25.11.2005

Asian aikaisempi käsittely siltä osin kuin nyt on kysymys

1.1 Hakemus ympäristölupavirastolle

Kuopion kaupunginhallitus on Itä-Suomen ympäristölupavirastolle 12.6.2002 toimittamassaan ja 18.6.2002 täydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa ottaa Jänneniemen pohjavesialueelta Kuopion kaupungissa pohjavettä 20 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Määrästä noin 92 prosenttia on hakemuksen mukaan rantaimeytyvää tekopohjavettä ja noin 8 prosenttia luonnollista pohjavettä.

1.2 Hakemuksen mukainen hanke

1.2.1 Hankkeen yleiskuvaus

Jänneniemen tekopohjavesilaitoksen rakentamisella turvataan Kuopion kaupungin normaali- ja poikkeusolojen vedenhankinta. Laitokselta johdetaan vettä myös vesiosuuskunnille ja naapurikunnille. Kaupungin vedenkulutus on noin 18 000 kuutiometriä vuorokaudessa ja vuonna 2020 sen arvioidaan olevan 26 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Hietasalon ja Reposaaren tekopohjavesilaitosten yhteinen antoisuus on noin 25 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Käyttökatkosten varalta vesilaitoksella on mahdollista käyttää pintavettä. Valmistuttuaan Jänneniemen tekopohjavesilaitos tulee toimimaan kaupungin pääottamona, josta otetaan noin 2/3 tarvittavasta vedestä. Uusi ottamo parantaa poikkeustilanteiden vesihuoltoa ja turvallisuusluokka nousee heikoimmasta parhaaseen.

Hankkeeseen kuuluvat Jänneniemen pohjavesialueelle rakennettava vedenottamo ja vedenkäsittely-yksikkö, Jänneniemestä Itkonniemen vedenkäsittelylaitokselle rakennettava syöttövesijohto ja Itkonniemen vedenkäsittelylaitoksella tehtävät muutostyöt. Lisäksi Jänneniemestä rakennetaan jakelujohto vesiosuuskunnille ja naapurikunnille. Jänneniemelle rakennetaan rantaimeytykseen perustuva tekopohjavesilaitos. Pohjavesialueen itäosaan rakennetaan siiviläputkikaivot ja kaivoista vesi pumpataan käsittely-yksikölle puhdistettavaksi pikahiekkasuodatuksella. Käsitellystä vedestä pääosa johdetaan Itkonniemen vesilaitokselle. Osa vedestä johdetaan Jänneniemestä ympäristön kylille ja naapurikunnille.

1.2.2 Vedenhankinta-alue

Jänneniemen pohjavesialue on noin 14 kilometriä Kuopion keskustasta koilliseen. Pohjavesialue on Jänneveteen ja Juurusveteen rajoittuva 4 kilometriä pitkä harjumuodostuma, joka on osa Riistavedeltä Siilinjärvelle suuntautuvasta pitkittäisharjusta. Pohjavesialueen pinta-ala on noin 6,2 neliökilometriä. Harjun parhaiten vettä johtava ydin on alueen keski- ja itäosassa. Lajittuneiden harjukerrostumien kokonaispaksuus on suurimmillaan yli 20 metriä ja pohjavedenpinnan alapuolisten vettä johtavien maakerrosten paksuus yli 15 metriä. Kalliomuodostuma jakaa pohjavesialueen kahteen osaan. Matemaattisella pohjavesimallilla on osoitettu, että Jänneniemen itäosassa voidaan valmistaa tekopohjavettä 20 000 kuutiometriä vuorokaudessa.

Vedenhankintavesistön valuma-alue ulottuu Jännevirran kylältä Ryönän ja Pelonsalmen-Kotasalmen kylien alueille ja on pinta-alaltaan pohjavesialueineen ja vesistöineen noin 48 neliökilometriä.

Hakijan määrittelemä lähisuojavyöhyke on rajattu siten, että veden viipymä maaperässä suojavyöhykkeen rajalta vedenottamolle on 60 vuorokautta vesimäärällä 20 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Lähisuojavyöhykkeen ympärillä oleva hakijan määrittelemä kaukosuojavyöhyke käsittää koko tekopohjaveden muodostumisalueen.

1.2.3 Veden otto ja käsittely

Vesi otetaan Heteharjun sorakuoppaan rakennettavasta viidestä siiviläputkikaivosta. Kaivoja käytetään vuorotellen siten, että kerrallaan vettä otetaan neljästä kaivosta yhden toimiessa varakaivona. Alueelle rakennettiin vuonna 1996 koepumppausta varten kaksi kaivoa, jotka voivat toimia tulevina ottokaivoina. Tarvittavat kolme lisäkaivoa sijoitetaan nykyisten kaivojen luoteispuolelle. Paikalla olevien kaivojen halkaisija on 400 millimetriä. Kaivon 1 syvyys maanpinnasta on 18,5 metriä ja siinä on 8 metriä pitkä siiviläosa. Kaivon 2 syvyys on 15,5 metriä ja siiviläosan pituus 6 metriä. Siiviläosien rakokoko on 3 millimetriä. Luonnollisen pohjaveden antoisuus on noin 1 500 kuutiometriä vuoro-kaudessa. Otettaessa pohjavettä yli luonnollisen määrän imeytyy harjuun järvivettä Jänneniemen pohjois- ja itärantojen kautta. Rantaimeytyvän tekopohjaveden viipymäaika maaperässä on koko laitoksen mitoitusvesimäärällä 20 000 kuutiometriä vuorokaudessa keskimäärin 5 kuukautta ja lyhimmilläänkin 2 kuukautta. Rantaimeytynyt vesi on vedenottokaivolle tullessaan hyvälaatuista ja ominaisuuksiltaan tyypillistä pohjavettä. Pohjavedenpinta laskee kaivoalueella enimmillään 2,6 metriä. Suurehkot määrät rautaa ja mangaania voidaan poistaa pikahiekkasuodatuksella. Myönteisiä ominaisuuksia ovat alhainen orgaanisen aineen pitoisuus, korkeahko pH-aste ja kovuus.

Kaksivaiheinen pikahiekkasuodatus poistaa vedestä raudan ja mangaanin. Koelaitoksella puhdistetun veden rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat 0,00 - 0,01 milligrammaa litrassa. Itkonniemen vesilaitoksella vesi desinfioidaan ja johdetaan kulutukseen. Suoraan ympäristön kulutukseen johdettava vesi desinfioidaan suodatuksen jälkeen UV-säteilyllä.

1.2.4 Aikataulu ja kustannusarvio

Vedenottokaivojen ja vedenkäsittely-yksikön rakentaminen käynnistetään vuoden 2004 alussa ja töiden on tarkoitus valmistua kesällä 2005 siten, että tekopohjavesilaitoksen koekäyttö voi alkaa loppukesällä 2005. Vedenottamon ja vedenkäsittelyn rakennuskustannukset ovat 4 miljoonaa euroa.

1.2.5 Vedenhankintavesistöt

Juurusvesi ja Jännevesi ovat yhteydessä Ryönänsalmen ja Vaittilansalmen kautta toisiinsa ja ne ovat keskenään samassa tasossa, samoin Pohjalampi. Niiden vedenkorkeudet vaihtelevat N ₆₀ -tasosta mitattuina seuraavasti: ylin vesi HW = +82,68 m, keskivesi MW = +81,78 m ja alin vesi NW = +81,28 m. Juurusveden keskimääräinen menovirtaama on noin 57 kuutiometriä sekunnissa (noin 4,7 miljoonaa kuutiometriä vuorokaudessa). Juurusveden, Jänneveden ja Pohjalammen vesien laatu on järvivesiluokituksen mukaan hyvä.

1.2.6 Oikeudelliset edellytykset

Jänneniemen pohjavesialueella ja vedenhankinnan kannalta tärkeän vesistön valuma-alueella on voimassa oikeusvaikutteinen ranta- ja maaseutualueiden yleiskaava. Pohjavesialueesta Jänneniemi sisältyy Itärannan ja Vaittilansaari Riistaveden yleiskaavaan. Valuma-aluetta on molempien kaavojen alueilla. Ympäristöministeriö on vahvistanut Itärannan yleiskaavan 28.10.1994 ja Riistaveden yleiskaavan 29.11.1994. Osalle Jänneniemen itäkärjen aluetta on laadittu rantakaava, jonka Kuopion lääninhallitus on vahvistanut 20.7.1979. Rantakaava on otettu huomioon Itärannan yleiskaavassa.

Yleiskaavassa rajatuilla alueilla on noudatettava erityisiä määräyksiä pohjavesivarojen ja vedenhankintaan tarvittavien vesivarojen suojelemiseksi muuttumattomina ja pilaantumattomina. Pohjavesialueisiin ja vedenhankintavesistöjen valuma-alueisiin kohdistuvia toimenpiteitä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon kaupunginhallituksen 12.3.1990 hyväksymä pohjavesialueiden rajauksia ja käyttöä koskeva suunnitelma tai sen tarkennos. Valmisteilla on suojelusuunnitelma, joka tarkentaa nykyistä suunnitelmaa Jänneniemen pohjavesialueen ja vedenhankintavesistön valuma-alueen osalta. Lisäksi Jänneniemen pohjavesialueen ja sitä ympäröivän vesistön vedenhankintakäyttöä turvaavat Kuopion kunnallisten määräysten pohjavesialue- ja valuma-aluemääräykset.

Jänneniemen itäosa on varattu tekopohjaveden valmistuksessa tarvittavia altaita ja vesilaitosta varten sekä vesilaitoksen suoja-alueeksi. Pohjavesialueella on ollut vuodesta 1994 lähtien voimassa vanhan rakennuslain mukainen toimenpidekielto pohjavesien suojelemiseksi. Lisäksi vesilaitoksen kannalta merkittävimmät alueet, noin 310 hehtaaria, on asetettu 24.8.2003 saakka toimenpidekieltoon yleiskaavan muuttamiseksi. Muutostyö käynnistetään tarvittaessa Jänneniemen pohjavesialueen suojelusuunnitelman valmistuttua.

Jänneniemessä ja sitä ympäröivillä vesialueilla ei ole Natura-alueita eikä luonnonsuojelualueita. Pohjavesilaitoksen kaukosuojavyöhykkeellä on muinaismuistolain suojaama kivikautinen asuinpaikka.

Tekopohjavesilaitoksen vedenottamoalue ja suuri osa lähisuojavyöhykettä ovat hakijan omistamalla 22 hehtaarin suuruisella Vedenottamon tilalla RN:o 7:30 Kuopion kaupungin Jännevirran kylässä.

Keväällä 1996 ennen koepumppausta pohjavesialueella oli 26 käytössä olevaa kaivoa ja 4 käyttämätöntä sekä lisäksi 2 muuta vedenottopaikkaa. Käytössä olevista ottopaikoista 17 oli pohjavesilaitoksen kaukosuojavyöhykkeellä ja 11 sen ulkopuolella. Vedenottopaikkojen veden laatu tutkittiin ennen koepumppausta ja sen aikana sekä kahden kaivon osalta vielä pumppauksen jälkeen.

1.2.7 Edunmenetykset ja niiden korvaaminen

Vuosina 1996-1998 tehdyn koepumppauksen aikana todettiin joidenkin kaivojen veden laadussa muutoksia. Luonnontilassa pohjavesi virtaa Jänneniemen harjusta järveen, mutta rantaimeytyksessä virtaussuunta muuttuu. Eräissä kaivoissa vesi muuttui järviveden kaltaiseksi. Niille kiinteistöille, joiden kaivojen veden laatu muuttuu juomavedeksi kelpaamattomaksi tai veden laatu muutoin muuttuu haitallisesti, rakennetaan korvaava vedenhankintajärjestelmä.

Oikeusvaikutteisen yleiskaavan määräyksiin ja kaupunginhallituksen hyväksymään suojelusuunnitelmaan viitaten hakijan suunnitelmassa lausutaan, että tekopohjavesilaitoksen lähisuojavyöhykkeellä on sallittu vain vesilaitostoimintaan liittyvä rakentaminen. Hakijan mukaan suurin osa tästä alueesta on sen hallussa. Kaukosuojavyöhykkeellä on sallittu yleiskaavan mukainen rakentaminen. Muualla pohjavesialueella ei ole tarpeen rajoittaa rakentamista, mikäli jätevesien käsittely kiinteistöillä voidaan järjestää siten, että siitä ei aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa.

Lisäksi suunnitelmassa todetaan, että yhden kantatilan, Rantatila RN:o 9:5 Jännevirran kylässä, osalta yleiskaavan mukaista rantarakentamisoikeutta, viisi rakennuspaikkaa rantakilometriä kohden, ei ole voitu täysin osoittaa sellaiselle alueelle, jossa rakentaminen ei vaarantaisi tekopohjaveden valmistamista.

Yleiskaavan mukaisesta kuudesta paikasta tilalle ei ole voitu osoittaa kolmea paikkaa. Vaihtoehdot menetetyn rakentamisoikeuden korvaamiseksi ovat kauppa tai vaihto, josta pyritään sopimaan.

Muilta osin tekopohjaveden otosta ei aiheudu korvattavaa vahinkoa eikä haittaa alueen luonnonolosuhteille, rakentamiselle, elinkeinon harjoittamiselle eikä virkistyskäytölle.

Kuopion kaupunginhallitus on katsonut, että vesilain 9 luvun 20 §:n mukaisen suoja-alueen perustaminen Jänneniemen pohjavesialueelle ei ole tarpeen. Pohjavesialueen vedenhankintakäytön turvaaminen on jo otettu huomioon Kuopion ranta- ja maaseutualueiden oikeusvaikutteisessa Itärannan ja Riistaveden yleiskaavoissa, jotka ympäristöministeriö on vahvistanut 28.10. ja 29.11.1994. Pohjavesialue ja vedenhankintavesistön valuma-alue on merkitty yleiskaavoihin rajauksin. Osa pohjavesialueesta on varattu tekopohjaveden valmistukseen ja vesilaitosalueeksi.

1.2.8 Ympäristövaikutusten arviointi

Hakemukseen liitetyssä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisessa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa todetaan, että Jänneniemen tekopohjavesilaitoksen rakentaminen on ainoa mahdollinen toimiva ratkaisu Kuopion keskeisen kaupunkialueen normaali- ja poikkeusolojen vedenhankinnan turvaamiseksi.

Kaukosuojavyöhykkeen 17 vedenottopaikasta seitsemän kaivon veden laatu on ennen vuosina 1996-1998 suoritettua koepumppausta täyttänyt talousveden terveydelliset ja teknillis-esteettiset laatusuositukset. Käytössä olevan lähteen veden laatu on alhaista pH:ta lukuun ottamatta suositusten mukaista. Kuuden kaivon vedessä raudan ja mangaanin määrä tai kaliumpermanganaatin kulutus on ylittänyt ohjearvot. Kolmen kaivon vedessä on ollut kolibakteereita yli ohjearvon. Jänneniemen länsiosan 11 vedenottopaikasta neljässä kaivossa oli moitteetonta vettä ja muissa seitsemässä oli huomautettavaa. Kaivojen vedenpinnan korkeudet (N ₆₀ ) ennen koepumppausta huhtikuussa 1996 olivat 81,32 - 86,37 m, ja Kallaveden korkeus oli tuolloin +81,46 m. Kaukosuojavyöhykkeellä yhdeksän kaivon vesi oli järviveden tasossa. Kolmen kaivon vedenkorkeutta ei voitu mitata, koska niiden vesi oli vielä jäässä. Jänneniemen länsiosan kaivoista seitsemässä vesi oli järven tasoa ylempänä ja yhdessä sen alapuolella. Kolmen ottopaikan vedenkorkeutta ei mitattu.

Koepumppauksen aikana seurattiin kaukosuojavyöhykkeellä kymmenen kaivon veden laatua. Koepumppauksen jälkeen jatkettiin vielä kahden sellaisen kaivon veden laadun seurantaa, joiden veden laatu oli kelvollista ennen koepumppausta. Seurannassa olleista kaivoista viiden veden laadussa oli huomauttamista ennen koepumppausta. Kaukosuojavyöhykkeellä olevista kaivoista seitsemän jätettiin veden laadussa olevien puutteiden takia seurannasta pois, samoin kaukosuojavyöhykkeen ulkopuoliset kaivot.

Koepumppauksen aikana humus- ja bakteeripitoisuudet kasvoivat ranta-alueilla ja aiheuttivat paikallisesti pohjaveden laadun heikkenemistä. Kaivojen 1, 4 ja 11 veden laatu muuttui olennaisesti huonommaksi. Kaivojen 1 ja 11 veden laatu palautui pumppauksen päätyttyä koepumppausta edeltäneen kaltaiseksi, mikä osoittaa selvästi koepumppauksen vaikutuksen. Myös kaivojen 21 ja 22 veden laatu huononi teknillis-esteettisten ominaisuuksien osalta ja niihin ilmaantui kolibakteereita, kylläkin alle sosiaali- ja terveysministeriön vuodelta 1994 olevien ohjearvojen. Kohonnut ammoniumpitoisuus kaivossa 25 viittaa pumppauksesta riippumattomaan saastumiseen. Kaivon 23 tilanne ei juuri muuttunut. Kaivoihin 6 ja 8 ilmaantui kolibakteereita, tosin alle vuoden 1994 ohjearvojen, ja muilta ominaisuuksiltaan niiden veden laatu parani. Kaivon 24 veden laatu pelkästään parani. Kaivojen 6, 8, 11, 21 ja 22 veden kolibakteerimäärä ylitti sosiaali- ja terveysministeriön ohjearvot vuodelta 2001, kaivojen 1 ja 21 veden väriluku oli ohjearvoa suurempi ja kaivon 24 rautapitoisuus oli ohjearvoa suurempi, vaikka pitoisuus laskikin koepumppauksen aikana.

Veden laadun huononeminen johtuu virtaussuunnan muuttumisesta. Luonnontilassa pohjavesi virtaa harjusta järveen. Pumppauksen seurauksena pohjaveden pinta laskee alle järviveden ja järvivesi virtaa harjuun. Niille kiinteistöille, joiden kaivojen veden laatu muuttuu juomavedeksi kelpaamattomaksi tai veden laatu muutoin muuttuu haitallisesti, rakennetaan korvaava vedenhankintajärjestelmä.

Hakemukseen liitetyssä, 13.6.2002 päivätyssä Pohjois-Savon ympäristö- keskuksen ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisena yhteysviranomaisena antamassa lausunnossa on todettu, että hakijan arviointiselostuksessa on käsitelty riittävästi edellä mainitussa laissa määriteltyjä ympäristövaikutuksia.

1.3 Muistutukset ja vaatimukset ympäristölupavirastolle siltä osin kuin nyt on kysymys

1.3.1 Pohjois-Savon ympäristökeskus on lausunut, että hanke on Kuopion kaupungin vedensaannin turvaamiseksi tarpeellinen. Sen toteuttamisella voidaan edistää ja turvata myös haja-asutuksen vedenhankintaa. Ympäristökeskus on esittänyt vedensaannin turvaamista, pohja- ja pintavesien seurantaa ja vedenoton vaikutusten tarkkailua sekä kertyvän rauta- ja mangaanisakan sijoittamista koskevat vaatimukset.

1.3.2 Pohjois-Savon työvoima- ja elinkeinokeskus on tehnyt vesijohdon rakentamista koskevan vaatimuksen.

1.3.3 Kuopion kaupungin ympäristölautakunta on katsonut, että vedenhankinnan turvaaminen edellyttäisi suoja-alueen määräämistä. Kuopion Veden laadittavana oleva suojelusuunnitelma saattaa valmistuttuaan aiheuttaa ongelmia.

1.3.4 A ja B Jännevirran kylässä olevien tilojen omistajina ovat lausuneet, että jos ympäristövaikutusten arviointiselostuksen mukaisesti muun muassa astianpesukoneen jätevedet on johdettava umpisäiliöön, hakijan on korvattava tästä aiheutuvat viemäröintityöt ja säiliön tyhjennyskustannukset.

1.3.5 C hankkeen vaikutuspiirissä olevan tilan omistajana on vaatinut, että tilan arvon aleneminen ja vaikutukset tilan maa- ja metsätalouteen on korvattava, jos lupa myönnetään. Arvon alenemisesta maksettavan korvauksen on oltava osaksi kertakaikkinen ja osaksi vuotuinen. Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytön rajoitukset, pohjaveden huomattava lasku ja vesistöjen mahdollinen pilaantuminen vähentävät viljasatoa ja metsän tuottoa. Vedenotto on jo lisännyt rakennuskustannuksia. Hanke rajoittaa rantarakennusoikeuksia. Lupaa veden ottamiseen ei saa myöntää.

1.3.6 D Jänneniemessä olevan tilan omistajana on vaatinut, että hakemus hylätään tai ainakin pohjavesialuetta pienennetään. Vedenottamon rakentaminen aiheuttaa haittaa elinkeinon harjoittamiselle, tonttien myynnille ja rakentamiselle. D on vaatinut korvaamaan alueen pilaantumisen, rakentamisen vaikeutumisen, maa-ainesten ottamisen estymisen ja lannoitteiden ja rikkaruohomyrkkyjen käytön kieltämisen, maatalouden laajentamisen estymisen, tilan ja maan arvon alenemisen sekä metsän kasvun alenemisen.

1.3.7 E alueella olevan tilan omistajana on ilmoittanut vastustavansa hanketta. Lupaa töiden aloittamiseen ei saa myöntää ennen kuin hankkeen aiheuttamat mahdolliset rajoitukset, haitat ja vahingot on selvitetty. Hanketta varten on saatava lupa myös veden ottamiselle järvestä. Vedenottamoa varten on perustettava suoja-alue. Jos suoja-aluetta ei katsota tarpeelliseksi, on kaikki vahingot, haitat ja edunmenetykset korvattava vesilain mukaisesti. Korvauksia ei voi evätä vetoamalla yleiskaavaan ja sen määräyksiin, yleiseen pohjaveden pilaamiskieltoon eikä kunnallisiin määräyksiin.

Luvan saaja on velvoitettava seuraamaan toiminnan vaikutuksia ja vähentämään haittoja sekä korvaamaan ne. Hakijalle on asetettava kalakannan tarkkailuvelvoite ja tarvittaessa kalanistutusvelvoite.

1.3.8 F alueella olevien tilojen omistajana on ilmoittanut hyväksyvänsä vedenottamon rakentamisen, jos hänen ammatinharjoittamiselleen aiheutuvat rajoitukset korvataan täysimääräisesti. Jos hakija pitää F:n toimintaa uhkana vedenotolle, hänen maansa on kunnostettava.

1.3.9 G, H , edellä kohdassa 1.3.8 mainittu F, I ja J alueella olevien tilojen omistajina sekä Jänneniemen osakaskunta ja Jänneniemen yksityistien tiekunta ovat yhdessä eräiden yksityisten muistuttajien kanssa lausuneet, että kysymyksessä on veden johtaminen nesteenä käytettäväksi eikä pohjaveden ottaminen. Vain pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton. Normaalista asuin- ja asuntorakentamisesta, pienimuotoisesta yritystoiminnasta ja lannan levittämisestä suojakaistat jättäen ei ole katsottu aiheutuvan vesistön pilaantumista. Hakemuksessa on kuitenkin näin katsottu pohjaveden pilaamiskiellon nojalla. Keinotekoisesti imeyttämällä maaperään johdettu vesi ei kuitenkaan ole pohjavettä, johon voitaisiin soveltaa pohjavettä koskevia säännöksiä. Ennen kuin pohjaveden ottamiselle voidaan myöntää lupa tarvitaan lupa veden ottamiseen ja pohjaveden tekemiseen.

Hankkeesta rakentamiselle, asutuksen lisäämiselle, maataloudelle ja metsänhoidolle aiheutuvien haittojen vuoksi alueelle on muodostettava suoja-alue, jossa olisivat suoja-alueen käyttöä koskevat rajoitukset. Jos suoja-alueen määräämistä ei pidetä tarpeellisena, on koko Jänneniemen maanomistajille korvattava kaikki luvan myöntämisestä aiheutuvat vahingot, haitat ja muut edunmenetykset.

Hakija on velvoitettava seuraamaan pintaveden imeytyksestä rannoille ja maaperälle aiheutuvia vaikutuksia. Hakijalle on asetettava kalakannan tarkkailuvelvoite ja tarvittaessa hakija on määrättävä suorittamaan kalanistutuksia. Alueen kaivojen veden saantia on tarkkailtava ja tarvittaessa järjestettävä veden saanti. Maa-ainesten kotitarvekäyttöoikeus on säilytettävä koko Jänneniemen alueella. Mahdollisista rajoituksista aiheutuva taloudellinen menetys on korvattava. Jänneniemen yksityistie on otettava kaupungin hoitoon tai kaupunki on määrättävä korvaamaan tiehen mahdollisesti tehtävät pohjavesisuojaukset.

G ja H ovat vielä erikseen täydentäneet muistutustaan.

1.4 Kaupunginhallituksen selitys

Kuopion kaupunginhallitus on antamassaan selityksessä todennut muun muassa, että suoja-alueen perustaminen ei ole tarpeen. Pohjavesialueen ja vedenhankinnan kannalta tärkeän vesistön valuma-alueen suojelu on mahdollista toteuttaa yleiskaavan määräysten, lain ja valtakunnallisten tavoiteohjelmien nojalla. Tarvittaessa voidaan asettaa kunnallisia määräyksiä pohjavesien suojelemiseksi.

Suojelusuunnitelman valmistuminen ei vaikuta vesilain mukaisen luvan edellytyksiin siten, että hakemuksen käsittelyä olisi lykättävä. Suunnitelma on suositus. Erilaiset lupahakemukset käsitellään aina erillisinä ja niihin liittyy muutoksenhakumahdollisuus.

Suunniteltu pohjaveden otto perustuu pääasiassa rantaimeytyvän tekopohjaveden muodostamiseen. Oikeudellisesti kysymys on pohjaveden ottamisesta, koska imeytetty vesi muuttuu pohjaveden kaltaiseksi ja täyttää pohjaveden tunnusmerkistön. Vesilaki ei erottele luonnollista pohjavettä ja keinotekoista pohjavettä pohjavesien pilaamiskiellon suhteen. Rantaimeytyvään veteen ei sovelleta vesilain 9 luvun 16 §:n säännöstä.

Yleiskaavat on laadittu laatimisajankohtana voimassa olleen rakennuslain mukaisesti. Pohjavesialueiden rajaukset perustuvat niitä koskeviin suunnitelmiin ja vuosina 1988-1989 tehtyihin maaperätutkimuksiin. Vuonna 1996 alkanut tekopohjavesilaitoksen suunnittelu on tarkentanut vesilaitostoimintaan tarvittavia alueita. Yleiskaavan suunniteltu muuttaminen ei todennäköisesti ole tarpeen, koska vesilaitosta varten tarvittavat alueet eivät ole olennaisesti muuttuneet.

Rakentamisen soveltuvuus pohjavesialueilla ja vedenhankintavesistöjen valuma-alueilla selvitetään ratkaistaessa suunnittelutarvetta, jolloin selvitetään myös, voiko kiinteistöä käyttää muulla kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla.

Jänneniemen pohjavesialueen jätevesien käsittelyvaatimukset ovat samanlaiset kuin kaupungin muillakin pohjavesialueilla sekä pohjavesialueilla yleisesti koko maassa. Käsittelyvaatimukset ja -suositukset eivät aiheuta korvausvelvollisuutta, koska ne on asetettu pohjaveden pilaantumisvaaran estämiseksi. Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan harjoittaja vastaa haitallisten vaikutusten ennalta ehkäisystä ja ympäristöhaittojen poistamisesta tai rajoittamisesta. Poltto- ja voiteluaineiden säilytyspaikkojen suojaustoimenpiteet eivät aiheuta korvausvelvollisuutta.

Toisin kuin eräissä muistutuksissa on esitetty, pohjavesialueelle on myös myönnetty poikkeuslupia. Kielteisiä päätöksiä on neljä. Käyttötarkoituksen muutosta koskevia hakemuksia käsiteltäessä otetaan huomioon muun muassa vaikutus yleiskaavan toteutumiseen ja alueen maankäyttöön. Käyttötarkoituksen muutos ei sinällään ole kiinteistölle kuuluva oikeus, jonka epäämisestä aiheutuisi korvattavaa haittaa. Eräs muistuttajista ei ole keskeyttänyt rakennushankettaan, vaan on jättänyt hanketta koskevan poikkeuslupahakemuksen.

Niille kiinteistöille, joilla veden laatu muuttuu haitallisesti, tehdään korvaava vedenhankintajärjestelmä, rakennetaan vesiposti tai liittymä pohjavesilaitokselle. Kiinteistöjen veden laatua tutkitaan ennen pohjavesilaitoksen rakentamista ja sen jälkeen. Hakija vastaa myös vedenhankinnan tilapäisjärjestelyistä ottamon alkuaikoina. Alueille, joilla esiintyi koepumppauksen aikana muutoksia veden laadussa, ei suositella rakennettavaksi uusia kaivoja.

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa esitetyistä maataloutta koskevista toimintasuosituksista ei aiheudu korvattavia edunmenetyksiä alueen viljelijöille. Kysymys on nimenomaan suosituksista. Tekopohjavesilaitoksen kaukosuojavyöhykkeellä suosituksia on noudatettava jo suoraan pohjaveden pilaamiskiellon nojalla. Myös muualla pohjavesialueella ja vedenhankintavesistön valuma-alueella suositukset toteutuvat ainakin osittain jo lainsäädännön määräyksin ja valtakunnallisin suosituksin sekä ympäristötuen ehtojen kautta.

Pohjaveden pinta on niin syvällä, paikasta riippuen 6-18 metrin syvyydellä, ettei puusto voi käyttää pohjavettä. Kapillaari-ilmiöllä ei ole Jänneniemessä vaikutusta puuston vedenotolle.

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa esitetyistä suosituksista ei aiheudu korvattavia edunmenetyksiä metsätaloudelle. Suosituksissa on esitetty koneellisen hakkuun ja korjuun ajoittamista talviaikaan. Kesäaikaisissa hakkuissa ja korjuissa metsämaapohja voi rikkoutua siten, että siitä saattaa aiheutua pohjaveden pilaantumisvaaraa. Metsämaapohjan muokkaus raskailla menetelmillä saattaa myös aiheuttaa pohjaveden pilaantumisvaaran. Suositusta avojuuritaimien käytöstä ei esitetä jatkossa. Suositukset otetaan huomioon yhtenä osana käsiteltäessä maisematyölupaa edellyttäviä metsänhoitotöitä. Lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytöstä ei ole esitetty toimintasuosituksia.

Yleiskaavassa pohjavesialueelle ei ole osoitettu maa-ainesten ottoon soveltuvia alueita, sillä ottotoiminnasta saattaa aiheutua pohjaveden pilaantumis- ja muuttumisvaaraa. Maa-ainesten otto on maa-aineslain mukaista luvanvaraista toimintaa, eikä aineksia saa ottaa ilman vesilain mukaista lupaa niin, että tärkeän pohjavesialueen veden laatu tai antoisuus voi vaarantua. Koska jo lainsäädäntö rajoittaa maa-ainesten ottoa, ei hakijan kielteinen suhtautuminen siihen aiheuta korvausvelvollisuutta, kun alueen muu kohtuullista hyötyä tuottava käyttö on mahdollista. Kotitarveottoa ei ole tarpeen rajoittaa.

Vedenotto voi aiheuttaa vain vähäisiä muutoksia veden laatuun rantaviivan tuntumassa. Muutoksesta ei ole haittaa kalastolle.

1.5 Muistuttajien vastineet hakijan selitykseen siltä osin kuin nyt on kysymys

1.5.1 Kuopion kaupungin ympäristölautakunta on lausunut, että yleiskaavaan ja valtakunnallisiin ohjelmiin perustuva pohjaveden suojelu ei ole riittävä. Suosituksiin ja ohjeisiin perustuva menettely ei ole oikeudellisesti sitova ja saattaa aiheuttaa erilaisia tulkintoja. Hakijan lausunnossa todetaan, että mahdolliset korvaukset käsitellään lupakäsittelyn yhteydessä. Monet ohjeet rajoittavat alueella sallittuja toimintoja, mutta eivät edellytä luvan hakemista. Lautakunta on esittänyt, että yhtenä lupaehtona määrätään vesilain 9 luvun 20 §:n mukainen suoja-alue.

1.5.2 D on uudistanut muistutuksessaan esittämänsä.

1.5.3 F on todennut vastineissaan, että hän ei hyväksy valmisteilla olevan suojelusuunnitelman suosituksia ilman korvausta. Yleisiä rajoituksia tiukemmista määräyksistä aiheutuvat kustannukset on korvattava täysimääräisinä. Tilan tuotantorakennuksiin ja lannankäsittelykalustoon on sijoitettu huomattavia summia siinä uskossa, että niiden käyttöaika tulee olemaan vähintään 20 vuotta.

1.5.4 G ja hänen muistuttajakumppaninsa ovat uudistaneet muun ohella vaatimuksensa suoja-alueen perustamisesta sekä vesilain 9 luvun 16 §:n 2 momentissa tarkoitetun luvan edellyttämistä veden johtamiseen vesistöstä tekopohjaveden muodostamiseksi. Yleiskaavaa on muutettava.

2. Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätös 14.4.2003 nro 25/03/3 siltä osin kuin nyt on kysymys

2.1 Ympäristölupaviraston ratkaisu muistutuksiin siltä osin kuin nyt on kysymys

Vesistön veden johtaminen käytettäväksi nesteenä ja rantaimeytys

Vastauksena muistutuksissa esitettyihin väitteisiin, että rantaimeytyksen takia kysymys on myös veden johtamisesta vesistöstä käytettäväksi nesteenä, ympäristölupavirasto on päätöksessään todennut, että vesistön lähellä olevissa pohjavedenottamoissa lähes aina tapahtuu rantaimeytystä. Nytkin hakija on ilmoittanut, että rantaimeytyksen osuus on noin 92 prosenttia. Myös rantaimeytyvä vesi on pohjavettä, sillä vesilain 1luvun 4 §:n mukaan pohjavedellä tarkoitetaan maa- tai kallioperässä olevaa vettä. Rantaimeytyksessä ei käytetä vesilain 9 luvun 1 ja 2 §:ssä mainittuja vesistössä pidettäviä laitteita.

Kiinteistöjen vedenhankinta

Vastauksena muistutuksissa tehtyihin vedenhankinnan järjestämistä koskeviin vaatimuksiin ympäristölupavirasto on lausunut, että luvan saaja velvoitetaan tarkkailemaan vedenoton vaikutuksia pohjavesioloihin ja kaivoihin (määräys 4) sekä velvoitetaan toimittamaan vettä niille, joiden vedenhankintaan luvan saajan vedenotolla on haitallisia vaikutuksia (määräys 5).

Muulle toiminnalle kuin vedenhankinnalle aiheutuvat vahingot

Ympäristölupavirasto on katsonut, että vedenotolla ei ennalta arvioiden ole haitallisia vaikutuksia rannalle, maaperälle eikä kalastukselle. Vedenottamon käyttö ei aiheuta haju- eikä meluhaittoja. Vedenpuhdistussakan sijoittamisesta annetaan määräys 7. Hakijan suunnitelman mukaan alueelle ei rakenneta imeytysaltaita. Ennalta arvaamattomien vahinkojen varalta annetaan määräys 6.

Vesilain 9 luvun 20 §:n mukainen suoja-alue

Muistutuksissa tehtyihin vaatimuksiin, että Jänneniemen pohjavedenottamolle on määrättävä vesilain 9 luvun 20 §:n mukainen suoja-alue, ympäristölupavirasto on vastannut, että mainittu vesilain mukainen menettely on eräs tapa varmistaa otettavan veden terveydellisyys ja säilyminen puhtaana. Hakija on käyttänyt muita keinoja varmistaakseen, että ottamosta saatavan veden laatu ei huonone vahingollisella tavalla. Vesilain mukaista suoja-aluetta koskeva ratkaisu rajoituksineen ja määräyksineen tehdään ottamon haltijan hakemuksesta vedenlaadun turvaamiseksi, ei maanomistajien hakemuksesta tai vaatimuksesta heitä itseään koskevien rajoitusten määräämiseksi. Tämän takia hakijaa ei velvoiteta panemaan vireille vesilain mukaista suoja-aluehakemusta.

Hakijan suojelusuunnitelma

Muistutuksissa tehtyihin vaatimuksiin, että vedenottoa koskevan hakemuksen käsittelyä on lykättävä, kunnes tekeillä oleva Jänneniemen pohjavesialuetta ja vedenhankintavesistön valuma-aluetta koskeva suojelusuunnitelma on tullut lainvoimaiseksi, ympäristölupavirasto on vastannut, että mainittu suojelusuunnitelma on hakijan oma-aloitteinen hanke eikä sen valmistuminen ole vesilain mukaisen vedenottoluvan edellytys.

Yleiskaava, rakentaminen, jätevesien käsittely, maa- ja metsätalous ja maanotto

Yleiskaavan muuttaminen ja yleiskaavassa vahvistettavat rakentamisoikeudet ja asetettavat maanomistajia koskevat velvoitteet ja rajoitukset eivät kuulu ympäristölupaviraston toimivaltaan. Niitä koskevat vaatimukset on jätetty tutkimatta.

Tällä vedenottoa koskevalla päätöksellä ei aseta maanomistajille rakentamista, jätevesien käsittelyä, maataloutta, metsätaloutta eikä maanottoa koskevia kieltoja tai rajoituksia. Tämän takia enemmän lausunnon antaminen näistä vaatimuksista on rauennut.

Kulujen korvaaminen

Vesilain 16 luvun 27 §:n mukaan asianomaiset vastaavat omista kuluistaan. Ympäristölupavirasto on katsonut, ettei ole erityistä syytä määrätä kuluja korvattavaksi.

2.2 Lupa-asian ratkaisu

Ympäristölupavirasto on päätöksellään myöntänyt Kuopion kaupungille luvan ottaa pohjavettä rakennettavasta Jänneniemen tekopohjavedenottamosta. Hakemuksen hylkäämistä ja asian käsittelyn lykkäämistä koskevat vaatimukset on hylätty perusteettomina. Siltä osin kuin muistutuksissa esitettyihin vaatimuksiin ei ole jo vastattu edellä, ne on otettu osaksi huomioon määräyksistä näkyvällä tavalla ja osaksi hylätty aiheettomina. Vesijohtojen rakentamista koskevat vaatimukset on ratkaistu 14.2.2003 annetulla päätöksellä nro 12/03/03.

Ympäristövaikutusten arviointiselostus on otettu huomioon hankkeen toteutustapaa ja vaikutuksia täydentävänä selvityksenä. Vedensaannin turvaamiseksi annetaan määräys. Vedenotosta ei ennalta arvioiden katsota aiheutuvan muita vesilain mukaan hyvitettäviä edunmenetyksiä. Ennalta arvaamattomien vahinkojen varalta annetaan määräys.

Perustelut

Pohjaveden ottamisesta saatava hyöty on huomattavasti aiheutuvia edunmenetyksiä suurempi eikä veden ottamisesta aiheudu vesilain 9 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitettuja seurauksia. Vesilain 9 luvun 8 §:n mukaiset edellytykset luvan myöntämiselle ovat siten olemassa. Luvan saaja omistaa ottamon alueen.

Määräykset

1. Otettava vesimäärä on enintään 20 000 kuutiometriä vuorokaudessa kuukausikeskiarvona laskettuna. Ottamoa käytettäessä on vältettävä veden tuhlausta ja toimittava muutenkin niin, että vältetään tarpeetonta vahinkoa ja haittaa.

2. Vedenottamon tilalle rakennetaan viisi kaivoa ja vedenkäsittelylaitteet. Ottamon alue aidataan.

3. Luvan saajan on varustettava ottamo luotettavilla vedenmittauslaitteilla, mitattava otettavat pohjavesimäärät ja pidettävä niistä kirjaa Pohjois-Savon ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla sekä toimitettava tiedot ympäristökeskukselle ja Kuopion kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle niiden kanssa sovittavalla tavalla.

4. Luvan saajan on tarkkailtava Pohjois-Savon ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla pohjaveden korkeutta ottoalueella ja sen ympäristössä ja vedenoton vaikutuksia alueen pohjavesioloihin ja kaivoihin sekä Jänneniemeä ympäröiviä pintavesiä. Ehdotus tarkkailuohjelmaksi on toimitettava ympäristökeskukselle hyvissä ajoin ennen vedenoton aloittamista. Ympäristökeskus saa tehdä ohjelmaan tarpeellisiksi ja tarkoituksenmukaisiksi katsomansa muutokset. Tarvittaessa voidaan tarkkailuohjelman vahvistaminen tai muuttaminen saattaa eri hakemuksella ympäristölupaviraston ratkaistavaksi. Tiedot tarkkailun tuloksista on säilytettävä ja toimitettava ympäristökeskukselle ja Kuopion kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle niiden kanssa sovittavalla tavalla. Lisäksi tiedot on esitettävä pyydettäessä niille, joiden oikeus tai etu saattaa olla tiedoista riippuvainen.

5. Luvan saajan on korvattava pohjaveden ottamisesta johtuva alueen omistajalle tai muun erityisen oikeuden nojalla pohjavettä käyttävälle aiheutuva veden saannin huonontuminen, mikäli se ei ole vähäinen. Mikäli pohjaveden ottamisesta on seurauksena, että veden saanti joltakin alueelta estyy tai huomattavasti vaikeutuu, luvan saaja on velvollinen, jos asianomainen sitä vaatii, rahalla korvaamisen sijasta rakentamaan asianomaiselle uuden kaivon, syventämään entistä kaivoa tai asettamaan asianomaisen käytettäväksi kohtuulliset vaatimukset täyttävän muun vedenottamon siihen kuuluvine laitteineen sekä johdon, joka on tarpeen veden johtamiseksi asianomaisen käyttöön. Ennen kuin nämä veden saannin turvaamista tarkoittavat toimenpiteet on suoritettu, luvan saaja on velvollinen väliaikaisesti muulla tavalla turvaamaan asianomaisen veden saannin.

Jos asianosaiset eivät pääse sovintoon rahakorvauksen suorittamisesta ja vedensaannin turvaamisesta tai muista asian järjestämiseen liittyvistä kysymyksistä, vedensaantiin oikeutettu voi saattaa asian hakemuksella ympäristölupaviraston ratkaistavaksi. Asian ratkaistessaan ympäristölupavirasto voi määrätä, että luvan saajan on korvattava hakemuksen tehneelle tällä asian hoitamisesta olleet ja asian käsittelemisestä aiheutuneet välttämättömät kustannukset. Aikaisempaa kulutusta vastaava määrä vettä on toimitettava hinnasta, joka vastaa annettavan veden osuutta ottamon käyttökustannuksista.

6. Jos ottamon rakentamisesta tai käytöstä aiheutuu muu vahingollinen seuraus, jota nyt ei ole edellytetty, voi edunmenetyksen kärsinyt tai yleisen edun vaatiessa asianomainen viranomainen saattaa asian tämän lupapäätöksen lainvoiman estämättä hakemuksella ympäristölupaviraston ratkaistavaksi.

Jos nyt myönnetyn vedenottoluvan hyväksikäyttö aiheuttaa melkoista haittaa, jota lupaa myönnettäessä ei ole edellytetty, voidaan haittaa kärsivän tai, jos haitta kohdistuu yleiseen etuun, asianomaisen viranomaisen hakemuksesta luvan ehtoja muuttaa tai, jos haitta on huomattava, peruuttaa lupa.

7. Ottamon pikasuodatuksen rauta- ja mangaanisakka sijoitetaan Pohjois-Savon ympäristökeskuksen hyväksymään paikkaan. Sitä koskeva suunnitelma on esitettävä ympäristökeskukselle tarkastettavaksi hyvissä ajoin ennen ottamon käyttöönottoa.

8. Ennen ottamon töiden jatkamista on niiden aloittamisajankohta sekä lupapäätöksen päivämäärä ja antaja ilmoitettava kirjallisesti Pohjois-Savon ympäristökeskukselle ja Kuopion kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

9. Ottamon työt on tehtävä 4 vuoden kuluessa lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta.

10. Ottamon käyttöönottoajankohta on ilmoitettava kirjallisesti ympäristölupavirastolle, Pohjois-Savon ympäristökeskukselle ja Kuopion kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle 2 kuukauden kuluessa ottamon käyttöönotosta.

Soveltaminaan lainkohtina ympäristölupavirasto on viitannut vesilain 9 luvun 6, 7, 8, 11 ja 15 §:ään sekä 11 luvun 12 §:ään.

3. Asian käsittely ja ratkaisu Vaasan hallinto-oikeudessa siltä osin kuin nyt on kysymys

3.1 Vaatimukset hallinto-oikeudessa siltä osin kuin nyt on kysymys

3.1.1 Jänneniemen osakaskunta, Jänneniemen yksityistien tiekunta, Uudistalon Maaseutumatkailu Oy, H, I, C, J, F, A, G, E ja D ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että ympäristölupaviraston päätös kumotaan. Mikäli päätöstä ei kumota, muutoksenhakijat ovat vaatineet, että hallinto-oikeus määrää Kuopion kaupungin hakemaan suoja-alueen määräämistä vedenottamolle ja asettaa hakijalle lupaehdon, joka velvoittaa sen tarkkailemaan alueen kalakantaa ja tälle hankkeesta mahdollisesti aiheutuvia seurauksia, sekä velvoittaa hakijan ryhtymään toimenpiteisiin, mikäli tarkkailun perusteella voidaan osoittaa, että kalakannalle aiheutuu haittaa veden ottamisesta. Lisäksi muutoksenhakijat ovat vaatineet, että hallinto-oikeus velvoittaa Kuopion kaupungin korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.

Muutoksenhakijoiden käsityksen mukaan pohjavedellä tarkoitetaan vesilain 1 luvun 4 §:ssä nimenomaan maa- tai kallioperässä olevaa vettä, ei sinne tavalla tai toisella otettavaa (imeytettävää) vettä. Jänneniemessä ei ole pohjavettä 20 000 kuutiometriä ilman, että vettä otetaan ympäröivästä vesistöstä. Mikäli haluttaisiin ottaa vain alueella olevaa pohjavettä, voisi ottamismäärä olla huomattavasti pienempi ja näin ollen vesistöstä imeytyvä määrä olisi hyvin pieni. Nyt on ilmoitettu rantaimeytyksen osuudeksi 92 prosenttia, eli pääosa vedestä on vesistöstä imeytettävää vettä. Sillä seikalla, että hankkeessa ei käytetä vesistössä pidettäviä laitteita, ei ole merkitystä sen kannalta, etteikö kyse olisi nimenomaan veden ottamisesta vesistöstä nesteenä käytettäväksi. Se seikka, millä tavalla vesistöstä otettava vesi puhdistetaan (koneellisesti vai rantaimeytyksellä), ei merkitse sitä, että vesistöstä otettava vesi muuttuu pohjavedeksi oikeudelliselta luonteeltaan. Pohjaveden ja vesistöstä otettavan veden osalta vesilaissa on omat säännöksensä samoin kuin on omat säännöksensä pohjaveden ja vesistön pilaamiskiellosta. Mikäli pintavesi voi muuttua pohjavedeksi keinotekoisesti, ei erottelulla pohja- ja pintaveteen olisi oikeudellista merkitystä. Vesilain 9 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan veden ottaminen vesistöstä pohjaveden lisäämiseksi katsotaan sellaiseksi veden johtamiseksi nesteenä käytettäväksi, josta lain 9 luvussa säädetään. Tällaiseen toimenpiteeseen tarvitaan 16 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupaviraston lupa. Nyt tällaista lupaa ei ole. Maanomistajan oikeusturvan sekä asian selkeyden kannalta on tärkeätä, että selkeytetään sitä, mitä säännöksiä hankkeeseen voidaan soveltaa.

Vesilain 20 luvun 1 §:n, oikeastaan 9 luvun 20 §:n 1 momentin, mukaan ympäristölupavirasto voi, mikäli se terveydellisistä syistä tai pohjaveden puhtauden säilyttämiseksi muutoin harkitaan tärkeän tarpeen vaatimaksi, pohjaveden ottamon perustamista koskevassa lupapäätöksessä taikka eri hakemuksesta määrätä tietyn ottamon ympärillä olevan alueen vedenottamon suoja-alueeksi, jolla ilman ympäristölupaviraston lupaa ei saa pitää asuin- taikka muuna vakituisena oleskelupaikkana olevaa rakennusta taikka sellaista varastoa, säiliötä, johtoa, viemäriä tai laitosta, mistä likaa tai muuta veden laatuun vaikuttavaa ainetta voi päästä pohjaveteen, eikä myöskään suorittaa sellaista toimintaa, joka vahingollisella tavalla voi huonontaa ottamosta saatavan veden laatua. Samanlainen säännös on olemassa vesilain 19 §:ssä, oikeastaan 9 luvun 19 §:ssä, koskien veden johtamista vesistöstä nesteenä käytettäväksi.

Hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa ja hakemuksessa on selitetty suoja-alueeksi ne alueet, joilta pohjavesi virtaa ottamolle. Ympäristölupaviraston päätöksessä ei kuitenkaan ole annettu maankäytön rajoituksia tämän suoja-alueen osalta. Nyt sen enempää maanomistajilla kuin muillakaan ei ole tietoa siitä, miten suoja-alue sijoittuu ja mitkä toimenpiteet voivat vaarantaa pohjaveden laadun tai määrän. Mikäli suoja-alue perustettaisiin, olisivat nämä seikat kaikille selvät, niin maanomistajille kuin hakijallekin. Vasta tällainen selkeä tieto ja alueen rajaus varmistaisivat sen, että pohjavedelle ei aiheutuisi vaaraa. Tätä edellyttää myös maanomistajien oikeusturva. Nyt on vain olemassa joukko erilaisia ohjeita, joista osa on vasta suunnitteluasteella (tekeillä oleva suojelusuunnitelma). Näistä ei kuitenkaan maanomistajilla ole tarkkaa tietoa, sen paremmin sisällöstä kuin niitä koskevien alueiden laajuudestakaan.

Suoja-alueen perustaminen selkeyttäisi sen alueen laajuuden, jossa toimenpiteistä voi aiheutua vaaraa pohjavedelle. Nyt käytännössä koko Jänneniemi on suoja-aluetta ja tämä aiheuttaa kohtuutonta haittaa maanomistajille ja -käyttäjille. Kiistatonta on kuitenkin tehtyjen tutkimusten perusteella, että Jänneniemestä vain osa sijaitsee suoja-alueella. Suoja-alueen perustaminen rajaisi nämä tiukasti suojeltavat alueet muista alueista, joilla riittäisivät normaalit vesilain ja muun lainsäädännön määräykset. Myös maanomistajille kohtuuttomat rajoitukset tulisivat suoja-aluemenettelyssä korvattaviksi, eivätkä ne jäisi omistajan itsensä kannettaviksi. Tästä esimerkkinä on Jänneniemen yksityistien pohjavesisuojaus. On kohtuutonta, että tämä kallis toimenpide jäisi osakkaiden vastuulle, kun kuitenkin siitä aiheutuu hyötyä koko kaupungin väestölle. Tällaista suojaamistarvetta ei olisi, mikäli alueelle ei rakennettaisi ottamoa. Suoja-alueen perustaminen rajaisi myös sen alueen, jolla suojaus tulisi toteutettavaksi. Nyt vaarana on, että suojaus täytyy tehdä koko Jänneniemen alueella.

Asian selkeyttämiseksi ja sitä kautta veden laadun turvaamiseksi ja kohtuuttomien rasitusten korvaamiseksi maanomistajille tulee hakemuksesta ilmenevälle pohjaveden virtausalueelle perustaa eri päätöksellä vedenottamon suoja-alue. Tätä puoltaa myös Pohjois-Savon ympäristökeskus hakemuksesta antamassaan lausunnossa. Näkemystään ympäristökeskus perustelee sillä, että suunnitellun hankkeen mukainen toiminta ei vaadi ylimääräisiä suojelutoimenpiteitä Jänneniemen länsiosalla, josta ei ole yhteyttä suunnitellulle ottamolle (kalliokynnys erottaa länsiosan itäisestä osasta, jossa ottamo hakemuksen mukaan tulisi sijaitsemaan).

Ympäristökeskus on katsonut, että suoja-aluemenettely antaisi mahdollisuuden määräyksistä aiheutuvien hyötyjen ja haittojen tasapuoliseen käsittelyyn ja toisille aiheutuvien vahinkojen, haittojen ja muun edunmenetyksen korvaamiseen.

Muutoksenhakijat katsovat, että hakijalle tulisi asettaa velvoite tarkkailla hankkeen vaikutuksia alueen kalakantaan. Näitä vaikutuksia ei voida ennalta tietää ja, jos velvoitteita tarkkailla kalakantaa ei ole, ei voida jälkeenpäin tietää, mistä mahdolliset muutokset aiheutuvat. Tämän vuoksi velvoitteen asettaminen on tärkeää.

Muutoksenhakijat ovat vielä viitanneet perusteluina niihin seikkoihin, joita he ovat esittäneet hakemuksesta antamassaan muistutuksessa sekä antamassaan vastaselityksessä.

3.1.2 E on erillisessä valituksessaan vaatinut, että ympäristölupaviraston päätös kumotaan tai että ympäristölupaviraston päätös kumotaan ja asia palautetaan lupaviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi, jolloin lupaviranomaisen on otettava huomioon valituksesta ilmenevät seikat. E on lisäksi esittänyt seuraavanlaisia vaatimuksia:

- Oikeus maa-ainesten kotitarvekäyttöön on turvattava ja se on otettava lupamääräyksiin. Mikäli tätä oikeutta rajoitetaan, siitä on määrättävä kertakaikkisena korvauksena 20 000 euroa.

- Rakentamisrajoituksista on määrättävä täysi tonttimaan mukainen korvaus määrältään 25 000 euroa kunkin menetetyn tai hankkeen aiheuttamilla lisäkustannuksilla rasitetun rakennuspaikan osalta.

- Maatilatalouden harjoittamiselle mahdollisesti aiheutuvista rajoituksista tai haitoista on määrättävä korvaus, jonka perusteeksi on otettava rajoituksen piiriin tulevalle alueelle kohdistuvan haitan aiheuttama menetys, enintään alueen arvo edellä mainittujen perusteiden mukaan maa- ja metsätalousmaan osalta.

- Metsämaan osalta on otettava huomioon mahdolliset hakkuu- ja muut metsän käsittelyrajoitukset korvausvelvollisuuden aiheuttavana tekijänä. Suojelun mahdollisesti aiheuttamista keinollisen uudistamisen rajoituksista ja lisäkustannuksista sekä uudistamisen onnistumisen tulemisesta epävarmemmaksi on määrättävä korvaus maksettavaksi kunkin uudistustoimen yhteydessä, joka vastaa uudistamistoimenpiteiden nykyarvoon sidottua määrää eli 1 000 euroa hehtaarilta. Mikäli puun korjuulle ja korjuumenetelmille asetetaan rajoituksia, niistä on määrättävä todellisten lisäkustannusten aiheuttamat korvaukset. Mikäli metsämaan käytölle asetetaan niin tuntuvia rajoituksia, että se vaikeuttaa huomattavassa määrin taloudellisesti kannattavaa metsätilatalouden harjoittamista, luvan saaja on velvoitettava maksamaan täysi korvaus metsämaasta ja sillä olevasta puustosta odotusarvoineen.

- Mikäli E:n kiinteistöllä olevalle nykyiselle asutukselle ja asumiselle aiheutuu joko laaditun kaavan johdosta tai myöhemmin muutoin rajoituksia, on nämä korvattava täysimääräisinä (jätevesien käsittely, vedenotto, rakennus- ja maanrakentamisrajoitukset, poltto- ja voiteluaineiden säilytys ynnä muut sellaiset toiminnot).

- Luvan saajalle on asetettava kalastuksen seurantavelvoite, josta E:llä on oikeus saada jatkuvaa, luotettavaa tietoa. Mikäli toiminta aiheuttaa haittaa kalastukselle, on luvan saajan ryhdyttävä toimenpiteisiin vahingon rajoittamiseksi sekä poistamiseksi ja korvattava mahdollisesti aiheutuva vahinko.

- Luvan saaja on velvoitettava korvaamaan muistutusten tekemisestä, korvausten hakemisesta ja perustelemisesta sekä laillisiin oikeuksiin pääsemisestä aiheutuneet kulut.

- Kaikki määrätyt korvaukset on suoritettava laillisine korkoineen.

- Syöttö- ja jakeluvesijohdon rakentamista koskevilta osin asia on sovittava ja korvaukset on maksettava täysimääräisenä ennen rakennustöiden aloittamista.

E on pidättänyt kiinteistönsä osalta oikeuden kaikkien hankkeen mahdollisesti kiinteistölle aiheuttamien välittömien tai välillisten muidenkin rajoitusten, haittojen tai vahinkojen perusteella korvausten esittämiseen.

E on katsonut hankkeen aiheuttavan niin suuren riskin liiketaloudellisesti kannattavan maatilatalouden harjoittamiselle hänen omistamillaan maa- ja metsätalouskiinteistöillä, että hankkeesta on maatilan toiminnan jatkuvuuden kannalta luovuttava. Käytännössä luvan myöntäminen ja vedenottamon perustaminen tarkoittaa sitä, että rajoitusten johdosta kiinteistön nykyinen maa- ja metsätaloustuotanto saattaa kärsiä niin, että maatilatalouden harjoittamisesta voidaan jopa joutua luopumaan. Kiinteistöä voitaneen jatkossa käyttää vain asumistarkoitukseen, siihenkin rajoitetusti.

Kyseessä on ensisijaisesti hanke, jossa pääasiassa soramassojen läpi suodatettua järvivettä johdetaan vesistöstä (Juurusvesi, Jännevesi, Pohjalampi) käytettäväksi nesteenä. Hankkeessa näyttäisi olevan kyse pohjavedestä vain muutaman prosentin osalta tuotetusta vesimäärästä. Oikeudellisesti tällä seikalla on vastoin lupaviranomaisen kantaa merkitystä, sillä pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton. Vesistön pilaamiskielto ei ole lain mukaan ehdoton. Tavanomaisesta asuin- ja loma-asuntorakentamisesta, pienimuotoisesta yritystoiminnasta ja lisäravinteiden levittämisestä (jättämällä vaatimusten mukaiset suojakaistat) ei aiheudu vesistön pilaantumista. Järviveden keinotekoinen imeyttäminen soravallin lävitse vedenottamolle, josta se edelleen pumpataan kulutukseen, ei tee vedestä oikeudellisesti pohjavettä. Varsinainen pohjavesi muodostuu aivan toisella tavalla sadevesien suotautumisen ja kulkeutumisen kautta vettä johtavissa maakerrostumissa. Vesi kulkee tuolloin hyvinkin pitkiä matkoja, kun taas tässä hankkeessa vesi imeytetään varsin lyhyen matkan soramassan läpi vedenottamolle. Kaupungin lupahakemus koskee pohjaveden ottamista, ei veden ottamista järvivesistöistä sorakerrostumien läpi suodattamalla keinopohjavedeksi. Hakija tarvitsee luvat myös tälle toiminnalle, jonka osalta lupa-asioiden on oltava kunnossa ennen kuin pohjaveden ottamiselle voidaan myöntää lupaa.

Mikäli hanke toteutetaan, tulee ennen lupien myöntämistä ja töiden aloittamista selvittää (lähi)suoja-alueen laajuuden todellinen tarve ja hankkeen alueen asukkaille aiheuttamien rajoitusten suoranaiset ja välilliset vaikutukset. (Lähi)suoja-alue on ulotettu tarpeettoman laajalle alueelle vedenottamosta länteen. Maastossa tiedetään olevan noin kilometrin päässä vedenottamosta sijaitseva kallioharjanne, joka erottaa Jännevirran kylän peltoalueen pohjaveden ottamosta. Sen tiedetään estävän haitallisten valumien joutumisen maaperässä vedenottamolle, koska kallioharjanne jakaa valumavedet juuri toiseen suuntaan. Hankkeessa mukana olevat asiantuntijatkin ovat jo hankkeen esittelytilaisuudessa ilmoittaneet, että kallioharjanne estää kaikkien haitallisten aineiden kulkeutumisen virtaavien vesien mukana vedenottamolle. Näillä perusteilla lähisuoja-aluetta tulisi pienentää kallioharjanteen länsipuolisilla alueilla, jolloin niiden alueiden nykyisiä toimintoja ei tarvitse rajoittaa millään tavalla. Lähisuojavyöhykkeellä sijaitsevien kiinteistöjen kehittäminen ja kehittyminen saatetaan tehdä säännöstelyllä ja rajoituksilla mahdottomaksi. Esimerkiksi rantarakentamiseen tuskin myönnetään lupia. Muukin rakentaminen saattaa vaarantua.

Yleiskaavan laatija on käyttänyt kaavoitusmonopolia hyväkseen vaikuttamalla toimillaan alueen käyttöön ja asettanut kaavassa sellaisia rajoituksia, jotka olisi pitänyt ottaa huomioon hankkeen lupakäsittelyssä ja lupaehdoissa sekä velvoittaa hakija suorittamaan haitankärsijöille täydet korvaukset kärsimistään rajoituksista ja haitoista. Yleiskaavassa Jänneniemi on merkitty lähes kokonaan pohjavesialueeksi. Yleiskaava on laadittu tietämättä tarkemmin pohjavesioloista ja virtauksista alueella. Myöhemmin suoritetuissa tutkimuksissa on ilmennyt muun muassa edellä mainittu kallioharjanne ja sen merkitys valumavesien virtailun ohjaajana. Tuon osan pohjavesivaroilla ei näytä olevan merkitystä hankkeen pohjavesivarastona. Läntinen osa on poistettava pohjavesialueesta ja yleiskaava on myös ennen lupa-asian käsittelyä muutettava sen mukaiseksi ei-pohjavesialueeksi. Lupaviranomainen voi vastoin valituksenalaisessa päätöksessä ilmoitettua kantaa asettaa luvan myöntämiselle myös kyseisiä ehtoja.

Valuma-alueella olevan maatilan omistajana E on sitoutunut EU:n ympäristötuen ehtoihin. Ehtojen mukaan vesistön rannalle on jätettävä suoja-alue viljelemättä. Samoilla alueilla torjunta-aineita ja lisäravinteita käytetään tarkkojen suunnitelmien ja viranomaismääräysten mukaisesti. Rajoitusten noudattamisesta maksetaan pienimuotoista vuotuista ympäristötukea. Koska kiinteistöllä on sitouduttu ympäristötuen ehtoihin maatalouden aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämiseksi, ei kiinteistölle voida asettaa enempiä rajoituksia ilman rajoitusten aiheuttaman vahingon täysimääräistä korvaamista.

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta käy ilmi, että lähi- ja kaukosuojavyöhykkeellä ei sallita uutta rakentamista ja että pohjavesialueella sallitaan vain yleiskaavan mukainen rakentaminen. Tällä estetään käyttötarkoituksen muutokset. Jänneniemen sijainti Kuopion keskustan välittömässä läheisyydessä ja kauniiden vesistöjen ympäröimänä ohjaa alueelle asumistoimintaa. Alueella on koko ajan lisääntyvää kysyntää asuinrakennuspaikoista. Uusilta asunnoilta vaadittavat kalliit ympäristöratkaisut estävät kuitenkin tonttikysynnän tehokkaasti. Samalla tämä estää maanomistajia saamasta maasta tonttimaana maatalousmaata korkeampaa hintaa.

Mikäli hankkeesta ei olisi ollut tietoa, yleiskaava olisi laadittu samojen periaatteiden mukaan kuin mille muulle alueelle tahansa eikä suuria maankäytön rajoituksia olisi aiheutunut. Kaavarajoitukset johtuvat juuri tästä hankkeesta. Sen vuoksi myös kaavasta aiheutuvat maankäytön rajoitukset on korvattava täysimääräisesti tai sitten kaavaa on muutettava edellä kuvatulla tavalla lupaviranomaisen lupaehtoihin otettavalla määräyksellä. Kaikki hankkeesta todellisuudessa aiheutuvat rajoitukset ja haitat on määrättävä lupaehtojen piiriin ja hakija on velvoitettava maksamaan myös E:n kiinteistölle aiheutuvat menetykset täysimääräisesti.

Mahdollisista leveämmistä suojakaistoista vesistöjen rannoilla sekä torjunta- ja lannoiteaineiden käytön rajoituksista tulee hakijan suorittaa täysi korvaus. Tehokkaan ja hyvin toimivan salaojituksen myötä jossain määrin jäämiä voi joka tapauksessa joutua vesistöön. Mikäli tätä haittaa tulee myöhemmin merkittävämmin esiintymään, viljely koko tilan alueella saatetaan kieltää.

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen mukaan hanke aiheuttaa vahinkoa myös metsätaloudelle. Torjunta-aineiden ja lisäravinteiden käyttö estyy, korjuumenetelminä tulee käyttää tavanomaista työläämpiä ja kustannuksiltaan kalliimpia korjuu- ja uudistamismenetelmiä. Esimerkiksi keinollisen uudistamisen tulos on paljon epävarmempi, mikäli ei voida hyödyntää tehokkaita muokkausmenetelmiä eikä käyttää torjunta-aineita uuden kasvun turvaamiseksi. Nykyisten, olemassa olevien asuin- ja lomarakennusten jätteenkäsittelyvaatimukset ovat tiukemmat kuin muualla. Tämä aiheuttaa kiinteistön vakituiselle ja loma-asutukselle sekä elinkeinotoiminnalle lisäkustannuksia, jotka johtuvat pelkästään tästä hankkeesta. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa ja hakemuksessa on esitetty ne alueet suoja-alueeksi, joilta pohjavesi virtaa ottamolle. Mahdollisille tällaisille alueille E:n kiinteistöllä on perustettava vesilain 9 luvun 20 §:n mukainen suoja-alue tai luvan hakija on velvoitettava joko lunastamaan kyseiset alueet täydestä hinnasta tai vaihtoehtoisesti suoja-alueelle määrättävistä rajoituksista on määrättävä maksettavaksi maanomistajalle täysi korvaus.

Myös pohjaveden puhtaana säilymisen kannalta on tärkeää, että vedenottamolle muodostetaan sellainen suoja-alue kuin hakemuksen liitteissä ja arviointiselostuksessa on esitetty. Koska hakemukseen ei sisälly hakemusta suoja-alueen määräämiseen, ympäristölupaviraston on ennen lupa-asian ratkaisemista velvoitettava hakija esittämään vesiasetuksen 69 a §:ssä tarkoitettu ehdotus vedenottamon suoja-alueeksi ja suoja-alueen käyttöä koskeviksi rajoituksiksi sekä muu tarpeellinen selvitys. Hakijan on varattava E:lle mahdollisuus lausua käsityksensä suoja-alueesta ja sen aiheuttamista rajoituksista sekä esittää yksilöidyt korvausvaatimukset. Ympäristökeskus on oikeassa vaatiessaan lausunnossaan suoja-aluemenettelyä, joka antaisi mahdollisuuden määräyksistä aiheutuvien haittojen tasapuoliseen käsittelyyn ja siten valittajalle mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen, haittojen ja muun edunmenetyksen korvaamiseen. Jollei suoja-aluetta katsota tarpeelliseksi, E:n kiinteistön osalta on korvattava kaikki vahingot, haitat ja edunmenetykset, jotka luvan myöntämisestä aiheutuvat, siten kuin vesilain 9 luvun 11 §:ssä säädetään. Näistä vahingoista, haitoista ja edunmenetyksistä on varattava mahdollisuus esittää yksilöity korvausvaatimus ennen asian lopullista ratkaisemista.

Hakijan suojelusuunnitelman on oltava valmiina samanaikaisesti muun hankesuunnittelun kanssa, jotta korvauskysymykset voidaan käsitellä ja ratkaista oikeudenmukaisella ja tasapuolisella tavalla. Muutoksenhakijoiden on oltava tietoisia kaikista suojelusuunnitelman vaikutuksista, jotta he voisivat valvoa oikeuksiaan korvauksiin asianmukaisella ja laillisella tavalla. Luvan saajalle on asetettava lupaehtona velvoitteita seurata toiminnan ympäristölleen ja E:n kiinteistölle sekä sen muille oikeuksille, kuten kalastusoikeudelle, mahdollisesti aiheuttamia vaikutuksia. Luvan saajalla tulee olla velvollisuus seurata pintaveden imeytyksen rannalle ja maaperälle aiheuttamia vaikutuksia. Mikäli olemassa olevalle ranta-asutukselle aiheutuu vahinkoja tai haittoja, on luvan saaja velvoitettava vähentämään niitä sekä korvaamaan kaikki toiminnasta mahdollisesti aiheutuvat haitat ja vahingot täysimääräisinä.

Mahdollinen haitta kalakannalle selviää vasta, kun veden suodatusta järvivesistöistä on jatkunut pidempään, ehkä kymmeniä vuosia. Luvan saajalle on asetettava selkeä, jatkuva kalakannan tarkkailuvelvoite, jonka suorittamisesta kaikille oikeudenomistajille on taattava oikeus saada luotettavia seurantatietoja. Mikäli tarkkailun seurantatieto antaa aiheen olettaa, että toiminta saattaa vaikuttaa haitallisesti kalastoon ja kalastukseen, on luvan saaja velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin kalastukselle aiheutuvan haitan vähentämiseksi ja korvaamaan haitan hyväksyttävissä olevalla tavalla, esimerkiksi kalan istutustoiminnalla.

3.2 Asian käsittely hallinto-oikeudessa siltä osin kuin nyt on kysymys

3.2.1 Kuopion kaupunginhallitus on valitusten johdosta antamassaan vastineessa esittänyt Jänneniemen osakaskunnan ja sen asiakumppaneiden valituksen hylkäämistä aiheettomana sekä kiistänyt muutoksenhakijoiden esittämät korvausvaatimukset ja vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Kaupunginhallitus on todennut Jänneniemen pohjavesilaitoksen vedenoton perustuvan pääasiassa rantaimeytykseen, koska harjuakviferin ja ympäröivän vesistön välillä vallitsee hyvä hydraulinen yhteys. Laitoksen mitoitusvesimäärästä noin 92 prosenttia on rantaimeytyvää pohjavettä ja noin 8 prosenttia luonnollista pohjavettä. Kaupunginhallituksen näkemyksen mukaan hakemuksen mukaisessa vedenottamisessa on oikeudellisesti kysymys pohjaveden ottamisesta, koska rantaimeytetty tekopohjavesi muuttuu maaperän suodattavien kerrosten läpi kulkiessaan ominaisuuksiltaan pohjaveden kaltaiseksi ja täyttää siten pohjaveden tunnusmerkistön. Rantaimeytyksessä ei käytetä veden lisäämiseksi vesilain 9 luvun 1 ja 2 §:ssä tarkoitettuja laitteita. Lisäksi kaupunginhallitus on viitannut muistutusten johdosta ympäristölupavirastolle antamaansa selitykseen, jossa on muun ohella käsitelty tekopohjavesiasiaa.

Pääosa Jänneniemestä on vesi- ja ympäristöhallituksen vahvistaman luokituksen mukaista, veden hankinnan kannalta tärkeää pohjavesialuetta. Pohjavesialueen rajaus on määritelty alueella tehtyjen maaperätutkimusten perusteella. Rajaus on merkitty myös alueella voimassa oleviin, oikeusvaikutteisiin Itärannan ja Riistaveden yleiskaavoihin, joissa on annettu määräyksiä myös pohjavesien suojelemiseksi. Lisäksi veden ottamista kyseiseltä alueelta koskevassa teknisessä suunnitelmassa on määritelty rakennettavalle ottamolle ohjeelliset lähi- ja kaukosuojavyöhykkeet. Yleiskaavan ja voimassa olevan lainsäädännön mukaisesta maankäytöstä ei aiheudu vaaraa rakennettavan ottamon veden laadulle tai määrälle. Näin ollen suoja-alueen perustamiselle ei ole vesilain 9 luvun 20 §:ssä edellytettyjä terveydellisiä syitä tai muita pohjaveden puhtauden säilyttämiseksi tarvittavia, tärkeän tarpeen vaatimia perusteita. Lisäksi kaupunginhallitus on viitannut muistutusten johdosta ympäristölupavirastolle antamaansa selitykseen, jossa on muun ohella käsitelty suoja-alueasiaa.

Vedenotosta Jänneniemen pohjavesialueelta ei ennalta arvioiden ole oletettavissa haittaa Jänneniemeä ympäröivän vesistön kalakannalle, joten vedenottoluvassa ei tule asettaa kalakannan seurantavelvoitetta.

E:n kiinteistölle ei vedenoton seurauksena aiheudu maa-ainesten kotitarveoton estymistä, koska pohjavesialueella ei vedenoton vuoksi ole tarpeen rajoittaa maa-aineslain mukaan tapahtuvaa kotitarveottoa. Kaupunginhallitus on viitannut ympäristölupavirastolle muistutusten johdosta antamaansa selitykseen, jossa on muun ohella käsitelty maa-ainesten ottoon liittyviä asioita. E:n kiinteistölle ei aiheudu vedenoton johdosta rakentamiseen eikä asumiseen liittyviä edunmenetyksiä. Rakentamista Jänneniemen pohjavesialueella ohjaavat oikeusvaikutteiset Itärannan ja Riistaveden yleiskaavat, joiden mukainen rakentaminen on alueella mahdollista. E:n kantatilalla on rakentamattomia ranta-alueita tulevan vedenottamon ohjeellisen lähi- ja kaukosuojavyöhykkeen ulkopuolella, jonne kiinteistön vielä käyttämätön rantarakennusoikeus voidaan poikkeamislupakäsittelyn yhteydessä tarvittaessa osoittaa. Ranta-alueiden ulkopuolisille alueille rakentamisen osalta kaupungin voimassa olevan rakennusjärjestyksen mukaan pohjavesialueet ovat suunnittelutarvealueita. Rakentamisen soveltuvuus kyseisille alueille selvitetään tapauskohtaisesti suunnittelutarveratkaisua koskevan hakemuksen yhteydessä.

Vedenotosta ei aiheudu korvattavia edunmenetyksiä maa- ja metsätalouselinkeinon harjoittamiselle pohjavesialueella. Maa- ja metsätaloudessa noudatettavat vesien ja pohjavesien suojelutoimenpiteet perustuvat valtakunnalliseen lainsäädäntöön ja suojelutavoitteisiin. Valmisteilla oleva suojelusuunnitelma toimintasuosituksineen ei tuo alueelle uusia rajoituksia. Kaupunginhallitus on vielä viitannut muistutusten johdosta ympäristölupavirastolle antamaansa selitykseen, jossa on käsitelty maa- ja metsätalouteen liittyviä asioita.

Vesijohtojen sijoittamista koskevat maanomistajaneuvottelut on käynnistetty syksyllä 2002. E ei ole halunnut osallistua alkukeskusteluun ja hän on myös kieltäytynyt vastaanottamasta maastossa pidettyä alkukatselmusta koskevaa kirjattua kirjettä. E:n kiinteistöllä on pidetty 19.11.2002 alkukatselmus, johon E on kuitenkin saapunut ja ollut myös läsnä katselmuksen ajan.

3.2.2 Itä-Suomen ympäristölupavirasto on lausunnossaan hallinto-oikeudelle todennut, että valitusten ja vastineen johdosta ympäristölupavirastolla ei ole syytä esittää muutoksia valituksenalaiseen päätökseen.

3.2.3 Jänneniemen osakaskunta ja sen asiakumppanit ovat antamassaan vastaselityksessä katsoneet, ettei Kuopion kaupunginhallitus ole vastineessaan esittänyt mitään sellaista, jonka perusteella valitus olisi aiheeton. He ovat vaatineet, että Kuopion kaupunki velvoitetaan korvaamaan muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kokonaisuudessaan.

3.2.4 E on antamassaan vastaselityksessä todennut, ettei vastineessa ja lausunnossa ole esitetty mitään sellaista uutta, jolla voisi olla vaikutusta E:n valituksen myönteiselle ratkaisulle. E on vaatinut, että Kuopion kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänen vastauksen laatimisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulunsa laillisine viivästyskorkoineen.

3.3 Vaasan hallinto-oikeuden päätös 20.1.2004 nro 04/0013/2 siltä osin kuin nyt on kysymys

3.3.1 Käsittelyratkaisu

Hallinto-oikeus on päätöksellään jättänyt tutkimatta valituksissa esitetyt korvausvaatimukset yleiskaavan mukaisista rakennusrajoituksista ja rakennusoikeuksista sekä muista väitetyistä yleiskaavasta aiheutuvista edunmenetyksistä, yleiskaavan muuttamista koskevan vaatimuksen sekä tekopohjavesilaitoskokonaisuuteen liittyvät syöttö- ja jakeluvesijohdon rakentamiseen liittyvät korvausvaatimukset.

Perustelut

Tekopohjavesilaitoksen rakentaminen on vahvistetun yleiskaavan mukaista toimintaa, tekopohjaveden valmistuksessa tarvittavia altaita ja vesilaitosta sekä sen suoja-aluetta varten on annettu aluetta koskevat kaavamääräykset. Se, että hanketta koskeva alue on yleiskaavassa osoitettu suoja-alueeksi, on hakijankin mukaan vaikuttanut siihen, ettei yleiskaavassa asetettujen rakentamisrajoitusten johdosta kiinteistönomistajalle ole voitu osoittaa muita rakennuspaikkoja kiinteistöllä. Tällaisten mahdollisten menetysten johdosta ei kuitenkaan tule sovellettavaksi vesilain, vaan maankäyttö- ja rakennuslain mukainen korvausjärjestelmä. Yleiskaavan kaavamääräysten johdosta mahdollisesti aiheutuvat muutkaan edunmenetykset eivät tule korvattavaksi vesilain mukaisessa menettelyssä. Näin ollen esitetyt korvausvaatimukset jätetään hallinto-oikeuden toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.

Vesilain mukaisessa lupa-asiassa ei voida käsitellä yleiskaavan muuttamista koskevia vaatimuksia.

Syöttö- ja jakeluvesijohtojen rakentamista koskevilta osin asia on ratkaistu ympäristölupaviraston 14.2.2003 antamalla päätöksellä numero 12/03/3 ja hallinto-oikeuden päätöksellä 9.10.2003 numero 03/0267/2. Hallinto-oikeus on mainitussa päätöksessään vesilain 9 luvun 18 §:n nojalla todennut, että Kuopion kaupunki on ilmoittanut sopivansa suoraan maanomistajien kanssa vesijohtojen sijoittamiseksi tarvittavista alueista ja koska vesijohdot eivät tule kulkemaan useamman kunnan alueella, ei asiaa ole käsiteltävä ympäristölupavirastossa.

3.3.2 Pääasiaratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt valitukset. Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen lopputulosta ei ole muutettu.

Perustelut

Jänneniemen tekopohjavesilaitoksen rakentamisella turvataan Kuopion kaupungin normaali- ja poikkeusolojen vedenhankinta. Toimenpiteestä aiheutuu muutamien kiinteistöjen vedenhankinnan estyminen tai vaikeutuminen. Hallinto-oikeus katsoo, kuten ympäristölupavirastokin, että pohjaveden ottamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. Vedensaannin turvaamiseksi on asetettu lupamääräys 5.

Jänneniemen tekopohjavesilaitoksella tekopohjavettä muodostetaan rantaimeyttämällä. Pohjaveden muodostumista lisätään pohjavesimuodostumassa lähelle pintavesistöä sijoitettavien kaivojen avulla siten, että pohjavettä otetaan yli luonnollisen määrän, jolloin pohjavedenpinnan korkeus alenee ja pintavettä imeytyy maaperään. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei tällaisesta hankkeesta aiheudu vesilain 1 luvun 12-15 §:ssä tarkoitettua muutosta tai seurausta, joten vesilain 9 luvun 1 ja 2 §:n mukainen lupa veden johtamiseksi ei ole tarpeen.

Jänneniemen pohjavesialue on ympäristöministeriön 28.10.1994 vahvistamassa Itärannan ranta- ja maaseutualueiden yleiskaavassa osoitettu pohjavesialueeksi eikä alueelle saa sijoittaa sellaisia laitoksia, rakenteita tai toimintoja, jotka saattavat aiheuttaa pohjaveden muuttumista tai pilaantumista. Alueeseen kohdistuvia toimenpiteitä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon kaupunginhallituksen 12.3.1990 hyväksymä pohjavesialueiden rajauksia ja käyttöä koskeva suunnitelma tai sen tarkennos. Lisäksi alueella on voimassa vanhan rakennuslain 124 a §:n mukainen toimenpidekielto pohjavesien suojelemiseksi. Jänneniemen itäosa on kaavamääräyksin varattu tekopohjaveden valmistuksessa tarvittavia altaita ja vesilaitosta varten sekä vesilaitoksen suoja-alueeksi.

Hallinto-oikeus on katsonut, että pohjaveden suojaamisesta on huolehdittu edellä lausuttujen kaavamääräysten mukaisesti. Asiassa ei ole tarpeen pohjaveden ottamon perustamista koskevassa lupapäätöksessä määrätä ottamon ympärillä olevaa aluetta vedenottamon suoja-alueeksi vesilain 9 luvun 20 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla. Kaupungin suojelusuunnitelma ei ole edellytys vesilain mukaisen luvan myöntämiseksi pohjaveden ottamiselle eikä suojelusuunnitelman muutoksilla ole siten merkitystä lupaharkinnassa.

Hakemusasiakirjoista saatavan selvityksen perusteella hallinto-oikeus on katsonut, ettei pohjaveden ottamisesta ennalta arvioiden aiheudu kalastolle haittaa eikä asiassa ole myöskään ilmennyt perusteita hakijan velvoittamiseksi suorittamaan kalastotarkkailua.

Tekopohjaveden ottamista koskevalla ympäristölupaviraston päätöksellä ei vaikeuteta yleiskaavan toteutumista eikä päätöksellä ole asetettu rajoitteita maatalouden tai metsätalouden harjoittamiselle. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei pohjaveden ottamisesta ennalta arvioiden aiheudu haittaa edellä oleville toiminnoille eikä korvausten määrääminen näin ollen tule kysymykseen.

Lupapäätöksellä ei myöskään ole rajoitettu maa-ainesten ottoa. Maa-aineslain mukaisen maa-ainesten ottamista koskevan lupahakemuksen ratkaiseminen lainvoimaisesti ei ole edellytys tekopohjaveden ottamista koskevan lupa-asian ratkaisemiseksi. Maa-ainesten ottoa koskevan lupahakemuksen hylkääminen maa-aineslain mukaisessa menettelyssä ei oikeuta korvaukseen vesilain mukaisen lupa-asian yhteydessä.

Muutoin kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys ja ympäristölupaviraston päätöksen perustelut, päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeus on soveltaminaan oikeusohjeina viitannut vesilain 1 luvun 12-15 §:ään, 2 luvun 4 §:ään, 9 luvun 1, 2, 8, 16 ja 20 §:ään.

3.3.3 Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hallinto-oikeus on hylännyt E:n vaatimuksen ympäristölupavirastolle tehdyn muistutuksen laatimisesta aiheutuneiden kulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on hylännyt Jänneniemen osakaskunnan ja sen muutoksenhakijakumppaneiden sekä E:n vaatimukset hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Perustelut

Vesilain 16 luvun 27 §:n mukaisen pääsäännön mukaan asianosaiset vastaavat omista kuluistaan ympäristölupavirastossa. Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia lainkohdassa tarkoitettuja perusteita, että luvan hakija tulisi velvoittaa korvaamaan E:lle muistutuksen laatimisesta aiheutuneet kulut.

Hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen ei ole hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla kohtuutonta, että muutoksenhakijat saavat pitää heille hallinto-oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

4. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

4.1 Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Jänneniemen osakaskunta ja sen asiakumppanit ovat valituksessaan vaatineet, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Vaasan hallinto-oikeuden ja Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätökset sekä hylkää Kuopion kaupungin hakemuksen veden ottamiseen rakennettavalta Jänneniemen tekopohjavedenottamolta.

Mikäli korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, että lupa tekopohjavedenottamiseen on voitu myöntää hakemuksen mukaisesti, valittajat ovat pyytäneet, että Kuopion kaupunki velvoitetaan hakemaan suoja-alueen määräämistä rakennettavalle vedenottamolle ja että hankkeen lupaehtoja muutetaan niin, että niihin lisätään määräys, jonka mukaan Kuopion kaupungin tulee tarkkailla vedenottamisen vaikutuksia kalakannalle.

Kuopion kaupunki on velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut Vaasan hallinto-oikeudessa arvonlisäveroineen ja laillisine korkoineen sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Kuopion kaupunki on hakenut ja saanut luvan pohjaveden ottamiseen rakennettavalta tekopohjavedenottamolta. Lupaa on siten haettu ja se on saatu vesilain 9 luvun 4 §:n mukaiseen pohjaveden ottamiseen. Lupaa olisi pitänyt hakea ja se olisi tullut saada myös vesilain 9 luvun 16 §:n 1 momentin mukaiseen veden johtamiseen vesistöstä nesteenä käytettäväksi, johon saman pykälän 2 momentin mukaan tarvitaan ympäristölupaviraston lupa. Tällaista lupaa ei kuitenkaan ole haettu eikä siten myöskään ole saatu. Ympäristölupavirasto on päätöksessään katsonut, että hankkeessa on kyse pohjaveden ottamisesta eikä veden johtamisesta vesistöstä nesteenä käytettäväksi. Päätöstään ympäristölupavirasto on perustellut sillä, että vesistön läheisyydessä olevalla pohjavedenottamolla lähes aina tapahtuu rantaimeytystä, että pohjavedellä tarkoitetaan maa- ja kallioperässä olevaa vettä ja että imeytyksessä ei käytetä vesistössä pidettäviä laitteita. Vaasan hallinto-oikeus puolestaan on katsonut, että kyseeseen tulisi vesilain 9 luvun 1 ja 2 §:n mukainen lupa veden johtamiseksi, mutta todennut samalla, että hankkeesta ei aiheudu vesilain 1 luvun 12-15 §:ssä tarkoitettua muutosta tai seurausta, joten tätä lupaa ei tarvita.

Kysymyksessä olevassa hankkeessa on otettavan pohjaveden osuus noin 8 prosenttia ja vesistöstä otettavan veden osuus noin 92 prosenttia. Vesistöstä otettava vesi imeytetään maaperään aiheuttamalla pohjaveden ottamisen seurauksena alipainetta. Tosiasiallisesti hankkeessa on siten kyse pääasiallisesti veden ottamisesta vesistöstä. Se, millä tavalla vesi otetaan (koneellisesti vai imeyttämällä), ei ole merkityksellistä tämän tosiasian rinnalla. Vesilain 9 luvun 4 §:n mukaan ympäristölupaviraston lupa on saatava pohjaveden ottamiseen toisen maalta. Vesilain 1 luvun 4 §:n mukaan pohjavettä on maa- ja kallioperässä oleva vesi. Muu vesi ei lain mukaan ole pohjavettä. Ympäristölupavirasto on myöntänyt Kuopion kaupungille luvan pohjaveden ottamiseen. Tämän luvan perusteella kaupunki voi siten ottaa maaperässä olevaa pohjavettä, mutta ei vettä vesistöstä.

Kysymyksessä on vesilain 9 luvun 16 §:n 1 momentissa mainittu tilanne, jossa ympäristölupaviraston lupa tarvitaan aina riippumatta siitä, aiheutuuko joitakin seurauksia vai ei. Nyt tällaista lupaa ei ole haettukaan. Kun lupaa ei ole haettu, ei myöskään ole selvitetty kaikkia niitä seurauksia, joita veden ottamisesta voi aiheutua Jänneniemen pohjavedelle tai vesistön veden laadulle. Näin on siksi, että vesistön ympärillä on paljon toimintoja, kuten entinen kaatopaikka, joista saattaa päästä likaavia aineita vesistöön ja imettäessä vettä ottamolle. Edellä olevan perusteella lupaa pohjaveden ottamiseen ei ole voitu myöntää.

Hallinto-oikeus on katsonut, ettei suoja-aluetta tarvitse perustaa, koska veden puhtauden turvaaminen on varmistettu voimassa olevassa yleiskaavassa. Yleiskaava on kuitenkin tehty paljon aikaisemmin kuin suunnitelma veden ottamisesta. Lupahakemusta varten tehdyissä tutkimuksissa ja ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on kiistatta todettu, että vain osa Jänneniemen alueesta kuuluu pohjavesialueeseen. Hakemusasiakirjoissa on myös määritelty ottamon lähi- ja kaukosuojavyöhykkeet. Lupahakemusasiakirjoissa on määritelty ne alueet, joilla tapahtuva toiminta voi vaarantaa veden laadun.

Yleiskaavassa pohjavesialuetta on koko Jänneniemi. Rajoitukset veden laadun turvaamiseksi ovat kovin yleiset. Mikäli selvitysten mukainen todellinen pohjavesialue määrättäisiin sitä koskevassa menettelyssä suoja-alueeksi, turvattaisiin pohjaveden laatu huomattavasti paremmin kuin jättämällä asia pelkän yleispiirteisen yleiskaavan varaan. Tätä vaatii myös Jänneniemessä asuvien ja siellä elinkeinoaan harjoittavien ja lomaa viettävien ihmisten oikeusturva, koska heillä ei voi olla tietoa yksityiskohtaisesti siitä, minkälainen toiminta voi aiheuttaa vaaraa pohjavedelle. Muut suunnitelmat, esimerkiksi pohjavesien suojelusuunnitelma, ovat vain ohjeellisia, eivät velvoittavia määräyksiä. Kyseessä on myös niin suurimittakaavainen ja tärkeä hanke, ettei sen toimivuutta voida jättää pelkästään yleiskaavan varaan. Tämän on todennut myös Pohjois-Savon ympäristökeskus hakemuksesta antamassaan lausunnossa, kun se on katsonut, että ottamolle pitäisi perustaa suoja-alue.

Vedenottamolle tulee perustaa suoja-alue, jolle annetaan tarkat määräykset siitä, mikä toiminta voi aiheuttaa vaaraa pohjaveden laadulle. Samalla suuri osa Jänneniemeä voitaisiin vapauttaa tiukasta sääntelystä ja mahdollistaa asuminen ja elinkeinotoiminta Jänneniemessä myös tulevaisuudessa. Suoja-alueen perustaminen vähentäisi myös vedenottamosta aiheutuvaa haittaa ja näin intressivertailun tulos olisi ottamolle edullisempi.

Vesistöstä otettavan veden määrä on niin suuri, että se voi aiheuttaa jo ennestään matalien rantojen madaltumista, virtausten muuttumista sekä veden laadun heikkenemistä. Nämä seikat puolestaan saattavat vaikuttaa negatiivisesti kalakantaan vesistössä ja sitä kautta huonontaa kalastusmahdollisuuksia. Tämän vuoksi Kuopion kaupunki on velvoitettava seuraamaan kalakantojen kehittymistä. Tällöin voidaan ajantasaisesti tietää, mitä tapahtuu, ja ryhtyä mahdollisiin toimenpiteisiin vaikutusten vähentämiseksi.

4.2 Selitykset ja lausunnot korkeimmassa hallinto-oikeudessa

4.2.1 Kuopion kaupunginhallitus on selityksessään esittänyt valituksen hylkäämistä aiheettomana ja kiistänyt valittajien vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Perustelunaan kaupunginhallitus on uudistanut hallinto-oikeudelle antamassaan vastineessa esittämänsä ja viitannut ympäristölupavirastolle antamaansa selitykseen.

4.2.2 Itä-Suomen ympäristölupavirasto on lausuntonaan ilmoittanut, ettei sillä ole lausuttavaa valituksen ja hakijan siihen antaman selityksen johdosta.

4.2.3 Jänneniemen osakaskunta ja sen asiakumppanit ovat vastaselityksessään todenneet, ettei kaupunginhallitus ole esittänyt selityksessään mitään sellaista, jonka perusteella valitus olisi aiheeton.

Jänneniemen pohjavedenottamosta otettavasta vedestä on 92 prosenttia pintavettä. Vaikka otettava pintavesi imeytyksen ansiosta muuttuisi pohjaveden kaltaiseksi, se ei silti ole pohjavettä, vaan keinotekoisesti pohjavedeksi tehtyä vettä. Myöskään se seikka ei ole ratkaiseva, käytetäänkö pintaveden ottamisessa laitteita vai ei. Vesilaissa on omat säännöksensä sekä pohjaveden että pintaveden ottamiselle. Ei ole oikein sivuuttaa näitä säännöksiä.

Jänneniemen tekopohjavesilaitosta varten on tehty maaperätutkimukset. Nämä viimeisimmät tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että Jänneniemen länsi- ja itäosat sijaitsevat eri pohjavesialueilla. Pohjavesilaitos tulee niemen itäosalle, johon ei siis pohjavettä virtaa niemen länsiosista. Nämä uudet selvitykset pohjavesiolosuhteista on saatu sen jälkeen, kun sekä Itärannan että Riistaveden yleiskaavat on tehty. Sen vuoksi niissä ei olekaan voitu ottaa huomioon tehtyjä uusia ja tarkempia selvityksiä. Yleiskaavat eivät siten perustu riittäviin selvityksiin pohjavesiolosuhteista. Tämän vuoksi ei myöskään näillä olemassa olevilla yleiskaavoilla voida perustella sitä, ettei suoja-aluetta tarvita.

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa sekä veden ottamisen teknisissä suunnitelmissa on esitetty alueelle lähi- ja kaukosuojavyöhykkeet. Vesilaissa on säännökset suoja-alueen perustamisesta veden puhtauden turvaamiseksi. Myös tässä tapauksessa suoja-alueet ovat tarpeellisia osoittamaan juuri sen alueen, jolla aiheutuvasta toiminnasta voi olla vaaraa pohjaveden puhtaudelle. Kun vesilaissa on oma menettelynsä pohjaveden turvaamiselle, sitä tulee käyttää. Samalla suoja-alueen määrittäminen aiheuttaisi sen, että sellaisen alueen käytön rajoitukset, joista ei voi olla vaaraa veden puhtaudelle, voivat olla lievemmät, ja näin edistettäisiin Jänneniemen länsiosan elinkeinoja ja rakentamista.

Ranta-alueet, joista vettä pohjavedenottamolle suodatetaan, ovat hyvin matalia ja monien kalalajien kutupaikkoja. Suurten vesimäärien imeyttäminen saattaa aiheuttaa mataloitumista ja virtausten muuttumista, mikä puolestaan voi vaikuttaa kielteisesti kalojen kutemiseen ja sitä kautta saaliiden määriin. On perusteltua liittää lupaan velvoite seurata kalakantojen kehitystä heti ottamisen alettua. Tällöin voidaan heti tietää, onko ottamisella vaikutuksia kalakantoihin ja ryhtyä toimenpiteisiin vahinkojen välttämiseksi. Se seikka, että oletettavasti vahinkoja ei aiheudu, ei ole peruste sille, etteikö seurantavelvoitetta pitäisi asettaa.

4.2.4 Kuopion kaupunginhallitus on erillisessä kirjelmässä korkeimmalle hallinto-oikeudelle kiirehtinyt asian käsittelyä todeten muun muassa, että tekopohjavesilaitoshankkeeseen liittyvän syöttövesijohdon rakentamiseen on saatavissa valtion rahoitusta, joka on noin 3,5 miljoonaa euroa 12,5 miljoonan euron kokonaiskustannuksista. Rahoituksen saamisen edellytyksenä on, että kaikki hanketta koskevat lupapäätökset ovat lainvoimaisia. Rakentamisen rahoitus on ajoitettu vuosille 2004-2006. Mikäli hanketta ei voida toteuttaa suunnitellussa ajassa, voi se lykkääntyä useita vuosia, koska vuoden 2006 jälkeen kaupungin investointiohjelmassa on suuria kunnallisteknisen rakentamisen kohteita.

Jänneniemen tekopohjavesilaitoshankkeen toteuttaminen on kiireellinen ja tärkeä hanke erityisesti poikkeustilanteiden vedenhankinnan varmistamiseksi. Poikkeustilanteiden osalta Kuopion kaupunki kuuluu tällä hetkellä valtakunnallisesti heikoimpaan turvallisuusluokkaan ollessaan antoisuudeltaan vain yhden koko kaupungin veden tarpeen kattavan vedenottamon varassa. Valtakunnallisen luokittelun mukaan Kuopion suuruisella kaupungilla (lähes 90 000 asukasta) tulisi olla käytössään vähintään kaksi pohjavesi- tai tekopohjavesilaitosta, joista molemmat pystyvät yksinään kattamaan kaupungin vedentarpeen.

Merkitään , että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä korkeimman hallinto-oikeuden dn:o 79/1/04 ratkaissut Jänneniemen kalastuskunta -nimisen osakaskunnan valituksen vesijohtojen vesistöön sijoittamista ja käyttöoikeuden myöntämistä niitä varten koskevasta Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 9.10.2003 n:o 03/0267/2.

5. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Myös veden johtamiseen vesistöstä ja sen imeyttämiseen harjuun on saatava ympäristölupaviraston lupa. Lupapäätöstä ei kuitenkaan tällä perusteella kumota. Sanottua lupaa ei enää erikseen ole tarpeen hakea, kun otetaan huomioon jäljempänä mainittu korkeimman hallinto-oikeuden lisäämä lupamääräys ja ratkaisun perustelut.

Tarkkailuvelvoitteen sisältävä lupamääräys 4 muutetaan kuulumaan seuraavasti:

"4. Luvan saajan on tarkkailtava Pohjois-Savon ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla pohjaveden korkeutta ottoalueella ja sen ympäristössä ja vedenoton vaikutuksia alueen pohjavesioloihin ja kaivoihin sekä veden vesistöstä johtamisen vaikutuksia vesistössä ja ranta-alueella. Ehdotus tarkkailuohjelmaksi on toimitettava ympäristökeskukselle hyvissä ajoin ennen vedenoton aloittamista. Ympäristökeskus saa tehdä ohjelmaan tarpeellisiksi ja tarkoituksenmukaisiksi katsomansa muutokset. Tarvittaessa voidaan tarkkailuohjelman vahvistaminen tai muuttaminen saattaa eri hakemuksella ympäristölupaviraston ratkaistavaksi. Tiedot tarkkailun tuloksista on säilytettävä ja toimitettava ympäristökeskukselle ja Kuopion kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle niiden kanssa sovittavalla tavalla. Lisäksi tiedot on esitettävä pyydettäessä niille, joiden oikeus tai etu saattaa olla tiedoista riippuvainen."

Muilta osin valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

Pääasiaratkaisu

Sovellettavat säännökset

Vesilain 9 luvun 2 §:n 1 momentissa on säädetty, että jos se, joka ei ole vesialueen omistaja tai osakas, tahtoo johtaa vettä vesistöstä nesteenä käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi taikka talousvedeksi sellaisin seurauksin, joita saman luvun 1 §:n mukaan ei saa aiheuttaa, ympäristölupavirasto voi hakemuksesta antaa luvan siihen ja sitä varten tarvittavien laitteiden pitämiseen toisen vesialueella. Laki on sama, milloin vesialueen omistaja tai osakas haluaa johtaa alueelta vettä nesteenä käytettäväksi ja sanottu toimenpide, ottamalla huomioon, mitä vesilain 1 luvun 16 §:ssä säädetään, aiheuttaa lain 1 luvun 12-15 §:ssä tarkoitetun muutoksen tai seurauksen.

Vesilain 9 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetusta toimenpiteestä on pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntämisen edellytysten, lupahakemuksen käsittelyn, vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen korvaamisen sekä soveltuvin osin myös toimenpiteen suorittajalle muiden etujen suojaamiseksi määrättävien velvollisuuksien osalta ja muutoinkin voimassa, mitä lain 2 luvussa on säädetty vesistöön rakentamisesta.

Vesilain 9 luvun 3 a §:n (121/2001) mukaan johdettaessa vettä vesistöstä yhdyskunnan tarpeisiin noudatetaan lisäksi, mitä vesihuoltolaissa ja sen nojalla säädetään. Lain 121/2001 voimaantulosäännöksen nojalla muun ohella raakaveden laatuvaatimuksista on toistaiseksi voimassa, mitä valtioneuvoston päätöksessä 366/1994 säädetään.

Vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan pohjaveden ottamon tekemiseen ja muuhun lain 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen saadaan myöntää lupa, jos sanotusta toimenpiteestä, ottamalla sen toteuttamisen osalta huomioon soveltuvin osin, mitä vesilain 9 luvun 6 §:ssä säädetään, saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi.

Lupaa vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuun toimenpiteeseen ei kuitenkaan pykälän 2 momentin mukaan saa myöntää, jos toimenpiteestä aiheutuu asutus- tai elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen laajalla alueella taikka muu lain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun verrattava seuraus ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa eikä muutoksen vaikutuksia toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin voida estää. Sama koskee toimenpidettä, jonka seurauksena pohjavesi tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua tai josta voi aiheutua muu ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettu seuraus.

Vesilain 9 luvun 16 §:n 1 momentissa on säädetty, että mitä mainitun pykälän edellä vesilaissa on sanottu pohjavedestä ja siihen kohdistuvista toimenpiteistä, on soveltuvin osin voimassa myös sellaisen veden osalta, jota pohjaveden lisäämiseksi tai sen laadun parantamiseksi suotaamista hyväksi käyttäen tai muutoin keinotekoisesti on johdatettu maahan. Veden ottaminen vesistöstä tällaiseen tarkoitukseen katsotaan sellaiseksi veden johtamiseksi nesteenä käytettäväksi, josta samassa luvussa edellä on säädetty.

Vesilain 9 luvun 16 §:n 1 momentissa tarkoitettuun veden johtamiseen maahan on pykälän 2 momentin mukaan saatava ympäristölupaviraston lupa. Lupaa ei saa myöntää, jos toimenpiteestä voi aiheutua ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettu seuraus. Luvasta on muutoin voimassa, mitä vesilain 9 luvun 8 §:n mukaisesta luvasta säädetään.

Ympäristönsuojelulain 8 §:n 1 momentin mukaan ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että

1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua;

2) toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai

3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua ( pohjaveden pilaamiskielto ).

Ympäristönsuojelulain 8 §:n 2 momentin mukaan pykälän 1 momentissa tarkoitettuna toimenpiteenä pidetään myös asetuksella erikseen säädettyä toimenpidettä tai asetuksella kiellettyä ympäristölle ja terveydelle vaarallisten aineiden päästämistä pohjaveteen. Asetus voi koskea vain sellaisia toimenpiteitä, joita tarkoitetaan asianomaisessa Euroopan yhteisön direktiivissä.

Jos vettä johdetaan vesistöstä nesteenä käytettäväksi tarkoitukseen, joka terveydellisistä tai muista tärkeistä yleisistä syistä edellyttää veden puhtaana säilymistä, ympäristölupavirasto voi vesilain 9 luvun 19 §:n 1 momentin mukaan hakijan pyynnöstä veden johtamista koskevassa lupapäätöksessä, mikäli sellainen annetaan, tai eri hakemuksesta määrätä tietyn, vedenottamon ympärillä olevan maa- tai vesialueen vedenottamon suoja-alueeksi siten kuin mainitussa pykälässä tarkemmin säädetään.

Vesilain 9 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupavirasto voi, mikäli se terveydellisistä syistä tai pohjaveden puhtauden säilyttämiseksi muutoin harkitaan tärkeän tarpeen vaatimaksi, pohjaveden ottamon perustamista koskevassa lupapäätöksessä taikka eri hakemuksesta määrätä tietyn ottamon ympärillä olevan alueen vedenottamon suoja-alueeksi siten kuin mainitussa pykälässä tarkemmin säädetään.

Veden johtaminen nesteenä käytettäväksi ja veden imeyttäminen

Hakemuksen mukaan pohjavettä on tarkoitus ottaa suunnitellusta Jänneniemen pohjavedenottamosta 20 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Pohjavedestä 92 prosenttia on rantaimeytyvää tekopohjavettä ja noin kahdeksan prosenttia luonnollista pohjavettä. Tekopohjavesilaitos tulee toimimaan Kuopion kaupungin pääottamona, josta otetaan noin kaksi kolmasosaa tarvittavasta vedestä.

Hakemuksen mukaan pohjavesi otetaan Heteharjun sorakuoppaan rakennettavasta viidestä siiviläputkikaivosta. Luonnollisen pohjaveden antoisuus on noin 1 500 kuutiometriä vuorokaudessa. Otettaessa pohjavettä yli luonnollisen määrän harjuun imeytyy järvivettä Jänneniemen pohjois- ja itärantojen kautta olennaisesti enemmän kuin mitä harjun luonnontilassa imeytyisi. Järviveden imeyttämistä edellä sanotulla tavalla on erityisten ottamislaitteiden puuttumisesta huolimatta pidettävä veden johtamisena nesteenä käytettäväksi vesilain 9 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Saadun selvityksen mukaan on mahdollista, että veden johtamisesta aiheutuvien virtausmuutosten seurauksena hankkeesta aiheutuu ainakin osassa rantakiinteistöjen lähivesiä vesilain 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettu haitallinen muutos tai seuraus. Kun lisäksi vesilain 9 luvun 2 §:ssä tarkoitetuin tavoin otetaan huomioon, että kysymys ei vesilain 1 luvun 16 § huomioon ottaen ole vesilaissa tarkoitetun talousveden ottamisesta ja että Kuopion kaupunki ei omista ottamiskohdan vesialuetta eikä ole esiintynyt asiassa tämän Jänneniemen osakaskunnalle kuuluvan vesialueen osakkaan ominaisuudessa, hanketta varten on tarpeen saada ympäristölupaviraston lupa myös vesilain 9 luvun 2 §:n ja soveltuvin osin vesilain 2 luvun säännösten mukaisesti.

Pumpattavan pohjaveden määrä on enimmillään 20 000 kuutiometriä vuorokaudessa, minkä vuoksi vesistöstä poistuvan veden määrä on samaa suuruusluokkaa. Vesi imeytyy harjuun Juurusvedestä, Jännevedestä ja Pohjalammesta, jotka ovat yhteydessä toisiinsa ja ovat keskenään samassa tasossa. Saadun selvityksen mukaan Juurusveden keskimääräinen menovirtaama on 57 kuutiometriä sekunnissa eli noin 4,9 miljoonaa kuutiometriä vuorokaudessa. Kun otetaan huomioon vesistöstä poistuvan veden määrä suhteessa järven menovirtaamaan, on katsottava, että veden johtamisen vaikutukset vesistöön ovat kokonaisuutena vähäiset. Siten myös lupa johtaa vettä vesistöstä nesteenä käytettäväksi voidaan vesilain 9 luvun 2 §:n 2 momentti ja 2 luvun 6 § huomioon ottaen myöntää.

Tekopohjaveden muodostamiseen käytettävä menetelmä ei vaikuta tekopohjaveden muodostamista koskevien vesilain säännösten soveltamiseen. Nyt kysymyksessä olevaan hankkeeseen tarvittavan luvan edellytykset on siten tutkittava myös tekopohjaveden muodostamista koskevan vesilain 9 luvun 16 §:n kannalta. Juurusveden, Jänneveden ja Pohjalammen vesien laatu on asiakirjojen mukaan hyvä. Ennalta arvioiden hyvälaatuisen järviveden imeyttäminen pohjavedeksi ei pilaa pohjavettä eikä luvan myöntämiselle tältä osin ole muutakaan estettä. Näin ollen lupa imeyttää järvivettä pohjavedeksi voidaan myös vesilain 9 luvun 16 §:n säännökset huomioon ottaen myöntää.

Vesilain 9 luvun 19 §:n mukainen pintaveden ottamon suoja-alue on perustettavissa vain, jos veden käyttötarkoitus terveydellisistä tai muista tärkeistä yleisistä syistä edellyttää veden puhtaana säilymistä. Vastaavasti vesilain 9 luvun 20 §:n mukainen pohjaveden ottamon suoja-alue on perustettavissa vain, jos se terveydellisistä syistä tai pohjaveden puhtauden säilyttämiseksi muutoin on tärkeän tarpeen vaatima. Nämä edellytykset huomioon ottaen suoja-alueen perustamiseen ei valituksessa esitetyillä perusteilla ole aihetta.

Vesistövaikutusten tarkkailuvelvoite

Veden imeyttämisellä vesistöstä harjuun saattaa olla vaikutuksia rantaveden virtaussuuntiin ja ranta-alueisiin. Tämän vuoksi on vesilain 9 luvun 2 §:n 2 momentti ja 2 luvun 14 §:n 2 momentti huomioon ottaen tarpeen määrätä, että myös veden johtamisen vaikutuksia vesistössä tarpeellisilta osin tarkkaillaan.

Pohjaveden ottaminen ja muut kysymykset

Kun muilta osin otetaan huomioon vesilain 9 luvun 8 § sekä Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen edellä selostetut perustelut samoin kuin niissä mainitut Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen perustelut ja näissä sovelletut säännökset, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muutoin kuin ratkaisuosasta ilmenevin tavoin ei ole perusteita.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus

Asian näin päättyessä ja sen laatuun nähden sekä kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Jänneniemen osakaskunnalle ja sen asiakumppaneille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján ja Kari Kuusiniemi sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Ilkka Hirsto ja Juha Kämäri. Asian esittelijä Kari Nieminen.