9.5.2014

Kaivosyhtiölle oli määrätty kiinteistövero kaivoksen maapohjan osalta käyttäen perusteena varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 31 §:n 1 momentin mukaisesti malmivarojen käypää arvoa, joka oli laskettu ottamalla muun ohessa huomioon vuosittainen louhintamäärä ja kaivoksen jäljellä oleva käyttöaika sekä kahdeksan prosentin korkokanta.

Kaivosoikeus ei ole kaivoslain (503/1965) mukaan riippuvainen kiinteistön omistusoikeudesta eikä omistajan suostumuksesta, vaan se perustuu viranomaisen hyväksymiin valtaus- ja kaivospiirihakemuksiin omalle tai toisen alueelle. Kaivosoikeus ei ole siten samanlaisessa riippuvuussuhteessa maapohjaan kuin mainitun lain 31 §:n 1 momentissa tarkoitettu kiven-, soran-, saven- ja turpeenottopaikkaan liittyvä oikeus, eikä sitä voida pitää lainkohdassa tarkoitettuna etuutena. Hallinto-oikeus poisti muun ohessa näillä perusteilla kaivosyhtiölle kaivosten maapohjan osalta etuuden arvon perusteella määrätyn kiinteistöveron. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä.

Verovuosi 2010

Kiinteistöverolaki 2 § 1 ja 3 momentti sekä 15 §

Laki varojen arvostamisesta verotuksessa 31 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Halén, Eila Rother, Timo Viherkenttä, Leena Äärilä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Kari Honkala.