5.5.2004

Asian aikaisempi käsittely

1.1. Hakemus Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle

A ja B ovat 29.12.2000 ympäristölupavirastoon toimittamassaan, sittemmin täydentämässään hakemuksessa pyytäneet lupaa veneväylän ruoppaamiseen merelle omistamaltaan tilalta G sekä ruoppauksesta syntyvien ruoppausmassojen läjittämiseen Porin kaupungin omistaman tilan S vesijättömaalle Porin kaupungin Lampaluodon kylässä.

Hakijoiden omistamalta vanhalta kalastustilalta G on aikoinaan ollut veneväylä merelle Porin kaupungin Lampaluodon kylässä. Vuosikymmenten kuluessa väylä on kuitenkin mataloitunut. Lopullista umpeen maatumista ovat edistäneet Porin kaupungin alueella toteuttamat tiejärjestelyt.

Porin kaupungin Lampaluodon kylässä sijaitsevan vesialueen H omistaa C ja Porin kaupungin Porin kaupungin kylässä sijaitsevan vesialueen P Porin kaupunki. Nyt kyseessä olevalla Meri-Porin Iso-Katavan vesialueella ei ennen yhteisaluelain ja kalastuslain 1.1.2001 voimaan tulleita muutoksia ole toiminut kalastuskuntaa. Kuuskarinselällä ja Lampaluodon Pohjaselällä vesialueita omistava Lampaluodon kalastuskunta -niminen osakaskunta on antanut kirjallisen suostumuksensa hankkeelle.

Kooltaan noin 10-12 metriä leveä, 1,5 metriä syvä ja noin 330 metriä pitkä veneväylä on tarkoitus kaivaa hakijoiden omistamalta tilalta G Porin kaupungin omistaman tilan S kautta merelle niin, että väylä liittyy Porin kaupungin omistamaltaan, entisöidyltä kalastustilalta I ruoppaamaan, ulkomerelle päättyvään veneväylään. Syntyvät ruoppausmassat, yhteensä noin 4 000 m³, on tarkoitus läjittää kaupungin omistaman tilan S vesijättömaalle. Osa massoista, noin 250-300 m³, läjitetään hakijoiden itsensä omistaman tilan alueelle.

Ruoppausta suoritetaan yksinomaan vesialueella. Uoma avataan telaketjuilla liikkuvalla koneella, joka nostaa ruoppausmassat enimmillään 10 metrin etäisyydelle. Ruoppaus on tarkoitus toteuttaa talviaikana.

Hakijoiden hakemukseensa liittämän, Porin kaupungin teknisen lautakunnan 2.5.2001 pidetystä kokouksesta laaditun pöytäkirjan kohdan pykälän 228 mukaan kaupunki on antanut hakijoille luvan ruopata väylää Lampaluodon kylässä sijaitsevalta tilalta G merelle sen omistaman tilan S kautta.

1.2. Tarkastus

Ympäristölupavirasto on 16.5.2001 suorittanut paikalla tarkastuksen. Tarkastuksesta laadittu pöytäkirja on liitetty asiakirjoihin.

1.3. Muistutukset ja vaatimukset sikäli kuin nyt on kysymys

1.3.1. Lounais-Suomen ympäristökeskus on katsonut, että edellytykset luvan myöntämiselle ovat olemassa, mikäli massat läjitetään vesijättöalueelle siten, etteivät ne valu takaisin vesistöön. Läjitys tulee suorittaa maatuneeseen ja ruohottuneeseen merenlahteen sopivalla tavalla eikä näkyviin saa jättää korkeita maavalleja. Hakijoiden esittämään, 20 metriä leveään ja 0,5 metriä korkeaan kenttään tulee jättää muutamaan kohtaan ojia läjityksen taakse kertyvän veden johtamiseksi pois alueelta. Läjityksellä ei saa supistaa merenlahdessa olevaa avovesialuetta. Lisäksi ympäristökeskukselle tulee ilmoittaa kirjallisesti töiden aloittamisesta ja valmistumisesta.

1.3.2. Porin kaupungin ympäristötoimisto on katsonut, ettei hakemuksessa esitetty ruoppausmassojen sijoituspaikka sovellu tähän tarkoitukseen. Alue on korkean veden aikana osittain veden peitossa. Lisäksi se on erittäin altis voimakkaiden länsituulien vaikutukselle. On pelättävissä, että aallokko tulee tällöin huuhtomaan massoja takaisin mereen. Alue on myös maisemallisesti erittäin arka sijaitessaan kaupungin museokäyttöön kunnostamalle kalastajatilalle johtavan kulkutien välittömässä läheisyydessä.

Mikäli lupa veneväylän ruoppaamiseen ja ruoppausmassojen sijoittamiseen hakemuksessa esitetylle alueelle kuitenkin myönnetään, tulee luvan saajat velvoittaa suorittamaan työ siten, ettei siitä aiheudu ympäristölle haittaa ja ettei ruoppauksesta irtautuva liete ja kasvillisuus kulkeudu vesialueelle tai muiden kiinteistönomistajien rannoille. Ruoppausmassat on sijoitettava ja sidottava siten, etteivät ne pääse huuhtoutumaan takaisin mereen ja aiheuttamaan vesialueen pitkäaikaista samentumista. Luvan saajat on lisäksi velvoitettava huolehtimaan ruoppausmassojen tasoittamisesta maisemaan soveltuvalla tavalla sekä niiden riittävästä kalkitsemisesta ja mahdollisesti kasvien istuttamisesta niille. Ruoppausta ei tule sallia kesäaikana. Luvan saajien on ilmoitettava ruoppausaikataulusta Porin kaupungin ympäristötoimistolle hyvissä ajoin ennen töiden aloittamista sekä seurattava lahden veden laatua riittävän monta kertaa otettavin vesinäyttein.

1.3.3. Saaristomeren merenkulkupiiri on ilmoittanut, ettei alueen ruoppaamiselle ja ruoppausmassojen läjittämiselle ole estettä. Läjitykset eivät kuitenkaan saa mataloittaa yleisesti käytettyjä vesikulkuväyliä. Mahdollinen veneväylän merkitseminen virallisilla tunnuksilla varustetuilla turvalaitteilla edellyttää vesikulkuväylien merkitsemisestä annetun asetuksen (846/1979) mukaista lupaa, ja mahdollisista vesiliikenteelle aiheutuvista esteistä hakijoiden tulee ilmoittaa paikallislehdissä.

1.4. Hakijoiden selitys

23.5.2001 kuolleen A:n jakamattoman kuolinpesän osakkaat B, D, E ja F ovat selityksessään ilmoittaneet jatkavansa luvan hakemista vainajan sijaan.

Hakijat ovat korostaneet, että ruoppaus suoritetaan siten, ettei merkittäviä ympäristöhaittoja, kuten veden samentumista, pölyämistä, maisemahaittoja, ruoppausmassojen valumista takaisin mereen eikä hirvien kulun estymistä pääse aiheutumaan. Työ tehdään kuivatyönä talviaikana, mikä estää lähes täysin lähialueiden veden samentumisen. Lisäksi kaivun kuluessa kaikki ruopattava maa-aines kuljetetaan riittävän etäälle uomasta sekä tasoitetaan ja maisemoidaan saman tien työn edetessä. Maamassojen levittämisen yhteydessä pintamassat myös kalkitaan ja sidotaan, jotta kasvillisuus juurtuisi massoihin mahdollisimman pian. Ruoppausmassojen sijoittamisella etäälle rantaviivasta estetään samalla niiden joutuminen takaisin mereen sekä tästä johtuva vesialueen samentuminen. Näin myöskään aallokko tai muut sääolosuhteet eivät pääse merkittävässä määrin vaikuttamaan ruoppausmassojen paikalla pysymiseen.

Hakijat ovat tuoneet esille, että aiemmista, talviaikana kuivatyönä tehdyistä ruoppauksista saatujen kokemusten mukaan on riittävällä kalkitsemisella kasvillisuutta, muun muassa leppiä, juurtunut läjitysalueelle 3-5 vuoden kuluessa niin runsaasti, että huuhtoutumista vesistöön ei ole päässyt enää aiheutumaan.

Lopuksi hakijat ovat ilmoittaneet olevansa valmiita tekemään työn aloittamisesta tarvittavat ilmoitukset sekä suorittamaan muut määrättävät toimenpiteet.

2. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 30.11.2001 n:o 60/2001/2

2.1. Käsittelyratkaisu

Ympäristölupavirasto on jättänyt tutkimatta Porin kaupungin ympäristötoimiston muistutuksen, koska ympäristötoimistolla ei ole puhevaltaa asiassa. Perusteluissaan ympäristölupavirasto on lausunut, että Porin kaupunginvaltuuston 22.5.2000 pidetyssä kokouksessa laaditun pöytäkirjan kohtien § 105-145 mukaan kaupunginvaltuusto on hyväksynyt 1.6.2000 lukien ympäristötoimen johtosäännön, jonka 2 §:n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena toimii ympäristölautakunta.

2.2. Lausunto muistutuksista ja vaatimuksista sikäli kuin nyt on kysymys

Ympäristölupavirasto on ottanut Lounais-Suomen ympäristökeskuksen muistutuksen huomioon lupamääräyksistä 2), 4), 7) ja 8) tarkemmin ilmenevällä tavalla.

Saaristomeren merenkulkupiirin muistutuksen osalta ympäristölupavirasto on todennut, että ruoppausmassat levitetään Porin kaupungin omistamalla tilalla S sijaitsevalle vesijättömaalle, lähimmillään 3-10 metrin etäisyydelle rantaviivasta. Läjitysalueita ei käytetä vesiliikenteeseen, eikä työn suorittaminen estä tai vaikeuta vesillä liikkumista.

2.3. Luparatkaisu

Ympäristölupavirasto on vesilain 2 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla myöntänyt B:lle sekä A:n jakamattoman kuolinpesän osakkaille B:lle, D:lle, E:lle ja F:lle luvan veneväylän ruoppaamiseen näiden omistamalta G:n tilalta Porin kaupungin omistaman S:n tilan kautta merelle päätöksen liitteeseen 1 merkittyyn paikkaan sekä veneväylästä nostettujen ruoppausmassojen läjittämiseen S:n tilan vesijättömaalle ja hakijoiden omistaman G:n tilan alueelle Porin kaupungin Lampaluodon kylässä.

Luvan saajien on noudatettava vesilain säännöksiä ja päätöksestä ilmeneviä lupamääräyksiä.

Päätöksensä perusteluissa ympäristölupavirasto on lausunut, että veneväylän ruoppaaminen tapahtuu hakijoiden omistamalta tilalta G Porin kaupungin omistaman tilan S kautta merelle niin, että väylä liittyy kaupungin omistamaltaan, entisöidyltä kalastustilalta I ruoppaamaan, ulkomerelle päättyvään veneväylään. Ruoppausmassoista noin 400 m³ läjitetään hakijoiden omistamalle tilalle ja loput noin 3 600 m³ Porin kaupungin omistamalle tilalle. Kaupunki on antanut suostumuksensa työn suorittamiselle.

Veneväylä mahdollistaa hakijoiden pääsyn omistamaltaan kiinteistöltä veneellä merelle. Tilalta G on vielä 1960-luvulla ollut vesikulkuyhteys tilan rannasta Puutäinluodon pohjoispuolitse merelle. Vuosikymmenten kuluessa tilan edessä sijaitseva lahti on kuitenkin mataloitunut ja lopulta kasvanut täysin umpeen.

Kun ruoppaus ja ruoppausmassojen läjitys tehdään jäljempää lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla, jää töiden vaikutus vesialueella paikalliseksi ja muutenkin vähäiseksi. Veden samentumista aiheutuu vain lyhytaikaisesti ja tilapäisesti talvikautena. Ruoppausmassojen levittäminen lähimmillään 3-10 metrin etäisyydelle rantaviivasta ja alueella oleva kasvillisuus estävät massojen valumisen takaisin mereen. Pintamassojen levittämisen yhteydessä suoritettava kalkitseminen puolestaan edesauttaa kasvillisuuden suhteellisen nopeaa muodostumista läjitysalueelle massoja sitomaan, pölyhaittojen syntymistä estämään ja maisemaa ennallistamaan.

Edellä sanotuin perustein ympäristölupavirasto on katsonut, että hanke on tarpeen hakijoiden omistaman kiinteistön järkiperäistä hyväksikäyttöä varten eikä sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu kenellekään vesilain nojalla korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä.

2.4. Lupamääräykset

1) Ruopattavan väylän pituus on noin 330 metriä. Väylän leveys kauttaaltaan on noin 10 metriä ja syvyys noin 1,5 metriä.

2) Ruoppausmassat on läjitettävä kokonaisuudessaan väylän pohjoispuolelle tilojen G ja S maa-alueille. Massoja ei saa läjittää 3 metriä lähemmäksi väylän reunaa eikä 0,5 metriä paksummaksi kerrokseksi. Lisäksi on uomia kaivamalla tai läjitystä muotoilemalla huolehdittava siitä, että läjityksen taakse kertyvä vesi pääsee virtaamaan alueelta pois.

Ruoppausmassojen läjitys on suoritettava muutoinkin siten, että massat eivät pääse leviämään mereen. Pintamassat on levittämisen yhteydessä kalkittava.

3) Ruoppaus- ja läjitystyöt saadaan tehdä ainoastaan 1.11. - 31.3. välisenä aikana.

Ruoppaus- ja läjitystyöt on suoritettava siten, ettei niistä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa tai haittaa.

4) Töiden päätyttyä ruoppaus- ja läjitysalueet on saatettava asianmukaiseen kuntoon ja sopeutettava ympäristöönsä.

5) Luvan saajat ovat vastuussa hankkeesta aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä.

Työn suorittamisesta mahdollisesti aiheutuva vahinko ja haitta on tarpeettomitta viivytyksittä korvattava asianomaiselle oikeudenomistajalle.

6) Työt on aloitettava kahden vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa on muutoin katsottava rauenneeksi.

Lupa raukeaa myös, ellei työtä tehdä olennaisin osin neljän vuoden kuluessa siitä, kun tämä päätös on saanut lainvoiman.

7) Töiden aloittamisesta on ilmoitettava kirjallisesti Lounais-Suomen ympäristökeskukselle ja Porin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

8) Töiden valmistumisesta on 60 päivän kuluessa kirjallisesti ilmoitettava ympäristölupavirastolle, Lounais-Suomen ympäristökeskukselle ja Porin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Ilmoituksiin on liitettävä väylän ja läjitysmassojen lopullista sijaintia ja mittoja osoittavat piirrokset.

3. Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa

3.1. Vaatimukset hallinto-oikeudessa

Porin ympäristölautakunta on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut ympäristölupaviraston päätöksen kumoamista ja veneväylän ruoppaamista ynnä muuta koskevan lupahakemuksen hylkäämistä. Toissijaisesti ympäristölautakunta on vaatinut ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräysten muuttamista massojen läjityksen osalta siten, ettei massojen läjitystä hyväksytä veneväylän vierelle, vaan että massat on siirrettävä lähelle entistä rantaviivaa luvan hakijoiden omistaman tilan läheisyyteen.

Ympäristölautakunta on muun muassa lausunut, että ruopattavaksi aiottu väylä on ollut vuosikausia kunnostamatta ja on tällä hetkellä täysin umpeutunut sekä kasvillisuuden peittämä alue. Asiassa ei ole kysymys vesilain 1 luvun 30 §:n mukaisesta haitasta, koska kyse ei enää ole vesistöstä, vaan täysin kasvillisuuden peittämästä ranta-alueesta. Massojen sijoituspaikaksi esitetty paikka on vesijättömaata tai rantaniittyä, jolle merivesi ajoittain nousee. Meriveden pinta vaihtelee Porin edustalla yleisesti välillä +60 ja -50 cm. Alavalle vesijättömaalle läjitetyt massat huuhtoutuvat todennäköisesti vähitellen takaisin merialueelle aiheuttaen pitkäaikaista samentumista. Kiintoaineiden huuhtoutumisen seurauksena myös kasvillisuusjätteet lähtevät liikkeelle aiheuttaen roskaantumista.

Ympäristölupaviraston ei olisi vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin perusteella pitänyt myöntää haettua lupaa, sillä työtä ei voida suorittaa hakemuksessa ehdotetulla tavalla aiheuttamatta vesilain 2 luvun 3 §:n 3 kohdan mukaisia haittavaikutuksia.

Ympäristölupaviraston päätöksessä mainitulla tavalla toteutettuna hanke heikentää vesistön puhdistautumiskykyä, muuttaa vahingollisesti vesiluontoa ja sen toimintaa, vähentää luonnonkauneutta, kulttuuriarvoja sekä ympäristön viihtyisyyttä. Ympäristölautakunta on katsonut, että läjitysalueella sijaitsevat olosuhteet, rantaniityn alhainen korkeustaso ja vedenpinnan korkeusvaihtelut huomioon ottaen ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräyksillä ei turvata sitä, että veneväylältä nostetut massat pysyisivät paikallaan. Lautakunnan valituksessa esitetyllä tavalla toteutettuna läjityksen huuhtoutuminen ei ole todennäköistä, koska etäisyys merialueelle kasvaa ja koska matala rantaniitty sekä tiheä niitty- ja järviruokokasvillisuus vaimentavat aallokon syövyttävää vaikutusta. Pidemmän etäisyyden vuoksi rantaniitty toimisi myös tehokkaampana sedimentaatioaltaana ruoppausmassasta irtoavalle kiintoaineelle.

3.2. B:n selitys valituksen johdosta

B, jolta on pyydetty selitystä ympäristölautakunnan valituksen johdosta, on A:n jakamattoman kuolinpesän puolesta esittänyt, että lautakunnan valitus tulee hylätä. Lautakunnan valituksessaan esittämä näkemys siitä, ettei ruopattavaksi aiottu alue enää olisi vesialuetta, ei pidä paikkaansa. Ruopattava väyläalue on normaalivedenkorkeudella veden peittämä. Alueella tapahtunut meriveden vähäinen samentuminen ja roskaantuminen on aiheutunut meressä sijaitsevien Fortumin ja PVO:n sähkönsiirtolinjojen pylväiden ympärille Porin kaupungin ruoppauksissa sijoitettujen maamassojen läjityksistä. Ympäristölautakunta on valituksessaan liioitellut ruoppaushankkeen ympäristövaikutuksia.

Ruoppaushanke tullaan suorittamaan kuivatyönä talvella, jolloin lahdelma on pohjiaan myöten jäässä. Tällöin voidaan traktorikuljetuksena osa väylän merenpuoleisesta päästä syntyvistä ruoppausmassoista, noin 1 500 m³, läjittää riittävän etäälle museokäyttöön tarkoitetusta kalastajatilasta.

3.3. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston lausunto

Valituksesta ja vastineesta antamassaan lausunnossa ympäristölupavirasto on esittänyt päätöksensä pysyttämistä.

3.4. Valittajan vastaselitys

Selityksen ja lausunnon johdosta antamassaan vastaselityksessä Porin ympäristölautakunta on uudistanut valituksessa vaatimansa ja esittämänsä.

4. Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt Porin ympäristölautakunnan Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksestä tekemän valituksen. Ympäristölupaviraston päätöstä ei ole muutettu.

Perusteluissaan hallinto-oikeus on lausunut katsovansa, että ympäristölupavirasto on päätöksessään antanut tarpeelliset ja riittävät määräykset läjitettyjen ruoppausmassojen mereen huuhtoutumisen estämiseksi ja maiseman ennallistamiseksi. Ympäristölupavirasto on asiassa voinut mainitsemillaan perusteilla, määräämillään lupamääräyksillä ja soveltamallaan oikeusohjeella myöntää luvan veneväylän ruoppaamiseen ja veneväylästä nostettujen ruoppausmassojen läjittämiseen.

5. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

5.1. Porin ympäristölautakunnan valitus

Ympäristölautakunta on ensisijaisesti vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Ruopattavaksi aiottava väylä on ollut vuosikausia kunnostamatta ja se on tällä hetkellä täysin umpeutunut ja kasvillisuuden peittämä alue. Vesilain 1 luvun 30 §:n mukaan jokaisella, joka kärsii lietteestä, matalikosta tai muusta niihin verrattavasta haitasta, on oikeus suorittaa haitan poistamiseksi tarpeellinen vesistön tilan ja käyttömahdollisuuksien parantamista koskeva toimenpide. Tässä tapauksessa ei ole kyse edellä mainitusta haitasta, koska kysymyksessä ei enää ole vesistö, vaan täysin kasvillisuuden peittämä ranta-alue ja siten vaikutuksiltaan uudishankkeeseen rinnastettava hanke.

Rakennettavalta väylältä poistettavien ruoppausjätteiden määrä on suuri, hakemuksen mukaan noin 4 000 m³, ja jätteet sisältävät kiintoaineen lisäksi paljon kasvillisuusjätettä. Massojen sijoituspaikaksi esitetty paikka on vesijättömaata/merenrantaniittyä, jolle merivesi ajoittain nousee. Meriveden pinnan vaihtelut ovat Porin edustalla suuret vaihdellen yleisesti +60 ja -50 cm. Todennäköistä on, että alavalle vesijätölle läjitetyt massat huuhtoutuvat vähitellen takaisin merialueelle aiheuttaen pitkäaikaista samentumista. Kiintoaineiden huuhtoutumisen seurauksena myös kasvillisuusjätteet lähtevät liikkeelle aiheuttaen roskaantumista. Suunniteltu läjitysalue sijaitsee museokäyttöön kunnostetun vanhan kalastajatilan vieressä, ja läjityksestä aiheutuu massojen määrä ja alueen maisematekijät huomioon ottaen useaksi vuodeksi maisemahaittaa ja kulttuuriarvoien vähentymistä.

Hallinto-oikeuden ei olisi vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentti huomioon ottaen pitänyt myöntää lupaa, sillä työtä ei voida suorittaa esitetyllä tavalla aiheuttamatta vesilain 2 luvun 3 §:n 3 kohdan mukaisia haittavaikutuksia. Mikäli ruoppaaminen ja läjittäminen tehdään päätöksessä hyväksytyllä tavalla, niin toimenpiteellä heikennetään vesistön puhdistautumiskykyä ja muutetaan vahingollisesti vesiluontoa ja sen toimintaa sekä vähennetään luonnonkauneutta, kulttuuriarvoja ja ympäristön viihtyisyyttä.

Ruopattavan alueen ja läjitysalueen on Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ylitarkastajan Juha Mannisen ja Porin kaupungin ympäristönsuojelutoimiston luonnonsuojeluvalvojan Kimmo Nuotion tekemässä inventoinnissa 2.6.2002 todettu olevan kuivaa maata sekä luonnonsuojelulain 29 §:n ja luonnonsuojeluasetuksen 10 §:n tarkoittamaa merenrantaniittyä. Valitukseen on liitetty edellä mainitussa inventoinnissa täytetty ympäristökeskuksen lomake. Lounais-Suomen ympäristökeskus tulee tekemään toisen inventoinnin elokuussa 2002. Kesäkuun inventoinnissa merenrantaniittyjen ilmentäjälajeja löytyi kuitenkin jo kymmenen (muun muassa käärmeenkieli, Ophioglossum vulgatum). Luonnonsuojelulain 29 §:n mukaan merenrantaniityt kuuluvat suojeltuihin luontotyyppeihin, joita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Ruoppaus ja siihen liittyvä läjittäminen muuttavat rantaniityn vesi- ja ravinnetaloutta tavalla, joka uhkaa luontotyyppiin sopeutuneita eliölajeja ja eliöyhdyskuntia.

Toissijaisesti ympäristölautakunta on vaatinut, että lupamääräyksiä massojen läjityksen osalta muutettaisiin siten, että massojen läjitystä ei hyväksytä esitetyllä tavalla väylän vierelle, vaan että ne on siirrettävä lähelle entistä rantaviivaa luvan hakijoiden omistaman tilan läheisyyteen. Töiden päätyttyä massat on muotoiltava maisemaan sopeutuvaksi ja kalkittava.

Läjitysalueella vallitsevat olosuhteet, rantaniityn alhainen korkeustaso javedenpinnan korkeusvaihtelut huomioon ottaen ei annetuilla lupamääräyksillä turvata sitä, että väylältä nostetut massat pysyisivät paikallaan. Mikäli massat läjitetään hallinto-oikeuden esittämällä tavalla, on todennäköistä, että massat huuhtoutuvat vähitellen takaisin mereen aiheuttaen pitkäaikaista samentumista. Kiintoaineiden huuhtoutumisen seurauksena massojen mukana tulevat kasvillisuusjätteet lähtevät liikkeelle aiheuttaen roskaantumista. Ympäristölautakunnan esittämällä tavalla toteutettuna läjityksen huuhtoutuminen ei ole niin todennäköistä, sillä etäisyys merialueelle kasvaa ja matala rantaniitty sekä tiheä niitty- ja järviruokokasvillisuus vaimentavat aallokon syövyttävää vaikutusta. Pidemmän etäisyyden vuoksi rantaniitty toimisi myös tehokkaampana sedimentaatioaltaana ruoppausmassasta irtoavalle kiintoaineelle.

5.2. B:n selitys

B on uudistanut hankkeen puolesta aikaisemmin esitetyt selvitykset ja kannanotot. Porin ympäristölautakunnan valitus ei sisällä hankkeesta tai sen ympäristövaikutuksista mitään sellaista olennaista uutta, jota ympäristölupavirasto tai hallinto-oikeus ei päätöksiä tehdessään olisi ottanut huomioon. Valituksen mukana ollut kuva kuivasta lahdelmasta pitää osin paikkansa, koska merivesi on keväällä 2002 ollut poikkeuksellisen alhaalla, jopa -40 senttimetriä normaalin meriveden korkeuden alapuolella. Tilannetta ei voida tarkastella valituksessa esitetyllä tavalla, koska meriveden keskimääräisellä vedenkorkeudella merenlahdella on näkyvissä vettä.

Ympäristölautakunnan valituksessa korostettu merenlahden kuivuus on ristiriitaista, koska valituksessa toisaalla pelätään ruoppausmassojen huuhtoutumista mereen. Mikäli huuhtoutumista esitetyssä määrin tapahtuisi, olisi meriveden korkeuden oltava pitkiä aikoja yli +0,60 senttimetriä, mitä se ei koskaan ole ollut. Läjitettävät ruoppausmassat tullaan sijoittamaan riittävän etäälle tulvaniityllä, jolloin missään ennustettavissa olevissa sääolosuhteissa ruoppausmassojen huuhtoutumista mereen ei pääse tapahtumaan. Porin kaupungin etäämmällä, lähempänä avointa merta samalla lahdella tapahtuneet ruoppaukset ovat osoittaneet ympäristölautakunnan valituksessa mainitsemat ruoppausmassojen huuhtoutumiset vääriksi, koska lähempänä merta vesijätölle läjitetyt ruoppausmassat eivät ole huuhtoutuneet minnekään, eikä veden samentumista ruoppausta seuranneina kesinä ole todettu.

Ympäristölautakunnan tekemässä kasvillisuuskartoituksessa ei ole todettu olevan mitään näillä merenrannoilla harvinaiseksi luokiteltavia kasveja.

B on vaatinut, että valitus hylätään aiheettomana.

5.3. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston lausunto

Ympäristölupavirasto on antanut valituksen ja selityksen johdosta lausunnon, jossa se on lausunut, että valituksessa ja vastineessa ei ole esitetty uusia asiaan vaikuttavia seikkoja. Ympäristölupavirasto on viitannut päätökseensä ja sen perusteluihin.

5.4. Porin ympäristölautakunnan vastaselitys

Ympäristölautakunta on antanut B:n selityksen ja ympäristölupaviraston lausunnon johdosta vastaselityksen, jossa se on uutena asiana esittänyt, että Lounais-Suomen ympäristökeskus on inventoinut kysymyksessä olevan alueen 14.8.2002 ja rajannut alueelle luonnonsuojelulain 29 §:n ja luonnonsuojeluasetuksen 10 §:n mukaisen suojellun luontotyypin merenrantaniityn. Luonnonsuojelulain 30 §:n tarkoittama ympäristökeskuksen rajauspäätös on tulossa kyseiselle kohteelle. Aiottu ruoppaus kulkee rajauksen läpi. Tämä on ristiriidassa luonnonsuojelulain 29 §:n kanssa. Sanotun lainkohdan mukaan suojeltuja luontotyyppejä ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Tässä tapauksessa kysymys on nimenomaan luontotyypin, ei yksittäisten lajien suojelusta.

6. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Valitus hyväksytään. Ympäristölupaviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja B:n ja A:n jakamattoman kuolinpesän osakkaiden hakemus hylätään.

Perustelut

Vesilain mukaisen luvan tarve

Vesilain 1 luvun 30 §:n 1 momentin (689/2000) mukaan jokaisella, joka kärsii lietteestä, matalikosta tai muusta niihin verrattavasta vesistön käyttöä koskevasta haitasta, on sanotun pykälän säännöksiä noudattaen oikeus ilman lupaa toisenkin vesialueella suorittaa haitan poistamiseksi tarpeellinen vesistön tilan ja käyttömahdollisuuksien parantamista koskeva toimenpide, jos siitä ei aiheudu saman luvun 12-15 tai 19 §:ssä tarkoitettua muutosta tai seurausta eikä työn suorittamisesta johdu vesialueen omistajalle huomattavaa haittaa.

Mitä vesilaissa on säädetty vesistöstä, koskee vesilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin (1416/1994) mukaan vastaavasti myös Suomen aluevesiä.

Vesilain 1 luvun 30 § voi tulla sovellettavaksi vain vesialueella. Vesilain 1 luvun 6 §:n 1 momentin (750/1996) mukaisen rantaviivan maanpuoleista aluetta pykälä ei koske. Merialueen rannassa meren ja maa-alueen rajana on sanotun momentin mukaan Suomen aluevesien rajoista annetun lain (463/1956) 3 §:n (981/1995) mukainen aluevesien maanpuoleinen raja. Viimeksi mainitun pykälän mukaan aluevettä rajoittaa maan puolella teoreettisen keskivedenkorkeuden mukainen rantaviiva, joka perustuu maankohoamisen kulloiseenkin vaiheeseen. Sanottu rantaviiva määrää vesilain mukaisen maa- ja vesialueen rajan sijainnin, ei korkean tai matalan veden aikana ajoittain vallitseva vedenkorkeus.

Asiassa saadun selvityksen mukaan se maankohoamisen seurauksena muodostunut alue, jolle väylän ruoppausta, oikeastaan kaivamista, ja ruoppausmassojen, oikeastaan kaivumassojen, läjitystä on haettu, on ainakin olennaisilta osiltaan vesilain 1 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisen rantaviivan maanpuoleista aluetta eli maa-aluetta. Kysymys on kaivamisen osalta maa-alueen muuttamisesta vesilain 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetuksi vesialueeksi. Vesilain 1 luvun 30 § ei siten ole asiassa sovellettavissa siinäkään tapauksessa, että pykälässä tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia ei aiheutuisi.

Toimenpiteeseen on saatu tilan S omistavan Porin kaupungin suostumus. Vesilain 2 luvun 7 §:n mukainen ympäristölupaviraston päätöksellä myönnettävä käyttöoikeus uoman pohjaksi tarvittavaan maa-alueeseen ei siten ole asiassa tarpeen.

Vesistön muuttamiskieltoa koskevan vesilain 1 luvun 15 §:n (88/2000) mukaan ei, jollei vesilaissa jäljempänä olevista säännöksistä tai niiden nojalla annetusta luvasta muuta johdu, vesistössä tai maalla saa ryhtyä toimenpiteeseen siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muu vesiympäristön muutos, joka, muun ohella, aiheuttaa vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista tai melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä, kulttuuriarvoja tai vesistön käyttökelpoisuutta vedenhankintaan tahi sen soveltuvuutta virkistyskäyttöön, tai muulla, pykälässä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua. Jos rakentamisesta saattaa aiheutua vesilain 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettu muutos tai seuraus, on rakentamiseen vesilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan haettava ympäristölupaviraston lupa.

Siitä riippumatta, että alueella on aiemmin saattanut sijaita sittemmin umpeutunut veneväylä, muuttaisi haettu, massamäärältään hankkeen tarkoitukseen nähden huomattava toimenpide meren rannalla sijaitsevaa, ainakin pääosin luonnontilaiseen verrattavaa ja rantamaisemassa näkyvää rantaniittyaluetta mereen välittömästi liittyväksi vesialueeksi 330 x 10 metrin suuruisella alueella. Hankkeesta voi näin ollen aiheutua vesilain 1 luvun 15 §:ssä kiellettyjä seurauksia. Vesilain 2 luvun mukainen ympäristölupaviraston lupa on siten asiassa tällä perusteella tarpeen.

Maalla rannan tuntumassa tapahtuva kaivu ja läjitys, josta saattaa aiheutua massan veteen huuhtoutumista, on sellainen vesilain 1 luvun 19 §:ssä (88/2000) tarkoitettu, vesilain 1 luvun 30 §:ssä tarkoitettuun vesialueen ruoppaamiseen ja vesilain 4 luvun 6 §:ssä tarkoitettuun ruoppausmassojen vesialueelle sijoittamiseen verrattava toimenpide, johon vesilain mukainen ympäristölupaviraston lupa on lain 1 luvun 19 §:n nojalla tarpeen, kun toimenpiteestä voi aiheutua ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pilaantumista vesialueella. Tällaisessa tapauksessa mahdollisesti annettavaan lupaan sovelletaan vesilain säännösten ohella vesilain 2 luvun 1 a §:ssä (88/2000) tarkoitettuja ympäristönsuojelulain säännöksiä.

Luvan myöntämistä koskevat säännökset

Vesilain 2 luvun 6 §:n 1 momentissa säädetään, että, jos rakentaminen, ottamalla huomioon, mitä saman luvun 3 §:ssä ja samassa luvussa jäljempänä on säädetty, ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua, voidaan lupa siihen myöntää, mikäli yritys hyötyisän tai suojaavan tarkoituksensa vuoksi on tarpeen vesialueen tai sen rannalla olevan kiinteistön järkiperäistä hyväksikäyttöä taikka muuta hyödyllistä taloudellista toimintaa varten.

Vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentissa säädetään, että jos rakentamisesta edellä mainittujen säännösten mukaisesti toteutettuna aiheutuu pykälän 1 momentissa tarkoitettua suurempi yleisen tai yksityisen edun loukkaus tai rakentamiseen muutoin ei 1 momentin nojalla voida myöntää lupaa, on, jollei lain 2 luvun 5 §:stä muuta johdu, luvan myöntämisen edellytyksenä, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Hyöty on määrättävä siten kuin 2 luvun 11 §:ssä säädetään ja, jos hakijalle samalla myönnetään 2 luvun 7-9 §:ssä tarkoitettu oikeus, on oikeuden myöntämisestä saatava hyöty ja aiheutuva edunmenetys myös otettava huomioon.

Vesilain 1 luvun 23 c §:n mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin vesilain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on, sen lisäksi mitä vesilaissa säädetään, noudatettava muun muassa, mitä luonnonsuojelulaissa (1096/1996) sekä sen nojalla säädetään.

Luontotyyppiä koskevat säännökset ja niiden soveltaminen tässä asiassa

Luonnonsuojelulain 29 §:n 1 momentin mukaan siinä lueteltuihin luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuihin luontotyyppeihin kuuluvat puheena olevan momentin 5 kohdan mukaan merenrantaniityt.

Luonnonsuojeluasetuksen 10 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan luonnonsuojelulain 29 §:ssä tarkoitetaan merenrantaniittyjä, jotka ovat muokkaamattomia, luontaisesti tai perinteisen maankäytön seurauksena avoimia ja matalakasvuisia, lähes puuttomia ja pensaattomia heinä- tai ruohovaltaisia ranta-alueita.

Luonnonsuojelulain 30 §:n 1 momentin mukaan lain 29 §:n 1 momentissa tarkoitettu kielto tulee voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt suojeltuun luontotyyppiin kuuluvan alueen rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Kielto annetaan julkipanon jälkeen ja siitä on kuulutettava kunnan ilmoitustaululla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään.

Asiassa saadun selvityksen mukaan on todennäköistä, että hakemuksessa tarkoitetun kaivun ja läjityksen kohteena oleva alue on luonnonsuojelulain 29 §:ssä tarkoitettu luonnontilainen tai luonnontilaiseen verrattava merenrantaniitty. Koska luonnonsuojelulain 30 §:n 1 momentissa tarkoitettua alueellisen ympäristökeskuksen rajauspäätöstä ei kuitenkaan ole tehty, eivät mahdollisen luontotyypin luonnonsuojelulaissa tarkoitetut oikeusvaikutukset ole voimassa.

Tästä riippumatta alueen luontoarvot on otettava huomioon ympäristölupaviraston luvan edellytyksistä vesilain säännösten mukaisesti päätettäessä.

Luvan edellytysten täyttyminen

Hankkeen haitalliset vaikutukset sen kohteena olevan alueen luontoarvoihin sekä maisemaan ovat sellainen sanottava yleisen edun ja osin myös yksityisen edun loukkaus, jota vesilain 2 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Kun otetaan huomioon tilan G ominaisuudet ja sijainti, haetut toimenpiteet eivät myöskään ole momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeen kiinteistön järkiperäistä hyväksikäyttöä varten. Asiassa ei siten voida perustaa lupaharkintaa sanotun momentin säännöksiin, vaan luvan edellytykset määräytyvät saman pykälän 2 momentin mukaisesti.

Edellä tarkoitetut kaivun ja läjityksen haitalliset vaikutukset ovat sellainen yleiseen ja osin myös naapureiden yksityiseen etuun kohdistuva menetys, jota tarkoitetaan vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentissa ja 11 §:ssä. Kiinteistörekisterin mukaan tila G koostuu kahdesta palstasta, joista pienempi sijaitsee Puuntäinluodon alueella vesialueen rannassa noin kahdensadan metrin päässä tilan suuremmasta palstasta, jonka kohdalle kaivettavaksi tarkoitettu uoma päätyisi. Palstojen välillä on lyhyt maakulkuyhteys. Tilan vesikulkuyhteyksien parantamiseksi ei haetun väylän kaivaminen siten ole tarpeen. Vapaan vesipinnan luomisesta suuremman palstan rannalle ehkä aiheutuva yksittäisen kiinteistön arvonnousu ei ole sellainen hyöty, joka olisi aiheutuviin edunmenetyksiin nähden huomattava.

Edellä lausutun perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei luvan myöntäminen myöskään vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla ole mahdollista. Lupahakemus on siten hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi ja Irma Telivuo sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pertti Seuna ja Janne Hukkinen. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.