22.6.2009

TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Vantaan kaupunki on pyytänyt omasta sekä Espoon, Helsingin ja Kauniaisten kaupunkien puolesta 1.2.2008 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia lastensuojelun sijaishuollon ympärivuorokautisesta laitoshoidosta, sijaishuollon ympärivuorokautisesta ammatillisesta perhekotihoidosta ja erityisyksikköjen tuottamasta ympärivuorokautisesta laitoshoidosta edellä mainittujen kaupunkien sosiaalitoimen tarpeita varten puitesopimuskaudelle 1.7.2008–30.6.2011. Tarjouspyynnössä on varattu mahdollisuus puitesopimuksen jatkamiseen vuodella. Hankinnasta on 1.2.2008 julkaistu avointa menettelyä koskeva kansallinen hankintailmoitus.

Tarjouspyynnön mukaan Vantaan kaupunki on suorittanut kilpailutuksen. Tarjouksia on tullut 234, joista lastensuojelun ympärivuorokautista laitoshoitoa koskevia tarjouksia on ollut 151, ympärivuorokautista ammatillista perhekotihoitoa koskevia 54 ja erityisyksikköjen tuottamaa ympärivuorokautista laitoshoitoa koskevia 29 kappaletta. Kukin kaupunki on tehnyt tarjouskilpailun perusteella oman hankintapäätöksensä ja tekee omat puitesopimuksensa valitsemiensa palveluntuottajien kanssa.

Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen perhepalvelujen johtaja on päätöksellään 4.6.2008 (64/2008) muun ohella sulkenut Faith and Hope Oy:n lastensuojelun sijaishuollon ympärivuorokautista laitoshoitoa koskevasta tarjouskilpailusta sekä valinnut Vantaan kaupungille palvelun tuottajat. Faith and Hope Oy on tehnyt päätöksestä oikaisuvaatimuksen, jonka Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on päätöksellään 24.9.2008 § 14 hylännyt.

Hankinnan arvonlisäveroton kokonaisarvo optiovuosi mukaan lukien on Vantaan kaupungin osalta noin 64.000.000 euroa.

Vantaan kaupunki on 10.7.2008 ilmoittanut kirjallisesti markkinaoikeudelle, ettei se pane lastensuojelun sijaishuollon ympärivuorokautista laitoshoitoa koskevaa hankintapäätöstä täytäntöön sinä aikana, kun asia on markkinaoikeuden käsiteltävänä.

HAKEMUS

Faith and Hope Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen perhepalvelujen johtajan päätöksen 4.6.2008 (64/2008) siltä osin kuin hakija on suljettu lastensuojelun sijaishuollon ympärivuorokautista laitoshoitoa koskevasta tarjouskilpailusta ja velvoittaa Vantaan kaupungin korjaamaan tältä osin virheellisen menettelynsä. Toissijaisesti Faith and Hope Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Vantaan kaupungin maksamaan sille hyvitysmaksuna 90.000 euroa korkoineen. Faith and Hope Oy on vielä vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Vantaan kaupungin korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 2.328,68 eurolla korkoineen.

Hankintapäätöksen mukaan hakija on suljettu pois tarjouskilpailusta sen vuoksi, että hakija ei ole täyttänyt henkilökunnan määrän osalta tarjoajan soveltuvuutta ja palvelutoimintaa koskevia ehdottomia vähimmäisvaatimuksia. Päätös on ollut virheellinen.

Tarjouskilpailussa on sovellettu 1.1.2008 voimaan tullutta lastensuojelulakia. Hankintayksikön olisi kuitenkin tullut ottaa hankintamenettelyssä huomioon myös 1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain siirtymäsäännökset, joiden mukaan vanhat lastensuojelulaitosten asuinyksiköt ovat oikeutettuja noudattamaan vanhaa lastensuojelulakia henkilöstön vähimmäismäärää koskevien vaatimusten osalta vuoden 2010 loppuun saakka.

Hakijan pienryhmäkoti on perustettu ennen nykyisen lastensuojelulain voimaantuloa. Hakijan pienryhmäkodissa on kaksi asuinyksikköä, joissa kummassakin hoidetaan kahdeksaa nuorta. Hoitohenkilökuntaa on yhteensä 11. Hakijan tarjous on täyttänyt vanhan lastensuojelulain henkilöstön vähimmäismäärää koskevat vaatimukset.

Tarjouspyyntö on ollut henkilökunnan määrää koskevien vaatimusten osalta epäselvä, koska tarjouspyyntö ja tarjottavaan palveluun liittyvä lainsäädäntö mahdollistavat tarjoajien henkilökunnan määrän arvioimisen kahdella eri tavalla. Hankintayksikön velvollisuutena on tuntea hankittavaa palvelua koskeva lainsäädäntö. Koska hakijan tarjous on täyttänyt lastensuojelulainsäädännön vaatimukset, hankintayksikkö ei ole voinut sulkea hakijaa pois tarjouskilpailusta.

VASTINE

Vantaan kaupunki on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Faith and Hope Oy:n hakemuksen. Lisäksi Vantaan kaupunki on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Faith and Hope Oy:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 3.500 eurolla korkoineen.

Hakijan tarjous ei ole täyttänyt tarjouspyynnössä henkilöstön mitoitukselle asetettuja ehdottomia vähimmäisvaatimuksia. Tarjouspyynnön mukaan lastensuojelulaitoksessa on oltava lasten hoitoon ja kasvatukseen nähden riittävä määrä sijaishuollon ammatillista ja muuta henkilökuntaa. Riittäväksi määräksi on katsottu vähintään yksi hoito- ja kasvatustehtävissä oleva työntekijä lasta kohden, kuitenkin noudattaen voimassaolevaa lastensuojelulakia.

Hankintayksiköllä on oikeus määritellä hankkimansa palvelu ja myös oikeus hankkia palvelu niin, että se ylittää lainsäädännössä määritellyn vähimmäistason henkilöstömitoituksen osalta. Tarjouspyynnön mukaan henkilöstön vähimmäismäärä määräytyy suhteessa hoidettavaa lasta kohden. Tarjouspyyntöön on kirjattu uuden lastensuojelulain 59 §:n 1 ja 2 momentin tavoite henkilöstömitoituksesta.

Tarjouspyyntöön ei ole kirjattu, että tarjoajan kelpoisuusehdot määritellään vanhan lastensuojelulain tai -asetuksen perusteella. Tarjouspyynnössä on viitattu uuden lastensuojelulain vaatimuksiin tarkennuksella, jossa tarjoajalta vaaditaan voimassaolevan lastensuojelulain noudattamista henkilöstöä koskevan vähimmäisvaatimuksen lisäksi. Esimerkiksi laitoksessa, jossa on vain viisi hoitopaikkaa, henkilöstömitoituksen tulee uuden lastensuojelulain mukaan olla suurempi kuin 1:1, koska asuinyksikössä tulee olla vähintään seitsemän hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää.

Hakijan pienryhmäkodin kaltaisessa pienryhmäkodissa tulisi 1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain mukaan olla asuinyksikköä kohden vähintään kuusi hoito- ja kasvatustehtävissä olevaa työntekijää eli hakijan tapauksessa yhteensä 12 työntekijää. Hakijan tarjouksen hoitosuhdeluku on tarjouspyynnön laskentakaavan mukaisesti 0,69.

Tarjoajilla on ollut mahdollisuus tehdä tarjouspyyntöön liittyviä kysymyksiä. Tarjouspyynnössä on selvästi ilmaistu, että vastaukset kysymyksiin ja tarjouspyyntöön liittyvät tarkennukset julkaistaan Vantaan kaupungin internetsivuilla. Sivuilla on vastattu myös henkilöstömitoitusta koskevaan kysymykseen. Hakijalla on ollut velvollisuus ottaa selvää mahdollisista tarjouspyynnön tarkennuksista, koska niihin on tarjouspyynnössä viitattu.

Hankintayksiköllä on oikeus edellyttää, että kaikki tarjoajat sitoutuvat tarjouksessaan täyttämään tarjouspyynnössä vaaditut tarjoajan soveltuvuutta ja palvelutoimintaa koskevat ehdottomat vähimmäisvaatimukset sopimuskauden alusta alkaen. Uuden 1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain aikana aloittaneiden uusien palveluntuottajien velvollisuutena on ollut täyttää lain vaatima hoitosuhdeluku 1:1 alusta alkaen. Hankintayksikkö on pyrkinyt saamaan yhteismitallisia tarjouksia ja takaamaan tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun estämällä sen, etteivät pienemmällä hoitosuhdeluvulla toimivat palveluntuottajat saa tarjouskilpailussa kilpailuetua. Hankintayksikkö on sulkenut tarjouskilpailusta kaikki ne tarjoajat, jotka eivät ole kyenneet täyttämään henkilöstömitoitusta koskevaa vähimmäisvaatimusta.

VASTASELITYS

Faith and Hope Oy on lausunut vastaselityksessään muun ohella seuraavaa.

Hakijan henkilöstömäärä voi nykyisen lastensuojelulain siirtymäsäännöksen mukaan olla vuoden 2010 loppuun sama kuin se on tällä hetkellä. Henkilökunnan vähimmäismäärä hakijan laitoksen kaltaisessa 16 hoitopaikan laitoksessa on yhteensä 10 koulutettua työntekijää eli viisi työntekijää asuinyksikköä kohden.

Hakijan tarjous on ollut tarjouspyynnön mukainen eli vanhan lastensuojelulain ja lääninhallituksen luvan mukainen henkilöstön vähimmäismäärän osalta. Hakija tulee muuttamaan henkilöstön määrän uuden lastensuojelulain mukaiseksi vuoden 2010 loppuun mennessä. Näin ollen hakijan toiminta täyttää lääninhallituksen luvan mukaiset ehdot koko sopimuskauden ajan.

Tarjouspyyntö on ollut henkilökunnan määrää koskevilta osin epäselvä tai vähintään tulkinnanvarainen. Tarjouspyyntöä on tulkittava sen laatijan vahingoksi. Tarjouspyynnön epäselvyydestä huolimatta hankintayksikkö ei ollut pyytänyt lisäselvityksiä tarjoajilta saattaakseen tarjoukset vertailukelpoisiksi.

Hankintayksikkö on kirjannut tarjouspyyntöön uuden lastensuojelulain mukaiset henkilökunnan määrän lisäystä koskevat tavoitteet. Kuitenkin hankintayksikön velvollisuutena on tuntea myös hankittavaa palvelua koskeva lainsäädäntö siirtymäsäännöksineen. Tarjouspyyntö ja tarjottavaan palveluun liittyvä lainsäädäntö ovat mahdollistaneet tarjoajien henkilökunnan määrän arvioinnin kahdella tavalla.

Hankintayksikön menettely on rajoittanut tarjoajien piiriä, koska vanhan lastensuojelulain mukaan vuoden 2010 loppuun saakka toimivat yksiköt eivät ole pystyneet antamaan uusien yksiköiden kanssa yhteismitallisia tarjouksia. Hankintayksikkö ei ole kohdellut vanhoja palveluntuottajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi.

Tarjoaja on oikeutettu antamaan lopullisen tarjouksensa tarjouspyynnön pohjalta. Hankintayksikön väite siitä, että tarjoajien olisi tullut ottaa selvää hankintayksikön internetsivuilla esitetyistä kysymyksistä ja niihin annetuista vastauksista, on virheellinen.

Hakijalla on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Oikeudenkäynti johtuu hankintayksikön virheestä. Hakija on pieni yksityinen yritys, joten olisi kohtuutonta velvoittaa hakija korvaamaan hankintayksikön oikeudenkäyntikulut.

LISÄVASTINE

Vantaan kaupunki on lausunut lisävastineessaan muun ohella seuraavaa.

Hakijan on tarjousta tehdessään täytynyt kohtuudella ymmärtää, että tarjouspyynnössä tarjoajia ei ole vaadittu eikä oikeutettu antamaan tarjousta vanhan lastensuojelulain mukaisesta henkilöstömitoituksesta. Tarjouspyynnön viittaukset lääninhallituksen lupaehtoihin tai muut asetetut vähimmäisvaatimukset eivät ole voineet millään tavoin rajoittaa tarjoajien mahdollisuutta tarjota henkilöstöä siten, että tarjouspyynnössä mainitut henkilöstövaatimukset täyttyvät. Kaikilla palveluntuottajilla on ollut täysi vapaus palkata tarvittaessa lisää henkilöstöä ja tarjota ostajan vaatimaa laadukkaampaa palvelua.

Lisätietojen antaminen tarjousasiakirjojen julkaisemisen jälkeen on sallittua ja jopa hankintayksikön velvollisuus. Hankintayksiköllä on oikeus antaa tarjoajille lisätietoja tarjouspyynnöstä, mutta myös velvollisuus, jos tarjoajan lisätietopyyntö on kohtuullinen. Vastaukset on toimitettava julkisia hankintoja koskevien periaatteiden mukaisesti tarjoajille tasapuolisella ja syrjimättömällä menettelyllä eli samanaikaisesti ja samansisältöisinä. Hankintayksikkö voi valita tiedonvälitystavan, joka voi olla myös sähköinen, kunhan menetelmä on yleisesti käytössä oleva.

Internetsivujen kautta tapahtuvaa tiedottamista voidaan tässä tapauksessa pitää kaikkein syrjimättömimpänä tapana, koska tiedot ovat kaikkien tarjoajien saatavilla yhtä aikaa ja samansisältöisinä tarjouspyynnössä ilmoitettuna ajankohtana. Jos tarjouspyyntö on ollut hakijasta epäselvä, hakijalla on ollut mahdollisuus kysyä ja ottaa selvää asioista tavalla, johon on tarjouspyynnössä viitattu.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hankintamenettely

Julkisista hankinnoista annetun lain (jäljempänä hankintalaki) 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Tarjouspyyntö

Hankintalain 69 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on laadittava niin selväksi, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Hankintalain 69 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan tarjouspyynnössä on oltava ehdokkaiden tai tarjoajien taloudellista ja rahoituksellista tilannetta, teknistä kelpoisuutta ja ammatillista pätevyyttä koskevat ja muut vaatimukset sekä luettelo asiakirjoista, joita ehdokkaan tai tarjoajan on tätä varten toimitettava.

Lastensuojelulain (417/2007) 59 §:ssä on säännökset yhdessä hoidettavien lasten ja nuorten määrästä lastensuojelulaitoksessa. Pykälän mukaan asuinyksikössä saadaan hoitaa yhdessä enintään seitsemää lasta tai nuorta. Samaan rakennukseen voi olla sijoitettuna enintään 24 lasta tai nuorta. Asuinyksikössä tulee olla vähintään seitsemän hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää. Jos samassa rakennuksessa on useampi asuinyksikkö, asuinyksikköä kohden tulee olla vähintään kuusi hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää. Jos hoito- ja kasvatustehtävissä toimiva työntekijä asuu yhdessä hoidettavien lasten tai nuorten kanssa, voidaan mainituista henkilöstön määristä poiketa. Lastensuojelulain 95 §:ssä olevan siirtymäsäännöksen mukaan lastensuojelulaitoksen asuinyksikössä hoidettavien lasten enimmäismäärää ja lastensuojelulaitoksen asuinyksikkökohtaista henkilöstön vähimmäismäärää koskevia edellytyksiä sovelletaan kaikissa lastensuojelulaitoksissa viimeistään kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta.

Tarjouspyynnössä on kuvattu hankittava palvelu ja selvitetty perusteet, joiden nojalla tarjoajan soveltuvuutta arvioidaan. Tarjouspyynnön liitteen 1 kohdassa ”2. Tekniseen suorituskykyyn ja ammatilliseen pätevyyteen liittyvät vähimmäisvaatimukset ja vaadittavat selvitykset” on ilmoitettu, että tarjoaja voidaan sulkea tarjouskilpailusta pois, jos se ei täytä kohdassa ilmoitettuja vähimmäisvaatimuksia tai tarjoaja ei ole liittänyt tarjoukseensa vaadittuja selvityksiä.

Liitteen 1 kohdan 2.2 mukaan tekniseen suorituskykyyn ja ammatilliseen pätevyyteen liittyvänä vähimmäisvaatimuksena on lastensuojelun sijaishuollon ympärivuorokautisen laitoshoidon henkilökunnan osalta, että lastensuojelulaitoksessa on lasten tarvitsemaan hoitoon ja kasvatukseen nähden riittävä määrä sijaishuollon ammatillista ja muuta henkilökuntaa. Tarjouspyynnön mukaan riittäväksi määräksi katsotaan ”vähintään yksi (1) hoito- ja kasvatustehtävissä oleva työntekijä lasta kohti, kuitenkin noudattaen voimassaolevaa lastensuojelulakia”.

Tarjouspyynnön liitteessä 6 on ilmoitettu hoitosuhdeluvun laskemistapa. Liitteen 6 mukaan hoitosuhdeluku lasketaan jakamalla hoito- ja kasvatustehtävissä olevien määrä lasten määrällä. Liitteessä on käytetty laskuesimerkkinä tilannetta, jossa ”yksikössä on työntekijöitä 8 tai 6 ja lapsia 7, 8:7=1,14, 6:7=0,85”. Lisäksi liitteessä 6 on todettu, että hoitosuhdetta laskettaessa otetaan huomioon todellinen työaika ja että kaksi puolikasta työaikaa tekevää työntekijää lasketaan yhdeksi työntekijäksi. Liitteessä 6 on vielä mainittu, että oppisopimusopiskelijat, opettajat, koulunkäyntiavustajat, taloushenkilökunta ja hallinnolliset johtajat merkitään henkilökuntalomakkeelle, mutta heitä ei lasketa hoitosuhdelukuun.

Tarjouspyynnössä on ilmoitettu, että mahdolliset tarjouspyyntöön liittyvät kysymykset on lähetettävä tarjouspyynnössä mainittuun sähköpostiosoitteeseen 13.2.2008 mennessä. Tarjouspyynnössä on tämän jälkeen todettu, että kaikkiin kysymyksiin vastataan viimeistään 20.2.2008 keskitetysti, sekä ilmoitettu Vantaan kaupungin internet-osoite, jossa vastaukset ja tarjouspyyntöön mahdollisesti tehtävät tarkennukset julkaistaan. Internetsivulla on vastattu myös henkilöstömitoitusta koskevaan kysymykseen siitä, voiko hyväksytyksi tulevan yrityksen hoitosuhdeluku olla alle yhden, jos se on perustettu vanhan lastensuojelulain aikana ennen 1.1.2008. Julkaistun vastauksen mukaan hoitosuhdeluvun vähimmäisvaatimus laitoshoidossa on 1:1 koko sopimuskauden ajan.

Tarjouspyynnöstä on edellä todetun mukaisesti ilmennyt, että tarjoajien esittämiin kysymyksiin vastataan keskitetysti ja että vastaukset julkaistaan tarjouspyynnössä ilmoitetussa internet-osoitteessa. Tarjouspyynnön selvyyttä arvioitaessa tulee siten varsinaisten tarjouspyyntöasiakirjojen lisäksi ottaa huomioon myös tarjouspyynnössä ilmoitetussa internet-osoitteessa kaikille tarjoajille keskitetysti ilmoitetut vastaukset ja tarkennukset. Edellä lausuttu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että tarjouspyynnöstä on kokonaisuutena arvioiden riittävällä tavalla käynyt ilmi, että kaikilta tarjoajilta edellytetään laitoshoidon kohdalla vähintään henkilöstömitoitusta 1:1. Tarjouspyynnön ei siten voida katsoa olevan mainitun henkilöstömitoitusta koskevan vaatimuksen osalta epäselvä.

Asiassa on kysymys lisäksi siitä, onko hankintayksikkö voinut asettaa edellä mainitun henkilöstömitoitusta koskevan vaatimuksen myös niille tarjoajille, joiden laitokset on perustettu ennen lastensuojelulain (417/2007) voimaantuloa.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on harkintavaltaa tarjoajien soveltuvuutta koskevien vaatimusten asettamisessa. Hankintayksikkö voi asettaa tarjoajien soveltuvuudelle lainsäädännössä määriteltyä vähimmäistasoa korkeammat vaatimukset. Kuitenkin soveltuvuusvaatimusten asettamisessa ja soveltuvuuden arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota tarjoajien tasapuoliseen ja syrjimättömään kohteluun eikä niillä saa pyrkiä suosimaan tai syrjimään ketään tarjoajaa. Vaatimusten tulee liittyä tarjoajan edellytyksiin toteuttaa hankinta, ne on suhteutettava hankinnan luonteeseen ja ne eivät saa antaa hankintayksikölle rajoittamatonta valinnanvapautta.

Kaikkien tarjoajien on tarjouspyynnön perusteella tullut täyttää tarjouspyynnön mukainen henkilöstömitoitus heti sopimuskauden alusta 1.7.2008 lukien. Vantaan kaupunki on perustellut tarjoajille asettamaansa henkilöstömitoitusta sillä, että se on näin pyrkinyt saamaan yhteismitallisia tarjouksia uuden lastensuojelulain aikana perustettujen palveluntuottajien ja tätä aikaisemmin perustettujen palveluntuottajien kesken niin, että pienemmällä hoitosuhdeluvulla toimivat vanhat palveluntuottajat eivät saa kilpailuetua.

Markkinaoikeus katsoo edellä lausutuista syistä sekä ottaen vielä huomioon, että hankinnan kohteena on lasten sijaishuolto, että hankintayksikkö on esittänyt tarjoajien tasapuolisen kohtelun, syrjimättömyyden ja suhteellisuuden vaatimuksen kannalta hyväksyttävän perusteen edellä mainitulle tarjoajien soveltuvuutta koskevalle vaatimukselle.

Hakijan sulkeminen tarjouskilpailusta

Hankintalain 71 §:n 1 momentin mukaan tarjoajien soveltuvuus on arvioitava ennalta ilmoitettuja, tarjoajien taloudelliseen ja rahoitukselliseen tilanteeseen, tekniseen suorituskykyyn tai ammatilliseen pätevyyteen liittyviä taikka muita objektiivisia ja syrjimättömiä perusteita noudattaen. Pykälän 2 momentin mukaan tarjouskilpailusta tulee sulkea pois ehdokas tai tarjoaja, jolla ei ole teknisiä, taloudellisia tai muita edellytyksiä hankinnan toteuttamiseksi. Ehdokkaiden tai tarjoajien sulkemisessa tarjouskilpailun ulkopuolelle voidaan noudattaa soveltuvin osin myös, mitä ehdokkaiden ja tarjoajien soveltuvuuden arvioinnista hankintalain 52–59 §:ssä säädetään.

Kuten edellä on jo todettu, tarjouspyynnössä on edellytetty, että laitoshoidon henkilöstömitoitus on kaikkien tarjoajien kohdalla vähintään 1:1. Hakijan pienryhmäkodissa on kaksi asuinyksikköä, joissa kummassakin hoidetaan kahdeksaa nuorta. Hakijan tarjoamien hoitopaikkojen kokonaislukumäärä on siten ollut 16. Hakijan tarjouksen liitteenä olevasta henkilökuntalomakkeesta käy ilmi, että hakijalla on kahdeksan kokoaikaista ohjaajaa, joista yhden osalta hakija ei ollut ilmoittanut tarjouspyynnön mukaisesti koulutustasoa. Lisäksi hakijalla on neljä osa-aikaista ohjaajaa sekä johtaja ja apulaisjohtaja.

Hakijan tarjous ei edellä olevan perusteella ole täyttänyt hoitosuhdeluvultaan tarjouspyynnön mukaista vaatimustasoa 1:1. Hankintayksikkö on näin ollen voinut esittämällään perusteella sulkea hakijan pois tarjouskilpailusta. Hankintayksiköllä ei ole myöskään ollut velvollisuutta eikä lähtökohtaisesti edes oikeutta ryhtyä jälkikäteen täydennyttämään hakijan tarjousta.

Asiassa ei ole tullut esiin, että soveltuvuutta koskevaa vaatimusta asetettaessa olisi pyritty hakijan sulkemiseen pois tarjouskilpailusta julkisia hankintoja koskevien säännösten vastaisella syrjivällä tavalla. Hankintapäätöksen mukaan samalla perusteella on suljettu tarjouskilpailusta useita tarjoajia.

Johtopäätös

Hankintayksikkö ei ole menetellyt hankintalain 76 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti, kun se on sulkenut hakijan tarjouskilpailusta.

Oikeudenkäyntikulut

Hankintalain 80 §:n 3 momentin mukaan markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvan asian käsittelyyn sovelletaan muutoin, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään, ei kuitenkaan hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momenttia. Hankintalain 80 § 3 momentin säännöstä koskevissa esitöissä (HE 50/2006 vp) on todettu, että koska hankintoja koskevassa oikeudenkäynnissä voi olla hakijana myös muun ohella suuria yrityksiä, hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momentin mukaista rajausta, jonka mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta, ei voi pitää tarkoituksenmukaisena. Hallituksen esityksen mukaan kyseinen hankintalain 80 §:n 3 momentin säännös mahdollistaisi markkinaoikeudelle enemmän liikkumavaraa ottaa huomioon eri osapuolien vastuu oikeudenkäyntikuluista.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin säännöstä koskevien esitöiden (HE 217/1995 vp) mukaan pääsääntöisenä perusteena korvausvelvollisuuden jakautumiselle on asiassa annettu ratkaisu. Tämä tarkoittaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 3 §:n säännösten mukaisia periaatteita eli sitä, että asiansa hävinnyt velvoitetaan korvaamaan vastapuolen kulut. Ratkaisun lopputuloksen lisäksi voidaan kuitenkin ottaa huomioon myös muita seikkoja, joita voivat esitöiden mukaan olla muun muassa asian riitaisuus ja merkittävyys asianosaiselle. Korvausvelvollisuutta määrättäessä ei siten tarvitse eikä tulekaan kaavamaisesti seurata sitä, miten asianosaiset voittavat tai häviävät asian. Yleisenä perusteena on sen arviointi, olisiko kohtuutonta, että vastapuoli joutuu kantamaan oikeudenkäyntikulunsa, ja kysymys olisi siten asian lopputuloksen ja eräiden muiden seikkojen pohjalta tehtävästä arviosta.

Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole päätöksen lopputulos ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti huomioon ottaen kohtuutonta, että sekä Faith and Hope Oy että Vantaan kaupunki pitävät oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus hylkää Faith and Hope Oy:n hakemuksen ja Vantaan kaupungin vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Julkisista hankinnoista annetun lain 83 §:n nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Eija Siitari-Vanne, Pasi Yli-Ikkelä ja Tero Kujala.