12.6.2014

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että A:lla on oikeus työehtosopimuksen 13 §:n mukaiseen palkkaan alle 10-vuotiaan sairaan lapsen hoidon vuoksi 5.- 6.2.2013,

- velvoittaa R-kioski Oy:n maksamaan A:lle mainitulta ajalta palkkaa yhteensä 185,70 euroa korkolain mukaisine korkoineen 20.2.2013 lukien ja

- velvoittaa Kaupan liitto ry:n ja R-kioski Oy:n korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut 4.300 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen sanamuodon mukaan puolison esteestä hoitaa sairasta lasta on pyydettäessä annettava selvitys. Selvitykseltä ei edellytetä kirjallista muotoa. Koska neuvotteluosapuolten välillä ei muuta ole sovittu, on suullinen ilmoitus määräyksen sanamuodon mukaan riittävä. R-kioski Oy ei ole aiemmin vaatinut A:lta kirjallista selvitystä.

Työehtosopimuksella ei ole mahdollista sopia pätevästi sen soveltamisen ulkopuolella olevia yrityksiä velvoittavista määräyksistä. A:n puoliso työskentelee kuljetusalalla. R-kioski Oy:n kioskimyyjien ja kioskiesimiesten työehtosopimuksen määräyksellä ei voi velvoittaa kuljetusalan yritystä toimittamaan minkäänlaista selvitystä työntekijöidensä työvuoroista R-kioski Oy:lle. Työntekijällä (puolisolla) ei ole oikeutta toimittaa kopiota tai kuvaa yrityksen työvuorolistasta toiselle yritykselle. Näin ollen R-kioski Oy ei voi vaatia A:n avopuolison työnantajalta todistusta työvuoroista. A:lta ei voi sen vuoksi evätä palkanmaksua. Työntekijän vahingoksi ei voi koitua se, että työnantaja vaatii selvitystä, jota työntekijän puolison työnantaja ei ole velvollinen antamaan. A:n avopuolison antama suullinen selvitys työvuoroistaan on riittävä.

Teollisuuden työnantajain keskusliitto TT ja Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ovat lausuneet vastaavanlaisesta tapauksesta 18.6.2004. Kyseessä oli lasikeraamisen teollisuuden työehtosopimus. Keskusjärjestöiltä pyydettiin lausuntoa siitä, voiko työnantaja vaatia toisen vanhemman työnantajalta kirjallisen todistuksen ansiotyössä olemisesta ennen kuin alle 10-vuotiaan lapsen äkillisestä sairastumisesta johtuva korvaus työehtosopimuksen mukaan maksetaan, vai riittääkö toisen vanhemman työssäolosta suullinen ilmoitus. Lausunnossaan keskusjärjestöt toteavat, että suullinen selvitys toisen vanhemman ansiotyön aiheuttamasta esteestä on riittävä.

Edellä kerrotuilla perusteilla A on oikeutettu palkkaan lapsensa sairauden vuoksi ajalta 5. - 6.2.2013.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kaupan liitto ry on vastauksessaan, johon R-kioski Oy on osaltaan yhtynyt, vaatinut kanteen hylkäämistä ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 2.550 eurolla laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kauppa on naisvaltainen ala ja poissaolokustannukset alalla ovat hyvin korkeat. Pelkästään poissaolotietojen hallinnoimiseksi on välttämätöntä, että pyydetyt poissaoloselvitykset toimitetaan annetun ohjeistuksen mukaisesti kirjallisena R-kioski Oy:lle. Myös Kaupan liitto ry ohjeistaa jäsenyrityksiään johdonmukaisesti niin, että lapsen äkillisestä sairastumisesta johtuvissa poissaoloissa työnantaja voi hoidon tai hoidon järjestämisen välttämättömyyden arvioimiseksi ja palkanmaksun edellytyksenä vaatia työntekijöiltä kirjallisen selvityksen toisen huoltajan esteestä hoitaa sairastunutta lasta. R-kioski Oy:n lapsen äkillistä sairastumista koskeva määräys on identtinen kaupan työehtosopimuksen lapsen äkillistä sairastumista koskevan määräyksen kanssa.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa työntekijä on jäänyt kotiin hoitamaan alle 10-vuotiasta sairasta lastaan, mutta ei ole toimittanut työnantajan vaatimaa selvitystä. Näin ollen kyseessä on ollut luvallinen, mutta palkaton poissaolo.

Poissaolon palkallisuuden edellytykseksi on lisäksi kirjattu, että esteestä on pyynnöstä annettava selvitys. Selvityksellä tarkoitetaan kirjallista selvitystä, josta edellä mainittu este hoitaa lasta pystytään todentamaan. R-kioski Oy on sisäisissä ohjeissaan edellyttänyt, että esteestä on annettava luotettava selvitys, esimerkiksi todistus työnantajalta työvuoroista. R-kioski Oy on tulkintaetuoikeutensa ja direktio-oikeutensa nojalla voinut määritellä hyväksyttävän selvityksen muodon ja edellyttää, että toisen vanhemman esteestä hoitaa sairastunutta lasta toimitetaan kirjallinen selvitys henkilöstöpalveluun. Luotettavaksi selvitykseksi on hyväksytty myös esimerkiksi toisen huoltajan työnantajan antama pysyvä todistus työskentelystä ma-pe kello 8-16 tai ote sähköisestä työajanseurantajärjestelmästä. Tekniikan mahdollistaman kehityksen vuoksi myös mahdollisuudet kirjallisen selvityksen saamiselle ja toimittamiselle ovat monipuolistuneet. Kirjallinen selvitys voisi olla esimerkiksi älypuhelimella otettu kuva työvuoroluettelosta. Säännönmukaisesti ja tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi selvitykseltä on edellytetty kirjallista muotoa.

R-kioski Oy:n työehtosopimuksessa käytetään "selvitys" -termiä useassa eri kohdassa. "Selvitys" -termin käyttö on yhtäläistä kaupan työehtosopimuksen kanssa. Kaikissa R-kioski Oy:n työehtosopimuksen määräyksissä, joissa "selvitys" -termi esiintyy, tarkoitetaan johdonmukaisesti kirjallista selvitystä, kuten myös työsopimuslaissa ja sen esitöissä. Suullinen "selvitys" on ainoastaan ilmoitus.

Työntekijä ei ole halunnut toimia työnantajan antamien ohjeistusten mukaan. Työntekijän avopuoliso on käytännössä odottanut heidän kohdallaan muista poikkeavaa erityiskohtelua. Ohjeistus on sama kaikille työntekijöille. Ohjeistuksen noudattamisessa ei ole ollut aikaisemmin ongelmia.

Kantaja on väitteidensä tukena vedonnut Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT:n ja Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n 18.6.2004 laatimaan neuvottelumuistioon ja lausuntoon (TT/447/2003). Kyseessä on ollut eri työehtosopimus sekä eri keskusjärjestöjen välinen sopimus eikä lausuntoon voi suoraan vedota käsillä olevassa erimielisyydessä.

Lasikeraamisen teollisuuden työehtosopimusmääräys poikkeaa myös sisällöltään ja rakenteeltaan R-kioski Oy:n työehtosopimusmääräyksestä. Lasikeraamisen teollisuuden työehtosopimusmääräyksessä on asetettu palkanmaksun edellytykseksi ainoastaan selvitys lapsen sairaudesta sekä se, että myös toinen vanhempi on ansiotyössä. Lasikeraamisen teollisuuden työehtosopimuksessa ei ole edes määräystä, joka koskisi toisen huoltajan estettä hoitaa lasta. Lasikeraamisen teollisuuden työehtosopimuksen perusteella työnantajalla ei ole oikeutta vaatia selvitystä ansiotyön aiheuttamasta esteestä eikä palkanmaksulle ole asetettu tarkempia edellytyksiä. Myöskään hoidon tai hoidon järjestämisen välttämättömyyden arvioimiselle ei ole määräyksessä sovittu minkäänlaisia kriteereitä.

Työnantaja voi R-kioski Oy:n työehtosopimuksen perusteella palkanmaksun edellytyksenä ja hoidon tai hoidon järjestämisen välttämättömyyden arvioimiseksi vaatia aina kirjallisen selvityksen toisen vanhemman esteestä hoitaa sairastunutta lasta.

Oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen työsopimuslain perusteella

Myös voimassa olevan työsopimuslain 4 luvun 6 §:n mukaan työntekijän on pyydettäessä esitettävä luotettava selvitys tilapäisen hoitovapaan perusteesta. Hallituksen esityksessä (HE 157/2000) on asiaa tarkennettu jopa niin, että työntekijän on tarvittaessa esitettävä selvitys myös siitä, että tilapäisellä hoitovapaalla on ollut kerrallaan vain toinen lapsen vanhemmista. Myös oikeuskirjallisuudessa esiintyy johdonmukaisesti sama näkemys. Kantajan esittämä tulkinta olisi myös työsopimuslain, hallituksen esityksen ja oikeuskirjallisuudessa esitetyn valossa epäjohdonmukainen. Tulkinta, jonka mukaan työnantaja ei voisi määritellä selvitykseltä vaadittavaa muotoa ja työehtosopimusmääräyksessä tarkoitettua selvitystä tulkittaisiin toisin kuin työsopimuslain mukaista tilapäisestä hoitovapaasta johtuvaa selvitystä olisi myös hyvin ristiriitainen.

Perustelut

Kioskimyyjä A on kertonut hoitaneensa useaan kertaan aiemminkin sairasta lastaan kotona, eikä poissaolosta ollut puolison osalta vaadittu minkäänlaista selvitystä. Muiltakaan työntekijöiltä ei ollut pyydetty selvitystä. Kyseessä oleva kerta oli ensimmäinen, kun A:lta oli pyydetty selvitys. Aiemmin oli riittänyt suullisesti annettu selvitys puhelimessa puolison työvuoroista. Puolison työnantaja on kieltäytynyt kirjoittamasta todistusta tai ilmoittamasta hänen työvuorojaan. A:lla ja hänen puolisollaan oli A:n muistaman mukaan kyseessä olevana ajankohtana molemmilla iltavuoro. He tekivät vuorotyötä. Puolisolla oli työvuoroluettelo. Kirjallisen selvityksen pyytäminen ei ollut oikeutettua, vaan suullinen, puhelimessa annettu ilmoitus riitti.

Neuvottelupäällikkö B on kertonut kyseisen määräyksen olevan erittäin vanha. Määräyksen lähtökohtana on ollut, että työntekijän tuli saattaa työnantajansa tietoon sen, että lapsi oli sairas ja puoliso esteellinen tätä hoitamaan. Puolison esteellisyydestä tuli tarvittaessa antaa selvitys samalla, kun lapsen sairaudesta ilmoitettiin työnantajalle. Suullinen ilmoitus on ollut riittävä. Määräyksessä ei ollut sovittu kirjallisesta muodosta eikä B:n tiedossa ollut riitatilanteita siitä, missä muodossa ilmoitus tuli tehdä. Kyseinen A:ta koskeva tilanne oli ensimmäinen riitatilanne. Määräystä ei ole käyty neuvotteluissa läpi, koska ongelmia ei ole ollut. Työvuoroluettelo on työpaikan asiakirja, jota ei haluta valokuvattavan ja se on tarkoitettu vain työntekijöille, jotka työvuoroon tulevat. Työnantajat suhtautuvat penseästi siihen, että työvuoroluetteloja annettaisiin ulos. B oli törmännyt tähän myös käytännössä. Työvuoroluetteloita ei saanut kopioida eikä valokuvata turvallisuussyistä. Työnantajat halusivat estää sen, että esimerkiksi yksintyöskentely tulisi ulkopuolisten tietoon.

Työsuhdeasiantuntija C on kertonut, että A:lta oli pyydetty selvitys sairaudesta ja siitä, että toinen huoltaja oli esteellinen hoitamaan työvuorojen vuoksi sairasta lasta. Kyseistä selvitystä ei ole saatu. Aiemmin selvitys on tyypillisesti ollut kirjallinen todistus puolison työnantajalta tai esimerkiksi puolison työvuorot sähköisessä muodossa. Dokumentit menevät eteenpäin palkkatoimistoon ja niiden perusteella maksetaan työntekijälle palkkaa. C:llä ei ollut tiedossaan, että aiemmin olisi ollut ongelmia saada selvitystä. C:n työnantajayritys ei kieltänyt työvuoroluettelon toimittamista muihin yrityksiin. Työnantajan kirjallisessa ohjeistuksessa todettiin samoin kuin työehtosopimuksessa, että esteestä on pyynnöstä annettava selvitys.

Kaupan liitto ry:n asiantuntija D on kertonut, että vuonna 1976 niin sanotun sosiaalipaketin johdosta työehtosopimukseen lisättiin lapsen äkillistä sairastumista koskevat tekstit. Palkanmaksu oli usein ulkoistettu, ja sitä varten poissaolo täytyi olla dokumentoitavissa. Tähän ei riittänyt työntekijän tai puolison allekirjoittama kirjallinen todistus. Selvitys määräyksessä tarkoitti kirjallista dokumenttia. Helpoiten tällaisen sai työvuoroluettelon kautta. Myös muilla palvelualoilla vaadittiin kirjallinen selvitys. Tarkoituksena oli, että työnantaja pystyi selvittämään, mikä osa poissaolosta on tarpeen lapsen hoitamiseksi. Kaikilta työntekijöiltä pyydettiin samanlainen selvitys. D oli laatinut vuonna 2007 kaupan poissaolo-oppaan. Selvityksen muoto ei ollut noussut kysymyksenä esiin, minkä vuoksi hän ei laittanut siitä tekstiä oppaaseen. Toista työnantajaa ei voinut velvoittaa antamaan selvitystä puolison työvuoroista tai esteestä hoitaa sairasta lasta.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on kysymys siitä, millainen selvitys puolison esteestä hoitaa sairasta alle 10-vuotiasta lasta on riittävä palkan maksamiseksi.

Sovellettavan työehtosopimuksen 13 §:n mukaan alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti lapsen huoltajalle maksettavan palkan edellytyksenä on, että lyhyt poissaolo on välttämätön lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi ja työntekijä on viipymättä ilmoittanut poissaolosta ja jos mahdollista sen kestosta ja lapsen sairaudesta on toimitettu lääkärintodistus tai muu työnantajan hyväksymä selvitys. Muulle kuin yksinhuoltajalle palkka maksetaan, jos toisella huoltajalla ei ole ansiotyön, työajan, välimatkan, asevelvollisuuden tai siviilipalvelun suorittamisen tai kertausharjoitusten takia mahdollisuutta järjestää hoitoa tai hoitaa lasta. Esteestä on pyynnöstä annettava selvitys.

Asiassa on riidatonta, että A:n avopuoliso oli ilmoittanut puhelimitse R-kioski Oy:n HR-osaston selvitystä vaatineelle työntekijälle olevansa itse työvuorossa ja sen vuoksi estynyt hoitamasta äkillisesti sairastunutta 7-vuotiasta lastaan 5.- 6.2.2013.

Työehtosopimuksen tulkinnan lähtökohtana on kirjallisen sopimusmääräyksen sanamuoto. Työehtosopimuksen mukaan lapsen sairaudesta on toimitettava lääkärintodistus tai muu työnantajan hyväksymä selvitys. Sanamuodon osalta 13 §:n mukaan palkanmaksun edellytyksenä on, että lapsen sairaudesta on toimitettu lääkärintodistus tai muu työnantajan hyväksymä selvitys. Seuraavassa 13 §:n kohdassa, joka käsittää palkanmaksun muulle kuin yksinhuoltajalle, ei ole käytetty vastaavaa "työnantajan hyväksymä selvitys", vaan yksinkertaisesti todetaan, että toisen huoltajan esteestä on pyynnöstä annettava selvitys.

Määräyksessä ei aseteta selvitykselle määrämuotoa eikä sanamuodosta muutoinkaan käy ilmi, että selvityksen tulisi olla kirjallinen. Työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä siitä, millä edellytyksillä työnantaja voi olla hyväksymättä työntekijän esteestä esittämää selvitystä sairausajan palkan maksamisen perusteeksi. Työehtosopimuksessa ei myöskään aseteta työntekijälle velvollisuutta toimittaa työnantajan hyväksymää selvitystä, kuten lapsen sairauden osalta.

Sanamuoto voidaan sivuuttaa, jos työehtosopimukseen osalliset ovat määräyksellä tarkoittaneet jotakin muuta kuin mikä käy sen sanamuodosta ilmi ja tekstissä on käytetty tarkoitukseen nähden virheellistä ilmaisua. Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että sopimusosapuolet olisivat tarkoittaneet määräystä tulkittavan sen sanamuodosta poiketen työnantajaliiton esittämällä suppeammalla tavalla (TT 2006:68).

Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT ja Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ovat lausuneet 18.6.2004 vastaavanlaisesta tapauksesta. Siinä keskusjärjestöiltä pyydettiin lausuntoa siitä, voiko työnantaja vaatia toisen vanhemman työnantajalta kirjallisen todistuksen ansiotyössä olemisesta ennen kuin alle 10-vuotiaan lapsen äkillisestä sairastumisesta johtuva korvaus työehtosopimuksen mukaan maksetaan, vai riittääkö toisen vanhemman työssäolosta suullinen ilmoitus. Työntekijä kieltäytyi esittämästä työnantajansa vaatimaa kirjallista todistusta toisen vanhemman työnantajalta. Työntekijään ei kohdistunut väärinkäytösepäilyjä. Keskusjärjestöjen neuvottelumuistiossa ja lausunnossa todetaan, että vastaavanlainen sopimusmääräys on useissa keskusjärjestöjen jäsenliittojen solmimissa työehtosopimuksissa, ja määräykset pohjautuvat vuonna 1976 keskusjärjestöjen välillä solmittuun sopimukseen sosiaalisista ja eräistä muista järjestelyistä (niin sanottu vuoden 1976 sosiaalipaketti). Todistaja D on kertonut, että nyt kyseessä oleva työehtosopimuksen määräys niin ikään perustuu samaiseen sosiaalipakettiin.

Keskusjärjestöt totesivat yhteisenä kantanaan, ettei toisen vanhemman ansiotyössä olemisesta vaadittavan selvityksen muotoa koskevia lausuntopyyntöjä ole aikaisemmin ollut käsiteltävänä. Siitä, mikä on katsottava riittäväksi selvitykseksi toisen vanhemman ansiotyössä olemisesta ja sen aiheuttamasta esteestä hoitaa sairasta lasta vuoden 1976 sosiaalipakettiin pohjautuvan määräyksen mukaan oli, että työntekijä antaa suullisesti työnantajalle tiedot toisen vanhemman ansiotyön aiheuttamasta esteestä. Keskusjärjestöt huomauttivat lausunnossa lisäksi, että työnantajille ei ole työehtosopimuksin eikä muutoin määrätty velvoitetta antaa toiselle työnantajalle todistusta työnantajan palveluksessa olevan lapsen toisen vanhemman ansiotyössä olemisesta.

Mainitussa tapauksessa arvioitavana oli eri työehtosopimus kuin nyt käsiteltävässä tapauksessa eikä lausuntoon sen vuoksi voida suoraan vedota. Kuitenkin tarvittaessa johtoa tulkinnalle voidaan hakea toiselta sopimusalalta, joka on lähellä kyseessä olevaa. Jotta lähialan sopimuskäytäntöä voidaan hyödyntää tulkintaperusteena, sopimusmääräyksen sisällöstä pitää olla riidaton selko. Työehtosopimuksissa on paljon vastaavia keskusjärjestösopimuksista peräisin olevia tai muuten useilla sopimusaloilla samasanaisina noudatettavia määräyksiä. Merkityksellistä tulkinta-aineistoa voi kertyä sopimusaloille yhteisistä kysymyksistä, kuten sairausajan palkan maksamiseksi vaadittavaa selvitystä poissaolon perusteesta. (Saloheimo Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, s. 164, 178 ja TT 2007:81) Tulkittavana on työehtosopimusmääräys, jonka sisältöä vastaavia on myös muiden alojen työehtosopimuksissa, kuten edellä selostetussa neuvottelumuistiossa ja lausunnossa on niin ikään todettu. Molempien työehtosopimusten määräykset pohjautuvat keskusjärjestöjen vuoden 1976 sosiaalipakettiin, kuten myös D on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut.

Tapauksessa TT:1984-122 (kyseessä kumiteollisuuden työehtosopimuksen soveltaminen) oli kysymys siitä, oliko kolmen äkillisesti alle 10-vuotiaan sairastuneen lapsen äidin annettava työnantajan maksuvelvollisuuden syntymiseen vaikuttavista seikoista selvitys kirjallisesti, vai riittikö suullisen selvityksen antaminen. Korvauksen maksamisen edellytyksenä oli paitsi asianmukaisen selvityksen esittäminen lapsen sairaudesta, myös se, että molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä. Työtuomioistuin päätyi siihen, että kun lasten äidit eivät olleet kieltäytyneet antamasta tarpeellisia tietoja työnantajalle suullisesti ja kun velvollisuudesta antaa kirjallinen selvitys ei ollut asianmukaisesti sovittu tai siitä kieltäytymisestä määrätty korvauksen menettämisseuraamusta, äidit eivät olleet menettäneet oikeuttaan korvaukseen.

Ainoastaan vakiintunut soveltamiskäytäntö voi tulla sopimuksen tulkintaa ohjaavaksi perusteeksi. Ensi vaiheessa työnantaja määrää sopimuksen soveltamisesta tulkintaetuoikeutensa nojalla. Tulkintaperusteelta kuitenkin edellytetään, että soveltaminen on ollut yhteisesti hyväksyttyä. B on kertonut, että nyt käsiteltävänä oleva tapaus on ensimmäinen hänen tiedossaan oleva, jossa määräyksen tulkinnasta on ollut riitaa työnantajan vaadittua selvityksen kirjallisena. Tämän vuoksi määräystä ei ole käsitelty myöskään työehtosopimusneuvotteluissa. A itse on kertonut, että häneltä ei ole koskaan aiemmin pyydetty selvitystä kirjallisena, vaikka hän on ollut useasti kotona hoitamassa sairasta lastaan. Toisaalta D on puolestaan kertonut, että työnantajan tavanomainen menettely on ollut kirjallisen selvityksen pyytäminen vastaavissa tilanteissa. Tätä ei kuitenkaan ole kirjattu D:n itsensä laatimaan Kaupan poissaolo-oppaaseen, jonka mukaan "Esteestä on annettava selvitys työnantajalle" (vastaajan todiste 2). Näin ollen työnantajan omassakaan poissaolo-oppaassa ei ole kerrottu kirjallisen selvityksen olevan palkanmaksun edellytyksenä. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty asian kannalta merkityksellistä selvitystä siitä, että määräykselle olisi vakiintunut sen sanamuodosta poikkeava, yhteisesti hyväksytty tulkinta. Erimielisyyksiä määräyksen tarkoituksesta tai selvityksen tulkinnasta ei myöskään ole tiettävästi ollut työehtosopimuksen voimaantulon jälkeen ennen nyt käsiteltävänä olevaa asiaa, kuten B on kertonut. Samoin on todettu myös edellä viitatussa keskusjärjestöjen neuvottelumuistiossa ja lausunnossa.

Asiassa on riidatonta se, että A:n alle 10-vuotias lapsi oli sairastunut äkillisesti ja A:lla oli oikeus poissaoloon. Edelleen on riidatonta, ettei A:ta ole epäilty väärinkäytöksestä ja että hänen avopuolisonsa keskusteltua työnantajansa kanssa kävi ilmi, ettei tämä kirjoita A:lta vaadittua todistusta.

Työtuomioistuin toteaa lisäksi, että työehtosopimusten tulkinnassa tulevat sovellettavaksi yleiset sopimusten tulkintaa koskevat tulkintaperiaatteet soveltuvilta osin. Sopimus perustaa lähtökohtaisesti velvollisuuksia vain sen osapuolille. Vaikka työehtosopimus sinänsä on poikkeus tästä pääsäännöstä, selvää on, ettei työehtosopimuksella ole mahdollista sopia pätevästi sen ulkopuolella olevia yrityksiä velvoittavista määräyksistä. Työehtosopimuksella ei voida ulottaa velvoitteita kolmansiin osapuoliin, jotka eivät tule sidotuksi työehtosopimukseen. A:n puoliso työskentelee kuljetusalalla. Jos kirjallista todistusta vaaditaan kolmannelta osapuolelta palkanmaksun edellytyksenä se asettaa työntekijän mahdottomaan tilanteeseen työnantajan kieltäytyessä tällaista todistusta antamasta, koska työntekijällä ei olisi käytössään tehokkaita keinoja kyseisen selvityksen hankkimiseen.

Edellä selostetuilla perusteilla ja huomioiden, ettei A:ta ole epäilty väärinkäytöksestä, työtuomioistuin katsoo painavampien perusteiden puoltavan kantajan tulkintaa. Sairausajan palkan määrän ollessa riidaton yhtiö tulee velvoittaa maksamaan A:lle palkka sairauspäiviltä.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n hyväksi. Kaupan liitto ry ja R-kioski Oy ovat siten työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että A:lla on oikeus työehtosopimuksen 13 §:n mukaiseen palkkaan alle 10-vuotiaan sairaan lapsen hoidon vuoksi 5. - 6.2.2013 ja velvoittaa R-kioski Oy:n maksamaan A:lle palkan 185,70 euroa kyseiseltä ajalta korkolain 5 §:n mukaisine korkoineen 20.2.2013 lukien.

Kaupan liitto ry ja R-kioski Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut 4.300 eurolla, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ruikka puheenjohtajana sekä Siitonen, Nyyssölä, Hotti, Lehto ja Schön jäseninä. Sihteeri on ollut Kurtto.

Tuomio on yksimielinen.