24.9.2009

Vaatimukset

Vakuutusväen Liitto VvL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• vahvistaa vakuutusalan työehtosopimuksen 8 §:n 1 ja 6 kohtien ja konttoritoimihenkilöitä koskevan palkkasopimuksen 14 § 1 ja 2 kohtien oikeaksi tulkinnaksi, että lisätyönä teetetystä lauantaityöstä tulee maksaa 50 prosentilla korotettua palkkaa,

• velvoittaa OP-Keskus Osuuskunnan suorittamaan A:lle lauantaityöstä 11.12.2005 maksamatta jätetyn palkanosan 78,84 euroa viivästyskorkoineen 15.12.2005 lukien, ja

• velvoittaa OP-Keskus Osuuskunnan ja Finanssialan Keskusliitto ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Vakuutusväen Liitto VvL ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

A työskenteli lauantaina 11.12.2005 yksitoista tuntia. Koska hän oli osittaisella hoitovapaalla, ei viikoittaisen säännöllisen työajan enimmäismäärä ollut vielä ylittynyt. Työaikalain mukaan kyseessä olisi ollut lisätyö.

Työehtosopimuksen 8 §:n 1 kohdassa on määritelty säännöllinen työaika. Määritelmän mukaan säännöllistä työaikaa ei saa sijoittaa lauantaille, ellei noudateta 8 §:n 2 - 6 kohtien mukaista menettelyä. Säännöllisestä lauantaityöstä maksetaan vähintään 50 prosentilla korotettua palkkaa. OP-Keskus Osuuskunnassa ei ole otettu käyttöön työehtosopimuksen 8 §:n 2-6 kohtien mukaista säännöllistä lauantaityötä.

Palkkasopimuksen 14 §:n 1 kohdan mukaan ylityöksi katsotaan työ, joka tehdään työehtosopimuksen 8 §:ssä määrätyn työn lisäksi. Sitä lauantaina teetetty työ aina on, sillä säännöllistä työaikaa ei saa sijoittaa lauantaille. Siten työehtosopimuksen sanamuodon mukaan myös osa-aikatyöntekijälle tulee maksaa lauantaina teetetystä työstä 50 prosentilla korotettua palkkaa, vaikka viikoittaisen säännöllisen työajan enimmäismäärä ei olisikaan ylittynyt.

Työehtosopimuksen säännöllisen työajan määritelmät poikkeavat työaikalain määritelmistä kahdella tavalla. Ensinnäkin työehtosopimuksen mukainen säännöllisen työajan enimmäismäärä on 38 tuntia, kun taas työaikalain mukainen enimmäismäärä on 40 tuntia. Toiseksi työaikalaissa ei ole rajoitettu säännöllisen työajan sijoittamista lauantaipäiville, kun taas työehtosopimuksen mukaan säännöllisen työajan sijoittaminen lauantaipäiville on mahdollista vain työehtosopimuksen 8 §:n 2-6 kohtien mukaisella menettelyllä. Työajasta maksettavat korvaukset tulee ratkaista työehtosopimuksen mukaisesti, kun taas esimerkiksi ylityön enimmäismääriä laskettaessa tulee käyttää työaikalain mukaisia määritelmiä.

Lauantaityön korvaaminen lisätyönä johtaisi epäjohdonmukaiseen tilanteeseen esimerkiksi tuntityöntekijöiden kohdalla. Vakituinen työntekijä, jonka työaikaa on sijoitettu työehtosopimuksen 8 §:n 2 ja 4 kohtien perusteella lauantaille, saa 50 prosentilla korotettua palkkaa. Tuntityöläinen, joka tekee kertaluonteisen sopimuksen perusteella täsmälleen samanlaisen työviikon, ei olisi oikeutettu korvaukseen.

Vakuutusalan käytäntö tukee edellä vaadittua tulkintaa lauantaityöstä maksettavista korvauksista. Veritas Henkivakuutuksessa ja Lähivakuutus Keskinäinen yhtiössä ylityökorvaus maksetaan riippumatta viikkotyöajan täyttymisestä. Ilmarisessa lauantaityöstä maksetaan ensimmäiseltä kahdelta tunnilta 50 prosentilla ja seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka ja If:ssä työaikajärjestelmä huomioi automaattisesti 50 prosentin korotuksen lauantaityöstä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Finanssialan Keskusliitto ry, jonka lausumaan OP-Keskus Osuuskunta on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä Vakuutusväen Liitto VvL ry:n velvoittamista korvaamaan Finanssialan Keskusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen 30 päivän kuluttua tuomion antamispäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimuksen 8 §:n 1 momentin nojalla säännöllistä työtä ei saa sijoittaa lauantaipäivälle. Määräyksessä ei kuitenkaan määrätä siitä, miten lauantaina tehty työ korvataan. Määräyksen seuraavissa kohdissa käsitellään tilannetta, jossa on sovittu säännöllisen lauantaityön tekemisestä ja sen korvaamisesta. Tästä ei kuitenkaan jutussa ole kyse eikä myöskään ylityöstä, vaan lauantaina tehdyn lisätyön korvaamisesta.

A oli asianomaisella työviikolla tehnyt maanantain ja perjantain välisenä aikana säännöllistä työtä 30 tuntia 24 minuuttia. Lauantaina tehty työ on korvattu siten, että 7 tuntia 36 minuuttia on korvattu lisätyönä eli yksinkertaisella tuntipalkalla ja kahdelta seuraavalta tunnilta on maksettu 50 prosentin ylityökorotus ja sen jälkeiseltä ajalta 100 prosentin ylityökorotus palkkasopimuksen 14 §:n 2 momentin mukaisesti.

Lauantaina tehtävää lisätyötä ei ole alan käytännössä korvattu työntekijäliiton kannan mukaisesti.

A:n palkkavaatimuksen määrään ei ole huomauttamista.

Perustelut

Erimielisyys

OP-Keskus Osuuskunnassa osittaisella hoitovapaalla ollut A on säännöllisen työaikansa lisäksi työskennellyt työnantajan aloitteesta lauantaina 11.12.2005 yksitoista tuntia. A:n lauantaityön ensimmäiset 7 tuntia 36 minuuttia on korvattu lisätyönä yksinkertaisella tuntipalkalla. Kahdelta seuraavalta tunnilta oli maksettu palkkasopimuksen 14 §:n 2 momentin nojalla 50 prosentilla korotettu tuntipalkka ja sen jälkeiseltä ajalta 100 prosentilla korotettu tuntipalkka.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko lauantaina tehdystä lisätyöstä maksettava yksinkertaisen palkan asemesta 50 prosentilla korotettu palkka.

Työehtosopimuksen tarkoituksesta ja soveltamisesta esitetty selvitys

Työehtosopimuksessa ei ole nimenomaisia määräyksiä lauantaina tehdyn lisätyön korvaamisesta.

Vakuutusväen Liitto VvL ry:n neuvottelupäällikkönä toimivan B:n mukaan säännöllistä lauantaityötä koskevat määräykset otettiin työehtosopimukseen vuoden 2001 työehtosopimusneuvotteluissa. Neuvotteluissa olivat esillä vain säännöllisen lauantaityön ehdot ja edellytykset. Lisätyönä tehtävän lauantaityön korvauksesta ei keskusteltu. Vaikka lisätyö ei sinänsä ole säännöllistä työaikaa, toimihenkilöpuolen näkemyksenä on kuitenkin ollut, että myös lisätyönä tehdystä lauantaityöstä tulee maksaa 50 prosentilla korotettu palkka. Työehtosopimuksen 8 §:n 1 kohdan määräys esti aiemmin säännöllisen työajan sijoittelun lauantaille. Neuvotteluissa oli sovittu säännöllisen lauantaityön edellytykseksi yrityksen ja toimihenkilön välinen kirjallinen sopimus säännöllisen lauantaityön teettämisestä sekä työnantajan ja toimihenkilöyhdistyksen sopimus säännöllisen lauantaityön korvaustasosta. Mikäli yritystasolla sovitaan säännöllisen lauantaityön käyttöönotosta ja toimihenkilö siihen suostuu, niin säännöllisestä lauantaityöstä maksetaan työehtosopimuksen 8 §:n 6 kohdan nojalla vähintään 50 prosentilla korotettua palkkaa, ellei suuremmasta korvauksesta ole yritystasolla toimihenkilöyhdistyksen kanssa sovittu.

Vakuutusväen Liitto VvL ry:n pääluottamusmiehenä Lähivakuutus Keskinäisessä yhtiössä toimineen C:n mukaan tässä yhtiössä on lauantaityöstä ja siten myös lisätyönä tehdystä lauantaityöstä maksettu aina korotettu palkka. Yhtiössä on noin 250 työntekijää. Lauantaityötä on tehty eniten korvauspuolella. Lisätyönä sitä ovat tehneet esimerkiksi osa-aikaeläkkeellä tai osittaisella hoitovapaalla olevat toimihenkilöt.

Pohjola-yhtiöiden työsuhdepäällikkö D on kertonut olleensa jäsenenä Finanssialan Keskusliitto ry:n sopimusvaliokunnassa, jossa ovat muiden ohella edustettuina vakuutusalan suurimmat yhtiöt Pohjola, If, Fennia ja Tapiola. Sopimusvaliokunnassa käsitellään erilaisia työehtosopimusneuvotteluihin liittyviä valmistelukysymyksiä ja työehtosopimuksen tulkintakysymyksiä. Myös nyt riidanalainen asia on silloin tällöin ollut esillä sopimusvaliokunnassa. Koska työehtosopimus ei sisältänyt määräyksiä lisätyöstä, on lisätyöstä maksettu työaikalain säännösten perusteella yksinkertainen palkka. Vasta sitten, kun säännöllinen joko päivittäinen 7 tunnin 36 minuutin työaika tai viikoittainen 38 tunnin työaika on tullut täyteen, ylimenevä työaika on korvattu työehtosopimuksen ylityökorvauksia koskevia määräyksiä noudattaen. Työaikaa oli palvelullisista syistä pyritty ulottamaan myös lauantaille, vaikka lauantaityötä ei vakuutusalalla ole sanottavissa määrin tarvinnut teettää. Säännöllistä lauantaityötä koskevat määräykset lisättiin työehtosopimukseen vuoden 2001 neuvotteluissa. Neuvotteluissa ei ollut lainkaan esillä ylitöiden tai lisätöiden korvaaminen.

Fennian henkilöstöjohtajana toimivan E:n mukaan Fennia on korvannut osa-aikaisen toimihenkilön tekemän lauantaityön, joka ei ole säännöllistä lauantaityötä eikä ylityötä, lisätyönä ilman korotettua palkkaa. Myös muiden vakuutusalan suurimpien yhtiöiden käytäntö asiassa on niille tehdyn kyselyn mukaan ollut samanlainen. Yleisesti käytössä olevassa palkanlaskujärjestelmässä lauantaina tehty lisätyö, joka ei ylitä ylityörajoja, korvataan yksinkertaisella palkalla.

Arviointi ja johtopäätökset

Vakuutusalan työehtosopimukseen on vuonna 2001 otettu määräykset säännöllisen lauantaityön teettämisen edellytyksistä ja tällaisen työn korvaamisesta. Tuossa yhteydessä ei esitetyn selvityksen mukaan ole keskusteltu lauantaina tehtävän lisätyön korvaamisesta. Työehtosopimukseen ei myöhemminkään ole otettu lisätyönä tehtävää lauantaityötä koskevia nimenomaisia määräyksiä. Vakuutusväen Liitto VvL ry:n mukaan tarkoituksena on kuitenkin ollut, että lauantaina tehtävästä työstä maksetaan aina korotettu palkka.

Työehtosopimuksen sanamuodosta ei ole saatavissa tukea kantajan tulkinnalle. Työehtosopimuksen 8 §:n 6 kohta koskee sanamuotonsa mukaan säännöllisen työajan korvaamista, mistä lisätyössä ei voi olla kysymys. Jos sopijapuolten yhteisenä tarkoituksena olisi ollut, että lauantaina tehdystä työstä maksetaan aina korotettu palkka, tämä tarkoitus olisi työtuomioistuimen käsityksen mukaan myös kirjattu työehtosopimukseen.

Käytännössä lauantaina tehtävä työ on aiemmin ollut yleensä ylityötä, joka on korvattu sitä koskevien sääntöjen mukaan eli palkka on maksettu vähintään 50 prosentilla korotettuna. Sittemmin säännöllisen lauantaityön korvaamisesta on sovittu edellä todetulla tavalla. Lisätyönä tehtävä lauantaityö on yleistynyt osa-aikatyön lisäännyttyä. Selvityksen mukaan lisätyö on voitu käytännössä korvata eri tavalla sen mukaan, mikä on ollut yhtiön käytäntö tai mitä työnantaja ja toimihenkilö ovat keskenään sopineet. Kuitenkin vakuutusyhtiöiden palkanmaksujärjestelmissä tällaista lauantaityötä on yleisesti käsitelty lisätyönä, josta maksetaan yksinkertainen palkka. Työtuomioistuimelle esitetty selvitys ei osoita, että lauantaina tehdyn lisätyön korvaamisesta olisi syntynyt vakiintunutta ja yhteisesti hyväksyttyä kanteen mukaista käytäntöä.

Työehtosopimuksen säännöllistä työaikaa ja ylityötä koskevat määräykset koskevat yhtälailla sekä kokoaikaisia että osa-aikaisia työntekijöitä. Näin ollen ei voida perustellusti katsoa, että työehtosopimuksen tulkitseminen Finanssialan Keskusliitto ry:n edustamalla tavalla asettaisi osa-aikaiset työntekijät osa-aikaisuuden perusteella eriarvoiseen asemaan kuin kokoaikaiset työntekijät.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että säännöllistä lauantaityötä koskevia työehtosopimusmääräyksiä tulisi soveltaa myös lauantaina tehtävään lisätyöhön. Työtuomioistuimella ei siten ole perusteita vahvistaa tätä koskevaa vaatimusta. Näin ollen myös tähän vahvistusvaatimukseen liittyvä suoritusvaatimus on perusteeton.

Oikeudenkäyntikulut

Vakuutusväen Liitto VvL ry on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Finanssialan Keskusliitto ry:n ja OP-Keskus Osuuskunnan yhteiset oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 500 euroa. Vaadittu määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Vakuutusväen Liitto VvL ry velvoitetaan korvaamaan Finanssialan Keskusliitto ry:n ja OP-Keskus Osuuskunnan yhteiset oikeudenkäyntikulut 500 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, K. Rautiainen, Rekola, Lehto ja Suokas. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.