14.6.2000

Valtioneuvoston 20.8.1998 tekemällä Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymistä koskevalla päätöksellä muun ohella kohde FI0900039, Vaarunvuoret , oli sisällytetty siihen luetteloon, joka oli päätetty lähettää Euroopan yhteisön komissiolle Suomen ilmoituksena lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaisista erityisistä suojelualueista eli SPA (Special Protection Area) -alueista. Samalla päätöksellä kohde oli sisällytetty siihen luetteloon, joka oli päätetty lähettää komissiolle Suomen ehdotuksena luontodirektiivin (92/43/ETY) mukaisiksi yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi eli SCI (Sites of Community Importance) -alueiksi.

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehtiin kaksi eri valitusta, joissa maanomistajat vaativat päätöksen kumoamista kohteen osalta tai ainakin omistamiensa maa- ja vesialueiden poistamista kohteesta.

Korkein hallinto-oikeus toimitti kohteessa katselmuksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu:

Ratkaisun lähtökohdat

Lintudirektiivi ja luontodirektiivi ovat tulleet 1.1.1995 Suomea velvoittaviksi perustuslainsäätämisjärjestyksessä voimaan saatetulla Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 8.12.1994 annetulla lailla (1540/1994).

Euroopan unionin jäsenenä Suomi on siten velvoittautunut panemaan täytäntöön myös neuvoston direktiivit. Tämä velvoite oli ilmaistu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 249 artiklassa. Sen mukaan direktiivit velvoittavat saavutettavaan tulokseen nähden jäsenvaltioita, joiden tulee panna ne kansallisesti täytäntöön valitsemallaan muodolla ja keinolla.

Luonnonsuojelulain 64 §:n 1 momentin mukaan Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkosto Suomessa koostuu:

1) lintudirektiivin perusteella Euroopan yhteisön komissiolle ilmoitetuista linnustonsuojelualueista ja

2) alueista, jotka komissio tai neuvosto luontodirektiivin perusteella on hyväksynyt yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi.

Asiallisesti luonnonsuojelulain 64 §:llä on siten saatettu luontodirektiivi osaksi kansallista oikeutta kansallisen ehdotuksen tekemisen osalta. Kuten sanotusta pykälästä käy ilmi, luonto- ja lintudirektiiveihin sisältyvät ne perusteet, joilla Euroopan yhteisön yhteiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettavat ja ilmoitettavat kohteet valitaan.

Valtioneuvoston päätös sisältää toisaalta Suomen ilmoituksen Euroopan yhteisön komissiolle lintudirektiivin mukaan perustettavista erityisistä suojelualueista ( SPA -alueet) ja toisaalta Suomen ehdotuksen komissiolle, jotta se hyväksyisi tietyt luontodirektiivin mukaisesti valitut alueet yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi ( SCI -alueet). Direktiiveihin ei sisälly menettelyä tai muutoksenhakua koskevia säännöksiä. Näiltä osin sovelletaan luonnonsuojelulain säännöksiä sekä täydentävästi hallintomenettelylain ja hallintolainkäyttölain säännöksiä. Muut luonnonsuojelulain 10 luvun säännökset kuin edellä mainittu 64 § eivät koske Suomen ehdotuksen laatimista. Luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ssä säädetään Natura 2000 -verkostoon ehdotettuun tai verkostoon sisältyvään alueeseen liittyvistä oikeusvaikutuksista. Luonnonsuojelulain 67 § täydentää luonnonsuojelulain 65-66 §:ään perustuvaa arviointivelvollisuutta ja heikentämiskieltoa eräissä erityistapauksissa. Luonnonsuojelulain 68 §:ssä puolestaan säädetään Natura 2000 -verkoston toteuttamisesta ja 69 §:ssä suojelun lakkauttamisesta sekä verkoston heikentymisen korvaamisesta.

Menettelyn lainmukaisuus

Verkostoehdotuksen nähtävilläpidetyistä tietolomakkeiden tulosteista ovat puuttuneet muun ohella lajien populaatioita sekä alueen luonnontieteellistä arviointia koskevat tiedot. Vaikka nähtävilläpidetyissä tulosteissa on ollut mainittuja puutteita, asianosaisten kuulemisen kannalta oli riittävää, että tosiasiatiedot oli selostettu asiaan vaikuttavilta osiltaan tietolomakkeiden tulosteissa.

Kiinteistöjaotus ei vaikuta lintu- tai luontodirektiivin mukaan suojeltavien kohteiden valintaan. Sen vuoksi asianosaisten kuuleminen ei ole lainvastaista sillä perusteella, etteivät kiinteistöjen rajat ja kunkin kiinteistön alueella olevat luontotyypit tai lajien elinympäristöt ole ilmenneet nähtävilläpidetyistä kohdekartoista.

Valtioneuvoston päätös on edellä mainituin perustein perustunut riittävään selvitykseen, vaikkei kiinteistöjaotusta ollutkaan kaikilta osin selvitetty ennen päätöksen antamista.

Alueiden valintaperusteet

Luontodirektiivin 3 (1) artiklassa on säädetty perustettavaksi erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto, Natura 2000. Tämän verkoston avulla, joka koostuu alueista, joilla on luontodirektiivin liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä ja liitteessä II lueteltujen lajien elinympäristöjä, on varmistettava kyseisten luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa ennalleen saattaminen niiden luontaisella levinneisyysalueella. Jäsenvaltion on direktiivin 3 (2) artiklan mukaan osoitettava 4 artiklan mukaisesti alueita erityisten suojelutoimien alueiksi ottaen huomioon 3 (1) artiklassa säädetyt tavoitteet. Natura 2000 -verkostoon kuuluvat myös jäsenvaltioiden lintudirektiivin mukaisesti luokittelemat erityiset suojelualueet.

SPA-alueiden valintaperusteet. Lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on lintudirektiivin 4 (1) artiklan mukaan suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi suojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, jolla direktiiviä sovelletaan.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioilla on tiettyä harkintavaltaa erityisten suojelualueiden valinnassa (tuomio 2.8.1993, C-355/90, komissio vastaan Espanja, Kok. 1993 s. I-4221; tuomio 16.7.1996, C-44/95, Royal Society for the Protection of Birds, Kok. 1996, s. I-3805). Näiden alueiden luokittelun tulee kuitenkin noudattaa direktiivissä määriteltyjä lintutieteellisiä perusteita. Jäsenvaltioiden harkintavalta sopivimpien kohteiden valinnassa ei ulotu siitä päättämiseen, osoitetaanko erityisiksi suojelualueiksi lintutieteelliseltä kannalta sopivimmilta vaikuttavat alueet, vaan harkintavaltaa on mahdollista käyttää sovellettaessa näitä arviointiperusteita direktiivin liitteessä I lueteltujen lajien suojelemiseen sopivimpien kohteiden yksilöimiseksi (tuomio 19.5.1998, C-3/96, komissio vastaan Alankomaat, Kok. 1998, s. I-3031). Jäsenvaltioiden on siis luokiteltava erityisiksi suojelualueiksi kaikki sellaiset kohteet, jotka lintutieteellisten arviointiperusteiden mukaan vaikuttavat sopivimmilta kyseisten lajien suojelemiseksi. Kysymystä siitä, onko jäsenvaltio täyttänyt sille 4 (1) artiklassa asetetut velvoitteet, arvioidaan muun selvityksen puuttuessa IBA-kartoitusten perusteella (C-3/96). Se seikka, että alue on sisällytetty lintujensuojelun kannalta tärkeät kansalliset alueet sisältävään luetteloon ei osoita sitä, että alue olisi pitänyt osoittaa erityiseksi suojelualueeksi (tuomio 18.3.1999, C-166/97, komissio v. Ranska, Kok. 1999, s. I-1719).

Taloudellisia vaatimuksia ei saa ottaa huomioon valittaessa erityisiä suojelualueita ja määritettäessä niiden rajoja (tuomio 28.2.1991, C-57/89, komissio vastaan Saksa, Kok. 1991, s. I-883; C-44/95). Luontodirektiivin 6 artiklaa ei voida soveltaa silloin, kun kysymys on suojelukohteen valinnasta tai sen rajojen määräämisestä (C-44/95).

SCI-alueiden valintaperusteet. Komissiolle yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi ehdotettavien alueiden valintaperusteita koskevat luontodirektiivin 4 ja 5 artikla sekä luontodirektiivin liite III (1 vaihe).

Direktiivin 4 (1) artiklan ja sen liitteen III mukaan kunkin jäsenvaltion tulee laatia luettelo, josta ilmenee, mitä liitteen I luontotyyppejä ja liitteen II luontaisia lajeja alueilla on. Liitteen III mukaan kansallisessa vaiheessa on tehtävä arviointi alueiden suhteellisesta merkityksestä kullekin liitteessä I mainitulle luontotyypille ja kullekin liitteessä II mainitulle lajille. Liitteen III mukaan jäsenvaltioiden on liitteen kohdassa "1 vaihe" ilmaistujen perusteiden mukaan luokiteltava ne alueet, joiden ne kansallisessa luettelossaan ehdottavat soveltuvan yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi sen mukaan, mikä niiden suhteellinen merkitys on jonkin liitteessä I mainitun luontotyypin tai liitteessä II mainitun lajin suojelulle.

Direktiivin 4 (1) artiklan suomenkielisen sanamuodon mukaan luetteloon otetaan kaikki ne jäsenvaltion alueet, joilla on direktiivin liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä tai sen liitteessä II lueteltuja lajeja. Vertailtaessa eri kieliversioita voidaan kuitenkin todeta, että vaatimus jäsenvaltion kansallisella alueella olevien luontotyyppien ja lajien luettelemisesta koskee vain ensi vaiheen kansalliseen ehdotukseen sisältyviä alueita. Direktiivin ja sen liitteen III mukaan luettelon laatijan on arvioitava kohteet usean eri ominaisuuden suhteen luetteloinnin yhteydessä. Direktiivin mukaan jäsenvaltio kerää tietokantaan tiedot, joita käytetään valintaperusteina yhteisön toimielinten ratkaistessa, mitkä alueet hyväksytään lopulliseen luetteloon yhteisön tärkeinä pitämistä (SCI) alueista direktiivin 4 (2) ja 21 artiklan mukaisesti. Tätä lopullista luetteloa koskevasta kansallisesta ehdotuksesta on kysymys luonnonsuojelulain 64 §:ssä, direktiivin liitteen III kohdassa "1 vaihe, C" sekä valituksenalaisessa valtioneuvoston päätöksessä.

Toisaalta direktiivin 5 (1) artiklasta ilmenee, että poikkeustapauksessa jäsenvaltion laiminlyödessä jonkin artiklassa tarkoitetun alueen ottamisen luetteloon voidaan kohde sanottuun artiklaan perustuvassa menettelyssä ilman jäsenvaltion ehdotustakin valita yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi. Artikla koskee vain aluetta, jolla on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai laji ja joka asian kannalta merkityksellisen tieteellisen tietämyksen perusteella vaikuttaa välttämättömältä tämän ensisijaisesti suojeltavan luontotyypin säilymiselle tai ensisijaisesti suojeltavan lajin eloonjäämiselle.

Luontodirektiivin 4 (1) artikla velvoittaa jäsenvaltion laatimaan 4 (2) artiklan mukaisen menettelyn pohjaksi luettelon, jossa ovat muutkin kuin ensisijaisesti suojellut luontotyypit ja lajit. Direktiivi ei salli sellaista tulkintaa, että jäsenvaltion velvollisuus rajoittuisi sellaisen luettelon laatimiseen, joka koostuisi vain alueista, joilla on ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä tai ensisijaisesti suojeltavia lajeja. Direktiivin 21 artiklan mukaisessa menettelyssä hyväksyttävä 4 (2) artiklan mukainen luettelo koostuu sekä alueista, joilla on ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä tai lajeja, että muista valituista yhteisön tärkeänä pitämistä alueista.

Kohteiden valinnassa ja alueita koskevassa luettelossa on otettava huomioon paitsi direktiivissä ja sen liitteessä III mainitut perusteet, myös päätöksenteon perustuminen tieteelliseen tietämykseen. Tälle vaatimukselle on annettava päätöksenteon lainmukaisuutta ratkaistaessa myös todellista merkitystä ja kiinnitettävä huomiota esitetyn selvityksen laatuun ja luotettavuuteen.

Yhteisön tärkeinä pitämien alueiden valinnan tulee perustua luonnontieteellisiin kriteereihin. Komissiolle tehtävään ehdotukseen voidaan luontodirektiivin 3 (1) artikla huomioon ottaen sisällyttää vain sellaisia alueita, joilla on luontodirektiivin liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä ja liitteessä II lueteltujen lajien elinympäristöjä. Direktiivin aluetta koskevista määritelmistä on kuitenkin pääteltävissä, ettei jokaisen kohderajauksen sisäpuolella olevan alueen ole välttämätöntä edustaa mainittuja luontotyyppejä tai elinympäristöjä, kunhan rajauksen muodostama ekologinen kokonaisuus täyttää direktiivissä asetetut vaatimukset.

Luontodirektiivi antaa jäsenvaltiolle laajemman harkintavallan alueiden valinnassa kuin lintudirektiivi. Kaikkia kriteerit täyttäviä alueita ei ole välttämätöntä sisällyttää komissiolle tehtävään ehdotukseen, mutta ehdotettujen alueiden tulee kokonaisuutena olla määrältään, kattavuudeltaan ja edustavuudeltaan riittävät varmistamaan kunkin liitteessä I tarkoitetun luontotyypin ja kunkin liitteessä II mainitun lajin elinympäristöjen suotuisan suojelutason säilyminen tai ennalleen saattaminen niiden luontaisella levinneisyysalueella. Valinnassa on luontodirektiivin liitteen III (1 vaihe) C-kohdan mukaisesti kiinnitettävä huomiota alueiden suhteelliseen merkitykseen jonkin liitteessä I mainitun luontotyypin tai liitteessä II mainitun lajin suojelulle. Harkinnan tulee näin ollen perustua alueiden luonnontieteelliseen merkitykseen luontodirektiivin ja Natura 2000 -verkoston tavoitteiden saavuttamiseksi.

Vanhojen suojeluohjelmien alueet

Natura 2000 -verkostoon sisällytettävien kohteiden valinta perustuu yksinomaan luonto- ja lintudirektiivien säännöksiin. Alueen sisältyminen valtakunnalliseen suojeluohjelmaan ei siten sinänsä osoita, että alue voitaisiin tai tulisi sisällyttää Natura 2000 -verkostoon. Toisaalta alueen puuttuminen tällaisesta suojeluohjelmasta ei liioin osoita, ettei aluetta voitaisi tai sitä tulisi ottaa verkostoon.

Päätökselle säädettyjen oikeusvaikutusten merkitys päätöksen lainmukaisuuden kannalta

Kansallisen ehdotuksen laatimista ja ilmoituksen tekemistä koskeva päätös ei voi olla lainvastainen päätöksestä luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n mukaan maanomistajalle aiheutuvien rajoitusten perusteella, jos alue täyttää asianomaisessa direktiivissä ja sen liitteissä kansalliseen ehdotukseen otettavalle Natura 2000 -kohteelle asetettavat vaatimukset.

Päätöksen toteuttamistapaa koskevan maininnan oikeudellinen merkitys

Valtioneuvoston päätöksessä on yksilöity suojelun toteuttamistapa mainitsemalla laki, jonka säännöksiä noudattamalla turvataan ne luonnonarvot, joiden perusteella alue on ehdotettu Natura 2000 -verkostoon. Valtioneuvoston päätöksen oikeusvaikutuksista säädetään luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ssä sekä verkoston toteuttamisesta 68 §:ssä. Valtioneuvoston päätöksellä ei ole voitu sitovasti ennakolta ratkaista, minkä lain mukaisen luvan myöntämistä tai suunnitelman vahvistamista yksittäisen hankkeen toteuttaminen edellyttää, vaan tämä seikka on ratkaistava tapauskohtaisesti sovellettaessa asianomaista lupa- tai suunnitelmalakia. Päätöksellä ei ole myöskään voitu ratkaista, millaiseen tulokseen luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisessa arviointimenettelyssä on yksittäisen hankkeen osalta päädyttävä tai miten arvioinnin tuloksia on mahdollisessa 66 §:n mukaisessa lupa- tai suunnitelmamenettelyssä sovellettava.

Kohteen FI0900039, Vaarunvuoret, lainmukaisuus

Kohde edustaa luontodirektiivin liitteessä I mainittuja luontotyyppejä 9010 *boreaaliset luonnonmetsät, 9050 boreaaliset lehdot, 91D0 *puustoiset suot, 8220 kasvipeitteiset silikaattikalliot, 7140 vaihettumissuot ja rantasuot, 3160 humuspitoiset järvet ja lammet, 8230 kallioiden pioneerikasvillisuus (Sedo-Scleranthion tai Sedo albi-Veronicion dillenii), 7160 Fennoskandian lähteet ja lähdesuot, 7230 letot, 6520 vuoristojen niitetyt niityt ja 3260 vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis- ja Callitricho-Batrachium -kasvillisuutta. Tähtimerkinnällä on osoitettu ensisijaisesti suojellut luontotyypit. Kohteen 11 luontotyyppiä esiintyvät alueella mosaiikkimaisina laikkuina. Luontodirektiivin liitteessä II mainituista lajeista kohteessa esiintyvät liito-orava (Pteromys volans) , saukko (Lutra lutra) , kirjoverkkoperhonen (Hypodryas maturna) ja hajuheinä (Cinna latifolia) .

Lintudirektiivin liitteessä I mainituista lajeista kohteessa esiintyvät pohjantikka (Picoides tridactylus) , palokärki (Dryocopus martius) , huuhkaja (Bubo bubo) , helmipöllö (Aegelius funereus) , kehrääjä (Caprimulgus europaeus) , pikkusieppo (Ficedula parva) , kuikka (Gavia arctica) , pyy (Bonasa bonasia) , metso (Tetrao urogallus) , pikkulepinkäinen (Lanius collurio) , mehiläishaukka (Pernis apivorus) ja valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) . Direktiivin liitteessä I mainitsemattomia lintulajeja ovat varpushaukka (Accipiter nisus) , härkälintu (Podiceps grisegena) , tukkakoskelo (Mergus serrator) , hiirihaukka (Buteo buteo) , nuolihaukka (Falco subbuteo) , teeri (Tetrao tetrix) , lehtokurppa (Scolopax rusticola) , sepelkyyhky (Columba palumbus) , kalalokki (Larus canus) , käenpiika (Jynx torquilla) , peukaloinen (Troglodytes troglodytes) , leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) , kulorastas (Turdus viscivorus) , kultarinta (Hippolais icterina) , mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) , sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) , harmaasieppo (Muscicapa striata) , puukiipijä (Certhia familiaris) , korppi (Corvus corax) , järripeippo (Fringilla montifringilla) , urpiainen (Carduelis flammea) ja punavarpunen (Carpodacus erythrinus).

Valittaja X:n tila sijaitsee Vaarunvuoren ydinaluetta vastapäätä Korospohjanlahden lounaisrannalla. Tilan kohteeseen rajattu alue on metsämaata, ja se käsittää Korospohjan lahden rantaviivaa noin 700-800 metriä. Tilan halki kulkee metsäautotie rantaviivan suuntaisesti noin 20-50 metrin etäisyydellä rantaviivasta. Tilan ranta-alueella on yksi rakennettu lomarakennus sekä yksityinen venevalkama. Tila sijaitsee kohteen reunalla. Kohde on tilan kohdalla rajattu käsittämään maa-aluetta noin 200 metrin syvyydeltä.

Perusteet, joilla kohdekokonaisuus on esitetty otettavaksi verkostoon liittyvät Korospohjanlahteen sekä sen pohjoispuoliseen Vaarunjyrkän ja sen taustalla olevan ylängön luontotyyppeihin ja lajeihin. Kohteesta kerätyt inventointitiedot eivät osoita luontodirektiivin liitteen I luontotyppejä taikka liitteen II lajeja esiintyvän X:n tilaan kuuluvalla alueella. Tilaan kuuluva maa-alue ei liioin ole kohteessa esiintyvien lintulajien elinympäristö.

Kohteen luonnonarvot liittyvät Vaarunvuoreen, sen laella ja pohjoispuolella olevaan alueeseen sekä Korospohjanlahden vesialueeseen ja rantakasvillisuuteen. Linnuston kannalta merkittävintä on vesialueella ja vesirajassa oleva rantakasvillisuus. Korospohjanlahden lounaisrannalla oleviin maa-alueisiin ei käytettävissä olevien luonnontieteellisten selvitysten ja korkeimman hallinto-oikeuden suorittamassa katselmuksessa tehtyjen havaintojen mukaan liity luonto- ja lintudirektiiveissä tarkoitettuja erityisiä luonnonarvoja. Lahden lounaisrannalla on yhteensä viisi lomarakennusta, ja rakentamattomilla metsä-alueilla on metsäautoteitä.

Ympäristökeskuksen vastineessa ja ympäristöministeriön lausunnossa X:n tilalla mantereelle noin 200 metrin syvyisenä ulotettua rajausta on perusteltu sillä, että Natura 2000 -verkostolla toteutetaan valtakunnallista rantojensuojeluohjelmaa sekä Korpilahden kunnan "Päijänne I" -nimisen 23.8.1996 vahvistetun yleiskaavan mukaista luonnonsuojelulain nojalla suojeltavaksi varattavaa aluetta (SL-1). Tämä ei ole lintu- ja luontodirektiivin mukainen luonnontieteellinen peruste, jolla kohteet Natura 2000 -verkostoon on valittava, kuten edellä on todettu.

X:n tilan sisällyttäminen verkostoehdotukseen ei näin ollen perustu luonto- ja lintudirektiiveissä edellytetyin tavoin luonnontieteelliseen selvitykseen alueen merkityksestä luontodirektiivin liitteen I luontotyyppien, liitteen II lajien taikka lintudirektiivissä tarkoitettujen lintulajien kannalta. Lahden lounaisrannalla olevan rajauksenosan alueellisesti suppealla länsipäällä ei ole merkitystä kohteen yhtenäisyyden kannalta.

Valittajan Y tilat sijaitsevat lahden pohjoispuolella alueella, johon osana aluekokonaisuutta liittyy edellä kerrottuja luonto- ja lintudirektiiveissä suojeltaviksi tarkoitettuja luonnonarvoja. Tilojen alueet edustavat luontotyypeistä humuspitoisia lampia ja järviä, puustoisia soita, silikaattikallioita, kallioiden pioneerikasvillisuutta ja boreaalisia luonnonmetsiä. Tilan alue on luontodirektiivin liitteen II lajin, kirjoverkkoperhosen , elinympäristöä. Boreaalisia luonnonmetsiä ja niiden arvoa ilmentää muun ohella karvakukkajäärän (Leptura pubescens), monipistehaapsasen (Saperda perforata) ja kaskilatikan (Aradus crenaticollis) esiintyminen tilojen alueella. Lintudirektiivin liitteen I lajeista tilojen alueella on tavattu kehrääjä , minkä ohella tiloihin kuuluvilla alueilla on merkitystä huuhkajan, helmipöllön, metson, pyyn ja palokärjen elinympäristönä.

Valittajien Z omistamat tilat sijaitsevat niin ikään lahden pohjoispuolella alueella, johon osana aluekokonaisuutta liittyy edellä kerrottuja luonto- ja lintudirektiiveissä suojeltaviksi tarkoitettuja luonnonarvoja. Toinen tila sivuaa Särkijärven laskupuroa, jonka varrella esiintyy puustoisiin soihin kuuluvaa lehtokorpea ja kasvaa luontodirektiivin liitteen II lajia, hajuheinää . Tilan alueella esiintyy karvakukkajäärää , ja sen länsirajalla ruskolatikkaa (Aradus pictus). Molemmat lajit ovat ominaisia boreaalisille luonnonmetsille. Tiloihin kuuluvilla alueilla on merkitystä lintudirektiivin liitteessä I mainittujen huuhkajan, helmipöllön, metson, pyyn ja palokärjen elinympäristönä.

Edellä lausutuin perustein korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei X:n omistaman tilan ottaminen osana kohdetta kansalliseen ehdotukseen perustunut luontodirektiivin 4 (1) artiklan edellyttämin tavoin riittävään tieteelliseen tietämykseen ja direktiivin liitteen III mukaisiin kansallisen arvioinnin perusteisiin. Korkein hallinto-oikeus katsoi niin ikään, ettei kohteen ilmoittaminen lintudirektiivin 4 (1) artiklassa tarkoitetuksi erityiseksi suojelualueeksi ole perustunut tältä osin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetyin tavoin lintutieteellisiin kriteereihin. Tilaan kuuluvien alueiden jättäminen kohteen ulkopuolelle ei rikkonut sen maantieteellistä yhtenäisyyttä. Sen vuoksi korkein hallinto-oikeus kumosi valtioneuvoston päätöksen X:n omistaman tilan osalta.

Korkein hallinto oikeus hylkäsi valitukset muulta, eli Z:n ja Y:n, osalta.

Samoin D:4067/1/98.Neuvoston direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta 79/409/ETY 4 artiklaNeuvoston direktiivi luontotyyppien ja luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön suojelusta 92/43/ETY 4 ja 5 artikla sekä liite III (1 vaihe)Komission päätös 18.12.1996 ehdotettujen Natura 2000 -alueiden ilmoituslomakkeen kaavasta 97/266/EYInterpretation manual of European Union habitats HAB/ 96/2 final. version EUR15 sekä saman oppaan uusi versio EUR15/2Asiaselostuksessa mainittu lintudirektiivin soveltamista koskeva käytäntöHallintolainkäyttölaki 7 §Luonnonsuojelulaki 8, 61 ja 64 §Hallintomenettelylaki 15, 17 ja 24 §