22.6.1993

Ulkomaalainen, joka oli homoseksuaalinen henkilö, oleskeli maassa ilman vaadittavaa viisumia tai oleskelulupaa. Asiakirjoista saatava selvitys oli ristiriitaista sen osalta, miten Venäjän federaation rikoslaki ja tuomioistuimet suhtautuivat homoseksuaaleihin. Saatu selvitys ei sulkenut pois sitä mahdollisuutta, etteikö henkilöä saatettu kohdella kotimaassaan epäinhimillisesti tai halventavasti. Tätä olivat omiaan tukemaan henkilön aikaisemmat kokemukset kotimaassaan. Karkottamista harkittaessa oli myös otettava huomioon ulkomaalaisen siteet suomalaiseen yhteiskuntaan. Ulkomaalainen oli otettu jäseneksi Suomen ortodoksiseen seurakuntaan, jossa hänellä oli kiinteät henkiset siteet rippi-isäänsä ja kummiinsa. Hän teki vapaaehtoistyötä AIDS-tukikeskuksessa ja oli aloittanut suomenkielen opiskelun. Kun tämän lisäksi otettiin huomioon hänen avioliitonomainen suhteensa samaa sukupuolta olevaan Suomen kansalaiseen ja hänen oikeutensa nauttia yksityiselämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta, korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei ollut riittäviä syitä karkottaa ulkomaalaista maasta. Ministeriön päätös loukkasi näin ollen hänen oikeuttaan. Korkein hallinto-oikeus kumosi ministeriön valituksenalaisen päätöksen ja hylkäsi poliisilaitoksen esityksen.

Äänestys 3-2.

UlkomaalaisL 1 § 3 momUlkomaalaisL 40 § 1 mom 1 kohtaUlkomaalaisL 41 § 1 mom

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 18 - 19/1990) 3 ja 8 artikla