12.5.2004

Asian aikaisempi käsittely

A:n kuolinpesä on hakenut Tampereen kaupungin ympäristölautakunnalta poikkeamislupaa kerrosalaltaan noin 60 m²:n suuruisen lomarakennuksen rakentamiseen Tampereen kaupungin Vattulan kylässä sijaitsevalle tilalle C. Uuden lomarakennuksen rakentamisen yhteydessä puretaan vanha noin 40 m²:n suuruinen lomarakennus.

Tampereen kaupungin ympäristölautakunta on 29.8.2002 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:n kuolinpesälle haetun poikkeamisluvan.

Päätöksen perustelujen mukaan tilalla on voimassa Aitolahti-Teisko rantayleiskaava, jonka mukaan tila C, jolle lupaa haetaan, sekä naapuritila D muodostavat yhden lomarakennuspaikan. Rantayleiskaavan valmisteluvaiheen perusselvityskarttoihin tilat on merkitty kahdeksi erilliseksi lomarakennuspaikaksi. Nyt haetulle tilalle on vuonna 1975 myönnetty poikkeuslupa loma-asunnon laajentamiseen. Tuolloin kokonaisrakennusoikeudeksi todettiin 88,5 m² ja rakennuksen rantaetäisyys sallittiin olevan 24,5 metrissä. Samoin naapuritilalle on myönnetty vuonna 1991 poikkeuslupa uuden loma-asuinrakennuksen rakentamiseen, joka on myös toteutettu. Vaikka nyt haetun tilan pinta-ala on suhteellisen pieni, eikä 3 000 m²:n vähimmäispinta-alavaatimus toteudukaan, vanhana lomarakennuspaikkana sillä ei ole enää merkitystä. Korvaavaa rakentamista on yleisesti puollettu.

Päätöksen perusteluissa todetaan edelleen, että ottaen huomioon vahvistetun rantayleiskaavan mitoitusperiaatteet ja sen, että toimenpide ei lisäisi rantarakennuspaikkojen määrää, haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle. Hankkeen ei voida todeta vaikeuttavan luonnonsuojelun eikä rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista.

2. Asian käsittely Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa

2.1. Valitus ja lausunnot hallinto-oikeudessa

B tilan D omistajana on valituksessaan vaatinut, että ympäristölautakunnan päätös kumotaan. Lisäksi B on vaatinut, että hallinto-oikeus velvoittaa rakennusvalvontaviranomaiset selvittämään tilalla C olevien rakennusten ja rakennelmien luvallisuuden.

Päätös on rantayleiskaavan vastainen. Tilat C ja D muodostavat kaavassa yhden lomarakennuspaikan ja rakennusoikeus tilalla D on jo käytetty kokonaan. Lisäksi tilan C pinta-alaan, 1 900 m²:n nähden tilalla on jo nyt riittävästi erilaisia rakennuksia. Tiettävästi rakennuksilla ei ole rakennuslupia.

Tampereen ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on esittänyt valituksen hylkäämistä. Rantayleiskaavan perusselvitysvaiheessa olemassa olevat rakennuspaikat merkittiin perusselvityskarttoihin, josta ne siirrettiin varsinaisiin kaavakarttoihin. Olemassa olevia lomarakennuspaikkoja ei poistettu sillä perusteella, että tila oli pienempi kuin 3 000 m². Tämä vähimmäispinta-ala vaadittiin vain uusilta, muodostettavilta lomarakennuspaikoilta. Kaavaan on virheellisesti jäänyt huomioimatta tilan C loma-asuntokäyttö, joka nyt poikkeamisella on haluttu korjata. Lomamökille ja saunalle on haettu ja saatu rakennusluvat.

A:n kuolinpesä on antanut selityksen.

E:lle tilan C uutena omistajana on varattu tilaisuus antaa selitys.

B on antanut vastaselityksen, jossa hän on muun ohella huomauttanut, että voimassa olevan rakennusjärjestyksen mukaan rakennuspaikan pinta-ala haja-asutusalueella ei voi olla pienempi kuin 2 000 m².

2.2. Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta B:n vaatimuksen rakennusvalvontaviranomaisten velvoittamisesta selvittämään tilalla C olevien rakennusten ja rakennelmien luvallisuus.

Muutoin hallinto-oikeus on tutkinut B:n ympäristölautakunnan päätöksestä tekemän valituksen ja hylännyt sen.

Perustelut

Rakennusvalvontaviranomaisten velvoittaminen selvittämään tilalla C olevien rakennusten ja rakennelmien luvallisuus

Ympäristölautakunnan valituksenalaisella päätöksellä ei ole ratkaistu, onko tilalle mahdollisesti rakennettu rakennuksia ilman rakennuslupaa tai rakennusjärjestyksen vastaisesti. Rakennusvalvonta-asia pannaan vireille kunnan rakennusvalvontaviranomaisessa. Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu ensi asteessa tutkia asiaa eikä velvoittaa rakennusvalvontaviranomaista ryhtymään toimenpiteisiin.

Poikkeamispäätös

Poikkeamispäätöstä koskevat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentin mukaan lupaa rakennuksen rakentamiseen ei saa myöntää siten, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista. Lupa on kuitenkin myönnettävä, jos yleiskaavasta johtuvasta luvan epäämisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa haittaa eikä kunta tai, milloin alue on katsottava varatuksi muun julkisyhteisön tarkoituksiin, tämä lunasta aluetta tai suorita haitasta kohtuullista korvausta ( ehdollinen rakentamisrajoitus ). Haittaa arvosteltaessa ei oteta huomioon omistussuhteissa yleiskaavan hyväksymisen jälkeen tapahtuneita muutoksia, ellei niitä ole tehty yleiskaavan toteuttamista varten.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan määrätä, ettei yleiskaava-alueella tai sen osalla saa rakentaa niin, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista ( rakentamisrajoitus ). Tällöin ei sovelleta, mitä 1 momentissa säädetään.

Mainitun lain 171 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen tässä laissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä kielloista tai muista rajoituksista.

Lain 172 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan poikkeaminen ei saa aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle.

Lain 211 §:n mukaan rakennuslain nojalla voimaan tullut vahvistettu yleiskaava on voimassa tämän lain mukaisena oikeusvaikutteisena yleiskaavana ja vahvistamaton yleiskaava oikeusvaikutuksettomana yleiskaavana.

Rakennushanketta koskeva selvitys

Rakennushanke koskee kerrosalaltaan noin 60 m²:n suuruisen lomarakennuksen rakentamista Tampereen kaupungin Vattulan kylässä sijaitsevalle tilalle C. Uuden lomarakennuksen rakentamisen yhteydessä puretaan vanha noin 40 m²:n suuruinen lomarakennus.

Tilalla on voimassa Aitolahti-Teisko rantayleiskaava, jonka mukaan tila C, jolle lupaa haetaan sekä naapuritila D muodostavat yhden lomarakennuspaikan. Kaavamääräysten mukaan yhdelle rakennuspaikalle saa rakentaa loma-asunnon, jonka kerrosala saa olla enintään 80 m², saunarakennuksen ja talousrakennuksen, joiden kummankin kerrosala saa olla enintään 25 m², sekä käymälän. Loma-asuntorakennus tulee sijoittaa vähintään 30 metrin ja saunarakennus vähintään 10 metrin päähän keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta. Rakennuspaikan pinta-alan tulee olla vähintään 3 000 m².

Tampereen kaupungin ympäristölautakunnan lausunnosta ja sen liitteistä ilmenee, että purettavalle lomarakennukselle on aikanaan myönnetty rakennuslupa.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Rakennusjärjestyksen suhde kaavaan on säännelty maankäyttö- ja rakennuslain 14 §:n 4 momentissa. Tämän lainkohdan mukaan rakennusjärjestyksessä olevia määräyksiä ei sovelleta, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on asiasta toisin määrätty. Alueella on voimassa Aitolahti-Teiskon oikeusvaikutteinen rantayleiskaava, jossa rakennuspaikan koosta on erikseen määrätty ja siten kunnallisessa rakennusjärjestyksessä olevia säännöksiä ei sovelleta tässä asiassa.

Hanke sijaitsee kaavan loma-asuntorakentamiseen tarkoitetulla RA-alueella. Tilaa C ei kuitenkaan ole kaavassa osoitettu omaksi lomarakennuspaikaksi, minkä vuoksi hankkeen toteuttaminen vaatii poikkeuksen myöntämistä rantayleiskaavasta.

Tilalla C sijaitsee loma-asunto, jolla on rakennuslupa. Tila on siten jo olemassa oleva itsenäinen lomarakennuspaikka. Lautakunnan lausunnon mukaan tila on virheellisesti jäänyt merkitsemättä lomarakennuspaikaksi lopulliseen kaavakarttaan.

Purettavan ja suunnitellun lomarakennuksen koko huomioon ottaen hankkeessa on kysymys pääosin korvaavasta rakentamisesta. Hakemusasiakirjojen mukaan uusi lomarakennus on suunniteltu sijoitettavaksi vanhan lomarakennuksen paikalle. Uusi lomarakennus on kooltaan kaavamääräyksen mukainen.

Näillä perusteilla hakemuksen tueksi on esitetty erityinen syy, eikä hanke aiheuta haittaa rantayleiskaavan toteuttamiselle eikä alueiden käytön muulle järjestämiselle. Hakemus täyttää myönteiselle poikkeamispäätökselle laissa säädetyt edellytykset eikä lautakunnan päätöstä ole syytä muuttaa.

Sovelletut oikeusohjeet:

Maankäyttö- ja rakennuslaki 14 § 4 mom, 43 § 1 ja 2 mom, 171 § 1 mom, 172 § 1 mom 1 kohta ja 211 §

3. Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

3.1. Valitukset ja lausunnot korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Tampereen ympäristölautakunnan päätökset kumotaan. Lisäksi B on vaatinut, että A:n kuolinpesä velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 500 eurolla.

Vaatimusten perusteluina on muun muassa esitetty, että poikkeamista on haettu tilalle C, joka vahvistetussa Aitolahti-Teiskon rantayleiskaavassa muodostaa naapuritilan D kanssa yhden lomarakennuspaikan, jonka pinta-ala tulee olla vähintään 3 000 m². Yleiskaavan mukaan rakennuspaikalle saa rakentaa loma-asunnon, jonka kerrosala saa olla enintään 80 m², sauna- ja talousrakennuksen, joiden kummankin kerrosala saa olla enintään 25 m² sekä käymälän. Loma-asuntorakennus tulee sijoittaa vähintään 30 metrin ja saunarakennus vähintään 10 metrin päähän keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta. Edellä mainittu kaavan mukainen kokonaisrakennusoikeus on osoitettu tiloille C ja D yhteisesti.

Poikkeamislupa-asioiden ratkaisuvalta ranta-alueella rakennettaessa kuuluu lähtökohtaisesti alueelliselle ympäristökeskukselle. Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentin mukaan ympäristökeskus ratkaisee poikkeamisen, kun kysymys on uuden rakennuksen rakentamisesta ranta-alueelle, jolla ei ole voimassa ranta-aluetta koskevaa asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Kyseessä olevalla ranta-alueella on voimassa vahvistettu yleiskaava, jota voidaan käyttää rakennusluvan myöntämisen perusteena. Lähtökohtaisesti hakemuksessa tarkoitetulla tilalla ei ole käytettävissä kaavan mukaista rakennusoikeutta lainkaan, jolloin uuden rakennuksen rakentaminen tai vanhan laajentaminen kuuluisi suunnittelutarveratkaisuna tai poikkeamislupa-asiana ympäristökeskuksen toimivaltaan ja ranta-asemakaava-asiana kunnan toimivaltaan. Poikkeuslupa-asiana se ei kuuluisi tässä tilanteessa kunnan toimivaltaan.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 2 momentin mukaan poikkeamistoimivalta on ympäristökeskuksella, kun kysymys on uuden rakennuksen rakentamisesta ranta-alueelle.

Poikkeuslupahakemuksessa tarkoitetulla tilalla suunniteltu rakennushanke tarkoittaa maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n mukaan uuden rakennuksen rakentamista. Korjaustöitä lienee pidettävä rakennuksen rakentamisena.

Uuden rakennuspaikan muodostaminen ja uuden loma-asuntorakennuksen rakentaminen aiheuttaa B:lle haittaa ja suoranaista vahinkoa ranta-alueen rakennuskannan tiivistymisenä. Rakennushanketta ei voida pitää myöskään niin sanottuna korvaavana rakentamisena, kun poikkeamisluvalla sallitaan olemassa lomarakennuksen suurentaminen ja vahvistetaan voimassa olevaa kaavaa mukaileva asuin- ja talousrakennuksen rakennusoikeus. Lisäksi tilasta muodostetaan ranta-alueelle uusi rakennuspaikka.

Naapuritilan pinta-ala ja rakennuspaikan poikkeamisluvalla saama rakennusoikeus huomioon ottaen tällainen rakennushanke vahvistetun yleiskaavan vastaisena loukkaa ranta-alueen maanomistajien yhdenvertaisuutta. Rakennuskannan tiivistäminen ja rakennusten lukumäärän lisääminen ennestään tiheään kaavoitetulla ja rakennetulla ranta-alueella laskee väistämättä myös alueen muiden lomarakennusten arvoa.

Naapuritilan olemassa olevan lomarakennuksen korjaaminen olisi hyväksyttävissä, koska ranta-alueen rakennuskanta sekä rakennusten lukumäärä ja rakennusoikeus pysyisivät ennallaan eikä rakentaminen vaikeuta yleiskaavan myöhempää toteutumista.

Uuden rakennuspaikan muodostaminen ja uuden rakennuksen rakentaminen edellyttävät rakennuspaikkakohtaista laajempaa suunnittelua kuten ranta-alueen asemakaavaa tai vähintään suunnittelutarveratkaisua, jos katsotaan, ettei hakemuksessa tarkoitetulla tilalla ole enää kaavan mukaista rakennusoikeutta lainkaan.

F on A:n kuolinpesän puolesta antanut valituksen johdosta selityksen, jossa hän on esittänyt B:n valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä.

E:lle on varattu tilaisuus antaa selityksensä valituksen johdosta.

Tampereen ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa lautakunta on esittänyt valituksen hylkäämistä.

B on antanut vastaselityksen, jossa hän on uudistanut vaatimuksensa.

3.2. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Suunnittelutarvetta ranta-alueella koskevat säännökset

Rakennuslain 123 b §:n 1 momentin (1097/1996) mukaan rakennusluvan myöntävän viranomaisen oli katsottava, ettei uudisrakennusta rakenneta ranta-alueelle ennen kuin rantakaava on vahvistettu, milloin kaavaa 123 a §:n 1 momentin säännösten mukaan oli pidettävä tarpeellisena. Rakennusluvan sai kuitenkin myöntää tavanomaisen omarantaisen lomarakennuksen rakentamiseen ennen vahvistettua rantakaavaa, jos alueelle oli vahvistettu yleiskaava, jossa niin oli erityisesti määrätty.

Mainittu rakennuslain muutos tuli voimaan 1.1.1997. Lain voimaantulosäännöksen mukaan rakennusluvan voi 123 b §:n 1 momentin toisen virkkeen nojalla myöntää myös ennen mainitun lain voimaantuloa vahvistetun yleiskaavan mukaisesti, jos yleiskaavassa oli maanomistajakohtaisesti selvitetty ja osoitettu ranta-alueelle rakentaminen ja varmistettu rakentamattomiksi tarkoitettujen alueiden säilyminen sellaisina. Tämän vuoksi ja kun maankäyttö- ja rakennuslain siirtymäsäännöksistä ei muuta johdu, ennen 1.1.1997 vahvistettu yleiskaava voi maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin poistaa suunnittelutarpeen ranta-alueella tavanomaisen omarantaisen loma-asutuksen osalta, jos kaava täyttää mainitussa voimaantulosäännöksessä säädetyt edellytykset.

Vuoden 2000 alussa voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain 211 §:n mukaan rakennuslain nojalla voimaan tullut vahvistettu yleiskaava on voimassa mainitun lain mukaisena oikeusvaikutteisena yleiskaavana. Lainvalmisteluasiakirjojen mukaan säännöksellä on tarkoitettu, että yleiskaava olisi voimassa sen sisältöisenä kuin se aikanaan on tullut voimaan (HE 101/1998 vp).

Vahvistetun yleiskaavan määräykset

Vahvistetun yleiskaavan oikeusvaikutuksista oli rakennuslain 30 §:n 2 momentin mukaan vastaavasti voimassa, mitä lain 27 §:n 1 momentissa seutukaavan oikeusvaikutuksista säädettiin. Mainittujen säännösten mukaan myönnettäessä lupa uudisrakennuksen rakentamiseen oli katsottava, ettei alueen käyttäminen yleiskaavassa varattuun tarkoitukseen vaikeutunut. Jollei kysymys ollut taaja-asutuksen muodostamisesta, lupa oli kuitenkin myönnettävä, jos luvan epäämisestä aiheutui hakijalle huomattavaa haittaa, eikä kunta, tai milloin alue oli katsottava varatun muun julkisoikeudellisen yhteisön tarpeisiin, tämä lunastanut aluetta tai suorittanut haitasta kohtuullista korvausta. Maankäyttö- ja rakennuslain 211 §:n mukaan rakennuslain 27 §:n 1 momentissa tarkoitetuin oikeusvaikutuksin voimassa olleet yleiskaavan osat ovat voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentissa tarkoitetuin oikeusvaikutuksin. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan lupaa rakennuksen rakentamiseen ei saa myöntää siten, että vaikeutetaan yleiskaavan toteuttamista.

Rakennuslain 31 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaan voitiin ottaa myös määräys, jolla kiellettiin rakentaminen yleiskaava-alueella tai sen osalla niin, että vaikeutettiin alueen käyttämistä yleiskaavassa varattuun tarkoitukseen. Tällaiset määräykset olivat ehdottomia. Maankäyttö- ja rakennuslain 211 §:n mukaan tällaiset määräykset ovat voimassa lain 43 §:n 2 momentissa tarkoitettuina määräyksinä.

Kysymyksessä olevaan yleiskaavaan sisältyy lomarakennusten rakentamiseen tarkoitettuja alueita (RA) koskevia yleismääräyksiä, joissa on määrätty muun ohella rakennuspaikan vähimmäispinta-alasta ja rakennuspaikkakohtaisesta rakennusoikeudesta. Puheena olevassa yleiskaavassa on käyttötarkoitusmerkinnän yhteyteen tehdyllä numerolla osoitettu lomarakennusten rakentamiseen tarkoitetulle alueelle (RA) rakennettavaksi sallittujen lomarakennusten lukumäärä. Kaavakartan merkinnöin on osoitettu erikseen uudet rakennuspaikat ja jo rakennetut rakennuspaikat.

Rakentamisrajoitus, josta tarvitaan poikkeus

Kun otetaan huomioon, että yleiskaava on katsottava tarkoitetun toteutettavaksi myöntämällä sen mukaisesti rakennusluvat ja että määräykset koskevat yksityiseen rakentamistoimintaan varattujen alueiden käyttämistä rakentamiseen, on rakennusten enimmäismäärää ja rakentamistapaa koskevat määräykset katsottava tarkoitetun sovellettaviksi rakennuslupamenettelyssä ehdottomina. Näin ollen määräykset ovat voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa tarkoitetuin oikeusvaikutuksin. Tällaisista määräyksistä on tarpeen saada poikkeus ennen rakennusluvan myöntämistä, jos rakentaminen vaikeuttaa yleiskaavan toteuttamista.

Kysymys on poikkeamisesta lomarakennuksen rakentamiseen kaavan lomarakentamiseen tarkoitetulle RA-alueelle, jolle on kaavamerkinnöin sallittu rakennettavan enintään kuusi lomarakennusta. Tilaa C ei ole kaavassa osoitettu omaksi rakennuspaikaksi, vaan mainittu tila muodostaa yhdessä naapuritilan D kanssa yhden lomarakennuspaikan. Hanke edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:ssä säädettyä poikkeusta maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa säädetystä rakentamisrajoituksesta.

Poikkeamistoimivalta

Suunnittelutarvetta ranta-alueella koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentin mukaan säännöksestä tarkemmin ilmenevälle alueelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennuslupamenettelyn perusteena. Pykälän 5 momentin mukaan poikkeuksen myöntämisestä 1 ja 2 momentin rajoituksesta säädetään 23 luvussa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 23 lukuun sisältyvän 171 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen tässä laissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista.

Kunta ei kuitenkaan saa pykälän 2 momentin mukaan myöntää poikkeusta, kun kysymys on muun muassa uuden rakennuksen rakentamisesta ranta-alueelle, jolla ei ole voimassa 72 §:n 1 momentissa tarkoitettua kaavaa.

Poikkeamisen edellä tarkoitetussa tapauksessa voi myöntää alueellinen ympäristökeskus.

Maankäyttö- ja rakennuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 101/1998 vp) poikkeamista koskevan 23 luvun perustelujen mukaisesti poikkeamista koskevat säännökset noudattavat lain perusajatusta kunnallisen päätösvallan vahvistamisesta. Hallituksen esityksen mukaisesti poikkeamissäännöksissäkin päätösvalta on näin pääosin kunnallisella viranomaisella. Eräissä asiaryhmissä päätösvalta kuitenkin kuuluu alueelliselle ympäristökeskukselle. Perusteluissa on viitattu myös siihen, että ympäristökeskuksella on aina mahdollisuus saattaa muutoksenhaun kautta poikkeamispäätös hallintotuomioistuimen tutkittavaksi.

Kaavan laatimisvaiheessa tehdyt maanomistajakohtaiset selvitykset ja kaavan sisältö huomioon ottaen yleiskaavan voidaan edellä mainitun voimaantulosäännöksen nojalla katsoa täyttävän rakennuspaikkana olevan alueen osalta maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa asetetut vaatimukset.

Kun asiakirjojen mukaan kysymyksessä olevalla alueella on voimassa 72 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeusvaikutteinen yleiskaava, rakentaminen ei siten ole edellyttänyt poikkeusta suunnittelutarpeesta rantavyöhykkeellä, vaan kyseisen yleiskaavan määräyksestä, niin kuin hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee. Poikkeamistoimivalta kuuluu siten maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin mukaisesti kunnalle.

Lopputulos ja oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys sekä Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut muutoin, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole syytä.

Asian näin päättyessä ei ole hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti huomioon ottaen kohtuutonta, että B:lle ei tule korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Marjatta Kaján, Pekka Vihervuori ja Irma Telivuo. Asian esittelijä Irene Mäenpää.