja käännytettäisiin välittömästi. Koska valittajalla on jo aiempikin maahantulokielto, joka on voimassa 10.3.2016 saakka, on epäselvää, miten isyysasia saadaan suomalaisessa tuomioistuimessa vahvistettua. Isä on nostanut isyyskanteen Helsingin käräjäoikeudessa 25.6.2015. Oikeusgeneettisen tutkimuksen perusteella on varmaa, että hän on lapsen isä, ja isyys tullaan vahvistamaan. Käytännössä tilanne johtaa siihen, että Suomesta käännytetään myös valittajan lapsi, koska äiti on tällä hetkellä ainoa huoltaja. Lapsi saisi varmuudella Suomen kansalaisuuden isyyden vahvistamisen seurauksena. Suomen kansalaista ei saa käännyttää maasta eikä se seikka, että isyyttä ei vielä ole pystytty vahvistamaan, anna aihetta arvioida tilannetta käännytyksen osalta toisin.

Valittajan oikeusturva vaatii, että hän voi jäädä Suomeen valitusasian ratkaisuun saakka. Vaadittu suullinen käsittely olisi vaikea järjestää, jos valittaja käännytetään maasta.

Yleinen etu ei muutenkaan vaadi käännytyksen välitöntä täytäntöönpanoa, eikä asiassa koidu kenellekään vahinkoa, vaikka valittajan sallitaan olla Suomessa tuomioistuimen pääasiaratkaisuun saakka.

Valituksenalaisen hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ovat puutteelliset erityisesti lapsen edun arvioinnin osalta.

Hallinto-oikeus on katsonut, että Maahanmuuttovirasto ei ole menetellyt virheellisesti, kun se ei ole kuullut lapsen isää, koska tämä ei ole vahvistettu lapsen isä. Kuulemisessa on kuitenkin otettava huomioon tosiasialliset perhesuhteet, eikä voida vedota siihen, että muodollista perheyhteyttä ei ole. B on läsnä lapsen elämässä ja tosiasiallisesti tämän huoltaja, vaikka isyyttä ei ole vielä voitu vahvistaa.

Jos korkein hallinto-oikeus ei katso voivansa ratkaista asiaa kirjallisessa menettelyssä valittajan eduksi, tulee sen järjestää suullinen käsittely tai toissijaisesti palauttaa asia hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi. Ottaen huomioon, että asiassa on ainakin osittain kyse valittajan ja lapsen isän kertomuksen uskottavuudesta, on valittajaa kuultava hänen turvapaikkaperusteidensa suhteen tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä.

A on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittänyt uutena selvityksenä, että hänen toukokuussa 2015 syntynyt lapsensa C on Suomen kansalainen Helsingin käräjäoikeuden vahvistettua 17.8.2015 lapsen isän olevan Suomen kansalainen B.

Merkitään , että korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 11.9.2015 taltionumero 2407 kieltänyt käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa ehkä toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

2. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

3. Täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta lausuminen raukeaa.

Perustelut

1. Suullinen käsittely

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely.

A on valituksessaan vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa tai asia palautetaan hallinto-oikeuteen suullisen käsittelyn toimittamiseksi, jos asiaa ei ratkaista kirjallisessa menettelyssä hänen edukseen. Asian edellä ilmenevään lopputulokseen nähden ei ole tarpeen pitää suullista käsittelyä eikä ottaa kantaa väitettyihin menettelyvirheisiin.

2. Pääasia

2.1 Asiassa saatu uusi selvitys

Lapsi saa kansalaisuuslain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdan mukaan syntyessään Suomen kansalaisuuden, jos isä on Suomen kansalainen ja lapsi syntyy Suomessa ja miehen isyys lapseen vahvistetaan.

C on tämän perusteella saanut Suomen kansalaisuuden syntymästään lähtien, kun B:n isyys on vahvistettu. Väestötietojärjestelmään merkityn tiedon mukaan C on sekä Suomen että Kenian kansalainen. Molemmat vanhemmat ovat hänen huoltajiaan.

Asiassa on arvioitava, onko uudella selvityksellä merkitystä muutoksenhakijan hakemuksen tutkittavaksi ottamisen ja käännyttämispäätöksen kannalta.

2.2. Sovellettavat oikeusohjeet

Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston asetuksen (EY) N:o 604/2013 kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu vastuunmäärittämisasetus, ns. Dublin III) 1 artiklan mukaan asetuksessa vahvistetaan ne perusteet ja menettelyt, joiden mukaisesti määritellään kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio.

Vastuunmäärittämisasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on käsiteltävä jokaisen kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön minkä tahansa jäsenvaltion alueella tai rajalla tai kauttakulkualueella tekemä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus. Turvapaikkahakemuksen käsittelee yksi ainoa jäsenvaltio, ja tämä jäsenvaltio on se, joka asetuksen III luvussa esitettyjen perusteiden mukaisesti on vastuussa hakemuksen käsittelystä.

Asetuksen 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan jollei hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaa jäsenvaltiota voida määrittää tässä asetuksessa lueteltujen perusteiden mukaisesti, käsittelystä vastaa ensimmäinen jäsenvaltio, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty.

Asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on kaikkien asetuksessa säädettyjen menettelyjen soveltamisessa otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu.

Asetuksen 17 artiklan 1 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan edellä olevasta 3 artiklan 1 kohdasta poiketen kukin jäsenvaltio voi päättää käsitellä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön siellä jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen siinäkin tapauksessa, ettei se mainitussa asetuksessa määriteltyjen perusteiden mukaan ole vastuussa hakemuksen käsittelystä.

Asetuksen 20 artiklan 3 kohdan mukaan jos hakijan mukana on alaikäinen, joka täyttää perheenjäsenen määritelmän vaatimukset, alaikäisen tilannetta ei asetusta sovellettaessa saa käsitellä erillään hänen perheenjäsenensä tilanteesta, vaan se kuuluu kyseisen perheenjäsenen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion vastuulle myös siinä tapauksessa, että alaikäinen ei itse ole hakija, edellyttäen että se on alaikäisen edun mukaista. Samoin on kohdeltava lapsia, jotka ovat syntyneet sen jälkeen, kun hakija on saapunut jäsenvaltioiden alueelle.

Suomen perustuslain 9 §:n 3 momentin mukaan Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan.

Ulkomaalaislain 103 §:n 2 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan jättää tutkimatta, jos hakija voidaan lähettää toiseen valtioon, joka vastuuvaltion määrittämisestä annetun neuvoston asetuksen mukaan on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä.

Ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ilman oleskelulupaa maahan tullut ulkomaalainen, jonka oleskelu Suomessa edellyttäisi viisumia tai oleskelulupaa, mutta joka ei ole sitä hakenut tai jolle ei ole sitä myönnetty.

Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

2.3 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

A on ennen Suomeen tuloaan hakenut kansainvälistä suojelua Norjassa. Norja on siten lähtökohtaisesti vastuunmäärittämisasetuksen mukaan vastuussa hänen turvapaikkahakemuksensa käsittelystä. A ei ole esittänyt sellaisia muita kuin uuteen selvitykseen liittyviä seikkoja, joilla olisi merkitystä hakemuksen tutkimatta jättämistä ja käännyttämistä arvioitaessa.

Asiassa on siten ratkaistava, onko kolmannen maan kansalaisen täällä jättämä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus edellä mainitusta pääsäännöstä poiketen käsiteltävä vastuunmäärittämis­asetuksen 17 artiklan 1 kohdan sisältämän harkintavaltalausekkeen mukaisesti Suomessa ottaen huomioon kaikki asian olosuhteet, joihin kuuluu se, että muutoksenhakijan lapsen on aiemmin mainituin tavoin selvitetty saaneen Suomen kansalaisuuden.

Vastuunmäärittämisasetuksessa sallitaan hakemuksen vastaanottaneen jäsenvaltion ottaa oman harkintansa perusteella vastuu hakemuksen käsittelystä 17 artiklan 1 kohdan nojalla. Tässä harkinnassa voidaan ottaa huomioon kuhunkin tapaukseen liittyvät yksilölliset seikat. Asiaa on tässä yhteydessä vastuunmäärittämisasetuksen ohella arvioitava myös perustuslain 9 §:n 3 momentin samoin kuin ulkomaalaislain 146 §:n kannalta.

Vastuunmäärittämisasetuksessa ei ole erikseen säädetty kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelemisestä vastuussa olevasta jäsenvaltiosta sellaisessa tapauksessa, jossa kolmannen maan kansalaisen alaikäinen lapsi on jonkin jäsenvaltion kansalainen. Vastuunmäärittä­misasetuksen 6 artiklassa ja johdanto-osan 13 - 17 kohdassa kuitenkin painotetaan lapsen edun ja perhe-elämän suojan kunnioittamisen periaatteita asetusta sovellettaessa.

Suomen kansalaista ei saa perustuslain 9 §:n 3 momentin mukaan karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan. Valituksenalaisessa päätöksessä on kysymys Suomen kansalaisen äidin käännyttämisestä eikä päätös siten suoraan merkitse Suomen kansalaisen siirtämistä toiseen maahan. Kun kuitenkin otetaan huomioon lapsen ikä ja hänen riippuvuutensa äidistään on ilmeistä, että lapsen äidin käännyttäminen vastuunmäärittämisasetuksen mukaan ensisijaisesti turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan valtioon merkitsisi samalla tosiasiallisesti myös lapsen siirtämistä Suomesta tähän toiseen maahan. Varteenotettavana vaihtoehtona tilanteessa, jossa pieni lapsi on ollut yksin äidin hoidossa, ei voida pitää sitäkään, että lapsi tällöin jäisi isänsä hoitoon Suomeen. Kun kysymys on Suomen kansalaisesta, joka ei ikänsä vuoksi kykene itse perustuslain säännöksessä tarkoitetulla tavalla muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on huomioon otettava lapsen huoltajan tahto, joka käy ilmi valituslupahakemuksesta ja valituksesta.

Näissä olosuhteissa lapsen edun on katsottava vahvasti puoltavan sitä, että äitiä ei käännytetä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelemiseksi toiseen maahan. Lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan liittyvät muutoksenhakijan käännyttämistä vastaan puhuvat seikat ovat tässä tilanteessa muita kokonaisharkinnassa huomioon otettavia käännyttämistä puoltavia seikkoja painavampia. Muutoksenhakijaa ei näin ollen tule käännyttää Norjaan. Kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on tapaukseen liittyvien yksilöllisten seikkojen vuoksi käsiteltävä vastuunmäärittämisasetuksen harkintavaltalausekkeen nojalla Suomessa.

Edellä mainituilla perusteilla Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset on kumottava ja valittajan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

3. Täytäntöönpanon kieltäminen

Kun Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ovat tällä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä tulleet kumotuiksi, ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta valittajan vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Oikeusapu

Avustajalle oikeusapulain nojalla maksettava määrä hyväksytään vaatimuksen mukaisena. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Janne Aer ja Petri Helander. Asian esittelijä Liisa Leiniö.