19.6.2025

Kuultavat

Valtiovarainministeriö/Valtion työmarkkinalaitos

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry

Julkisalojen koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

Ammattiliitto Pro ry

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUSTEN MÄÄRÄYKSET

Valtion yleinen virka- ja työehtosopimus (2020 — 2022 ja 2022 — 2024) on sisältänyt muun ohessa seuraavan määräyksen:

6 § Osa-aikaisten virkamiesten ja työntekijöiden palkkauksen määräytyminen

1 mom.

Osa-aikatyötä tekevälle virkamiehelle ja kuukausipalkkaiselle työntekijälle maksetaan palkkaus osa-aikatyön tuntimäärän mukaisena osuutena vastaavan kokoaikaisen viran tai tehtävän 7 §:n mukaisesti määräytyvästä palkkauksesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtion virka- ja työehtosopimus työajoista (2020 — 2022 ja 2022 — 2024) on sisältänyt muun ohessa seuraavan määräyksen:

1. SOVELTAMISALA

1 § Soveltamisala ja työaikamuodot

[- -]

Soveltamisohje:

Työaikamääräyksiä sovelletaan valtion virastojen koko- ja osa-aikaisiin virkamiehiin ja työntekijöihin, jotka noudattavat sopimuksessa mainittuja työaikamuotoja.

Osa-aikaisella tarkoitetaan sellaista henkilöä, jonka työaika on lyhyempi kuin vastaavan kokoaikaisen säännöllinen työaika.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtion virka- ja työehtosopimus vuosilomista (2020 — 2022 ja 2022 — 2024) on sisältänyt muun ohessa seuraavat määräykset:

3 § Vuosiloman pituus

1 mom.

Virkamiehen ja työntekijän vuosiloman pituus määräytyy seuraavasti:

1. jos hänellä on lomanmääräytymisvuoden päättyessä alle vuosi välitöntä valtion palvelusta, vuosiloman määrä kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta on seuraavan taulukon mukainen:

[- -]

1. jos hän on lomavuoden maaliskuun loppuun mennessä ollut välittömästi valtion palveluksessa vähintään yhden vuoden tai mikäli hänellä on päättyvältä lomanmääräytymisvuodelta kaksitoista täyttä lomanmääräytymiskuukautta, vuosiloman määrä kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta on seuraavan taulukon mukainen:

[- -]

1. jos hänellä ennen lomakauden alkamista on vuosilomaan oikeuttavaa palvelusaikaa yhteensä vähintään viisitoista vuotta, vuosiloman määrä kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta on seuraavan taulukon mukainen:

[- -]

5 § Virassa- ja työssäolopäivien veroiset päivät 1 mom.

Virassa- tai työssäolopäivien veroista aikaa ei ole aika, jona virkamies on ollut virkavapaana tai muuten poissa tai työntekijä työstä vapautettuna tai estyneenä työtä suorittamasta muuten kuin jäljempänä tässä pykälässä mainitun tai huomautuksessa todetun syyn nojalla.

2 mom.

Virassa- ja työssäolopäivien veroisina päivinä pidetään vuosiloman pituutta määrättäessä myös vuosilomaa sekä poissaoloa

[- -]

Kohta voimassa 31.7.2022 saakka:

5. erityisäitiys-, äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaata taikka tilapäistä hoitovapaata varten myönnetyn virkavapauden tai työstävapautuksen vuoksi siltä osin, kuin virkamiehelle tai työntekijälle on suoritettu palkkausta tai sairausvakuutuslain mukaista erityisäitiys-, äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa kyseiseltä ajalta sekä pakottavista perhesyistä myönnetyn virkavapauden tai työstävapautuksen vuoksi;

Kohta voimassa 1.8.2022 lukien:

5. erityisraskausvapaan, tilapäisen hoitovapaan, pakottavista perhesyistä johtuvan poissaolon tai omaishoitovapaan aikana taikka yhtä synnytyskertaa tai adoptiota kohden raskausvapaaseen oikeutetun virkamiehen tai työntekijän yhteensä enintään 307 kalenteripäivää raskaus- ja vanhempainvapaan aikana ja vastaavasti muun vanhempainvapaaseen oikeutetun virkamiehen tai työntekijän 307 kalenteripäivää vanhempainvapaan aikana;

[- -]

17 § Kuukausipalkkaisten vuosilomapalkka

1 mom.

Virkamiehelle ja työntekijälle maksetaan vuosiloman ajalta yleisen virka- ja työehtosopimuksen 7 §:n mukainen palkkaus, mikäli 2 tai 3 momentista ei johdu muuta.

2 mom.

Mikäli virkamiehen tai työntekijän työaika ja vastaavasti palkkaus on muuttunut lomanmääräytymisvuoden aikana, lasketaan lomapalkka 20 §:n mukaan. Poiketen kuitenkin siitä, mitä 20 §:n 1 momentissa on sovittu, on vuosilomapalkka 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa 9 prosenttia, 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa 11,5 prosenttia ja 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa 14,5 prosenttia lomanmääräytymisvuoden aikana virassa- tai työssäolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä maksettavaa korotusta. Vuosilomalisää koskevaa 18 §:ää ei sovelleta näissä tapauksissa. Vuosilomapalkka maksetaan kuitenkin 1 momentin mukaan, mikäli työajan ja vastaavasti palkan muutoksen yksinomaisena perusteena on valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 20 §:n mukainen osasairausvapaa.

[- -]

20 § Prosenttiperusteinen vuosilomapalkka

1 mom.

Virkamiehen ja työntekijän, joka palvelussuhteensa mukaisesti on lomanmääräytymisvuoden aikana valtion palveluksessa niin harvoina päivinä, että tästä syystä ei yhtään tai vain osa kalenterikuukausista on 4 §:n mukaisia täysiä lomanmääräytymiskuukausia, vuosilomapalkka on 9 prosenttia, taikka palvelussuhteen jatkuttua lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä vähintään vuoden, 11,5 prosenttia lomanmääräytymisvuoden aikana virassa- tai työssäolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä maksettavaa korotusta.

2 mom.

Jos virkamies tai työntekijä on lomanmääräytymisvuoden aikana ollut estynyt tekemästä työtä tämän sopimuksen 5 §:n 1 momentin 1 — 2, 4 — 5 tai 11 kohdissa tarkoitetusta syystä, vuosilomapalkan perusteena olevaan palkkaan lisätään laskennallisesti poissaoloajalta saamatta jäänyt palkka enintään tämän sopimuksen 5 §:ssä määrätyltä ajalta. Poissaoloajan palkka lasketaan, jollei muusta ole sovittu, keskimääräisen viikkotyöajan ja poissaolon alkamishetken palkan mukaan ottaen huomioon poissaoloaikana toteutetut palkankorotukset. Jos keskimääräisestä viikkotyöajasta ei ole sovittu, laskennallinen palkka määräytyy poissaoloa edeltävän 12 viikon keskimääräisen viikkotyöajan mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDESSA

Helsingin hallinto-oikeudessa on vireillä lomapalkan määräytymistä koskeva asia, jossa on kysymys osittaisella vanhempainvapaalla olleen järjestäytymättömän virkamiehen oikeudesta lomapalkkaan.

Valittaja oli 19.6.2023 vaatinut valtiovarainministeriötä oikaisemaan osittaisen vanhempainvapaan ajalta kertynyttä lomapalkkaansa.

Valtiovarainministeriö on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valittajan oikaisuvaatimuksen. Päätöksen perusteluissa on todettu muun ohella, että osittaista vanhempainvapaata on pidettävä yhtenä osa-aikatyön muotona, ja osa-aikatyötä puolestaan virkamiesasetuksen tarkoittamana osittaisena virkavapautena. Valittajan työaika ja palkkaus ovat muuttuneet osittaisen virkavapauden aikana yleisen virkaehtosopimuksen 6 §:n 1 momentin, työaikasopimuksen 1 §:n soveltamisohjeen ja vuosilomasopimuksen 17 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla, minkä vuoksi valittajalle on maksettu vuosilomapalkkaa 11,5 prosenttia lomanmääräytymisvuoden aikana virassa- tai työssäolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä maksettavaa korotusta.

Edelleen perusteluissa on todettu, että vuosilomasopimuksen soveltamisohjeen 5 kohdan alakohdassa 5.1 otetaan myös kantaa osa-aikatyöhön ja loman ansaintaan. Myöskään osa-aikatyön rytmityksellä ei ole vaikutusta vuosiloman ansaintaan, vaan sitä on pidettävä työnjohdollisena määräyksenä.

Vielä perusteluissa on katsottu, että vuosilomasopimuksen 5 §:n 2 momentin 5 kohtaa ei sovelleta lomapalkan määrittelyssä. Kyseistä kohtaa sovelletaan vain vuosilomasopimuksen 4 §:ssä tarkoitetun täyden lomanmääräytymiskuukauden täyttymisen edellytyksien arvioinnissa. Valittaja on saanut virkamieslain 52 §:n tarkoittamalla tavalla virkasuhteesta johtuvat taloudelliset etuudet sellaisena kuin ne on hänelle suoritettava.

Valitus

Valittaja on vaatinut, että valituksenalainen päätös kumotaan ja valittajan vuosilomapalkka ajalta 1.11.2021 — 20.4.2022 määritetään soveltaen vuosilomasopimuksen 20 §:n 2 momentissa ja 5 §:n 2 momentin 5 kohdassa sovittua.

Valittaja on 1.11.2021 — 20.4.2022 työskennellyt osa-aikaisesti Verohallinnossa kaksi päivää viikossa sekä ollut osittaisella vanhempainvapaalla kolme päivää viikossa. Valittaja on ollut lisäksi oikeutettu sairausvakuutuslain mukaiseen vanhempainpäivärahaan kyseisenä aikana.

Vuosilomasopimuksen 5 §:n 2 momentin 5 kohta ei erottele osittaista vanhempainvapaata vanhempainvapaasta, joten vanhempainvapaasta sovittua sovelletaan myös osittaiseen vanhempainvapaaseen. Valittajan osittaisen vanhempainvapaan ajalta kertyvän vuosilomapalkan määrä lasketaan näin ollen vuosilomasopimuksen 17 §:n 2 momentin, 20 §:n 2 momentin sekä 5 §:n 2 momentin 5 kohdan perusteella, ja vuosilomapalkan perusteena olevaan palkkaan tulee lisätä laskennallisesti osittaisen vanhempainvapaan ajalta saamatta jäänyt palkka. Lopputuloksena osittaisen vanhempainvapaan ajalta kertynyt vuosilomapalkka vastaa määrältään vuosilomapalkkaa, joka kertyisi, mikäli valittaja olisi työskennellyt täyspäiväisesti koko lomanmääräytymisvuoden tai ollut kokoaikaisesti vanhempainvapaalla.

Valtiovarainministeriö ei ole valituksenalaisessa päätöksessäkään perustellut, miksi se soveltaa edellä mainittuja määräyksiä kokoaikaiseen vanhempainvapaaseen, mutta ei osittaiseen vanhempainvapaaseen.

Valtiovarainministeriön / Valtion työmarkkinalaitoksen lausunto

Valittaja on ollut nimikirjanotteen perusteella osa-aikaisena (14,5 tuntia viikossa) ajalla 1.11.2021 — 20.4.2022, mikä on muuttanut valittajan työaikaa ja palkkausta. Osa-aikaisuus vaikuttaa välittömästi vuosilomasopimuksen 3 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 17 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla valittajan työaikaan ja palkkaukseen, joiden perusteella valittaja on oikeutettu saamaan 11,5 prosenttia lomanmääräytymisvuoden aikana virassaolon ajalta maksetusta palkasta. Tämä koskee sekä lomavuotta 2022 että 2023.

Vuosilomasopimuksen 5 §:ää käytetään vain vuosiloman pituutta määrättäessä, eikä määräystä sovelleta nyt puheena olevaan valittajan vuosilomapalkkaa koskevaan asiaan. Valittajan vuosilomapalkan määräytymisen perusteena käytetään vuosilomasopimuksen 17 §:n 2 momenttia, ja vuosilomalomapalkka lasketaan vuosilomasopimuksen 20 §:n, lukuun ottamatta sen 2 momenttia, laskentasääntöjen perusteella. Vuosilomapalkka tässä tilanteessa määräytyy lomanmääräytymisvuoden ajalta maksetun virassaoloajan palkan perusteella (niin sanottu lomanmääräytymisvuoden vuosiansio), josta vuosilomapalkan määrä on 11,5 prosenttia.

Vuosilomasopimuksen 20 §:n 2 momenttia sovelletaan vuosilomapalkan määräytymisen pohjana olevan vuosiansion laskennallisen täydennyksen osalta vain kokoaikaisten poissaolojen osalta. Täydennystä ei sovelleta osa-aikatyötä tekeviin, kuten nyt puheena olevaan valittajan vuosilomapalkkaa koskevaan asiaan, sillä valittaja ei ole ollut kokoaikaisesti poissa ajalla 1.11.2021 — 20.4.2022.

Valituksen hyväksyminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että osa-aikaisilla olisi oikeus yhtä pitkään vuosilomaan ja yhtä suureen vuosilomapalkkaan kuin kokoaikatyötä tekevillä, mikä on ilmeisessä ristiriidassa vuosilomasopimuksen ja sen tarkoituksen ja tavoitteiden kanssa.

Valittajan vastaselitys

Valtiovarainministeriö ei ole perustellut tulkintaansa, jonka mukaan vuosilomasopimuksen 20 §:n 2 momenttia sovellettaisiin vain kokoaikaisiin poissaoloihin. Vuosilomasopimuksesta ei löydy oikeutusta tällaiselle tulkinnalle.

Vuosilomasopimuksen 20 §:n 2 momentissa ei mainita, että työn tekemisen tulee olla estynyttä 5 §:n 2 momentin 1 — 2, 4 — 5 tai 11 kohdissa tarkoitetuista syistä kokoaikaisesti. Mikäli määräys koskisi vain kokoaikaisia poissaoloja, sen tulisi ilmetä määräyksestä. Määräyksessä ei tarkemmin määritellä, kuinka pitkä työnteon estymisen tulee olla. Määräyksen tulee tällöin katsoa soveltuvan kokoaikaisen poissaolon lisäksi osa-aikaisiin poissaoloihin, jotka johtuvat määräyksessä viitatuista syistä. Myöskään vuosilomasopimuksen 5 §:n 2 momentin 5 kohdassa ei rajoiteta kohdan soveltamista vain kokoaikaiseen vanhempainvapaaseen.

Kysymys ei ole osa-aikatyöstä maksettavasta vuosilomapalkasta vaan osittaisen vanhempainvapaan aikana kertyvästä lomapalkasta. Valittaja on osittaisen vanhempainvapaan takia ollut estynyt työskentelemästä kokopäiväisesti.

Valituksen hylkääminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että valtiovarainministeriö kohtelisi perhevapaita jakavia virkamiehiään epäedullisemmin kuin niitä, jotka pitävät perhevapaat kokonaisuutena itse. Mikäli valittaja olisi pitänyt vanhempainvapaan kokonaan itse eikä jakanut sitä puolisonsa kanssa, hänelle olisi kertynyt täysi lomapalkka kyseiseltä ajalta.

HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Helsingin hallinto-oikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä,

1. onko valtion virka- ja työehtosopimusta vuosilomista tulkittava siten, että valtiovarainministeriö on toiminut sopimuksen määräysten mukaisesti hylätessään valittajan oikaisuvaatimuksen ja sovellettuaan valittajan vuosilomapalkan määrittelyssä yksinomaan vuosilomasopimuksen 17 §:n 2 momentissa sovittua,
2. vai olisiko valittajan vuosilomapalkan perusteena olevaan palkkaan edellä kuvatuissa olosuhteissa tullut tehdä valituksessa esitetyin tavoin sopimuksen 20 §:n 2 momentissa tarkoitettu laskennallinen lisäys?
3. Mikäli sopimuksen oikeana tulkinta olisi pidettävä sitä, että laskennallista lisäystä ei tehdä osittaisen vanhempainvapaakauden osalta mutta tehdään kokoaikaisen vanhempainvapaakauden osalta, onko sanotun kaltaista sopimusmääräystä työtuomioistuimen näkemyksen mukaan pidettävä virkamiesten tasapuolista kohtelua koskevan pakottavan lainsäädännön mukaisena ja siten pätevänä?

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n nojalla varannut valtiovarainministeriölle/Valtion työmarkkinalaitokselle, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:lle, Julkisalojen koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle ja Ammattiliitto Pro ry:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

VALTIOVARAINMINISTERIÖN / VALTION TYÖMARKKINALAITOKSEN LAUSUNTO

Valtiovarainministeriö/Valtion työmarkkinalaitos on lausunut Helsingin hallinto-oikeuden kysymyksiin seuraavasti.

1. Vuosilomista tehtyä valtion virka- ja työehtosopimusta on tulkittava siten, että valtiovarainministeriö on toiminut sopimuksen määräysten mukaisesti hylätessään valittajan oikaisuvaatimuksen ja sovellettuaan valittajan vuosilomapalkan määrittelyssä yksinomaan vuosilomasopimuksen 17 §:n 2 momentissa sovittua.

2. Valittajan vuosilomapalkan perusteena olevaan palkkaan lausuntopyynnössä kuvatuissa olosuhteissa ei olisi tullut tehdä valituksessa esitetyin tavoin vuosilomasopimuksen 20 §:n 2 momentissa tarkoitettua laskennallista lisäystä.

3. Valtiovarainministeriö/Valtion työmarkkinalaitos on todennut käsityksenään tästä kohdasta, että työtuomioistuimen ei tulisi antaa lausuntoa lainsäädännön tulkintaa koskevista asioista. Valtiovarainministeriö/Valtion työmarkkinalaitos on joka tapauksessa katsonut, että sopimuksen oikeana tulkintana on pidettävä sitä, että laskennallista lisäystä ei tehdä osittaisen vanhempainvapaakauden osalta, ja sopimusmääräystä on pidettävä virkamiesten tasapuolista kohtelua koskevan pakottavan lainsäädännön mukaisena ja siten pätevänä.

Asiassa valittaja on ollut nimikirjanotteen perusteella osa-aikaisena (14,5 tuntia viikossa) ajalla 1.11.2021 — 20.04.2022, mikä on muuttanut valittajan työaikaa ja palkkausta. Valittaja on toimittanut valituksen liitteenä Kansaneläkelaitoksen päätöksen 27.9.2021, jonka mukaan hänelle on myönnetty osittainen vanhempainraha ajanjaksoille 1.11. — 31.12.2021 sekä 1.1. — 20.4.2022. Osa-aikatyön peruste on siten ollut osittainen vanhempainvapaa. Vuosilomasopimuksen 20 §:n 2 momenttia sovelletaan vuosilomapalkan määräytymisen pohjana olevan vuosiansion laskennallisen täydennyksen osalta vain kokoaikaisten poissaolojen osalta.

Euroopan unionin tuomioistuin on 8.11.2012 antanut osa-aikatyöntekijän vuosilomaoikeutta koskevan tuomion (yhdistetyt asiat C-229/11 Heinmann ja C-230/11 Toltschin), jonka mukaan osa-aikatyöntekijään on unionin oikeuskäytännössä sovellettu pro rata temporis -periaatetta silloin, kun kyse on vuosiloman antamisesta sellaisen ajanjakson perusteella, jona henkilö on työskennellyt osa-aikaisesti. Tällaisen ajanjakson osalta vuosilomaoikeuden väheneminen suhteessa kokoaikatyön perusteella annettuun vuosilomaan on perusteltua asiallisista syistä (tuomion kohta 34). Tällöinkin on huomattava, että sääntöä ei voida soveltaa jälkikäteen lomaan, joka on ansaittu kokoaikaisena (kohta 35). Ratkaisu ei koskenut vuosilomapalkan määrän määräytymistä. Valtion vuosilomista tehdyn virka- ja työehtosopimuksen mukaan vuosilomaa ansaitaan osittaisen vanhempainvapaan ajalta täysimääräisesti eikä työajan sijoittelu osa-aikaisena tietyille arkipäiville vähennä lomakertymää. Tämä on todettu nimenomaisesti valtion virkamiesten ja työntekijöiden vuosilomia koskevien soveltamismääräysten ja -ohjeiden luvussa 5.1.

Euroopan unionin tuomioistuimen antaman ratkaisun jälkeen vuosilomalakiin on lisätty niin sanottu prosenttiperusteista vuosilomapalkkaa koskeva sääntely (HE 203/2012 vp). Hallituksen esityksen mukaan ”säännöksellä tulisivat tasapuolisella tavalla huomioon otetuiksi kaikki lomanmääräytymisvuoden aikana tapahtuneet erilaiset työajan muutostilanteet. Sitä sovellettaisiin sekä niissä tilanteissa, joissa työaika pitenee, että silloin, kun työaika lyhenee lomanansaintavuoden aikana. Säännös olisi selkeä ja tasapuolinen sekä riippumaton siitä, onko työajan muutokset toteutettu vuorokautista tai viikoittaista työaikaa lyhentämällä.” Edelleen hallituksen esityksessä todetaan, että ”lisäksi palkkapohjaan on lisättävä muun muassa äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainvapaasta, sairaudesta ja kuntoutuksesta johtuvan poissaoloajan laskennallinen palkka siten kuin 12 §:ssä säädetään.”

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä vastaava sääntely on sisällytetty valtion vuosilomasopimukseen 1.4.2014. Vuosilomasopimuksen 17 §:n 2 momentti on virkamiehiä tasapuolisesti kohteleva riippumatta työajan muutoksen syystä tai toteutustavasta taikka siitä, piteneekö vai lyheneekö työaika. Vuosilomasopimuksen 20 §:n 2 momenttia vastaava määräys (silloinen 22 §:n 2 mom.) laskennallisesti poissaoloajalta saamatta jääneen palkan lisäämisestä vuosilomapalkan perusteena olevaan palkkaan on tullut voimaan 1.10.2007, eli se on ollut voimassa jo ennen 1.4.2014. Poikkeussäännöksenä sitä on tulkittava suppeasti. Vanhempainvapaan ajalta laskennallisesti saamatta jäänyt palkka lisätään vuosilomapalkan perusteena olevaan palkkaan kyseisen sopimusmääräyksen mukaisesti. Määräyksen taustalla on ollut ajatus, että muussa tapauksessa vanhempainvapaalla olleen henkilön vuosilomapalkan laskentapohja jäisi niin matalaksi, että vuosilomapalkka voisi tietyissä tilanteissa alittaa mahdollisesti jopa osa-aikatyön palkan. Sopimusmääräys ei koske osittaista poissaoloa. Vuosilomasopimuksessa poissaololla tarkoitetaan sopimuksen systematiikassa kokoaikaista poissaoloa, virkamiehen ollessa kyseessä siis kokoaikaista palkatonta virkavapautta. Osa-aikatyötä tekevät eivät sopimuksen tarkoittamassa mielessä ole estyneitä tekemästä työtä, koska he ovat olleet työssä. Tätä tulkintaa tukee vuosilomasopimuksen 20 §:n 2 momentin loppuosa, jossa on kuvattu, miten poissaoloajan palkka lasketaan: ”Poissaoloajan palkka lasketaan, jollei muusta ole sovittu, keskimääräisen viikkotyöajan ja poissaolon alkamishetken palkan mukaan ottaen huomioon poissaoloaikana toteutetut palkankorotukset. Jos keskimääräisestä viikkotyöajasta ei ole sovittu, laskennallinen palkka määräytyy poissaoloa edeltävän 12 viikon keskimääräisen viikkotyöajan mukaan.”

Vuosilomasopimusta tulee tulkita ensisijaisesti sopimusosapuolten alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti. Prosenttiperusteisen vuosilomapalkan täydentämistä koskeva vuosilomasopimuksen nykyistä 20 §:n 2 momenttia vastaava sopimusmääräys on tullut voimaan 1.10.2007. Tuona ajankohtana osittainen vanhempainvapaa on ollut käytännössä lähinnä teoreettinen mahdollisuus, jota ei ole sen tiukkojen ehtojen vuoksi juurikaan käytetty. Ylipäätään vasta vuodesta 2003 alkaen äiti ja isä ovat voineet jakaa oikeutensa vanhempainrahaan siten, että heillä on samanaikaisesti oikeus osittaiseen vanhempainrahaan. Koska osittaista vanhempainvapaata ei käytetty sopimusmääräyksestä sovittaessa, sopimusosapuolten ei voida katsoa tarkoittaneen sisällyttää tällaista osittaista poissaoloa sopimusmääräykseen.

Palkkauksen maksamisen yleinen lähtökohta on ns. pro rata temporis — periaate, jonka mukaan palkkaus määräytyy suhteessa työaikaan. Tämä lähtökohta on erittäin vahva ja vakiintunut. Siitä on sovittu tiettyjä poikkeuksia kokoaikaisella vanhempainvapaalla oleville. Tällöin on tavoiteltu oikeasuhtaista erilaista kohtelua, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen tasa-arvon edistäminen. Näitä poikkeuksia ei kuitenkaan yleisesti sovelleta osittaisesti työstä poissaoleviin, koska heidän ei katsota olevan estyneitä tekemästä työtään kokoaikaisesti työstä poissaolevia vastaavasti. Poikkeusten soveltamisen osittain työstä poissaoleviin rajoituksetta ei ole katsottu olevan enää oikeasuhtaista. Myös unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään (yhdistetyt asiat C-229/11 Heinmann ja C-230/11 Toltschin) hyväksynyt pro rata temporis -periaatteen soveltamisen ja katsonut, että sen soveltaminen on perusteltua asiallisista syistä.

Kuultavat palkansaajajärjestöt ovat vedonneet asiassa tasa-arvovaltuutetun lausuntoihin (TAS/204/2023 ja TAS/178/2024), joissa on katsottu, ettei osittaisella vanhempainvapaalla oleva virkamies ole oikeudellisesti samassa asemassa kuin osa-aikatyötä tekevä, eikä osittaisella vanhempainvapaalla olevan virkamiehen etuuksia tule laskea kuten osa-aikatyötä tekevien etuudet lasketaan ns. pro rata temporis -periaatetta soveltaen. Tasa-arvovaltuutettu on viitannut lausunnoissaan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisuun asiassa Meerts C-116/08. Tasa-arvovaltuutetun lausunnossaan TAS/178/2024 toteama, että osittaisella vanhempainvapaalla olevan työntekijän etuuksia ei tule laskea ns. pro rata temporis -periaatetta soveltaen, on tasa-arvovaltuutetun tekemä tulkinta, eikä sitä ole luettavissa tai pääteltävissä tuomiosta Meerts.

Tasa-arvovaltuutetun lausunnossa TAS/178/2024 todetaan edelleen, että ”muu johtaisi työsuhteeseen perustuvien oikeuksien heikkenemiseen vanhempainvapaan aikana, mikä saattaisi saada työntekijän pidättäytymään tällaisen loman käyttämisestä. Tämä taas olisi täysin vanhempainvapaata koskevan unionin sääntelyn tavoitteen vastaista, sillä eräs sen tavoitteista on työ- ja perhe-elämän parempi yhteensovittaminen (C-486/18 MRC SAS, kohdat 56 — 58; C-116/08 Meerts, 47 kohta).”

Tasa-arvovaltuutetun lausunnossa on tiivistetty viitattujen kohtien sisältöä. Unionin tuomioistuimen tuomion MRC SAS C-486/18 kohdan 57 sisältö on seuraava: ”Kansallinen lainsäädäntö, joka johtaisi työsuhteeseen perustuvien oikeuksien heikkenemiseen vanhempainloman aikana, saattaisi nimittäin saada työntekijän pidättäytymään tällaisen loman käyttämisestä ja kannustamaan työnantajia irtisanomaan työntekijöistään mieluummin niitä, jotka ovat vanhempainlomalla. Tämä olisi täysin vanhempainlomaa koskevan puitesopimuksen päämäärän vastaista, sillä puitesopimuksen eräs tavoitteista on työ- ja perhe-elämän parempi yhteensovittaminen (tuomio 22.10.2009, Meerts, C-116/08, 47 kohta).”

Lausunnoissa olevat viittaukset unionin oikeuskäytäntöön ovat asiayhteydestä irrotettuja poimintoja, jotka johtavat unionin oikeuden ylitulkintaan ja mahdollisesti jopa täysin väärään tulkintaan. Ratkaisut Meerts ja MRC SAS koskevat irtisanomista henkilön ollessa osittaisella vanhempainlomalla ja siinä yhteydessä maksettavan korvauksen määräytymistä. Ratkaisut eivät ota kantaa nyt ratkaistavana olevaan asiaan vuosilomapalkan määräytymisestä palvelussuhteen aikana.

Tasa-arvovaltuutetun lausunto TAS/204/2023 liittyy osittaisella perhevapaalla olevan oikeuteen täyteen kertakorvaukseen. Lausunnossa ei oteta kantaa nyt kyseessä olevaan asiaan.

Järjestöt tuovat lausumassaan myös esiin, että tasa-arvovaltuutettu on lisäksi katsonut, että osittaista vanhempainvapaata pitävän virkamiehen tulee olla vuosilomaoikeuksien määräytymisessä samassa asemassa kuin tosiasiallisesti töitä tehneet, samalla tavalla tavoin kuin ovat kokoaikaista vanhempainvapaata pitäneet virkamiehet, ja että tästä ei ole mahdollista poiketa valtakunnallisilla työ- ja virkaehtosopimuksilla. Nyt käsillä oleva tapaus koskee kuitenkin vuosilomapalkan määräytymistä, ei vuosilomaoikeuden määräytymistä. Valtion vuosilomasopimuksen mukaan vuosilomaa ansaitaan osittaisen vanhempainvapaan ajalta täysimääräisesti.

Kumpikaan ratkaisuista, joihin järjestöt ja tasa-arvovaltuutettu viittaavat, ei näin ollen koske nyt kyseessä olevaa asiaa. Tasa-arvovaltuutettu ei ole lausunnoissaan myöskään huomioinut unionin oikeuskäytäntöä pro rata temporis -periaatteen soveltamisesta eikä vuosilomalakiin ja valtion vuosilomasopimukseen tehtyjen muutoksien taustaa ns. prosenttiperusteisen vuosilomapalkan osalta. Sopimusmääräykset prosenttiperusteisesta vuosilomapalkasta on sovittu nimenomaan unionin oikeuskäytännön johdosta. Valtion työmarkkinalaitoksen tiedossa ei ole Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisua vuosilomapalkan määräytymisestä osa-aikatyön perusteella, kun osa-aikatyötä tehdään osittaisen vanhempainvapaan takia ja joka ottaisi kantaa nyt ratkaistavana olevaan asiaan. Näin ollen asiassa voi olla syytä pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.

JULKISTEN JA HYVINVOINTIALOJEN LIITTO JHL RY:N, JULKISALOJEN KOULUTETTUJEN NEUVOTTELUJÄRJESTÖ JUKO RY:N JA AMMATTILIITTO PRO RY:N YHTEINEN LAUSUNTO

Lähtökohtaisesti valtion virka- ja työehtosopimusta vuosilomasta on kyseessä olevassa tapauksessa vuosilomapalkan määrittelyssä tulkittava 17 §:n 2 momentin mukaisesti. Neuvotteluissa ei kuitenkaan ole ollut esillä nyt kyseessä olevan tapauksen mukaista tilannetta, jossa kyse on 20 §:n 2 momentin mukaisesta laskennallisesta lisäyksestä ja osittaisesta vanhempainvapaasta. Tietoon ei ole myöskään tullut erimielisyystapausta kyseisen kaltaisesta tilanteesta.

Edellä mainitut sopimusmääräykset vaativat kuitenkin nyt välitöntä uudelleen arviointia niiden pätevyyden osalta, huomioiden virkamiesten tasapuolista kohtelua koskeva pakottava lainsäädäntö. Järjestöt ovat lähettäneet valtion työmarkkinalaitokselle 9.9.2024 neuvottelupyynnön asiasta jatkuvan neuvottelun periaatteen mukaisesti.

Tasa-arvovaltuutettu on antamissaan lausunnoissa (TAS/204/2023 ja TAS/178/2024) katsonut, ettei osittaisella vanhempainvapaalla oleva virkamies ole oikeudellisesti samassa asemassa kuin osa-aikatyötä tekevä, eikä osittaisella vanhempainvapaalla olevan virkamiehen etuuksia tule laskea kuten osa-aikatyötä tekevien etuudet lasketaan ns. pro rata temporis -periaatetta soveltaen (asia C-116/08 Meerts). Tasa-arvovaltuutettu on lisäksi katsonut, että osittaista vanhempainvapaata pitävän virkamiehen tulee olla vuosilomaoikeuksien määräytymisessä samassa asemassa kuin tosiasiallisesti töitä tehneet, samalla tavalla tavoin kuin ovat kokoaikaista vanhempainvapaata pitäneet virkamiehet. Tästä ei ole mahdollista poiketa valtakunnallisilla työ- ja virkaehtosopimuksilla.

Kuultavilla ei ole perusteita arvioida asiaa toisin kuin mitä tasa-arvovaltuutettu on lausunnoissaan katsonut. Kuultavat katsovat, että valtion vuosilomasopimuksen 20 §:n 2 momentti ei ole pätevä siltä osin kuin osittaisella vanhempainvapaalla olevalle ei lisätä vuosilomapalkan perusteena olevaan palkkaan laskennallisesti poissaoloajalta saamatta jäänyt palkka siten kuin kokoaikaisella vanhempainvapaalla olevalle tehdään.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Asiassa on edellä selostetuin tavoin kysymys vuosilomapalkan määrittelystä tilanteessa, jossa virkamies on ollut ajalla 1.11.2021 — 20.4.2022 osittaisella vanhempainvapaalla.

Osa-aikaisuus on vaikuttanut virkamiehen työaikaan ja palkkaukseen, ja työnantaja on katsonut virkamiehen olevan oikeutettu lomapalkkaan, joka on ollut 11,5 prosenttia lomanmääräytymisvuoden aikana virassaolon ajalta maksetusta palkasta. Työnantajan tulkinta on perustunut ennen muuta vuosilomista annetun valtion virka- ja työehtosopimuksen 17 §:n 2 momenttiin. Mainitun määräyksen mukaan mikäli virkamiehen tai työntekijän työaika ja vastaavasti palkkaus on muuttunut lomanmääräytymisvuoden aikana, lasketaan lomapalkka 20 §:n mukaan. Määräysten laskentasääntöjen perusteella virkamies on ollut oikeutettu saamaan edellä mainitut 11,5 prosenttia lomanmääräytymisvuoden aikana virassaolon ajalta maksetusta palkasta. Osittaisella vanhempainvapaalla olleelle valittajalle on siten määritelty vuosilomapalkka samalla tavoin kuin muillekin osa-aikaisille.

Valittajana olevan virkamiehen mukaan vanhempainvapaapäivät tulisi huomioida virassaolon veroisina päivinä vuosilomasopimuksen 5 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaisesti ja vuosilomapalkan perusteena olevaan palkkaan olisi lisättävä laskennallisesti poissaoloajalta saamatta jäänyt palkka sopimuksen 20 §:n 2 momentin nojalla. Työnantajan mukaan mainittua 20 §:n 2 momenttia sovelletaan vuosilomapalkan määräytymisen pohjana olevan vuosiansion laskennallisen täydennyksen osalta vain kokoaikaisten poissaolojen tilanteissa.

Työtuomioistuin on kuullut asiassa sovellettaviin virka- ja työehtosopimuksiin osallisia selvittääkseen osapuolten yhteistä tarkoitusta sopimusten tulkinnasta. Lausuntojen perusteella osapuolet ovat tarkoittaneet, että nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa vuosilomapalkka määräytyy vuosilomasopimuksen 17 §:n 2 momentissa sovitulla tavalla. Työnantajan menettely on siten vastannut sitä, mitä sopimuksella on sovittu. Palkansaajajärjestöt ovat kuitenkin lausunnossaan kiinnittäneet huomiota siihen, että vuosilomasopimuksen 20 §:n 2 momentin mukaisesta laskennallisesta lisäyksestä ja osittaisesta vanhempainvapaasta ei ole käyty osapuolten välillä keskustelua, ja että vallitseva tulkinta saattaa olla tasa-arvovaltuutetun lausunnot ja Euroopan unionin oikeus huomioiden pakottavan lainsäädännön vastainen. Valtiovarainministeriö on työtuomioistuimelle lausunut muun ohella, että asiassa voi olla syytä pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n mukaan työtuomioistuin antaa muille tuomioistuimille lausuntoja asioissa, joiden ratkaiseminen edellyttää erityistä työehto- tai virkaehtosopimusolojen tuntemusta. Tässä asiassa on kyse siitä, onko valtion vuosilomasopimuksen vallitseva tulkinta pakottavan lainsäädännön vastainen siltä osin kuin osittaisella vanhempainvapaalla olevien vuosilomapalkka määräytyy eri perustein kuin kokoaikaisella vanhempainvapaalla olevien. Tämän kysymyksen ratkaiseminen ei edellytä erityistä työehto- tai virkaehtosopimusolojen tuntemusta, vaan kyse on pakottavan lainsäädännön tulkinnasta. Työtuomioistuin ei lausuntoasiassa ota kantaa tällaiseen riitakysymykseen eikä siten anna lausuntoa siitä, kuinka hallinto-oikeudessa vireillä olevassa asiassa sopimusmääräyksiä tulisi tulkita pakottava lainsäädäntö huomioon ottavalla tavalla. Tämän kysymyksen ratkaiseminen kuuluu vireillä olevassa asiassa hallinto-oikeuden toimivaltaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Mika Lallo, Anna Kaarina Piepponen, Samuli Hiilesniemi ja Erkki Mustonen jäseninä. Asia on ratkaistu puheenjohtajan esittelystä.

Lausunto on yksimielinen.