8.5.2014

Päätökset, joita valitukset koskevat

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 3.9.2013 nro 13/0530/2

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 3.9.2013 nro 13/0531/2

1. Asioiden käsittely Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunnassa

1.1 Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös rakennusvalvonta-asiassa

Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunta on 13.12.2011 §:n 99 kohdalla tekemällään päätöksellä muun ohella maankäyttö- ja rakennuslain 166, 167 ja 169 §:n nojalla velvoittanut X:n poistamaan Vesilahden kunnan Suomelan kylässä sijaitsevalta tilalta Rahoinen RN:o 1:2 varastoidut ympäristöä rumentavat tarvikkeet; käytöstä poistetut ajoneuvot, ajoneuvojen renkaat, tyhjät ja vajaat kanisterit ja säiliöt, kontit, käytöstä poistetut kodinkoneet, puulavat, metalliset koneenosat, purkutavara, rakennusjätteet, ynnä muut käytöstä poistetut tarvikkeet kahden kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta. Velvoitteen tehosteeksi on asetettu 10 000 euron kiinteä uhkasakko.

Rakennus- ja ympäristölautakunta on määrännyt, että velvoitetta on noudatettava muutoksenhausta huolimatta.

1.2 Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös roskaantuneen alueen puhdistamista koskevassa asiassa

Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunta on 7.2.2012 tekemällään päätöksellä (§ 8) muiden ohella jätelain (1072/1993) 21 ja 58 §:n nojalla velvoittanut X:n poistamaan Vesilahden kunnan Suomelan kylässä sijaitsevalta tilalta Rahoinen RN:o 1:2 ympäristöön jätetyt käytöstä poistetut ajoneuvot, esineet, kodinkoneet ja muut sähkölaitteet, ajoneuvojen renkaat, kontit, puulavat sekä tyhjät että täysinäiset tynnyrit, kanisterit, jätepuut, sekalainen metalliromu, purkutuotteet ynnä muut tarvikkeet. Velvoitteen tehosteeksi on asetettu juokseva uhkasakko, jonka peruserä on 5 000 euroa ja lisäerä 1 000 euroa kuukaudessa.

Rakennus- ja ympäristölautakunta on määrännyt, että velvoitetta on noudatettava muutoksenhausta huolimatta.

2. Asioiden käsittely hallinto-oikeudessa

2.1 Rakennusvalvonta-asian käsittely hallinto-oikeudessa

X on valituksessaan vaatinut, että Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunnan 13.12.2011 §:n 99 kohdalla tekemä päätös kumotaan.

Vaatimustensa tueksi X on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Tila on asumaton. Kaikki tilaa koskevat velvoitteet on kohdistettava kuolinpesään, eikä sen yhteen osakkaaseen. Tilalla on jokaisen kuolinpesän osakkaan irtainta omaisuutta. Eniten irtainta omaisuutta on X:llä.

Kiinteistölle on jäänyt vanhempien tehtäväksi tai hankittavaksi pyytämiä ja maksamia sekä osin myös maksamattomia rakennelmia ja tavaroita.

Osa materiaalista kuuluu kiistanalaisesti X:lle. Alueelta nyt poistettavaksi vaaditusta osasta esineistä on tehty poistot kuolinpesien verotuksessa.

Päätöksessä on perusteetta puututtu nosturikuorma-auton hydraulinestesäiliön alla olevaan varmuussäiliöön, joka on asennettu ympäristön suojaamiseksi. Säiliöön kertyy paineakun hydraulineste muutamassa päivässä moottorin sammutuksen jälkeen. Poltettavaksi tarkoitettu lastilava- ja puuvarasto on perikunnan päärakennuksen lämmittämistä varten.

Poiskuljetettavaksi määrätty energiapuu on ollut vapaasti muidenkin osakkaiden käytössä. Lähes käyttämättömät, yli 100 000 euron arvoiset sähkögeneraattorit eivät ole sähkömoottoriromua. Ne on suojattu ilmavasti ruostumattomilla teräslevyillä. Kaksi purettua WC-pönttöä ovat vielä hyödynnettävissä. Niiden posliiniosista on yhdistettävissä toisen alaosa ja toisen yläosa toimivaksi kokonaisuudeksi.

Tarkastuskertomuksessa mainitulle kumpareelle X on vuonna 1968 tehnyt louhituista kivistä neliömäisen kivipenkin. Keskellä oleva pöytä muodostuu kahdesta kuorma-auton jarrurummusta ja niiden päälle nostetusta 10 kuutiometrin öljysäiliön päädystä. Jarrurumpuja on 50 metrin päässä parikymmentä lisää vastaavaan käyttöön.

Toiselle kumpareelle X on omalla kustannuksellaan pystyttänyt isänsä syntymän 100-vuotismuistomerkin, joka muodostuu jalustasta ja 3 200 kiloa painavasta ruostumattomasta jaloterästangosta.

Päätöksessä asetetun määräajan puitteissa toimiminen talvella on mahdotonta lumesta johtuen. Valituskirjelmän täydennyksen mukaan kiinteistön piha-/peltotie sotkeutuu roudan sulamisen jälkeen vähäisenkin kevyiden autojen liikenteen vuoksi ajokelvottomaksi toukokuun lopulle saakka. Siksi tien käyttö on keväisin rajoitettava minimiinsä.

Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut lausunnon.

X on antanut vastaselityksen. Vesilahden kunta on määrättävä korvaamaan X:n oikeudenkäyntikulut ja lainvastaisesta toiminnasta aiheutetut aineelliset ja aineettomat menetykset.

X on toimittanut lisäkirjelmän.

2.2 Roskaantuneen alueen puhdistamista koskevan asian käsittely hallinto-oikeudessa

X on valituksessaan vaatinut, että Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunnan 7.2.2012 §:n 8 kohdalla tekemä päätös kumotaan.

Vaatimustensa tueksi X on uudistanut ne perusteet, joita hän on valituksessaan rakennusvalvonta-asiassa annetusta päätöksestä esittänyt ja todennut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Päätös on lainvastainen. Lautakunta on nyt tehnyt samasta asiasta toisen päällekkäisen mutta eri sisältöisen päätöksen. Kaikki tilaa koskevat velvoitteet tulee kohdistaa kuolinpesään, ei sen yhteen osakkaaseen.

Päätöksessä ei ole otettu huomioon talvisia ja keväisiä luonnonolosuhteita. Asetetun määräajan puitteissa toimiminen on mahdotonta lumesta johtuen.

Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut lausunnon.

X on antanut vastaselityksen, jossa on muun ohella todettu etteivät ajoneuvot ole romua. Valokuvissa olevat kuorma-auto, maastohenkilöauto, neljä henkilöautoa ja pakettiauto ovat kaikki rekisteröityjä ja helposti käyttöön otettavissa. Uusiokäyttö ei ole luvanvaraista toimintaa.

3. Hallinto-oikeuden ratkaisut

3.1 Hallinto-oikeuden ratkaisut rakennusvalvonta-asiassa

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 27.4.2012 antamallaan päätöksellä nro 12/0246/2 kieltänyt Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunnan 13.12.2011 §:n 99 kohdalla tekemän päätöksen täytäntöönpanon, kunnes päätöstä koskeva valitus on hallinto-oikeudessa ratkaistu tai hallinto-oikeus sitä ennen toisin määrää.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 3.9.2013 antamallaan valituksenalaisella päätöksellä nro 13/0530/2 jättänyt tutkimatta X:n valituksessaan esittämän vaatimuksen vahinkojen korvaamisesta ja muutoin hylännyt valituksen Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunnan 13.12.2011 §:n 99 kohdalla tekemästä päätöksestä ja X:n esittämän oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tutkimatta jättäminen

Hallinto-oikeuslain 3 §:n mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa (586/1996) tai muussa laissa.

Vahingonkorvausvaatimusten käsitteleminen ei kuulu hallinto-oikeuden toimivaltaan.

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:n 1 momentin mukaan rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä.

Saman pykälän 3 momentin mukaan, jos rakennuksen kunnossapitovelvollisuus laiminlyödään, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä rakennuksen korjattavaksi tai sen ympäristön siistittäväksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 167 §:n 1 momentin mukaan rakennettu ympäristö on pidettävä rakennusluvan mukaisessa käytössä ja siistissä kunnossa.

Saman lain 169 §:n 1 momentin mukaan varastointi ulkosalla on järjestettävä niin, ettei se turmele tieltä tai muulta yleiseltä kulkuväylältä tai alueelta näkyvää maisemaa taikka häiritse ympäröivää asutusta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 182 §:n 1 momentin mukaan, jos joku ryhtyy toimiin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin näihin perustuvan velvollisuutensa, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi päätöksellään velvoittaa niskoittelijan määräajassa oikaisemaan sen, mitä on tehty tai lyöty laimin.

Saman pykälän 2 momentin mukaan viranomaisen antamaa kieltoa tai määräystä voidaan tehostaa uhkasakolla.

Uhkasakkolain 6 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko asetetaan määräämällä päävelvoite asianosaisen noudatettavaksi sakon uhalla.

Saman pykälän 2 momentin mukaan uhkasakko asetetaan markkamäärältään kiinteänä tai siten, että sen suuruus määräytyy ajan kulumisen mukaan ( juokseva uhkasakko ).

Saman pykälän 3 momentin mukaan asettamispäätöksestä on käytävä selvästi ilmi, mihin asianosainen on velvoitettu ja milloin, mihin mennessä tai mistä lähtien päävelvoitetta on noudatettava. Määräajan pituutta harkittaessa on otettava huomioon päävelvoitteen laatu ja laajuus, velvoitetun mahdollisuus noudattaa sitä sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

Uhkasakkolain 7 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta.

Vesilahden kunnan rakennusjärjestyksen 33 §:n mukaan tontit ja rakennuspaikat on pidettävä niiden käyttötarkoituksen ja ympäröivän alueen maankäytön edellyttämässä asianmukaisessa kunnossa. Ympäristöä häiritsevien ulkovarastojen ympärille on istutettava tai rakennettava aita. Tontti ja rakennuspaikka tulee muutoinkin tarvittaessa sopivin istutuksin liittää ympäröivään maisemaan. Rakennukset, niiden julkisivut ja ulkopuoliset osat, portit, aidat, istutukset sekä sellaiset rakennelmat ja pienehköt laitokset, jotka vaikuttavat ympäristökuvaan, on pidettävä asianmukaisessa kunnossa ja niin, etteivät ne rumenna ympäristöä.

Saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Kiinteistötietojärjestelmän mukaan Rahoisen tilan omistaa A:n jakamaton kuolinpesä. Muun ohella X on mainitun kuolinpesän osakas.

Tilalla on todettu olevan pitkäaikaista tavaroiden ulkosäilytystä. Rakennus- ja ympäristölautakunta on muun muassa 14.6.2011 suorittamassaan tarkastuksessa havainnut piha-alueella olevan runsaasti erilaisia tavaroita, muun muassa metalliesineitä, autonrenkaita, ajoneuvoja, koneita ja laitteita sekä purkutuotteita. Tynnyreistä ja kanistereista osa oli tyhjiä, osassa oli nesteitä. Tarkastuksessa 6.9.2011 tila on edelleen ollut siivoamatta. Tarkastushavaintojen ja asiakirjoissa olevien valokuvien perusteella kiinteistölle oli edellisen tarkastuksen jälkeen tuotu ainakin palaneen rakennuksen puisia jäännöksiä ja muutama puinen kehikko. Niin sanotun huvilarakennuksen ja niin sanotun junarakennuksen ovien edessä oli runsaasti erilaista tavaraa ja rakennusten lähellä oli kemikaalisäiliöitä. Mainitut tavarat ja muut irtaimet esineet aiheuttavat epäsiisteyttä, maiseman rumentumista ja viihtyisyyden vähentymistä alueella.

X:ää on vuodesta 2003 lähtien kehotettu useaan otteeseen siivoamaan Rahoisten tilaa. Ympäristösuunnittelijan 27.6.2011 antaman kehotuksen määräpäivä on ollut 31.8.2011. X on myös itse kirjeellään 11.6.2011 ilmoittanut kunnalle, että kiinteistöllä ulko- ja sisävarastoinnissa/-säilytyksessä oleva tavara on hänen. Myös kuolinpesän osakkaat B ja C ovat katselmuksen yhteydessä ilmoittaneet kaiken ulkovarastoidun tavaran kuuluvan X:lle. Hallinto-oikeudelle lähettämässään lisälausumassa X toteaa suurimman osan tavaroista olevan hänen omistuksessaan. Lisäksi X on kuitenkin katsonut, ettei hänellä yksin ole mahdollisuutta selviytyä siivoamistehtävästä, koska kiinteistöllä on hänen mukaansa eri henkilöiden omistamia tavaroita. Asiakirjoista ilmenevä tilan historia huomioon ottaen X:llä voidaan katsoa olevan riittävästi tietoa tilan tavaroiden omistussuhteista. X:llä on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus päävelvoitteen noudattamiseen. Hänet on siten voitu velvoittaa valituksenalaisessa päätöksessä määrätyllä tavalla siivoamaan tila ja asettaa velvoitteen tehosteeksi sakon uhka. Omaisuuden verokohtelulla ei ole asiassa merkitystä.

Rakennus- ja ympäristölautakunta on tehnyt päätöksensä 13.12.2011 ja asettanut tällöin velvoitteen täyttämiselle kahden kuukauden määräajan päätöksen tiedoksisaannista. Ottaen huomioon edellä mainitut X:lle jo aikaisemmin annetut kiinteistön puhdistamiskehotukset, X:lle asetettu määräaika ei ole ollut kohtuuttoman lyhyt. Kun rakennus- ja ympäristölautakunnan asettama määräaika velvoitteen täyttämiseen on kuitenkin jo kulunut umpeen, hallinto-oikeus jatkaa määräaikaa 31.10.2013 saakka.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä X:lle ei tule korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Uhkasakkolaki 8, 9 ja 11 §

Hallintolainkäyttölaki 74 §

3.2 Hallinto-oikeuden ratkaisut roskaantuneen alueen puhdistamista koskevassa hallintopakkoasiassa

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 27.4.2012 antamallaan päätöksellä nro 12/0245/2 kieltänyt rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksen täytäntöönpanon, kunnes päätöstä koskeva valitus on hallinto-oikeudessa ratkaistu tai hallinto-oikeus sitä ennen toisin määrää.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt X:n valituksen rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksestä ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. Puhdistamisvelvoitteen täyttämistä koskevaa määräaikaa on kuitenkin pidennetty 30.10.2013 saakka.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Jätelain (3.12.1993/1072) 19 §:n mukaan ympäristöön ei saa jättää roskaa, likaa eikä käytöstä poistettua konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä siten, että siitä voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle, epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä tai niihin rinnastettavaa muuta vaaraa tai haittaa ( roskaamiskielto ).

Jätelain (3.12.1993/1072) 20 §:n 1 momentin mukaan roskaaja on velvollinen puhdistamaan roskaantuneen alueen.

Jätelain 21 §:n (22.12.2009/1583) 1 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä roskaajan tai muun puhdistamiseen velvollisen puhdistamaan roskaantuneen alueen.

Jätelain 57 §:n 1 momentin (19.6.1997/605) mukaan jos jätehuollossa tai muussa tässä laissa tarkoitetussa toiminnassa rikotaan tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, valvontaviranomainen voi kieltää rikkojaa jatkamasta tai toistamasta säännösten vastaista menettelyä ja määrätä säännösten rikkojan määräämässään ajassa täyttämään velvollisuutensa.

Jätelain 58 §:n 1 momentin (21.12.2010/1283) mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi tehostaa tämän lain tai sen nojalla annetun säännöksen perusteella antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla.

Saman pykälän 2 momentin mukaan uhkasakkoa koskevassa asiassa noudatetaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

Uhkasakkolain 6 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko asetetaan määräämällä päävelvoite asianosaisen noudatettavaksi sakon uhalla. Kunkin päävelvoitteen tehosteeksi on asetettava eri uhkasakko.

Saman pykälän 2 momentin mukaan uhkasakko asetetaan markkamäärältään kiinteänä tai siten, että sen suuruus määräytyy ajan kulumisen mukaan ( juokseva uhkasakko ).

Saman pykälän 3 momentin mukaan asettamispäätöksestä on käytävä selvästi ilmi, mihin asianosainen on velvoitettu ja milloin, mihin mennessä tai mistä lähtien päävelvoitetta on noudatettava. Määräajan pituutta harkittaessa on otettava huomioon päävelvoitteen laatu ja laajuus, velvoitetun mahdollisuus noudattaa sitä sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

Uhkasakkolain 7 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta.

Saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Kiinteistötietojärjestelmän mukaan Rahoisen tilan omistaa A:n jakamaton kuolinpesä. Muun ohella X on mainitun kuolinpesän osakas.

Tilalla on todettu olevan pitkäaikaista tavaroiden ulkosäilytystä ja tila on todettu roskaantuneeksi. Rakennus- ja ympäristölautakunta on muun muassa 14.6.2011 suorittamassaan tarkastuksessa havainnut piha-alueella olevan runsaasti erilaisia tavaroita, muun muassa metalliesineitä, autonrenkaita, ajoneuvoja, koneita ja laitteita sekä purkutuotteita. Tynnyreistä ja kanistereista osa oli tyhjiä, osassa oli nesteitä. Tarkastuksessa 6.9.2011 tila on edelleen ollut siivoamatta. Tarkastushavaintojen ja asiakirjoissa olevien valokuvien perusteella kiinteistölle oli edellisen tarkastuksen jälkeen tuotu ainakin palaneen rakennuksen puisia jäännöksiä ja muutama puinen kehikko. Niin sanotun huvilarakennuksen ja niin sanotun junarakennuksen ovien edessä oli runsaasti erilaista tavaraa ja rakennusten lähellä oli kemikaalisäiliöitä. Mainitut tavarat ja muut irtaimet esineet aiheuttavat epäsiisteyttä, maiseman rumentumista ja viihtyisyyden vähentymistä alueella.

X:ää on vuodesta 2003 lähtien kehotettu useaan otteeseen siivoamaan Rahoisten tilaa. Ympäristösuunnittelijan 28.6.2011 antaman kehotuksen määräpäivä on ollut 31.8.2011. X on myös itse kirjeellään 11.6.2011 ilmoittanut kunnalle, että kiinteistöllä ulko- ja sisävarastoinnissa/-säilytyksessä oleva tavara on hänen. Myös kuolinpesän osakkaat B ja C ovat katselmuksen yhteydessä ilmoittaneet kaiken ulkovarastoidun tavaran kuuluvan X:lle. Hallinto-oikeudelle lähettämässään lisälausumassa X toteaa suurimman osan tavaroista olevan hänen omistuksessaan. Lisäksi X on kuitenkin katsonut, ettei hänellä yksin ole mahdollisuutta selviytyä siivoamistehtävästä, koska kiinteistöllä on hänen mukaansa eri henkilöiden omistamia tavaroita. Asiakirjoista ilmenevä tilan historia huomioon ottaen X:llä voidaan katsoa olevan riittävästi tietoa tilan tavaroiden omistussuhteista. Näin ollen tilalla olevan tavaran omistussuhteet on selvitetty riittävästi velvoitteen määräämiseksi X:lle.

Näillä perusteilla X on voitu velvoittaa valituksenalaisessa päätöksessä määrätyllä tavalla siivoamaan tila ja asettaa sen tehosteeksi sakon uhka. Omaisuuden verotuskohtelulla ei ole asiassa merkitystä.

Rakennus- ja ympäristölautakunta on tehnyt päätöksensä 7.2.2012 ja asettanut tällöin velvoitteen täyttämiselle kahden kuukauden määräajan päätöksen tiedoksisaannista. Ottaen huomioon edellä mainitut X:lle jo aikaisemmin annetut kiinteistön puhdistamiskehotukset, X:lle asetettu määräaika ei ole ollut kohtuuttoman lyhyt. Kun rakennus- ja ympäristölautakunnan asettama määräaika velvoitteelle on umpeutunut muutoksenhaun aikana, hallinto-oikeus pidentää määräaikaa 31.10.2013 saakka. Päätöstä ei ole syytä muutoin muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Jätelaki (646/2011) 148 ja 149 §

Uhkasakkolaki 8 ja 9 §

Asiat ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Elina Tanskanen ja Jouni Ranta, joka on myös esitellyt asiat.

4. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

4.1 Valitus, lausunto ja vastaselitys rakennusvalvonta-asiassa

X on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunnan päätökset rakennusvalvonta-asiassa kumotaan ja hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano kielletään. Vaihtoehtoisesti hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia on palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi. Asetetun päävelvoitteen täyttämisen määräaikaa on joka tapauksessa pidennettävä 1.5.2014 saakka.

Vaatimustensa tueksi X on esittänyt muun ohella seuraavaa:

X on virheellisesti määritelty ainoaksi asianosaiseksi, vaikka vaatimukset olisi täytynyt kohdistaa kaikkiin kuolinpesän osakkaisiin. Muutoksenhakija ei pysty yksin täyttämään päävelvoitetta kiinteistöllä olevien esineiden poistamisesta.

Kysymyksessä olevan Rahoisen tilan RN:o 1:2 omistaa A:n jakamaton kuolinpesä. X ei ole missään vaiheessa esittänyt, että kaikki kiinteistöllä ulkovarastoinnissa oleva tavara on hänen. Kuolinpesän osakkailla on hyvin ristiriitaiset käsitykset siitä, mikä osa irtaimistosta kenellekin kuuluu.

Hallinto-oikeus ei päätöksessään selvennä, mihin perustuu esitetty näkemys siitä, että X:llä voidaan katsoa olevan riittävästi tietoa tavaroiden omistussuhteista.

Osa osakkaista on sitä mieltä, ettei kiinteistöitä voida poistaa mitään ennen kuin pesä on jaettu. Irtaimiston poistamista koskevan yksilöidyn suostumuksen hankkiminen jokaiselta osakkaalta ei ole tähän mennessä onnistunut. Muutoksenhakija ei ymmärrä, millä perusteella velvoite on kohdistettu vain häneen eikä kaikkiin pesän osakkaisiin. Tila on ollut koko ajan myös muiden pesän osakkaiden käytössä varastointia varten ja ainakin osa pesän osakkaista on hiljaisesti hyväksynyt, että pihalle on tuotu tavaroita.

Perintökaaren 18 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan osakasten tulee pesän selvittämistä varten yhteisesti hallita pesän omaisuutta. He edustavat tällöin kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantavat ja vastaavat pesää koskevissa asioissa. Toimenpide, joka ei siedä viivytystä, voidaan suorittaa, vaikkei kaikkien osakkaiden suostumusta saada hankituksi.

Uhkasakon asettaminen ja teettämisuhan täytäntöönpano ovat hallintopakkomenettelyn vaiheita, joissa velvoite tulisi kohdistaa erikseen jokaiseen kuolinpesän osakkaaseen. Hallintopakkomenettely olisi tullut kohdistaa kuolinpesään, kuten on tehty esimerkiksi tapauksessa KHO 1995-A-7.

Vesilahden kunnan tekninen toimi on tehnyt poliisille ilmoituksen epäsiisteyttä aiheuttavasta ulkovarastoinnista. Kuolinpesän osakas D on poliisikuulusteluissa todennut kysymykseen siitä, onko osakkailla jokin suunnitelma tavaroiden suhteen, että jos ensin saataisiin kokous aikaiseksi, niin voisi olla. Lisäksi D on todennut, että tavaroita pitäisi poistaa kyseessä olevalta tilalta, mutta ettei hän voi poistaa niitä yksin, koska kyse on kuolinpesän tilasta. D on sanonut, että perikunnan pitää olla kaikista muutoksista ja päätöksistä yksimielinen ennen kuin mitään voidaan tehdä. Edelleen D on todennut omistavansa osan tavaroista.

C on todennut poliisikuulusteluissa, ettei osaa sanoa, onko kaikki tavara rakennusten ulkopuolella pelkästään X:n. C on todennut X:n ostaneen äitinsä kautta myös aikoinaan esimerkiksi yhden auton ja voi olla mahdollista, että osa tavaroista on periytynyt kuolinpesän kautta myös muille osakkaille. C on todennut, että joka tapauksessa kaikki romu ja saastuttava on X:n tuomaa ja omistamaa.

E ja B ovat katsoneet, että ainakin poliisikuulusteluissa puhutun omaisuuden osalta kyse on X:n omaisuudesta. Toisaalta E:kin on todennut, ettei tiedä onko X ostanut osan tavaroista äitinsä nimissä, jolloin ne olisivat kuolinpesän kautta osin hänenkin omistamiaan.

Kukaan pesän osakas ei ole yksilöinyt, minkä he katsovat olevan romua ja mikä on oikeasti käyttökelpoista. Muutoksenhakija on kertonut kuolinpesän osakkaiden välien olevan niin riitaiset, ettei esimerkiksi korujakaan ole uskallettu viedä pois kiinteistöltä turvallisempaan säilytykseen. Tämä osoittaa, miten pelokkaita kuolinpesän osakkaat ovat poistamaan tilalta mitään pesän sisäisten oikeusriitojen välttämiseksi.

X ei ole oikeutettu siirtämään omaisuutta tilalta. Kuolinpesä hallitsee yhteisesti pesän omaisuutta, johon myös kiinteistö irtaimistoineen kuuluu. Asiassa on riidatonta, että osa omaisuudesta kuuluu muutoksenhakijalle, mutta pesän selvittämättömästä tilasta ja sisarusten riitaisista väleistä johtuen ei ole selvästi osoitettavissa, mikä osa omaisuudesta kuuluu hänelle. Arviointia vaikeuttaa myös se, että X toimi äitinsä omaishoitajana vuodesta 2000 lähtien aina tämän kuolemaan vuonna 2008 saakka. Tänä aikana hänen äitinsä myös rahoitti tiettyjä hankintoja, jotka nyt ovat kuolinpesän omaisuutta.

Osa romumetallikasoista ei ole X:n tilalle tuomia. Ensisijaisesti täytyisi odottaa, että pesään saadaan haettua pesänselvittäjä.

Mikäli asiassa ei voida odottaa niin kauan, että kuolinpesä saadaan pesänselvittäjän hallintoon, tulisi kunnan osallistua asiaan siten, että X:lle osoitettaisiin, mikä osa tavaroista on romua ja hän saisi vastuuvapauden näiden tavaroiden poisviemisestä muilta perillisiltä.

Asiassa olisi määrättävä lisäaikaa puhdistamiselle kevääseen 2014 saakka, jotta tuomioistuimen määräämä pesänselvittäjä voisi selvittää omistusosuudet tai kuolinpesän osakkaat antaa valtuutuksen tavaran poisviemiseen. Lisäksi perillinen, jolle puuistutukset kuuluvat, voisi antaa luvan puiden kaatamiseen, jotta kuorma-auto voisi ajaa paikalle.

Tilalla olevat ajoneuvot kuuluvat muutoksenhakijalle. Tästäkin on kuitenkin ilmeisesti riita, sillä osa perillisistä katsoo, että jokin auto olisi rahoitettu muutoksenhakijan äidin omaisuudella. X kuitenkin pyrki viemään autot pois tilalta, koska ajatteli, ettei häntä voida siitä syyllistää jälkikäteen. Tilalla oleva muutoksenhakijan omistama kuorma-auto oli korjauksen tarpeessa, joten X tilasi paikalle kuorma-auton siirtääkseen ajoneuvot pois tilalta. Kuorma-auton kuljettaja ei kuitenkaan pystynyt ajamaan tilalle, sillä kuolinpesän osakkaan, B:n kasvattamat pihatien reunoilla olevat puut estivät kuorma-auton kokoisen ajoneuvon ajamisen pihaan. Kuorma-auton kuljettaja kieltäytyi ajamasta pihaan, joten muutoksenhakijalla ei ollut keinoa hakea tavaroita ja autoja. X:llä ei ole oikeutta kaataa B:n puita. Hallintoprosessissa vaatimukset on kohdistettu väärään asianosaiseen. Jokainen pesän osakas olisi pitänyt käsittää asianosaiseksi.

Muutoksenhakijan tarkoituksena oli myös viedä kiinteistöltä jätemetallia suurissa painavissa erissä. Tämän tehdään heti kun kuorma-auto pääsee kujaa pitkin tilalle puiden kaatamiseen jälkeen.

X on vienyt tilalta pois kolme ajoneuvoa ja hän pystyy lähiaikoina viemään pois toiset kolme ajoneuvoa. Lisäksi hän on vienyt tilalta pois 2 000 kilogrammaa kodinkoneita. Tilalla ei enää ole muita sähkölaitteita kuin sähkömoottoreita. Muutoksenhakija on vienyt myös metalliosia pois tilalta, mutta suuremman määrän vieminen edellyttäisi puiden kaatamista.

Tilalla on koneita tai laitteita, joista hänen veljensä on tehnyt kuolinpesän omaisuuden laitepoistoja verotuksessa. Tämä jo sellaisenaan osoittaa, että tilalla on myös arvokasta omaisuutta.

Kaikki ajoneuvot eivät ole poissa käytöstä. Osa autoista on edelleen rekisterissä ja muutoksenhakijan käytössä kun hän käy tilalla. Ajoneuvot, jotka eivät ole rekisterissä, vaan varaosakäyttöä varten, muutoksenhakija on yrittänyt siirtää pois edellä kuvatulla tavalla.

Osa metalleista, kuten isot jarrurummut, levypyörät, junan akselit, paperikoneen massarouhijat ynnä muut, käytetään muutoksenhakijan omalla pihalla huomiota herättävillä paikoilla taideteosten jalustoina ja osina. Asiakirjoihin on liitetty valokuvia näistä taideteoksista.

Päätöksissä mainitut puiset lavat X on sahannut polttopuiksi ja laittanut siististi pinoihin. Näillä puilla lämmitetään kuolinpesän kiinteistöä ja näin kuolinpesä on säästänyt merkittävästi. Sähkögeneraattorit on suojattu ilmavasti ruostumattomilla teräslevyillä eikä niitä ole luettava romuksi. Tyhjiä muovisia tynnyreitä käytetään laiturien jalustoina. Toisin kuin päätöksessä todetaan, tilalla ei ole koskaan ollut yhtään konttia. Yksikään tilalla olevista tynnyreistä ei ole rikki, eikä mitään vaaraa öljyn leviämisestä ympäristöön ole.

Minkäänlaista pilaantumista ei ole näytetty toteen. Yhtenä vaihtoehtona olisi rakentaa aita, joka peittäisi sinänsä haitattomiksi katsottavia metallituotteita. Tavarat eivät näy yleiselle tielle.

Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunta on lausunnossaan viitannut Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon, pyytänyt valituksen hylkäämistä ja todennut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Velvoitteet on kohdistettu X:ään, koska hänellä on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus poistaa päätöksessä yksilöidyt tavarat kiinteistöltä. X on todennut 11.6.2011 päivätyssä kirjeessään kunnalle, että Rahoisten tilalla ulko- ja sisävarastoinnissa oleva tavara on pääosin hänen. B ja C ovat todenneet tarkastuksella 14.6.2011, että kaikki päätöksen kohteena ja ulkona säilytyksessä oleva tavara on X:n. Rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös koskee ainoastaan ulkovarastoinnissa olevia, päätöksessä mainittuja tavaroita. Kuolinpesän jäsenten väliset erimielisyydet omistuksista koskevat muuta kuin päätöksessä tarkoitettua irtaimistoa. Lautakunnan päätöksessä edellytetään poistamaan kiinteistöltä muun muassa käytöstä poistetut autot. Velvoite ei koske rekisterissä olevia autoja, joista ilmeisesti joku tai jotkut ovat kuolinpesän omistuksessa.

Hallintopakkomenettelyn kohdistaminen jokaiseen kuolinpesän osakkaaseen ei ole tässä tapauksessa mahdollista. Silloin jokaisella osakkaalla olisi itsenäinen velvollisuus poistaa X:n omistamat tavarat kiinteistöltä. Oikeudellinen mahdollisuus toimenpiteiden suorittamiseen olisi kyseenalainen.

Muutoksenhakijaa ei ole velvoitettu tyhjentämään kiinteistöä kokonaan, vaan lautakunnan päätös koskee nimenomaan päätöksessä mainittuja käytöstä poistettuja tarvikkeita. Kiinteistö on tarkoitettu asumiskäyttöön eikä se sovellu laajamittaiseen varastointiin. Kiinteistöllä voidaan kuitenkin säilyttää muutoksenhakijan mainitsemia polttopuita sekä käytössä olevia ajoneuvoja ja taideteoksia.

Ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätös on annettu sen hetkisen tilanteen mukaan. Päätöstä ei voida kumota sen antamisen jälkeen tehtyjen siivoustoimenpiteiden johdosta. Muutoksenhakijan jo suorittamat toimenpiteet osoittavat, että hänellä on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus suorittaa kiinteistöä koskevat velvoitteet. Pihatien sivussa olevien puiden ei voida katsoa olevan toimenpiteiden tosiasiallisena esteenä. Ajotielle mahtuu pienempi lava-auto, jonka avulla tavaroita on mahdollista kuljettaa pienemmissä erissä.

Esitetty tarkastus, jossa kuolinpesän osakkaiden läsnä ollessa käydään läpi poistettavat tavarat, voidaan järjestää viranomaisten puolesta pikaisestikin.

Lautakunnan päätöksessä mainitulla sanalla kontti on tarkoitettu säiliöitä.

X on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Kuolinpesän osakkailla on hyvin ristiriitaiset käsitykset siitä, mikä osa irtaimistoa kenellekin kuuluu.

Muutoksenhakija on siistinyt kiinteistöltä sellaista tavaraa, joka on kiistatta kuulunut hänelle. Kiinteistöllä ei ole enää sellaista siistittävää tavaraa, joka kuuluisi muutoksenhakijalle.

Siivoustoimet eivät ole osoitus siitä, että muutoksenhakijalla olisi oikeudellinen mahdollisuus suorittaa kiinteistöä koskevat siivoustoimenpiteet. Jäljellä olevaa tavaraa ei ole jaettu eikä sen omistuksesta ole selvyyttä.

Lautakunnan esittämä tarkastus tehtiin, mutta osakkaista vain osa saapui paikalle, eikä tapaamisen tarkoitus toteutunut.

4.2 Valitus, lausunto ja vastaselitys roskaantuneen alueen puhdistamista koskevassa asiassa

X on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunnan päätökset roskaantuneen alueen puhdistamista koskevassa asiassa kumotaan ja hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano kielletään. Vaihtoehtoisesti hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia on palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi. Asetetun päävelvoitteen täyttämisen määräaikaa on joka tapauksessa pidennettävä 1.5.2014 saakka.

Vaatimustensa tueksi X on viitannut Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 3.9.2013 antamasta päätöksestä nro 13/0530/2 tekemässään valituksessa esittämäänsä ja on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Uhkasakkolain 7 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta, joten uhkasakko on kohdistettu väärin.

Yllä mainitussa valituksessa on esitetty, miksi muutoksenhakija ei voi täyttää tai noudattaa päävelvoitetta.

Kysymyksessä olevan Rahoisen tilan RN:o 1:2 omistaa A:n jakamaton kuolinpesä. X ei ole missään vaiheessa esittänyt, että kaikki kiinteistöllä ulkovarastoinnissa oleva tavara on hänen. Kuolinpesän osakkailla on hyvin ristiriitaiset käsitykset siitä, mikä osa irtaimistoa kenellekin kuuluu. Tila kuuluu kuolinpesälle, joka on edelleen jakamaton ja osapuolilla on hyvin ristiriitaiset käsitykset siitä, mikä osa irtaimistoa kenellekin kuuluu.

Hallinto-oikeus ei päätöksessään selvennä, mihin perustuu esitetty näkemys siitä, että X:llä voidaan katsoa olevan riittävästi tietoa tavaroiden omistussuhteista.

Osa osakkaista on sitä mieltä, ettei kiinteistöltä voida poistaa mitään ennen kuin pesä on jaettu. Irtaimiston poistamista koskevan yksilöidyn suostumuksen hankkiminen jokaiselta osakkaalta ei ole tähän mennessä onnistunut. Muutoksenhakija ei ymmärrä, millä perusteella velvoite on kohdistettu vain häneen eikä kaikkiin pesän osakkaisiin. Tila on ollut koko ajan myös muiden pesän osakkaiden käytössä varastointia varten ja ainakin osa pesän osakkaista on hiljaisesti hyväksynyt, että pihalle on tuotu tavaroita.

Hallintopakkomenettely ja siihen kuuluvat toimet olisi tullut kohdistaa kuolinpesään, kuten on tehty esimerkiksi tapauksessa KHO 1995-A-7.

X ei ole oikeutettu siirtämään omaisuutta. Kuolinpesä hallitsee yhteisesti pesän omaisuutta, johon myös kiinteistö irtaimistoineen kuuluu. Asiassa on riidatonta, että osa omaisuudesta kuuluu muutoksenhakijalle, mutta pesän selvittämättömästä tilasta ja sisarusten riitaisista väleistä johtuen ei ole selvästi osoitettavissa, mikä osa omaisuudesta muutoin kuuluu muutoksenhakijalle. Arviointia vaikeuttaa myös se, että X toimi äitinsä omaishoitajana vuodesta 2000 lähtien aina tämän kuolemaan vuonna 2008 saakka. Tänä aikana hänen äitinsä myös rahoitti tiettyjä hankintoja, jotka nyt ovat kuolinpesän omaisuutta.

Osa tavaroista käytetään kuolinpesän hyväksi. X on tehnyt tilalla olevista puulavoista, jotka on yksilöity jätteeksi, kiinteistön lämmittämiseen käytettyjä polttopuita.

Osa romumetallikasoista ei ole X:n tilalle tuomia. Ensisijaisesti täytyisi odottaa, että pesään saadaan haettua pesänselvittäjä.

Mikäli asiassa ei voida odottaa niin kauan, että kuolinpesä saadaan pesänselvittäjän hallintoon, tulisi kunnan osallistua asiaan siten, että X:lle osoitettaisiin, mikä osa tavaroista on romua, ja hän saisi vastuuvapauden näiden tavaroiden poisviemisestä muilta perillisiltä.

Asiassa olisi määrättävä lisäaikaa puhdistamiselle kevääseen 2014 saakka, jotta tuomioistuimen määräämä pesänselvittäjä voisi selvittää omistusosuudet tai kuolinpesän osakkaat antaa valtuutuksen tavaran poisviemiseen. Lisäksi perillinen, jolle puuistutukset kuuluvat, voisi antaa luvan puiden kaatamiseen, jotta kuorma-auto voisi ajaa paikalle.

Muutoksenhakija on parhaansa mukaan ja hänellä yksittäisenä kuolinpesän osakkaana olevien oikeuksien rajoissa vienyt tilalta jo paljon tavaraa pois. On kuitenkin epätodennäköistä, että saa esimerkiksi luvan puiden kaatamiseen, jotta kuorma-auto pääsisi tilalle määräaikaan mennessä ja että kuolinpesän kaikki jäsenet suostuisivat siihen, että muutoksenhakija tyhjentää kiinteistöä, jolla on heille kaikille kuuluvaa omaisuutta. Osa pesän osakkaista on sitä mieltä, ettei tyhjennystä voida tehdä ennen kuin pesä on jaettu. Tämä osoittaa sen, että asiassa on käytävä neuvotteluja, jotta omaisuuseristä päästään yhteisymmärrykseen. Lumi estää tilan tyhjentämisen ennen kuin kuolinpesän osakkaat pääsevät asiassa sopuun. Tämän vuoksi uhkasakon täytäntöönpano on kiellettävä 1.5.2014 saakka.

Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunta on lausunnossaan viitannut Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon, pyytänyt valituksen hylkäämistä ja todennut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Jätelain 20 §:n mukaan roskaaja on velvollinen puhdistamaan roskaantuneen alueen, minkä vuoksi toimenpiteet on kohdistettu X:ään. X on todennut 11.6.2011 päivätyssä kirjeessään kunnalle, että Rahoisten tilalla ulko- ja sisävarastoinnissa oleva tavara on pääosin hänen. B ja C ovat todenneet tarkastuksella 14.6.2011, että kaikki päätöksen kohteena ja ulkona säilytyksessä oleva tavara on X:n.

Rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös on annettu sen hetkisen tilanteen mukaan. Päätöstä ei voida kumota sen antamisen jälkeen tehtyjen siivoustoimenpiteiden johdosta. Ennen uhkasakon tuomitsemista kiinteistöllä suoritetaan tarkastus, jossa voidaan todeta ja ottaa huomioon muutoksenhakijan ilmoittamat jo tehdyt siivoustoimenpiteet. Toimenpiteet kuitenkin osoittavat, että muutoksenhakijalla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus suorittaa kiinteistöä koskevat velvoitteet. Pihatien sivussa olevien puiden ei voida katsoa olevan toimenpiteiden tosiasiallisena esteenä. Ajotielle mahtuu pienempi lava-auto, jonka avulla tavaroita on mahdollista kuljettaa pienemmissä erissä.

Esitetty tarkastus, jossa kuolinpesän osakkaiden läsnä ollessa käydään läpi poistettavat tavarat, voidaan järjestää viranomaisten puolesta pikaisestikin.

Mikäli puulavat ovat hyödyntämiskelpoisia, niitä ei tarvitse poistaa jätteenä. Kaikki polttopuuksi kelpaamaton jätepuu on kuitenkin toimitettava asianmukaiseen käsittelyyn.

Jätteiden poisviemiselle ei tule antaa aikaa 1.5.2014 saakka, kun otetaan huomioon asiassa annetut kehotukset ja kulunut aika sekä se, että kiinteistöllä on öljyä ja mahdollisesti muita kemikaaleja sisältäviä jätteitä, jotka luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi. Niitä ei ole varastoitu asianmukaisesti, joten on vaarana, että niistä aiheutuu maaperän pilaantumista.

X on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Kuolinpesän osakkailla on hyvin ristiriitaiset käsitykset siitä, mikä osa irtaimistoa kenellekin kuuluu.

Muutoksenhakija on siistinyt kiinteistöltä sellaista tavaraa, joka on kiistatta kuuluu hänelle. Kiinteistöllä ei ole enää sellaista siistittävää tavaraa, joka kuuluisi muutoksenhakijalle.

Siivoustoimet eivät ole osoitus siitä, että muutoksenhakijalla olisi oikeudellinen mahdollisuus suorittaa kiinteistöä koskevat siivoustoimenpiteet. Jäljellä olevaa tavaraa ei ole jaettu eikä sen omistuksesta ole selvyyttä.

Lautakunnan esittämä tarkastus tehtiin, mutta osakkaista vain osa saapui paikalle, eikä tapaamisen tarkoitus toteutunut.

5. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan.

2. Lausuminen päätösten täytäntöönpanon kieltämistä koskevista vaatimuksista raukeaa.

Perustelut

1. Pääasiaratkaisut

Asiassa merkitykselliset oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslaki

Maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:n 1 momentin mukaan rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä. Rakennus ja sen energiahuoltoon kuuluvat järjestelmät on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne rakennuksen rakennustapa huomioon ottaen täyttävät energiatehokkuudelle asetetut vaatimukset.

Maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:n 3 momentin mukaan, jos rakennuksen kunnossapitovelvollisuus laiminlyödään, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä rakennuksen korjattavaksi tai sen ympäristön siistittäväksi. Jos rakennuksesta on ilmeistä vaaraa turvallisuudelle, tulee rakennus määrätä purettavaksi tai kieltää sen käyttäminen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 167 §:n 1 momentin mukaan rakennettu ympäristö on pidettävä rakennusluvan mukaisessa käytössä ja siistissä kunnossa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 169 §:n 1 momentin mukaan varastointi ulkosalla on järjestettävä niin, ettei se turmele tieltä tai muulta yleiseltä kulkuväylältä tai alueelta näkyvää maisemaa taikka häiritse ympäröivää asutusta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 182 §:n 1 momentin mukaan, jos joku ryhtyy toimiin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin näihin perustuvan velvollisuutensa, kunnan rakennusvalvontaviranomainen sekä asianomainen ministeriö markkinavalvontaviranomaisena voi päätöksellään velvoittaa niskoittelijan määräajassa oikaisemaan sen, mitä on tehty tai lyöty laimin.

Maankäyttö- ja rakennuslain 182 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen antamaa kieltoa tai määräystä voidaan tehostaa uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 182 §:n 3 momentin mukaan uhkasakkoa ja teettämisuhkaa koskevassa asiassa sovelletaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

Jätelaki (1072/1993)

Jätelain 19 §:n mukaan ympäristöön ei saa jättää roskaa, likaa eikä käytöstä poistettua konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä siten, että siitä voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle, epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä tai niihin rinnastettavaa muuta vaaraa tai haittaa ( roskaamiskielto ).

Jätelain 20 §:n 1 momentin mukaan roskaaja on velvollinen puhdistamaan roskaantuneen alueen. Roskaajana pidetään myös huvi- tai muun sellaisen tilaisuuden järjestäjää, jos ympäristö roskaantuu tilaisuuden seurauksena.

Jätelain 21 §:n 1 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä roskaajan tai muun puhdistamiseen velvollisen puhdistamaan roskaantuneen alueen.

Jätelain 21 §:n 2 momentin mukaan, jos roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka jos roskaaja laiminlyö puhdistamisvelvollisuutensa eikä kysymys ole 20 §:n 2 momentissa tarkoitetusta alueesta, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä alueen haltijan puhdistamaan roskaantuneen alueen, edellyttäen ettei puhdistamisvelvollisuutta ole pidettävä kohtuuttomana.

Hallintolaki

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Uhkasakkolaki

Uhkasakkolain 7 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta. Jos uhkasakko kohdistetaan useisiin asianosaisiin, kullekin on asetettava eri uhkasakko.

Uhkasakkolain 7 §:n 2 momentin mukaan, jos päävelvoite koskee yhteisöä tai säätiötä, uhkasakko kohdistetaan joko yhteisöön tai säätiöön taikka sen päätösvaltaa käyttävän toimielimen jäseniin tai toimitusjohtajaan tai vastaavassa asemassa olevaan muuhun henkilöön.

Uhkasakkolain 8 §:n mukaan uhkasakon suuruutta harkittaessa on otettava huomioon päävelvoitteen laatu ja laajuus, velvoitetun maksukyky ja muut asiaan vaikuttavat seikat.

Uhkasakkolain 12 §:n 1 momentin mukaan uutta uhkasakkoa ei saa asettaa, ellei kysymystä aikaisemman uhkasakon tuomitsemisesta ole käsitelty.

Vesilahden kunnan rakennusjärjestys

Vesilahden kunnanvaltuustossa 27.9.2004 hyväksytyn rakennusjärjestyksen 33 § koskee otsikkonsa mukaan rakennetun ympäristön hoitoa. Pykälän mukaan tontit ja rakennuspaikat on pidettävä niiden käyttötarkoituksen ja ympäröivän alueen maankäytön edellyttämässä asianmukaisessa kunnossa. Ympäristöä häiritsevien ulkovarastojen ympärille on istutettava tai rakennettava aita. Tontti ja rakennuspaikka tulee muutonkin tarvittaessa istutuksin liittää ympäröivään maisemaan. Edelleen 33 §:ssä todetaan, että rakennukset, niiden julkisivut ja ulkopuoliset osat, portit, aidat, istutukset sekä sellaiset rakennelmat ja pienehköt laitokset, jotka vaikuttavat ympäristökuvaan, on pidettävä asianmukaisessa kunnossa ja niin, etteivät ne rumenna ympäristöä.

Rakennusjärjestyksen 35 §:n mukaan tonttien, rakennusten, rakennelmien ja piha-alueiden kuntoon ja ulkonäköön liittyvien, ympäristökuvaan vaikuttavien epäkohtien korjaamiseksi rakennus- ja ympäristölautakunta tai rakennustarkastaja voivat antaa kehotuksia ja ryhtyä lain ja asetuksen mukaisiin toimiin.

Asiassa saatu selvitys

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen asian käsittely

Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunnan puheenjohtaja on 24.5.2011 päivätyssä, muiden ohella F:lle, E:lle, X:lle, B:lle, D:lle ja C:lle lähetetyssä ilmoituksessa tarkastuksesta todennut, että Vesilahdella pidettiin 6.5.2011 ympäristökatselmus. Huomiota kiinnitettiin muun ohella osoitteessa Rautialantie 638 Vesilahden kunnan Suomelan kylässä sijaitsevan Rahoisten tilan RN:o 1:2 ulkovarastointiin ja huonokuntoiseen latoon. Mainitussa kirjeessä on ilmoitettu, että kiinteistöllä pidetään tarkastus 14.6.2011. Tarkoituksena on sopia kiinteistön omistajien kanssa kiinteistön siistimis- ja kunnossapitotoimista.

Asiassa saadun selvityksen ja lainhuutotodistuksen mukaan mainitun Rahoisten tilan RN:o 1:2 omistavat A:n jakamattoman kuolinpesän osakkaat.

Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunnan puheenjohtajalle osoittamassaan 11.6.2011 päivätyssä kirjeessä X on todennut, ettei voi osallistua tarkastukselle.

Asiakirjoihin liitetyn 21.6.2011 päivätyn tarkastuskertomuksen osoitteessa Rautialantie 638, 37470 Vesilahti, pidettiin 14.6.2011 tarkastus. Jakamattoman kuolinpesän osakkaista paikalla olivat B ja C. Tarkastuksella todettiin muun ohella, että kiinteistöllä säilytetään useita erilaisia käytöstä poistettuja ajoneuvoja, laitteita ja muita esineitä, muun muassa osin tyhjiä ja osin täysiä tynnyreitä ja kanistereita, ajoneuvojen renkaita, kontteja, kodinkoneita, puulavoja, metallisia koneenosia ynnä muuta sellaista. Tarkastuspöytäkirjan mukaan B ja C totesivat ulkona säilytyksessä olevan tavaran kuuluvan X:lle.

Vesilahden kunnan rakennustarkastaja on 27.6.2011 päivätyllä X:lle lähettämällään kehotuksella maankäyttö- ja rakennuslain mukaisten pakkokeinojen käyttöön mahdollisesti johtavassa asiassa pyytänyt lopettamaan tilalla Rahoinen RN:o 1:2 käytöstä poistettujen ajoneuvojen, ajoneuvojen renkaiden, tyhjien ja vajaiden kanisterien ja säiliöiden, konttien, käytöstä poistettujen kodinkoneiden, puulavojen, metallisten koneenosien, purkutavaran, rakennusjätteiden ynnä muiden tarvikkeiden epäsiisteyttä aiheuttavan varastoinnin ja siistimään alueen. Kehotuksessa on mainittu sovellettuina lainkohtina maankäyttö- ja rakennuslain 166, 167 ja 169 §, Vesilahden kunnan rakennusjärjestyksen 33 ja 35 § sekä pelastuslain 21 §. Kehotuksessa on todettu, että toimenpide on suoritettava viimeistään elokuun 2011 loppuun mennessä.

Vesilahden kunnan rakennus- ja ympäristölautakunnan puheenjohtajan 24.8.2011 päivätyssä lähettämässä ilmoituksessa tarkastuksesta on todettu, että kiinteistöllä Rahoinen RN:o 1:2 pidetään 6.9.2011 uusi tarkastus, jonka tarkoituksena on selvittää, miten kiinteistön siistimis- ja kunnossapitotoimet ovat edistyneet. Ilmoitus on lähetetty muun muassa F:lle, E:lle, X:lle, B:lle, D:lle ja C:lle. Ilmoituksessa on toivottu, että kaikki kiinteistön omistajat pääsisivät paikalle. Kuitenkin on huomautettu, että tarkastus voidaan pitää, vaikka kaikki kutsun saaneet eivät olisi paikalla.

Asiakirjoihin liitetyn 9.9.2011 päivätyn tarkastuskertomuksen mukaan tarkastuksella 6.9.2011 olivat läsnä jakamattoman kuolinpesän osakkaista B ja C. Tarkastuksella todettiin, että kiinteistön Rahoinen RN:o 1:2 siistimis- ja kunnossapitotoimenpiteet eivät ole edistyneet. Kiinteistöllä on edelleen useita erilaisia käytöstä poistettuja ajoneuvoja, laitteita ja lukuisia muita esineitä. Esineiden joukossa on muun muassa osin tyhjiä ja osin täysinäisiä tynnyreitä, kanistereita, ajoneuvojen renkaita, kontteja, kodinkoneita, puulavoja, metallisia koneenosia ynnä muuta sellaista. Tarkastuskertomuksessa todetaan, että edellisen tarkastuksen 14.6.2011 jälkeen kiinteistölle oli tuotu ainakin palaneen rakennuksen puisia jäännöksiä sekä muutama puinen kehikko. Tarkastuksella todettiin, että niin sanottua huvilarakennusta ja niin sanottua junarakennusta ei voi käyttää, koska rakennusten ovien eteen on varastoitu niin paljon erilaista tavaraa. Edelleen todettiin, että kemikaalisäiliöiden epäasiallinen varastointi rakennusten lähellä on paloturvallisuusriski. Tarkastuskertomuksessa todetaan, että kunnassa laaditaan jätelain ja maankäyttö- ja rakennuslain mukainen selvityspyyntö X:lle.

Selvityspyynnössä (kuuleminen) 19.9.2011, joka on lähetetty X:lle, asianosaista on pyydetty lopettamaan tilalla Rahoinen RN:o 1:2 käytöstä poistettujen ajoneuvojen, ajoneuvojen renkaiden, tyhjien ja vajaiden kanisterien ja säiliöiden, konttien, käytöstä poistettujen kodinkoneiden, puulavojen, metallisten koneenosien, purkutavaran, rakennusjätteiden ynnä muiden tarvikkeiden epäsiisteyttä aiheuttava varastointi ja siistimään alue. Kehotuksessa on mainittu sovellettuina lainkohtina maankäyttö- ja rakennuslain 166, 167 ja 169 §, Vesilahden kunnan rakennusjärjestyksen 33 ja 35 § sekä pelastuslain 21 §. Selvityspyynnössä on mainittu, että kehotus on annettu 27.6.2011 ja toteamisaika on 6.9.2011. Pyynnössä todetaan, että edellä mainitusta syystä rakennusvalvontaviranomainen voi velvoittaa noudattamaan määräyksiä, poistamaan tai muuttamaan tehdyn työn, korjaamaan laiminlyönnin tai lopettamaan kielletyn toimenpiteen maankäyttö- ja rakennuslain 182 §:ssä mainittujen pakkokeinojen uhalla. X:lle on varattu tilaisuus antaa asiassa kirjallinen selitys 21 vuorokauden kuluessa kirjeestä.

Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunta on 13.12.2011 §:n 99 kohdalla velvoittanut X:n poistamaan Vesilahden kunnan Suomelan kylässä sijaitsevalta tilalta Rahoinen RN:o 1:2 varastoidut ympäristöä rumentavat tarvikkeet; käytöstä poistetut ajoneuvot, ajoneuvojen renkaat, tyhjät ja vajaat kanisterit ja säiliöt, kontit, käytöstä poistetut kodinkoneet, puulavat, metalliset koneenosat, purkutavara, rakennusjätteet, ynnä muut käytöstä poistetut tarvikkeet kahden kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta. Velvoitetta on tehostettu 10 000 euron kiinteällä uhkasakolla. Lautakunta on määrännyt, että päätöstä on noudatettava valituksesta huolimatta.

Jätelain mukaisen asian käsittely

Vesilahden kunnan ympäristösuunnittelija on 28.6.2011 päivätyssä, X:lle lähetetyssä kehotuksessa todennut, että Rahoisen tilan RN:o 1:2 piha-alueen katsotaan roskaantuneen jätelain 19 §:n vastaisesti. Kiinteistöllä on ympäristöön jätettynä käytöstä poistettuja metalliesineitä, autonrenkaita, ajoneuvoja, koneita, laitteita, purkutuotteita ym. tarvikkeita sekä tynnyreitä ja kanistereita, joista osa on tyhjiä ja osassa on nesteitä sisällä. Ainakin yhdestä ajoneuvosta oli vuotanut öljyä alla olevaan avonaiseen keräysastiaan. Laiminlyönti on todettu edellä mainitulla 14.6.2011 tehdyllä tarkastuskäynnillä.

Mainitussa kehotuksessa todetaan, että piha-alueelle ympäristöön jätetyt käytöstä poistetut (edellä mainitut) ajoneuvot, koneet, laitteet, muut esineet ja nestesäiliöt sekä ongelmajätteet tulee toimittaa 31.8.2011 mennessä sellaiseen jätteen vastaanotto-/käsittelypaikkaan, jolla on asianmukainen lupa vastaanottaa tai käsitellä kyseistä jätettä. Kehotuksessa on viitattu jätelain (1072/1993) 19 §:ään ja Vesilahden kunnan jätehuoltomääräysten 4, 5 ja 28 §:ään. Mikäli esitettyjä toimenpiteitä ei tehdä määräaikana, rakennus- ja ympäristölautakunta voi määrätä roskaajan ryhtymään esitettyihin toimenpiteisiin. Määräystä voidaan tehostaa uhkasakolla tai teettämisuhalla. Mikäli jatkotoimenpiteisiin on ryhdyttävä, asianosaista kuullaan ennen määräyksen antamista. Tältä osin kehotuksessa on viitattu jätelain 20, 21 ja 58 §:ään.

X:lle on lähetetty 21.9.2011 päivätty selvityspyyntö jätelain 58 §:ssä tarkoitettujen pakkokeinojen käyttämiseen mahdollisesti johtavassa asiassa. Selvityspyynnön kohteeksi on yksilöity Rahoisten tila RN:o 1:2. Laiminlyöntinä on todettu, että kiinteistön piha-alueen on katsottu roskaantuneen jätelain 19 §:n vastaisesti. Kiinteistöllä on ympäristöön jätettynä käytöstä poistettuja ajoneuvoja, esineitä, kodinkoneita ynnä muita laitteita, ajoneuvojen renkaita, kontteja, puulavoja, sekä tyhjiä että täysinäisiä tynnyreitä ja kanistereita, jätepuuta, sekalaista metalliromua, purkutuotteita ynnä muita tarvikkeita. Selvityspyynnössä todetaan, että jos jätelain taikka sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten noudattaminen laiminlyödään, voi lautakunta tehostaa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai että toiminta keskeytetään tai kielletään. X:lle on varattu tilaisuus antaa asiassa lautakunnalle kirjallinen selitys, joka tulee toimittaa 21 vuorokauden kuluessa kirjeestä.

Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunta on 7.2.2012 §:n 8 kohdalla tekemällään päätöksellä velvoittanut X:n poistamaan Vesilahden kunnan Suomelan kylässä sijaitsevalta tilalta Rahoinen RN:o 1:2 ympäristöön jätetyt käytöstä poistetut ajoneuvot, esineet, kodinkoneet ja muut sähkölaitteet, ajoneuvojen renkaat, kontit, puulavat sekä tyhjät että täysinäiset tynnyrit, kanisterit, jätepuut, sekalainen metalliromu, purkutuotteet ynnä muut tarvikkeet. Päävelvoitetta on tehostettu juoksevalla uhkasakolla, jonka peruserä on 5 000 euroa ja lisäerä 1 000 euroa. Uhkasakkojakson pituudeksi on asetettu yksi kuukausi.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana olevien asioiden käsittelyn yhdistäminen

Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunnan maankäyttö- ja rakennuslain ja jätelain nojalla antamissa hallintopakkopäätöksissä tarkoitetut velvoitteet kohdistuvat pääosin samoihin esineisiin. Lisäksi velvoitteet ovat olleet voimassa yhtä aikaa. Asioissa tehdyt valitukset on ratkaistu Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa samana päivänä annetuilla päätöksillä. Näissä olosuhteissa ja kun otetaan huomioon, mitä jäljempänä tässä päätöksessä todetaan kahden olennaisesti saman velvoitteen ja niiden tehosteeksi asetettujen uhkasakkojen määräämisestä olemaan voimassa samaan aikaan, on hallinto-oikeuden päätöksistä tehtyjen valitusten käsittely syytä yhdistää ja ratkaista hallinto-oikeuden päätöksistä tehdyt valitukset samalla päätöksellä.

Maankäyttö- ja rakennuslain säännösten soveltamisesta

Maankäyttö- ja rakennuslain 166 § koskee pykälän otsikon mukaan rakennuksen kunnossapitoa. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa (hallituksen esitys eduskunnalle rakennuslainsäädännön uudistamiseksi, HE 101/1998 vp) on todettu, että rakennus tulisi ympäristöineen pitää sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä. Säännös kohdistuisi ensi sijassa rakennuksen omistajaan tai haltijaan, eikä tarkoituksena ole, että viranomaisvalvonta aktiivisesti harjoitettuna laajenisi nykyisestä. Käyttökelpoisuuden vaatimuksella ei tarkoiteta esimerkiksi velvoitetta pitää rakennus lämmitettynä, vaan sitä, että rakennuksen käytön rakennustekniset edellytykset säilyisivät.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa X on velvoitettu poistamaan Rahoisten tilalta ympäristöä rumentavat tarvikkeet, jotka on tarkemmin yksilöity rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksessä. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan mainitut tarvikkeet eivät suoranaisesti liity kiinteistöllä oleviin rakennuksiin. Saadun selvityksen perusteella ei myöskään voida todeta, että rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksessä mainittujen ympäristöä rumentavien tarvikkeiden käyttö pääosin liittyisi tilalla olevien rakennusten käyttämiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 167 §:n mukaan rakennettu ympäristö on pidettävä rakennusluvan mukaisessa käytössä ja siistissä kunnossa. Pykälän yksityiskohtaisten perustelujen mukaan kunnan määräämälle valvontaviranomaiselle kuuluisi julkisen ulkotilan ja rakennetun ympäristön kaupunki- ja maisemakuvallinen valvonta. Viranomaisen asiana olisi osaltaan valvoa, että liikenneväylät, kadut, torit ja katuaukiot sekä puistot ja oleskeluun tarkoitetut ulkotilat täyttävät hyvän kaupunkikuvan ja viihtyisyyden vaatimukset.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden mukaan X olisi toiminut rakennusluvan vastaisesti. Kysymys ei muutoinkaan ole rakennuksen tai rakennelman pitämisestä siistissä kunnossa, eikä siten mainitussa lainkohdassa tarkoitetusta laiminlyönnistä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 169 §:n 1 momentin mukaan varastointi ulkosalla on järjestettävä niin, ettei se turmele tieltä tai muulta yleiseltä kulkuväylältä tai alueelta näkyvää maisemaa taikka häiritse ympäröivää asutusta.

Maankäyttö- ja rakennuslain perustelujen mukaan (hallituksen esitys eduskunnalle rakennuslainsäädännön uudistamiseksi, HE 101/1998 vp, jakso Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset) ehdotetulla lainsäädännöllä rakennuksen omistajan kunnossapitovelvollisuutta täsmennetään ja viranomaisten mahdollisuuksia puuttua tässä havaittuihin laiminlyönteihin tehostetaan. Edelleen todetaan, että myös ympäristönhoitoa koskevia säännöksiä tarkistetaan ja niiden käyttöalaa laajennetaan. Maankäyttö- ja rakennuslain edellä mainitut säännökset ovat kuitenkin jossain määrin sidoksissa kiinteistöllä mahdollisesti oleviin rakennuksiin, rakennelmiin, rakennettuun ympäristöön ja kiinteistön käyttötarkoitukseen. Tätä osoittaa säännösten sanamuodon lisäksi muun ohella se, että maankäyttö- ja rakennuslain 169 §:n 2 momentin yksityiskohtaisten perustelujen (HE 101/1998 vp) mukaan säännöksellä rajoitettaisiin kaava-alueen maankäyttöä niin, ettei esimerkiksi asumiseen tai liiketoimintaan varatuilla alueilla vapaaksi jäänyttä maa-alaa tai puistoksi kaavoitettua aluetta käytetä säännöksessä tarkoitettua häiriötä tai haittaa aiheuttavaan varastointiin.

Asiassa saadun selvityksen perusteella on jossain määrin epäselvää, aiheutuuko kysymyksessä olevasta varastoinnista maankäyttö- ja rakennuslain 169 §:n 1 momentissa tai Vesilahden kunnan rakennusjärjestyksen 33 §:ssä tarkoitettuja seurauksia. Osa päätöksessä tarkoitetuista esineistä ei ole saadun valokuva-aineiston perusteella sijoitettu siten, että kysymys voisi olla edes varastoinnista. Asetetussa päävelvoitteessa on lisäksi edellytetty esineiden poistamista kiinteistöltä. Tätä voidaan lähtökohtaisesti pitää hyväksyttävänä, mutta toisaalta velvoitteen muotoilu on sikäli epäselvä, että esimerkiksi esineiden mahdollisen sisätiloihin siirtämisen vaikutus ulkovarastointia koskevan sääntelyn kannalta jää tulkinnanvaraiseksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 169 §:n 2 momentti koskee asemakaava-alueella tapahtuvaa toimintaa. Asiakirjoissa ei ole selvitystä siitä, että alueella olisi voimassa asemakaava. Myöskään kiinteistörekisteriotteessa ei ole merkintää siitä, että alueella olisi voimassa asemakaava. Velvoitetta ei siten ole voitu asettaa sillä perusteella, että X olisi toiminut mainitun lainkohdan vastaisesti.

Maankäyttö- ja rakennuslain 182 §:n mukaan se, joka on ryhtynyt mainitussa lainkohdassa tarkoitettuihin toimiin tai lyönyt laimin velvollisuutensa, voidaan velvoittaa oikaisemaan, mitä on tehty tai lyöty laimin. Mainitussa laissa tarkoitetut velvoitteet eivät siten ole yksin maanomistajan vastuulla. Lainkohdasta voidaan päätellä, että keskeistä velvoitteen kohdistamisen kannalta on se, kuka on syyllistynyt laiminlyöntiin tai ryhtynyt toimenpiteisiin. Tässä kappaleessa mainittu huomioon ottaen maankäyttö- ja rakennuslain 182 § ei estä päävelvoitteen kohdistamista yksin X:ään niiden esineiden osalta, jotka maankäyttö- ja rakennuslain säännösten nojalla muutoin on voitu velvoittaa poistamaan.

Jätelain ja uhkasakkolain säännösten soveltamisesta

Jätelain 19 §:n roskaamiskieltoa koskevan säännöksen mukaan ympäristöön ei saa jättää roskaa, likaa, eikä käytöstä poistettua konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä siten, että siitä voi aiheutua mainitussa lainkohdassa tarkoitettu seuraus. Siitä riippumatta, onko jokin esine tai aine jätettä, säännöstä sovelletaan sellaiseen esineeseen ja aineeseen, joka sen kunnon, huolenpidon puutteen tai sijaintipaikan perusteella voidaan päätellä hylätyksi tai käytöstä poistetuksi. Myöskään ainetta, sen olomuodosta riippumatta, ei saa päästää ympäristöön. Jotta jätteen tai esineen jättäminen tai aineen päästäminen ympäristöön olisi roskaamista, se edellyttää säännöksessä mainittua seurausta, joita ovat vaara tai haitta terveydelle, epäsiisteys, maiseman rumentuminen, viihtyisyyden vähentyminen tai muu niihin rinnastettava vaara tai haitta. Epäsiisteydeksi, maiseman rumentumiseksi tai viihtyisyyden vähenemiseksi voidaan katsoa sellaiset seuraukset, jotka yleisesti koetaan häiritseviksi.

Jätelain nojalla asetetussa päävelvoitteessa on edellytetty, että roskaantumista aiheuttavat esineet tai materiaali on poistettava kiinteistöltä. Tätä voidaan lähtökohtaisesti pitää hyväksyttävänä erityisesti jätteitä koskien. Toisaalta velvoitteen muotoilu on sikäli epäselvä, että roskaantumisen aiheuttajalla on ainakin joidenkin esineiden osalta mahdollisuus puhdistaa alue myös siirtämällä esineet sisätiloihin. Osa päävelvoitteen kohteena olevista esineistä voi lisäksi olla alueella muutoin kuin hylättynä tai käytöstä poistettuna. Valokuvaselvityksen perusteella arvioituna esineiden ulkovarastointitapa, sijoittamisaika ja esineiden kunto kuitenkin osoittavat esineiden ainakin valtaosin olevan käytöstä poistettuja.

Asiakirjoissa olevan valokuvaselvityksen perusteella kysymys on edellä mainitut näkökohdat huomioon ottaen jätelain 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla roskaantuneesta alueesta. Kysymys ei ole suoranaisesti kiinteistöllä oleviin rakennuksiin liittyvästä epäsiisteydestä, vaikka osa esineistä sijaitsee rakennusten välittömässä läheisyydessä.

Uhkasakkolain 7 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (hallituksen esitys eduskunnalle uhkasakkolaiksi, HE 63/1990 vp) on todettu muun ohella, että pykälässä mainitulla oikeudellisella mahdollisuudella tarkoitettaisiin esimerkiksi oikeudellista perustetta hallita kiinteistöä, jonka korjaamisvelvoitteesta on kysymys. Maanomistajaa ei voitaisi myöskään velvoittaa purkamaan vuokralaisen omistamaa luvatonta rakennusta vuokralaisen vuokrasopimuksen nojalla hallitsemalta maalta, koska maanomistajalla ei olisi omankäden oikeuteen syyllistymättä välitöntä oikeudellista mahdollisuutta täyttää päävelvoitetta. Rakennuksen purkuvelvoite ja uhkasakko olisi tällöin kohdistettava luvattomasti rakentaneeseen vuokralaiseen. Lainkohdan perustelujen mukaan tosiasiallinen mahdollisuus merkitsisi esimerkiksi sitä, että uhkasakkoa ei voitaisi kohdistaa siihen, joka asevelvollisuuden suorittamisen tai sairauden vuoksi ei voi suorittaa hänen itsensä tehtäviksi edellytettyjä toimia.

X on 11.6.2011 päivätyssä Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunnan puheenjohtajalle osoittamassaan kirjeessä todennut, että Rahoisten tilalla ulkovarastoinnissa/-säilytyksessä olevan tavaran omistaa pääosin hän itse.

Kun otetaan huomioon jätelain 19 §, 20 §:n 1 momentti ja 21 §:n 1 momentti, jätelaissa tarkoitettu roskaantuneen alueen puhdistamista koskeva velvollisuus voidaan kohdistaa myös muuhun tahoon kuin ympäristöön jätetyn esineen omistajaan. Edellä mainitun X:n itse esittämän selvityksen perusteella häntä voidaan pitää Rahoisten tilalla RN:o 1:2 aiheutuneen roskaantumisen pääasiallisena aiheuttajana. Ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksessä 7.2.2012 tarkoitettu velvoite on siten voitu lähtökohtaisesti kohdistaa häneen myös jätelain säännösten nojalla. Se, että tilalle johtavan tien reunoilla olevat puut ovat estäneet kuorma-auton pääsyn tilalle, ei ole peruste katsoa, että tosiasiallista mahdollisuutta velvoitteen noudattamiseen ei olisi.

Yhteenveto ja lopputulos

Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunta on 13.12.2011 tekemällään päätöksellä maankäyttö- ja rakennuslain säännösten nojalla velvoittanut X:n edeltä ilmenevällä tavalla poistamaan Rahoisten tilalta varastoidut ympäristöä rumentavat tarvikkeet. Toimenpide on määrätty suoritettavaksi kahden kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta. Velvoitteen tehosteeksi on asetettu 10 000 euron uhkasakko. Selvitystä siitä, että mainittu uhkasakko olisi tuomittu maksettavaksi, ei ole esitetty.

Alle kahden kuukauden kuluttua mainitun päävelvoitteen ja sen tehosteeksi määrätyn uhkasakon asettamisesta Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunta on 7.2.2012 uudelleen velvoittanut X:n edeltä ilmenevällä tavalla poistamaan Rahoisten tilalta käytöstä poistetut tarvikkeet kahden kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Tämä päätös on annettu jätelain säännösten nojalla.

Uhkasakkolain 12 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (hallituksen esitys eduskunnalle uhkasakkolaiksi, HE 63/1990 vp) on erityisesti todettu, että useiden peräkkäisten uhkasakkojen asettaminen ei ole velvoitettavan oikeussuojan kannalta perusteltua, ellei uhkasakon tuomitsemista välillä ratkaista. Jos uhkasakon asettaminen ja tuomitseminen kuuluvat samalle viranomaiselle, uusi uhkasakko voitaisiin asettaa jo samalla päätöksellä, jolla aikaisempi uhkasakko tuomitaan. Mikäli uhkasakon asettaminen kuuluu toimivaltasäännösten mukaan eri viranomaiselle, uutta uhkasakkoa ei olisi mahdollista asettaa tuomitsemisen yhteydessä, vaan vasta myöhemmin viranomaisen saatua tiedon uhkasakon tuomitsemisesta. Perusteluista käy siis ilmi, että myös siinä tapauksessa, että uhkasakon asettaminen kuuluu eri viranomaiselle kuin sen tuomitseminen, on ensin asetettu uhkasakko tuomittava ennen kuin uusi uhkasakko voidaan asettaa.

Hallintolain 6 §:n perusteluissa (hallituksen esitys eduskunnalle hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölain muuttamisesta, HE 72/2002 vp) on todettu, että viranomaisten harkintavaltaa ohjaaviin oikeusperiaatteisiin kuuluvan suhteellisuusperiaatteen keskeisenä sisältönä on, että viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Viranomaisen toimen on oltava asianmukainen, tarpeellinen ja oikein mitoitettu sen tavoitteen kannalta, johon kysymyksessä olevalla toimella pyritään. Käytännössä suhteellisuusperiaate edellyttää, että viranomainen mitoittaa toimintansa alimmalle sellaiselle tasolle, jolla saadaan aikaan tarvittava vaikutus. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti toimen on oltava tarpeellinen ja välttämätön asetetun tavoitteen saavuttamiseksi.

Edellä kuvatulla tavalla sekä maankäyttö- ja rakennuslain että jätelain säännökset sinänsä soveltuvat sellaisiin tilanteisiin, joissa kiinteistölle sijoitettujen käytöstä poistettujen ja mainituissa laeissa tarkemmin yksilöityä vaaraa tai haittaa aiheuttavien esineiden poistaminen kiinteistöltä on tarpeen. Maankäyttö- ja rakennuslain 166, 167 ja 169 § ovat jossain määrin enemmän kiinteistöllä oleviin rakennuksiin, rakennelmiin, rakennettuun ympäristöön ja kiinteistön käyttöön sidonnaisia kuin jätelain 19 § ja siihen liittyvät puhdistamisvelvollisuutta koskevat säännökset.

Kun kuitenkin otetaan huomioon sekä uhkasakkolain 12 § että hallintolain 6 §, ei Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunta ole voinut edellä kuvatulla tavalla velvoittaa X:ää poistamaan Rahoisten tilalta käytöstä poistettuja esineitä sekä maankäyttö- ja rakennuslain että jätelain nojalla tilanteessa, jossa kummankin lain nojalla asetetut päävelvoitteet kohdistuvat käytännössä samoihin esineisiin, eikä ensin asetetun velvoitteen osalta ole tutkittu sitä, onko tuon velvoitteen tehosteeksi asetettu uhkasakko ollut tuomittava maksettavaksi.

Kuten edellä on todettu, voidaan X:ää pitää Rahoisten tilalla ilmenneen roskaantumisen pääasiallisena aiheuttajana. Saadun selvityksen perusteella osa roskaantumista aiheuttavista esineistä on kuitenkin myös sellaisia, jotka eivät ole yksin X:n paikalle tuomia. Näissä olosuhteissa ja kun otetaan huomioon, ettei kahta olennaisesti samaa velvoitetta ja niiden tehosteeksi asetettuja uhkasakkoa ole voitu edellä kuvatulla tavalla määrätä kahden eri lain nojalla samanaikaisesti voimassa oleviksi, Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunnan päätökset on kumottava.

Vesilahden rakennus- ja ympäristölautakunta voi tämän päätöksen estämättä joko jätelain tai maankäyttö- ja rakennuslain säännösten nojalla annetulla päätöksellä velvoittaa vastuullisen tahon tarpeellisiin toimiin Rahoisten tilan saattamiseksi sellaiseen tilaan, ettei siellä harjoitetusta varastoinnista ja ilmenneestä roskaantumisesta aiheudu lain vastaista seurausta ja asettaa velvoitteen noudattamisen varmistamiseksi asianmukaisen tehosteen.

2. Täytäntöönpanoa koskeva vaatimus

Hallinto-oikeuden sekä rakennus- ja ympäristölautakunnan päätösten tultua tällä päätöksellä kumotuiksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevista vaatimuksista ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Arto Hietaniemi.