17.12.2009

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että A:lla, B:llä ja C:llä on oikeus kaupan työehtosopimuksen 11 §:ssä tarkoitettuun kielilisään heille maksetun henkilökohtaisen palkan lisäksi 1.10.2007 lukien.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on lisäksi vaatinut Suomen Kaupan Liitto SK ry:n ja Puukeskus Oy:n velvoittamista korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun tuomion antopäivästä on kulunut kuukausi.

Perusteet

Puukeskus Oy siirtyi noudattamaan kaupan työehtosopimusta 1.10.2007 lukien. Aiemmin yrityksessä noudatettiin mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta. Siirryttäessä noudattamaan kaupan työehtosopimusta tuli yhtiötä sitovaksi myös määräys kielilisästä. Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa vastaavaa määräystä ei ollut. A:lle, B:lle ja C:lle maksetaan henkilökohtaista palkkaa, joka säilyi samansuuruisena sovellettavan työehtosopimuksen vaihtuessa. Kielilisää ei ole maksettu. Toisin sanoen vaikka kielilisämääräys sovellettavan työehtosopimuksen vaihtuessa tuli uutena määräyksenä sitovaksi, se ei nostanut lainkaan edellä mainittujen työntekijöiden palkkaa. Työntekijöiden henkilökohtainen palkka ylittää kaupan työehtosopimuksen mukaisen taulukkopalkan yli viidellä prosentilla.

Kaupan työehtosopimuksen mukaan kokonaispalkka muodostuu taulukkopalkasta sekä erilaisista palkanlisistä, kuten kielilisästä. Palkkamääräykset ovat minimisäännöksinä pakottavia. Työnantaja voi maksaa työehtosopimuksen mukaisen taulukkopalkan ylittävää henkilökohtaista palkkaa, mikä ei kuitenkaan oikeuta poikkeamaan työehtosopimuksen palkanlisiä, tässä tapauksessa nimenomaan kielilisää koskevasta määräyksestä. Kaupan työehtosopimuksen mukaan kielilisää ei voida sisällyttää henkilökohtaiseen palkkaan, vaan kielilisää koskeva määräys on erikseen minimisäännöksenä voimassa riippumatta henkilökohtaisen palkan määrästä. Ryhtyessään noudattamaan kaupan työehtosopimusta työnantajalla oli mahdollisuus ottaa käyttöön muun muassa kaupan työehtosopimuksen sallimat työaikajoustot, mutta toisaalta työnantaja tuli sidotuksi myös työehtosopimuksen velvoitteisiin, kuten kielilisän maksamiseen. Kielilisän suuruus oli viisi prosenttia taulukkopalkasta. Siinä tapauksessa, että on sovittu taulukkopalkkaa korkeammasta henkilökohtaisesta palkasta, määräytyy kielilisä sen taulukkopalkan mukaan, joka työntekijälle olisi kaupan työehtosopimuksen mukaan vähintään maksettava.

Työehtosopimukseen osalliset liitot ovat neuvotelleet asiasta pääsemättä yksimielisyyteen.

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Kaupan Liitto ry on vastauksessaan, johon Puukeskus Oy on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Suomen Kaupan Liitto SK ry on lisäksi vaatinut Palvelualojen ammattiliitto ry:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja Puukeskus Oy:n oikeudenkäyntikulut lainmukaisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimus on luonteeltaan minimisopimus, jossa muun muassa määritellään työntekijän minimipalkka. Kielilisää koskeva määräys tarkoittaa sitä, että jos työntekijä on oikeutettu kielilisään, hänen minimipalkkansa on 5 % suurempi kuin hänen taulukkopalkkansa. Työnantaja on siis kanteessa tarkoitetussa tapauksessa täyttänyt työehtosopimuksen mukaisen velvollisuutensa, koska työntekijöille käytännössä maksetaan 5 %:a taulukkopalkkaa korkeampaa henkilökohtaista palkkaa. Koska kielilisä lasketaan nimenomaan taulukkopalkasta, se voi sisältyä henkilökohtaiseen palkkaan ilman erittelyä. Kielilisää ei tarvitse erikseen eritellä, jotta sen maksuvelvollisuus olisi täytetty.

Työehtosopimuksessa ei ole sovittu siitä, että henkilökohtainen palkka ei voisi sisältää kielilisää. Työehtosopimuksen sanamuoto viittaa päinvastaiseen tulkintaan. Työehtosopimuksessa ei myöskään edellytetä, että kielilisä olisi eriteltävä palkkalaskelmassa.

Kaupan yleisessä kirjelmässä n:o 6/74 on otettu kantaa tilanteeseen, jossa kielilisään oikeutetun työntekijän kokonaispalkka ylittää taulukkopalkan ja kielilisän, mutta kielilisää ei ole erikseen eritelty. Mainitussa kirjelmässä todetaan, että mikäli voimassa olevissa työsuhteissa todetaan kielilisän maksamisedellytykset, on mahdollinen taulukkopalkan ylitys, jota ei ole nimetty työehtosopimuksen mukaiseksi lisäksi, katsottava 5 %:iin saakka kielilisäksi. Kirjelmässä esitetään esimerkki, jossa työntekijälle maksetaan taulukkopalkkaa ylittävää henkilökohtaista palkkaa, eikä taulukkopalkan ylitys ole mitään erikseen nimettyä lisää. Esimerkissä todetaan, että kun työntekijälle on maksettava kielisää 5 %:n suuruisena, työntekijän kokonaispalkka pysyy samana, eikä lisää siis makseta enää henkilökohtaisen palkan päälle.

Kirjelmän osoittama tulkinta on siis se, että vaikka työntekijän palkkauksessa ei ole erikseen määritelty kielilisän osuutta, kielilisä katsotaan kuitenkin annetuksi, jos työntekijän henkilökohtainen palkka ylittää taulukkopalkan vähintään 5 %:lla, eikä ylitystä ole nimetty muuksi lisäksi. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry ei ole aiemmin riitauttanut kirjelmän mukaista tulkintaa, vaikka kirjelmä on laadittu jo vuonna 1974.

A:lla, B:llä ja C:llä ei siten ole oikeutta kaupan työehtosopimuksen 11 §:ssä mainittuun kielilisään heidän henkilökohtaisten palkkojensa lisäksi 1.10.2007 lukien, vaan kielilisän on katsottava sisältyvän heidän henkilökohtaisiin palkkoihinsa, koska ne ovat ylittäneet heidän kaupan työehtosopimuksen mukaiset taulukkopalkkansa vähintään viidellä prosentilla. Mikäli Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n tulkinta hyväksyttäisiin, työnantajan olisi maksettava kielilisä kahteen kertaan eli ensin osana henkilökohtaista palkkaa ja sitten vielä tämän päälle erillisenä eränä.

Perustelut

Erimielisyys

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko Puukeskus Oy siirryttyään soveltamaan kaupan työehtosopimusta velvollinen maksamaan kanteessa mainituille työntekijöille työehtosopimuksen 11 §:n 9. kohdassa tarkoitetun taulukkopalkasta laskettavan 5 prosentin suuruisen kielilisän työntekijöille maksetun henkilökohtaisen palkan lisäksi. Yksimielisyys vallitsee siitä, että kysymyksessä oleville työntekijöille maksettu henkilökohtainen palkka jo ylittää taulukkopalkan lisättynä työehtosopimuksen mukaisella kielilisän määrällä.

Arviointi ja johtopäätökset

Kaupan työehtosopimukseen ei sisälly määräystä siitä, voidaanko kielilisä tai muut työehtosopimuksen mukaiset taulukkopalkan lisäksi maksettavat lisät sisällyttää työntekijälle maksettavaan taulukkopalkan ylittävään henkilökohtaiseen palkkaan. Selvitystä ei ole esitetty siitä, milloin kielilisää koskeva määräys on alun perin otettu työehtosopimukseen ja onko määräyksestä sovittaessa ollut esillä kysymys siitä, voidaanko kielilisän katsoa sisältyvän taulukkopalkan ylittävään henkilökohtaiseen palkkaan.

Suomen Kaupan Liitto SK ry:n kirjalliseksi todisteeksi jättämästä Kaupan Työnantajaliitto ry:n jäsenilleen lähettämästä 7.3.1974 päivätystä yleisestä kirjelmästä n:o 6/74 ilmenee, että kielilisää koskeva määräys on sisältynyt jo vuonna 1974 voimassaolleeseen kaupan työehtosopimukseen. Kirjeessä todetaan, että mikäli voimassa olevissa työsuhteissa todetaan kielilisän maksamisedellytykset, on mahdollinen taulukkopalkan ylitys, jota ei ole nimetty työehtosopimuksen mukaiseksi lisäksi, katsottava 5 prosenttiin saakka kielilisäksi. Kirjeessä on esitetty esimerkki siitä, että taulukkopalkan ylityksen, joka ei ole mitään erikseen nimettyä lisää, katsotaan sisältävän 5 prosentin suuruisen kielilisän. Loppuosa taulukkopalkan ylityksestä on esimerkin mukaan työkohtaisuuslisää.

Selvitystä ei ole esitetty siitä, onko työnantajaliiton edellä mainittu kirje lähetetty sen laatimisen jälkeen tiedoksi myös kaupan työehtosopimukseen tuolloin osalliselle työntekijäliitolle. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n ilmoittaman mukaan se ei ollut tietoinen edellä mainitusta kirjeestä. Työtuomioistuimen mielestä voidaan kuitenkin muun selvityksen puuttuessa lähteä siitä, että kaupan alalla on noudatettu kiertokirjeen mukaista käytäntöä. Asiasta ei ole syntynyt erimielisyyksiä. Kantajaliiton mukaan alalla maksetaan vain harvoin taulukkopalkan ylittäviä palkkoja.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on kantansa tueksi viitannut työtuomioistuimen antamaan ratkaisuun TT:2009-12. Lausuntoasiassa ovat hiusalan työehtosopimukseen osalliset liitot olleet yhtä mieltä siitä, että työehtosopimuksen mukainen kielilisä tulee maksaa siinäkin tapauksessa, että henkilökohtainen palkka ylittää taulukkopalkan. Koska kaupanalan työehtosopimuksessa työnantajapuolelta osallisena on kuitenkin eri liitto kuin hiusalan työehtosopimuksessa, ei mainittuun työehtosopimukseen osallisten omaksuma tulkinta ilman muuta osoita, että myös kaupan työehtosopimuksen kielilisää koskevaa määräystä tulisi tulkita samalla tavoin.

Työtuomioistuimen lausunnot TT:1997-42 ja TT:1998-8 ovat koskeneet kuorma-autoalan työehtosopimuksen palkkausmääräysten tulkintaa. Ratkaisuissa on ollut kysymys siitä, voidaanko työnantajan ja työntekijän väillä sopia muun kuin työehtosopimuksen mukaisen palkkausmuodon käyttämisestä ja mitä työehtosopimuksen mukaisia lisiä sovitun palkkaperusteen mukaan määräytyvään palkkaan voidaan sisällyttää. Lausunnoissa on katsottu, että yli- ja sunnuntaityökorvauksia lukuun ottamatta muut työehtosopimuksen mukaiset lisät voidaan sisällyttää sovittuun palkkaan sillä edellytyksellä, että näin sovittu palkka on kuitenkin vähintään sen suuruinen, mihin työntekijä aikapalkalla työskenneltäessä olisi oikeutettu huomioon ottaen työehtosopimuksen mukaiset lisät ja korvaukset.

Kaupan työehtosopimuksen mukaan työntekijän kokonaispalkka muodostuu taulukkopalkasta ja työehtosopimuksen mukaisista lisistä. Työehtosopimuksessa ei ole sovittu siitä, että kielilisän tulisi näkyä erillisenä lisänä työntekijän palkkalaskelmassa tai että työnantajan ja työntekijän välillä tulisi nimenomaisesti sopia kielilisän sisältymisestä työntekijälle maksettavaan taulukkopalkan vähintään kielilisän määrällä ylittävään henkilökohtaiseen palkkaan. Myös työehtosopimuksen soveltamisesta esitetty niukka selvitys viittaa siihen, ettei sopimus edellytä tällaista palkan erittelyä. Näin ollen kun Puukeskus Oy:n A:lle, B:lle ja C:lle maksama henkilökohtainen palkka on ylittänyt taulukkopalkan lisättynä työehtosopimuksen mukaisella kielilisällä, ei Puukeskus Oy ole ollut velvollinen maksamaan heille kielilisää henkilökohtaisen palkan lisäksi. Perusteita kanteen hyväksymiselle ei siten ole.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että osapuolilla on ollut perusteltu aihe saattaa se työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämän vuoksi ja työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:stä ilmenevän oikeusohjeen nojalla Suomen Kaupan Liitto SK ry:n ja Puukeskus Oy:n on jutun voittaessaankin vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Kaupan Liitto SK ry ja Puukeskus Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Suviranta, H. Rautiainen, K. Rautiainen, Ahokas ja Lehto jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Eri mieltä olevan jäsen Lehdon lausunto, johon jäsen Ahokas yhtyi:

Suomen Kaupan Liitto SK ry on antanut 7.3.1974 yleiskirjeen, jonka mukaan taulukkopalkan ylityksen voidaan katsoa kattavan kielilisän. Mitään selvitystä siitä, että Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n kanssa olisi asiasta sovittu, tai että PAM ry olisi ollut tietoinen kirjeestä, ei ole esitetty. Myöskään näyttöä siitä, että ohjetta olisi noudatettu työpaikoilla, ei ole esitetty. Katson tämän vuoksi, ettei kirje osoita vakiintuneen käytännön syntymistä asiassa. Ratkaisu on tämän vuoksi tehtävä määräyksen sanamuodon, työehtosopimusjärjestelmän tarkoituksen ja oikeuskäytännön perusteella.

Oikeuskäytännössä on kiinnitetty huomiota muun muassa siihen, onko lisä työehtosopimuksen mukaan eriteltävä palkkakuitissa tai työsopimuksessa (esim. TT: 2006-91). Tässä tapauksessa asianosaisliitot eivät ole sopineet, että kielilisän tulisi näkyä palkkakuitissa tai työsopimuksessa erillisenä lisänä. Toisaalta myöskään siitä, että kielilisä voitaisiin sisällyttää kokonaispalkkaan, ei ole sovittu. Vahtimestarien osalta on työehtosopimuksen 15 §:ssä kuitenkin mahdollistettu tiettyjen lisien sisällyttäminen kokonaispalkkaan. Tämä viittaa siihen, että muut lisät kuten kielilisä olisi jollain tavalla eriteltävä. Vahtimestareita koskeva määräys siis viittaa siihen, ettei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että aina kun palkka ylittää taulukkopalkan, kielilisä sisältyisi kokonaispalkkaan.

Lisän sisällyttämistä kokonaispalkkaan ilman erittelyä voidaan pitää poikkeuksellisena myös sen takia, että työsopimuslain (55/2001) luvun 4 §:n 2 momentin 8 kohdan mukaan työntekijällä on oikeus saada selvitys palkan määräytymisperusteista. Nyt tätä selvitystä ei ilmeisesti ole annettu. Kanteessa mainitut työntekijät eivät näin ollen ole tienneet, miten heidän palkkansa on määräytynyt. He tai heitä edustavat luottamusmiehet eivät siten ole pystyneet selvittämään, onko työehtosopimuksen vähimmäismääräyksiä noudatettu vai ei. Myös tämä puoltaa sitä, että lisän maksu on maksajan todennettava (TT 2002-86).

Työehtosopimuksessa on kysymys vähimmäisehdoista, jotka voidaan eri perusteilla myös ylittää. (ks. mm KKO 1997:114). Myös taulukkopalkka on tällainen vähimmäisehto. Pelkästään siitä, että työntekijän palkka ylittää taulukkopalkan, ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että kielilisä tai muu erilliserä automaattisesti sisältyisi kokonaispalkkaan. Myöskään määräyksen sanamuoto ei puolla tällaista tulkintaa. Työntekijällä saattaa olla oikeus useisiin työehtosopimuksessa sovittuihin lisiin, joita esimerkiksi kaupan työehtosopimuksessa on lukuisia. Työntekijä, joka ei ole tietoinen työehtosopimuksen palkanosia koskevista määräyksistä, saattaa menettää hänelle kuuluvan lisän, jos työnantajalla olisi oikeus vedota vain siihen, että työntekijän palkka ylittää taulukkopalkan.

Edellä olevilla perusteilla vahvistan, että A:lla, B:llä ja C:llä on 1.10.2007 lukien oikeus kaupan työehtosopimuksen 11 §:ssä tarkoitettuun kielilisään. Lisäksi velvoitan Suomen Kaupan Liitto SK ry:n ja Puukeskus Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut 600 eurolla kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä lukien.