30.11.2005

Asian aikaisempi käsittely

Ruoveden sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen viranhaltija on 26.2.2004 tekemällään päätöksellä muun ohella hylännyt A:n poikansa B:n puolesta 4.2.2004 tekemän hakemuksen, jolla B:lle oli takautuvasti haettu vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua kotoaan Ruovedeltä Lehtimäen opistoon ja takaisin suuntautuville matkoille ajalta 18.8.2002 - 5.1.2004. Hakemukseen oli oheistettu 3.2.2004 päivätty yhteensä 1 915,20 euron lasku B:n matkoista kyseiseltä ajalta.

Sosiaali- ja terveyslautakunta on 15.4.2004 tekemällään päätöksellä hylännyt B:n vaatimuksen kyseisten matkojen korvaamisesta tämän vanhemmille ajalta 18.8.2002 - 5.1.2004.

A on hakenut muutosta lautakunnan päätökseen ja vaatinut, että B:n jo suoritetut ja itsekustannetut matkat ajalta 18.8.2002 - 13.2.2004 korvataan vaikeavammaisen kuljetuspalveluna.

Ruoveden kunnan sosiaali- ja terveyslautakunta on antamassaan lausunnossa muun ohella todennut, että B:llä ei ole oikeutta vammaispalvelulain nojalla opiskelusta johtuviin kuljetusmatkoihin, koska opiskelu ei tapahdu asuinkunnassa eikä lähialueella. Vaikka hän olisi hakenut näitä matkoja etukäteen, hänen hakemuksensa olisi hylätty.

A on antanut vastaselityksen.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on tutkinut B:n vaatimukset julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta koskevana hallintoriita-asiana ja valituksenalaisella päätöksellään nyt kysymyksessä olevalta osalta hylännyt vaatimukset.

Päätöksen perusteluina on tältä osin lausuttu, että B on vaatinut takautuvasti 4.2.2004 tehtyä kuljetuspalveluhakemusta edeltävältä ajalta 18.8.2002 - 5.1.2004 syntyneiden matkakustannusten korvaamista sillä perusteella, että hän on vasta 1.2.2004 saanut tietää mahdollisuudesta hakea kuljetuspalvelua kyseisille matkoille. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 §:n 2 momentissa on säädetty kunnan velvollisuudesta kuljetuspalvelun järjestämiseen. Kysymyksessä on siten lähtökohtaisestikin oikeus palveluun eikä matkoista syntyneiden kulujen korvaukseen. Kunnan ei voida kyseisen säännöksen perusteella eikä muutoinkaan katsoa olevan velvollinen korvaamaan B:lle aiheutuneita matkakustannuksia ajalta ennen kuljetuspalveluiden järjestämistä koskevan hakemuksen tekemistä 4.2.2004. Yleisenä oikeusperiaatteena on, ettei kukaan voi vedota siihen, ettei tunne lakia, joten myöskään sillä seikalla, ettei B tai hänen edunvalvojansa ole ollut tältä osin tietoinen lain sisällöstä ennen kuin vasta 1.2.2004 ei ole asiassa merkitystä. Näin ollen ei ole perusteita velvoittaa Ruoveden kuntaa korvaamaan B:n matkakustannuksia ajalta 18.8.2002 - 5.1.2004.

Sovellettuina oikeusohjeina on viitattu hallintolainkäyttölain 5 ja 69 §:ään, vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 1 §:ään ja 8 §:n 2 momenttiin sekä vastaavan asetuksen 4 §:ään.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että B:n opiskelumatkat kodista Lehtimäen opistoon ja takaisin ajalta 18.8.2002 - 5.1.2004 korvataan. Sosiaaliviranomaisen velvollisuus on kertoa kaikki saatavissa olevat palvelut ymmärrettävästi. Tällainen mahdollisuus viranomaisilla olisi ollut 2.11.2000, jolloin järjestettiin opiskelu- ja kuntoutussuunnitelmatilaisuus sekä syksyllä 2002, jolloin B:lle haettiin avustusta Ruoveden sosiaalitoimesta Lehtimäen Opiston opiskelukustannuksiin.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ruoveden kunnan sosiaali- ja terveyslautakunta on selityksenään viitannut sen alaisen yksilöjaoston selitykseen. Sen mukaan Ruoveden kunnassa ei ollut koskaan haettu tukea Lehtimäen opiston opiskelukuluihin. Näin ollen 2.11.2000 pidetyssä tilaisuudessa ei ollut kerrottu kuljetustuesta, koska sellaista ei ole ollut käytössä silloin eikä sen jälkeen.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 8 §:ssä on säännökset vammaisille tarkoitetuista palveluista. Saman lain 9 § koskee vammaisuuden perusteella järjestettäviä taloudellisia tukitoimia. Edellä mainitun lain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle muun muassa kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen. Tässä asiassa on kysymys saamatta jääneistä kuljetuspalveluista. Tällaisia palveluja ei ole tarkoitettu korvattaviksi jälkikäteen vammaispalvelulain 9 §:ssä tarkoitettuina taloudellisina tukitoimina. Korvaukselle ei ole muutakaan perustetta. Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei valituksessa tarkoitetulta osalta ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Marita Liljeström, Ilkka Pere ja Jukka Mattila. Asian esittelijä Marja-Terttu Savolainen.