10.8.2011

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• vahvistaa BRP Finland Oy:n menetelleen teknologiateollisuuden toimihenkilöitä koskevan irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n vastaisesti irtisanoessaan pääkirjanpitäjä A:n työsopimuksen tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä ja

• velvoittaa BRP Finland Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaisena korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavat 71.232 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Ammattiliitto Pro ry on lisäksi vaatinut Teknologiateollisuus ry:n ja BRP Finland Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A:n irtisanomisen perusteeksi esitettiin organisaatiomuutos, jonka mukaan pääkirjanpitäjän tehtävä lakkautettiin ja työt jaettiin osastolle jääneiden toimihenkilöiden kesken.

Irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaan irtisanomisen perusteet määräytyvät työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:n mukaisesti. Työsopimuslain velvoite tarjota muuta työtä ulottuu periaatteessa mihin tahansa työhön, jota työntekijä koulutuksensa, yleisen ammattitaitonsa tai kokemuksensa perusteella pystyy tekemään.

Lojaliteettiperiaatteesta työsuhteissa seuraa, että työnantajan on annettava työntekijälle mahdollisuus osoittaa ammattitaitonsa ja kykynsä toisessa työssä. Työnantaja ei voi jättää tarjoamatta työtä irtisanomalleen työntekijälle sen vuoksi, että uusi työntekijä olisi työhön työnantajan mielestä soveliaampi. Työnantajan on asetettava irtisanottu työntekijänsä pätevämmänkin ulkopuolisen kilpahakijan edelle.

Määräaikaisen työntekijän työsuhteen jatkaminen tai vakinaistaminen tilanteessa, jossa työnantajalla on lakiin perustuva irtisanotun työntekijän uudelleensijoittamis- ja koulutusvelvollisuus samankaltaisessa työssä on lain kieltämää uuden työntekijän ottamista ja rikkoo irtisanomissuojasopimusta.

Työnantaja on A:n irtisanoessaan laiminlyönyt sopimusmääräyksen mukaisen A:n uudelleensijoitusvelvollisuuden.

Irtisanomisen sijaan A:lle olisi pitänyt tarjota hänen ammattitaitoaan, työkokemustaan ja koulutustaan vastaavana tehtävänä niitä tehtäviä, joita jatketussa määräaikaisessa työsuhteessa työskennellyt B jäi tekemään. B työskenteli ostoreskontrassa. A:n irtisanomisen jälkeen B on saanut tehtäväkseen myös A:n aiemmin pääkirjanpitäjänä hoitamaa työtä ALV-ilmoitusten tekoa ja veroasioita lukuun ottamatta.

Työkokemuksensa ja koulutuksensa perusteella A olisi kyennyt työskentelemään B:n työtehtävissä. A ei olisi tarvinnut erityistä perehdytystä ostoreskontran hoitoon, vaan hän oli tosiasiassa opettanut B:tä tositteiden/laskujen tiliöinnissä. A on työllistynyt 15.6.2009 ja hän hoitaa nykyisessä työsuhteessaan Wipro Technologies Oy:n palveluksessa controllerina palkanlaskentaa lukuun ottamatta kaikki yhtiön taloushallinnon työt, myös ostoreskontran, ja käyttää nykyisessä työssään englanninkieltä päivittäin.

Mainittujen toimihenkilötehtävien lisäksi A:lle olisi irtisanomisen sijasta tullut tarjota tuotannon työntekijätehtäviä, joihin yhtiö keväällä A:n irtisanomisaikana jo tiesi tarvitsevansa uusia työntekijöitä. Heinäkuun 2009 alussa alkaneen tuotannon tuotanto-ohjelma on laadittu jo alkukeväästä ja tarve palkata henkilökuntaa on tiedetty tuolloin. Heinäkuun alussa yhtiössä aloitti ainakin 24 uutta työntekijää linjakokoonpanon työntekijätehtävissä toistaiseksi voimassa olevassa ja 10 uutta työntekijää määräaikaisessa työsuhteessa. Tuotannon työtehtävät eivät edellytä erityisosaamista ja palkatut työntekijät perehdytetään tehtäviinsä muutaman päivän perehdytyskoulutuksella. Tehtävät eivät vaadi aikaisempaa kokemusta tai merkittävää fyysistä voimaa.

Ilman asianmukaista perustetta tapahtunut irtisanominen on aiheuttanut A:lle sekä aineetonta että aineellista vahinkoa. Korvauksen aineettoman osuuden määrä on kolmasosa tuomittavasta korvauksesta. Korvaus on esitetty enimmäismääräisenä, koska siihen liittyy irtisanomissuojasopimuksen 17 §:ään perustuvaa harkintaa. A on ollut työttömänä 15.6.2009 saakka. Korvausta määrättäessä on sitä korottavana seikkana otettava huomioon hänen edelleen jatkuva työttömyytensä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry on vastauksessaan, johon BRP Finland Oy on osaltaan yhtynyt kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Teknologiateollisuus ry on lisäksi vaatinut Ammattiliitto Pro ry:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön yhteiset oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhtiö valmistaa moottorikäyttöisiä vapaa-ajan tuotteita kuten moottorikelkkoja. Yhtiöllä on Suomessa noin 300 työntekijää. Yhtiön liikevaihto vuonna 2009 oli noin 140 miljoonaa euroa. A:n tehtäviin ovat kuuluneet normaalit kirjanpitäjän tehtävät esimerkiksi pankkitilien ja käteiskassatapahtuminen kirjaaminen, korkojaksotukset, poistojen kirjaaminen, tuloslaskelmaraportit, alv-laskelmat ja tilinpäätösten laatiminen.

Motorisoitujen vapaa-ajantuotteiden kysyntä heikkeni merkittävästi loppuvuodesta 2008. Vuoden 2009 alussa todettiin, että valmistusmäärät jäävät noin 40 % alhaisemmalla tasolla kuin edeltävänä vuonna. Työnantajan työn tarjoamisedellytysten heikentyessä yhtiö aloitti yhteistoimintalain mukaiset neuvottelut yhteensä 30 henkilön irtisanomiseksi ja 220 henkilön lomauttamiseksi.

Yrityksessä jouduttiin työn vähenemisen vuoksi suunnittelemaan toimintojen sopeuttamista vastaamaan matalampaa tuotantomäärää. Tässä yhteydessä oli suunniteltu ja myöhemmin toteutettu toimintojen uudelleenjärjestelyjä, joissa tehtävien lakkaamisen yhteydessä A:n tehtävä sellaisenaan lakkasi. Organisaatiosta oli vähennetty tukitoimintoja ja niihin liittyviä tehtäviä oli siirretty osaksi teknisten asiantuntijoiden tehtäviä.

Kanteessa on esitetty, että A:lle olisi irtisanomisen sijaan tullut tarjota sitä toimihenkilötyötä, jota ostoreskontranhoitajana toiminut B jäi tekemään. A:lla ei kuitenkaan ollut sellaista englanninkielen osaamista, jota B:n työssä vaadittiin. Tehtävä edellytti päivittäistä yhteydenpitoa Kanadaan Ostoreskontra-tehtävässä, jota B hoiti, vaaditaan nykyaikaisten tietokoneohjelmistojen hyvää hallintaa ja monitaitoisuutta. A:lla ei tällaista osaamista ollut. B:n hoitamassa tehtävässä on ostoreskontran lisäksi ollut muitakin tehtäviä kuten lähetyslistojen tarkistaminen.

Työnantajalla oli tarjota työtä työntekijätehtävissä vasta heinäkuun alusta 2009. Mikäli katsottaisiin, että heinäkuussa alkaneet linjakokoonpanon tehtävät kuuluisivat uudelleensijoitusvelvollisuuden piiriin, ei työnantaja ole rikkonut uudelleensijoitusvelvollisuuttaan. Linjakokoonpanossa olleet toiseksi voimassa olevissa työsuhteissa edellytettiin ammattitutkintoa (noin 2 vuoden ammattikoulutusta), ja tämän lisäksi vakituisiin työtehtäviin palkattavien oli oltava monitaitoisia ammattityöntekijöitä.

Yhteistoimintaneuvotteluissa oli sovittu, että toimihenkilöiden luottamusmiehet informoivat työmaakokouksissaan omia henkilöstöryhmiään toimihenkilöille annetusta mahdollisuudesta siirtyä työntekijätehtäviin. Tarkoitus oli, että mikäli irtisanottavista toimihenkilöistä osa olisi halukkaita siirtymään tuotannon työntekijätehtäviin, niin he voisivat ilmoittaa kiinnostuksestaan ja asia päätettäisiin tapauskohtaisesti henkilön ammattitaidon ja osaamisen perusteella. A ei ole ilmoittanut kiinnostuksestaan työntekijätehtäviin.

Kaikki työntekijätehtävät ovat joka tapauksessa alkaneet vasta heinäkuussa, eikä työtä ole ollut tarjolla ennen sitä ja A on työllistynyt jo 15.6.2009. Näin ollen A:lle ei ole voinut aiheutua taloudellista vahinkoa siitä, että häntä ei palkattu työntekijätehtävään.

Vaadittu 24 kuukauden palkkaa vastaava vaatimus on liiallinen, koska A on ollut työttömänä vain noin kolme kuukautta. Jos työnantajan katsottaisiin rikkoneen irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä, on korvauksen oikea määrä enintään kolmen kuukauden palkkaa vastaava määrä.

Perustelut

Erimielisyys

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko BRP Finland Oy menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti jättäessään A:lle tarjoamatta niitä tehtäviä, joita määräaikaisessa työsuhteessa ostoreskontrassa työskennellyt B jäi tekemään. Edelleen erimielisyys vallitsee siitä, olisiko A:lle tullut toissijaisesti tarjota niitä tuotannon työntekijätehtäviä, joihin yhtiö kesällä 2009 A:n irtisanomisaikana rekrytoi uusia työntekijöitä.

Ostoreskontran työhön sijoittamismahdollisuuksista esitetty selvitys

A olisi oman kertomansa mukaan selviytynyt B:n yhtiössä tekemästä ostoreskontranhoitajan tehtävästä. Hän oli tehnyt pääkirjanpitäjänä kaikkia niitä töitä, joita B yhtiössä teki. A oli opettanut B:n tekemään ostoreskontranhoitajan työtä. A osasi työhön tarvittavan englanninkielen ja käyttää uudessa työssäänkin englanninkieltä päivittäin. Yhtiö ei tarjonnut A:lle irtisanomisen vaihtoehtona mitään työtä yhtiöstä.

BRP Finland Oy:n toimitusjohtajana toimivan E:n mukaan yhtiön tuotanto puolittui vuonna 2009 alkaneella kaudella edelliseen kauteen verrattuna. Yhtiö pyrki sen vuoksi pelastamaan taloutensa säästöohjelmalla. Kuluja karsimalla ja lomautuksilla yhtiö ei onnistunut tavoitteessaan, vaan sen oli myös irtisanottava osa henkilöstöstään. Yhtiö irtisanoi yli 20 henkilöä ja lomautti 195 henkilöä. Yhtiö pyrki lakkauttamaan lähinnä avustavia tehtäviä, jotta voitiin varmistaa yhtiön jatkotuotanto. Tämän seurauksena myös A muiden ohella irtisanottiin. Yt-neuvotteluissa sovittiin tuotannon töistä siten, että toimihenkilöiden luottamusmiehet ilmoittavat työmaakokouksissaan omille henkilöstöryhmilleen toimihenkilöille annetusta mahdollisuudesta siirtyä työntekijätehtäviin. Kaksi irtisanottua toimihenkilöä ilmoitti yhtiön HR-johtajalle kiinnostuksestaan työntekijätehtäviin, joita he eivät kuitenkaan ottaneet vastaan.

Yhtiön talousjohtajana toimivan F:n mukaan yhtiön asiakkaat lopettivat tuotteiden ostamisen loppuvuonna 2008 kuin seinään. Yrityksen toimintaa jouduttiin sopeuttamaan ja leikkaamaan kuluja, joista 95 prosenttia koostui henkilöstökuluista. Yhtiön oli tämän vuoksi irtisanottava henkilöstöään. A:n hoitamat pääkirjanpitäjän tehtävät lakkautettiin samoin kuin yhtiön laskentapäällikön tehtävät. Nämä työtehtävät jaettiin jäljelle jääneille henkilöille. B valittiin kyseiseen määräaikaiseen ostoreskontranhoitajan tehtävään hänen osaamisensa, monitaitoisuutensa ja käytettävyytensä sekä käytännön englannin kielen taidon perusteella.

Yhtiössä tuotannon työnjohtajana toimivan D:n mukaan yhtiö aloitti työntekijöiden rekrytoinnit tuotantokaudelle 2009 kesä-heinäkuun aikana. Yt-neuvotteluissa työnantajapuoli ilmoitti, että toimihenkilöt voivat päästä tuotannon työntekijätehtäviin. Työnantaja tarjosi kahdelle irtisanotulle toimihenkilölle helmi-maaliskuun 2009 vaihteessa tuotannon työntekijätehtäviä. A olisi täyttänyt kokoonpanotyön pätevyysvaatimukset. Yhtiön olisi tullut ottaa yhteyttä irtisanottuihin toimihenkilöihin tarjotakseen heille vapaita työntekijätehtäviä.

Yhtiössä materiaalisuunnittelijana toimineen C:n mukaan yhtiön tuotannossa työntekijöiden pätevyysvaatimuksena ei ole ollut kaksivuotinen ammattitutkinto. Yhtiössä ainoastaan painotettiin työntekijöiden tiimityöskentelyyn kykenevyyttä. Yhtiö on palkannut tuotannon kokoonpanotyöntekijöiksi esimerkiksi vuoden suurtalouskeittäjä-kokki-linjalla olleita henkilöitä. Yhtiö on antanut metallialan koulutusta vailla oleville työntekijöille lyhyen perehdytyksen, joka on vanhemman työntekijän kanssa kestänyt päivän tai kaksi. D:n mukaan A olisi täyttänyt tuotannon työntekijän vähimmäisvaatimukset. Vain kahdelle laadunvalvojalle oli tarjottu kokoonpanotehtäviä.

Arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaan irtisanomisen perusteet määräytyvät työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:n mukaisesti. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin saman luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla.

Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työn vähenemistilanteessa työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Saman pykälän 2 momentin mukaan työnantajan on järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena.

Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että yhtiö on solminut A:n irtisanomisen aikaan B:n kanssa uuden määräaikaisen työsopimuksen ostoreskontranhoitajan tehtävään. Asiassa on selvitetty, että A oli käyttänyt pääkirjanpitäjän tehtävässään englannin kieltä ja lisäksi opettanut B:tä reskontranhoitajan tehtävässä. A olisi siten pääkirjanpitäjän työkokemuksensa ja ammattitaitonsa perusteella pystynyt hoitamaan ostoreskontranhoitajan tehtävää.

Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantajalla olisi ollut riittäviä perusteita olla tarjoamatta A:lle edes tilaisuutta osoittaa selviytyvänsä kyseisestä tehtävästä ja siihen liittyvästä kielitaitovaatimuksesta. Edelleen työtuomioistuin katsoo, että työnantajan olisi tullut irtisanomisen asemesta tarjota A:lle ostoreskontranhoitajan tehtävää, jota A jäi tekemään.

Koska BRP Finland Oy ei ole täyttänyt irtisanomissuojasopimuksen ja työsopimuslain mukaista työntarjoamisvelvoitettaan, ei yhtiöllä ole ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyä asiallista ja painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Päätyessään tähän arvioon työtuomioistuimella ei ole tarvetta ottaa kantaa siihen, olisiko mainitun toimihenkilötehtävän lisäksi tullut tarjota niitä tuotannon työntekijätehtäviä, joihin yhtiö A:n irtisanomisaikana suunnitteli palkkaavansa uusia työntekijöitä.

Korvausvelvollisuus

Päätettyään A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti BRP Finland Oy on velvollinen suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen mukaisen korvauksen. A:n työsuhde oli irtisanomiseen mennessä jatkunut noin 7 vuotta. Hän on irtisanomisensa jälkeen ollut työttömänä työnhakijana ainoastaan 15.6.2009 saakka. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuullisen korvauksen määräksi noin 7 kuukauden palkkaa vastaavat 21.000 euroa. Asiassa ei ole esitetty perusteita ja selvitystä tuomita jotakin osaa mainitusta määrästä korvauksena aineettomasta vahingosta.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaan on saman luvun 2 §:n mukaan määräytyvästä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta.

A:lle on Työttömyyskassa Pron antaman selvityksen mukaan maksettu työsuhteen päättymisen jälkeen ajalta 16.3. - 14.6.2009 työttömyysturvalain mukaista ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa yhteensä 2.360,75 euroa. A:lle tuomittavasta korvauksesta 21.000 euroa on vähennettävä 75 prosenttia maksetuista työttömyyspäivärahoista eli 1.770,56 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 19.229,44 euroa. BRP Finland Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän työttömyysvakuutusrahastolle.

Oikeudenkäyntikulut

Teknologiateollisuus ry ja BRP Finland Oy ovat jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollisia korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 3.137,59 euroa. Teknologiateollisuus ry ja BRP Finland Oy ovat myöntäneet oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrältään oikeaksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa BRP Finland Oy:n irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n nojalla suorittamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 19.229,44 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 1.10.2010 lukien.

BRP Finland Oy velvoitetaan maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200138-483595) korvauksesta vähennetty rahamäärä 1.770,56 euroa ja mainitulle summalle viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Teknologiateollisuus ry ja BRP Finland Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut 3.137,59 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ruikka puheenjohtajana sekä Mikkola, Nyyssölä, Hotti, Lehto ja Puranen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.