11.11.2005

Asian aikaisempi käsittely

A Oy on Länsi-Suomen vesioikeuteen 27.1.1998 toimittamassaan ja sittemmin täydentämässään hakemuksessa pyytänyt vesilain 10 luvun 24 §:n mukaista lupaa Kärkölän kunnassa sijaitsevan Järvelänsuon 182,1 hehtaarin suuruisen turvetuotantoalueen valumavesien johtamiseen ojaan ja edelleen Äväntjokeen.

Länsi-Suomen vesioikeus on 30.10.1998 antamallaan päätöksellä n:o 80/1998/3 myöntänyt A Oy:lle luvan Järvelänsuon turvetuotantoalueen kuivatusvesien johtamiseen Äväntjokeen ja edelleen Porvoonjokeen Kärkölän kunnassa.

Vesiylioikeus on 28.10.1999 antamallaan päätöksellä n:o 134/1999 siitä ilmenevin perustein kumonnut vesioikeuden päätöksen ja palauttanut asian vesioikeuteen viipymättä viran puolesta käsiteltäväksi. Hankkeessa tuli ennen luvan myöntämistä suorittaa ympäristövaikutusten arviointimenettely.

Länsi-Suomen vesioikeus on 16.11.1999 kehottanut hakijaa täydentämään hakemustaan toimittamalla YVA-lain mukaisen arviointiselostuksen.

Länsi-Suomen vesioikeuden tilalle alueelliseksi lupaviranomaiseksi on 1.3.2000 perustettu Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, jolle asia on siirtynyt.

2. Asian käsittely Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa

2.1 Hakemus

A Oy on 30.3.2001 toimittanut ympäristölupavirastolle vaaditun ympäristövaikutusten arviointiselostuksen. Samalla yhtiö on muuttanut vesilain mukaisen lupahakemuksensa tuotantopinta-alaltaan 159,6 hehtaarin suuruisen turvetuotantoalueen ympäristölupahakemukseksi. Asia on käsitelty ympäristönsuojelulain mukaisena ympäristölupahakemuksena.

Päijät-Hämeen seutukaavassa (vahvistettu 8.2.1999) Järvelän alueen rakennus- ja yleiskaavoituksen alueen itäpuoleiset suo- ja metsä- sekä peltoalueet on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M-merkintä).

Vuosina 1986-1987 laaditussa Järvelän osayleiskaavassa osa Kivisojan asuntoalueen ja Isosuon (Järvelänsuon turvetuotantoalueen länsireuna) välistä aluetta on merkitty turpeenottoalueeksi (EO-merkintä). Edellä mainittuun merkintään rajoittuvilla muilla kuin välittömästi itäpuoleisilla alueilla on voimassa oleva rakennuskaava.

Kärkölän kunnanvaltuusto on 20.3.2000 päättänyt käynnistää Järvelän osayleiskaavan muutos- ja laajennustyön pääosalla Järvelänsuon suunniteltua turvetuotantoaluetta ja antanut määräyksiä maankäytölle kaavoitusmenettelyn ajaksi.

2.2 Selostus toimintasuunnitelmasta tarpeellisilta osin

Järvelänsuon hankealue sijaitsee Kärkölän kunnan Kärkölän kylässä Isosuo-nimisellä suolla. Alue sijaitsee välittömästi Järvelän taajama- ja teollisuusalueen itäpuolella. Idässä Isosuo rajautuu Äväntniityn peltoalueeseen. Pohjoisessa suo rajoittuu metsäiseen Viitastenmäkeen ja etelässä kallioisiin metsäalueisiin. Suon luoteisosaa sivuaa kantatie 54 ja eteläosassa kulkee Lahti-Riihimäki rautatie.

Isosuo on noin 336 hehtaarin laajuinen keidassuo. Isosuo kallistuu pääosin itään ja sen vedet laskevat Äväntjokeen. Suon laideosissa sekä suon itä- ja pohjoisosassa on metsäojituksia. Alueen puusto on harvaa männikköä. Suon keskellä on kaksi isohkoa kivennäismaasaareketta, Suonsaaret, jotka lähiympäristöineen kuuluvat hankealueen ulkopuoliseen, metsätalouskäytössä olevaan tilaan. Järvelänsuon alueella ei ole tehty nykyiseen turvetuotantohankkeeseen liittyviä valmistelutöitä. Ojitusten seurauksena hankealueeseen rajautuvat alueet kasvavat eri kehitysvaiheisiin varttunutta metsää.

Suon lounais- ja länsiosassa on nostettu aikaisemmin palaturvetta, jonka yhteydessä suota on ojitettu turvetuotantoa varten. Myös suon koillisosassa on muutamin paikoin nostettu palaturvetta, josta on jäljellä kapeita ja pitkiä kaivantoja.

A Oy:llä on Järvelänsuolla (Isosuo) omistuksessaan maata yhteensä 227,5 hehtaaria. Suunniteltu tuotantoalue sijaitsee kokonaisuudessaan A Oy:n omistamalla alueella. Tuotantokelpoista aluetta on kaikkiaan 182,1 hehtaaria.

Hankkeen toteuttamisvaihtoehtoina tarkasteltiin ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä eri tuotantopinta-alavaihtoehtoja, tuotantomenetelmiä ja liikennejärjestelyjä. Alueen kunnostus- ja vesiensuojelumenetelmät pysyvät tuotantoalasta ja -menetelmistä riippumatta samoina. Vesiensuojelumenetelmänä on tuotantoalueelta tulevien kuivatusvesien pintavalutus, jonka jälkeen vedet ohjataan Äväntjokeen.

Tuotannon aloittaminen edellyttää suon kuivaamista, joka tapahtuu ojittamalla tuotantoalue 20 metrin välein olevin sarkaojin. Reunaojaksi kutsutaan tuotantokentän reunimmaista aluetta kiertävää ojaa. Näiden ulkopuolella sijaitsevat eristysojat. Niillä estetään tuotantoalueen ulkopuolisten vesien pääsy tuotantoalueelle.

Järvelänsuon kunnostus tuotantokuntoon tapahtuu vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa tuotantoon kunnostetaan kasvu- ja ympäristöturvetuotantoa varten noin 95 hehtaarin alue. Kunnostus vaatii noin 2-5 vuoden ajan, jonka jälkeen tuotanto aloitetaan kunnostetulla alueella. Myöhemmin kasvuturvekerroksen loppuessa ojitetaan myös loppuosa alueesta, jolloin energiaturvetuotanto tapahtuu koko alueella.

Valmistelun ensimmäisessä vaiheessa alueella rakennetaan vesiensuojelurakenteet, joita käytetään kunnostus- ja tuotantovaiheessa. Kunnostusvaiheessa suunnitellulta tuotantoalueelta raivataan puusto ja alue ojitetaan kuivumaan. Suon pinnan kuivuttua kentät valmistellaan tuotantokuntoon. Alueelle rakennetaan tiet sekä auma-, varasto- ja huoltoalueet. Valmistelu- ja kunnostustöitä toteutetaan olosuhteiden salliessa ympäri vuoden.

Tuotantopinta-ala on 159,6 hehtaaria. Tuotannon ulkopuolelle rajatut alueet ovat A Oy:n omistuksessa. Alueet jäävät nykyiseen tilaan laajennetuksi suojavyöhykkeeksi asutukseen ja teollisuusalueeseen nähden. Matkaa lähimpiin asuinrakennuksiin on tuotantoalueen reunasta noin 400-500 metriä ja teollisuusalueelle matkaa on lähimmillään noin 300 metriä. Väliin jäävä alue on metsäistä suota.

Turpeen tuotanto tapahtuu vuosittain touko-syyskuun välisenä aikana. Tuotanto käsittää turpeen kuivattamisen, kokoamisen ja varastoon eli aumoihin ajon. Kunnostuksen ja tuotantovaiheen kesto Järvelänsuolla on noin 30 vuotta. Järvelänsuolla on suunniteltu tuotettavan jyrsinturvetta ympäristö- ja energiaturpeeksi.

Tuotannon aloittaminen edellyttää suon kuivaamista, joka tapahtuu ojittamalla tuotantoalue sarkaojiin. Sarkaojien alapäähän kaivetaan lietesyvennykset, joilla pidennetään veden viipymää niin, että kiintoaine ehtii laskeutua altaan pohjalle. Lisäksi sarkaojan päähän asennetaan päisteputki eli rumpu työkoneiden saroilla liikkumista varten. Tämän rumpuputken ojanpuoleiseen päähän asennetaan pidätin tehostamaan ojan kiintoaineen talteenottoa. Myös reunaojien päihin tehdään lietesyvennykset kohtiin, joissa reunaoja yhtyy kokoojaojaan. Sarkaojista ja reunaojista vedet johdetaan kokoojaojiin, joihin asennetaan virtaamaa sääteleviä ja valuntahuippuja tasaavia rakenteita. Kokoojaojista vedet johdetaan lohkon 2 eteläosaan rakennettavaan pumppausaltaaseen. Pumppausaltaasta vedet nostetaan roudattomana aikana pumpulla pengerrettyyn ojaan, josta ne ohjataan laskeutusaltaisiin.

Vedet johdetaan edelleen jako-ojaan, josta kampaojat jakavat veden pintavalutuskentälle. Kentän alaosaan ja reunoille kaivetaan keräilyojat. Pintavalutuskentän läpi suotautuneet vedet johdetaan keräilyojan ja laskuojan kautta Äväntjokeen.

Talvella ja lumien sulamiskaudella tuotantoalueen vedet johdetaan pumppausaltaasta ohitusojalla laskuojaan ja edelleen Äväntjokeen. Lisäksi pumppausaltaan länsipuolelle kaivetaan ohitusoja, jota pitkin vedet johdetaan pumppausaltaan puhdistamisen aikana.

Turvetuotannon ulkopuoliset vedet johdetaan eristysojilla tuotantoalueen ohi. Suon länsipuolelta vedet johdetaan Pyhäojaa pitkin Valkjärveen ja suon itäpuolelta Äväntjokeen.

Turvetuotannon aloittaminen Järvelänsuolla vaikuttaisi suunnitellulla alueella erityisesti nykyisen suoluonnon muuttumisena.

Vähäisen alan takia Isosuota ei voi pitää maisemallisesti merkittävänä. Suon edustavin maisema-alue on luoteisosasta Suosaariin ulottuva keidasrämealue, joka on pääasiassa avosuota. Alue kuuluu turvetuotantoon suunniteltuun alueeseen. Puustoisten alueiden maisemallinen merkitys on lähinnä se, että ne estävät rautatien, teollisuusalueen, teiden ja reunametsien hakkuiden näkymisen kaukomaisemassa. Ympäristön maiseman kannalta Isosuolla ei ole merkitystä, sillä koko suo jää metsän ja reunapuuston katveeseen.

Isosuon linnustoselvityksessä tavattiin vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukaisia vaarantuneita lajeja, pikkutikka ja tiltaltti. Silmällä pidettäviä lajeja oli kuusi, lajit eivät ole uhanalaisia. EU:n lintudirektiivin liitteen 1 mukaisia lajeja oli kahdeksan ja Suomen erityisvastuulajeja (EVA -lajit) seitsemän.

Perhosselvityksen mukaan Isosuolta löytyi suurperhosia yhteensä 95 lajia. Varsinaisia suolajeja löytyi 23. Havaittuja Uhex-lajeja olivat Aspilates gilvaria luumittari (silmällä pidettävä) ja Rhagades pruni rämevihersiipi. Isosuon perhosarvoltaan tärkeimmät alueet sijaitsevat Suosaarten pohjois- ja eteläpuolella. Muilta osin Isosuon perhosarvo on pääosin jo menetetty ojitusten ja sitä kautta suon kuivumisen ja metsittymisen seurauksena.

Järvelänsuon monimuotoisuutta arvioitiin tehtyjen inventointien perusteella. Isosuolla on luonnon monimuotoisuuden kannalta paikallinen merkitys. Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden kannalta Isosuon arvokkaimmaksi alueeksi nousi suon pohjois-luoteisosasta Suosaariin ulottuva luonnontilainen keidasrämealue. Monimuotoisuuden kannalta arvokkaaseen kokonaisuuteen kuuluvat lisäksi Suosaarten eteläpuolella sijaitseva alue ja saaria ympäröivät luonnontilaiset alueet. Alueet kuuluvat suunniteltuun tuotantoalueeseen.

Järvelänsuon länsipuolella on Järvelän taajama- ja teollisuusalue. Suon luoteispuolella kulkee maantie ja pohjoispuolella on metsää. Idässä Isosuo rajautuu Äväntniityn peltoalueeseen ja etelässä rautatiehen. Suunnitellun tuotantoalueen reunasta on matkaa lähimpään asutukseen noin 400-500 metriä ja teollisuusalueeseen noin 300 metriä.

Järvelänsuon välittömässä läheisyydessä ei ole suojelualueita. Lähin suojelualue, joka kuuluu Suomen Natura 2000 -ehdotukseen, on kaksiosainen Koivumäki-Luutasuon alue, joka sijaitsee Lappilassa, ja Koivumäki noin 3 km Järvelän taajaman eteläpuolella. Turvetuotantohankkeella ei ole vaikutusta näihin alueisiin.

Turvetuotannon aiheuttaman turvepölyn leviämistä ympäristöön selvitettiin Kuopion yliopiston Ympäristötieteiden laitoksella tehdyllä turvepölyn leviämismallilaskelmalla. Pölyn osalta hiukkaspitoisuudet arvioitiin kokonaishiukkaspitoisuuden (TSP) ja hengitettävien hiukkasten (PM ₁₀ ) osalta. Pienhiukkasten (PM _2,5 ) leviämistä ja terveysvaikutuksia selvityksessä ei käsitelty, koska ne eivät kuulu viranomaisvaatimuksiin. Leviämismallinnuksella pyrittiin kuvaamaan turvetuotannon aiheuttamaa hiukkaspitoisuuden lisäystä Järvelän taajaman vuorokausikeskiarvoon. Tuloksia verrattiin Suomessa voimassa oleviin ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoihin ilman epäpuhtauksien aiheuttamien terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi.

Turvepölyn leviämismallinnuksen lähtökohtana oli turvetuotantoalueen laajin toteutusvaihtoehto 182,1 hehtaaria. Tässä toteutusvaihtoehdossa lähinnä oleva asutus sijaitsee hieman yli 300 metrin päässä tuotantoalueesta ja teollisuusalue 100-200 metrin etäisyydellä. Mallinnuksessa kylän ja suon välissä ei oletettu olevan merkittävää kasvillisuutta, ja laskelmat on tehty hyvin maatuneelle turpeelle.

Todellisuudessa tuotantoalueen ja kylän välissä on metsää. Kasvillisuuden sijoittuminen suon ja taajaman välille vähentää pölyn leviämistä. Järvelänsuo otetaan tuotantoon vaiheittain, jolloin ensimmäisessä vaiheessa tuotetaan vain heikosti maatunutta turvetta ympäristöturpeeksi. Myöhemmin, kun vaalean turpeen kerros on kulunut loppuun, aloitetaan myös maatuneen turpeen tuotanto energiaturpeeksi. Heikosti maatunut turve on vähemmän pölyävää kuin hyvin maatunut turve.

Laskelmilla arvioitiin jyrsinturpeen eri tuotantomenetelmien aiheuttamaa pölyn leviämistä tuotantoalueen ympäristöön. Turvepölyn leviämismallilaskelman mukaan laajimmalla tuotantoalavaihtoehdolla (182,1 ha) sekä imuvaunumenetelmän että Haku-menetelmän aiheuttamat PM ₁₀ -pitoisuuden lisäykset eivät ylitä Järvelän taajaman keskiosassa ohjearvoa (70 µg m-³) kertaakaan. TSP-pitoisuuden raja-arvo ei ylity taajaman asuinalueella kertaakaan. Mekaaninen kokoojavaunumenetelmä on pölypäästöiltään verrattavissa Haku-menetelmään. Lähinnä tuotantoaluetta olevalla asuinalueella PM ₁₀ -pitoisuus saavuttaa ohjearvon yhden kerran satokierron aikana menetelmästä riippumatta. TSP-pitoisuuden osalta ohjearvo ylittyy lähinnä tuotantoaluetta olevalla asuinalueella 1-2 kertaa satokierron aikana menetelmästä riippumatta.

Järvelänsuon toteutettavaksi valitussa vaihtoehdossa, tuotantopinta-ala 159,6 hehtaaria, otettiin huomioon Kuopion yliopiston turvepölyn leviämismallilaskelman tulokset. Tuotantoalueen reunaa siirtämällä voidaan vähentää pölyn leviämistä asutukseen päin. Matkaa lähimpiin asuinrakennuksiin jää 400-500 metriä ja teollisuusalueelle noin 300 metriä. Väliin jäävä alue on metsäistä suota, joka osaltaan vähentää pölyn leviämistä asutukseen päin. Myös tuotantoalueen muoto ja pienentynyt pinta-ala vaikuttavat osaltaan pölyn pitoisuuskäyriin.

Ympäristöön leviävän pölyn määrään voidaan vaikuttaa vähentävästi menetelmävalinnan ja auma-alueiden sijoittamisen avulla sekä huomioimalla tuulen voimakkuus ja suunta tuotannon, aumauksen ja lastauksen aikana. Pölyhaitan minimointia tehdään myös urakoitsijoille annettavien työohjeiden avulla. Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse vesistöjä, joihin turvepölyä voisi kulkeutua haitallisessa määrin.

Turvetuotannon aiheuttama melu muodostuu työkoneiden äänistä ja raskaiden kuljetusajoneuvojen liikkumisesta. Tuotannosta aiheutuva melu ei ole jatkuvaa, sillä tuotantopäiviä on vuodessa noin 40. Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Toimitusaikana melu muodostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneen aiheuttamasta äänestä ja vastaa normaalia liikennemelua. Toimituksen ajan työmaalla työskennellään tarvittaessa ympäri vuorokauden. Muina aikoina toiminnasta aiheutuu satunnaista liikenteen ja työkoneiden aiheuttamaa melua. Melutaso vaihtelee sää- ja tuuliolosuhteiden mukaan.

Turvetuotannon aiheuttaman melun leviämistä ympäristöön selvitettiin Kuopion yliopiston Ympäristötieteiden laitoksella tehdyllä leviämismallilaskelmalla. Tuloksia verrattiin ympäristömelun ohjearvoihin.

Turvetuotannon melun leviämismallinnuksen lähtökohtana oli turvetuotantoalueen laajin toteutusvaihtoehto 182,1 hehtaaria. Mallinnuksessa kylän ja suon välissä oleva maasto oletettiin avoimeksi ja maanpinta kovaksi, joten este- ja kasvillisuusvaimenemista ja maanpinnan vaikutusta ei melulaskelmissa otettu huomioon. Todellisuudessa tuotantoalueen ja kylän välissä on metsää. Metsällä on vaimentava vaikutus taajaman melutasoon silloin, kun koneet kulkevat lähimmillä osa-alueilla. Koneet työskentelevät kyseisellä alueella kuitenkin niin vähän aikaa, ettei metsällä ole vaikutusta kokonaismelutasoihin.

Laskelmilla arvioitiin jyrsinturpeen aiheuttamaa melun leviämistä tuotantoalueen ympäristöön. Leviämismallilaskelman mukaan laajimmalla tuotantoalavaihtoehdolla mikään tarkastelluista tuotantomenetelmistä ei ylittänyt valtioneuvoston antamia ympäristömelua koskevia ohjearvoja edes turvetuotantoaluetta lähinnä sijaitsevalla Kivisojan asuinalueella. Melun kannalta turvetuotannosta ei olisi merkittävää ympäristöhaittaa Järvelän taajamalle.

Turvetuotantoalueen kunnostustoimet eli kunnostusjyrsintä ja kunnostusruuvaus voivat yöaikaan aiheuttaa ohjearvot ylittäviä melutasoja Kivisojan asuinalueella. Asutuksen läheisyydessä tulisi meluisat työvaiheet eli kunnostusjyrsintä ja tasausruuvaus pyrkiä ajoittamaan klo 7-22 väliseksi ajaksi.

Turvetuotantotyön ajankohta, kuiva kesäkausi ja työn luonne aiheuttavat ympäristölle paloturvallisuusriskin, joka on merkittävin turvetuotantoon liittyvä onnettomuusriski.

Koska hankealue on kokonaan A Oy:n omistuksessa, metsätalous on todennäköisin jälkikäyttötapa. Kyseeseen voivat tulla muutkin alueen jälkikäyttötavat joko yhtiön omistuksessa tai myytyinä toisen käyttöön. Taajaman läheisenä alueena voisivat tulla kysymykseen myös alueen monimuotoinen jälkikäyttö, jolla osa alueesta voitaisiin esimerkiksi metsittää ja osa palauttaa suoksi tai rakentaa lintujärveksi. Tällainen tuotannosta poistuneen alueen monimuotoinen jälkikäyttö palvelisi hyvin myös läheisen taajaman ulkoilu- ja virkistyskäyttöä.

2.3 Hakemuksesta tiedottaminen

Ympäristölupavirasto on 14.5.2001 ympäristönsuojelulain 36 §:ssä säädetyllä tavalla pyytänyt asiassa tarpeelliset viranomaisten lausunnot ja 38 §:ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa ja Kärkölän kunnassa varannut asianosaisille tilaisuuden muistutusten ja muille kuin asianosaisille tilaisuuden mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 20.6.2001. Kuulutus on julkaistu Hämeenkulma-nimisessä sanomalehdessä.

2.4 Lausunnot, muistutukset ja mielipiteet sikäli kuin nyt on kysymys

2.4.1 Hämeen ympäristökeskus on lausunut, että hakemusta käsiteltäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, täyttyvätkö ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaiset luvan myöntämisen edellytykset, koska suunniteltu turvetuotantoalue sijaitsee aivan Järvelän taajaman välittömässä läheisyydessä. On otettava huomioon, että heti Järvelän taajaman lounaispuolella on Koskisen Oy:n laaja teollisuusalue. Näin Järvelän maaseututaajama rajoittuisi kahteen suureen tuotantoalueeseen, joilla on huomattavia ympäristövaikutuksia.

Ympäristökeskus on edellyttänyt, että tuotantoalueen toiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää lähimmissä häiriintyvissä kohteissa valtioneuvoston päätöksessä 993/1992 annettuja melun ekvivalenttitasoja. Hakemuksessa esitettyjen selvitysten perusteella voidaan todeta, että valtioneuvoston antamat yöaikaiset melutason ohjearvot ylittyvät lähimmillä asumiseen käytettävillä alueilla (esimerkiksi Kivisojan asuinalueella) kunnostustoimenpiteiden aikana. Mikäli lupa myönnetään, meluisimmat toiminnat on rajattava ajalle 7-22. Tuotantomenetelmät on lisäksi valittava niin, ettei matalataajuinen melu aiheuta viihtyisyyshaittoja asutukselle. Toiminnan alettua toiminnanharjoittajan tulee selvityttää melutasot häiriintyvissä kohteissa ja tarvittaessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin meluhaitan vähentämiseksi. Melumittauksiin ja laskentamalliin perustuva meluselvitys on teetettävä ulkopuolisella asiantuntijalla. Toiminnan aiheuttamaa melua on seurattava säännöllisesti erikseen hyväksyttävän tarkkailusuunnitelman mukaisesti.

Ympäristölupahakemuksessa on esitetty leviämismallilaskelmat kokonaishiukkaspitoisuudesta (TSP) ja hengitettävistä hiukkasista (PM ₁₀ ) Järvelänsuon turvetuotannosta toteutusvaihtoehdolla nro 1 (182,1 ha). Arviota toteutusvaihtoehdolla 3 aiheutuvan pölyn leviämisestä läheisille asuinalueille ei ole esitetty. Verrattaessa hakemuksessa esitettyjä lukuja voimassa oleviin valtioneuvoston päätöksen 480/1996 ohjearvoihin nähdään, että lähinnä tuotantoaluetta olevalla asuinalueella TSP-pitoisuuden ohjearvo ylittyy 1-2 kertaa ja PM ₁₀ :n ohjearvo yhden kerran satokierron aikana. Kun satokiertoja on kesän aikana noin 15, tämä merkitsee TSP-pitoisuuden ohjearvon ylittymistä noin 15-30 ja PM ₁₀ -pitoisuuden ohjearvon ylittymistä noin 15 kertaa kesässä. Hakemuksessa esitetyn leviämismallin avulla saadut hiukkaspitoisuudet ovat turvetuotantomenetelmien aiheuttamia lisäyksiä "taustapitoisuuksiin". Laskelmissa ei myöskään ole otettu huomioon oheistoimintojen (muun muassa turvetuotantoalueen kunnostustoimenpiteiden, lastausten, liikenteen) aiheuttamia pölyhaittoja/-lisäyksiä. Koska leviämismallilla saadut tulokset ovat vain suuntaa antavia, on oletettavaa, että ilmanlaadun ohjearvot ylittyvät tuotantokauden aikana asumiseen ja oleskeluun käytettävillä alueilla huomattavasti useammin kuin hakemuksessa on esitetty. Turvepöly aiheuttaa viihtyvyyshaittoja tuotantoalueen ympäristössä jo huomattavan pieninä pitoisuuksina. Turvetuotannosta peräisin oleva lyhytkestoinenkin pölylaskeuma koetaan selvästi likaavana ja asumisviihtyvyyttä alentavana.

Hakemuksesta ei selviä, kuinka paljon ja kuinka usein pölypitoisuudet ylittyisivät, jos niitä verrattaisiin vuonna 2005 voimaan tuleviin raja-arvoihin. Verrattaessa hakemuksessa esitettyjä pitoisuuksia ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen (711/2001) raja-arvoihin vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei kyseisiä raja-arvoja pystytä alittamaan. Ympäristökeskus on edellyttänyt, että leviämismalleilla saatavia pitoisuusarvoja on verrattava edellä mainitun asetuksen raja-arvoihin. Tulevien raja-arvojen huomioon ottaminen lupakäsittelyssä on tärkeää, koska kyse on hankkeesta, jonka kestoksi on arvioitu 30 vuotta.

Pienhiukkasten leviäminen, turvepölyn haittavaikutukset terveydelle ja näiden haittojen torjunta on ympäristölupahakemuksessa esitetty puutteellisesti, eikä sen perusteella voi tehdä johtopäätöksiä turvepölyn terveysvaikutuksista. Huomattava osa turvepölystä on hiukkaskooltaan hyvin pientä, joten se leviää ilmavirtausten mukana laajalle ja hengitettäessä tunkeutuu syvälle hengitysteihin, pienimmät (PM _2,5 ) hiukkaset aina keuhkorakkuloihin saakka. Näille hiukkasille ei voida osoittaa selvää terveydellistä tai lainsäädäntöön perustuvaa raja-arvoa, vaan yleisesti ottaen niiden lisääntyminen on terveydelle haitallista. Ympäristökeskus on edellyttänyt, että toiminnan aiheuttamat pienhiukkaspitoisuudet selvitetään leviämismallilaskelmilla ennen mahdollisen ympäristöluvan myöntämistä.

Mikäli toiminnalle myönnetään lupa, toiminnan aiheuttamaa pölyhaittaa on seurattava säännöllisesti erikseen hyväksyttävän tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Toiminnanharjoittajan on mitattava hiukkaspitoisuutta ja ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin päästöjen rajoittamiseksi, mikäli mainitun asetuksen raja-arvot ylittyvät.

Järvelänsuolla voi 25-30 vuoden tuotantoaikana syttyä tulipalo, joka olisi todellinen uhka Järvelän taajaman asukkaille. Ympäristökeskus on edellyttänyt, että toiminnanharjoittaja tekee Järvelänsuon tuotantoalueen toiminnasta yksityiskohtaisen riskinarvioinnin, suunnitelman onnettomuuksien estämiseksi sekä kirjalliset toimintaohjeet onnettomuustilanteiden varalle.

Isosuo on keidassuo. Se on osittain menettänyt luonnontilaansa ojitusten, turpeenoton ja metsätalouden toimien vuoksi, mutta esimerkiksi turpeenoton jäljet ovat ajan mittaan vähentyneet. Isosuolla on merkitystä paitsi paikallisena virkistys- ja ulkoilualueena myös paikallisesti ja alueellisesti merkittävänä luontokohteena. Isosuolla on melko runsas lintukanta ja runsas suoperhoslajisto. Suolla esiintyy ainakin luumittari (luokka Sh), jota ei tavata mistään muualta Päijät-Hämeestä.

Paikallisia oloja arvioitaessa on otettava huomioon, että kyse on maaseututaajamasta. Koska taajaman väestö on valinnut asuinpaikakseen maaseututaajaman, ilman puhtaudelle on asetettava tämän mukaiset kriteerit. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan ei voida pitää tavanomaisena, että turvetuotantoalue sijaitsee taajama-asutuksen vieressä. Rasituksen voimakkuutta arvioitaessa on huomattava, että turvetuotanto on aktiivisinta kesällä ja varsinkin kauniina poutapäivinä, jolloin ihmiset ovat paljon ulkosalla pihoillaan ja lähiympäristössään. Myös ilta ja yö tulevat olemaan keskeistä turvetyömaan työskentelyaikaa.

Turpeenoton on suunniteltu kestävän noin 30 vuotta, mikä on kohtuuton aika Isosuon naapurustossa olevan taajaman asukkaille. Asutustaajama on ollut paikalla jo pitkään, eivätkä asukkaat kotipaikkaansa valitessaan ole olleet tietoisia kyseisestä hankkeesta.

Näin lähellä taajamaa olevan turvetyömaan onnettomuusriski ympäristölle on moninkertainen verrattaessa tilannetta taajamien ulkopuolella olevien työmaiden onnettomuusriskeihin.

Järvelänsuo on osoitettu ympäristöministeriön vuonna 1999 vahvistamassa Päijät-Hämeen seutukaavassa maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi merkinnällä M. Tällä merkinnällä osoitetaan pääasiassa maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitettuja alueita, joita voidaan käyttää alueen pääasiallista käyttötarkoitusta sanottavasti muuttamatta myös haja-asutusluonteiseen pysyvään tai loma-asutukseen sekä jokamiehen oikeuden rajoissa ulkoiluun ja retkeilyyn. M-alueita koskee suunnittelumääräys, jonka mukaan alueen suunnittelussa tulisi ympäristö- ja maisemanäkökohdat ottaa huomioon.

Turvetuotanto ei ole tavanomaista maa- ja metsätalouden harjoittamista, vaan erityistoimintaa, jonka sijoittaminen edellyttäisi seutukaavassa merkintää EO (turvetuotantoon tarkoitettu alue). Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan seutukaavan maankäyttöratkaisu on selkeä kannanotto sen puolesta, että Järvelänsuo halutaan jatkossakin säilyttää tavanomaisena maa- ja metsätalousalueena.

Turvetuotantoalueella ei ole muita mahdollisia sijoituspaikkoja nyt esillä olevalla alueella.

Ympäristökeskus on katsonut, että hyvin todennäköisesti ympäristönsuojelulain 42 §:ssä tarkoitettuja haitallisia ympäristövaikutuksia ei voida välttää edes erittäin tiukoilla lupamääräyksillä, kun otetaan sijoituspaikka huomioon. Näin ympäristöluvan myöntämisen edellytykset eivät täyty eikä lupaa tule myöntää.

2.4.2 Kärkölän ympäristölautakunta on katsonut, että hanke tulee jättää toteuttamatta. Alue ei sovellu turvetuotantoalueeksi, koska Järvelän taajama sijaitsee sen välittömässä läheisyydessä ja koska hankkeen toteutuessa menetetään paikallisesti merkittävä monimuotoinen suoekosysteemi. Suunniteltu tuotanto vaikuttaa asukkaiden elämänlaatuun, kuten viihtyvyyteen, virkistykseen ja terveyteen, eikä niihin kohdistuvia haittoja voida edes konkreettisesti mitata.

Mikäli hankkeelle myönnetään lupa ympäristölautakunnan kannan vastaisesti, hanke on toteutettava pinta-alaltaan YVA-selostuksen vaihtoehdon 4 mukaisena, jolloin tuotantopinta-ala olisi 95 hehtaaria.

2.4.3 Kärkölän kunta on esittänyt, että lupahakemus hylätään. Kyseessä on uusi toiminta, jonka aiheuttaman ympäristöhaitan syntyminen tulee estää ennalta. Ympäristöhaitta, ympäristön pilaantuminen ja terveellisen ja viihtyisän ympäristön vaarantuminen tulisi koskemaan yli puolta kunnan koko väestöstä.

2.4.4 B on tilan Vuokkoniitty RN:o 38:22 omistajana vastustanut luvan myöntämistä. Turvetuotanto huonontaisi selvästi Järvelän ilmanlaatua ja aiheuttaisi terveysriskin taajaman noin 2 500 asukkaalle. Pitkäaikainen turvetuotanto aiheuttaisi taajamalle myös paloturvallisuusriskin.

B on Kärkölässä toimivana väestövastuulääkärinä huomauttanut, että väestön kannalta ennakolta ehkäisy ja tarpeettoman altistumisen välttäminen ovat keskeisiä ympäristöterveydellisiä periaatteita. Turvesuon kaltainen pölyn hajapäästölähde lisäisi paikallisen terveydenhuollon ongelmia. Turvetuotannon pölypäästö ulottuisi myös muistuttajan kiinteistön etäisyydelle ja turvetuotannosta aiheutuisi haittaa ja kiinteistön arvon alenemista.

2.4.5 Kärkölän Luonnonystävät ry on huomauttanut, että turvetuotannon aloittaminen Isosuolla muuttaisi pysyvästi noin kahden neliökilometrin alalta välittömästi Järvelän asutustaajaman vieressä sijaitsevaa lähes luonnontilaista aluetta. Isosuon alue on ainutlaatuinen ja tärkeä paikallisluonnon monimuotoisuuden kannalta. Suon perhos- ja lintufauna käsittää lisäksi runsaasti lajeja, jotka ovat Euroopan unionin puitteissa harvinaisia. Jo pelkät suon luontoarvot puoltavat suon jättämistä luonnontilaansa.

Vesistö-, pöly- ja meluhaitat on arvioitu A Oy:n arviossa olemassa olevien normien mukaan vähäisiksi. Arviossa ei kuitenkaan ole otettu huomioon arvion virherajoja, poikkeavaa toimintaa, teknistä vikaantumista, inhimillisiä erehdyksiä eikä myöskään teknisten normien, tiedon tason ja ihmisten asenteiden muuttumista suunnitellun erittäin pitkän hyödyntämisjakson aikana.

2.4.6 C ja 299 muuta allekirjoittajaa ovat Kärkölän asukkaina vastustaneet hanketta sen aiheuttamien pöly-, melu- ja terveyshaittojen sekä mahdollisen kiinteistöjen arvon laskun takia. Muistuttajat ovat pidättäneet oikeuden vaatia korvauksia aiheutuvista haitoista, jos lupa myönnetään.

2.4.7 D ja 368 muuta allekirjoittajaa ovat vaatineet, kuten edellä kohdassa 2.4.6 C ynnä muut.

2.5 Hakijan selitys

A Oy on antanut selityksen lausuntojen, muistutusten, vaatimusten ja mielipiteiden johdosta.

2.6 Asiassa toimitettu tarkastus

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 11.10.2001 suorittanut asiassa maastotarkastuksen, josta laadittu kertomus on liitetty asiakirjoihin.

2.7 Hakijan lisäselvitys

A Oy on 26.10.2001 toimittanut selityksensä täydennykseksi Järvelänsuon melua koskevan lisäselvityksen. Selvityksessä on todettu, että päiväajan ohjearvo 55 dB (A) alittuu kaikissa olosuhteissa lähimmillä asuinalueilla, mutta matalien taajuuksien ohjearvot voivat ylittyä vähän ääntä vaimentavissa olosuhteissa pahimmissa toimintatilanteissa. Hyvin todennäköisesti lähimmät asukkaat voivat kokea tällaisen melun häiritseväksi etenkin iltaisin ja yöaikaan. Tehtäessä kunnostusjyrsintää tai käytettäessä imuvaunua on hyvin todennäköistä, että yöaikainen ohjearvo 45 dB (A) ylittyy vähän ääntä vaimentavissa olosuhteissa.

3. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 28.12.2001 n:o 78/2001/2

Ympäristölupavirasto on myöntänyt A Oy:lle luvan Järvelänsuon turvetuotantoon ja siihen liittyvään ojitukseen Kärkölän kunnassa hakemuksen oheen liitetystä suunnitelmasta ilmenevällä tavalla. Lupa koskee tuotantoalaltaan yhteensä noin 159,6 hehtaarin suuruista tuotantokelpoista turvetuotantoaluetta.

Lupamääräykset

Toteutettava suunnitelma

1) Turvetuotantoa saadaan harjoittaa enintään suunnitelman mukaisella 159,6 hehtaarin alueella.

Toimenpiteet alueella on ajoitettava ja suoritettava siten, että vesistölle ja muulle ympäristölle aiheutuu mahdollisimman pieni kuormitus.

2) Kaikki turvetuotantoalueelta tulevat kuivatusvedet on johdettava alapuoliseen laskuojaan sarkaoja-altaiden, laskeutusaltaiden ja pintavalutuskentän kautta.

Kaikkien sarkaojien päissä on oltava sarkaoja-allas ja päisteputket, joiden päät on varustettu virtausta säätelevällä sihdillä.

Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutusaltaiden poistopäihin on rakennettava vedenkorkeutta säätelevät sihdeillä varustetut putkipadot.

Tuotanto-alueiden ulkopuoliset valumavedet on johdettava mahdollisimman tarkkaan eristysojissa laskeutusaltaiden ja tuotantoalueiden ohitse.

Laskeutusaltaiden viereen on rakennettava läjitysalueet altaista ja ojastosta poistettavaa lietettä varten siten, ettei liete pääse niistä vesistöön.

Vesiensuojelurakenteiden toteutusaikataulu

3) Vesiensuojelurakenteet on toteutettava ennen tuotantokenttien valmistelutöiden aloittamista. Ne on esitettävä Hämeen ympäristökeskuksen hyväksyttäviksi viimeistään ennen tuotantokenttien pinnanmuokkauksen aloittamista.

Vesiensuojelurakenteiden kunnossapito

4) Luvan saajan on pidettävä pintavalutuskenttä, laskeutusaltaat ja muut vesiensuojelun kannalta tärkeät rakenteet sekä ojastot jatkuvasti toimintakunnossa. Tuotannon päättymisen jälkeenkin rakenteet on säilytettävä ja niitä on hoidettava Hämeen ympäristökeskuksen tarpeelliseksi katsoman ajan.

5) Laskuojat ja sarkaojat lietetaskuineen sekä reuna- ja kokoojaojat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantoajan päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa.

Altaiden ja ojastojen puhdistustyöt on tehtävä siten, ettei niistä aiheudu ylimääräistä vesistökuormitusta. Töiden ajankohta on ilmoitettava etukäteen Kärkölän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Päästöt ilmaan

6) Tuotannossa on käytettävä mahdollisimman vähän turvepölyä aiheuttavia koneita ja laitteita. Tuotantotoimet on pyrittävä ajoittamaan siten, että tuotantoalueelta leviää mahdollisimman vähän turvepölyä ympäristöön.

Koillis- ja itätuulten aikana pölyämistä aiheuttava toiminta on rajoitettava lohkolle 2 ja lohkon 3 itäosaan.

Kuljetuksiin käytettävät ajoneuvot on kuormattava tieliikennelain 87 §:ssä edellytetyllä tavalla siten, että kuorma ei voi pölytä häiritsevästi.

Melu

7) Alueen kuntoonpano ja turvetuotanto on järjestettävä siten, ettei niistä aiheudu kohtuutonta melua.

Turvetuotannon aiheuttama melu ei saa lähimpien asuttujen kiinteistöjen alueella ylittää kello 07-22 55 dB(A) ja kello 22-07 45 dB(A).

Jätteet sekä niiden käsittely ja hyödyntäminen

8) Turvetuotantoa on harjoitettava siten, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän.

Laskeutusaltaista ja ojastosta poistettava liete saadaan läjittää alueelle. Tuotantoalueelle tai sen ympäristöön ei saa jättää tai päästää jätelain vastaisesti jätettä, kuten käytöstä poistettuja aumojen peittomuoveja, jäteöljyä ja koneiden käytöstä poistettuja osia tai laitteita.

Luvan saajan on järjestettävä jätteiden varastointi ja kuljetus voimassa olevien jätteenkäsittelymääräysten mukaisesti. Jätehuolto on järjestettävä asianmukaisesti.

Varastointi

9) Polttoaineet sekä koneiden ja laitteiden voiteluaineet, myös jäteöljy, on säilytettävä yhtenäisessä tilassa, joka varustetaan reunallisella suojarakenteella. Suojarakenteesta on säännöllisesti poistettava sadevedet.

Häiriö- ja muut poikkeustilanteet

10) Häiriötilanteista ja niiden aikaisista poikkeuksellisista vesien johtamisjärjestelyistä on välittömästi ilmoitettava Hämeen ympäristökeskukselle ja Kärkölän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

11) Tuotantoalueen yhteyteen on rakennettava riittävä määrä sammutusvesialtaita. Lisäksi turvetuotantoalueella on oltava niin sanottu ehtymätön vesilähde, josta tuotantokauden aikana saadaan sammutusvettä kaikissa olosuhteissa.

Tarkkailu ja valvonta

12) Luvan saajan on huolehdittava tuotantotoiminnan käyttötarkkailusta Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Altaiden ja ojastojen puhdistuksista sekä muista ympäristön vuoksi tehtävistä toimenpiteistä on pidettävä päiväkirjaa, joka on tarvittaessa esitettävä asianomaiselle viranomaiselle.

13) Luvan saajan on selvitettävä Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla toiminnan aiheuttaman melun tasot häiriintyvissä kohteissa heti toiminnan alettua ja tarvittaessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin meluhaitan vähentämiseksi. Toiminnan aiheuttamaa melua on seurattava säännöllisesti Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymän tarkkailusuunnitelman mukaisesti.

Toiminnan aiheuttaman pölyn leviämistä on seurattava säännöllisesti Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymän tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Toiminnanharjoittajan on mitattava hiukkaspitoisuutta ja ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin päästöjen rajoittamiseksi, mikäli ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen (711/2001) raja-arvot ylittyvät.

Mittaustulokset on ilmoitettava Hämeen ympäristökeskukselle ja Kärkölän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

14) Luvan saajan on kustannuksellaan tarkkailtava vesiensuojelurakenteiden toimivuutta, kuivatusvesien määrää ja laatua sekä vaikutuksia vesistössä Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla sekä kalataloudellisia vaikutuksia Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla.

15) Edellä mainitut esitykset käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaksi on toimitettava Hämeen ympäristökeskukselle ja esitys kalataloudelliseksi tarkkailuohjelmaksi Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskukselle kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Tarkkailujen tulokset on toimitettava Hämeen ympäristökeskukselle, Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskukselle sekä Kärkölän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä esitettävä vaadittaessa niille, joiden etua tai oikeutta asia saattaa koskea.

Kunnossapitovelvollisuus

16) Luvan saaja on velvollinen osallistumaan alapuolisen uoman kunnossapitoon siltä osin kuin kunnostustarve johtuu turvetuotantoalueen kuivatusvesien johtamisesta.

Korvausvelvollisuus

17) Korvattavista vahingoista, joita nyt ei ole ennakoitu aiheutuvan, on vahingonkärsijällä oikeus hakea korvausta ympäristönsuojelulain 72 §:ssä säädetyssä järjestyksessä.

Haittoja ehkäisevät toimet

18) Luvan saajalla tulee olla valmiudet tuotantokentällä tapahtuvien konevaurioiden tai onnettomuuksien aiheuttamien ympäristövahinkojen torjuntaan.

Perustelut

Ympäristölupavirasto on ratkaisunsa perusteluissa lausunut muun muassa, että kun toimintaa harjoitetaan ympäristölupaviraston päätöksessä esitetyllä tavalla ja noudatetaan annettuja määräyksiä, toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä ne vaatimukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty.

Luvan myöntämisen edellytysten osalta päätöksessä on lausuttu, että tuotantoalueelta tulevat vedet käsitellään laskeutusaltaissa ja edelleen pintavalutuksella, mikä menetelmänä vastaa nykyisin tiedossa olevan parhaan käyttökelpoisen tekniikan tasoa turvetuotannossa. Vesiensuojelurakenteet on mitoitettu nykyisin sovellettavien ohjeiden mukaisesti. Tuotantoalueelta johdettavien vesien kuormitus ei ennalta arvioiden aiheuta purkuvesistön tila huomioon ottaen merkittävää vesistön rehevöitymistä tai muuta merkittävää haitallista muutosta vesistössä.

Turvetuotannosta aiheutuu työkoneiden melua. Alueelta voi ajoittain levitä turvepölyä ympäristöön. Melu- ja pölypäästöjen estämisestä tai vähentämisestä annettavien yleisluonteisten määräysten lisäksi turvetuotantoa määrätään rajoitettavaksi pölyn uhatessa levitä asutus- ja teollisuusalueelle, ja turvetuotannon aiheuttaman melun rajoittamiseksi määrätään melurajat.

Käytettävissä olevien tietojen perusteella suunnitellulla turvetuotannolla ojituksineen ei ole vaikutusta Järvelän pohjavesialueen veden laatuun tai määrään.

Suunniteltu hanke käsittää Järvelänsuon alueesta noin puolet. Toiminta kohdistuu osittain jo turvetuotannossa olleelle ja ojitetulle alueelle. Järvelänsuota käytetään virkistykseen ja ulkoiluun, mutta alueella ei ole erityisiä suojeltavia luontoarvoja.

Järvelänsuo on osoitettu ympäristöministeriön vuonna 1999 vahvistamassa Päijät-Hämeen seutukaavassa maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi merkinnällä M. Tällä merkinnällä osoitetaan pääasiassa maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitettuja alueita, joita voidaan käyttää alueen pääasiallista käyttötarkoitusta sanottavasti muuttamatta myös haja-asutusluonteiseen pysyvään tai loma-asutukseen sekä jokamiehen oikeuden rajoissa ulkoiluun ja retkeilyyn. M-alueita koskee suunnittelumääräys, jonka mukaan alueen suunnittelussa tulisi ympäristö- ja maisemanäkökohdat ottaa huomioon.

M-seutukaavamerkintä ei estä turvetuotannon harjoittamista osoitetulla alueella. Alueella ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Turvetuotanto ei maisemallisilta vaikutuksiltaan, toiminnassa käytettävien koneiden osalta eikä toiminnan ajoittumisen suhteen sanottavasti poikkea peltoviljelyn harjoittamisesta.

Edellä sanotuilla perusteilla ympäristölupavirasto on katsonut, että turvetuotantoalueesta lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, kiellettyä maan tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka kohtuutonta rasitusta naapureille.

Hankkeesta ei aiheudu ympäristövahinkolain mukaan korvattavaa vahinkoa.

Soveltaminaan lainkohtina ympäristölupavirasto on maininnut ympäristönsuojelulain 6, 41, 42, 43, 45, 46, 52, 55, 56, 100 ja 101 §:n, jätelain 4 ja 6 §:n sekä tieliikennelain 87 §:n.

4. Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa

4.1 Vaatimukset hallinto-oikeudessa

4.1.1 Hämeen ympäristökeskus on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeus kumoaa ympäristölupaviraston päätöksen. A Oy:n Järvelänsuon turvetuotantohankkeelle ei olisi tullut myöntää ympäristölupaa, koska luvan kuulemisvaiheessa on tapahtunut menettelyvirhe, luvan edellytykset eivät täyty ja päätös on tehty riittämättömin tiedoin hankkeen todellisista terveys- ja ympäristövaikutuksista. Lisäksi hanke on seutukaavan vastainen, tarkkailuun ja valvontaan liittyvät määräykset ovat riittämättömät, hanke on naapuruussuhdelain vastainen eikä YVA-yhteysviranomaisen lausuntoa ole otettu huomioon.

Kuulemisvirhe on se, että johtavalta paikalliselta terveydensuojeluviranomaiselta Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymältä, jonka toimialaan kuuluu ennen kaikkea hankkeen terveydellisten vaikutusten arviointi, ei ole pyydetty lausuntoa kyseisestä ympäristölupahakemuksesta.

Lupaviranomainen on ilman riittäviä perusteluja jättänyt ottamatta huomioon yleisen ja yksityisen edun ympäristönsuojelulain 41 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla. Tämä ilmenee erityisesti Kärkölän kunnan ja ympäristölautakunnan lausuntojen hylkäämisenä sekä satojen yksityishenkilöiden mielipiteiden aliarvioimisena ilman riittäviä perusteita.

Nykyisin voimassa olevassa ja aikaisemmassa vahvistetussa seutukaavassa ei ole turvetuotantoaluevarausta. Seutusuunnitelmassa alue on osoitettu turvetuotantoalueeksi, mutta seutusuunnitelma on lähinnä tavoiteohjelma, jossa ei ole selkeitä aluevarauksia eikä sillä ole oikeusvaikutuksia.

Lupaviranomainen ei ole ottanut riittävän selkeästi kantaa hankkeen tarkkailuun ja valvontaan, vaan on jättänyt mahdottoman valvontatehtävän Hämeen ympäristökeskuksen eli valvojan tehtäväksi.

Turvetuotantohanke tulee mitä todennäköisimmin aiheuttamaan taajamalle ja lähinaapurustolle naapuruussuhdelain 17 §:n tarkoittamaa kohtuutonta rasitusta pöly- ja meluhaittojen lisääntymisenä ja siten lähialueiden asuntojen jälleenmyyntihintojen romahtamisena. Näitä ongelmia ei ole mitenkään arvioitu lupapäätöksessä. Hanke on naapuruussuhdelain 17 §:n vastainen.

Lupapäätöksessä ei ole otettu huomioon YVA-yhteysviranomaisen lausuntoa ympäristönsuojeluasetuksen 19 §:n 1 kohdassa edellytetyllä tavalla. Päätöksestä ei käy ilmi, miten yhteysviranomaisen arviointiselostuksesta antama lausunto on otettu huomioon.

Päätöksessä ei ole olennaisilta osin otettu huomioon valvojan eli Hämeen ympäristökeskuksen lausuntoa. Selvityksissä ei ole riittävää näyttöä siitä, etteikö hankkeesta aiheutuisi terveyshaittaa, eikä valvojan ja YVA-yhteysviranomaisen edellyttämiä lisäselvityksiä ole toiminnanharjoittajalta edellytetty ennen hankkeen käynnistämistä. Tarkkailuohjelma on epämääräinen ja lähes kaikki ongelmakohdat jätetään ratkaistaviksi valvojan eli Hämeen ympäristökeskuksen myöhemmin hyväksymällä tavalla.

4.1.2 Kärkölän kunnanhallitus on valituksessaan vaatinut, että ympäristölupaviraston päätös kumotaan lukuun ottamatta sitä kohtaa, jolla tuotantoalueen kuntoonpanolle on annettu aloituslupa vasta päätöksen saatua lainvoiman, ja A Oy:n ympäristölupahakemus hylätään. Lisäksi kunnanhallitus on vaatinut, että hallinto-oikeus järjestää lupahakemuksen tarkoittamalla alueella katselmuksen lumettomana vuodenaikana ja että asiassa järjestetään suullinen käsittely.

Toiminta ei täytä ympäristönsuojelulain ja sen nojalla annettujen asetusten vaatimuksia. Ympäristölupaviraston päättämät lupaehdot eivät ole riittävät takaamaan sitä, etteikö työkoneiden melu aiheuttaisi kohtuutonta haittaa Järvelän taajaman asutukselle. A Oy:n ilmoituksen mukaan turvetuotanto ajoittuu vuosittain ajalle 15.5.-31.8. eli parhaaseen kesäaikaan.

A Oy on ilmoittanut hakemuksessaan, että tietynlaisen melun määrä todennäköisesti ylittää joissakin tapauksissa annetut raja-arvot. Ympäristölupavirasto on virheellisesti arvioinut voivansa lupamääräyksillä rajoittaa melua riittävästi, vaikka hakija on itse arvioinut melutasojen joissakin tapauksissa ylittyvän. Ottaen huomioon asukasmäärän, jolle meluhaitta käytännössä aiheutuu, voidaan haittaa satunnaisenakin pitää kohtuuttomana.

Päätöksessä on jätetty kokonaan huomiotta se, että koko turvetuotantoalueella on pölyävää maa-ainesta siitä riippumatta, missä osassa aluetta aktiiviset toimenpiteet ovat käynnissä. Siten ympäristölupaviraston määräys tuotannon rajoittamisesta tietyille lohkoille tietyn ilmansuunnan tuulen vallitessa on teoreettinen pölyn leviämisen estämiseksi. Käytännössä määräyksellä ei pölyn leviämistä voida estää, koska käsitelty alue pölyää muulloinkin kuin tuotannon käynnissä ollessa. Ympäristölupavirasto on jättänyt tosiasiassa mahdollisen terveyshaitan kokonaan arvioimatta.

Luvan myöntämisen edellytyksenä ei voi olla ympäristölupaviraston mainitsema seikka, että osa alueesta on jo ollut osittain turvetuotannossa ja ojitettua, kun kysymyksessä on pieni palaturpeen nostoalue, jolta on useita kymmeniä vuosia sitten nostettu palaturvetta lapiolla ja kuljetettu sitä edelleen hevoskuljetuksilla.

Isosuo sijaitsee Järvelän noin 3 000 asukkaan taajaman välittömässä yhteydessä, joten ympäristön soveltuvuus yleiseen virkistyskäyttöön vähenee olennaisesti, mikäli turvetuotanto aloitetaan. Ympäristölupavirasto on virheellisesti todennut, että virkistyskäyttöä voidaan jatkaa niillä suon osilla, joita ei oteta tuotantokäyttöön. Ajatus on käytännössä mahdoton toteuttaa kokonaisuuden muuttuessa olennaisesti.

Isosuo on yksi alueen suurimpia soita ja pääosin luonnontilaisena säilyneenä muodostaa maakunnallisesti suojeltavan luontoarvon. Ympäristövaikutusten arviointiselvityksessä on todettu, että Isosuolla elää sellaisia perhoslajeja, joita ei tavata mistään muualta Lahden seudulta, ja yksi laji, jota ei ole muualla koko Päijät-Hämeessä.

Ympäristöministeriön vuonna 1999 vahvistamassa Päijät-Hämeen seutukaavassa alue on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta merkinnällä M, jonka mukaan alueen suunnittelussa tulisi ympäristö- ja maisemanäkökohdat ottaa huomioon. Päätöksessä on virheellisesti väitetty, että turvetuotanto ei maisemallisilta vaikutuksiltaan, toiminnassa käytettävien koneiden osalta eikä toiminnan ajoittumisen suhteen sanottavasti poikkea peltoviljelyn harjoittamisesta. Tämä lausuma on otettu suoraan A Oy:n hakemuksesta.

Ympäristönsuojelulain säännösten perusteella tuotantoalueelle ei voida myöntää tuotantolupaa, kun otetaan huomioon terveyshaitan riski, merkittävä ympäristön pilaantuminen, erityisten luonnonolosuhteiden huonontuminen ja yleiseltä kannalta tärkeä virkistysmahdollisuuden vaarantuminen ja loppuminen sekä naapureille aiheutuva kohtuuton rasitus.

Katselmuksen pitäminen paikalla on välttämätöntä. Katselmuksessa voidaan todeta, miten lähelle Järvelän taajamaa tuotantoalue sijoittuu ja millaiset ovat vanhan turvetuotannon jäljet alueella. Myös suullisen käsittelyn toimittamiselle on painavat perusteet.

4.1.3 Kärkölän ympäristölautakunta on valituksessaan vaatinut ympäristölupaviraston päätöksen kumoamista. Turvetuotannolle ei voida myöntää lupaa, koska sille ei ole kaikkia ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaisia edellytyksiä eikä lupaharkinnassa ole otettu huomioon ympäristönsuojelulain yleistä ennaltaehkäisyn periaatetta ja sijoituspaikan valintaa ohjaavaa yleistä velvoitetta.

Kun turvetuotantoalue sijaitsee Järvelän asutustaajaman vieressä, toiminnasta aiheutuu pilaantumista tai sen vaaraa, eikä pilaantumista tai haitallisia ympäristövaikutuksia voida ehkäistä ennakolta annettavilla lupamääräyksillä. Erityisesti vaikutukset kohdistuvat Järvelän taajaman Kivisojan alueen asukkaisiin ja luontoon. Lupaharkinnassa ei ole otettu huomioon turvetuotannon sijaintipaikan soveltuvuutta kyseiseen tarkoitukseen. Järvelän taajamassa on jo teollista toimintaa. Järvelässä sijaitsevan Koskisen Oy:n vuotuiset pöly- ja hiukkaspäästöt tulevat vireillä olevan ympäristölupahakemuksen mukaan olemaan noin 213 tonnia vuodessa. Elokuussa 2001 voimaan tulleen ilman laadusta annetun valtioneuvoston asetuksen tavoitteena on ehkäistä ja vähentää ympäristön pilaantumista vahvistamalla raja-arvot tietyille ilman epäpuhtauksille. Turvetuotannon ja Järvelässä jo toiminnassa olevien laitosten yhteisvaikutus ilman laatuun voi olla esteenä sille, että ilman laadussa ei saavuteta asetettuja raja-arvoja.

Terveyshaitan ilmenemisriski on jo este luvan myöntämiselle. Ei ole varmaa, etteikö turvetuotannosta aiheutuisi asukkaille altistusriskiä niin sanotuille pienhiukkasille. Pöly- ja meluhaitat tulevat olemaan ilmeiset, ja asukkaat menettävät lähivirkistysalueen. Turvetuotanto tulee aiheuttamaan naapuruussuhdelain 17 §:n mukaista kohtuutonta rasitusta huolimatta asetetuista lupamääräyksistä.

Isosuolla on monimuotoisuuden kannalta tärkeä paikallinen merkitys. Turvetuotannossa otetaan käyttöön suon arvokkaimmiksi luonnehditut osat. Luonnonarvoiltaan paikallisestikin merkittävän suoekosysteemin tuhoutuminen aiheuttaa ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Luvan edellytyksenä tai merkittävänä tekijänä lupaharkinnassa ei voi olla se, että toiminta kohdistuu osittain jo turvetuotannossa olleelle ja ojitetulle alueelle, koska aikaisemmassa turvetuotannossa kyse on ollut palaturpeen tuotannosta ja vanhat ottoalueet ovat jo soistuneet tai soistumassa uudelleen.

4.1.4 Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymä on valituksessaan vaatinut, että Järvelänsuon turvetuotannon ympäristölupahakemuksesta tehty päätös kumotaan kokonaisuudessaan päätöksen puutteellisen valmistelun ja ympäristönsuojelulain vastaisen päätösmenettelyn johdosta.

Päätöksen valmistelussa tapahtuneen virheen johdosta terveydensuojeluviranomaisen lausuntoa ei ole pyydetty eikä se ole ollut käytettävissä lupavirastossa päätösharkintaa tehtäessä. Lausunnon pyytämisen laiminlyönti on menettelyvirhe, koska ympäristönsuojelulain 36 § nimenomaan edellyttää kyseistä lausuntoa.

Ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä luetellaan ympäristönsuojelulain 42 §:ssä. Luettelossa mainitaan ensimmäisenä, ettei toiminnasta saa aiheutua terveyshaittaa. Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän terveydensuojeluviranomaisten tehtävänä on keskittyä nimenomaan terveyshaitan arvioimiseen hankkeen osalta.

4.1.5 B on valituksessaan vaatinut turpeen oton kokonaan kieltävää päätöstä. Valituksen perusteeksi B on esittänyt erityisesti Järvelän taajaman läheisyyden sekä turvesuon aiheuttaman palovaaran ja pölyhaitan.

On olemassa painavia perusteita kehittää noin 2 500 asukkaan Järvelän taajaman yhdyskuntarakennetta niin, ettei turvesuon kaltaista erityistä altistelähdettä tule taajama-asutuksen välittömään läheisyyteen. Ympäristölupavirasto ei ole näitä näkökohtia ottanut huomioon, vaan on päätöksessään todennut, ettei väestölle aiheudu luvan myöntämisen estävää terveys- tai muuta haittaa.

Kesä on turvetuotannon aktiivisinta aikaa. Joka kesä on valtakunnassa maaston kuivuudesta riippuen kulovaroitus- ja kulohälytystiloja. Niissä korostetaan metsäpaloriskiä, rajoitetaan paloriskejä aiheuttavaa toimintaa ja painotetaan vastuuta mahdollisista vahingoista. Samaan aikaan turvesuolla käytetään voimakkain polttomoottorein varustettuja työkoneita ja vedetään laitteita, joissa voi esiintyä tai syntyä kipinöitä. Turvetuotannon tulipaloriski on toiminnan luonteen vuoksi paljon olennaisempi kuin metsäpalon riski. Kysymys ei ole ainoastaan paloviranomaisten ongelmasta, vaan se tulee ottaa huomioon ympäristöriskinä ja infrastruktuurikysymyksenä etukäteen.

Ympäristölupavirasto ei myöskään ole ottanut huomioon pölyhaittojen ympäristöterveydellisiä riskejä. A Oy:n ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on tarkasteltu vain pölyn leviämistä eikä ollenkaan pölyn vaikutusta terveyteen. Tämä on päätöksen vakava puute. Selkeää ja myös kvantitatiivista informaatiota pienhiukkasaltistuksen ympäristöterveydellisistä haitoista on saatavissa sekä kansainvälisesti että Suomessa. Myös Hämeen ympäristökeskuksen ja paikallisen terveyskuntayhtymän lausunto, joista jälkimmäiseen päätöksessä ei ole viitattu, tuovat pienhiukkasten terveyshaitat selkeästi esille.

Ympäristölupavirasto on jättänyt vähäiselle huomiolle paitsi terveyshaitat myös turvepölyn leviämismallinnuksen tarkkuutta koskevat B:n kommentit ottaen huomioon lähinnä tuulen suunnan ja pölypitoisuuden seurantakysymyksiä. Tämä on kokonaisuus huomioon ottaen ja pölyn hajapäästölähteen kyseessä ollen riittämätöntä.

Vaikka ilmanlaadusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (711/2001) ei olekaan asetettu määrällisiä rajoja hiukkaskoolle PM _2,5 , on asetuksen 12 §:n mukaan hengitettävien hiukkasten (PM ₁₀ ) pitoisuuksiin liittyvillä suunnitelmilla ja ohjelmilla pyrittävä alentamaan myös pienhiukkasten (PM _2,5 ) pitoisuuksia. Myös asetuksen taustalla olevan neuvoston direktiivin 1999/30/EY 5 artiklan mukaan on valmistauduttava pienhiukkasten PM _2,5 huomioon ottamiseen. Asetuksessa 711/2001 määrätyt raja-arvot eivät edusta tavoitearvoja, vaan ehdotonta ylärajaa. Raja-arvon ylittyminen Järvelänsuolla on ilmeistä, jos turvetuotanto käynnistyy.

4.1.6 D ja C ovat valituksessaan vaatineet, että ympäristölupaviraston päätös kumotaan lukuun ottamatta sitä kohtaa, jolla tuotantoalueen kuntoonpanolle on annettu aloituslupa vasta päätöksen saatua lainvoiman, ja A Oy:n ympäristölupahakemus hylätään. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että hallinto-oikeus toimittaa alueella katselmuksen lumettomana vuodenaikana ja että asiassa järjestetään suullinen käsittely.

Toiminta ei täytä niitä kriteereitä, joilla pyritään suojelemaan ihmisten turvallinen ja viihtyisä elinympäristö. Turvetuotantoon aiottu Järvelänsuo on liian lähellä asutustaajamaa. Meluongelmat tulevat olemaan kohtuuttomat kesäkaudella. Sitä ei lupaviranomainen pysty valvomaan. Pölyongelmaakaan lupaviranomainen ei kykene valvomaan, koska tuulet saattavat muuttaa suuntaa hyvinkin nopeasti. Samoin nykyisin yleistyneet voimakkaat trombit aiheuttavat pölyn leviämisen useiden kilometrien päähän.

Terveysongelmia ei kukaan kykene arvioimaan, mutta pöly tulee aiheuttamaan lisääntyvää allergisuutta, keuhkosyövän esiintymistiheys pahenee ja muita vakavia sairauksia on mahdollista tulla pölyn aiheuttamana.

Palon riskit ovat jokapäiväisiä. Tiedossa on, että suopaloja on turpeenottoalueella tavattoman paljon. Sopivalla tuulella koko taajama on savun vallassa useita tunteja, jopa päiviä. Tämä aiheuttaa terveydelle melkoisia riskejä.

4.1.7 Kärkölän Luonnonystävät ry on valituksessaan vaatinut turvetuotantoluvan kumoamista.

Hanke on mittasuhteiltaan suuri ja heikentää paikkakunnan luontoa ja elinolosuhteita merkittävässä määrin ja peruuttamattomasti. Alue sijaitsee välittömästi Kärkölän kunnan suurimman asutustaajaman vieressä, joten pysyvä muutos koskee huomattavaa osaa kunnan väestöstä. Etelä-Suomen soista on hävitetty jo noin 75 prosenttia. Huomattava osa alueesta (noin 50 prosenttia) on avointa tai puoliavointa linnuston ja hyönteisten kannalta arvokasta aluetta. Suurimittakaavaista luonnon pysyvää tuhoamista ei tule sallia, jollei hanketta ole osoitettu yhteiskunnan kokonaisedun mukaiseksi.

Hanke ei ole yhteiskunnan kokonaisedun mukainen, sillä ainoa luvanhakijan peruste hankkeelle on tuottaa karjan kuivikkeena ja puutarhaviljelmillä käytettävää pintaturvetta lähellä tuotteen käyttäjiä. Edes hankkeen taloudellista kannattavuutta ei ole pyritty hakemuksessa selvittämään. Kokonaisedun toteaminen edellyttää liiketaloudellisen kannattavuuden toteamisen lisäksi hankkeen haittojen arviointia sekä hyötyjen ja haittojen keskinäistä vertailemista. Koska suoluonto tuhoutuu jo hankkeen käynnistysvaiheessa eli vaiheessa, jossa hankkeesta ei ole vielä aiheutunut etua edes hankkeen toteuttajalle, perusteet turvetuotantoluvan peruuttamiseen ovat olemassa.

Lupa perustuu monelta osin virheellisiin väitteisiin ja mielipiteisiin, jotka osin ovat ristiriitaisia. Luontoselvitykset (lintu- ja perhoskanta) perustuvat pistokoeluonteiseen retkeilyyn, mikä antaa aina alueesta todellista köyhemmän kuvan. Isosuon hävittäminen olisi huomattava menetys alueellisille suoperhoskannoille, jotka muutoinkin ovat taantuneet Etelä-Suomessa soiden ojitusten seurauksena.

Lupapäätöksessä alueen ei todeta olevan maisemallisesti merkittävä, vaikka alueesta noin yksi neliökilometri on suhteellisen avointa keidasrämettä. Tuleva turvetuotantoalue näkyisi hyvin teollisuusalueelle, Lahti-Riihimäki -tielle sekä alueen eteläpuolisille mäille ja kalliolle.

Lupapäätöksessä verrataan turvetuotantoaluetta tarkoitushakuisesti peltomaisemaan, vaikka osuvampi vertailukohta olisi kasvillisuudesta vapaa teollisuusalue, sorakuoppa, rakennustyömaa tai muu sellainen alue.

Turpeenotolla olisi vaikutusta Äväntjoen veden laatuun, sillä joki on loppukesällä usein hyvin vähävetinen. Joessa on muutamia koskimaisia osuuksia. Joella on sekä virkistyskalastus- että maisemallista arvoa vähävetisessä kunnassa.

Kysymyksessä ei ole aikaisemmin turvetuotannossa ollut suo, vaan suunnitellun turvetuotantoalueen keskeinen osa on täysin luonnontilaista, Suonsaarten ympärillä olevaa aluetta. Päin vastoin kuin lupaviranomainen on arvioinut, hankkeen myötä katoaisivat yleiseltä kannalta tärkeät alueelliset luonnonarvot sekä virkistys- ja muut käyttömahdollisuudet.

Suunniteltu turvetuotanto laskee asuinkiinteistöjen arvoa alueella ja tämä olisi otettava mukaan hankkeen yhteiskunnallista kokonaisetua arvioitaessa. Lupapäätöksessä tai A Oy:n hakemuksessa ei ole pyritty tekemään kattavaa arviota yhteiskunnan kokonaisedusta.

4.1.8 E ja F ovat valituksessaan vaatineet, että ympäristölupaviraston päätös kumotaan. Hankkeen kokonaan toteuttamatta jättäminen eli nollavaihtoehto on ainoa oikea ratkaisu. Ympäristövaikutusten selvitykset on teetettävä jollain muulla kuin A Oy:n tilaamalla taholla eli puolueettomilla tutkimuslaitoksilla, jotka ovat yhteiskunnan valvonnassa. Asiassa on teetettävä selvitys koko yhteiskunnalle aiheutuvista haitoista ja niiden kustannuksista esimerkiksi lisääntyvistä allergia- ja muista sairaustapauksista. Jos lupa myönnetään, E ja F ovat vaatineet korvauksia asumisviihtyvyyden alenemisesta sekä melu- ja pölyhaitoista ja kiinteistön arvon alenemisesta.

Valituksen perusteluissa on kiinnitetty huomiota muun muassa hankkeen pöly- ja meluhaittoihin, turvevarojen määrästä annettujen tietojen ristiriitaisuuksiin, suon kuivattamisen vaikutuksiin myös reuna-alueilla ja lämpötilojen vaihteluun, paloriskiin sekä linnusto- ja maisemaselvitysten puutteellisuuksiin.

4.1.9 A Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeus muuttaa ympäristölupaviraston päätöstä siltä osin, että lupamääräyksessä asetettu ehdoton vuosittainen puhdistamisvelvoite vähintään kerran vuodessa tuotantokauden jälkeen määrätään koskemaan yksinomaan sarka-, reuna- ja kokoojaojien lietesyvennyksiä ja että itse sarka-, reuna- ja kokoojaojien sekä laskuojan osalta määrätään, että ne on puhdistettava tarvittaessa.

Ojastot eivät ole samalla tavoin säännöllisen puhdistamisen tarpeessa kuin lietesyvennykset. Ojastoissa kiintoainetta laskeutuu uoman pohjaan pitkällä matkalla. Jos niitä on ollut tarpeen puhdistaa tuotantokauden aikana, ei tuotantokauden päättyessä ehkä ole ennättänyt kertyä puhdistamistarvetta edellyttävässä määrin kiintoainetta.

4.2 Vastineet ja lausunnot

4.2.1 A Oy on vastineessaan vaatinut, että ympäristölupapäätöksestä tehdyt valitukset hylätään aiheettomina.

Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymältä ei ole tässä hakemusasiassa ollut tarpeellista pyytää lausuntoa, kun erityisesti otetaan huomioon esitetty selvitys. Mikäli Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän kuulemista erikseen pidetään kuitenkin tarpeellisena, on tarkoituksenmukaisinta ja kohtuullisinta, että kuntayhtymä antaa lausuntonsa hankkeesta valituksensa täydennyksenä hallinto-oikeudelle.

Ympäristökeskus samoin kuin B ovat vedonneet hienojakoisen pölyn (PM _2,5 ) aiheuttamiin terveyshaittoihin, ja ympäristökeskus on vaatinut tämän pölyfraktion selvittämistä ennen luvan myöntämistä ja toiminnan aloittamista. Vaatimus on voimassa olevaan lainsäädäntöön perustumaton. A Oy on viitannut Hämeen ympäristökeskuksen Vaasan hallinto-oikeudelle osoittamaan valitukseen 5.1.2002 Väärälammensuon turvetuotantoalueen pilaamisluvasta. Tuossa valituksessa ympäristökeskus on viitannut valtioneuvoston asetukseen ilmanlaadusta (711/2001) ja todennut, että turvetuotantoalueiden läheisyydessä tulee asetuksesta sovellettavaksi lähinnä hiukkasten (PM ₁₀ ) 24 tunnin pitoisuuden raja-arvo (50 mg/m³).

Meluraja-arvojen ylittymisen varalta ympäristölupapäätöksessä on annettu selvät määräykset, joita luvansaajan on noudatettava. Hankkeesta ei luvan ehtojen mukaisesti toteutettuna aiheudu sellaista kohtuutonta rasitusta pölyn ja meluhaitan muodossa, jonka vuoksi lähiasuntojen jälleenmyyntihinnat romahtaisivat. Hankkeesta ei aiheudu naapuruussuhdelain 17 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Vesistöpäästön ja sen vaikutusarvion osalta ympäristölupaviraston päätös on oikea. Päätös perustuu ympäristölupahakemukseen ja siinä esitettyihin tietoihin. Ympäristölupahakemuksessa on korjattu aiemmassa vesilupahakemuksessa ja YVA:ssa ollut virhe.

Luvan myöntämisen oikeudelliset edellytykset täyttyvät. Yleinen ja yksityinen etu on otettu päätöksessä huomioon lupapäätöksen perusteluissa esitetyllä tavalla. Yhteysviranomaisen lausunto on otettu riittävällä tavalla huomioon. Ympäristölupapäätös ei ole seutukaavan vastainen, ja ympäristölupaviraston perustelut ovat oikeat.

Järvelänsuon alueen luontoarvoista esitetty perustuu asianmukaisesti tehtyihin selvityksiin. Alueen luontoarvoista ei pitäisi vallita erimielisyyttä. Kärkölässä on luontoarvoiltaan arvokkaita suoalueita, joita on jo Etelä-Suomen mittakaavassa laajasti suojeltu.

Lupapäätöksessä on määrätty tarkkailut suoritettavaksi viranomaisten hyväksymällä tavalla. Luvansaaja tulee tekemään tarkkailuohjelma- ja suunnitelmaesitykset lupaehdoissa sanotuille viranomaisille, jotka voivat tehdä niihin muutoksia hyväksymispäätöksessään. Mikäli tarkkailusta ei päästä yksimielisyyteen, voidaan erimielisyys saattaa ympäristölupaviraston ratkaistavaksi. Valvonnasta ei ole tarpeen antaa erityisiä määräyksiä lupapäätöksessä, koska se kuuluu valvontaviranomaisen virkatoimiin.

Suon kuivatuksen seurauksena suojavyöhykkeen kuivatustila tulee parantumaan, mikä sekä voimistaa että laajentaa metsän kasvua alueella ja parantaa suojavyöhykettä. Koska suojavyöhyke on hakijan omistamaa metsämaata, sillä on mahdollista suorittaa myös puuston kasvua elvyttäviä ja lehtipuita lisääviä hoitotoimenpiteitä, joilla metsän melua ja pölyn leviämistä estävä vaikutus paranee. Turvetuotantoalue tulee sijaitsemaan lähes kokonaisuudessaan metsän ympäröimänä, eikä se tule näkymään taajamaan.

Asiassa on riittävästi selvitetty, että taajamalle ei aiheuteta paloturvallisuusuhkaa toteutettaessa hanke ja toimittaessa alueella paloviranomaisten määräysten ja paloturvallisuusohjeiden mukaisella tavalla.

4.2.2 Hämeen ympäristökeskus on vastineessaan ilmoittanut, että sillä ei ole huomauttamista Järvelänsuon ympäristölupapäätöksestä tehtyihin valituksiin.

4.2.3 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on antanut lausunnon. Ympäristölupavirasto on hakemusta tiedotettaessa katsonut hakemuksen sisältämän ympäristövaikutusten arviointiselostuksen sekä yhteysviranomaisen lausunnon nojalla hankkeen melu-, pöly- ja niiden mahdollisesti aiheuttamien terveysvaikutusten tulleen riittävästi selvitetyiksi siten, ettei erillistä kunnan terveysviranomaisen lausuntoa ollut tarpeen pyytää, vaan pyydetyt yleistä etua valvovien viranomaisten ja Kärkölän kunnan lausunnot ovat tässä tapauksessa olleet riittävät. Edellä tarkoitettujen selvitysten mukaan turpeen noston pölypäästöillä ei ole oleellista terveysvaikutusta. Myöhemmin asian käsittelyn aikana hakijalta on vielä pyydetty lisäselvitykset hankkeen pöly- ja meluvaikutuksista, joten asiaa ratkaistaessa lupavirastolla on ollut riittävät tiedot hankkeen ympäristö- ja terveysvaikutuksista.

Väitteestä, ettei ympäristökeskuksen yhteysviranomaisena antamaa lausuntoa YVA-selostuksesta ollut otettu ratkaisussa huomioon, ympäristölupavirasto on lausunut, että YVA-selostuksessa on tarkasteltu neljää eri vaihtoehtoa. Se, ettei lupavirasto ratkaissut asiaa yhteysviranomaisen lausunnossaan esittämän nollavaihtoehdon mukaisesti, ei tarkoita sitä, etteikö YVA-menettelyä ja lausuntoa olisi otettu ratkaisua tehtäessä huomioon.

4.3 Vastaselitykset

Hallinto-oikeus on vielä varannut valittajille tilaisuuden vastaselityksen antamiseen ympäristölupaviraston lausunnon sekä A Oy:n ja Hämeen ympäristökeskuksen vastineiden johdosta.

A Oy, B, Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymä, Hämeen ympäristökeskus, Kärkölän kunnanhallitus sekä E ja F ovat antaneet vastaselitykset.

4.4 Sosiaali- ja terveysministeriön lausunto asiassa

Sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut hallinto-oikeuden siltä pyytämässä lausunnossa, että PM2,5 hiukkasten esiintymisen todennäköisyys Järvelän taajama-alueella jää käytännöllisesti katsoen lähes aina hyvin pieneksi. Käyttämällä toisioerottimella varustettua imuvaunua sekä rajoittamalla toimintaa luoteis- ja itätuulien aikana ja tyynellä säällä hankkeesta ei aiheudu ympäristölle terveyshaittaa. Tämä johtuu pölypitoisuuksien lyhytaikaisista ja pienistä pitoisuuksista, vuosittaisista tuotantopäivien vähäisestä määrästä (50 päivää vuodessa), sääolosuhteiden vaihtelusta ja työskentelyn välttämisestä/rajoittamisesta silloin, kun pölyn leviäminen asutuksen suuntaan on voimakkainta. Näillä toimenpiteillä vähenevät myös PM ₁₀ - ja kokonaisleijuma (TSP) -pitoisuudet. Hakijan tulisi toiminnan alettua mitata jatkuvasti ilman pölypitoisuutta Järvelän taajaman alueella.

Meluhaitan osalta lausunnossa on arvioitu, että melutasot jäävät suurimmassa osassa toimintapäivistä alle nykyisten ohjearvojen eikä toiminnan siten voida katsoa aiheuttavan melusta johtuvaa terveyshaittaa. Lupaehtoon tulisi liittää velvoite seurata toiminnan aiheuttamia melutasoja taajama-alueella.

4.5 Vastineet sosiaali- ja terveysministeriön lausunnon johdosta

B, Kärkölän kunnanhallitus, D ja C, Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymä, Hämeen ympäristökeskus, Kärkölän kunnan ympäristölautakunta, E ja F sekä A Oy ovat antaneet vastineen sosiaali- ja terveysministeriön lausunnon johdosta.

5. Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu

5.1 Hallinto-oikeuden käsittelyratkaisu sikäli kuin nyt on kysymys

Hallinto-oikeus on hylännyt Kärkölän kunnanhallituksen sekä D:n ja C:n vaatimukset katselmuksen ja suullisen käsittelyn toimittamisesta, koska katselmuksen ja suullisen käsittelyn toimittaminen ovat ilmeisen tarpeettomat pääasiaratkaisun sisältö huomioon ottaen.

5.2 Hallinto-oikeuden pääasiaratkaisu

Hallinto-oikeus on kumonnut Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen ja hylännyt A Oy:n hakemuksen.

Ratkaisunsa perusteluissa hallinto-oikeus on lausunut, että ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa muun muassa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Mainitun lainkohdan mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää niin, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista. Terveyshaitalla tarkoitetaan tässä yhteydessä ihmisessä todettavaa sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä.

Järvelänsuon suunniteltu turvetuotantoalue sijaitsee Järvelän taajaman välittömässä läheisyydessä. Kahden kilometrin säteellä tuotantoalueen reunasta asuu noin 2 500 ihmistä. Etäisyys tuotantoalueen reunasta lähimpiin asuinrakennuksiin on 400-500 metriä ja teollisuusalueelle noin 300 metriä. Väliin jäävä alue on metsäistä suota, josta osa on A Oy:n omistuksessa. Tuotantopinta-ala on 159,6 hehtaaria.

Turvetuotanto olisi käynnissä vuosittain touko-syyskuussa. Turpeen lastaus rekkoihin ja kuljetus tapahtuisi pääosin tuotantokauden ulkopuolella. Auma-alueet on suunniteltu alueen keskiosiin Suosaarten ympäristöön ja tuotantoalueen pohjoisosaan. Etäisyyttä asutuksesta aumoihin olisi vähintään 900 metriä. Kuljetusreitti kulkee suon pohjoispuolitse. Kunnostuksen ja tuotantovaiheen on arvioitu kestävän noin 30 vuotta.

Meluvaikutukset

Melua aiheutuu työkoneiden äänistä ja kuljetuskaluston käytöstä. Melun määrään voidaan vaikuttaa työkoneiden ja työmenetelmien valinnalla, mutta erityisesti alkuvuosien kunnostusjyrsintä ja kunnostusruuvaus aiheuttavat melua.

Hakijan toimittamassa meluselvityksessä on todettu muun muassa, että päiväajan ohjearvo 55 dB(A) alittuu lähimmillä asuinalueilla, mutta matalien taajuuksien ohjearvot voivat ylittyä vähän ääntä vaimentavissa olosuhteissa pahimmissa toimintatilanteissa, ja on hyvin todennäköistä, että lähimmät asukkaat voivat kokea tällaisen melun häiritseväksi etenkin iltaisin ja yöaikaan. Tehtäessä kunnostusjyrsintää tai käytettäessä imuvaunua on hyvin todennäköistä, että yöaikainen ohjearvo 45 dB(A) ylittyy vähän ääntä vaimentavissa olosuhteissa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on lausunnossaan todennut, että kun turpeennostoa tehdään vain sulan maan aikana, suoalue on katsottava akustisesti pehmeäksi maaksi. Sen vaimennusvaikutus olisi ollut syytä ottaa mukaan etenkin, kun on päädytty esittämään, että oletetussa pahimmassa tapauksessa yöajan L _{Aeq, 22-07 h} -taso voi ylittää ohjearvon 45 dB(A). Ministeriön arvion mukaan pehmeän suoalueen maavaimennus on niin suuri, että oletettua ohjearvon ylittymistä ei tapahdu tai se on ainakin oletettua pienempi. Ministeriö on arvioinut, että melutasot jäävät suurimman osan toimintapäivistä alle nykyisten ohjearvojen eikä toiminnan siten voida katsoa aiheuttavan melusta johtuvaa terveyshaittaa.

Pölyvaikutukset

Hankkeen aiheuttamia pölyvaikutuksia on hakijan teettämissä leviämismallilaskelmissa vertailtu niihin hiukkaspäästöjen raja- ja ohjearvoihin, joita on asetettu valtioneuvoston päätöksessä ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvoista (480/1996) ja valtioneuvoston päätöksessä ilmanlaadun raja-arvoista ja kynnysarvoista (481/1996). Leviämismallilaskelmassa (159,6 ha) todetaan muun muassa, että hengitettävien hiukkasten (PM ₁₀ ) ja kokonaisleijuman (TSP) ohjearvot saattavat ylittyä teollisuusalueella yhden kerran syklin aikana menetelmästä riippumatta, ja hakumenetelmää käyttäen TSP-ohjearvo saattaa poikkeavissa sääoloissa ylittyä myös taajaman lähialueella yhden kerran syklin aikana. Hallinto-oikeus on katsonut, että ylityksiä ei voida pitää marginaalisina, kun syklejä eli satokiertoja on noin 15 kesän aikana.

Lisäksi on huomattava, että valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (711/2001) asettaa 1.1.2005 alkaen uudet tiukemmat raja-arvot hiukkaspäästöille (PM ₁₀ ). Mainitun asetuksen 12 §:n 3 momentin mukaan myös pienhiukkasten (PM _2,5 ) pitoisuuksia on pyrittävä alentamaan hengitettävien hiukkasten (PM ₁₀ ) pitoisuuksiin kohdistuvilla suunnitelmilla ja ohjelmilla. Lainsäädännön tiukkeneminen on otettava huomioon, kun suunniteltu toiminta-aika on 30 vuotta.

Turvetuotannon vaikutukset Järvelänsuon luontoon ja virkistysarvoon

Turvetuotanto muuttaisi Järvelänsuota niin, että suon luonnonarvot ja virkistyskäyttömahdollisuudet lähes kokonaan menetettäisiin. Myös tuotantokenttien ulkopuolisten alueiden vesitalous ja kasvillisuus muuttuisi ja alueet jäisivät niin pieniksi, että ne menettäisivät merkityksensä suona ja virkistysalueena.

Järvelänsuo on Etelä-Suomen kohosuo, jota reuna-alueiden ojitus ja muut ihmisen toimet ovat jonkin verran muuttaneet, mutta joka keskiosiltaan on edelleen melko luonnontilainen. Suon kasvillisuus ja eläimistö on kohosoille tyypillinen ja suolla on myös lajeja, jotka ovat harvinaisia. Järvelänsuota ei ole rauhoitettu eikä sisällytetty suojeluohjelmaan eikä sillä ole katsottu olevan valtakunnallista tai alueellista suojelumerkitystä.

Suo sijaitsee aivan Järvelän taajaman tuntumassa ja on nykyisellään tämän takia tärkeä paikallinen virkistysalue.

Johtopäätökset

Hallinto-oikeus on todennut, että hankkeesta aiheutuisi sekä melu- että pölyhaittoja Järvelän taajamaan. Haittoja on ympäristölupaviraston päätöksessä pyritty ehkäisemään asettamalla lupamääräys, jonka mukaan koillis- ja itätuulten aikana pölyämistä aiheuttava toiminta on rajoitettava lohkolle 2 ja lohkon 3 itäosaan. Myös sosiaali- ja terveysministeriö on lausunnossaan katsonut, että sääntelemällä menetelmävalintoja ja rajoittamalla toimintaa määrätyissä tuuliolosuhteissa haittoja voidaan riittävästi rajoittaa.

Hallinto-oikeus on todennut, että turvetuotanto tapahtuisi lyhyenä kesäkautena poutasäällä, ja tehollista toimintaa olisi sääolosuhteista riippuen keskimäärin 50 vuorokautta. Työtä tehdään silloin ympäri vuorokauden. Toiminnanharjoittajan vastuulle jätetty toiminnan rajoittaminen tuulen suunnasta riippuen tuona tehokkaana työskentelyaikana ei ole hyväksyttävää. Se on myös valvonnan kannalta ongelmallista. Rajoituksilla ei pystytä estämään aumojen eikä kenttien pinnalla kuivumassa olevan irrotetun turpeen pölyämistä.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaisesti ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Saman lain 4 §:n mukaisen ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaatteen mukaan haitalliset ympäristövaikutukset on pyrittävä ehkäisemään ennakolta tai rajoittamaan ne mahdollisimman vähäisiksi. Sijoituspaikan soveltuvuus aiottuun toimintaan korostuu lupaharkinnassa, kun pilaantumista ehkäisevät keinot ovat vähäiset.

Hallinto-oikeus on arvioinut hakijan selvitysten ja sosiaali- ja terveysministeriön lausunnon perusteella, että hankkeen meluvaikutuksista ei aiheutuisi terveyshaittaa. Meluvaikutuksia on kuitenkin tämän lisäksi arvioitava eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n näkökulmasta.

Kun arvioidaan eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 2 momentin mukaista rasituksen kohtuuttomuutta, paikallisia olosuhteita ja rasituksen muuta tavanomaisuutta, on otettava huomioon, että Järvelänsuon sijainti on turvetuotantoalueeksi poikkeuksellinen taajaman läheisyydestä johtuen. Turvetuotantoa suunnitellaan sijoitettavaksi alueelle, jonka läheisyydessä asutus on jo olemassa. Sillä pienimuotoisella palaturpeennostolla, jota Järvelänsuolla on vuosikymmeniä sitten tapahtunut, ei ole merkitystä tässä suhteessa. Toiminnan intensiivisin vaihe tulisi olemaan juuri kesäkuukausien kuivina ja aurinkoisina päivinä, jolloin asukkaiden odotukset asuinympäristönsä puhtaudesta ja virkistyskäyttömahdollisuuksista ovat suurimmillaan. Tämä aiheuttaa erityisiä vaatimuksia melu- ja pölyhaittojen torjunnalle. Tehokkain haittojen torjuntatapa olisi riittävän pitkä välimatka asutuksen ja tuotantoalueen välissä. Siihen ei näissä oloissa ole mahdollisuuksia. Toiminnan rajoittamista tuulen suunnasta riippuen ei voida pitää riittävän tehokkaana takeena haittojen vähentämisestä.

Hallinto-oikeus on katsonut selvitetyksi, että suunnitellusta turvetuotannosta tulisi aiheutumaan ainakin eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta pöly- ja meluhaittoina, eikä pölyhaitoista johtuvien terveyshaittojenkaan aiheutumista voida hankalimmissa tilanteissa täysin poissulkea. Turvetuotanto myös aiheuttaisi ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin e-kohdan tarkoittamaa ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä. Ottaen huomioon suon sijainnin Järvelän taajaman vieressä tätä ympäristön pilaantumista on pidettävä merkittävänä. Edellytyksiä luvan myöntämiselle ei siten ole.

Kun hakemus on näin tullut hylätyksi, raukeaa lausunnon antaminen väitteestä, jonka mukaan asian käsittelyssä olisi tapahtunut menettelyvirhe, kun Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymää ei ollut kuultu ympäristölupavirastossa.

Sovelletut oikeusohjeet

Soveltaminaan oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n, ympäristönsuojelulain 3, 4, 6 ja 42 §:n sekä ilmanlaadusta annetun valtioneuvoston asetuksen (711/2001) 3 §:n ja 12 §:n 3 momentin.

6. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

6.1 Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan sille uudelleen käsiteltäväksi.

Turvetuotannon aiheuttaman turvepölyn leviämismallilaskelma Järvelänsuolla on tehty tasaiselle maastolle ja olettaen, että toiminta on jatkuvaa. Puuston suojavaikutusta ei ole laskelmissa otettu huomioon. Tuotannosta aiheutuvat pitoisuuslisäykset on laskettu hyvin maatuneelle turpeelle. Tuotannon alkuvaiheessa, kun kerätään vähän maatunutta turvetta, pitoisuuslisäykset ovat pienempiä. Hakemukseen oheistetussa meluvaikutusselvityksessä arviointi on tehty vähän ääntä vaimentavien olosuhteiden perusteella. Tämän vuoksi hakemuksen vaikutusarviot on tehty vaikutusten kannalta haitallisimpien olosuhteiden perusteella, jolloin käytännössä tuotantoalueen ja asutuksen välinen maasto on paljaana.

Koko Järvelän taajama ja siinä valituksenalaisen päätöksen mukaan asuvat noin 2 500 ihmistä eivät ole hankkeen vaikutuksen piirissä. Vaikutustarkastelu on rajattava koskemaan yksinomaan Kivisojan asutusalueen itäreunaa ja sillä olevaa asutusta, joka on vakituista, ei loma-asutusta. Tuotantoalueen sijainti ei ole päätöksessä todetun mukaisesti poikkeuksellinen, vaan vastaavanlaisia sijoittumisia on lukuisia riippumatta hankkeiden sijoittumisesta valtakunnassa.

Naapuruussuhdelain nojalla voidaan turvata vain yksityistä etua, ei yleistä etua, niin kuin valituksenalaisessa päätöksessä on aiheettomasti tehty.

Sosiaali- ja terveysministeriö on todennut lausunnossaan, että pehmeän suoalueen maavaimennus huomioon ottaen yöajan ohjearvon L _{Aeq, 22-07 h} 45 dB ylittymistä ei tapahdu tai se on oletettua pienempi, ja arvioinut, että melutasot jäävät suurimman osan toimintapäivistä alle nykyisten ohjearvojen, eikä toiminnan voida katsoa aiheuttavan melusta johtuvaa terveyshaittaa. Ympäristönsuojelulain 3 ja 42 §:ssä tarkoitettua luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa ei voi aiheutua.

Hallinto-oikeus on katsonut melupäästöjen kuitenkin aiheuttavan naapuruussuhdelain 17 §:ssä tarkoitettua luvan myöntämisen esteenä olevaa kohtuutonta rasitusta suunnitellun tuotantoalueen läheisyydessä olevalle asutukselle. Samoin hallinto-oikeus on katsonut, että melurasitus ylittää naapuruusoikeudellisen sietokynnyksen ja että kysymys on pysyvästä rasituksesta.

Turvetuotannon meluvaikutus on lyhytkestoista, koska tuotantotoimintaa harjoitetaan kaikkiaan 40 vuorokautena vuodessa. Kaikkina ajankohtina tuotantotoiminta ei ole ympärivuorokautista. Varsinaista tuotantotoimintaa on vain osan aikaa vuodesta, jolloin vaikutukset ovat pikemminkin ajoittaisia touko-elokuun välisellä ajalla lyhemmille tai pitemmille poutajaksoille ajoittuvia, eivät siis alati jatkuvia, mikä seikka on myös pölyvaikutuksen osalta otettava huomioon häiritsevyysarvioinnissa.

Turvetuotannossa melulähde ja pölyvaikutusta pääasiallisesti aiheuttavat toiminnot sijoittuvat tuotantoalueelle ja siellä vielä eri puolille tuotantoaluetta, jolloin päästölähteen etäisyyden taajamasta vaihdellessa suurestikin taajamassa kuultavissa olevaa meluvaikutusta ei edes koko aikaa aiheudu. Myöskään tuotantokatkosten aikana ei aiheudu ollenkaan melua. Melu on maataloustraktorien ja niiden vetämien työkoneiden aikaansaamaa tavanomaista melua. Lämmityskaudella tapahtuva turpeen kuljetus kuorma-autoyhdistelmillä tapahtuu tuotantoalueen keski- ja pohjoisosista suoraan Hollola-Tammela kantatielle 54 tuotantoalueelta pois päin, pohjoissuuntaan taajamaan nähden. Tämä toimintavaihe on käytännössä täysin haitaton.

Koska kunnostusjyrsintä ja ruuvaus ovat lyhytkestoisia työvaiheita ja koska ne hakemuksen mukaisesti ajoitetaan kello 07-22 väliseen aikaan tapahtuviksi, ei niiden meluvaikutuksesta aiheudu päätöksessä arvioidun suuruista haittaa. Sanotun vaiheen asutukseen kantautuva vaikutus voi koskea vain lähinnä asutusta olevaa lohkoa 1. Melulähde liikkuu alueella samalla tavoin kuin tuotantovaiheen melulähde.

Silloin, kun tuotantoa pitää ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräyksen 6 toisen kappaleen mukaisesti koillis- ja itätuulilla haitallisten pölypäästöjen estämiseksi rajoittaa, vähennetään myös meluvaikutusta, koska melua aiheuttavat tuotantovaiheet tällöin lähinnä asutusta olevalla tuotantolohkolla 1 keskeytetään ja tuotantotoiminta kenttien valmiudesta riippuen mahdollisesti siirretään kauempana olevalle lohkolle 2 tai lohkon 3 itäosaan.

Järvelänsuon alue on 8.2.1999 vahvistetussa seutukaavassa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M-merkintä). Vuosina 1986-1987 laaditussa Järvelän osayleiskaavassa osa Kivisojan asuntoalueen ja Isosuon (Järvelänsuon) välistä suoaluetta on merkitty turpeenottoalueeksi (EO-merkintä). Seutusuunnitelmassa alue on osoitettu turvetuotantoalueeksi merkinnällä EO-2. Merkittävältä osalta aluetta Järvelänsuo on ollut turvetuotannossa, jonka jäljet näkyvät selvästi maastossa, ja alueella on myös metsäojitusta.

Alueella on jo aikaisemmin vuosikymmeniä ennen asutuksen laajentumista suon suuntaan Kivisojan alueelle harjoitettu turpeen nostoa ja sen tehdasmaista jalostusta. Yleisessä tiedossa paikkakunnalla on ollut alueen säilyminen keskeisiltä osin teollista turvetuotantoa harjoittavien yhtiöiden omistuksessa. Yleisessä tiedossa on ollut myös suon soveltuvuus aikaisempaa laajamittaisempaan turvetuotantoon. Näistä syistä on ollut odotettavissa, että turpeen nostaminen käynnistyy alueella uudelleen jossakin vaiheessa. Osoituksena siitä ovat muun muassa kaava- ja suunnitteluratkaisut. Järvelänsuon turvetuotantoalue sijoittuu sille osa-alueelle kunnan toimintoja, jossa yleiskaavalla on osoitettu alueita muuta teollista toimintaa varten (viereinen Järvelän teollisuusalue). M-merkintä (maa- ja metsätalous) ei toimintojen ja niiden alueen luonnontilaan aiheuttamien vaikutusten samankaltaisuuden vuoksi estä alueen käyttämistä turvetuotantoon.

Valtakunnassa on noin 700 turvetuotantoaluetta niin, että vakituista ja loma-asutusta sijoittuu jopa avonaisessa maastossa ja vallitsevien tuulten suuntien kannalta haitallisemmissa oloissa lähemmäksi turvetuotantoaluetta kuin Järvelänsuon tapauksessa. Näin on asian laita esimerkiksi A Oy:n Hattulan ja Rengon Väärälammensuon turvetuotantoalueella, jonka ympäristölupa-asiassa korkein hallinto-oikeus on 13.5.2002 antanut päätöksen taltionumero 1087.

Järvelänsuon tuotantotoiminnasta aiheutuva melu ei paikalliset ja yleisetkään olosuhteet huomioon ottaen poikkea tavanomaisesta jo olemassa olevasta asutukseen kohdistuvasta melurasituksesta, minkä lisäksi se on ollut ennakoitavissa. Meluvaikutus ei ole myöskään sillä tavoin häiritsevää, että sietokynnys asutusalueella ylittyisi. Tämän vuoksi se ei myöskään voi olla eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 2 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Teollisuusalueen osalta ei ole tarpeen tehdä samaa tarkastelua kuin vakituisen asutusalueen osalta, mutta sen ja tuotantoalueen sijainnista sekä väliin jäävästä suojavyöhykkeestä johtuen meluvaikutukset senkin suuntaan ovat varsin lieviä.

Pölyn osalta A Oy on lausunut, että TSP-ohjearvon ylittyminen taajaman lähialueella on mahdollista vain poikkeavissa sääoloissa, joita ei voi tilastollisesti edes sattua jokaiselle noin 15 satokierrolle. Käytännössä tilanne voi syntyä tuulen suunnan ollessa koillisesta tai idästä, eli tuotantoalueelta taajamaan ja teollisuusalueelle päin, ja sen ollessa riittävän voimakas viedäkseen pölyä etäälle. Koillis- ja itätuulien osuus kaikista tuulista touko-elokuussa vuosina 1961-1990 on Jokioisten observatorion mukaan ollut 18 prosenttia. Ohjearvon ylittyminen edellyttäisi rajoittamatonta ja jatkuvaa tuotantotoimintaa mainituissa tuuliolosuhteissa ja paljasta maastoa tuotantoalueen ja asutuksen välissä.

Valituksenalaisessa päätöksessä johtopäätös mahdollisen terveyshaitan ja kohtuuttoman rasituksen asutukselle aiheutumisesta on tehty mainituilla ääriperusteilla. Hallinto-oikeus on katsonut muun muassa, että luvan saaja ympäristöluvan määräyksiä laiminlyöden jättää rajoittamatta toimintansa lohkolla 1 ja lohkon 3 länsiosassa pölyn leviämisen kannalta haitallisissa tuuliolosuhteissa tai että toiminnan rajoittaminen ei vaikuta ollenkaan pölypäästöä vähentävästi ja että tuotantoalueen ja asutuksen välissä olevalla puustolla ei ole vaikutusta pölyn leviämiseen.

Vallitsevat tuuliolot jo sinällään vähentävät pölyhaitan aiheutumisen mahdollisuutta. Kun itä- ja koillistuuliin vielä liittyy toiminnan rajoitusta koskeva määräys, ei ohjearvojen ylittymistä, kohtuutonta rasitusta ja terveyshaittaa voi aiheutua. Hallinto-oikeuden ratkaisu on paitsi virheellinen myös ristiriidassa edellä mainitun korkeimman hallinto-oikeuden samoista seikoista antaman ratkaisun kanssa.

Kuopion yliopiston turvepölyn leviämismallilaskelman (30.8.2001) mukaan pölypitoisuuden lisäys asutusalueen reunassa ei korkeimmillaan ylitä vuorokausikeskiarvoa arvioituna 50 ym/m³, oikeastaan 50 µg/m³, (PM ₁₀ ) imuvaunumenetelmää käytettäessä. PM _2,5 -hiukkasten osuuden ollessa noin 50 prosenttia kaikista pölyhiukkasista olisi niiden lisäys vuorokausikeskiarvoon sosiaali- ja terveysministeriön lausunnon mukaan enimmillään noin 25 ym/m³, oikeastaan 25 µg/m³. Yliopiston selvityksen mukaan PM _2,5 -pitoisuuden alenema on voimakasta 500 metrin etäisyydellä tuotantosaran reunasta kaikissa stabiilisuusluokissa F-luokkaa (yö) lukuun ottamatta. Sosiaali- ja terveysministeriö on tältä osin todennut johtopäätöksenään, että "... todellisuudessa PM _2,5 -hiukkasten todennäköisyys Järvelän taajama-alueella jää käytännöllisesti katsoen lähes aina hyvin pieneksi. Käyttämällä toisioerottimella varustettua imuvaunua, rajoittamalla turpeen nostoa ja käsittelyä itä- ja luoteis- (oikeastaan koillis-) tuulien aikana sekä tyynellä säällä ja rajaamalla hanke vaihtoehtoon 159 hehtaaria, pölyn leviämistä voidaan merkittävästi vähentää ja välttää terveyshaitan ympäristölle aiheutuminen."

Turveaumat on sijoitettu tuotantoalueelle mahdollisimman kauas asutuksesta lähimmillään noin 900 metrin päähän, eikä niistä voi mitenkään kulkeutua turvepölyä asustusalueille hallinto-oikeuden päätöksessä katsotuin määrin. Kentän pinnasta ei turvepölyä voi irrota tuulten aikana läheskään samassa määrin kuin sitä samoissa olosuhteissa käsiteltäessä, eikä myöskään suuremmissa tuulennopeuksissa, jolloin toiminta on keskeytettynä (>10 m/s).

Ilman laatua koskevat ohjearvot eivät hankkeen toteuttamisen johdosta ylity asutusalueilla niin sanotuissa häiriintyvissä kohteissa.

Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta ei koske ja velvoita suoraan toiminnanharjoittajia, vaan kuntia, joille asetuksella on yleisen ilmanlaadun osalta asetettu seuranta- ja toimintavelvoitteita. Asetusta ei voida soveltaa siten, että 1.1.2005 voimaan tulevia raja-arvoja sovelletaan taannehtivasti taikka ennenaikaisesti luvan myöntämisen edellytysten harkinnassa jo vuonna 2003, ja sillä tavoin, että ilman seurantaa todetaan jo nyt olevan tarvetta ryhtyä toimenpiteisiin, sekä sillä tavoin, että kunnille ja mahdollisesti toiminnanharjoittajille ei jää mahdollisuutta teknisin ratkaisuin tai tarvittaessa rajoittein sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen. Asetusta on päätöksessä sovellettu virheellisesti.

Hallinto-oikeuden johtopäätös pölyvaikutuksen voimakkuudesta ja kohtuuttoman rasituksen aiheutumisesta on virheellinen. Kumotussa ympäristöluvassa olleilla toimintarajoitteilla, joihin sosiaali- ja terveysministeriö on keskeisiltä osin yhtynyt ja jotka yhtiö on hyväksynyt, voidaan riittävän luotettavasti estää ohjearvojen ylittyminen ja kohtuuttoman pölyrasituksen ja mahdollisen terveyshaitan asutukselle aiheutuminen. Luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät myös tältä osin.

Tuotantoalueen ja asutuksen väliin jää puustoista suoaluetta vyöhykkeenä, joka on kapeimmillaan noin 400 metriä. Pääosa alueesta on hakijan omistuksessa. Teollisuusalueen kohdalla omistuksessa oleva suojavyöhyke on kapeimmillaan noin 200 metriä leveä. Hakija on sitoutunut säilyttämään omistamansa alueen puustoisena koko toiminta-ajan ja lisäksi parantamaan sen suojavyöhykkeenä toimimista käytettävissä olevin toimenpitein. Käytännössä yhtiön omistuksessa oleva osa suojavyöhykettä on yksin riittävä vähentämään melu- ja pölyvaikutuksia. Suojavyöhyke varmentaa, ettei asutukselle aiheudu kohtuutonta rasitusta melu- ja pölyvaikutuksina ja sen, että toiminnalle ei ole tarpeen asettaa ympäristölupaviraston päätöksessä asetettuja tiukempia rajoitteita.

Yhtiö on hankkinut suunnitellun Järvelänsuon tuotantoalueen omistukseensa vuosina 1994 ja 1995 tekemillään kaupoilla turvetuotannon harjoittamista varten. Alue ei ole yleisessä virkistyskäytössä termin varsinaisessa tarkoituksessa ja merkityksessä. Kärkölän kunta julkisista virkistyspalveluista vastuullisena ei ole kaavoittanut aluetta yleiseksi virkistysalueeksi eikä ryhtynyt hankkimaan aluetta siinä tarkoituksessa hallintaansa. Kuntalaiset ovat käyttäneet suoaluetta esimerkiksi marjastukseen jokamiehen oikeuden nojalla. Hankkeen vaikutuspiirissä ei ole muutoinkaan yleistä virkistyskäyttöä varten perustettuja alueita.

Voimassa olevassa seutukaavassa Järvelänsuon alue on varattu maa- ja metsätalousalueeksi (M). Kaavavarauksen mukaiseen toimintaan ja turvetuotantoon liittyy sekä toiminnallista että ympäristövaikutteista samankaltaisuutta, minkä vuoksi M-varauksen on katsottu mahdollistavan myös turvetuotannon harjoittamisen.

Varsinaisen 159,6 hehtaarin tuotantoalan ulkopuolelle jää yhtiön hallussa olevaa aluetta 66,2 hehtaaria, jolle sijoittuvat 6,7 hehtaarin suuruinen pintavalutuskenttä, muita vesiensuojelurakenteita, auma-alueet ja tiestöä. Koko suokokonaisuuden pinta-ala on 336 hehtaaria, joten toiminnan ulkopuolelle jää suokokonaisuudesta noin 165 hehtaaria. Toiminnan ulkopuolelle jäävän alueen olosuhteet eivät voi hankkeen toteuttamisen johdosta muuttua sillä tavoin, että alueita ei olisi mahdollista käyttää tavanomaiseen virkistäytymiseen jokamiehen oikeuden nojalla.

Suoaluetta ei ole rauhoitettu eikä sisällytetty suojeluohjelmaan eikä sillä ole katsottu olevan valtakunnallista tai alueellista suojelumerkitystä. Kärkölän kunnassa on käytettävissä riittävästi suopinta-alaa suoalueilla tapahtuvaan virkistyskäyttöön jokamiehen oikeuden nojalla ja luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat kohteet on suojeltu. Kohteita on myös lähellä taajamaa. Muutoinkaan Järvelänsuon sijainti ei voi olla syynä alueen arvon korostamiseen.

Luvan myöntämiselle ei ole olemassa ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentissa tarkoitettuja luonnonsuojelullisia esteitä. Asiassa on kysymys päästö- ja immissioluvan, ei alueidenkäyttöluvan, hakemisesta ja myöntämisestä. Tämän vuoksi asiassa ei ole kysymys ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin e-kohdassa tarkoitetusta ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymisestä eikä myöskään ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta ympäristön merkittävästä pilaantumisesta. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston luparatkaisussa oli otettu riittävästi huomioon ympäristönsuojelulain 4 §:n tarkoittamat yleiset periaatteet haittojen ennalta ehkäisyyn ja niiden minimointiin.

6.2 Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto ja Hämeen ympäristökeskus ovat antaneet valituksen johdosta lausunnot.

Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymä, Kärkölän kunnanhallitus, Kärkölän ympäristölautakunta, B, D ja C sekä E ja F ovat antaneet valituksen ja annettujen lausuntojen johdosta selitykset. Selityksessään E ja F ovat vaatineet muun ohella katselmuksen suorittamista Järvelänsuolla.

Kärkölän Luonnonystävät ry:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen valituksen ja annettujen lausuntojen johdosta.

A Oy on antanut lausuntojen ja selitysten johdosta vastaselityksen.

7. Merkintä

Merkitään , että Kärkölän kunnanvaltuusto on 13.12.2004 hyväksynyt Järvelän, Kirkonkylän, Lappilan ja Marttilan taajamien osayleiskaavan ja että Kärkölän kunnanhallitus on kokouksessaan 7.3.2005 pykälän 62 kohdalla päättänyt, että osayleiskaava tulee ennen kuin se on saanut lainvoiman voimaan siltä osalta, johon valitusten ei katsota kohdistuvan. Isosuon alue on osayleiskaavassa merkitty lähivirkistysalueeksi. Muun muassa A Oy on valittanut osayleiskaavasta Kouvolan hallinto-oikeudelle, joten osayleiskaava ei nyt puheena olevalta osalta ole tullut voimaan.

8. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

8.1 Käsittelyratkaisu

Vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään hallintolainkäyttölain 41 § huomioon ottaen, koska katselmuksen toimittaminen E:n ja F:n vaatimuksesta on ratkaisun lopputulos huomioon ottaen tarpeetonta.

8.2 Pääasiaratkaisu

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

8.2.1 Pääasiaratkaisun perustelut

8.2.1.1 Sovellettavista säännöksistä ja niiden perusteluista

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

Saman pykälän 2 momentissa säädetään, että arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa muun ohella terveyshaittaa, ympäristön yleisen viihtyisyyden vähentymistä tai muu niihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

Terveyshaitalla tarkoitetaan ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan, paitsi ihmisessä todettavaa sairautta tai muuta terveydenhäiriötä, myös sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella 1 kohdan mukaan toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski ja 2 kohdan mukaan alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Saman pykälän 2 momentin mukaan lupaviranomaisen on tutkittava asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset sekä luvan myöntämisen edellytykset. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon, mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää muun ohella, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa mainitussa momentissa tarkoitettuja seurauksia. Sanottuihin kiellettyihin seurauksiin kuuluu momentin 1 kohdan mukaan terveyshaitta, 2 kohdan mukaan merkittävä muu ympäristön pilaantuminen tai sen vaara ja 5 kohdan mukaan eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu kohtuuton rasitus.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan toiminnan sijoittamisessa on lisäksi noudatettava muun muassa, mitä 6 §:ssä säädetään.

Hallituksen esityksessä ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi (84/1999 vp) on ehdotetun ympäristönsuojelulain 6 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa 1 momentin osalta todettu muun ohella, että kaikki ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat toiminnot tulisi mahdollisuuksien mukaan sijoittaa siten, että ympäristön pilaantuminen voidaan ehkäistä. Säännös olisi lähtökohta kaikkien pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa. Momentin mukaan haittojen syntymisen ehkäisyssä on tärkeää toiminnan oikea sijoittuminen. Toiminnan sijoittaminen ja muut toiminnan haitallisten vaikutusten ehkäisytoimet muodostaisivat kokonaisuuden. Pykälän 1 momentin perussääntöä arvioitaisiin ottaen huomioon 2 momentissa mainitut seikat.

Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan sijoittumisen sopivuuden arvioinnissa lähtökohtana olisi edellä mainittujen perustelujen mukaan toiminnan luonne. Esimerkiksi sikalan hajuhaittojen ehkäisyssä käytettävien teknisten torjuntatoimien merkitys voi olla varsin rajoitettua verrattuna toiminnan sijoittamisen merkitykseen. Suuren energiatuotantolaitoksen sijoittumisratkaisu saattaa puolestaan olla haittojen ehkäisyn kannalta toissijainen verrattuna käytettäviin teknisiin puhdistusmenetelmiin. Toiminnan laatu tulisi myös suhteuttaa alueen luonnonolosuhteisiin sekä muihin vaikutusalueella sijaitseviin toimintoihin. Säännöksessä todettaisiin tämän vuoksi, että toiminnasta aiheutuva pilaantumisen todennäköisyys vaikuttaisi sijoitusharkintaan. Sijoituspaikan hyväksyttävyyteen vaikuttaisi mahdollinen toimintaan liittyvä onnettomuusriski. Esimerkiksi polttonesteiden jakeluasemaan voi liittyä erityinen riski, jos se sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintaan soveltuvalle pohjavesialueelle.

Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan tulisi samojen perustelujen mukaan ottaa huomioon myös alueen käyttötarkoitus. Alueen käyttömuoto kuvaisi sen herkkyyttä erilaisille ympäristövaikutuksille. Herkkiä alueiden käyttömuotoja ovat erityisesti asuin-, suojelu-, virkistys- ja palvelualueet. Tulevien käyttömuotojen ennakointi perustuisi lähinnä kaavoitukseen. Oikeusvaikutteisilla kaavoilla tarkoitettaisiin maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia asema- tai yleiskaavoja. Myös kaavamääräykset vaikuttaisivat sijoittumisen sopivuuden arviointiin.

Sanotussa hallituksen esityksessä olevien ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan sijoittamiskysymystä harkittaessa otettaisiin asemakaavan mukaisuuden lisäksi huomioon ympäristönsuojelulain 6 §:n yleiset vaatimukset. Asemakaavan lisäksi lupaviranomaisen tulisi ottaa huomioon myös oikeusvaikutteinen maakunta- ja yleiskaava, joiden merkitys riippuisi erityisesti kaavan maankäyttövarauksen erityisyydestä ja maankäyttöratkaisujen kokonaisuudesta. Esimerkiksi yleiskaavan maa- ja metsätaloutta koskeva aluevaraus ei sellaisenaan olisi luvan myöntämiseste teollisuuslaitokselle.

Ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetulla lailla (113/2000) kumotun ilmansuojelulain (67/1982) 9 §:n (1711/1995) nojalla ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvosta annettua valtioneuvoston päätöstä (480/1996) on ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan noudatettava, jollei sanotussa laissa toisin säädetä.

Edellä mainitun valtioneuvoston päätöksen 1 §:n mukaan päätöksen mukaiset ohjearvot on otettava huomioon ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi suunnittelussa, kuten maankäytön ja liikenteen suunnittelussa, rakentamisen muussa ohjauksessa ja ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa ja lupakäsittelyssä. Tavoitteena on, että ohjearvojen ylittyminen estetään ennakolta. Ohjearvojen ylittyminen on pyrittävä estämään pitkällä aikavälillä alueilla, joilla ilmanlaatu on tai saattaa toistuvasti olla huonompi kuin ohjearvo edellyttäisi. Ilmansuojelulain mukaista ilmalupaa koskevassa päätöksessä on mainitun pykälän mukaan lisäksi otettava huomioon toiminnan luonne ja sen vaikutus ympäristöön siten kuin ilmansuojelulain 7 §:n 2 momentissa säädetään. Ilmansuojelulain sijaan on 1.3.2000 alkaen tullut ympäristönsuojelulaki ja ilmaluvan sijaan ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa.

Edellä mainitun päätöksen 2 §:n mukaan ilman epäpuhtauksien aiheuttamien terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi on ohjeena, että hiilimonoksidin, typpidioksidin, rikkidioksidin ja hengitettävien hiukkasten pitoisuudet sekä kokonaisleijuma ulkoilmassa alueilla, missä asuu tai oleskelee ihmisiä ja missä ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille, ovat hiukkasten osalta enintään seuraavat:

- - - -
Hiukkaset, kokonaisleijuma (TSP):
Ohjearvo (20 oC , 1 atm: 120 µg/m³
Tilastollinen määrittely: vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste

Hiukkaset, kokonaisleijuma (TSP):
Ohjearvo (20 oC , 1 atm: 50 µg/m³
Tilastollinen määrittely: vuosikeskiarvo

Hengitettävät hiukkaset (PM ₁₀ )
Ohjearvo (20 oC , 1 atm: 70 µg/m³
Tilastollinen määrittely: kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo
- - - -

Ilmanlaadusta ympäristönsuojelulain 11 ja 117 §:n nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella (711/2001) on pantu täytäntöön neuvoston direktiivi 1999/30/EY ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/69/EY ilmassa olevan bentseenin ja hiilimonoksidin raja-arvoista samoin kuin eräitä ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY säännöksiä. Asetuksen tavoitteena on sen 1 §:n mukaan ehkäistä ja vähentää ympäristön pilaantumista vahvistamalla raja-arvot tässä asetuksessa tarkoitetuille ilman epäpuhtauksille ja ajankohdat, jolloin epäpuhtauksien pitoisuuksien tulee viimeistään olla raja-arvoja pienemmät. Alueilla, joilla ilman epäpuhtauksien pitoisuudet eivät ylitä raja-arvoja, ilmanlaatu on pyrittävä pitämään mahdollisimman hyvänä.

Asetuksen 2 §:n kohdassa 10 olevan määritelmän mukaan hengitettävillä hiukkasilla (PM ₁₀ ) tarkoitetaan asetuksessa hiukkasia, joiden aerodynaaminen halkaisija on alle 10 µm, ja pykälän kohdassa 11 olevan määritelmän mukaan pienhiukkasilla (PM _2,5 ) hiukkasia, joiden aerodynaaminen halkaisija on alle 2,5 µm.

Asetuksen 3 §:ssä säädetään, että ilman epäpuhtauksien aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi alueilla, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille, rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkasten, lyijyn, hiilimonoksidin tai bentseenin pitoisuudet ulkoilmassa eivät saa ylittää pykälässä asetettuja raja-arvoja. Hiukkasten (PM ₁₀ ) osalta raja-arvot ovat seuraavat:

- - - -
Keskiarvon laskenta-aika: 24 tuntia
Raja-arvo µg/m³ (293 K, 101,3 kPa): 50 ¹
Sallittujen ylitysten määrä kalenterivuodessa (vertailujakso): 35
Ajankohta, jolloin pitoisuuksien viimeistään tulee olla raja-arvoa pienemmät: 1.1.2005

Keskiarvon laskenta-aika: kalenterivuosi
Raja-arvo µg/m³ (293 K, 101,3 kPa): 40 ¹
Sallittujen ylitysten määrä kalenterivuodessa (vertailujakso): -
Ajankohta, jolloin pitoisuuksien viimeistään tulee olla raja-arvoa pienemmät: 1.1.2005
- - - -

¹ Tulokset ilmaistaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa.

Jos asetuksen 3 §:ssä säädetty raja-arvo ylittyy tai on vaarassa ylittyä, kunnan on asetuksen 12 §:n 1 momentin mukaan laadittava ja toimeenpantava asetuksen liitteen 6 mukaiset tiedot sisältäviä suunnitelmia tai ohjelmia, joilla raja-arvojen ylittyminen estetään säädetyissä määräajoissa. Ilmanlaadun turvaamisesta säädetään asetuksen 12 §:n 2 momentin mukaan ympäristönsuojelulain 102 §:ssä. Luvanvaraisista toiminnoista aiheutuvien päästöjen vähentämisestä sekä ennalta arvaamatta ilmenevän ilman merkittävän pilaantumisen ehkäisemisestä säädetään saman momentin mukaan erikseen. Asetuksen 12 §:n 3 momentin mukaan hengitettävien hiukkasten (PM ₁₀ ) pitoisuuksiin kohdistuvilla suunnitelmilla ja ohjelmilla on pyrittävä alentamaan myös pienhiukkasten (PM _2,5 ) pitoisuuksia.

Asetuksen 711/2001 valtioneuvostokäsittelyä varten on sitä koskevasta ehdotuksesta ympäristöministeriössä laadittu 31.7.2001 päivätty perustelumuistio. Siinä on luvanvaraisten toimintojen osalta lausuttu seuraavaa: "Tapauksissa, joissa raja-arvojen ylitys aiheutuu luvanvaraisesta toiminnasta, tulee ottaa huomioon ympäristönsuojelulain 41 ja 42 §:n säännökset. Lain 41 §:n vaatimus toiminnan järjestämisestä ympäristönsuojelulain ja sen nojalla annettujen säädösten mukaisesti tarkoittaa muun muassa, että lupaharkinnassa tulee noudattaa valtioneuvoston antamia ympäristön laatua koskevia asetuksia. Ympäristön laatutaso turvataan asettamalla lupamääräyksiä joko asetuksen tai tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Lain 42 §:n mukaan toiminnasta ei saa aiheutua terveyshaittaa, eikä merkittävää muuta ympäristön pilaantumista. Lain perusteluissa todetaan, että merkittävä pilaantuminen voi ilmetä eri tavoin ja sitä tulee harkita tapauskohtaisesti. Ympäristön laadusta annettu raja-arvo ei osoita sellaisenaan merkittävää pilaantumista, joten esimerkiksi ilmanlaadusta annettua terveysperusteista raja-arvoa matalampaakin pitoisuutta voidaan pitää merkittävänä pilaantumisena. Pilaantumisen merkittävyys riippuu muun ohella vaikutuksen voimakkuudesta, laajuudesta ja kohdealueen ominaisuuksista. Näin ollen raja-arvojen ylittymistä voidaan käyttää tapauksen mukaan ehdottomana luvan myöntämisen esteenä tai mitoitettaessa päästöjä koskevia lupamääräyksiä."

Asetuksella 711/2001 on kumottu valtioneuvoston päätös ilmanlaadun raja-arvoista ja kynnysarvoista (481/1996). Viimeksi mainitun päätöksen 1 §:n mukaan ilman epäpuhtauksien aiheuttamien terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi sai kokonaisleijuman pitoisuus ulkoilmassa alueilla, missä asuu tai oleskelee ihmisiä ja missä ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille, olla enintään seuraava:

- - - -
Hiukkaset, kokonaisleijuma (TSP):
Raja-arvo (20 oC, 1 atm): 300 µg/m³
Tilastollinen määrittely: vuoden vuorokausiarvojen 95. prosenttipiste

Hiukkaset, kokonaisleijuma (TSP):
Raja-arvo (20 oC, 1 atm): 150 µg/m³
Tilastollinen määrittely: vuosikeskiarvo
- - - -

8.2.1.2 Oikeudellinen arviointi

Järvelänsuon suunniteltu turvetuotantoalue sijaitsee Kärkölän kunnan keskustaajaman eli Järvelän välittömässä läheisyydessä. Kahden kilometrin säteellä tuotantoalueen reunasta asuu noin 2 500 ihmistä. Etäisyys tuotantoalueen reunasta lähimpiin asuinrakennuksiin on 400-500 metriä ja teollisuusalueelle noin 300 metriä. Väliin jäävä alue on metsäistä suota, josta osa on A Oy:n omistuksessa. Tuotantopinta-ala on 159,6 hehtaaria.

Turvetuotanto olisi käynnissä vuosittain touko-syyskuussa. Turpeen lastaaminen raskaan liikenteen ajoneuvoihin sekä kuljettaminen tapahtuisivat pääosin tuotantokauden ulkopuolella. Auma-alueet on suunniteltu alueen keskiosiin Suosaarten ympäristöön ja tuotantoalueen pohjoisosaan. Etäisyyttä asutuksesta aumoihin olisi vähintään 900 metriä. Kuljetusreitti kulkee suon pohjoispuolitse. Kunnostuksen ja tuotantovaiheen on arvioitu kestävän noin 30 vuotta.

Työkoneiden äänistä ja kuljetuskaluston käytöstä aiheutuu melua. Melun määrään voidaan vaikuttaa työkoneiden ja työmenetelmien valinnalla, mutta erityisesti alkuvuosien kunnostusjyrsintä ja kunnostusruuvaus aiheuttavat melua.

Hakijan toimittamassa meluselvityksessä on todettu muun muassa, että melun päiväajan ohjearvo 55 dB alittuu lähimmillä asuinalueilla, mutta matalien taajuuksien ohjearvot voivat ylittyä vähän ääntä vaimentavissa olosuhteissa pahimmissa toimintatilanteissa, ja on hyvin todennäköistä, että lähimmät asukkaat voivat kokea tällaisen melun häiritseväksi etenkin iltaisin ja yöaikaan. Tehtäessä kunnostusjyrsintää tai käytettäessä imuvaunua on hyvin todennäköistä, että yöaikainen ohjearvo 45 dB ylittyy vähän ääntä vaimentavissa olosuhteissa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on lausunnossaan todennut, että kun turpeennostoa tehdään vain sulan maan aikana, suoalue on katsottava akustisesti pehmeäksi maaksi. Sen vaimennusvaikutus olisi ollut syytä ottaa mukaan etenkin, kun on päädytty esittämään, että oletetussa pahimmassa tapauksessa yöajan L _{Aeq, 22-07 h} -taso voi ylittää 45 dB:n ohjearvon. Ministeriön arvion mukaan pehmeän suoalueen maavaimennus on niin suuri, että oletettua ohjearvon ylittymistä ei tapahdu tai se on ainakin oletettua pienempi. Ministeriö on arvioinut, että melutasot jäävät suurimpana osana toimintapäivistä alle nykyisten ohjearvojen eikä toiminnan siten voida katsoa aiheuttavan melusta johtuvaa terveyshaittaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että melusta aiheutuvan terveyshaitan mahdollisuus jää epävarmaksi. Toisaalta toiminta joka tapauksessa aiheuttaisi osassa Järvelän taajamaa melua, joka osaltaan on toiminnasta johtuvana ympäristön pilaantumisena otettava huomioon ympäristölupaharkinnassa.

Hankkeen aiheuttamia pölyvaikutuksia on hakijan teettämissä leviämismallilaskelmissa vertailtu niihin hiukkaspäästöjen raja- ja ohjearvoihin, joita on asetettu valtioneuvoston päätöksessä ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvosta (480/1996) ja valtioneuvoston päätöksessä ilmanlaadun raja-arvoista ja kynnysarvoista (481/1996). Viimeksi mainittu valtioneuvoston päätös on kumottu 15.8.2001 voimaan tulleella valtioneuvoston asetuksella ilmanlaadusta (711/2001). Leviämismallilaskelmassa (159,6 ha) todetaan muun muassa, että hengitettävien hiukkasten (PM ₁₀ ) ja kokonaisleijuman (TSP) ohjearvot saattavat ylittyä teollisuusalueella yhden kerran syklin eli satokierron aikana menetelmästä riippumatta, ja hakumenetelmää käyttäen TSP-ohjearvo saattaa poikkeavissa sääoloissa ylittyä myös taajaman lähialueella yhden kerran syklin aikana. Ylityksiä ei voida pitää marginaalisina, kun syklejä on noin 15 kesän aikana.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin nojalla myös ympäristölupaharkinnassa sovellettava valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (711/2001) asettaa 1.1.2005 alkaen uudet, aiempaa tiukemmat raja-arvot ilman hiukkaspitoisuuksille (PM ₁₀ ). Mainitun asetuksen 12 §:n 3 momentin mukaan myös pienhiukkasten (PM _2,5 ) pitoisuuksia on pyrittävä alentamaan hengitettävien hiukkasten (PM ₁₀ ) pitoisuuksiin kohdistuvilla suunnitelmilla ja ohjelmilla. Myös pienhiukkasista aiheutuva haitta on osaltaan otettava huomioon ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa. Tätä vaatimusta korostaa se, että suunniteltu toiminta-aika on 30 vuotta.

Ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa on ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin mukaan noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Saadun selvityksen mukaan luonnonsuojelusäännöksistä ei aiheudu estettä tai rajoituksia haetulle ympäristöluvalle. Tällaisessa tilanteessa voidaan luonto ja sen monimuotoisuus ottaa ympäristölupa-asiassa huomioon vain, jos luontoarvot ovat asianomaisesta toiminnasta johtuvan pilaantumisen tai sen vaaran kohteena, jos ne on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin ja 6 §:n nojalla tai jos ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentissa tarkoitetut säädökset sitä muutoin edellyttävät. Se, millaisiin seikkoihin on kiinnitetty huomiota ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisessa arviointimenettelyssä, ei vaikuta ympäristölupaa tai sen määräyksiä koskevan harkinnan alaan.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon, että hakemuksessa tarkoitettu Järvelänsuon turvetuotantoalue sijaitsee Kärkölän kunnan keskustaajaman välittömässä läheisyydessä, toiminnasta aiheutuisi näissä olosuhteissa mahdollisesti tiukennettavienkin lupamääräysten mukaisesti toimittaessa ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa, mikä ilmenee etenkin hiukkas- ja pienhiukkaspölyn lisääntymisenä, mutta osaksi myös meluhaittana sekä vesistön kuormittumisena. Hiukkasten ja melun osalta kysymys on ympäristön viihtyisyyden vähenemisestä, eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetusta kohtuuttomasta rasituksesta asuinkiinteistöillä sekä, etenkin hiukkasten osalta, ympäristönsuojelulaissa tarkoitetusta terveyshaitasta. Aiheutuvaa ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä merkittävänä. Lisäksi asetuksella säädetyt ilman hiukkaspitoisuuden raja-arvot toiminnan aiheuttaman olennaisen lisäyksen seurauksena osin ylittyisivät osassa Järvelän taajamaa. Merkittävä osa hiukkasista olisi pienhiukkasia.

Hakemuksessa tarkoitettu turvetuotantotoiminta ei ole sijoitettavissa Järvelänsuolle siten, että aiheutuva pilaantuminen ja pilaantumisvaara voitaisiin riittävästi ehkäistä.

Näin ollen toiminta ei ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentti ja 2 momentin 1 ja 2 kohta, 41 §:n 1 ja 2 momentti, 42 §:n 1 momentin 1, 2 ja 5 kohta ja 2 momentti huomioon ottaen täytä ympäristöluvan myöntämiselle laissa asetettuja edellytyksiä. Lupahakemus on siten hylättävä. Tämän vuoksi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi ja Jukka Mattila sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pertti Seuna ja Leena Nurmento. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.