3.9.2007

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 21.3.2006 n:o 06/0204/2

1

Asian aikaisempi käsittely

Ikaalisten kaupunginvaltuusto on päätöksellään 27.9.2005 (§ 49) hyväksynyt Keskeisen alueen osayleiskaavan maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamana oikeusvaikutteisena yleiskaavana.

2. Asian käsittely Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa

2.1. Valitus ja lausunto siltä osin kuin nyt on kysymys

A ry (jäljempänä yhdistys) on valituksessaan vaatinut, että Ikaalisten kaupunginvaltuuston osayleiskaavan hyväksymistä koskeva päätös kumotaan Kiviniemen APR-alueen osalta. Rantaan asti ulottuvaa pientalorakentamista ei tule sallia vaan merkinnän tulee olla AP. Lisäksi yhdistys on vaatinut Kilvakkalassa Jämijärventien eteläpuolisen AP-alueen laajennuksen osalta, että pientalorakentamista ei tule laajentaa avoimelle peltoaukealle.

Valituksensa perusteluiksi yhdistys on esittänyt, että niin luonnonsuojelulaki kuin suunnitteilla oleva maakuntakaava tulee ottaa huomioon osayleiskaavaa tehtäessä. Kiviniemen alueella kartoitetut merkittävät lepakkoesiintymät tulee suojella luonnonsuojelulain mukaan. Valtakunnallisesti merkittävää kulttuurihistoriallista, avointa peltomaisemaa Kilvakkalan kylässä pitää kunnioittaa eikä pienentää aluetta. Hyväksytyssä osayleiskaavassa ei ole riittävästi otettu huomioon maakuntakaavan yleismääräystä, luonnonsuojelulakia eikä voimassa olevan seutukaavan määrittelemää valtakunnallisesti merkittävää maisemaa.

Suunnitteilla olevassa maakuntakaavaluonnoksen yleismääräyksessä todetaan, että rakentamista ei tule ohjata taajamissa rakentamattomille ranta-alueille, vaan nämä alueet tulee osoittaa pääsääntöisesti virkistyskäyttöön.

Hyväksytyn osayleiskaavan Kiviniemen APR-alueen kohdalta kuntalaisten virkistyskäyttö alueella vähenisi huomattavasti, koska rantojen rakentaminen omarantaisiksi katkaisisi luontevan ulkoilureitin, vähentäisi vapaata ranta-aluetta ja metsää. Tilalle esitetty ulkoilureitti ei jyrkkyytensä vuoksi sovellu lasten hiihtoreitiksi. Kaava-alueen 8,5510 hehtaarista lähivirkistysalueeksi jäisi 0,4810 hehtaaria.

Kiviniemen APR-alueeseen rajautuu luonnonarvoiltaan merkittävä Finlaysonin lehto. Keskustan alueen osayleiskaavaa tehtäessä alueella teetettiin lepakkokartoitus kesällä 2004. Selvityksen mukaan nyt hyväksytyssä osayleiskaavassa osa Kiviniemen APR-alueesta on II-luokan lepakkoaluetta. Yhdistys on katsonut, että kaava on näiltä osin luonnonsuojelulain 49 §:n vastainen. Edellä mainittu APR-alue tulee kaavoittaa siten, että lepakoiden elinolosuhteet säilyvät. Rakentamisen myötä levähdyspaikat tai jopa pesäpaikat ovat vaarassa hävitä, valaistuksen lisääntyminen ja puiden hakkuut vaikuttavat heikentävästi lepakoiden elinympäristöön.

Luo-merkinnän mukaan "Alueen yksityiskohtaisessa suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen ja eliölajiesiintymien edellytykset, erityisesti lepakoiden elinmahdollisuuksien turvaaminen."

Luo-alue on merkitty osayleiskaavaan, mutta sen merkitys ei toteudu lepakkoalueiden osalta, mikäli osayleiskaavassa esitetyt pientaloalueet rakennetaan.

Kilvakkalan kylämiljöön itä- ja eteläpuolta reunustavat peltoaukeat, jotka ovat seutukaavassa, oikeastaan valituksenalaisessa osayleiskaavassa, merkitty MA-merkinnällä. Suurin osa MA-merkitystä alueesta kuuluu myös sk-merkittyyn alueeseen.

Nyt hyväksytyssä osayleiskaavassa AP-alueen laajennus Jämijärventien eteläpuolelle Viljalantien tuntumaan uhkaa niitä arvoja, joita Museoviraston ja ympäristöministeriön tekemässä inventoinnissa vuodelta 1993 on otettu huomioon. Osayleiskaavassa ei myöskään riittävästi ole otettu huomioon yllä mainitun alueen osalta valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, jotka valtioneuvosto on hyväksynyt vuonna 2000.

Ikaalisten kaupunginhallitus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on esittänyt, että yhdistyksen kaupunginvaltuuston päätöksestä tekemä valitus hylätään ja kaupunginvaltuuston kaavan hyväksymistä koskeva päätös pysytetään.

Hyväksytty osayleiskaava on seutukaavan sekä hyväksytyn maakuntakaavan periaatteiden mukainen ja siinä on otettu huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamat yleiskaavan sisältövaatimukset muun muassa maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 8 ja 9-kohtien vaatimukset rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaalimisesta sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyydestä. Hyväksytyssä osayleiskaavassa on myös otettu huomioon luonnonsuojelulain ja erityisesti valituksessa esitetyltä osin lain 49 §:n vaatimukset, jotka kieltävät muun muassa lepakkojen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämisen ja heikentämisen.

Lausunnon perustelujen mukaan Kiviniemessä on kevyen liikenteen yhteysmahdollisuuksia täydennetty asuntoalueen läpi osoitetulla kevyen liikenteen yhteystarvemerkinnällä. Valituksessa esitetty hiihtolatu voidaan toteuttaa Kiviniemen asuinalueen ja teollisuusalueen välistä suuntautuvana täysin toteuttamiskelpoisesti, niin että siinä 250 metrin matkalla on korkeuseroa noin 8-9 metriä. Lähivirkistysalueen laajuus on aivan muuta kuin valituksessa mainittu puoli hehtaaria. Hyväksytyssä osayleiskaavassa osoitettu virkistysalue on noin 50 hehtaarin laajuinen ja lähes kokonaan kaupungin omistuksessa.

Seutukaavan, hyväksytyn maakuntakaavan, Museoviraston ja ympäristöministeriön vuodelta 1993 olevan raportin sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vaatimukset yhdistyksen valituksessa esitetyltä kohdin Kilvakkalan eteläosassa on otettu huomioon yleiskaavaa laadittaessa.

Lausunnon perustelujen mukaan seutukaavan kehitettävän kylän merkintä hyväksyy kylän kehittämisen kaupungin keskustan ja Kylpylän läheisyydessä. Muut reunaehdot asettavat vaatimuksia rakentamisen määrälle ja laadulle, jotta kylän ja viljelysmaiseman identiteetti säilyisi.

Näiden seikkojen analysointia varten yleiskaavahankkeen yhteydessä on laadittu maisema- ja kultturimaisemaselvitys. Viljalan yksityistien länsipuolella on maisemaselvitys todennut nykyiseen uudempaan asutukseen liittyen vähäisessä määrin soveltuvaa täydennysrakentamisen aluetta, johon on voitu olemassa olevaan kulttuuriympäristöön alisteisesti ja sitä luontevasti täydentäen sijoittaa vähäinen pientalo-alueen osa.

Merkitään , että Ikaalisten kaupunginhallitus on päätöksellään 1.12.2005 (§ 309) määrännyt kaupunginvaltuuston 27.9.2005 (§ 49) hyväksymän Keskeisen alueen osayleiskaavan tulemaan voimaan kaupunginhallituksen päätöksessä mainituilta osiltaan.

2.2. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu 21.3.2006

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin täällä on kysymys, A ry:n valituksen johdosta kumonnut Ikaalisten kaupunginvaltuuston päätöksen siltä osin kuin osayleiskaavassa on osoitettu APR-aluevaraus Kiviniemen alueelle ja siltä osin kuin Kilvakkalassa Jämijärventien eteläpuolelle on osoitettu AP-aluevaraus.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään mainituilta osin seuraavasti:

Yleiskaavan sisältövaatimuksia koskevat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 1 momentin mukaan valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta.

Saman pykälän 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:
1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;
2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;
3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;
4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;
5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;
6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;
7) ympäristöhaittojen vähentäminen;
8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä
9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Saman pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Saman pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Mainitun lain 197 §:n 1 momentin mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Valtioneuvosto on 30.11.2000 antamallaan päätöksellä hyväksynyt valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Päätös sisältää muun muassa seuraavat kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevat erityistavoitteet:

Alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuri- ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Alueidenkäytössä on otettava huomioon kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevat kansainvälisten sopimusten velvoitteet sekä valtioneuvoston päätökset. Lisäksi viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina. Näillä tarkoitetaan kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevia viranomaisten laatimia valtakunnallisia inventointeja, jotka perustuvat riittävän laaja-alaiseen valmisteluun. Tätä päätöstä tehtäessä ovat olleet olemassa seuraavat inventoinnit: Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto 66/1992), Valtakunnallisesti arvokkaat kulttuurihistorialliset ympäristöt (Museovirasto, rakennushistorianosasto, julkaisu 16, 1993) ja Valtakunnallisesti merkittävät esihistorialliset suojelualuekokonaisuudet (Sisäasiainministeriö, kaavoitus- ja rakennusosasto, tiedotuksia 3/1983).

Valtakunnallisesti arvokkailla kohteilla ja alueilla on alueidenkäytön sovelluttava niiden historialliseen kehitykseen.

Ilman erityisiä perusteita ei hyviä ja yhtenäisiä peltoalueita tule ottaa taajamatoimintojen käyttöön eikä hyviä ja laajoja metsätalousalueita pirstoa muulla maankäytöllä.

Kaava-aluetta ja kaavaa koskeva selvitys

Kaavaselostuksen mukaan osayleiskaava-alueeseen kuuluu Ikaalisten kaupungin keskeinen alue, joka käsittää ydinkeskustan sekä Kilvakkalan, Kylpylän ja Teikankaan välialueineen. Kaava alueen kokonaispinta-ala on noin 31 neliökilometriä. Keskeisen alueen osayleiskaavatyön tavoitteena on ajantasaistaa vuodelta 1992 oleva osayleiskaava, joka kaupunginhallituksen hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan on oikeusvaikutukseton. Kaavaselostuksen mukaan kaavan tavoitteena on luoda hyvät edellytykset kaupunkirakenteen kehittymiselle ja samalla turvata kaupungin maisemallista ja kulttuurihistoriallista arvoa omaavat alueet, sekä turvata tulevaisuuden asunto- ja työpaikka-alueiden tarve. Yleiskaavan yhteydessä kaupunki on laatinut yhteistyössä Tiehallinnon kanssa tieverkkosuunnitelmaa, jonka suunnittelija on ollut Tieliikelaitos.

Kaupunginvaltuuston hyväksymässä yleiskaavassa pientalovaltaisiksi asuntoalueiksi (AP) on osoitettu jo rakennettujen asuntoasuinalueiden lisäksi uusia alueita keskustaan Kalmaan ja Kallin alueille sekä Kilvakkalan kylän eteläpuolelle ja rantaan tukeutuvaksi pientalovaltaiseksi asuntoalueeksi (APR) on osoitettu uusi alue muun muassa Kiviniemen alueelle. Kaava-alueen tieverkon ratkaisut perustuvat samaan aikaan laadittuun tieverkkosuunnitelmaan. Muun muassa keskustan ja Kylpylän välille on osoitettu yhteystarvemerkintä. Teiden sijainti ratkaistaan tarkemman suunnittelun yhteydessä. Kylpylän rinnakkaistie tulee sijoittaa mahdollisimman lähelle valtatietä 3. Ympäristölähtökohdiltaan tavanomaiset metsäiset maatalousalueet on osoitettu maa- ja metsätalousalueiksi (M).

Keskustan korttelialueiden ulkopuoliset alueet on pääosin osoitettu VL ja VU-alueina. Lähivirkistysalueita (VL) ja urheilu- ja virkistyspalveluiden alueita (VU) on osoitettu useaan eri paikkaan muiden kaavavarausten välisille alueille.

Kiviniemi-Tapiolanlahti alueen pohjoisosa on merkitty luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeäksi alueeksi (luo), kuten myös Kalma-Kallinraatian itäosa. Luo-merkintä tarkoittaa, että alueen yksityiskohtaisessa suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen ja eliölajiesiintymien säilyttämisedellytykset, erityisesti lepakoiden elinmahdollisuuksien turvaaminen.

Kaavaselostuksen kohdan osayleiskaavan kokonaisrakenne mukaan osayleiskaava on suunnittelutarkkuudeltaan kahdenlainen. Suurin osa alueesta on käsitelty lähinnä niin sanottuna rakenneyleiskaavana, jolla ratkaistaan taajama-alueiden ja niiden lähiympäristön kokonaisrakenteen kannalta merkittävät kehittämisperiaatteet. Kaava on näin ollen esitystarkkuudeltaan suurpiirteinen. Kaavassa on esitetty taajamatyyppiset rakennettavat alueet ja esimerkiksi haja-asutusalueilla kylämäisen asutuksen alueet, mutta siinä ei ole osoitettu haja-asutusalueilla sijaitsevia yksittäisiä pysyvän asumisen rakennuspaikkoja. Kyrösjärven ja Teijärven asemakaava-alueen ulkopuolisilla ranta-alueilla kaava on laadittu yksityiskohtaisena. Ranta-alueella on osoitettu yksittäiset rakennuspaikat sekä asuin- että lomarakentamiselle alueella tehdyn kantatilatarkastelun pohjalta.

Muun ohella nyt kysymyksessä olevan muutoksenhakijan valitus kohdistuu edellä mainitun rakenneyleiskaavan alueelle eli tarkkuudeltaan yleispiirteiselle kaava-alueelle. Keskeisen alueen yleiskaava on laadittu mittakaavassa 1:10 000.

Ikaalisten kaupungin keskeisen alueen osayleiskaavan vaikutusten arviointi alueen tärkeimpiin lepakkokeskittymiin, arviointiselostus, toukokuu 2005

Ikaalisten kaupungin ympäristönsuojelutoimi teetti kesällä 2004 lepakkokartoittaja Yrjö Siivosella Ikaalisten kaupungin keskeisen alueen osayleiskaavan tärkeimpien lepakkokeskittymien kartoituksen. Kartoitusalue käytiin perusteellisesti kokonaisuudessaan läpi kolmeen kertaan sanotun kesän aikana. Lepakkokeskittymiä ei valittu etukäteen vaan kartoittaja muodosti alueet koko alueen lepakkotietojen pohjalta kenttäkauden päätyttyä. Kesällä 2004 tehdyn lepakkokartoituksen tuloksena muodostuneet 12 lepakkoaluetta käytiin arvioimassa kaavan vaikutuksia varten toukokuun puolessa välissä 2005. Varsinainen lepakkojen saalistuskausi ei ollut tällöin vielä alkanut öiden kylmyyden vuoksi, joten arviointi pohjautuu paljolti kesän 2004 kartoituksen tuloksiin.

Vuoden 2004 kartoituksessa havaittiin viisi Suomen 11 lepakkolajista: pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö. Kesän 2004 kartoituksen tuloksien perusteella keskustan ja kylpylän alueelle rajattiin 12 lepakkoaluetta: I luokka (arvokkain) 2 aluetta, II luokka 4 aluetta ja III luokka 6 aluetta. Kooltaan ja laajuudeltaan merkittävin lepakkoalue sijaitsee Kalman-Kallinraatian alueella. II luokan alueita löytyi muun muassa Kiviniemestä. Vuonna 2005 tehdyn arviointiselostuksen tarkoituksena oli arvioida Ikaalisten kaupungin keskeisen alueen osayleiskaavan vaikutukset edellämainittuihin lepakkokeskittymiin.

Arvioinnissa on todettu seuraavaa siltä osin kuin nyt on kysymys:

Alue Kiviniemi-Tapiolanlahti on luokiteltu luokkaan II. Kesän 2004 lepakkokartoituksen yhteydessä alueelta tavattiin pohjanlepakkoa, vesisiippaa ja viiksisiippoja (viiksisiippa tai isoviiksisiippa). Toukokuun 2005 tilanteessa Kiviniemen -Tapiolanlahden alue on säilynyt entisellään verrattuna kesään 2004. Alueen viiksisiipat esiintyivät kesällä 2004 rannan tuntumassa sijaitsevissa metsissä, teillä ja poluilla. Vesisiippoja tavattiin alueen rannoilta harvakseltaan. Alueen lepakoiden kannalta olisi tärkeää, että rantametsät säilyvät mahdollisimman luonnontilaisina. Siinä, missä pohjanlepakko ja vesisiippa seurailevat rantoja, seuraavat viiksisiipat mielellään juuri valaisemattomia rantametsiä rannan suuntaisesti. Viiksisiipat karttavat valkoista valoa.

Finlaysonin tehtaan ja tenniskentän tason pohjoispuolelle tulisi jättää 100 metriä leveä itä-länsisuuntainen vyöhyke mahdollisimman luonnontilaiseen tilaan (Finlaysonin lehto-Tuomiston puisto). Jos Silkintie rakennetaan uuteen kohtaan, se tulisi rakentaa mahdollisimman kapeana eikä sitä saisi valaista tällä kohtaa lainkaan toukokuulta lokakuulle välisenä aikana.

Pumppaamon ympäristö tulee säilyttää hämyisenä. Metsiin voi rakentaa ulkoiluteitä, mutta niitä ei tule valaista toukokuulta lokakuulle. Lähinnä metsää olevien talojen valaistus tulisi olla hillittyä. Lähinnä metsää sijaitsevien talojen tulee lisäksi varautua lepakoiden vierailuihin rakennuksissa. Rantametsiä ei saisi harventaa liikaa, jotteivät ne muutu liian tuulisiksi. Lepakoiden yhteydet, erityisesti yhtenäiset ja kesällä valaisemattomat metsäyhteydet tulisi säästää.

(= = =)

Valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö sekä maisema- ja kulttuurimaisemaselvitys

Kilvakkalan-Viljalan kulttuurimaisema on merkitty valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi Museoviraston ja ympäristöviraston inventoinnissa "Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt" (Museovirasto, rakennushistorian osasto, julkaisu 16, 1993). Inventoinnin mukaan "Rantaan laskeutuvat viljelykset ja mäen harjanteella sijaitseva tiivis Kilvakkalan kylän rakennusryhmä muodostavat vaikuttavan maisemakuvan kolmostieltä katsottuna. Alueen pitkästä asutushistoriasta kertovat lukuisat kivikautiset asuinpaikat sekä rautakautiset kalmistot. Kilvakkalan rakennuskannasta mainittakoon Hiekan vanhempi päärakennus vuodelta 1876 sekä komea kivinavetta."

Yleiskaavahankkeen yhteydessä Maa ja Vesi Oy on laatinut maisema- ja kulttuurimaisemaselvityksen, jossa muun muassa on määritetty
- maisemalliset ja kulttuurihistoriallisesti merkittävät viljelyalueet, joille rakentamista tulee välttää tai rakentamisessa on otettava huomioon erityiset maisemalliset tavoitteet,
- tärkeät näkemäsuunnat ja
- täydennysrakentamiseen soveltuvat alueet.

Selvityksen kohdan 5.1. Kilvakkalan eteläpuoleiset pellot harvalla vaakaviivoituksella on merkitty kartalle alueet, jotka ovat maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittäviä viljelyalueita, luokka I. Alueen rakentaminen tulee välttää. Kilvakkalan eteläpuoleiset pellot pääosin kuuluvat tähän alueeseen. Nuolet osoittavat tärkeän näkymäsuunnan, ja yksi nuolista on yhdensuuntainen selvityksessä olevan osayleiskaava-alueen rajan kanssa Kilvakkalan kylän eteläpuolella osoittaen näkemäsuuntaa länsiluoteesta itäkaakkoon kohti Suolahtea. Vinoviivoituksella on merkitty täydennysrakentamiseen soveltuva alue.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Kaavan vaikutus lepakoihin

Kaikki Suomessa tavatut lepakkolajit ovat luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuja lepakkolajeja.

Suomen lepakkolajit kuuluvat siis luontodirektiivin liitteen IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan ja luonnonsuojelulain 49 §:n mukaan kielletty. Tässä asiassa on kyse tuon kiellon ulottuvuuden ja vaikutuksen oikeudellisesta arvioinnista. Luonnonsuojelulain puheena oleva säännös rajoittaa soveltamisalueellaan kunnan niin sanottuun kaavamonopoliin sinänsä sisältyvää harkintavaltaa voimakkaasti, mikä heijastuu myös hallinto-oikeuden toimivaltaan.

Vuoden 2004 lepakkokartoituksen mukaan alueella on todettu viisi Suomen 11 lepakkolajista: pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö. Vuoden 2005 arviointiselostuksesta voidaan todeta, että muun ohella valituksenalaisen kaavapäätöksen alue Kiviniemi-Tapiolanlahti on pääosin säilynyt entisellään verrattuna kesään 2004. Alueella on todettu pohjanlepakkoa, vesisiippaa ja viiksisiippaa tai isoviiksisiippaa. Kiviniemi-Tapiolanlahti alueella on valituksenalaisessa kaavassa merkintä rantaan tukeutuva pientalovaltainen asuntoalue (APR) (= = =).

Arviointiselostuksen mukaan viiksisiippakolonioiden suojelu tulee muun muassa edellä mainitulla alueella olemaan monimutkaista, koska lepakkokolonioita saattaa löytyä monesta paikasta. Kiviniemi-Tapiolanlahti alueella alueen lepakoiden kannalta olisi tärkeää, että rantametsät säilyisivät mahdollisimman luonnonmukaisina eikä rantametsää saisi harventaa liikaa. Arviointiselostuksen mukaan lähinnä metsää sijaitsevien talojen tulee lisäksi varautua lepakoiden vierailuihin rakennuksissa. Lepakoiden yhteydet, erityisesti yhtenäiset ja kesällä valaisemattomat metsäyhteydet tulisi säästää. (= = =)

Kiviniemen APR-alue

APR-varaus ulottuu rantaan saakka. Karttatarkastelun perusteella alueella on nykyisin 2-3 asuinrakennusta. Kaavaselostuksen mukaan APR-varaus sijaitsee jo nykyisin asemakaavoitetulla alueella. Yleiskaava on kuitenkin tälläkin alueella ohjeena asemakaavaa muutettaessa. APR-varausta koskevien kaavamääräysten mukaan alueen rantapuusto ja kasvillisuus tulee pääosin säilyttää. Alue on tarkoitettu asemakaavoitettavaksi. APR-alueelle tulevan rakentamisen määrää tai tarkkaa sijoittumista ei ole ratkaistu yleiskaavassa vaan se on tarkoitettu ratkaistavaksi asemakaavoitusvaiheessa.

Arvioitaessa lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskiellon oikeudellista merkitystä ei arviointia voida tehdä irrallaan tarpeesta turvata lepakoiden kulkuyhteyksiä ruokailualueille.

Näin ollen viiksisiipan luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitetuille mainitun kiellon kattamille elinmahdollisuuksille on siis välttämätöntä ei pelkästään sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyttäminen vaan myös se, että viiksisiippa pystyy hankkimaan ravintoa saalistamalla hyönteisiä metsässä sekä se, että se pystyy samalla suojautumaan metsässä. Viiksisiipan liikkumista ravinnonhaussaan ja sen suojautumista metsässä on näin ollen myös turvattava. Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentti ei kuitenkaan edellytä, että lepakon koko elinympäristön säilyminen turvattaisiin.

Tämän edellä selostetun yhteyden merkitys lepakon elinolosuhteiden kokonaisvaltaisen tarkastelun välttämättömyyden kannalta kaavoituksessa ja yleensä maankäyttöratkaisuja tehtäessä avautuu muun muassa vuonna 2004 tämän kaava-asian yhteydessä laaditusta hallinto-oikeuden asiantuntevaksi ja muutenkin asianmukaiseksi arvioimasta kartoituksesta seuraavasti: Vuonna 2004 tehdyn lepakkokartoituksen mukaan kaikki Suomen lepakot ovat hyönteissyöjiä. Ikaalisten alueella viiksisiippoja tapaa parhaiten metsistä tai metsäteiltä. Kaupunkialueilla ne sinnittelevät usein pienissä rakentamattomissa metsiköissä. Viiksisiipat karttavat valaistuja ja avonaisia alueita. Liikuntateiden valaiseminen, leveiden teiden tai sähkölinjojen rakentaminen, metsähakkuut tai metsien kuivattaminen yleensä karkottavat viiksisiipat alueelta. Viiksisiippojen elinpiireissä ei saisi metsää harventaa liikaa. Harventaminen tulisi lisäksi tehdä vähitellen. Viiksisiipat käyttävät usein puiden koloja tai kaarnanalusia piilopaikkoinaan. Vuonna 2005 tehdyn arviointiselostuksen mukaan helpoimmin viiksisiipan tapaa saalistamasta puiden seasta. Viiksisiippojen saalistukseen käyttämiä metsiä ei tulisi tarpeettomasti valaista ja metsien väliset liikkumisreitit tulisi jos mahdollista säilyttää.

Kiviniemi-Tapiolanlahti alueen pohjoisosa on merkitty luo-merkinnällä, mutta ei esimerkiksi koko rantaan saakka ulottuvaa APR-alueeksi merkittyä asuntoaluetta eikä Finlaysonin lehto-aluetta, vaikka arviointiselostuksen mukaan alueella lepakoita liikkuukin. Myöskään lepakoiden liikkumisväyläksi suunniteltua reittiä ei ole merkitty luo-merkinnällä vaan vain VL-merkinnällä. Arviointiselostuksessa on todettu alueen lepakoiden kannalta olevan tärkeää, että rantametsät säilyvät mahdollisimman luonnonmukaisina ja että lähinnä metsää sijaitsevien talojen tulee lisäksi varautua lepakoiden vierailuihin rakennuksissa. APR-korttelin katkaisee rannan suuntaisesti kevyen liikenteen yhteystarve.

Kaavan yleismääräyksissä määrätään maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n perusteella, että maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman maisematyölupaa. Määräys ei koske M- ja MT-alueita. Maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n 2 momentin mukaan lupaa ei tarvita yleis- tai asemakaavan toteuttamiseksi tarpeellisten taikka myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan mukaisten töiden suorittamiseen eikä vaikutuksiltaan vähäisiin toimenpiteisiin. Edellä mainittu maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n 2 momentti huomioon ottaen yleismääräyksen merkintä on ongelmallinen tässä tapauksessa arvioitaessa puheena olevan yleismääräyksen merkitystä lepakoiden suojelun kannalta. Yleismääräystä ei siten voi pitää luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettujen lepakoiden elinolosuhteiden turvaamisen kannalta ratkaisevan merkittävänä asiana.

Kyseessä olevassa APR-aluetta koskevassa kaavaratkaisun edellä selostetun mukaisessa kokonaisuudessa ei ole otettu riittävästi huomioon viiksisiippojen osalta luonnonarvojen vaalimisen vaatimusta. Kaava saattaa heikentää ja hävittää edellä aikaisemmin määritellyllä tavalla ymmärrettäviä lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja sekä liikkumismahdollisuutta turvaavia olosuhteita. Tähän johtopäätökseen vaikuttaa myös se, että tietämys lepakoista ja niiden elämästä sekä täten lepakoiden elinolosuhteista ja niihin puuttumisen vaikutuksista on ainakin Suomen oloissa vielä kovin vähäistä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden harkinnassa on otettu huomioon ympäristöoikeudessa suhteellisen vakiintunut varovaisuusperiaate. Tästäkin johtuen ei ole riittävää varmuutta siitä, että alueella tarkoitetussa myöhemmässä asemakaavoituksessa voitaisiin viiksisiipan edellä mainittujen elinolosuhteiden osalta päätyä riittävän turvaavaan ratkaisuun tämän yleispiirteisen yleiskaavaratkaisun perustalta. Edellä mainittujen kokonaisarvioinnissa mukana olevien tekijöiden perusteella on siten pääteltävissä, että valtuuston yleiskaavapäätös on Kiviniemen APR-alueen osalta lainvastainen.

(= = =)

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja rakennettu kulttuuriympäristö

Kilvakkalan-Viljalan kulttuurimaisema on rajattu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi edellä mainitussa Museoviraston ja ympäristöviraston inventoinnissa "Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt". Valituksenalaisen kaavan AP-aluevaraus Kilvakkalassa Jämijärventien eteläpuolella sisältyy tähän Kilvakkalan-Viljalan kulttuurimaisemaan. Inventoinnin mukaan "Rantaan laskeutuvat viljelykset ja mäen harjanteella sijaitseva tiivis Kilvakkalan kylän rakennusryhmä muodostavat vaikuttavan maisemakuvan kolmostieltä katsottuna."

Alueen erityinen kulttuurimaisema-arvo tulee siis ottaa huomioon, kun harkitaan, täyttääkö kaava rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaalimista edellyttävän yleiskaavan sisältövaatimuksen. Lisäksi edellä selostetut valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden erityistavoitteet on otettava yleiskaavassa huomioon siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Näistä erityistavoitteista ei ilman muuta johdu kaavamaisesti esimerkiksi, että tällaista peltoaluetta ei koskaan saatettaisi yleiskaavassa osoittaa asuntotarkoituksiin. Asuntotarkoituksiin varaaminen saattaa olla mahdollista muun muassa peltoalueen reuna-alueilla suojaisissa paikoissa. Erityisten tavoitteiden oikeudellinen vaikutus yleiskaavoituksessa on arvioitava tapauskohtaisesti. Joka tapauksessa erityistavoitteet rajoittavat kunnan niin sanottuun kaavamonopoliin nojaavia valinnanmahdollisuuksia.

Valituksessa on kysymys Viljalantien luoteispuolelle osoitetusta AP-aluevarauksesta siltä osin kuin se laajentaa nykyistä asutusta peltoalueelle.

Seutukaavakartan perusteella kysymyksessä oleva AP-alueen osa sisältyy valtakunnallisesti arvokkaan kulttuurimaiseman rajaukseen. Valituksen-alaisessa yleiskaavassa valtakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema on osoitettu kyläkuvallisesti arvokkaan alueen rajauksella (sk). Sk-rajausta koskevan kaavamääräyksen mukaan alueen maisemallisesti merkittävät arvot, erityisesti avoin viljelymaisema, tulee säilyttää. Sk-rajausta on kaavan luonnosvaiheen jälkeen laajennettu Museoviraston lausunnon perusteella, eikä Museovirastolla ole enää ehdotusvaiheessa ollut tältä kohdin huomautettavaa. Valituksenalaisen AP-varauksen osan pohjoispää sijaitsee sk-rajauksen sisällä.

Yleiskaavaa laadittaessa tehdyn maisemaselvityksen kartan perusteella valituksenalainen AP-varauksen osa sijoittuu maisemallisesti merkittävän alueen, jonka luoteisrajana on Viljalantie, ja täydennysrakentamiseen soveltuvan vyöhykkeen väliin. Maisemaselvityksen sanallisessa kuvauksessa on Vatulantien ja Viljalantien väli mainittu täydennysrakentamiseen soveltuvana.

Viljalantie on Jämijärventieltä Vatulantielle johtava tieyhteys. Valituksenalainen AP-alueen osa sijaitsee kapealla peltolohkolla ja rajoittuu kaakkoisreunastaan välittömästi Viljalantiehen ja luoteisreunastaan olemassa olevan asutuksen alueeseen, joka on yleiskaavassa osoitettu niin ikään AP-alueeksi, sekä muuhun kuin viljelykäytössä olevaan alueeseen, joka on yleiskaavassa osoitettu VL-alueeksi.

Avoin peltoalue on yleiskaavassa muutoin pääosin osoitettu maisemallisesti arvokkaaksi peltoalueeksi (MA). Kaavamääräysten mukaan alueen kulttuurihistoriallisesti arvokas viljelymaisema tulee säilyttää. Olevia rakennuspaikkoja lukuun ottamatta alueelle ei tulisi sijoittaa muita kuin maa- ja metsätaloutta palvelevia rakennuksia.

Maa ja Vesi Oy:n laatimasta maisema- ja kulttuurimaisemaselvityksestä on todettavissa, että Kilvakkalan kylän eteläpuolelle kaavoitettu AP-aluevaraus menee yli täydennysrakentamiseen soveltuvan alueen kyseessä olevan alueen itäpuolella sekä alueen eteläpuolella AP-aluevaraus menee maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävälle viljelyalueelle. Lisäksi eteläosastaan mainittu AP-aluevaraus rikkoo selvityksessä mainitun tärkeän näkymänuolisuunnan länsiluoteesta Suolahdelle, varsinkin kun mainittuun AP-aluevaraukseen on muotoiltu suhteellisen pitkänomainen, tosin toiselta kyljeltään VL-alueeseen liittyvä, uloke avoimelle viljelyalueelle.

Tuo viljelyalue itsessään on avoin maisema. AP-alue merkintään ei liity erityisiä kaavamääräyksiä. Yleiskaavassa on vain yleispiirteisesti osoitettu pientalovaltaisen asutuksen sijainti. Rakennusten sijoittelulla ei voida juurikaan vaikuttaa tällä alueella kyseisen AP-alueen kohdalla maiseman avoimuuden turvaamiseen. Tarkempaan suunnitteluun nojaavalla asemakaavalla ei voida riittävästi edistää valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteiden (erityistavoitteiden) eli arvokkaan kulttuurimaiseman ja avoimen peltomaiseman säilymisen turvaamista ja toteuttamista puheena olevalla alueella.

Edellä selostetuilla perusteilla yleiskaava ei, huolimatta MA-varauksesta ja sk-rajauksesta, tältä osin täytä rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaalimista edellyttävää yleiskaavan sisältövaatimusta. Yleiskaavassa ei ole myöskään tältä osin huolehdittu maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta. Päätös on tältä osin lainvastainen.

Koska Pirkanmaan maakuntakaavaa ei vielä ole vahvistettu, se ei ole ollut esteenä yleiskaavan hyväksymiselle.

Sovelletut oikeusohjeet

Kuntalaki 90 §
Maankäyttö- ja rakennuslaki 24 §, 39 §:n 2 momentti, 3 momentti ja 4 momentti
Luonnonsuojelulaki 49 §:n 1 momentti
Luontodirektiivi 12 artiklan 1 kohdan d alakohta

3. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

3.1. Valitukset ja lausunnot korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Ikaalisten kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Ikaalisten kaupunginvaltuuston kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen Kiviniemen alueelle osoitetun APR-aluevarauksen sekä Kilvakkalassa Jämijärventien eteläpuolelle osoitetun AP-aluevarauksen osalta ja että Ikaalisten kaupunginvaltuuston yleiskaavan hyväksymistä koskeva päätös saatetaan näiltä osin voimaan.

Valituksensa perusteluiksi kunnanhallitus on esittänyt Kiviniemen osalta muun ohella seuraavaa:

Luontodirektiivin tavoite on suojella luonnonvaraista eläimistöä sen luontaisella levinneisyysalueella. Tehdyissä selvityksissä on todettu, että alueen lepakot käyttävät todennäköisesti suuressa määrin alueen ihmistoiminnan seurauksena syntyneitä rakennelmia lisääntymis- ja levähdyspaikkoina. Siten hallinto-oikeuden päätöksessä käsiteltävät lepakot voidaan tulkita suureksi osaksi ei-luonnonvaraiseksi eläimistöksi, joka esiintyy alueella nykyisellä runsaudella ihmisen tekemien rakennelmien varassa.

Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon yleiskaavan luonnetta yleispiirteisenä, asemakaavoitusta ohjaavana maankäytön suunnitelmana. Yleiskaavamääräykset ohjaavat asemakaavoitusta sekä toteutustoimenpiteiden suunnittelua. Yleiskaava ei valituksenalaisella alueella suoraan ohjaa rakentamista eikä muuta maankäyttöä.

Hallinto-oikeuden päätöksessä ei myöskään ole riittävästi otettu huomioon sitä, että asemakaavoitusta koskevat muun muassa luonnonympäristön vaalimiseen ja siihen liittyvien erityisten arvojen säilyttämiseen liittyvät sisältövaatimukset.

Ikaalisten Keskeisen alueen osayleiskaava on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä avoimella ja vuorovaikutteisella tavalla. Osalliset, mukaan lukien keskeiset viranomaistahot, ovat voineet ilmaista mielipiteensä suunnittelun lähtökohdista, laadituista selvityksistä, kaavan tavoitteista sekä kaavan suunnitteluperiaatteista ja maankäyttöratkaisuista kaavoituksen eri vaiheissa. Viranomaistahojen kanssa on neuvoteltu kaavoituksen aloitusvaiheessa, valmisteluvaiheessa sekä ehdotusvaiheessa. Ehdotusvaiheessa neuvoteltiin lisäksi erikseen juuri lepakkokysymysten huomioon ottamisesta maankäyttöratkaisuissa.

Lepakoita koskevat selvitystarpeet havaittiin luonnosvaiheen yhteydessä. Lepakoita koskevan selvityksen perusteella laadittiin ympäristökeskuksen näkemyksen mukaisesti arviointiraportti osayleiskaavan vaikutuksista alueen tärkeimpiin lepakkokeskittymiin (Siivonen 2005). Lisäksi pyydettiin ympäristökeskuksen luonnonsuojeluosaston lausunto. Ehdotusvaiheen viranomaisneuvottelun jälkeen ympäristökeskus totesi lausuntonaan, että selvityksessä todetut merkittävimmät lepakkoalueet (1- ja 2-luokan kohteet) tulee osoittaa kaavassa luo-merkinnällä. Ympäristökeskus edellytti lisäksi, että merkintään liitetään seuraava määräys: "Alueen yksityiskohtaisessa suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen ja eliölajiesiintymien säilyttämisedellytykset, erityisesti lepakoiden elinmahdollisuuksien turvaaminen." Osayleiskaavaa täydennettiin ympäristökeskuksen edellyttämällä tavalla.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on käytetty niin sanottua varovaisuusperiaatetta virheellisen oletuksen pohjalta. Hallinto-oikeus on päätöksessään olettanut, että viiksisiippaan kohdistuisi sellainen uhka, joka edellyttäisi varovaisuusperiaatteen soveltamista suojelutavoitteiden määrittämisessä. Näin ei kuitenkaan ole. Siivosen selvityksessä lepakoiden elinolosuhteista ja osayleiskaavan mahdollisista vaikutuksista lepakkoesiintymiin ei nähdä ristiriitaa lepakoiden ja kaavan sisällön välillä, vaan todetaan ainoastaan millaisia reunaehtoja yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa ja alueen toteutuksessa sekä käytössä tulisi ottaa huomioon.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on tulkittu virheellisesti ja tarpeettoman laajasti luontodirektiivin liitteen IV (a) mukaisten lajien suojelutarpeita. Viiksisiippa, kuten muutkin lepakot, voivat siirtyä lentäen pitkiäkin matkoja. Keski-Euroopassa rengastushavaintojen perusteella on todettu yli 100 kilometrin siirtymiä. Ei voida olettaa, että esimerkiksi pumppaamoa päiväpiilona käyttävät kaikki lepakot pystyisivät jatkuvasti ruokailemaan piilon välittömässä läheisyydessä. Niiden on välttämätöntä saalistaa myös etäämmällä päiväpiilosta. Päiväpiilona/lisääntymispaikkana samaa, esimerkiksi rakennusta käyttää jopa kymmeniä yksilöitä ja niiden tulee voida siirtyä soveltuville ruokailupaikoille myös muita kuin suojaisia metsäalueita käyttäen. Samalla tavalla nuorten yksilöiden tulee pystyä siirtymään myös valaistuja ja ihmistoiminnan piirissä olevia alueita ylittäen, kun ne hakeutuvat uusille elinpaikoille.

Tästä syystä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskiellon oikeudellista merkitystä on mahdollista arvioida myös ilman kulkuyhteystarpeiden käsittelyä. Liikkumisväylät kulkevat tässä tapauksessa ilmassa eivätkä häviä. Ilmateitä hyödyntämällä lepakkoyksilöt voivat siirtyä ruokailualueille.

Yleensä heikentäväksi toimenpiteeksi tulkitaan sellainen alueella tapahtuva muutos, joka estää lajia jatkossa esiintymästä kohteessa tai tuhoaa kohteeseen vievät ekologiset käytävät ja kulkuyhteydet. Tässä tapauksessa kulkuyhteydet tulevat säilymään, sillä viiksisiippojen on välttämätöntä nykyiselläänkin ylittää ihmistoiminnan alueita. Tärkeimmät ja todennäköisimmät päiväpiilo- ja lisääntymispaikat ovat alueen rakennuksissa. Esimerkiksi metsän tarjoamat puunkolot eivät sovellu talvehtimispaikoiksi.

Alueella tulee kokonaisuutena tarkastellen säilymään riittävästi metsäisiä alueita saalistusta varten. Nyt käsiteltävän APR-alueen merkitys on kokonaisuutena lajin ruokailulle pieni.

Annetussa lepakkolausunnossa todetaan, että laji saalistaa etenkin rannan suuntaisesti lentäen rantametsissä, jotka yleiskaavamerkintä pyrkii säilyttämään. Lajin suojautuminen metsässä perustuu sen mahdollisuuksiin käyttää puunkoloja tai -rakoja päiväpiiloina. Tällaiset piiloutumis- ja suojautumismahdollisuudet eivät häviä alueelta, koska uusien rakennusten yhteydessä niitä tulee muun muassa rakenteisiin ja linnunpönttöihin ja koska nykyisin olemassa olevat rakennelmat ovat arvion mukaan tärkeimpiä ja ilmeisesti käytetyimpiä suojautumispaikkoja.

Hyväksytyssä yleiskaavassa luo-merkintä on ympäristöministeriön kaavamerkintäasetuksen ja siihen liittyvän oppaan "Yleiskaavamerkinnät ja -määräykset" periaatteiden mukaisesti osoitettu nimenomaisesti lepakkokartoituksen I ja II luokan alueille, mutta ei kaikille lepakoiden huomattavasti laajemmillekin liikkumisalueille, jotka eivät ole luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin tarkoittamia lisääntymis- ja levähdysalueita.

Hyväksytyssä yleiskaavassa on VL-alueen osalta erityisesti otettu huomioon arviointiselostuksessa päätelmänä esitetty ehdotus, jonka mukaan alueella ei missään tapauksessa rakentamisessa hävitettäisi tai heikennettäisi lepakoiden ruokailualueita tai piilopaikkoja. Finlaysonin tehtaan ja Kiviniemeen suunnitellun APR-alueen väliin on jätetty riittävän leveä virkistysalue, jolla sallitaan vain vähäinen urheilu- ja virkistystoimintaan liittyvä rakentaminen. Ratkaisua on nimenomaisesti parannettu luonnoksessa esitetystä juuri arviointiselostuksen kautta saadun uuden tiedon ja viranomaisten tulkintojen perusteella.

Lepakoiden liikkumisväylää ei voida merkitä luo-merkinnällä, koska lepakot voivat liikkua ja liikkuvat myös ihmistoiminnan vaikutuksessa olevien alueiden yli luontaisesti. VL-merkintä tulee katsoa riittäväksi merkinnäksi turvaamaan lepakoiden liikkuminen. Lepakot eivät ole samalla tavalla riippuvaisia kulkuväylien biotoopeista kuin esimerkiksi liito-orava, joka myös on luontodirektiivin liitteen IV (a) laji.

Hyväksytyn yleiskaavan VL-alueelle kohdistuu maisematyöluvan hakemista koskeva vaatimus. Lupaa käsiteltäessä tulee ottaa huomioon viiksisiipan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyttämistä koskeva luonnonsuojelulain vaatimus.

APR-merkintään on liitetty määräys, joka edellyttää, että alueen rantapuusto ja kasvillisuus tulee pääosin säilyttää. APR-alueelle ulottuvalla luo-alueella on asemakaavoituksen yhteydessä erityisesti otettava huomioon lepakkojen elinmahdollisuuksien turvaaminen.

Yleiskaavalla ei ratkaista suoraan rakenteiden sijoittamista tai valaistusta alueella. Lepakoiden ruokailualueiden tai liikkumisreittien suojeleminen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelun yhteydessä ei ole samalla tavalla tarkoituksenmukaista kuin esimerkiksi liito-oravan kohdalla. Lepakot pystyvät ylittämään suuriakin epäsuotuisia alueita ja etsimään ravintoa melko kaukanakin päiväpiiloistaan. Tavanomaisia tai melko tavanomaisia metsäisiä alueita ei tule suojella lepakoiden (erityisesti viiksisiippojen) lisääntymis- ja levähdysalueina, ellei alueella voida osoittaa selvää levähdys- ja lisääntymispaikkaa. Tällaista paikkaa ei kyseiseltä APR-alueelta ole osoitettu. Siten alue voidaan tulkita enintään yhdeksi vaihtoehtoiseksi ruokailualueeksi, joita kokonaisuutena on alueella riittäväksi katsottava määrä. Näin ollen hallinto-oikeuden johtopäätökset perustuvat luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien suojelun virheelliseen ja tarpeettoman laajaan tulkintaan.

Kilvakkalan alueen osalta kaupunginhallitus on todennut, että päätöksessä edellytetyt ratkaisut eivät ole yleiskaavassa ratkaistavia kysymyksiä, vaan kuuluvat asemakaavoitukseen. Yleiskaava ei valituksenalaisella alueella suoraan ohjaa rakentamista eikä muuta maankäyttöä. Kun AP-alue on asemakaavoitettavaa aluetta, on myös tältä osin otettava huomioon maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän tarkoitus ja hierarkkinen luonne. Asemakaavoitusta koskevat muun muassa kulttuuri- ja luonnonympäristön vaalimiseen ja siihen liittyvien erityisten arvojen säilyttämiseen liittyvät sisältövaatimukset. Hallinto-oikeus ei ole tulkinnut oikein alueelle laaditun kulttuurimaisemaselvityksen tuloksia.

Hallinto-oikeuden päätöksen tulkinnat johtunevat osittain maisemallisia ja kaupunkikuvallisia tavoitteita kuvaavan karttaesityksen tulkinnanvaraisuudesta. Nykyisen rakenteen toteavan ja sitä hieman kaakkoisosastaan laajentavan pientaloaluevarauksen rajaamisessa on erityisesti tukeuduttu selvityksen tuloksiin sekä selvityksen ja kaavan laatimisen aikana muodostuneisiin näkemyksiin alueen maisemallisista ominaisuuksista.

Selvityksen tuloksena muodostunut tavoite siitä, että harvalla vaakaviivoituksella osoitetulla maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävällä viljelyalueella voidaan rakentamista välttää, toteutuu täysin. AP-aluevaraus ei ulotu vaakaviivoituksella osoitetulle alueelle eikä muodosta näkymäestettä tavoitekartalla osoitetuille tärkeille näkymille.

Täydennysrakentamiseen soveltuvan alueen ja rakentamattomaksi viljelyalueeksi jätettävien vyöhykkeiden väliin on selvityksessä jätetty merkinnöistä vapaata aluetta. Selvitys on laadittu yleiskaavoituksen tarpeisiin, jotta alueen maankäytön yleispiirteinen ratkaisu on yleiskaavan mittakaavassa voitu perustellusti, kulttuurimaiseman arvot huomioiden tehdä. Selvityksessä osoitetun rajan tarkempi tulkinta tehdään alueen asemakaavoituksen yhteydessä, jolloin aluetta koskevien määräysten rakentamistapaa ja tarkempaa rakentamisen sijoittumista koskevat puitteet täsmentyvät. Yleiskaava antaa riittävät ja selvityksiin perustuvat lähtökohdat asemakaavoitukselle, jotta alueen kulttuuriarvot säilyisivät.

Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole otettu huomioon yleiskaavan sisältövaatimusten kokonaisuutta. Kyseisessä tapauksessa on sovitettu yhteen maanomistajan esittämiä tarpeita maa-alueidensa käyttämiseksi sekä alueen kulttuurimaisema-arvoja. Kulttuurimaisema-arvoilla on ollut kaavaprosessin aikana tehtyihin ratkaisuihin erityisen painava vaikutus, kuten voidaan todeta muun muassa ehdotusvaiheessa käsitellystä maanomistajan muistutuksesta ja siihen annetusta vastineesta. Kaavaratkaisun kohtuullistaminen on tapahtunut ehdotuksen valmistelun yhteydessä, luonnoksesta saadun palautteen perusteella. Ratkaisu on voitu tehdä ympäristön arvoja vaarantamatta. Ehdotusvaiheessa maanomistajan vaatimuksiin ei enää ympäristöllisin perustein voitu suostua.

Museoviraston näkemykset alueen maankäyttöratkaisuista on otettu kaavoituksessa huomioon. Kilvakkalan-Viljalan sk-alueen rajausta on kaavaluonnoksesta saadun Museoviraston lausunnon perusteella tarkistettu lausunnossa esitetyn mukaisesti. Rajaukseen liittyvä kaavamääräys osoittaa alueen valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi. Rajaukseen on liitetty yleiskaavamääräys, joka edellyttää alueen maisemallisesti merkittävien arvojen, erityisesti avoimen viljelymaiseman säilyttämistä. Museovirastolla ei ole ehdotusvaiheessa ollut enää huomautettavaa kaavan sisältöön. Kaavaselostusta on vielä ehdotusvaiheessa täydennetty vastaamaan Museoviraston näkemyksiä, eikä museoviranomaisella ole enää ollut vaatimuksia ehdotusvaiheen jälkeen järjestetyssä viranomaisneuvottelussa.

2. B on tänne 19.4.2006 saapuneessa kirjoituksessa pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus käsittelee hänen muutoksenhakemuksensa valituksena Hämeenlinnan hallinto-oikeuden edellä mainitusta päätöksestä ja että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin osayleiskaava on kumottu B:n tilalle RN:o 1:28 osoitetun AP-varauksen osalta ja että Ikaalisten kaupunginvaltuuston osayleiskaavan hyväksymistä koskeva päätös saatetaan voimaan mainitulta osin.

Mikäli korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei B:llä ole asianosaisen asemaa ja siten valitusoikeutta tässä asiassa, hän on pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus käsittelee hänen kirjoituksensa purkuhakemuksena Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätös on purettava kysymyksessä olevalta B:n tilan osalta ja palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. B:tä on siinä menettelyssä kuultava asianmukaisesti asianosaisena.

Mikäli korkein hallinto-oikeus kumoaa Ikaalisten kaupunginhallituksen valituksen johdosta hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa voimaan kaupunginvaltuuston kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen, B on ilmoittanut, että purkuhakemus aiheeton.

Vielä B on pyytänyt, että A ry velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Vaatimustensa tueksi B on muun ohella esittänyt, että Hämeenlinnan hallinto-oikeus on kumonnut Ikaalisten kaupunginvaltuuston päätöksen siltä osin kuin siinä oli merkitty hänen omistamalleen B:n tilalle RN:o 1:28 AP-aluetta noin kahden hehtaarin suuruiselle peltoalueella Kilvakkalan kylässä.

Hallinto-oikeuden päätös johtaa siihen, että yleiskaava on B:n osalta kohtuuton eikä siten täytä yleiskaavan sisältövaatimusta. B:n tilan RN:o 1:28 ja hänen toisen tilansa Hahkan tilan RN:o 3:37 maista on Keskeisten alueiden osayleiskaavassa osoitettu merkinnällä MA alueita noin 38 hehtaaria. Merkintä MA tarkoittaa kaavamääräysten mukaan maisemallisesti arvokasta peltoaluetta, jolla kulttuurihistoriallisesti arvokas viljelymaisema tulee säilyttää. Alueelle ei tulisi sijoittaa muuta kuin maa- ja metsätaloutta palvelevia rakennuksia.

MA-alue sijoittuu Kilvakkalan rakennetun kyläalueen, valtatie 3:n ja Kelminselän väliselle peltoalueelle. Nyt kysymyksessä oleva kumottu AP-alue rajoittuu AP-alueeseen lännessä ja pohjoisessa (myös Jämijärventiehen), idässä Viljalan kylätiehen sekä etelässä ja osittain myös lännessä kaupungin omistamaan VL-alueeseen. Sen pinta-ala on vähän vajaa kaksi hehtaaria. B:n tilalle RN:o 1:28 on osoitettu osayleiskaavassa AP-aluetta noin 0,6 hehtaaria Jämijärventien pohjoispuolella. Tämä alue ei kuulu hallinto-oikeuden kumoamaan kaava-alueeseen. Edelleen tiloille on osoitettu osayleiskaavassa noin 20 hehtaaria maatalousaluetta (MT) Kilvakkalan kyläalueen pohjoispuoleisella peltoalueella.

Hallinto-oikeuden kumoamassa muodossa osayleiskaavaan ei tule B:n omistamille tiloille uutta rakennusoikeutta kuin 0,6 hehtaarin alueelle Jämijärventien pohjoispuolelle ja MA-alueen osuus nousee 40 hehtaariin. Tämä on B:n osalta kohtuutonta ja osayleiskaava loukkaa siten hänen oikeuttaan.

Osayleiskaava ei hallinto-oikeuden kumoamassa muodossa ole tasapuolinen maanomistajien kannalta. Ikaalisten kaupungille on kaavassa osoitettu AP-aluetta lisärakentamiseen aivan naapurissa selkeästi enemmän kuin B:n omistamille tiloille ja kaupungin maanomistus alueella on kuitenkin huomattavasti vähäisempää kuin hänen. Mikäli maanomistajien tasapuolista kohtelua loukataan niin kuin nyt tapahtunut, kaava on lainvastainen.

Osayleiskaava ei ole kaupunginvaltuuston hyväksymässä muodossa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastainen. Kilvakkalan kyläkeskustan, valtatie 3:n ja Kelminselän välissä oleva peltoalue on osoitettu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi Museoviraston ja ympäristöministeriön inventoinnissa "Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt." Nyt kysymyksessä oleva AP-alue sijoittuu tämän alueen ulkosyrjään. Inventoinnissa rajoja ei ole osoitettu eikä voitukaan osoittaa yksiselitteisesti.

Eri osa-alueiden rajat määrittyvät yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa. Vajaan kahden hehtaarin AP-alue olemassa olevan rakennuskannan vieressä maisema-alueen reunassa ei vaaranna inventoinnissa esitettyjä tavoitteita. Maisema kolmostieltä katsottuna sekä myös järveltä päin säilyy inventoinnin mukaisena. Kilvakkalasta järvelle päin katsottuna ei muutosta myöskään huomaa.

Seutukaava on yleiskaavaa yleispiirteisempi kaavamuoto. Siinä ei osoiteta yksityiskohtaisesti eri maankäyttömuotojen välisiä rajoja vaan tämä tapahtuu yleiskaavoituksessa. Seutukaavakartassa on laajat alueet merkitty MTY-merkinnällä, joka tarkoittaa kulttuurimaisema-aluetta. Nyt kysymyksessä oleva AP-alue sisältyy tähän rajaukseen mutta niin sisältyy koko Kilvakkalan kyläkeskustan Jämijärventien eteläpuolinen rakennettu aluekin. Tämä osoittaa, että seutukaavan sisällöstä voidaan tarkemman tutkimuksen perusteella poiketa kunhan seutukaavan yleislinjaus otetaan huomioon. Kun osayleiskaavassa vain vähäinen alue olemassa olevan rakennuskannan vieressä on osoitettu täydennysrakentamiseen, ei osayleiskaava kaupunginvaltuuston hyväksymässä muodossa ole seutukaavan vastainen.

Osayleiskaavaa varten tehdyssä kulttuurimaisemaselvityksessä nyt kysymyksessä oleva AP-alue on jätetty maisemallisesti merkittävän viljelysalueen ulkopuolelle. Täydennysrakentamiseen soveltuva alue on selvitykseen merkitty vinoviivoituksella. Tämä viivoitus osuu nykyisen rakennetun alueen länsipuoliselle peltoalueelle eli juuri nyt kysymyksessä olevalle AP-alueelle. Maisemaselvityksen sanallisessa kuvauksessa on Vatulantien ja Viljalantien väli mainittu täydennysrakentamiseen soveltuviksi alueeksi. Viljalantie muodostaa luontaisen maisemarajan avoimen peltoalueen ja asutuksen väliin.

Osayleiskaavaan merkitty sk-alue (kyläkuvallisesti arvokas alue), joka sisältää Kilvakkalan vanhaa asutusta ja maisemallisesti arvokkaita peltoalueita, ulottuu nyt kysymyksessä olevan alueen pohjoisosaan vähäiseltä osin. Tämä rajaus ei kuitenkaan estä täydennysrakentamista kyläalueella.

Museovirastolla, ympäristökeskuksella ja maakuntaliitolla ei ole ollut huomauttamista nyt kysymyksessä olevan alueen kaavamerkinnästä kaavaehdotuksesta antamissaan lausunnoissa. Nämä tahot ovat siis katsoneet kaavan täyttävän yleiskaavan sisältövaatimukset.

Osayleiskaavaan merkitty SM-alue (muinaismuistoalue), joka on myös seutukaavassa ja maakuntakaavaehdotuksessa, ei ulotu nyt kysymyksessä olevalle AP-alueelle vaan jää sen itäpuolelle.

Nyt kysymyksessä olevalle AP-alueelle on laadittava asemakaava siinä yhteydessä kun koko Kilvakkalan kyläalue kaavoitetaan. Asemakaavassa annetaan tarkemmat määräykset muun muassa rakennusoikeuden määrästä ja sijoittelusta tontilla, rakennusten kerrosluvusta, kattomuodoista ja värityksestä. Asemakaavassa voidaan antaa määräyksiä kyläkuvaan sopivasta rakentamisesta ja näin sopeuttaa täydennysrakentaminen olevaan kyläkuvaan.

Osayleiskaavassa on riittävästi otettu huomioon arvokas kulttuurimaisema-alue, joka avautuu Kilvakkalan kyläkeskustasta Kelminselälle, ja alueella olevat muinaismuistot. Näin ollen osayleiskaavan hyväksymiselle kaupunginvaltuuston hyväksymässä muodossa ei ole oikeudellisia esteitä.

Yleiskaavan laatiminen kuuluu maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kunnalle. Kunnan kaavoitusvaltaa sääntelevät lain lisäksi valtakunnalliset maankäyttötavoitteet sekä maakuntakaava. Pirkanmaan maakuntakaavaa ei ole vielä vahvistettu. Näiden puitteissa kunnalle jää laaja harkintavalta alueensa kaavoittamisessa.

Perusteluna päätöksen purkamista koskevalle vaatimukselle B on esittänyt seuraavaa:

Hallinto-oikeus on A ry:n valituksesta kumonnut osayleiskaavan B:n tilan RN:o 1:28 AP-aluevarauksen osalta varaamatta B:lle tilaisuutta tulla kuulluksi asiassa, jolla on hänelle suuri merkitys. Kun maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momentin mukaan muulla kuin kunnalla ei ole oikeutta hakea muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut kunnan viranomaisen tekemän kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen, tämä johtaa siihen, että B:tä koskeva asia on ratkaistu ilman, että hänelle olisi annettu mahdollisuutta tulla kuulluksi asiassa. Tämä on vastoin hallintolainkäyttölaissa säädettyä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatetta ja on Suomen perustuslain 21 ja 22 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vastaista. B on viitannut myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun, jossa vastaavanlaisessa yleiskaava-asiassa kaavan hyväksymistä koskeva päätös purettiin.

A ry on antanut valitusten johdosta selityksen. Yhdistys on esittänyt, että B:n purkuhakemus hylätään. Mikäli B:n kirjoitus tutkittaisiin valituksena, yhdistys on esittänyt valituksen hylkäämistä. Yhdistys on vaatinut, että B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Yhdistys on esittänyt Ikaalisten kaupunginhallituksen valituksen hylkäämistä.

Ikaalisten kaupunginhallitus on antanut selityksen B:n valituksen ja vastaselityksen A ry:n selityksen johdosta. Kaupunginhallitus on muun ohella esittänyt, että B:n muutoksenhakukirjoituksen tavoite on keskeiseltä osin yhdensuuntainen kaupunginhallituksen oman valituksen kanssa. A ry:n selityksen johdosta kaupunginhallitus on todennut, ettei siinä ole tuotu esiin mitään olennaista uutta.

B on antanut A ry:n selityksen johdosta vastaselityksen, jossa B on uudistanut vaatimuksensa. B on vaatinut myös vastaselityksen antamisesta aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Ikaalisten kaupunginhallitus on vielä 23.1.2007 toimittanut Kiviniemen asemakaavamuutosprosessin yhteydessä saadun lausunnon lepakoista Kiviniemen alueella.

Mainittu selvitys on toimitettu tiedoksi A ry:lle, jolle on samalla varattu tilaisuus selityksen antamiseen Ikaalisten kaupunginhallituksen selityksen ja mainitun selvityksen johdosta

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. B:n valitusta Hämeenlinnan hallinto-oikeuden osayleiskaavan kumoamisesta B:n tilalle RN:o 1:28 osoitetun AP-varauksen osalta ei tutkita.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian Ikaalisten kaupunginhallituksen valituksesta. Valitus hyväksytään. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja A ry:n Ikaalisten kaupunginvaltuuston päätöksestä hallinto-oikeudelle tekemä valitus hylätään täällä kysymyksessä olevilta osin eli Kiviniemen alueelle osoitetun APR-aluevarauksen sekä Kilvakkalassa Jämijärventien eteläpuolelle osoitetun AP-aluevarauksen osalta.

3. Lausuminen B:n purkuhakemuksesta raukeaa.

4. B:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Valituksen tutkimatta jättäminen

Maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momentin (132/1999) mukaan muilla kuin kunnalla ei ole oikeutta hakea muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut kunnan viranomaisen tekemän kaavan tai rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevan päätöksen. Jos ranta-asemakaavan laatimisesta on huolehtinut maanomistaja, hänellä on kuitenkin oikeus valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

B on hakenut valituksessaan muutosta siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut kaupunginvaltuuston tekemän osayleiskaavan hyväksymistä koskevan päätöksen B:n tilalle RN:o 1:28 osoitetun AP-varauksen osalta. Kun otetaan huomioon edellä mainittu maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momentin säännös, B:n valitus on jätettävä tutkimatta.

2. Pääasiaratkaisu

Oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 1 momentin mukaan valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta.

Saman pykälän 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:
1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;
2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;
3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;
4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;
5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön:
6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;
7) ympäristöhaittojen vähentäminen;
8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonvarojen vaaliminen; sekä
9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Saman pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Saman pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Mainitun lain 197 §:n 1 momentin mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Luonnonsuojeluasetuksen 23 §:n mukaan luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin säännöstä sovelletaan Suomessa luonnonvaraisena esiintyviin luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin eläinlajeihin, jotka on mainitun asetuksen liitteessä 5.

Lepakot ovat luonnonsuojeluasetuksen liitteen 5 mukaan luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettuja eläinlajeja.

Kaavan vaikutus lepakoihin valituksenalaiselta osin

Kaavavarauksista ja -määräyksistä

Kaupunginhallituksen valituksessa on kysymys Ikaalisten kaupungin Keskeisen alueen osayleiskaavaan kuuluvan Kiviniemen rantaan tukeutuvan pientalovaltaisen asuntoalueen (APR) aluevarauksesta. APR-varaus ulottuu rantaviivaan saakka. APR-alueella sijaitsee karttatarkastelun perusteella nykyisin 2-3 asuinrakennusta. Kaavaselostuksen mukaan APR-varaus sijaitsee jo nykyisin asemakaavoitetulla alueella.

APR-varausta koskevien kaavamääräysten mukaan alueen rantapuusto ja kasvillisuus tulee pääosin säilyttää. Alue on tarkoitettu asemakaavoitettavaksi.

Koko kaava-aluetta, lukuun ottamatta maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M) ja maatalousaluetta (MT), koskee kaavan yleismääräys, jonka mukaan maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavaa maanrakennustyötä ei saa suorittaa ilman maisematyölupaa.

Kiviniemen alueella on kaavassa rajattu luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue (luo). Sitä koskevan kaavamääräyksen mukaan tällaisen alueen yksityiskohtaisessa suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen ja eliölajiesiintymien säilyttämisedellytykset, erityisesti lepakoiden elinmahdollisuuksien turvaaminen.

APR-varauksen molemmin puolin on sekä Finlaysonin lehdon alueelle että Tuomistonlahden lehdon alueelle rajattu luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät alueet (luo-1). Niitä koskevan kaavamääräyksen mukaan näitä alueita koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristön ominaispiirteet säilyttävällä tavalla.

Kiviniemen aluetta koskevat lepakkoselvitykset

Ikaalisten kaupungin ympäristönsuojelutoimi on kesällä 2004 teettänyt lepakkokartoittaja Yrjö Siivosella Ikaalisten kaupungin Keskeisen alueen osayleiskaavan tärkeimpien lepakkokeskittymien kartoituksen. Kartoitusalue käytiin kokonaisuudessaan läpi kolmeen kertaan sanotun kesän aikana. Kesän 2004 kartoituksen tuloksien perusteella keskustan ja kylpylän alueelle rajattiin 12 lepakkoaluetta: I luokka (arvokkain) 2 aluetta, II luokka 4 aluetta ja III luokka 6 aluetta. Kesällä 2004 tehdyn lepakkokartoituksen tuloksena muodostuneet 12 lepakkoaluetta arvioitiin uudestaan kaavan vaikutuksia varten toukokuun puolessa välissä 2005.

Edellä mainittujen lepakkoselvityksen mukaan alue Kiviniemi-Tapiolanlahti , joka sijaitsee Kiviniemen kärjen, Tuomistonlahden uimarannan ja Kukkukallion alueella, on luokiteltu luokkaan II. Alue on pääosin rantametsää, rantoja ja teitä.

Kesän 2004 lepakkokartoituksen yhteydessä alueelta tavattiin pohjanlepakkoa, vesisiippaa ja viiksisiippoja (viiksisiippa tai isoviiksisiippa). Selvityksen mukaan alueelta tavattiin harvakseltaan pohjanlepakkoa, lähinnä teiden ja rantojen yltä. Viiksisiippoja tavattiin koko alueelta, lähinnä metsistä ja myös teiden yltä. Vesisiippoja tavattiin alueen rannoilta harvakseltaan.

Toukokuussa 2005 tehdyn selvityksen mukaan Kiviniemen-Tapiolanlahden alue on säilynyt entisellään verrattuna kesään 2004.

Siivosen arviointiselostuksessa on todettu, että lepakot ovat pitkälti kulttuurilajeja. Useimmat lepakkolajit viihtyvät ihmisen aikojen kuluessa muovaamassa ympäristössä. Lepakkojen kesäiset piilopaikat sijaitsevat yleisesti rakennusten vinteillä, puiden tai kallion koloissa ja usein myös lintujen pöntöissä. Talvet lepakot viettävät horroksessa muun muassa kellareissa tai syvissä kallionhalkeamissa. Kesäisin lepakot tarvitsevat myös hyviä saalistuspaikkoja sekä hyviä liikkumisreittejä piilo- ja saalistuspaikkojen välillä. Lepakkometsän varovainen harventaminen on yleensä lepakoiden mieleen, mutta avohakkuut yleensä eivät. Lepakot karttavat valoa, ja alueen liiallinen valaiseminen yleensä karkottaa lepakot.

Kiviniemen APR-varauksen osalta Siivosen osayleiskaavan vaikutusten arvioinnissa lepakkokeskittymiin on todettu, että pohjanlepakko tulee hyötymään Kiviniemen rakentamisesta. Vesisiipoille Kyrösjärven ranta on hieman liian karu ja avoin. Jos rantoja ei valaista liikaa, myös vesisiipat saattavat hänen mukaansa jopa hyötyä rantarakentamisesta. Viiksisiippojen metsien väliset liikkumisreitit tulisi mahdollisuuksien mukaan säilyttää. Siivonen on todennut, että viiksisiipat seuraavat mielellään valaisemattomia rantametsiä rannan suuntaisesti. Viiksisiipat karttavat valkoista valoa.

Siivosen selvityksessä on myös arvioitu niitä toimia, jotka tulisi ottaa huomioon kaava-alueen toteutuksessa. Siivosen mukaan lepakoiden kannalta olisi muun ohella tärkeää, että rantametsät säilyisivät mahdollisimman luonnonmukaisina. Siivosen selvityksessä on myös mainittu toimenpiteitä, jotka liittyvät lepakoiden kulkureittien turvaamiseen sekä alueen tiestön ja valaistuksen toteuttamiseen.

Oikeudellinen arvio Kiviniemen alueen osalta

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentti velvoittaa suojelemaan lisääntymis- ja levähdyspaikat. Tähän liittyen myös lepakoiden kulkuyhteydet ruokailupaikoille tulee riittävästi turvata. Luonnonsuojelulain 49 § ei kuitenkaan velvoita suojelemaan lajin elinympäristöä kokonaan.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa säädetty lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskeva hävittämis- ja heikentämiskielto on otettava huomioon myös asemakaavaa hyväksyttäessä, jolloin aluevaraukset yksityiskohtaisemmin tarkentuvat. Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 1 momentin mukaan myös lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Osayleiskaavaa laadittaessa on ollut tiedossa Kivinimen alueen merkitys lepakoiden esiintymisalueena. Jo kesän 2004 lepakkokartoituksessa saadut tiedot ovat selvityksessä todetun mukaisesti olleet riittävät havaittujen lepakkolajien osalta selkeän lepakkokeskittymän toteamiseen. Siivosen toteuttamassa vaikutusten arvioinnissa on arvioitu niitä vaikutuksia, joita osayleiskaavan mahdollistama rakentaminen aiheuttaa lepakoille, ja arvioitu toimenpiteitä lepakoiden elinolojen turvaamisen kannalta.

Koko APR-aluetta ympäröi osayleiskaavassa lähivirkistysalue (VL), jota ja siten myös itä-länsi-suuntaista lepakoiden kulkuyhteyttä koskee edellä selostettu muun ohella puiden kaatamista koskeva toimenpiderajoitus. Noin puolet APR-alueesta, muun ohella koko rantaviivaan rajoittuva osa, on luo-rajauksen sisällä. Myös APR-aluetta koskeva kaavamääräys turvaa sen, että rantapuusto ja kasvillisuus pääosin säilyy.

Kiviniemen luo-rajaus on Siivosen selvityksen Kiviniemi-Tapiolanlahti luokan II lepakkoaluerajauksen mukainen ja käsittää muun ohella koko APR-varauksen rannanpuoleisen osan. Kiviniemen luo-rajaus ja sitä koskeva kaavamääräys ovat myös alueellisen ympäristökeskuksen viranomaisneuvottelussa esittämän mukaisia.

Kuten edellä on todettu, luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin nojalla voimassa oleva, siinä tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskielto on otettava huomioon nyt kysymyksessä olevan yleiskaavan lisäksi muun muassa asemakaavaa alueelle hyväksyttäessä ja rakennuslupia myönnettäessä.

Nyt kysymyksessä oleva osayleiskaavan alue on kaavaselostuksen mukaan käsitelty niin sanottuna rakenneyleiskaavana, jolla ratkaistaan taajama-alueiden ja niiden lähiympäristön kokonaisrakenteen kannalta merkittävät kehittämistarpeet. APR-alueelle tulevan rakentamisen määrää tai tarkkaa sijoittumista ei ole ratkaistu osayleiskaavassa.

Kun otetaan huomioon yleiskaavan yleispiirteisyys maankäytön suunnitelmana ja että puheena olevan APR-alueen käyttäminen rakentamiseen ja muihin käyttötarkoituksiin tarkentuu yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa ja muussa suunnittelussa sekä osin vielä mahdollisen myöhemmän asemakaavan toteuttamiseksi tarpeellisissa lupamenettelyissä, jolloin lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat on mahdollista vielä tarkemmin rajata, kaava ei valituksenalaisen APR-aluevarauksen osalta hävitä eikä heikennä pohjanlepakon, vesisiipan eikä viiksisiippalajien lisääntymis- eikä levähdyspaikkoja. Hyväksytty osayleiskaava täyttää näiden lepakkolajien osalta maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 8 kohdassa ja 3 momentissa sekä luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa säädetyt vaatimukset. Kaavassa on otettu huomioon luonnonarvojen vaaliminen.

Koska Pirkanmaan maakuntakaava ei ollut vielä vahvistettu kaupunginvaltuuston tehdessä päätöksensä, se ei ole ollut esteenä yleiskaavan hyväksymiselle puheena olevan APR-alueen osalta. Kaupunginvaltuuston päätös ei ole näillä perusteilla lainvastainen.

Oikeudellinen arvio Kilvakkalassa Jämijärventien eteläpuolelle osoitetun AP-aluevarauksen osalta

Hallinto-oikeus on kumonnut Ikaalisten kaupunginvaltuuston päätöksen Jämijärventien eteläpuoleisen pientalovaltaisen asuntoalueen (AP) aluevarauksen osalta. Hallinto-oikeudelle tehdyssä valituksessa AP-aluevaraus oli vaadittu kumottavaksi siltä osin kuin Jämijärventien eteläpuoleinen AP-aluevaraus laajenee avoimelle peltoalueelle Viljalantien tuntumaan. Valituksessa on siten kysymys Viljalantien länsipuolelle osoitetusta AP-aluevarauksesta siltä osin kuin se mainitulla tavalla laajentaa nykyistä asutusta peltoalueelle Jämijärventien eteläpuolella.

Kilvakkalan-Viljalan kulttuurimaisema on merkitty valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi Museoviraston ja ympäristöviraston inventoinnissa "Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt" (Museovirasto, rakennushistorian osasto, julkaisu 16, 1993). Inventoinnin mukaan "Rantaan laskeutuvat viljelykset ja mäen harjanteella sijaitseva tiivis Kilvakkalan kylän rakennusryhmä muodostavat vaikuttavan maisemakuvan kolmostieltä katsottuna. Alueen pitkästä asutushistoriasta kertovat lukuisat kivikautiset asuinpaikat sekä rautakautiset kalmistot. Kilvakkalan rakennuskannasta mainittakoon Hiekan vanhempi päärakennus vuodelta 1876 sekä komea kivinavetta."

Yleiskaavahankkeen yhteydessä Maa ja Vesi Oy on laatinut maisema- ja kulttuurimaisemaselvityksen, jossa muun muassa on määritetty maisemalliset ja kulttuurihistoriallisesti merkittävät viljelyalueet, joille rakentamista tulee välttää tai rakentamisessa on otettava huomioon erityiset maisemalliset tavoitteet, tärkeät näkemäsuunnat ja täydennysrakentamiseen soveltuvat alueet.

Selvityksen kohdan 5.1. Kilvakkalan eteläpuoleiset pellot harvalla vaakaviivoituksella on merkitty kartalle alueet, jotka ovat maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittäviä viljelyalueita, luokka I. Alueen rakentaminen tulee välttää. Kilvakkalan eteläpuoleiset pellot pääosin kuuluvat tähän alueeseen. Nuolet osoittavat tärkeän näkymäsuunnan, ja yksi nuolista on yhdensuuntainen selvityksessä olevan osayleiskaava-alueen rajan kanssa Kilvakkalan kylän eteläpuolella osoittaen näkemäsuuntaa länsiluoteesta itäkaakkoon kohti Suolahtea. Vinoviivoituksella on merkitty täydennysrakentamiseen soveltuva alue.

Seutukaavakartan perusteella kysymyksessä oleva AP-alueen osa sisältyy valtakunnallisesti arvokkaan kulttuurimaiseman rajaukseen. Valituksenalaisessa osayleiskaavassa valtakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema on osoitettu kaupunki- tai kyläkuvallisesti arvokkaan alueen rajauksella (sk). Merkinnän mukaan rajaukseen sisältyvällä alueella on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö. Alueen maisemallisesti merkittävät arvot, erityisesti avoin viljelymaisema tulee säilyttää.

Valituksenalaisen AP-varauksen osan pohjoispää sijaitsee sk-rajauksen sisällä, eteläosa sk-rajauksen ulkopuolella. Yleiskaavaa laadittaessa tehdyn maisema- ja kulttuurimaisemaselvityksen kartan perusteella valituksenalainen AP-varauksen osa sijoittuu maisemallisesti merkittävän alueen, jonka luoteisrajana on Viljalantie, ja täydennysrakentamiseen soveltuvan vyöhykkeen väliin. Mainitun maisema- ja kulttuurimaisemaselvityksen sanallisessa kuvauksessa on Vatulantien ja Viljalantien väli mainittu täydennysrakentamiseen soveltuvana.

Valituksenalainen AP-alueen osa sijaitsee kapealla peltolohkolla ja rajoittuu kaakkoisreunastaan välittömästi Viljalantiehen ja luoteisreunastaan olemassa olevan asutuksen alueeseen, joka on osayleiskaavassa osoitettu niin ikään AP-alueeksi, sekä muuhun kuin viljelykäytössä olevaan alueeseen, joka on osayleiskaavassa osoitettu lähivirkistysalueeksi (VL). Valituksenalainen AP-alueen osa ei olennaisesti supista avointa peltomaisemaa eikä Kilvakkalan kylän eteläpuolella länsiluoteesta ja itäkaakkoon olevaa näkemäsuuntaa järvelle päin Suolahden suuntaan.

Avoin peltoalue on osayleiskaavassa muutoin pääosin osoitettu maisemallisesti arvokkaaksi peltoalueeksi (MA). MA-aluetta koskevien kaavamääräysten mukaan alueen kulttuurihistoriallisesti arvokas viljelymaisema tulee säilyttää. Olevia rakennuspaikkoja lukuun ottamatta alueelle ei tulisi sijoittaa muita kuin maa- ja metsätaloutta palvelevia rakennuksia. MA-varauksen ja sk-rajauksen laajuus huomioon ottaen kaava turvaa siten merkittävässä määrin valtakunnallisesti arvokkaan kulttuurimaiseman ja avoimen peltomaiseman säilymistä.

Kun otetaan huomioon yleiskaavan yleispiirteisyys, puheena olevan AP-alueen osan käyttäminen rakentamiseen ja muihin käyttötarkoituksiin tarkentuu yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa. Näillä perusteilla yleiskaavassa on huolehdittu maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta. Kaavassa on maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 8 kohdan ja 3 momentin mukaisesti otettu huomioon rakennetun ympäristön ja maiseman vaaliminen. Kaupunginvaltuuston päätös ei ole valituksenalaisen AP-alueen osalta lainvastainen.

3. Purkuhakemus

B on ilmoittanut, että purkuhakemus on aiheeton, mikäli korkein hallinto-oikeus Ikaalisten kaupunginhallituksen valituksen johdosta kumoaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen ja hylkää A ry:n hallinto-oikeudelle tekemän valituksen Kilvakkalan osalta. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla lausuminen B:n purkuhakemuksesta ei ole tarpeen.

4. Oikeudenkäyntikulut

Kun otetaan huomioon ratkaisun lopputulos ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti, ei ole kohtuutonta, että B saa pitää oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Tuula Pynnä ja Riitta Mutikainen. Asian esittelijä Irene Mäenpää.