22.8.1991

YK:n ihmisoikeuskomitea oli ulkomaalaisen ilmoituksen johdosta todennut Suomen syyllistyneen kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen loukkaukseen siinä, ettei ulkomaalainen ollut Suomessa ollessaan voinut saattaa ulkomaalaislain nojalla tapahtuneiden vapaudenriistojen laillisuutta viipymättä tuomioistuimen tutkittavaksi. Ihmisoikeuskomitea oli todennut, että Suomen tuli hyvittää ulkomaalaisen kärsimä loukkaus. Ulkomaalaisen haettua valtiolta korvausta 50.000 markkaa 16 prosentin korkoineen sisäasiainministeriö oli, hyläten hakemuksen enemmälti, päättänyt suorittaa hänelle vaadittuna korvauksena 7.000 markkaa. KHO katsoi, että sisäasiainministeriön päätös oli valtion puolelta annettu yksipuolinen ilmoitus siitä, minkä osuuden vaaditusta korvauksesta ministeriö on katsonut kuuluneen valtion maksuvelvollisuuden piiriin. Tällä ilmoituksella ei ollut sitovasti ratkaistu kysymystä hakijan oikeudesta saada korvausta siltä osin kuin hänen hakemuksensa oli hylätty, vaan tämä kysymys voitiin erikseen saattaa lääninoikeuslain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisena hallintoriitana lääninoikeuden ratkaistavaksi. Ministeriön päätös ei sisältänyt muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua valituskelpoista ratkaisua. KHO jätti ulkomaalaisen sisäasiainministeriön päätöksestä tekemän valituksen tutkimatta ja siirsi ulkomaalaisen hakemuksen Uudenmaan lääninoikeudelle hallintoriitana ratkaistavaksi.

Vrt. KHO:1971-II-88