25.5.2009

Vaatimukset

Kantaja on vaatinut, että työtuomioistuin:

• vahvistaa, että A:lla on kaupan työehtosopimuksen 22 §:n mukainen oikeus päivärahaan Norjaan suuntautuneelta koulutusmatkalta 1.10.-4.10.2007,

• velvoittaa Gigantti Oy:n suorittamaan A:lle kyseessä olevan koulutusajan osalta ulkomaanpäivärahaa yhteensä 99 euroa ja

• velvoittaa vastaajan ja kuultavan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun tuomion antopäivästä on kulunut yksi kuukausi.

Perusteet

Gigantti Oy Ab kuuluu Elkjøp-konserniin, jonka toimipaikkana on Norja. Konserni järjestää vuosittain koulutusta siihen kuuluvien yritysten henkilöstölle. Osallistujia on kaikista Pohjoismaista. Kouluttajina toimivat sekä tuotevalmistajat että pienemmässä määrin konsernin omat asiantuntijat. Keskimäärin kerran vuodessa järjestettävät koulutukset järjestetään vaihdellen eri Pohjoismaissa. Elkjøpillä ei ole omaa koulutuskeskusta, vaan tilaisuudet järjestetään hotelleissa. Osallistujille ei ole maksettu päivärahoja. Työnantajan mukaan tämä perustuu Gigantti Oy:n matkustusohjesääntöön ja työehtosopimuksen 22 §:n määräykseen.

Gigantti Oy:n matkustusohjesäännön mukaan matkakorvaukset määräytyvät valtion matkustussäännön mukaan ja aikarajat verohallituksen päätöksen mukaan. Koulutusmatkoilla sovelletaan vallitsevaa työehtosopimusta. Kaupan työehtosopimuksen 22 §:n mukaan päivärahaa ei makseta työntekijän tehdessä matkan alueellisesti rajatussa ja usean kunnan alueella toimivassa yrityksessä tai työntekijän osallistuessa yrityksen tai kaupparyhmittymän sisäiseen koulutukseen työnantajan maksaessa kustannukset.

A osallistui 1.10.-3.10.2007 järjestettyyn koulutukseen Norjassa. Koulutus sisälsi tavarantoimittajien luentoja sekä tuotteisiin tutustumista messuhallissa. Työnantaja maksoi ruokailujen lisäksi matkat ja majoituksen. A oli etukäteen kysynyt mahdollisuutta olla osallistumatta koulutukseen, mutta siihen ei ollut suostuttu.

Työehtosopimuksen 22 §:n määräys on peräisin 1970-luvulta. Työehtosopimuksen määräyksiä tulee tulkita sen ajankohdan olosuhteiden mukaan, jolloin määräyksistä on sovittu. Päivärahan maksamisen rajoituksista sovittaessa ei ole voitu ottaa huomioon kansainvälisiä konserneja, koska niitä ei tuolloin ollut Suomessa kaupan alalla. Määräyksellä tarkoitetaan esimerkiksi kaupparyhmien omia opistoja, joissa järjestetään sisäistä koulutusta. Näistä koulutuksista päivärahaa ei tarvitse maksaa, mikäli työnantaja vastaa kaikista kuluista.

Kansainvälisten ketjujen rantauduttua Suomeen työmarkkinaosapuolet eivät ole sopineet tulkinnan laajentamisesta koskemaan myös niiden järjestämää ulkomailla tapahtuvaa koulutusta. Mikäli säännöksen katsottaisiin koskevan kansainvälisten konsernien missä päin maailmaa tahansa järjestämää koulutusta, tämä laajentaisi tulkintaa huomattavasti.

Tapauksessa ei voida soveltaa koulutussopimuksen 4 §:n 4 kohdan määräystä, jonka mukaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen käytetyltä ajalta ei makseta päivärahaa. Koulutukseen hakeuduttaessa ei ole määräyksessä tarkoitetuin tavoin todettu, että kyseessä olisi ammatillinen täydennyskoulutus.

Vastaus kannevaatimuksiin

Vastaaja on vaatinut, että työtuomioistuin hylkää kanteen kokonaisuudessaan perusteettomana ja velvoittaa kantajan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työntekijälle korvataan työmatkasta aiheutuneet matkakulut ja päiväraha vain siinä tapauksessa, että työehtosopimuksessa on nimenomaisesti näin sovittu.

Matkakustannuksia koskeva määräys on otettu ensimmäistä kertaa myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen vuonna 1976, jolloin myyjille ja varastotyöntekijöille maksettavista matkakustannuksista sovittaessa ei ole voitu ottaa huomioon kansainvälisiä konserneja tai ulkomaille suuntautuvia myyjien ja varastotyöntekijöiden työ- tai koulutusmatkoja, koska kansainvälisiä konserneja ei ole tuolloin ollut Suomessa kaupan alalla. Osapuolten tarkoituksena on siten ollut alun perin sopia myyjien ja varastotyöntekijöiden Suomen valtakunnan rajojen sisäpuolella tekemien työmatkojen matkakustannusten korvattavuudesta. Missään vaiheessa ei ole sovittu, että matkakustannuksia koskevan määräyksen soveltamisala laajennettaisiin koskemaan Suomen ulkopuolelle ulottuvia matkoja.

Koska kaupan työehtosopimusta ei sovelleta lainkaan ulkomaan työ- tai koulutusmatkoihin, tulee ulkomaille tehtäviin koulutusmatkoihin soveltaa yrityksen omaa matkustussääntöä. Gigantti Oy:n matkustussäännön mukaan koulutusmatkoihin sovelletaan vallitsevaa työehtosopimusta. Osallistumisesta yrityksen sisäiseen koulutukseen ei makseta päivärahaa työnantajan maksaessa matkasta aiheutuvat kustannukset.

Suurimmalla osalla kauppaketjuista ja kaupanalan yrityksistä ei ole vielä nykyisinkään omia opistoja sisäisen koulutuksen järjestämistä varten. Yrityksen sisäinen koulutus järjestetäänkin ryhmittymän oman opiston sijasta yleisimmin joko työnantajan tiloissa tai työnantajan toimipaikan ulkopuolisissa tiloissa. Sisäistä koulutusta koskevassa työehtosopimusmääräyksessä ei ole rajattu määräystä koskemaan vain työnantajaryhmittymän omassa opistossa tai työnantajan omissa tiloissa järjestämää koulutusta, eikä tällaisen rajauksen tekeminen ole myöskään ollut osapuolten tarkoitus. Sillä missä tiloissa työnantaja järjestää sisäistä koulutusta ei siten merkitystä, vaan ratkaisevaa on koulutuksen sisältö ja se, keille koulutusta annetaan.

A on osallistunut Norjassa järjestettyyn jokavuotiseen tuotekoulutukseen, johon osallistui vain Elkjøp-konsernin omia työntekijöitä eri Pohjoismaista. Elkjøp-konserni kutsuu ja valitsee tuotekouluttajat antamaan koulutusta työntekijöilleen. Kyseessä on ollut työehtosopimuksessa tarkoitettu yrityksen sisäinen koulutus.

Mikäli koulutusta ei katsottaisi työnantajan sisäiseksi koulutukseksi, on joka tapauksessa sovellettava työehtosopimukseen sisältyvän koulutussopimuksen 4 §:n 4 kohtaa, jonka mukaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen osallistumisesta ei makseta päivärahaa. Määräyksen soveltamisen edellytyksenä ei ole, että koulutuksesta sovittaessa olisi nimenomaisesti todettu kyseessä olevan ammatillisen täydennyskoulutuksen.

Vaaditun päivärahan määrä on riidaton.

Perustelut

1 Erimielisyyden kohde

Riita koskee sitä, onko Gigantti Oy:n palveluksessa myyjänä toimiva A kaupan työehtosopimuksen 22 §:n nojalla oikeutettu päivärahaan ulkomaille suuntautuneen koulutusmatkan ajalta. Määräyksen 3 kohdan mukaan oikeutta päivärahaan ei ole, jos kysymys on yrityksen tai kaupparyhmittymän sisäisestä koulutuksesta ja työnantaja maksaa kustannukset.

Vastaaja on vedonnut myös siihen, että työehtosopimusta ei sovelleta ulkomaan työ- ja koulutusmatkoihin. Koska päivärahaoikeus voi perustua vain työehtosopimuksen määräykseen, ei perustetta päivärahaoikeuden syntymiseen tällaisessa tapauksessa ole.

Osapuolet ovat erimielisiä myös siitä, voidaanko kyseinen koulutus katsoa kaupan koulutussopimuksen 4 §:ssä tarkoitetuksi ammatilliseksi täydennyskoulutukseksi, jonka ajalta päivärahaoikeutta ei vastaajan mukaan ole. Kantaja on lisäksi katsonut, että koska etukäteen ei ollut työehtosopimuksen mukaisesti todettu, että kysymys olisi ammatillisesta täydennyskoulutuksesta, ei oikeutta päivärahaan voida tällä perusteella evätä.

2 Asiassa esitetty näyttö

Vastaaja on vedonnut kirjallisena näyttönä koulutustapahtuman kurssiohjelmaan. Lisäksi asiassa on kuultu vastaajan nimeämänä todistajana Gigantti Oy:n henkilöstöpäällikkö B:tä.

B on kertonut, että Elkjøp-konserni järjestää nyt kysymyksessä olevan koulutustapahtuman tyyppisiä koulutuksia vuosittain. Osallistujia on konserniin kuuluvista yrityksistä kaikista Pohjoismaista. Koulutukseen osallistuu noin 150-200 henkilöä kerralla. Osallistujat ovat myyjiä, ostopäälliköitä ja tavaratalopäälliköitä. Tavoitteena on, että kukin työntekijä osallistuisi koulutukseen vähintään kerran vuodessa.

Koulutuksen sisällön suunnittelee pohjoismainen työryhmä. Työryhmä ja konsernin osto-organisaatio kutsuvat tavarantoimittajia kouluttajiksi sen mukaan, mitä tuotteita on myynnissä. Koulutustilat ovat yleensä messuhotellissa, jonka yhteydessä voi lisäksi olla luokkahuoneita pienryhmille.

Työryhmä jakaa osallistujat ryhmiin ja laatii lukujärjestyksen jonka mukaan ryhmät tutustuvat eri kohteisiin. Mukana on joskus kouluttajia myös omasta organisaatiosta. Koulutus voi koskea esimerkiksi myyntitekniikkaa, vakuutus- ja rahoitusmyyntiä tai markkinointia. Pääpaino on kuitenkin tuotekoulutuksessa.

B:n käsityksen mukaan koulutus tukee myyjän ammatissa toimimista. Tuotekehitys alalla on nopeaa ja asiakkaat odottavat myyjältä tuotetuntemusta.

Työnantaja on maksanut koulutukseen osallistuville palkan koulutusajalta sekä kaikki kustannukset: matkakulut, majoituskulut ja ruokailut.

3 Arviointi ja johtopäätökset

3.1 Soveltuminen ulkomailla tapahtuvaan koulutukseen

Työehtosopimuksen 22 §:ssä tai työehtosopimuksessa muuallakaan ei ole määräystä, jonka mukaan sopimuksen soveltaminen olisi rajattu vain kotimaassa tehtävään työhön tai maan sisäisiin työ- ja koulutusmatkoihin. Sopimuksen 22 §:stä sen sijaan ilmenee, että matkakustannusten korvausperusteena voidaan soveltaa valtion matkustussääntöä tai asianomaista verohallituksen päätöstä. Näissä on vanhastaan ollut määräyksiä muun muassa ulkomaanpäivärahoista. Näyttöä siitä, että työehtosopimusosapuolet olisivat tarkoittaneet sulkea ulkomaanmatkat ja -koulutukset sopimuksen 22 §:n ulkopuolelle, ei ole esitetty.

Esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksen määräyksiä työntekijälle suoritettavista matkakorvauksista voidaan soveltaa nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen (ks. myös vastaavanlaista asiaa koskeva ratkaisu TT 2003:27).

3.2 Kansainvälisen konsernin sisäinen koulutus

Määräys siitä, että yrityksen tai kaupparyhmittymän sisäiseen koulutukseen osallistumisajalta ei makseta päivärahaa, on otettu työehtosopimukseen vuonna 1976. Työtuomioistuin yhtyy kantajan käsitykseen, jonka mukaan määräystä laadittaessa ei todennäköisesti ole ajateltu kansainvälisiä konserneja. Määräys on esitetyn selvityksen mukaan säilytetty asiallisesti samansisältöisenä vuodesta 1976 saakka, ja nykyinen sanamuoto on vuodelta 1991. Tuolloin Suomessa on toiminut kaupan alalla joitakin myös kansainvälisiä konserneja.

Perinteiseen kaupparyhmittymään voi kuulua itsenäisten kauppiaiden ohella samaan konserniin kuuluvia tytäryhtiöitä. Esillä olevan työehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan voi johtaa perustetta, jonka mukaan konsernia ja muunlaista kaupparyhmittymää olisi määräystä sovellettaessa käsiteltävä eri tavoin. Kaupan alalla toimivien yritysten muodostamaa konsernia voidaankin työtuomioistuimen mielestä pitää kaupparyhmittymään rinnastettavana, muunlaista ryhmittymää jopa tiiviimmin johdettuna yritysten yhteenliittymänä. Kun otetaan huomioon, mitä edellä on todettu matkakustannusmääräysten kansainvälisestä soveltamisalasta, työehtosopimuksen 22 §:n määräystä on työtuomioistuimen mielestä tulkittava siten, että se soveltuu myös kansainvälisen konsernin sisäiseen koulutukseen.

Sopimusteksti ei rajaa määräyksen soveltamisalaa pelkästään työnantajan omissa opistoissa tai vastaavissa olosuhteissa järjestettävään koulutukseen. Sen sijaan työehtosopimuksen 22 §:n 3 kohdan mukaan päivärahojen maksamatta jättäminen edellyttää, että työnantaja maksaa kaikki koulutukseen osallistujan kustannukset. Tämä edellytys voi täyttyä yhtä hyvin esimerkiksi hotellissa kuin kaupparyhmittymän omassa opistossa järjestettävän koulutuksen yhteydessä.

Todistaja B:n kertomuksesta on ilmennyt, että kanteessa tarkoitetussa tapauksessa on ollut kysymys ainoastaan Elkjøp-konsernin omille työntekijöille suunnatusta koulutustapahtumasta, jonka sisällön ovat määritelleet konsernin henkilöstöstä koostunut työryhmä ja konsernin osto-organisaatio. Koulutuksen tarkoituksena on ollut ylläpitää ja edistää työntekijöiden ammattitaitoa muun muassa tuotetuntemusta kehittämällä. Kirjallisena todisteena esitetty kurssiohjelma tukee B:n kertomusta. Koulutus on järjestetty konsernissa tällä tavoin varsin pitkään.

Työtuomioistuin katsoo esitetyn selvityksen perusteella, että kysymyksessä on ollut Elkjøp-konsernin sisäinen koulutus eikä esimerkiksi messutapahtumaan rinnastettava tai pelkästään tiedotusluonteinen tilaisuus. Saadun selvityksen mukaan työnantaja kustantaa Elkjøp-konsernin vuotuiseen koulutustapahtumaan osallistujien matkat, majoituksen ja ruokailun.

3.3 Yhteenveto

A:n asiassa on ollut kysymys työehtosopimuksen 22 §:n 3 kohdassa tarkoitetusta yrityksen tai kaupparyhmittymän sisäisestä koulutuksesta, josta aiheutuneista kustannuksista työnantaja on vastannut. Näin ollen A:lla ei ole oikeutta päivärahaan Norjaan suuntautuneelta koulutusmatkalta 1.10.- 4.10.2007.

Työtuomioistuimella ei päätyessään tähän lopputulokseen ole tarvetta ottaa kantaa siihen, onko A:n matkaan sovellettava koulutussopimuksen 4 §:n määräystä ammatillisesta täydennyskoulutuksesta.

4. Oikeudenkäyntikulut

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Suomen Kaupan Liitto SK ry:n oikeudenkäyntikulut. Vastaaja on jättänyt oikeudenkäyntikulujen määrän työtuomioistuimen harkintaan. Kulujen kohtuulliseksi määräksi on arvioitu 1.500 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry velvoitetaan korvaamaan Suomen Kaupan Liitto SK ry:n oikeudenkäyntikulut 1.500 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Mikkola, Sutela, Tuliara, Lehto ja Reinamo jäseninä. Sihteeri on ollut Engblom.

Tuomio on yksimielinen.