22.12.2004

Asian aikaisemmat käsittelyvaiheet

Ennakkoratkaisuhakemus

Hakemuksessaan keskusverolautakunnalle A Oy on pyytänyt ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

1) Katsotaanko hakemuksessa kuvattu Luxemburgiin perustettu FCP-tyyppinen sijoitusrahasto Suomen verotuksessa läpikulkuyksiköksi ja sovelletaanko A Oy:n luxemburgilaisen FCP-sijoitusrahaston kautta Yhdysvalloista mahdollisesti saamaan korko- tai osinkotuloon Suomen ja Amerikan Yhdysvaltojen välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi solmittua verosopimusta vai sovelletaanko A Oy:n luxemburgilaisen FCP-sijoitusrahaston kautta Yhdysvalloista mahdollisesti saamaan korko- tai osinkotuloon Suomen ja Luxemburgin välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi solmittua verosopimusta?

2) Mikäli Luxemburgiin perustettu FCP-sijoitusrahasto katsotaan Suomen verotuksessa läpikulkuyksiköksi ja Yhdysvalloista FCP-sijoitusrahaston kautta saatuun korko- ja osinkotuloon sovelletaan Suomen ja Amerikan Yhdysvaltojen välillä kaksikertaisen verotuksen välttämiseksi solmittua verosopimusta, säilyttääkö A Oy:n FCP-sijoitusrahaston kautta mahdollisesti saama korko- tai osinkotulo alkuperäisen tulon luonteensa ja onko A Oy:llä oikeus vähentää Suomessa maksettavasta verosta Yhdysvalloissa samasta korko- tai osinkotulosta suoritettu vero?

A Oy on suunnitellut sijoittavansa luxemburgilaiseen FCP-sijoitusrahastoon. FCP-sijoitusrahastoista (fonds commun de placement) säädetään Luxemburgissa laissa, joka koskee sitoumusta pääomasijoitusten yhdistämiseksi (UCI-laki) sekä Commissions de Surveillance du Secteur Financierinantamassa kiertokirjeessä 91/75. UCI-lain 4 §:n mukaan luxemburgilainen FCP-sijoitusrahasto ei ole erillinen yhteisö vaan yhtiöittämätön siirtokelpoisten arvopapereiden ja muiden varojen sijoittamistarkoitusta varten sopimuksin perustettu varojen yhteisomistajuus. Lain mukaan FCP-sijoitusrahasto ei ole myöskään itsenäinen oikeushenkilö, vaan rahastoa edustaa ja sen asioita hoitaa rahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö. Rahastoyhtiöllä on oikeus korvaukseen FCP-sijoitusrahaston puolesta suorittamistaan toimenpiteistä.

B Investment Funds on luxemburgilainen FCP-sijoitusrahasto. Rahaston tarkoituksena on sijoittaa globaaleihin velkakirjoihin ja osakkeisiin. Rahasto harjoittaa sijoitustoimintaa lukuisissa eri valtioissa, muun muassa Yhdysvalloissa. Rahastoa hallinnoi C Fund Management S.A. (rahastoyhtiö), joka on julkinen osakeyhtiö. B Investment Funds on sopimusoikeudelliselle perustalle pohjautuva sijoitusrahasto. C Fund Management S.A. on laatinut FCP-rahastolle hallinnointisäännöstön, jossa rahastoyhtiö määrätään ylläpitämään rahaston toimintaa. UCI-lain mukaisesti rahasto-osuuksien haltijat ovat hyväksyneet rahastoyhtiön laatiman hallinnointisäännöstön määräykset hankkiessaan B InvestmentFundsin rahasto-osuuksia.

FCP-sijoitusrahasto ei ole osakeyhtiö, eikä sen osakkuus perustu osakkeiden omistukseen. B Investment Fundsissa C Fund Management S.A. tarjoaa sijoittajille rahasto-osuuksia, jotka oikeuttavat osuuksien haltijat jakamattomaan yhteisomistukseen FCP-sijoitusrahaston nettovaroista. Rahaston hallinnointisopimuksen mukaan rahasto-osuudet eivät tuota osuuksien haltijoille äänioikeutta, eikä oikeutta osallistua FCP-rahaston yleiskokoukseen, oikeutta vaatia jako-osuutta tai rahaston yhteisomistuksen purkamista taikka muutakaan oikeutta osallistua B Investment Fundsin hallintoon.

B Investment Fundsin rahasto-osuuden haltijoilla on oikeus osuuteen rahaston tuottamasta vuosittaisesta bruttotulosta. Rahaston bruttotulolla tarkoitetaan kaikkea rahaston vuosittain realisoimaa tuloa (korot, osingot, mahdolliset luovutusvoitot) ennen rahastoyhtiölle suoritettavaa kustannusten korvausta. Rahasto-osuuksien haltijoiden vuosittainen bruttotulo-osuus lasketaan vähentämällä rahaston bruttotulosta rahastoyhtiölle suoritettavat korvaukset. Kunkin rahasto-osuuden haltijan vuosittain bruttotulo-osuus lasketaan sen osuusluvun mukaan, joka heillä on rahaston nettovaroihin. Rahastoyhtiö ilmoittaa rahasto- osuuden haltijoille kunkin vuosittaisen bruttotulo-osuuden. B Investment Fundsin hallinnointisäännöstö sisältää määräyksen, jonka mukaisesti rahaston bruttotulo jaetaan vuosittain kokonaisuudessaan rahasto-osuuden haltijoille ilman tätä koskevaa erillistä vaatimusta. Rahaston bruttotulo-osuutta ei rahasto-osuuden haltijoille kuitenkaan suoriteta, mikäli rahaston arvo laskee tulo-osuuksien jakamisen seurauksena alle 1 239 468 euron.

B Investment Funds ei ole itsenäinen oikeussubjekti eikä sitä vastaan voida nostaa kannetta minkäänlaisen saamisen suorittamiseksi. FCP-rahastoa edustaa ja sen puolesta vastaa rahaston hallinnointiyhtiö, C Fund Management S.A., joka on vastuussa suoraan lain nojalla FCP-sijoitusrahaston kustannuksista. Rahaston hallinnointisäännösten mukaan rahastoyhtiöllä on oikeus saada korvaus sille syntyneistä kustannuksista jaettaessa rahaston bruttotuloa rahasto-osuuden haltijoille taikka, jos rahastoyhtiölle syntyneiden kustannusten määrä ylittää rahaston bruttotulon määrän, rahaston varoista.

UCI-lakiin on sisällytetty säännökset FCP-sijoitusrahaston verotusmenettelystä. Nämä erityislain säännökset sivuuttavat yleiset verotusta koskevat normit. UCI-lain mukaan FCP-sijoitusrahasto ei ole tuloverovelvollinen Luxemburgissa eikä rahaston suorittamista bruttotulo-osuuksista peritä Luxemburgissa lähdeveroa. FCP-sijoitusrahasto on velvollinen maksamaan Luxemburgissa ainoastaan rekisteröintimaksun 1 240 euroa ja rahaston varallisuuden perusteella määräytyvän erityisen vuosittaisen merkintäveron. Merkintäveron määrä vaihtelee 0,01-0,06 prosentin välillä rahaston nettovaroista. Molemmat edellä mainitut verot katsotaan Luxemburgissa välillisiksi veroiksi. Myös sijoitusrahastoa hallinnoiva Luxemburgiin perustettu rahastoyhtiö voi tietyin edellytyksin tulla käsitellyksi osana tätä verovapaata kokonaisuutta.

FCP-sijoitusrahasto ei ole Luxemburgissa erillinen verovelvollinen, koska se ei ole yhteisö, vaan rahaston tulo jaetaan verotettavaksi sen osakkaiden tulona niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on rahaston tuloon (läpivirtausyksikkö). FCP-sijoitusrahasto ei ole myöskään erillinen varallisuusverosubjekti, vaan rahaston nettovarallisuus jaetaan verotettavaksi rahaston osakkaiden varallisuutena. Luxemburg ei peri lähdeveroa tulo-osuuksista, joita FCP-rahastot jakavat ulkomaisille rahasto-osuuksien haltijoille, eikä ulkomaalaisen sijoittajan rahasto-osuuden luovutuksesta saamaa voittoa veroteta Luxemburgissa.

Ennakkoratkaisu

Keskusverolautakunta on hakijayhtiön vuosilta 2003 ja 2004 toimitettavia yhteisön tuloverotuksia varten lausunut ennakkoratkaisuna seuraavaa:

1) Hakemuksessa tarkoitettuun tuloon, jonka A Oy saa luxemburgilaisessa FCP-tyyppisessä sijoitusrahastossa omistamansa osuuden perusteella, sovelletaan Suomen ja Luxemburgin välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi solmittua verosopimusta.

2) Ottaen huomioon kysymyskohtaan 1 annetun vastauksen ennakkoratkaisun antaminen kysymyskohtaan 2 raukeaa.

Perustelut

Tuloverolain 9 §:n 1 momentin mukaan itsenäisiä tuloverosubjekteja ovat muun ohessa luonnolliset henkilöt ja yhteisöt. Tuloverolain 3 §:n mukaan sijoitusrahastoa ja siihen verrattavaa muuta oikeushenkilöä tai varallisuuskokonaisuutta pidetään yhteisönä.

Hakemuksessa on selvitetty B Investment Funds -rahaston (FCP-sijoitusrahasto) olevan yhtiöittämätön arvopapereiden ja muiden varojen sijoittamistarkoitusta varten perustettu varojen yhteisomistajuus. Rahasto ei ole erillinen yhteisö ja oikeussubjekti, vaan rahastoa hoitaa ja sitä edustaa omissa nimissään rahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö, joka saa tästä toiminnasta korvauksen rahaston vuosittaisesta bruttotulosta. B Investment Funds -rahaston rahasto-osuuden haltijoilla on oikeus osuuteen rahaston tuottamasta vuosittaisesta tulosta. Rahaston bruttotulolla tarkoitetaan kaikkea rahaston vuosittain realisoimaa tuloa (korot, osingot, mahdolliset luovutusvoitot) ennen rahastoyhtiölle suoritettavaa kustannusten korvausta. Rahasto-osuuksien haltijoiden vuosittainen tulo-osuus lasketaan vähentämällä rahaston bruttotulosta rahastoyhtiölle suoritettavat korvaukset.

Hakemuksessa tarkoitetun B Investment Funds -rahaston on katsottava vastaavan ominaisuuksiltaan ja toiminnaltaan tuloverolaissa tarkoitettua sijoitusrahastoa. Näissä olosuhteissa hakijan saamaa tulo-osuutta on pidettävä sijoitusrahastosta saatuna tulo-osuutena. A Oy:n ollessa Suomessa yleisesti verovelvollinen sovelletaan sen Luxemburgista saamaa tuloa verotettaessa Suomen ja Luxemburgin välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyä sopimusta.

Sovelletut oikeusohjeet

Tuloverolain 3 § 4 ja 7 kohdat
Suomen ja Luxemburgin välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen (SopS 18/1983) 1 artikla, 3 artiklan 2 kohta ja 4 artikla

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on vaatinut keskusverolautakunnan päätöksen ja annetun ennakkoratkaisun muuttamista seuraavasti:

1) Hakemuksessa kuvattu B Investment Funds tulee katsoa Suomen verotuksessa läpikulkuyksiköksi ja A Oy:n kyseessä olevan luxemburgilaisen FCP-rahaston kautta Yhdysvalloista mahdollisesti saamaan korko-, osinko- tai muuhun tuloon on sovellettava Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehtyä sopimusta (SopS 1/1991; jäljempänä Suomen ja Yhdysvaltojen välinen verosopimus).

2) Kun kyseessä oleva FCP-rahasto katsotaan Suomen verotuksessa läpikulkuyksiköksi ja AOy:n Yhdysvalloista rahaston kautta saatuun korko-, osinko- tai muuhun tuloon sovelletaan Suomen ja Yhdysvaltojen välistä verosopimusta, A Oy:n sijoituksistaan rahaston kautta saama korko-, osinko- tai muu tulo säilyttää alkuperäisen tulon luonteensa ja yhtiöllä on oikeus vähentää Suomessa suoritettavasta verosta samasta tulosta Yhdysvalloissa suoritettu vero.

Ennakkoratkaisussa ei ole otettu huomioon asiassa esitettyjä tosiasioita, jotka erottavat nyt käsiteltävänä olevan FCP-rahaston suomalaisesta sijoitusrahastosta. Kyseessä oleva rahasto poikkeaa suomalaisista sijoitusrahastoista siinä määrin, ettei sen voida katsoa olevan tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettu yhteisö. Näin ollen FCP-rahaston kautta saatu tulo tulee verottaa suoraan rahasto-osuuden haltijan tulona. Kotimaisessa oikeustieteellisessä kirjallisuudessa FCP-tyyppisistä rahastoista on käytetty nimitystä sijoitusyksikkö pikemminkin kuin nimitystä sijoitusrahasto.

Asiassa tulee kiinnittää huomiota myös yleisemmin luxemburgilaisen FCP-sijoitusrahaston juridiseen ja verotukselliseen statukseen sekä rahaston kautta saatavan tulon luonteeseen. FCP-sijoitusrahastosta saatavan tulon luonteesta on esitetty oikeustieteellisessä kirjallisuudessa seuraavia näkökohtia:

Jos Luxemburgin lainsäädäntöön kiinnitetään huomiota, ainakin luxemburgilaisesta SICAV-yhtiöstä (Sociétés d'Investissemants á Capital Variable) saatua juoksevaa tuloa tulisi nähtävästi verottaa osinkona ja FCP-tyyppisestä sijoitusyksiköstä saatua voitto-osuutta tuloverolain 32 §:n mukaisena voitto-osuutena tai muuna pääomatulona, ellei voitto-osuuden hienojakoisempi erottelu ole mahdollista. On katsottu, että luxemburgilaisista rahastoista lähinnä SICAV olisi oikeutettu Luxemburgin tekemien verosopimusten soveltamiseen, koska se on itsenäinen juridinen henkilö. Sen sijaan FCP-yksiköillä tällaista oikeutta ei olisi. Luxemburgin verosopimuskumppaneista Suomen on mainittu kuuluvan niiden harvojen valtioiden joukkoon, jotka selkeästi tunnustavat edes SICAV-yhtiön verosopimuksen soveltamiseen oikeutetuksi. Muunlaisten Luxemburgin sijoitusrahastojen kohdalla Luxemburgin muiden valtioiden kanssa tekemien verosopimusten soveltamisesta ei nähtävästi ole minkäänlaista varmuutta. Myönteiseen ratkaisuun verosopimuksen soveltamiskysymyksessä voisi nähtävästi päätyä myös muista verosopimusvaltioista kotoisin olevien luxemburgilaisiin SICAV-yhtiöihin rinnastettavien sijoitusyksikköjen verotuksessa, ellei sovellettavaksi tulevassa verosopimuksessa muuta todeta. Sen sijaan muiden sijoitusrahastojen kohdalla monet seikat puhuvat sen puolesta, ettei verosopimuskelpoisuutta niiden osalta nykyisten verosopimusten pohjalta ehkä voitaisi katsoa olevan olemassa.

Vaikka edellä kuvatut oikeustieteellisessä kirjallisuudessa esitetyt kannanotot koskevat nimenomaan FCP-sijoitusrahaston (tai sen tyyppisen rahaston) kautta Suomesta ulkomaille suoritettavien tulojen verotusta, samaa periaatetta tulee soveltaa myös nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa. Tämän tulkinnan mukaan luxemburgilaista B Investment Fundsia ei voida pitää Suomen ja Luxemburgin välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen (SopS 18/1983; jäljempänä Suomen ja Luxemburgin välinen verosopimus) soveltamiseen oikeutettuna yksikkönä, vaan kysymykseen tulee varsinaisen sijoitusmaan ja Suomen välinen verosopimussuhde.

C Fund Management S.A. (rahastoyhtiö) toimittaa rahasto-osuuksien haltijoille vuosittain todistukset, joista käy selville osinko-, korko- ja muiden tulojen määrä.

Osinkotuloa koskeva todistus sisältää muun muassa selvitykset osinkojen maksajasta, selvitykset kunkin maksajan suorittaman osinkotulon bruttomäärästä ja näihin osinkotuloihin kohdistuvista kustannuksista, jotka rahaston hallinnointisäännösten mukaisesti suoritetaan rahastoyhtiölle, sekä selvitykset osinkotulosta lähdevaltiossa suoritetusta verosta.

Korkotuloa koskeva todistus sisältää selvitykset korkotulojen maksajasta ja kunkin maksajan suorittaman korkotulon bruttomäärästä, selvitykset niistä korkotuloihin kohdistuvista kustannuksista, jotka rahaston hallinnointisäännösten mukaisesti suoritetaan rahastoyhtiölle sekä selvitykset korkotulosta lähdevaltiossa suoritetusta verosta.

Muuta tuloa (osakkeiden luovutukset) koskeva todistus sisältää selvitykset laskentakaudella luovutetuista osakkeista (yhtiökohtainen erittely), selvitykset osakkeiden realisoinnista syntyneestä luovutusvoitosta tai -tappiosta ja osakkeiden realisointiin liittyvistä kustannuksista, jotka rahaston hallinnointisäännösten mukaisesti suoritetaan rahastoyhtiölle, sekä selvitykset tällaisesta muusta tulosta lähdevaltiossa mahdollisesti suoritetusta verosta.

Rahastoyhtiön tai rahastolle osoitetun arvopaperisäilyttäjän velvollisuutena on selvittää, kuinka paljon kunakin yhden kuukauden pituisena laskentajaksona tuloja rahastoon on kertynyt, ketkä ovat tulojen lopulliset saajat ja minkä luonteisesta tulosta kunkin rahasto-osuuden haltijan kohdalla on kysymys. Tämä mahdollisuus liittyy hakemuksessa kuvatun rahaston struktuuriin sekä rahastossa tehtyihin järjestelyihin.

Rahastoyhtiö laatii kuukausittain rahastosijoituksista yhteenvedon. Yhteenvedosta käy ilmi esimerkiksi, kuinka suuren osuuden rahaston varoista (rahasto-osuus) omistaa suomalainen sijoittaja.

Rahastoyhtiö toimittaa osinko-, korko- tai muun tulon maksajalle tiedon rahaston kohteeseen tekemistä sijoituksista. Selvitys annetaan maksajalle koreittain (baskets), joka määräytyy sijoittajien asuinvaltion mukaan. Yksi koreista osoittaa esimerkiksi suomalaisten sijoittajien rahasto-osuudet. Lisäksi kori on jaettu sijoittajien kesken osuuksiin nähden sijoitusten prosentuaalisessa suhteessa.

Selvityksestä tulon maksaja saa tiedon rahastosijoittajien asuinvaltiosta sekä siitä, mikä on kunkin asuinvaltion sijoittajien osuus maksettavasta kokonaistulosta.

Osinko-, korko- tai muun tulon maksaja pidättää rahastolle suoritettavasta tulosta lähdeveron edellä mainitun selvityksen perusteella ottaen huomioon kussakin tapauksessa relevantin verosopimuksen.

Esimerkkinä on mainittu tilanne, jossa B Investment Funds -rahasto on sijoittanut osakkeisiin yhdysvaltalaisessa yhtiössä, joka jakaa osinkoa. Sijoituksesta koostuu 10 prosenttia suomalaisten rahasto-osuuden haltijoiden tekemistä sijoituksista. Yhdysvaltalainen maksaja soveltaa 10 prosentin osuuteen rahastolle suoritettavasta tulosta Suomen ja Yhdysvaltojen välistä verosopimusta, kuitenkin siis edellyttäen, että Suomi katsoo kyseessä oleva rahaston läpikulkuyksiköksi ja soveltaa vastavuoroisesti Suomen ja Yhdysvaltojen välistä verosopimusta.

C Fund Management S.A. (rahastoyhtiö) kokoaa tulotiedot yhteen ja toimittaa rahasto-osuuden haltijoille todistukset, joista käy selville vuoden aikana kertyneiden osinko-, korko- ja muiden tulojen määrä.

Hakemuksessa kuvattu B Investment Funds -rahasto poikkeaa siis suomalaisesta sijoitusrahastosta siinäkin suhteessa, että suomalainen sijoitusrahasto ei toimita rahasto-osuuksien haltijoille erittelyä rahastoon laskentakauden aikana kertyneistä osinko-, korko- tai muista tuloista, vaan rahasto-osuuden haltija saa rahastoyhtiöltä/pankkiiriliikkeeltä tuottoyhteenvedon, josta käy ilmi laskentajakson kaikkien tulojen yhteissumma (vähennettynä rahastoyhtiön/pankkiiriliikkeen päältä pidättämillä kuluilla). Lisäksi suomalainen sijoitusrahasto toimittaa ulkomaiselle tulon maksajalle asuinvaltiota koskevan selvityksen vain suomalaisesta rahastosta, ei siihen sijoittaneista rahasto-osuuden haltijoista.

A Oy:n saaman selvityksen perusteella Yhdysvaltojen veroviranomaiset katsovat hakemuksessa kuvatun B Investment Funds -rahaston läpikulkuyksiköksi ja ovat valmiit lähdevaltiona soveltamaan rahaston kautta maksettavaan osinko-, korko- tai muuhun tuloon sijoittajan asuinvaltion ja Yhdysvaltojen välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyä verosopimusta. Tämä kuitenkin edellyttää, että sijoittajan asuinvaltio, tässä tapauksessa Suomi, soveltaa samaa periaatetta.

A Oy:n saaman selvityksen mukaan muut hakemuksessa tarkoitetut Euroopan unionin valtiot, joissa kyseessä olevaan rahastoon sijoittavat henkilöt asuvat, ovat katsoneet rahaston läpikulkuyksiköksi. Kyseiset valtiot soveltavat rahaston kautta saatuun tuloon kyseessä olevan valtion ja Yhdysvaltojen välillä solmittua verosopimusta ja hyvittävät sijoittajan kotivaltiossa maksettavasta verosta vastaavasta tulosta Yhdysvalloissa suoritetun veron.

Uudenmaan veroviraston veroasiamies on vastineessaan katsonut, ettei asiaa kohdan 2 osalta voida ottaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltäväksi, vaikka ennakkoratkaisua päädyttäisiinkin muuttamaan kohdan 1 osalta.

Kohdan 1 osalta veroasiamies on lausunut, että B Investment Funds -rahasto vastaa kaikilta olennaisilta osin ominaisuuksiltaan ja toiminnaltaan suomalaista sijoitusrahastoa. Hakijan rahastosta saamaa tulo-osuutta on pidettävä sijoitusrahastosta saatuna tulo-osuutena. Verotettaessa hakijan verotuksessa tätä Luxemburgista saatua tuloa tulee sovellettavaksi Suomen ja Luxemburgin, mutta ei Suomen ja Yhdysvaltojen välinen verosopimus.

Helsingin kaupungin veroasiamies on esittänyt vastineessaan valituksen hylkäämistä.

A Oy on antanut vastaselityksen.

Valtiovarainministeriö on hankittuaan asiaan Verohallituksen lausunnon, antanut asiassa lausunnon korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä.

Verohallitus on muun muassa lausunut, että luxemburgilaiset sijoitusrahastot voidaan jakaa kahteen päätyyppiin, nimittäin "yhtiöjärjestykseen perustuviin" (type statutaire) ja "sopimusperusteisiin" (type contractuel) sijoitusrahastoihin. Molemmat sijoitusrahastojen perustyypit ovat Euroopan unionin yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin (85/611/ETY) 1artiklan 3kappaleessa tarkoitettuja sijoitusrahastoja. Yhtiöjärjestykseen perustuvat luxemburgilaiset sijoitusrahastot ovat yleensä joko vaihtuvapääomaisia SICAV- tai kiinteäpääomaisia SICAF-sijoitusyhtiöitä. Sopimusperusteiset sijoitusrahastot ovat FCP-tyyppisiä epäitsenäisiä rahastoja (fond commun de placemant), joiden keskusverolautakunnan ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvataan olevan "yhtiöittämättömiä siirtokelpoisten arvopapereiden ja muiden varojen sijoittamistarkoitusta varten sopimuksin perustettuja yhteisomistajuuksia". Olennainen ero SICAV-/SICAF-yhtiöiden ja FCP-tyyppisen sijoitusrahaston välillä on se, että FCP-tyyppinen sijoitusrahasto ei ole itsenäinen juridinen oikeushenkilö. Näin ollen FCP-tyyppinen sijoitusrahasto ei voi itsenäisesti tehdä sitoumuksia ja muita oikeustoimia, vaan oikeustoimet rahaston puolesta tekee erityinen rahastoyhtiö.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa B Investment Funds on luxemburgilainen edellä kuvatun kaltainen yhtiöittämätön osakkaiden yhteisomistajuuteen perustuva FCP-sijoitusrahasto ja luxemburgilainen C Investment Fund Management S.A. on FCP- sijoitusrahastoa hoitava rahastoyhtiö.

Ennakkotietohakemuksesta käy ilmi, että B Investment Funds on rahastotyypiltään lähinnä tuottorahastoa muistuttava, koska se jakaa vuosittain rahaston voitot rahastoon sijoittaneille osakkaille.

FCP-tyyppisen rahaston verokohtelusta säädetään Luxemburgin 30.3.1988 annetussa laissa. Verohallituksella olevien tietojen mukaan FCP-sijoitusrahastot on 30.3.1988 annetun lain perusteella vapautettu maksamasta Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 2 artiklan 3 kappaleen balakohdan luetelmakohdassa 2 tarkoitettua yhteisöveroa (I´impôt sur le revenue des collectivités). Yhteisöveron sijasta FCP-sijoitusrahastot ovat velvollisia maksamaan 30.3.1988 annetun lain mukaista vuosittaista taxe d´abonnement -nimistä veroa, joka muistuttaa lähinnä yhtiöiltä perittyä varallisuusveroa. Taxe d´abonnement -veron yleinen verokanta on 0,06 prosenttia, mutta se voidaan erityisissä tapauksissa alentaa 0,03 prosenttiin. Veron laskentaperusteena käytetään sijoitusrahaston varojen kokonaisarvoa. Verohallituksen käytössä olevien tietojen mukaan FCP-sijoitusrahastot eivät ole verotuksellisesti itsenäisiä yksiköitä, vaan niiden tulot verotetaan rahaston osakkaiden tulona. FCP-sijoitusrahastoja käsitellään siten Luxemburgissa verotuksellisesti läpivirtausyksikköinä.

Mikäli ulkomainen sijoittaja sijoittaa FCP-tyyppiseen sijoitusrahastoon ja saa siitä voitto-osuutta, ei Luxemburg peri tästä lähdeveroa.

Tuloverolain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan yhteisönä pidetään muun muassa osakeyhtiötä, osuuskuntaa, säästöpankkia, sijoitusrahastoa, keskinäistä vakuutusyhtiötä, lainajyvästöä, aatteellista tai taloudellista yhdistystä, säätiötä ja laitosta. Tuloverolain 3 §:n 7 kohdan mukaan yhteisönä pidetään myös tuloverolain 3 §:ssä mainittuihin yhteisöihin verrattavaa muuta oikeushenkilöä tai erityiseen tarkoitukseen varattua varallisuuskokonaisuutta.

Tuloverolain 20 §:n 2 kohdan mukaan sijoitusrahasto on tuloverotuksessa verovapaa yhteisö. Sanamuodon perusteella tuloverolain 20 §:n 2 kohdassa ei erotella kotimaisia ja ulkomaisia sijoitusrahastoja. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että sijoitusrahaston tuloverolain 20 §:n mukainen verovapaus rajoittuisi koskemaan ainoastaan kotimaisia sijoitusrahastoja. Tätä kantaa on perusteltu sillä, että sittemmin kumotun sijoitusrahastolain (480/1987) 16 §:n 2 momentissa todetaan, "että ainoastaan tämän lain mukaisesta sijoitusrahastosta saadaan käyttää nimitystä sijoitusrahasto." Verohallituksen käsityksen mukaan tuloverolain 20 §:ssä säädetyn sijoitusrahaston verovapauden taustalla on ensisijaisesti sijoitusrahastotoiminnan ja suorien osakesijoitusten välisen kilpailuneutraalisuuden toteuttaminen kaksinkertaisen verotuksen poistamisen kautta.

Tuloverolain 3 §:ssä ja 20 §:ssä oleviin sijoitusrahaston käsitteisiin liittyy vielä nykyisenkin sijoitusrahastolain (48/1999) käsitteiden osalta epätäsmällisyyttä. Sijoitusrahastolaissa käsitteet sijoitusrahasto ja yhteissijoitusyritys (jolla tarkoitetaan ulkomaista sijoitusrahastoa) on määritelty erikseen. Lisäksi nykyisessä sijoitusrahastolain 42 §:ssä on kumotun sijoitusrahastolain 16 §:n 2 momenttia vastaava kohta. Sijoitusrahastolain 1 §:n 1 momentin mukaan sijoitusrahastolakia sovelletaan rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön harjoittamaan toimintaan sekä yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoimiseen yleisölle. Sijoitusrahastolaissa ei oteta tarkemmin kantaa ulkomaisen sijoitusrahaston yhteisöstatukseen.

Käsitteisiin liittyvästä epätäsmällisyydestä huolimatta lähtökohtana voidaan pitää sitä, että suomalaisen sijoitusrahaston kanssa vertailukelpoinen ulkomainen sijoitusrahasto on tuloverolain 3 §:n 7 kohdassa tarkoitettu "erityiseen tarkoitukseen varattu varallisuuskokonaisuus".

Yhtäläisyys tässä tapauksessa esillä olevan luxemburgilaisen B Investment Fundsin ja suomalaisen sijoitusrahaston välillä on merkittävä. Molemmissa on kyse osuuden omistajien yhdessä omistamasta varallisuusmassasta, joka ei ole siviilioikeudellisesti oikeushenkilö. Molempien puolesta rahastoyhtiö edustaa sijoitusrahastoa ja tekee sen puolesta päätöksiä. B Investment Funds jakaa rahaston vuosittaisen tuoton osuuden omistajalle. Samoin tekee suomalainen tuottorahastona toimiva sijoitusrahasto. Ainoa eroavaisuus B Investment Fundsin ja suomalaisen sijoitusrahaston välillä lienee sijoitusrahastoa koskevassa päätöksenteossa. Rahasto-osuudet B Investment Fundsissa eivät tuota äänioikeutta rahastoa koskevissa päätöksissä. Tämä ei kuitenkaan liene ratkaisevaa verotuksellisessa päätöksenteossa.

Keskusverolautakunnan päätöksessä 61/2002 on katsottu, että saksalainen epäitsenäinen sijoitusrahasto oli tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettu yhteisö ja siten täällä rajoitetusti verovelvollinen. Tässä tapauksessa esillä ollut sijoitusrahasto oli oikeudelliselta rakenteeltaan ja yhteisöstatukseltaan samanlainen kuin suomalaiset sijoitusrahastot sekä luxemburgilainen FCP-rahasto.

Edellä olevan perusteella Verohallituksen käsitys on se, että B Investment Funds -nimistä luxemburgilaista FCP-rahastoa tulisi kotimaisen lainsäädännön perusteella pitää tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettuna yhteisönä ja siten erillisenä verovelvollisena. Käytännössä tämä kanta tarkoittaa sitä, että B Investment Funds -sijoitusrahastoa ei tulisi pitää verotuksessa läpivirtausyksikkönä.

Mikäli valitusta koskevassa ratkaisussa päädytään siihen, että FCP-tyyppinen sijoitusrahasto on kotimaisten säännösten perusteella tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettu yhteisö, tarkoittaa se käytännössä, että FCP-sijoitusrahaston saamat osinko- ja korkotulot lähtökohtaisesti muuttavat tulotyyppiään A Oy:n verotuksessa. A Oy:n sijoitusrahastosta saamaa voitto-osuuden ei voida katsoa olevan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 5 §:n 3 kohdassa tarkoitettuja korkoja ja osinkoja eikä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua verovapaata osinkoa. Voitto-osuuden veronalaisuus määräytyy siten Verohallituksen käsityksen mukaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain yleisten säännösten mukaan.

Tässä tapauksessa sovellettava verosopimus määräytyy lähtökohtaisesti FCP-tyyppisen sijoitusrahaston yhteisöstatuksen perusteella. Mikäli FCP-tyyppinen sijoitusrahasto katsotaan Suomen lainsäädännön perusteella erilliseksi verovelvolliseksi, tällöin sovellettavaksi verosopimukseksi tulee Suomen ja Luxemburgin välinen verosopimus.

Koska tässä asiassa on kyse suomalaisen A Oy:n luxemburgilaisesta sijoitusrahastosta saamasta tulosta, on sillä seikalla, onko FCP-tyyppinen sijoitusrahasto Luxemburgin verosopimuksen etuihin oikeutettu yksikkö, merkitystä ensinnäkin tulotyyppikysymyksenä. Lisäksi ratkaisu vaikuttaa B Investment Funds -rahaston Suomesta saamiin tuloihin. A Oy:n keskusverolautakunnalle antaman selvityksen mukaan B Investment Funds sijoittaa Yhdysvaltojen lisäksi myös muihin maihin kuten myös Suomeen.

A Oy on vaatinut keskusverolautakunnan antaman ennakkoratkaisun kumoamista. A Oy:n osalta intressi saada FCP-sijoitusrahasto katsotuksi verotuksessa läpivirtausyksiköksi perustuu siihen, että Luxemburgin ja Yhdysvaltojen viranomaiset katsovat FCP-rahaston läpivirtausyksiköksi, jolla ei ole oikeutta verosopimuksen etuihin ja tällöin rahaston Luxemburgissa residentit osakkaat saavat verosopimusedut itselleen oman verosopimusstatuksen kautta. Tällöin FCP-tyyppisen sijoitusrahaston Luxemburgissa residentteihin osakkaisiin sovelletaan Yhdysvalloista saadun tulon osalta Luxemburgin ja Yhdysvaltojen välistä verosopimusta ja Yhdysvalloissa perityt lähdeverot on mahdollista hyvittää osakkaille.

Se, että FCP-tyyppinen sijoitusrahasto katsotaan Suomen sisäisen lainsäädännön perusteella yhteisöksi ja siten erilliseksi verovelvolliseksi ja Luxemburgin sisäisen lainsäädännön perusteella läpivirtausyksiköksi, johtaa AOy:n saaman tulo-osuuden osalta kaksinkertaiseen verotukseen. Verohallituksen käsityksen mukaan kaksinkertainen verotus syntyy tässä tapauksessa siitä, että FCP-tyyppistä sijoitusrahastoa ei katsota läpivirtausyksiköksi ja että A Oy:n voitto-osuuden muodossa saama tulo muuttuu FCP-sijoitusrahaston saamista korko- ja osinkotuloista elinkeinotulon verottamisesta annetun lain yleisten säännösten mukaan verotettavaksi elinkeinotuloksi ja että saatua tulo-osuutta jää rasittamaan Yhdysvalloissa peritty lähdevero.

Suomen ja Luxemburgin välinen verosopimus on laadittu OECD:n malliverosopimuksen (jäljempänä MTC) pohjalta. Verosopimusta tulkittaessa apuna voidaan käyttää OECD:n malliverosopimuksen kommentaaria (jäljempänä MTC:n kommentaari), vaikka se ei olekaan muodollisesti sitova tulkintalähde. Erityistä painoarvoa MTC:n kommentaarilla on niissä tilanteissa, joissa tulkitaan sellaista yksittäisen verosopimuksen määräystä, jota koskevat kommentaarin kannanotot olivat olemassa jo näitä yksittäisen verosopimuksen määräyksiä neuvoteltaessa ja solmittaessa. Tämä kanta on hyväksytty meillä kotimaisessa oikeuskäytännössä ja kansainvälisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännössä. Yhteisöjen tuomioistuin on pitänyt malliverosopimuksesta ilmeneviä periaatteita kansainvälisesti tunnustettuina.

Sanotun verosopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan on verosopimuksessa erityisesti määritellyillä käsitteillä juuri se merkitys, mikä niille on verosopimuksessa nimenomaisesti annettu. Verosopimuksen 3 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimusvaltion soveltaessa verosopimusta niille termeille, joita verosopimuksessa ei ole erikseen määritelty, on annettava sopimusta tulkittaessa semerkitys, joka sillä on tämän valtion sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan.

Verosopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen c alakohdan mukaan termi "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän. Saman artiklan 1 kappaleen d alakohdan mukaan termi "yhtiö" tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä.

Suomen ja Luxemburgin välisessä verosopimuksessa ei ole erityisiä määräyksiä sijoitusrahaston osalta. Sen ei ole selkeästi mainittu olevan sen paremmin henkilö kuin yhtiökään. Verosopimuksen 29 artiklan mukaan sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät luxemburgilaiset vuoden 1929 lain sekä vuoden 1938 asetuksen mukaiset holdingyhtiöt. Soveltamisalan ulkopuolelle ei ole nimenomaisesti suljettu 30.3.1988 laissa mainittuja sijoitusyhtiöitä (SICAV ja SICAF) tai -rahastoja (FCP).

Ratkaisu FCP-tyyppisen sijoitusrahaston asemasta on perustettava sille, voidaanko tällaista sijoitusrahastoa pitää verosopimuksessa tarkoitettuna henkilönä tai yhtiönä. Merkitystä on annettava myös sille, että Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 3 artiklan 2 kappaleen mukaan käsitteelle sijoitusrahasto on annettava se käsitesisältö, joka sillä on Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan.

MTC:n 3 artiklan 1 kappaleen a ja b alakohdissa määritellyt termit "person" ja "company" ovat asiasisältönsä puolesta säilyneet muuttumattomina aina vuoden 1977 MTC:stä lähtien. Sisältönsä puolesta ne vastaavat myöskin Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen c ja d alakohdissa olevia henkilön ja yhtiön käsitteitä.

MTC:n kommentaarin mukaan MTC:ssä ja verosopimuksissa käytetty henkilön määritelmä ei ole tyhjentävä. Näin ollen sille on annettava varsinkin MTC:n 1 artiklaa ja 4 artiklaa tulkittaessa hyvin laaja merkityssisältö. Henkilön käsite pitää sisällään luonnollisten henkilöiden ja yhtiöiden lisäksi muut yhteenliittymät. Sen lisäksi, mitä MTC:ssä on yhtiön erityismääritelmän osalta todettu, henkilön käsite pitää sisällään myös ne yksiköt (entity), joita ilman oikeushenkilöllisyyttä (although not incorporated) käsitellään verotuksessa yhteisönä (is treated as a body corporate for tax purposes). MTC:n kommentaarissa käytetään säätiöitä esimerkkinä sellaisesta oikeudellisesta muodosta, jotka saattavat kuulua MTC:n ja Luxemburgin verosopimuksen "henkilön" käsitteen soveltamisalaan. MTC:n kommentaarin perusteella näyttäisi siltä, että FCP- tyyppinen sijoitusrahasto saattaisi olla MTC:ssä tarkoitettu "henkilö", vaikka se ei olisikaan MTC:ssä tarkoitettu "yhtiö".

Yhtiön määritelmä puolestaan käsittää ensisijaisesti oikeushenkilöt ("any body corporate"). Lisäksi yhtiön määritelmä käsittää minkä tahansa verotuksellisen yksikön ("any other taxable unit"), jota käsitellään oikeushenkilönä tämän yksikön kotivaltion verolainsäädännössä. Tämän perusteella näyttäisi siltä, että FCP-sijoitusrahasto ei voi olla yhtiö verosopimuksen tarkoittamassa mielessä, koska siltä Luxemburgin sisäisen lainsäädännön mukaan puuttuu oikeushenkilöllisyys.

Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 3 artiklan 2 kappaleen mukaan verosopimuksessa määrittelemättömille käsitteille, kuten ulkomaisen sijoitusrahaston käsite, tulee antaa verosopimusta sovellettaessa sama merkitys kuin sille annetaan soveltajan verolainsäädännössä. Verohallituksen käsityksen mukaan luxemburgilaista B Investment Funds -nimistä FCP-sijoitusrahastoa voidaan pitää Suomen ja Luxemburgin välisessä verosopimuksessa tarkoitettuna henkilönä, jonka vuoksi mainittu rahasto olisi siten tällä kriteerillä mitattuna verosopimuksen etuihin oikeutettu. Lopullinen ratkaisu voidaan kuitenkin tehdä vasta, kun on selvitetty, ovatko FCP-tyyppiset sijoitusrahastot verovelvollisia Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 4 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun verovelvollisuuden perusteella.

Mainitun Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 1artiklan mukaan sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Edelleen verosopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen mukaan sopimusta sovellettaessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen (MTC:ssä ilmaistun mukaan liable to tax) kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen seikan nojalla. Lisäksi verosopimuksen 2 artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaan verosopimusta sovelletaan veroihin, jotka määrätään sopimusvaltion tai sen paikallisviranomaisen lukuun tulon ja varallisuuden perusteella, verojen kantotavasta riippumatta. Tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään verosopimuksessa kaikkia kokonaistulon tai kokonaisvarallisuuden taikka tulon tai varallisuuden osan perusteella suoritettavia veroja.

MTC:n 1 artiklan, 4 artiklan 1 kappaleen sekä 2 artiklan 1 ja 2 kappaleen sanamuodot vastaavat edellä siteerattuja Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen vastaavia kohtia. MTC:n artikloista 1 artikla ja 2 artiklan 2 kappale ovat alkuperäisessä vuonna 1963 hyväksytyssä muodossa. MTC:n 2 artiklan 1 kappaleeseen ja 4 artiklan 1 kappaleeseen on tehty vähäisiä sanonnallisia muutoksia vuoden 1997 MTC:ssä. MTC:n kommentaaria voidaan siten käyttää tulkintalähteenä tältä osin.

MTC:n kommentaarin mukaan eri valtioiden välillä solmitut verosopimukset eivät käsittele sitä, millä edellytyksillä sopimusvaltiossa asuvaa käsitellään sen maan lainsäädännössä myös "verotuksellisesti asuvana" (fiscally as resident) ja siten sen maan sisäisen lainsäädännön mukaan yleisesti verovelvollisena ("fully liable to tax"). MTC:n kommentaarin mukaan yleisen ja rajoitetun verovelvollisuuden määrittäminen kuuluu kunkin valtion sisäisessä lainsäädännössä tehtäväksi.

MTC:n 4 artiklan 1 kappale ja verosopimuksen 4 artiklan 1 kappale viittaavat henkilöihin, jotka ovat sopimusvaltiossa verovelvollisia (liable to tax) sisäisen lainsäädännön mukaisesti eri kriteerein. Tältä osin valtioiden kannanotot vaihtelevat tapauskohdittain. Useat valtiot katsovat henkilön olevan yleisesti verovelvollinen, vaikka valtio ei käytännössä maksuunpanisikaan yhtään veroa. Esimerkkinä tällaisista MTC:n kommentaarissa mainitaan eläkesäätiöt, hyväntekeväisyysjärjestöt ja muut verovapaat järjestöt. Toisaalta toiset valtiot eivät pidä tällaisia esimerkissä mainittuja verovapaita yksiköitä verosopimuksen tarkoittamassa mielessä verovelvollisina, ellei niiden ole erityisesti mainittu olevan verosopimuksen etuihin oikeutettuja yksiköitä. Valtioiden erilaisten näkökantojen vuoksi MTC:n kommentaari jättää verovelvollisuuden sisällön ratkaistavaksi yksittäisissä verosopimuksissa.

Suomen ja Luxemburgin välisessä verosopimuksessa ei ole FCP-sijoitusrahaston verovelvollisuutta koskevia erityisiä määräyksiä. Verosopimuksen 2 artiklan 2 kappaleen mukaan verosopimuksessa tarkoitettuina tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia kokonaistulon tai kokonaisvarallisuuden taikka tulon tai varallisuuden osan perusteella suoritettavia veroja. Verohallituksella olevien tietojen mukaan FCP-sijoitusrahastot on 30.3.1988 annetun lain perusteella vapautettu maksamasta Luxemburgin verosopimuksen 2 artiklan 3 kappaleen b alakohdan luetelmakohdassa 2 tarkoitettua yhteisöveroa. Edellä on todettu, että FCP-sijoitusrahastot ovat velvollisia maksamaan 30.3.1988 annetun lain mukaista vuosittaista taxe d´abonnement -nimistä veroa, joka muistuttaa lähinnä yhtiöiltä perittyä varallisuusveroa.

Se, että FCP-sijoitusrahastot on vapautettu Luxemburgin yhteisöverosta ja että nämä yhtiöt suorittavat yhteisöveron sijasta taxe d'abonnement -veroa, tarkoittaa merkittävää helpotusta sijoitusrahaston verorasituksessa. Verovelvollisuutta koskevassa verosopimuksen tulkinnassa pitäisi ensisijaisesti kiinnittää huomiota siihen, onko sopimuksessa tarkoitettu henkilö verovelvollinen eikä niinkään siihen, millainen tämän henkilön verorasitus on.

FCP-sijoitusrahastoihin sijoittaneet osakkaat eivät ole velvollisia Luxemburgissa maksamaan tuloveroa sijoitusrahastosta saamastaan tulosta, ellei kyseessä ole osingonjako. Mikäli osakkaat realisoivat osuutensa FCP-sijoitusrahastossa osuuden lunastuksen kautta, he maksavat luovutusvoitosta veroa. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että sijoitusrahastoille annettu verovapaus liittyy ensisijaisesti kilpailukykyyn suoriin arvopaperisijoituksiin verrattuna. Tästä näkökulmasta sijoitusrahastotoiminnan kilpailukykyisyys edellyttää kahdenkertaisen verotuksen eliminointia.

Koska Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 2 artiklan 2 kappaleen mukaan verosopimuksessa tarkoitettuina veroina pidetään myös tulon ja varallisuuden osan perusteella suoritettavia veroja, on Verohallituksen käsityksen mukaan luontevaa tulkita verosopimusta myös sen 2 artiklan 4 kappaleen valossa siten, että myös taxe d´abonnement-niminen vero on verosopimuksen mukainen tulon ja varallisuuden osan perusteella suoritettava vero. Näin ollen Verohallituksen käsityksen mukaan FCP-sijoitusrahastot olisivat verovelvollisia verosopimuksen tarkoittamalla tavalla ja siten tälläkin kriteerillä mitattuna verosopimuksen etuihin oikeutettuja.

Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 10 artiklan mukaan osinkojen verotusoikeus on jaettu Suomen ja Luxemburgin kesken siten, että pääsääntöisesti asuinvaltio verottaa osinkoja ja lähdevaltiolla on oikeus 5-15 prosentin verokannan mukaiseen lähdeveroon.

Koska FCP-tyyppistä sijoitusrahastoa ei sen puuttuvan oikeushenkilöllisyyden vuoksi voi pitää verosopimuksessa tarkoitettuna yhtiönä ja voitto-osuutta ei voida pitää yhtiöosuudesta saatavana voitto-osuutena, on A Oy:n sijoitusrahastosta saamaa voitto-osuutta vaikea pitää verosopimuksen tarkoittamassa mielessä osinkona. Tämän vuoksi verosopimuksen liiketuloartikla näyttäisi soveltuvan paremmin A Oy:n saamaan voitto-osuuteen.

Koska FCP-tyyppinen sijoitusrahasto on Verohallituksen käsityksen mukaan verosopimuksessa tarkoitettu henkilö, verosopimuksen osinkoartikla näyttäisi soveltuvan sijoitusrahaston Suomesta saamaan osinkotuloon. Siten luxemburgilaisella B Investment Funds -nimisellä FCP-sijoitusrahastolla on Verohallituksen käsityksen mukaan oikeus verosopimuksessa määriteltyihin lähdeverolakia alempiasteisiin lähdeverosopimuksiin.

Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 11 artiklassa olevista korkoa koskevista määräyksistä aiheutuu tulotyypin näkökulmasta ongelma siitä, voidaanko A Oy:n saamaa voitto-osuutta miltään osin pitää korkona. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että voitto-osuuden hienojakoisempi erittely saattaisi mahdollistaa sen käsittelemisen verosopimuksissa tarkoitettuina erityisinä tulotyyppeinä. Keskusverolautakunnalle osoitetusta hakemuksesta selviää, että tällainen hienojakoisempi erittely saattaisi tässä tapauksessa olla mahdollinen. A Oy:n näkökulmasta tarve voitto-osuuden hienojakoisempaan tulotyypitykseen liittyy ensi sijassa läpivirtausyksikkönä käsittelystä saataviin lähdeverotukseen liittyviin veroetuihin. Koska Verohallituksen käsityksen mukaan tämän lausunnon mukaisesti FCP-sijoitusrahastoa tulisi pitää tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettuna yhteisönä ja Suomen ja Luxemburgin välisessä verosopimuksessa tarkoitettuna henkilönä, ei korkojenkaan osalta ole tarvetta voitto-osuuden hienojakoisempaan tulotyypitykseen.

Edellä on todettu, että FCP-tyyppisen sijoitusrahaston katsominen tuloverolain 3 §:ssä tarkoitetuksi yhteisöksi ja Suomen ja Luxemburgin välisessä verosopimuksessa tarkoitetuksi verosopimuksen etuihin oikeutetuksi henkilöksi johtaa A Oy:n osalta kaksinkertaiseen verotukseen. Kaksinkertaista verotusta syntyy silloin, kun FCP-tyyppinen sijoitusrahasto saa Yhdysvalloista lähdeverotettua osinko- ja korkotuloa eikä se ole Suomen verotuksessa läpivirtausyksikkö, jolloin Suomessa asuva tulonsaaja A Oy ei saa vähentää täällä Yhdysvalloissa perittyä lähdeveroa. Kaksinkertainen verotus johtuu siten Suomen ja Luxemburgin erilaisista käsityksistä siitä, onko FCP-sijoitusrahasto erillinen yhteisö vai ei.

Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 23 artiklan mukaan kaksinkertaisen verotuksen poistaminen koskee ainoastaan Suomen ja Luxemburgin välillä perittyjä lähdeveroja. Siten sen perusteella ei Verohallituksen käsityksen mukaan voida missään tilanteessa poistaa Yhdysvaltojen ja Luxemburgin välisestä verosopimuksesta johtuvaa kaksinkertaista verotusta.

Valtiovarainministeriö on lausunut muun muassa, että luxemburgilainen FCP-sijoitusrahasto ei ole Luxemburgissa erillinen verovelvollinen, vaan rahaston tulo jaetaan verotettavaksi sen osakkaiden tulona niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on rahaston tuloon (läpivirtausyksikkö). FCP-sijoitusrahasto ei myöskään ole erillinen varallisuusverosubjekti, vaan rahaston nettovarallisuus jaetaan verotettavaksi rahaston osakkaiden varallisuutena.

Kun tarkastellaan sitä, miten Suomessa tulisi verottaa Suomessa asuvan sijoittajan FCP-sijoitusrahastosta saatua tuloa, on ensiksi välttämätöntä määrittää FCP:n status Suomen sisäisen verolainsäädännön perusteella. On siis ratkaistava, onko FCP-sijoitusrahastoa pidettävä Suomen verolainsäädännön mukaan yhteisönä.

Suomen lainsäädäntö ei sisällä nimenomaisia sääntöjä siitä, miten ulkomaisen yksikön luokittelu Suomen sisäistä verolainsäädännön kannalta tapahtuu. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että ulkomaisen yksikön juridisia ja tosiasiallisia ominaisuuksia tulisi verrata suomalaisiin toimintamuotoihin ja ratkaista, mitä suomalaista toimintamuotoa ulkomainen yksikkö lähinnä vastaa.

Tuloverolain 3 §:n 4 kohdan mukaan suomalainen sijoitusrahasto on erillisenä verovelvollisena verotettava yhteisö, mutta se on erityissäännösten nojalla kuitenkin vapautettu tulo- ja varallisuusverosta. Tuloverolain 3 §:n 7 kohdan mukaan yhteisöillä tarkoitetaan myös saman pykälän 1-6 kohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin verrattavaa muuta oikeushenkilöä tai erityiseen tarkoitukseen varattua varallisuuskokonaisuutta. Koska FCP-sijoitusrahasto juridiselta luonteeltaan monelta osin muistuttaa suomalaista sijoitusrahastoa, voisi siten olla mahdollista luokitella FCP-sijoitusrahasto yhteisöksi Suomen sisäisen lainsäädännön perusteella, niin kuin Verohallitus on lausunnossaan esittänyt.

Riippumatta siitä, miten FCP-rahaston status määritellään sisäisen lainsäädännön perusteella, yksikön verosopimuksellinen status on myös määriteltävä verosopimusten soveltamista varten. Yksikön verosopimuksellinen status ratkaisee, miten verosopimus rajoittaa sisäisen lainsäädännön perusteella syntyvää verottamisoikeutta, mutta verosopimus ei sinällään vaikuta sisäisen lainsäädännön perusteella tehtävään luokitteluun.

Yksikön verosopimuksellisen statuksen määritteleminen on periaatteessa sisäisen statuksen määrittelemisestä erillinen ja itsenäinen prosessi. Statuksen määrittelemisellä tarkoitetaan tässä yhteydessä sen ratkaisemista, onko FCP-sijoitusrahastoa pidettävä Suomen ja Luxemburgin välisen sopimuksen 1artiklassa tarkoitettuna sopimusvaltiossa asuvana henkilönä eli erillisenä verosopimussubjektina.

Suomen ja Luxemburgin välisessä verosopimuksessa, niin kuin useimmissa Suomen tekemissä verosopimuksissa, ei ole sijoitusrahastoja koskevia erillisiä määräyksiä. Se, pidetäänkö sijoitusrahastoa erillisenä verosopimussubjektina vai ei, ratkeaa siis verosopimuksen yleisten määräysten perusteella.

Verosopimuksen 1artiklan mukaan verosopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Jotta FCP-sijoitusrahastoa voitaisiin pitää erillisenä verovelvollisena verosopimuksen merkityksessä, sen pitäisi olla verosopimuksen 3 artiklan c kohdassa määritelty henkilö, joka 4 artiklan mukaan on sopimusvaltiossa asuva.

Jollei asiayhteydestä muuta johdu, käsittää sopimusta sovellettaessa sopimuksen 3 artiklan 2 kappaleen c kohdan mukaan sanonta "henkilö" luonnollisen henkilön, yhtiön ja muu yhteenliittymän. Sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen d kohdan mukaan yhtiön määritelmä käsittää oikeushenkilöt (any body corporate) ja muut yksiköt, joita verotuksessa käsitellään oikeushenkilöinä (body corporate). Määritelmät vastaavat MTC:ssä käytettyjä määritelmiä. MTC:n kommentaarin mukaan on ollut tarkoitus ilmaista, että käsitettä "henkilö" tulisi tulkita laajasti. On kuitenkin epävarmaa, voidaanko FCP-sijoitusrahastoa pitää sopimuksen 3 artiklassa tarkoittamana henkilönä, koska Luxemburgin lainsäädännön mukaan FCP-sijoitusrahasto ei ole oikeushenkilö, vaan sopimuksin perustettu varojen yhteisomistajuus. FCP-sijoitusrahasto ei myöskään perustamisvaltiossaan ole yksikkö, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä, koska se ei ole erillinen verovelvollinen. Oikeuskirjallisuudessa on suhtauduttu epäilevästi siihen, voidaanko sopimusoikeudelliselle perustalle pohjautuvaa sijoitusrahastoa, joka ei verosopimuksen määritelmien mukaan ole yhtiö, pitää verosopimuksen tarkoittamana henkilönä.

Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen mukaan tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva" tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen seikan nojalla. Sanonta "sopimusvaltiossa asuva henkilö" ei kuitenkaan käsitä henkilöä, joka on tässä valtiossa verovelvollinen vain tässä valtiossa olevista lähteistä saadun tulon tai siellä olevan varallisuuden perusteella. Tältä osin verosopimuksen artikla vastaa MTC:n määritelmiä. MTC:n kommentaarin mukaan kysymyksessä olevaa artiklaa voidaan tulkita niin, että ainoastaan erillisinä verovelvollisina verotettavia yksikköjä voidaan pitää verosopimusten etuihin oikeutettuina. Läpivirtausyksikköjä ei näin ollen pidettäisi verosopimusten etuihin oikeutettuina, mutta on esitetty, että näiden yksikköjen osakkaiden tai osuudenomistajien, jotka ovat asuinvaltiossaan verovelvollisia läpikulkuyksikön saamista tuloista, pitäisi olla oikeutettuja tulon lähdevaltion ja asuinvaltion välisen verosopimuksen etuihin.

Kun tarkastellaan sitä, voidaanko sijoitusrahastoa pitää sopimusvaltiossa asuvana, voidaan ensinnäkin kiinnittää huomiota rahaston sijaintivaltion eli Luxemburgin sisäiseen lainsäädäntöön. Luxemburgin verolainsäädännön mukaan FCP-sijoitusrahasto ei ole erillinen verovelvollinen, vaan sijoitusrahaston saama tulo jaetaan verotettavaksi suoraan rahasto-osuuksien omistajien tulona. FCP-sijoitusrahastoa ei siten Luxemburgissa luokitella yhteisöksi, eikä siten näyttäisi olevan perusteita pitää sitä verosopimusvaltiossa asuvana henkilönä. Luxemburgin sisäisen lainsäädännön huomioon ottaminen tässä yhteydessä voisi olla perusteltua muun muassa Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen sanamuodon takia. Artiklan mukaan sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva" tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan ja niin edelleen nojalla. Myös oikeuskäytännössä on annettu merkitystä yksikön perustamisvaltion sisäiselle lainsäädännölle, kun ulkomaisen yksikön verosopimusstatusta on määritelty. Tulkinta, jonka mukaan sijoitusrahastoa ei pidettäisi verosopimuksen mukaan Luxemburgissa asuvana, olisi myös samankaltainen kuin lainvoimaiseksi tulleessa Helsingin hallinto-oikeuden 9.9.2003 antamassa päätöksessä nro 03/0577/1, jossa on käsitelty ulkomaisen sijoitusrahaston verosopimusstatusta. Tämän hallinto-oikeuden päätöksen mukaan itävaltalaista sopimusperusteista sijoitusrahastoa ei pidetty sopimusvaltiossa asuvana.

Toisaalta verosopimusta voidaan tarkastella myös Suomen sisäisen lainsäädännön näkökulmasta. Jos sijoitusrahasto Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan luokitellaan yhteisöksi, voitaisiin väittää, että tätä luokitusta on myös noudatettava verosopimuksen tulkinnassa, ja siten sijoitusrahastoa voitaisiin pitää sopimusvaltiossa asuvana henkilönä. Tätä lähestymistapaa voitaisiin perustella muun muassa viittaamalla verosopimuksen 3 artiklan 2 kappaleeseen, jonka mukaan jokaisella sanonnalla, jota ei ole sopimuksessa määritelty ja jonka asiayhteydestä ei muuta johdu, katsotaan olevan se merkitys, joka sillä on verosopimusta soveltavan valtion sisäisen verolainsäädännön mukaan. Tämä tulkinta johtaisi kuitenkin niin sanottuun kansainväliseen kvalifikaatiokonfliktiin, koska sijoitusrahaston sijaintivaltio Luxemburg ei luokittele FCP-sijoitusrahastoja verosopimussubjekteiksi. Voidaan kiinnittää huomiota myös siihen, että monissa maissa sopimusoikeudelliselle perustalle pohjautuvat sijoitusrahastot (investment fund, mutual fund) ovat perustamisvaltion sisäisen lainsäädännön mukaan läpivirtausyksikköjä, mikä poikkeaa Suomen lainsäätäjän valitsemasta suomalaisten sijoitusrahastojen verotusmallista. Jos Suomen sisäistä lainsäädäntöä pidettäisiin yksikön verosopimusstatuksen määrittelemisessä ratkaisevana, jouduttaisiin väistämättä moniin kvalifikaatiokonflikteihin ulkomaalaisten sijoitusrahastojen osalta.

FCP-sijoitusrahaston pitämiseen verosopimussubjektina liittyy myös eräs käytännön ongelma. Koska FCP-sijoitusrahasto Luxemburgin lainsäädännön mukaan on transparentti, sijoitusrahasto ei voi saada asumistodistusta Luxemburgin veroviranomaisilta. Kun Suomesta tuloa saava ulkomainen sijoitusrahasto hakee verosopimuksen nojalla lähdeveron huojennusta Suomen veroviranomaisilta, on hakemuksen hyväksymisen edellytyksenä kuitenkin, että hakija esittää asumistodistuksen. Jos Suomesta tuloa saava sijoitusrahasto ei sitä esitä, Suomen veroviranomaiset eivät voi myöntää lähdeveron huojennusta verosopimuksen nojalla, vaikka Suomi nyt käsiteltävässä tapauksessa pitäisi sijoitusrahastoa sopimusvaltiossa asuvana.

Vaikka FCP-sijoitusrahastoa ei pidettäisi tulon luokittelussa sekä etuuden omistajan (beneficial owner) määrittelemisessä verosopimusta varten sopimusvaltiossa asuvana henkilönä, olisi vielä ratkaistava, miten FCP-sijoitusrahaston jakamat tulot luokitellaan verosopimusten soveltamista varten. Tulon luonteen säilyminen on edellytys sille, että lähdevaltiossa maksettava lähdevero voidaan hyvittää lähdevaltion ja Suomen välisen verosopimuksen perusteella Suomessa asuvan rahasto-osuuden omistajan verotuksessa. Lisäksi Suomen ja Yhdysvaltojen välisen verosopimuksen soveltaminen edellyttäisi, että tulo katsotaan maksetuksi Suomessa asuvalle rahasto-osuuksien omistajalle ja että Suomessa asuvaa rahasto-osuuden omistajaa voidaan pitää sijoitusrahaston saaman etuuden omistajana (beneficial owner) siltä osin kuin tulo kohdistuu hänen omistamiin rahasto-osuuksiin. Tätä arvioitaessa voidaan kiinnittää huomiota siihen, miten FCP-sijoitusrahastosta saatua tuloa verotetaan Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan. Jos sijoitusrahastoa pidetään täällä yhteisönä, tämä tarkoittaisi, että Suomessa asuva rahasto-osuuden omistaja ei olisi verovelvollinen sijoitusrahaston saamasta tulosta, vaan vasta sijoitusrahaston jakamasta tulosta, joka muodostaa erillisen tulovirran. Näin ollen voitaisiin katsoa, ettei sijoitusrahaston saamaa tuloa Suomen ja Yhdysvaltojen välisen verosopimuksen edellyttämällä tavalla maksettaisi Suomessa asuvalle rahasto-osuuden omistajalle, eikä rahasto-osuuden omistajaa voitaisi pitää sijoitusrahaston saaman etuuden omistajana. Tämä tarkoittaa myös, että sijoitusrahaston saaman tulon luonne muuttuisi, kun se jaettaisiin sijoitusrahasto-osuuden omistajalle.

Yhteenvetona valtiovarainministeriö on lausunut, että sen käsityksen mukaan FCP-sijoitusrahasto voidaan Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan luokitella yhteisöksi.

Riippumatta siitä, miten FCP-sijoitusrahaston status määritellään sisäisen lainsäädännön perusteella, yksikön verosopimuksellinen status on määriteltävä myös verosopimusten soveltamista varten. Lausunnossa on esitetty eri näkemyksiä siitä, voidaanko FCP-sijoitusrahastoa pitää verosopimusten mukaan sopimusvaltiossa asuvana henkilönä vai ei. Muun muassa Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen sanamuoto ja se, että sijoitusrahasto ei ole yleisesti verovelvollinen Suomessa tai Luxemburgissa, puoltaisivat kuitenkin tulkintaa, jonka mukaan FCP-sijoitusrahastoa ei voitaisi pitää verosopimusvaltiossa asuvana henkilönä.

Suomessa asuvan rahasto-osuuden omistajan saamaan tuloon ei kuitenkaan voitaisi soveltaa Suomen ja Yhdysvaltojen välistä verosopimusta, koska Suomessa asuva rahasto-osuuden omistaja ei Suomessa olisi verovelvollinen FCP-sijoitusrahaston saamasta tulosta, vaan vasta sijoitusrahaston jakamasta tulosta. Näin ollen katsottaisiin, ettei sijoitusrahaston saamaa tuloa Suomen ja Yhdysvaltojen välisen verosopimuksen mukaan maksettaisi Suomessa asuvalle rahasto-osuuden omistajalle.

Jos Suomessa asuva sijoitusrahasto-osuuden omistaja on Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen mukaan Suomessa asuva henkilö, voitaisiin sen sijaan soveltaa Suomen ja Luxemburgin välistä verosopimusta Suomessa asuvan sijoitusrahasto-osuuden omistajan FCP-sijoitusrahastosta saamaan tuloon. Kyseistä verosopimusta voitaisiin soveltaa, koska tulo Suomen verolainsäädännön mukaan olisi sijoitusrahasto- osuuden omistajan tuloa ja koska katsottaisiin, että tulo on peräisin Luxemburgista.

Veroasiamies ja Helsingin kaupungin veroasiamies sekä yhtiö ovat antaneet lausuntojen johdosta vastaselitykset.

A Oy on esittänyt edellä jo esitetyn lisäksi vastaselityksessään muun muassa seuraavaa:

Sekä valtiovarainministeriön että Verohallituksen lausunnossa luxemburgilaista FCP-sijoitusrahastoa on verotuksessa pidetty suomalaiseen sijoitusrahastoon rinnastettavana. Tämä johtopäätös on virheellinen.

B Investmest Funds poikkeaa tunnusmerkeiltään olennaisesti suomalaisesta sijoitusrahastolaissa tarkoitetusta sijoitusrahastosta, kuten yhtiö on esittänyt. FCP-sijoitusrahaston osakkaalla ei ole lainkaan sijoitusrahastolaissa taattuja rahasto-osuuden omistajan hallinnoimisoikeuksia. Rahaston osakkaalla ei ole myöskään mahdollisuutta tai oikeutta valvoa sijoitustensa hallintaa millään tavalla.

Suomalaista sijoitusrahastoa paremmin FCP-sijoitusrahasto voidaankin rinnastaa suorien sijoitusten tekemiseen tarkoitettuun rahoitusinstrumenttiin, jossa sijoittajien transaktiokustannukset minimoidaan tarjoamalla sama sijoitusmahdollisuus määräämättömälle joukolle sijoittajia ennalta vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannan mukaan se, että sijoitus tehdään suoran sijoituksen sijasta rahaston kautta, ei saa johtaa lopputulokseen, jossa rahastosijoitusta verotetaan kireämmin kuin suorasijoitusta.

Varsinaisena sijoituksen tekijänä tulee siten pitää rahaston sijasta rahasto-osuuden omistajaa eli A Oy:tä. B Investment Funds tulee katsoa Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan läpivirtausyksiköksi. FCP-sijoitusrahaston kautta suoritettujen sijoitusten varsinainen omistaja (beneficial owner) ja tekijä on A Oy.

Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen mukaan sopimusta sovelletaan vain sopimusvaltioissa asuviin henkilöihin, jotka ovat tämän valtion lainsäädännön mukaan siellä verovelvollisia kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen seikan nojalla.

MTC:n kommentaarin mukaisesti arvioitaessa sitä, voidaanko FCP-sijoitusrahastoa pitää verosopimusvaltiossa asuvana henkilönä, huomio tulee kiinnittää ensisijaisesti rahaston sijaintivaltion eli Luxemburgin lainsäädäntöön. Luxemburgin sisäisen lainsäädännön mukaan FCP-sijoitusrahasto ei ole verovelvollinen Luxemburgissa. Rahastoa käsitellään Luxemburgin verotuksessa kuten jaettavaa yhtymää ja rahaston tulo jaetaan verotettavaksi sen osakkaiden tulona.

MTC:n kommentaarissa todetaan, että "jos yhtymää jossakin valtiossa käsitellään verotuksessa jaettavana, yhtymä ei ole siinä valtiossa verovelvollinen 4 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetussa merkityksessä eikä se siis sopimusta sovellettaessa voi olla siinä valtiossa asuva. Tässä tapauksessa sopimuksen soveltamisesta yhtymään sellaisenaan kieltäydyttäisiin, paitsi jos sopimuksessa olisi erityinen yhtymät kattava sääntö. Jos sopimuksen soveltamisesta näin kieltäydyttäisiin, yhtymän osakkaiden pitäisi yhtymätulo-osuuksiensa osalta olla oikeutetut asuinvaltioidensa tekemissä sopimuksissa määrättyihin etuihin siltä osin kuin yhtymän tulo kohdennetaan heille heidän asuinvaltioissaan tapahtuvaa verottamista varten. - - - Jos valtio ei verotuksessa ota huomioon yhtymää ja käsittelee sitä jaettavana verottaen osakkaita yhtymätulo-osuuksistaan, yhtymä ei itse ole verovelvollinen eikä sitä sen vuoksi voida pitää siinä valtiossa asuvana. Koska sellaisessa tapauksessa yhtymän tulo tämän valtion lainsäädännön mukaan virtaa yhtymän läpi sen osakkaille, verovelvollisia tästä tulosta ovat osakkaat ja he siis ovat oikeat henkilöt vaatimaan asuinvaltioidensa tekemien verosopimusten etuja".

Valtiovarainministeriö on lausunnossaan katsonut, ettei luxemburgilaista FCP-sijoitusrahastoa voitaisi pitää Luxemburgissa asuvana henkilönä, koska rahasto ei ole Luxemburgin sisäisen lainsäädännön mukaan siellä verovelvollinen kotipaikan ja muiden kriteerien nojalla. Valtiovarainministeriö on viitannut Helsingin hallinto-oikeuden 9.9.2003 antamaan päätökseen nro 03/0577/1, jossa vastaavaa itävaltalaista sopimusperusteista rahastoa ei pidetty sopimusvaltiossa asuvana.

Edellä esitetyn perusteella A Oy katsoo, ettei luxemburgilaista FCP-sijoitusrahastoa voida pitää Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 1artiklassa tarkoitettuna sopimusvaltiossa asuvana henkilönä.

Ratkaisun FCP-sijoitusrahaston verosopimukseen perustuvasta statuksesta tulee perustua rahaston ominaispiirteiden kokonaisarvioon. Tässä tulkintaratkaisussa tulee kiinnittää huomiota seuraaviin rahaston ominaispiirteisiin:

- B Investment Funds ei ole Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan yhteisö, sillä se poikkeaa relevanteilta tunnusmerkeiltään olennaisesti suomalaisesta sijoitusrahastosta ja myös täysin esimerkiksi suomalaisesta osakeyhtiöstä.
- B Investment Funds ei ole Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 3 artiklassa tarkoitettu henkilö, sillä Luxemburgin sisäisen lainsäädännön mukaan FCP-sijoitusrahasto ei ole oikeushenkilö vaan sopimuksin perustettu varojen yhteisomistajuus.
- B Investment Funds ei ole Luxemburgin sisäisen verolainsäädännön mukaan yksikkö, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä, koska se ei ole erillinen verovelvollinen. Luxemburg käsittelee FCP-sijoitusrahastoa verotuksessaan kuten jaettavaa yhtymää.
- B Investment Funds ei ole velvollinen suorittamaan Luxemburgissa Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 2 artiklan 1 ja 2 kappaleissa tarkoitettua tulo- ja varallisuusveroa, sillä Luxemburgin parlamentin 12.5.2004 hyväksymän lain mukaan rahastot, jotka sijoittavat varoja muun muassa eläkerahastoihin, on vapautettu suorittamasta taxe d'abonnement -nimistä veroa. Lisäksi Luxemburgin taxe d'abonnement -nimistä veroa ei voida rinnastaa varallisuusveroon.

A Oy:n käsityksen mukaan B Investment Fundsin verosopimusstatuksella ei ole kuitenkaan merkitystä Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen kannalta, sillä Luxemburg ei pidätä FCP-sijoitusrahaston kautta kulkevasta tulosta lähdeveroa, joka verosopimuksen mukaan tulisi hyvittää A Oy:n verosta Suomessa. Näin ollen A Oy:n verotus toimitettaisiin puhtaasti Suomen sisäisen lainsäädännön nojalla, eikä yhtiön tässä tilanteessa tarvitsisi vedota puheena olevan sopimuksen mukaisiin etuihin.

Vaikka yhtiön mukaan nyt esillä olevassa tapauksessa ei tarvitse ollenkaan soveltaa Suomen ja Luxemburgin välistä verosopimusta, yhtiö on vastaselityksessään esittänyt niitä useampikertaiseen verotukseen liittyviä tulkintaongelmia, joita aiheutuisi, mikäli FCP-sijoitusrahastoa pidettäisiin Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan yhteisönä.

A Oy:n käsityksen mukaan tulkinta, jonka mukaan FCP-sijoitusrahasto voitaisiin Suomen sisäisen lainsäädännön nojalla luokitella yhteisöksi, johtaisi vaikeisiin verotuksellisiin ongelmiin ja tarkoittaisi käytännössä, että FCP-rahaston statusta jouduttaisiin arvioimaan eri tavoin riippuen siitä, virtaako Yhdysvalloista maksettu tulo FCP-rahaston kautta Suomessa asuvalle rahasto-osuuden omistajalle vai virtaako Suomesta maksettu tulo FCP-rahaston kautta esimerkiksi Yhdysvalloissa asuvalle rahasto-osuuden omistajalle. Kuitenkin yhtiön käsityksen mukaan rahaston verostatusta tulisi voida arvioida samalla tavoin riippumatta siitä, virtaako tulo rahastosta Suomeen vai Suomesta rahastoon.

B Investment Funds -rahastoa tulee pitää Suomessa A Oy:n verotuksessa läpivirtausyksikkönä. Tämä tulkinta rahaston verostatuksesta vastaa myös muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden tulkintaa. Kansallisen lainsäädännön tulkinnassa on välttämätöntä huomioida verosopimusoikeuden tarkoituksena oleva pyrkimys kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseen. Jos nyt esillä olevassa kansainvälisen ulottuvuuden tilanteessa kansallista veronormia tulkitaan verosopimusoikeuden tarkoituksen vastaisesti, jää verosopimusten käytännön merkitys olemattomaksi, ellei jouduta jopa verosopimusten tavoitteiden vastaiseen tulkintaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Yleistä

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan B Investment Funds on Luxemburgin lainsäädännön mukaan Luxemburgiin perustettu yhtiöittämätön arvopapereiden ja muiden varojen sijoittamistarkoitusta varten perustettu varojen yhteisomistajuus, FCP-tyyppinen sijoitusrahasto. B Investment Funds -sijoitusrahastoa hallinnoi C Fund Management S. A. -niminen rahastoyhtiö.

FCP-tyyppinen sijoitusrahasto ei ole Luxemburgin lainsäädännön (Loi du 30 mars 1988 relative aux organismes de placement collectif telle qu´elle a été modifiée, ICI -laki ja Commissions de Surveillance du Secteur Financierin kiertokirje IML 91/75) mukaan erillinen oikeussubjekti eikä yhteisö, vaan sitä hoitaa ja edustaa omissa nimissään rahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö.

FCP-sijoitusrahastolla itsellään ei ole päättäviä eikä toimeenpanevia elimiä. Rahaston toiminta tapahtuu rahastolle vahvistetun hallinnointisäännön perusteella yksinomaan rahastoa ylläpitämään ja hallinnoimaan määrätyn rahastoyhtiön toimenpitein. Rahastoa vastaan ei voi nostaa kannetta, vaan sitä edustaa ja sen puolesta vastaa rahastoyhtiö, joka on myös lain nojalla vastuussa rahaston kustannuksista. Luxemburgin lain mukaan rahasto-osuuksien haltijat ovat hyväksyneet hallinnointisäännöstön määräykset suoraan lain nojalla hankkiessaan B Investment Fundsin rahasto-osuuksia.

Hallinnointisäännöstön mukaisesti rahaston bruttotulo suoritetaan vuosittain kokonaisuudessaan rahasto-osuuden haltijoille ilman erillistä vaatimusta. Vain siinä tapauksessa, että rahaston arvo laskisi alle säännöissä määrätyn määrän, rahaston bruttotulo-osuuksia ei suoriteta osuuksien haltijoille täysimääräisesti. Rahasto-osuudet oikeuttavat jakamattomaan yhteisomistukseen rahaston nettovaroista. Kuten mainittu, niihin ei liity oikeutta osallistua rahaston hallintoon, äänioikeutta tai oikeutta osallistua rahaston kokoukseen, eikä myöskään oikeutta vaatia jako-osuutta tai yhteisomistuksen purkamista.

Rahasto-osuuden haltijoilla on oikeus osuuteen rahaston tuottamasta vuosittaisesta bruttotulosta. Heidän osuutensa lasketaan osuusluvun mukaan vähentämällä rahaston bruttotulosta rahastoyhtiölle suoritettavat korvaukset. Rahastoyhtiö taas saa korvauksena toimenpiteistään säännöissä vahvistetun määräisen osan rahaston vuosittaisesta bruttotulosta.

A Oy:lle rahastoyhtiö toimittaa vuosittain todistuksen, josta käyvät ilmi B Investment Fundsin osuuksien perusteella tulevien osinko-, korko ja muiden tulojen määrät sekä näiden suoritusten maksajat, suorituksiin liittyvät veloitukset ja suorituksista niiden lähdevaltioon mahdollisesti pidätetyt lähdeverot. Vastaavasti rahastoyhtiö toimittaa suoritusten maksajille selvityksen tulon saajasta ja tämän kotivaltiosta. Rahastoyhtiö selvittää kuukausittain tulonsaajalle kertyneiden tulojen määrän ja laadun.

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, aiheuttaako osinko- ja korkotulojen virtaaminen tulon alkuperäisestä lähdevaltiosta Yhdysvalloista Luxemburgissa sijaitsevan ja Luxemburgin lain mukaan perustetun FCP-sijoitusrahaston kautta Suomessa yleisesti verovelvolliselle tulonsaajalle sen, ettei täällä yleisesti verovelvollisen verotuksessa voida näiden tulojen osalta soveltaa Suomen ja Yhdysvaltojen välistä verosopimusta. Keskusverolautakunnan antama ennakkoratkaisu merkitsee sitä, että tulo katsotaan saaduksi Luxemburgissa sijaitsevasta FCP-sijoitusrahastosta, minkä vuoksi täällä yleisesti verovelvollisen tulonsaajan verotuksessa sovelletaan Suomen ja Luxemburgin välistä verosopimusta, eikä siis Suomen ja Yhdysvaltojen välistä verosopimusta. Ennakkoratkaisun antaminen A Oy:n esittämään toiseen kysymykseen siitä, säilyttävätkö Yhdysvalloista maksettavat tulot alkuperäisen tulotyyppinsä, on tämän vuoksi keskusverolautakunnassa rauennut.

Valitus korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskee myös muita tuloja kuin osinko- ja korkotuloja. Kun keskusverolautakunnan antama ennakkoratkaisu ei kuitenkaan koske muita tulotyyppejä kuin osinko- ja korkotuloja, korkein hallinto-oikeus jättää valituksen tältä osin tutkimatta.

FCP-sijoitusrahaston vero-oikeudellisesta statuksesta Luxemburgissa

Luxemburgin tulo- ja varallisuusverolainsäädännön mukaan FCP-sijoitusrahasto ei ole erillinen oikeussubjekti, vaan rahaston tulo jaetaan verotettavaksi sen osakkaiden tulona niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on rahaston tuloon (läpivirtausyksikkö). Vastaavasti rahaston nettovarallisuus jaetaan verotettavaksi rahasto-osuuden haltijoiden nettovarallisuutena.

FCP-sijoitusrahasto on erityislain nojalla vapautettu maksamasta yhteisöveroa (l´impôt sur le revenue des collectivités) eikä se näin ollen ole tuloverotuksessa verovelvollinen. Rahaston kautta saaduista tulo-osuuksista ei peritä lähdeveroa Luxemburgissa. Ulkomaisten sijoittajien rahasto-osuuden luovutuksesta saamaa voittoa ei veroteta Luxemburgissa.

FCP-sijoitusrahaston tulee maksaa Luxemburgissa rekisteröintimaksun lisäksi rahaston varallisuuden perusteella määräytyvä erityinen vuosittainen merkintävero (taxe d´abonnement), jonka yleinen verokanta on 0,06 prosenttia, mutta jonka määrä voidaan erityisissä tapauksissa alentaa. Tämän veron laskentaperusteena käytetään sijoitusrahaston varojen kokonaisarvoa.

B Investment Fundsin status Suomen sisäisen verolainsäädännön kannalta

Suomen lainsäädännössä ei ole yleisiä säännöksiä siitä, miten ulkomaisia oikeudellisia ilmiöitä tulisi vero-oikeudessa luokitella.

Tuloverolain 3 §:ssä on määritelty yhteisö. Sen mukaan yhteisöllä tarkoitetaan tässä laissa:
1) valtiota ja sen laitosta;
2) kuntaa ja kuntayhtymää;
3) seurakuntaa ja muuta uskonnollista yhdyskuntaa;
4) osakeyhtiötä, osuuskuntaa, säästöpankkia, sijoitusrahastoa, keskinäistä vakuutusyhtiötä, lainajyvästöä, aatteellista tai taloudellista yhdistystä, säätiötä ja laitosta;
6) ulkomaista kuolinpesää;
7) edellä 1-6 kohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin verrattavaa muuta oikeushenkilöä tai erityiseen tarkoitukseen varattua varallisuuskokonaisuutta.

Vaikka FCP-sijoitusrahastolta sinänsä puuttuvat yhteisölle tyypilliset päätöksenteko- ja hallinnointielimet ja -menettelyt, sitä voidaan kuitenkin pitää, huomioon ottaen tuloverolain 3 §:n 4 ja 7 kohdat, Suomen sisäisen lainsäädännön kannalta yhteisönä, niinkuin keskusverolautakuntakin on katsonut.

B Investment Funds on siis Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan katsottava tuloverolain 3 §:ssä tarkoitetuksi yhteisöksi.

B Investment Fundsin status Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen kannalta

Koska B Investment Funds on perustettu Luxemburgiin Luxemburgin lain mukaisesti, sen verosopimukseen perustuvaa statusta ei tule määritellä vain Suomen sisäisen lainsäädännön perusteella, vaan oikeudellisessa luonnehdinnassa on otettava huomioon myös Luxemburgin lakiin perustuva Luxemburgin viranomaisten näkemys rahaston oikeudellisesta luonteesta.

Verosopimuksen tarkoituksen toteutumista silmällä pitäen, verosopimusoikeuden yleisesti hyväksytyistä periaatteista johtuen MTC:n mukaisesti laaditun Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 3 artiklan 2 kappale ei oikeuta verosopimusta soveltavaa sopimusvaltiota turvautumaan sisäisen lainsäädäntönsä mukaisiin käsitteisiin ensisijaisesti esille tulevana tulkintakeinona. Luxemburgissa sijaitsevan FCP-sijoitusrahaston verosopimusoikeudellisen statuksen määrittelemisen ei siis tule tapahtua pelkästään Suomen sisäisen lainsäädännön perusteella, vaan myöskin tulkitsemalla Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen määräyksiä lähtien Luxemburgin lainsäädännön mukaisista käsitteistä Luxemburgissa omaksuttuine tulkintoineen.

Kansainvälisessä verosopimuskäytännössä Luxemburgin FCP-rahastojen kaltaisten yksikköjen verosopimusoikeudellinen status on ollut epäselvä. Valtiovarainministeriö on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antamassaan lausunnossa todennut muun ohella, ettei FCP-rahastoa luokitella Luxemburgissa yhteisöksi, eikä sitä siten näyttäisi olevan perusteita pitää verosopimusvaltiossa asuvana henkilönä. Lausunnossa huomautetaan myös käytännön ongelmasta, joka liittyisi FCP-rahaston katsomiseen verosopimussubjektiksi.

Suomen ja Luxemburgin välisessä verosopimuksessa ei ole erikseen mainintoja FCP-sijoitusrahastojen eikä muidenkaan sijoitusrahastojen osalta. Verosopimuksen 3 artiklan käsite "henkilö" käsittää henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän. Jotta FCP-sijoitusrahastoa voitaisiin pitää erillisenä verovelvollisena verosopimuksen merkityksessä, sen pitäisi olla verosopimuksen 3 artiklan c kohdassa määritelty henkilö, joka 4 artiklan soveltamisedellytysten täyttyessä on sopimusvaltiossa asuva. Verosopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen mukaan sopimusvaltiossa asuva henkilö tarkoittaa henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen. Sopimuksen 3 artiklan 2 kappaleen mukaan verosopimuksessa määrittelemättömälle käsitteelle tulee antaa verosopimusta sovellettaessa sama merkitys kuin sopimusta soveltavan valtion verolainsäädännössä. Esitetyn selvityksen perusteella Luxemburgin lainsäädännön mukaan FCP-sijoitusrahasto ei ole luonteeltaan erillinen verovelvollinen eikä yhteisö, minkä vuoksi sitä ei voida pitää verosopimuksen kannalta Luxemburgissa asuvana. FCP-sijoitusrahastolta perittävä taxe d´abonnement -vero, joka ei ole tulo- tai varallisuusvero, ei muuta tätä asiantilaa. Näin ollen ei ole estettä sille, että FCP- sijoitusrahaston osuudenomistajat, jotka ovat asuinvaltiossaan verovelvollisia tällaisen rahaston kautta saamastaan tulosta, voivat olla oikeutettuja tulon todellisen lähdevaltion ja asuinvaltionsa välisen verosopimuksen etuihin.

Vaikka B Investment Funds katsotaankin Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan yhteisöksi, sitä ei kuitenkaan voida katsoa Suomen ja Luxemburgin välisessä verosopimuksessa tarkoitetuksi Luxemburgissa asuvaksi henkilöksi, johon tuota verosopimusta sovelletaan. Näin ollen Suomen ja Luxemburgin välinen verosopimus ei ole esteenä sille, että kysymyksessä olevat osinko- ja korkotulot itse asiassa tulevat A Oy:lle suoraan osinko- tai korkotulojen suorittajilta alkuperäisestä lähdevaltiostaan Yhdysvalloista.

B Investment Fundsin status Suomen ja Yhdysvaltojen välisen verosopimuksen kannalta

Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan osinko- ja korkotulon suorittajat asuvat Yhdysvalloissa ja tulon vastaanottajat Suomessa.

Edellä olevan mukaisesti ei ole Suomen ja Luxemburgin väliseen verosopimukseen perustuvia esteitä katsoa, ettei Suomessa yleisesti verovelvollisen suorituksen saajan Luxemburgissa asuvan FCP-sijoitusrahaston kautta saamaan tuloon voitaisi soveltaa tulon alkuperäisen lähdevaltion ja Suomen välistä verosopimusta. Tämän lisäksi on vielä arvioitava, voidaanko tulon katsoa kertyvän Suomessa yleisesti verovelvolliselle tulonsaajalle läpivirtausperiaatteen mukaisesti Yhdysvalloista sen johdosta, että vastaanottaja Suomessa on se henkilö, jolla on todellinen oikeus osinkoon (beneficial owner). Tältä osin voidaan myös viitata siihen, että Suomen ja Yhdysvaltojen välisen verosopimuksen 10 artiklan mukaisesti osinkotulosta verotetaan sitä, jolla on oikeus osinkoon (beneficial owner) ja vastaavasti korkotulosta verosopimuksen 11 artiklan mukaan sitä, jolla on oikeus korkoon (beneficial owner).

Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei se, mitä edellä on lausuttu FCP-sijoitusrahaston luonteesta, eikä se, miten FCP-sijoitusrahasto on luonnehdittava Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen kannalta, ole esteenä Suomen ja Yhdysvaltojen välisen verosopimuksen soveltamiselle. Voidaan siis katsoa, että yleisesti verovelvollinen A Oy saa kysymyksessä olevan tulon ja on myös verosopimuksen kannalta se taho, jolla on todellinen oikeus osinkoon (beneficial owner).

Eräitä lisänäkökohtia

Suomen vero-oikeuden lähtökohtana on, ettei täällä yleisesti verovelvollisen yhteisön ulkomailta saama tulo tule Suomessa verotetuksi ennen kotiuttamista. Poikkeuksen tästä muodostava laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verottamisesta ei yleensä voi tulla sovellettavaksi kansainvälisten sijoitusrahastojen osalta ottaen huomioon sanotun lain soveltamisen edellytykset. Hallinnointisäännöstönsä mukaisesti B Investment Funds jakaa bruttotulonsa vuosittain rahasto-osuuksien haltijoille ilman tätä koskevaa erillistä vaatimusta lukuun ottamatta sellaista poikkeuksellista tilannetta, jossa rahaston arvo laskisi tulo-osuuksien jakamisen seurauksena alle hallinnointisäännöstössä määritellyn määrän, jossa tilanteessa menetellään edelleen hallinnointisäännöstössä määritetyllä tavalla.

Hallinnointisäännöstön kautta luotu automaattinen varojen siirtomenettely tukee käsitystä siitä, että tulon siirtymisestä nyt puheena olevista FCP-sijoitusrahastoista osuuksien haltijoille ei muodostu erillistä luovutusta, minkä vuoksi ei ole estettä soveltaa läpivirtausperiaatetta niiden tulojen osalta, jotka B Investment Funds jakaa Suomessa yleisesti verovelvolliselle osuuden haltijalle, jos alkuperäisen lähdevaltion ja Suomen välisen verosopimuksen soveltamisen edellytykset täyttyvät. Vaikka suomalaista tulonsaajaa A Oy:tä voidaan siis pitää verosopimuksen kannalta varsinaisena tulonsaajana ja FCP-sijoitusrahastoa läpivirtausyksikkönä varojen siirrossa, on A Oy:n näytettävä, että Suomen ja Yhdysvaltojen välisen verosopimuksen mukaiset edellytykset sille, että tulo katsotaan Yhdysvalloista saaduksi, täyttyvät.

Johtopäätökset

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vaikka B Investment Funds voidaan Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan luonnehtia yhteisöksi, sen oikeudellisen määrittelyn tässä asiassa tulee lähteä Luxemburgin sisäisestä lainsäädännöstä, jossa FCP-sijoitusrahasto on katsottu läpivirtausyksiköksi. Muualta ulkomailta tulevan tulon kulkeminen tällaisen läpivirtausyksikön kautta ei sinällään estä soveltamasta tulon alkuperäisen lähdevaltion ja Suomen välistä verosopimusta Suomessa yleisesti verovelvollisen tulonsaajan verotuksessa.

Keskusverolautakunta ei ole ottanut kantaa läpivirtaavan tulon luonnetta ja verojen vähennysoikeutta koskeviin kysymyksiin. Korkein hallinto-oikeus ei näin ollen voi antaa niistä lausuntoa.

Korkein hallinto-oikeus kumoaa keskusverolautakunnan päätöksen ja ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta annetun ennakkoratkaisun, ja lausuu tältä osin uutena ennakkoratkaisuna, että

"1) A Oy:n ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattu Luxemburgiin perustettu B Investment Funds katsotaan Suomessa toimitettavassa verotuksessa läpikulkuyksiköksi ja A Oy:n ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatun FCP-sijoitusrahaston kautta Amerikan Yhdysvalloista saamaan osinko- ja korkotuloon sovelletaan Suomen ja Yhdysvaltojen välistä verosopimusta. A Oy:n on esitettävä täällä toimitettavan verotuksen pohjaksi tarpeelliset tiedot."

Ennakkoratkaisua on näin muutettuna noudatettava A Oy:n vuosilta 2003 ja 2004 toimitettavissa yhteisön tuloverotuksissa, jos A Oy niin vaatii.

Ennakkoratkaisukysymyksen 2 osalta keskusverolautakunta ei ennakkoratkaisukysymykseen 1 antamansa ratkaisun johdosta ole antanut lausuntoa. Ottaen huomioon asiassa esitetyt vaatimukset ja edellä olevan ennakkoratkaisukysymykseen 1 annetun ratkaisun korkein hallinto-oikeus, joka ei ota asiaa välittömästi ratkaistavakseen, kumoaa keskusverolautakunnan päätöksen ennakkoratkaisukysymyksen 2 osalta ja palauttaa asian tältä osin keskusverolautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Tuulikki Keltanen, Olli Nykänen, Heikki Kanninen ja Ahti Vapaavuori. Asian esittelijä Marina Äimä.

Hallintoneuvos Heikki Kannisen äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Olli Nykänen yhtyi:

"Ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattu Luxemburgiin perustettu FCP-sijoitusrahasto on Suomen verolainsäädännön kannalta katsottava sellaiseksi tuloverolain 3 §:n 7 kohdassa tarkoitetuksi, muualla sanotussa pykälässä mainittuihin yhteisöihin verrattavaksi oikeushenkilöksi tai erityiseen tarkoitukseen varatuksi varallisuuskokonaisuudeksi, jota sanotun lainkohdan mukaan pidetään yhteisönä. Tähän nähden olen korkeimman hallinto-oikeuden päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla muutoin, mutta katson, ettei A Oy:tä voida pitää verosopimusoikeudessa tarkoitettuna henkilönä, jolla on todellinen oikeus kysymyksessä olevaan osinko- ja korkotuloon (beneficial owner), vaan että ratkaisussa voidaan lähteä verosopimusta soveltavan valtion eli tässä Suomen sisäisen verolainsäädännön mukaisesta käsitteestä. Tällä ja muutoin enemmistön esittämillä perusteilla hylkään yhtiön valituksen ja jätän keskusverolautakunnan päätöksen lopputuloksen pysyväksi ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta, sekä hylkään valituksen ennakkoratkaisukysymystä 2 koskevalta osin."