25.11.2005

Asian aikaisempi käsittely

A ja B ovat Iisalmen rakennuslautakunnalle toimittamassaan, 16.10.2003 päivätyssä kirjelmässä pyytäneet, että rakennuslautakunta ryhtyy toimenpiteisiin Iisalmen kaupungin Iisalmen kylässä sijaitsevalle Ala-Pehkolan tilalle RN:o 15:27 ilman toimenpidelupaa rakennetun aidan ja maavallin johdosta.

Iisalmen rakennuslautakunta on 18.3.2004 §:n 23 kohdalla tekemällään päätöksellä katsonut, ettei aitaa ja maavallia ole pidettävä rakennuksena ja etteivät ne tarvitse rakennus- tai toimenpidelupaa.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

Pohjois-Savon ympäristökeskus on rakennuslautakunnan päätöksestä hallinto-oikeuteen tekemässään valituksessa vaatinut, että rakennuslautakunnan päätös kumotaan lainvastaisena. Ympäristökeskus on katsonut, että sillä on asiassa valitusoikeus, koska rakennuslupasäännösten soveltamisen valvonta arvokkaalla kulttuurimaisema-alueella, jollaisesta nyt on kyse, on tarpeen viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi.

Kyseinen maavalli ja sen päälle rakennettu aita sijaitsevat suunnittelutarvealueella Iimäen lakialueella mäkiasutuksen muodostamassa arvokkaassa kulttuurimaisemassa, joka on otettu huomioon Museoviraston ja ympäristöministeriön vuonna 1993 julkaisemassa selvityksessä "Rakennettu ympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt". Valtioneuvoston periaatepäätöksen 30.11.2000 mukaan maankäytön on näillä alueilla sovelluttava niiden historialliseen kehitykseen. Ylä-Savon maakuntakaavassa Iimäen alue on varustettu merkinnällä ma (arvokas maisema-alue, ohjeellinen varaus).

Aitaa on pidettävä kiinteänä ja paikallaan pidettäväksi tarkoitettuna rakennelmana, koska se ei ole rakenteeltaan liikuteltava. Kyseistä puusta rakennettua umpinaista, yli kolme metriä korkeaa aitaa on ottaen huomioon sen sijoittamisen maiseman ja kulttuuriympäristön arvojen säilyttämisen kannalta arvokkaalle alueelle pidettävä sellaisena maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentin tarkoittamana rakennelmana, joka ominaisuuksiensa (korkeus ja materiaali) vuoksi edellyttää viranomaisvalvontaa erityisesti maisemaan ja ympäristönäkökohtiin liittyen.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että rakennelma voi maisemallisesti aralle alueelle sijoitettuna olla rakennus, jonka rakentamiseen vaaditaan edellä mainitun lain 125 §:n 1 momentin mukainen rakennuslupa. Aidan pysyvyyden ja viranomaisvalvonnan tarve huomioon ottaen sitä on pidettävä maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentin tarkoittamana rakennuslupaa edellyttävänä rakennuksena. Alue sijaitsee, kuten myös Kuopion hallinto-oikeuden päätöksistä 7.2.2003 nro 7/1 ja 29.3.2004 nro 214/2 ilmenee, riidattomasti suunnittelutarvealueella. Koska lautakunnan päätöksessä ei rakentamiseen ole edellytetty rakennuslupaa, eikä myöskään ole otettu huomioon suunnittelutarvealuetta koskevia rakennusluvan erityisiä edellytyksiä siten kuin lain 137 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetaan, lautakunnan päätös on lainvastainen.

A ja B ovat hallinto-oikeuteen tekemässään valituksessa vaatineet, että rakennuslautakunnan päätös kumotaan ja C velvoitetaan sakon uhalla määräajassa purattamaan luvattomasti rakennettu maavalli ja aita.

Apulaisrakennustarkastaja on asiakirjoihin sisältyvässä esityksessään tuonut selkeästi esille perusteet, joilla maavallia ja aitaa on pidettävä lupaa edellyttävänä rakennuksena. Lautakunnan päätöksen perusteluilla ei ole juridista tai muutakaan pohjaa.

Lautakunnan päätös on syntytavaltaan vähintään erikoinen. Lautakunnan puheenjohtajan menettely lehtikirjoituksineen ei ole ollut asiassa tasapuolista.

Rakennuslautakunta on antamassaan lausunnossa ilmoittanut, ettei sillä ole lisättävää aikaisemmin esittämäänsä.

C:lle, Pohjois-Savon ympäristökeskukselle sekä A:lle ja B:lle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Kuopion hallinto-oikeus on, sikäli kuin korkeimpaan hallinto-oikeuteen tehdyissä valituksissa on kysymys, jättänyt tutkimatta Pohjois-Savon ympäristökeskuksen valituksen rakennuslautakunnan päätöksestä sekä A:n ja B:n vaatimuksen aidan ja maavallin määräämisestä purettavaksi sekä A:n ja B:n valituksesta kumonnut rakennuslautakunnan päätöksen ja palauttanut asian rakennuslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on, sikäli kuin korkeimpaan hallinto-oikeuteen tehdyissä valituksissa on kysymys, perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Pääasia

Maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentin mukaan rakennus on asumiseen, työntekoon, varastointiin tai muuhun käyttöön tarkoitettu kiinteä tai paikallaan pidettäväksi tarkoitettu rakennelma, rakenne tai laitos, joka ominaisuuksiensa vuoksi edellyttää viranomaisvalvontaa turvallisuuteen, terveellisyyteen, maisemaan, viihtyisyyteen, ympäristönäkökohtiin taikka muihin tämän lain tavoitteisiin liittyvistä syistä. Saman pykälän 2 momentin mukaan rakennuksena ei kuitenkaan pidetä kooltaan vähäistä ja kevytrakenteista rakennelmaa tai pienehköä laitosta, ellei sillä ole erityisiä maankäytöllisiä tai ympäristöllisiä vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen rakentamiseen on oltava rakennuslupa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 126 §:n 1 momentin mukaan rakennusluvan sijasta rakentamiseen voidaan hakea toimenpidelupa sellaisten rakennelmien ja laitosten, kuten maston, säiliön ja piipun pystyttämiseen, joiden osalta lupa-asian ratkaiseminen ei kaikilta osin edellytä rakentamisessa muutoin tarvittavaa ohjausta. Saman pykälän 2 momentin mukaan toimenpidelupa tarvitaan lisäksi sellaisen rakennelman tai laitoksen pystyttämiseen ja sijoittamiseen, jota ei pidetä rakennuksena, jos toimenpiteellä on vaikutusta luonnonoloihin, ympäröivän alueen maankäyttöön taikka kaupunki- tai maisemakuvaan. Pykälän 4 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden luvanvaraisuudesta säädetään tarkemmin asetuksella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 129 §:n 1 momentin mukaan kunta voi rakennusjärjestyksessä määrätä, että merkitykseltään ja vaikutukseltaan vähäiseen rakentamiseen tai muuhun toimenpiteeseen voidaan ryhtyä ilman rakennus- tai toimenpidelupaa sen jälkeen, kun asianomainen on tehnyt tätä koskevan ilmoituksen kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle. Saman pykälän 2 momentin mukaan kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tulee ilmoituksen sijasta edellyttää rakennus- tai toimenpideluvan hakemista, jos se yleisen edun tai naapurien oikeusturvan kannalta on tarpeen. Rakentamiseen tai muuhun toimenpiteeseen voidaan ryhtyä, jollei rakennusvalvontaviranomainen 14 päivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta ole edellyttänyt luvan hakemista ilmoitettuun hankkeeseen. Pykälän 3 momentin mukaan ilmoitusmenettelystä säädetään tarkemmin asetuksella.

Ympäristökeskuksen toimivalta

Hallintolainkäyttölain 8 §:n 1 momentin, oikeastaan 6 §:n 1 momentin, mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Saman pykälän 2 momentin mukaan viranomaisella on lisäksi valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 18 §:n 1 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus edistää ja ohjaa kunnan alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämistä. Saman pykälän 2 momentin mukaan alueellisen ympäristökeskuksen on erityisesti valvottava, että kaavoituksessa, rakentamisessa ja muussa alueiden käytössä otetaan huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, muut alueiden käyttöä ja rakentamista koskevat tavoitteet sekä kaavoitusasioiden ja rakennustoimen hoitoa koskevat säännökset siten kuin tässä laissa säädetään. Lisäksi alueellinen ympäristökeskus huolehtii sille ympäristöhallinnosta annetun lain (55/1995) 4 §:n mukaan kuuluvista tehtävistä.

Asiakirjoista saatu selvitys

Lautakunnan päätöstä edeltäneen lautakunnan puheenjohtajan esityksen mukaan aitaa ja maavallia ei ole pidettävä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan rakennuksena. Rakennuspaikan omistajilla on ilmeisesti erityistä tarvetta aidan avulla suojautua aidan takaa katsomisterassilta tulevilta katseilta niin kauan kuin istutettu puusto kasvaa. Aita on tehty puutolpilla, jotka kestävät noin viisi vuotta. Aita onkin tarpeeton viiden vuoden päästä, jolloin puut ovat kasvaneet 3-4 metrin korkuisiksi ja peittävät aidan, jolloin sen voi purkaa. Tältäkään osin aita ei aiheuta kohtuutonta ja pitkäaikaista haittaa naapurille tai maisemakuvalle. Iisalmen rakennusjärjestyksen mukaan haja-asutusalueella ei tarvita lupaa aidan rakentamiseen. Maavalli on tarpeen ylärinteeltä tulevien vesien ohjaamiseksi, jotta piha pysyisi kuivana, ja puiden juuriston tunkeutumisen estämiseksi naapurien puolelle (laki eräistä naapuruussuhteista 8 §). Rinne on jyrkkä, joten ojanpuolelta (yläpuolelta) katsottuna kumpare näyttää isommalta kuin se todellisuudessa on. Viranomaiset eivät ole puuttuneet aitaan aikaisemmissa lukuisissa tarkastuksissa ja käsittelyissä.

Iimäen alue on inventoitu kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkaaksi alueeksi. Rakennuspaikka sijaitsee suunnittelutarvealueella.

Alueella, jolla rakennuspaikka sijaitsee, ei ole yleiskaavaa tai asemakaavaa.

C:n rakennuspaikka sijaitsee Iimäen lakialueella, rinteessä. Esitettyjen valokuvien mukaan maavalli ja sen päälle rakennettu aita ovat rakennuspaikan yläpuolella rinteen yläosassa. Aita on puunvärinen ja maavalleineen yli kolme metriä korkea. Aita on rakennettu rinteen poikki ja siten, että se peittää perinnemaiseman näkymää A:n ja B:n tilalta.

Johtopäätökset

Ympäristökeskuksen toimivalta

Rakennuslautakunnan päätös 18.3.2004 § 23 on annettu rakennusvalvonta-asiassa, jonka ovat panneet vireille A ja B. Lautakunta on päätöksessään todennut, etteivät aita ja maavalli ole rakennuksia, eivätkä ne vaadi rakennus- tai toimenpidelupaa.

Ympäristökeskus on valittanut lautakunnan päätöksestä vaatien päätöksen kumoamista lainvastaisena. Ympäristökeskus ei ole ollut valvonta-asian vireillepanijana. Ympäristökeskuksen vaatimuksesta hallinto-oikeus ei ensi asteena ryhdy valvontatoimiin. Kyseessä on yksittäinen aidan ja maavallin rakentamista koskeva valvonta-asia ja sen seikan ratkaiseminen, vaatiiko puheena oleva toimenpide lupaa vai ei. Vaikka rakennushanke sijaitsee edellä kuvatulla alueella, ei asiassa ole esillä erityisen tärkeä julkinen intressi ja siten ympäristökeskuksella ei ole mainittujen säännösten nojalla valitusoikeutta Astikaisten vireille panemassa asiassa.

Aidan ja maavallin purkamista koskeva vaatimus

Valitusasiassa on kyse siitä, onko aidalle ja maavallille tullut hakea rakennus- tai toimenpidelupa. Lautakunta ei ole päätöksessään ratkaissut sitä, tulisiko aita ja maavalli poistaa tai tulisiko C:lle asettaa niiden osalta muita velvoitteita. Hallinto-oikeus ei tutki ensi asteena A:n ja B:n vaatimusta aidan ja maavallin purettavaksi määräämisestä.

Pääasia

Aita sijaitsee maankäyttö- ja rakennuslain 16 §:n mukaisella suunnittelutarvealueella.

Kyseistä maavallille rakennettua aitaa on ottaen huomioon sen rakenne, koko ja sijainti keskeisellä kohtaa arvokasta kulttuurimaisemaa pidettävä maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettuna toimenpidelupaa edellyttävänä kevyenä rakennelmana. Rakennuslautakunnalla on ollut asiasta toinen käsitys. Hallinto-oikeus ottamatta asiaa välittömästi enemmälti ratkaistavakseen kumoaa lautakunnan valituksenalaisen päätöksen ja palauttaa asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Sovelletut oikeusohjeet

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on perusteluissa viitattujen oikeusohjeiden lisäksi maininnut, sikäli kuin asiassa nyt on kysymys, hallinto-oikeuslain 3 §:n.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Iisalmen rakennuslautakunta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja rakennuslautakunnan päätös saatetaan voimaan. Maavallille tehtyä rakennelmaa on pidettävä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 §:n 1 momentin 9 kohdan tarkoittamana kiinteänä aitana, jonka rakentamiselle ei Iisalmen kaupungin rakennusjärjestyksen 2.4 kohtaan sisältyvän taulukon 9 kohdan mukaan ole tarpeen hakea toimenpidelupaa eikä sen rakentamisesta kyseessä olevalle alueelle ole edes tarpeen tehdä ilmoitusta.

2. Pohjois-Savon ympäristökeskus on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös, jolla hallinto-oikeus on jättänyt ympäristökeskuksen valituksen rakennuslautakunnan päätöksestä tutkimatta, kumotaan ja ympäristökeskuksen valitus tutkitaan. Ympäristökeskus on viitannut hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momenttiin, maankäyttö- ja rakennuslain 1 ja 18 §:ään sekä ympäristöhallinnosta annetun lain 4 §:ään ja katsonut kysymyksessä olevan kulttuurimaisema-alueella tapahtuvan maisemaa muuttavan ja turmelevan rakentamisen kuuluvan erityisen tärkeänä julkisena intressinä ympäristökeskuksen valvottavaksi.

Ympäristökeskus on uudistanut hallinto-oikeuteen tekemässään valituksessa esitetyn vaatimuksen rakennuslautakunnan päätöksen kumoamisesta. Oikeuskäytännössä on katsottu, että rakennelma voi maisemallisesti aralle alueelle sijoitettuna olla rakennus, jonka rakentamiseen vaaditaan maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n 1 momentin mukainen rakennuslupa. Aitaa on pidettävä maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentin tarkoittamana rakennuslupaa edellyttävänä rakennuksena. Alue sijaitsee suunnittelutarvealueella. Koska lautakunnan päätöksessä ei rakentamiseen ole edellytetty rakennuslupaa, eikä myöskään otettu huomioon suunnittelutarvealuetta koskevia rakennusluvan erityisiä edellytyksiä siten kuin lain 137 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetaan, lautakunnan päätös on lainvastainen.

A:lle ja B:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen Iisalmen rakennuslautakunnan valituksen johdosta. Selityspyynnön mukana ovat olleet myös asiakirjat, jotka liittyvät Pohjois-Savon ympäristökeskuksen valitukseen korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

C on antanut valitusten johdosta selityksen. Iisalmen rakennusvirastosta on vastattu C:n tiedusteluun, ettei mitään lupia tarvita aidan ja maavallin rakentamiseen. Asiasta on keskusteltu useaan otteeseen vuodesta 2001 lähtien.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää rakennuslautakunnan valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen siltä osalta kuin hallinto-oikeus on jättänyt ympäristökeskuksen valituksen rakennuslautakunnan päätöksestä tutkimatta. Enemmän lausunnon antaminen ympäristökeskuksen valituksen osalta raukeaa.

Perustelut

1. Kysymyksessä oleva lauta-aita on rakennettu Iimäellä sijaitsevalle C:n omistamalle Ala-Pehkolan tilalle RN:o 15:27 lähelle naapuritilojen RN:ot 15:49 ja 15:53 vastaista rajaa. Aita on noin 50 metrin pituinen ja noin kolmen metrin korkuinen sekä väriltään kellertävä. Aita on rakennettu maavallin päälle, eikä sitä ole kiinteästi perustettu. Aita on rakennettu näkösuojaksi, kun C:n omistaman tilan koillispuolella oleva A:n ja b:n omistama tila RN:o 15:53 sijaitsee korkeammalla kohtaa Iimäellä.

Iimäen korkeusasemasta ja maastosta johtuen aita näkyy avoimesti Uotilan tilasta lounaaseen. Kun otetaan huomioon aidan rakenne, koko ja sijainti keskeisellä kohtaa arvokasta kulttuurimaisemaa, sitä on pidettävä maankäyttö- ja rakennuslain 126 §:n 2 ja 4 momentissa sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettuna toimenpidelupaa edellyttävänä rakennelmana. Iisalmen kaupungin rakennusjärjestyksen 2.4 kohtaan sisältyvän taulukon 9 kohdan mukaan rakennettuun ympäristöön liittyvän erottavan kiinteän aidan rakentamisen johdosta ei nyt kysymyksessä olevalla kunnan osa-alueella ole tarpeen hakea toimenpidelupaa eikä tehdä ilmoitusta. Kysymyksessä olevaa aitaa ei kuitenkaan sen koko ja sijainti huomioon ottaen voida pitää sellaisena maankäyttö- ja rakennusasetuksen 63 §:n 1 momentissa tarkoitettuna kunnan tai sen osan olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä toimenpiteenä, joka rakennusjärjestyksessä voidaan vapauttaa luvanvaraisuudesta.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksessä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentissa ja 193 §:ssä säädetään valitusoikeudesta rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä sekä poikkeamispäätöksestä ja suunnittelutarveratkaisusta. Mainitun lain 190 §:n 3 momentin mukaan muutoksenhaussa noudatetaan muutoin, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentin mukaan viranomaisella on valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 18 §:n 2 momentin mukaan alueellisen ympäristökeskuksen on erityisesti valvottava, että kaavoituksessa, rakentamisessa ja muussa alueiden käytössä otetaan huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, muut alueiden käyttöä ja rakentamista koskevat tavoitteet sekä kaavoitusasioiden ja rakennustoimen hoitoa koskevat säännökset siten kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään. Lisäksi alueellinen ympäristökeskus huolehtii sille ympäristöhallinnosta annetun lain 4 §:n mukaan kuuluvista tehtävistä.

Ympäristöhallinnosta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus huolehtii toimialueellaan sille säädetyistä tai määrätyistä muun ohella alueiden käyttöä, kulttuuriympäristön hoitoa ja rakentamisen ohjausta koskevista tehtävistä. Pykälän 2 momentin 7 kohdan mukaan ympäristökeskus toimialallaan erityisesti edistää kulttuuriympäristön hoitoa ja kulttuuriperinnön vaalimista.

Kysymyksessä oleva aita on rakennettu suunnittelutarvealueelle Iimäen lakialueelle mäkiasutuksen muodostamaan arvokkaaseen kulttuurimaisemaan, joka mainitaan vuonna 1993 julkaistussa Museoviraston ja ympäristöministeriön selvityksessä "Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt" (Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16, Helsinki 1993). Valtioneuvoston 30.11.2000 valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista antaman päätöksen muun muassa kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuri- ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Päätöksen mukaan viranomaisten laatimat inventoinnit, kuten edellä mainittu selvitys, otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina.

Asiassa on kysymys rakennusvalvonta-asiasta, jonka yhteydessä on ollut ratkaistava muun ohella puheena olevan maavallin päälle rakennetun aitarakennelman luvanvaraisuus. Kun otetaan huomioon aidan koko ja sen sijainti keskeisellä kohtaa arvokasta kulttuurimaisemaa, ympäristökeskuksen valitusoikeus rakennuslautakunnan päätöksestä, jonka mukaan aitaa ja maavallia ei ole pidettävä rakennuksena ja ettei niiden rakentaminen edellytä rakennus- eikä toimenpidelupaa, on julkisen edun valvomiseksi tarpeen, vaikkei ympäristökeskus olekaan pannut valvonta-asiaa vireille rakennuslautakunnassa. Hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut jättää ympäristökeskuksen valitusta tutkimatta.

Koska hallinto-oikeus kuitenkin on A:n ja B:n valituksesta kumonnut Iisalmen rakennuslautakunnan päätöksen ja palauttanut asian rakennuslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi, ja korkein hallinto-oikeus on edellä hylännyt rakennuslautakunnan valituksen ja pysyttänyt voimassa hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen, asiaa ei ympäristökeskuksen valituksen ratkaisemiseksi ole tarpeen palauttaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Tämän vuoksi enemmän lausunnon antaminen ympäristökeskuksen valituksen osalta ei ole tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi ja Irma Telivuo. Asian esittelijä Leo Kaasinen.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Irma Telivuon äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Marjatta Kaján yhtyi: "

"Hallinto-oikeuden on ratkaisustaan ilmenevien perustelujen nojalla tullut jättää ympäristökeskuksen valitus tutkimatta. Hallinto-oikeuden päätöstä ei ole syytä muuttaa tältä osin. Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö."

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Pekka Vihervuoren äänestyslausunto:

"Kun otetaan huomioon kysymyksessä olevan aidan koko ja sen ympäristölliset vaikutukset, se on katsottava maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi rakennukseksi, joka edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain 126 §:n 1 momentti huomioon ottaen toimenpidelupaa. Tämän vuoksi aitaan ei maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 §:n johtovirke huomioon ottaen ole voitu soveltaa saman asetuksen 63 §:n 1 momenttia. Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö."