9.10.2003

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa Nosto- ja maanrakennuspalvelu Kallioinen Oy:n maksamaan A:lle työajan lyhennyskorvauksia ajalta 21.8.2000 - 28.3.2001 yhteensä 586,22 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 29.3.2001 lukien,

tuomitsee Nosto- ja maanrakennuspalvelu Kallioinen Oy:n maksamaan Rakennusliitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Suomen Maarakentajien Keskusliiton maksamaan Rakennusliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

velvoittaa Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Nosto- ja maanrakennuspalvelu Kallioinen Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A oli työskennellyt Nosto- ja maanrakennuspalvelu Kallioinen Oy:n palveluksessa määräaikaisessa työsuhteessa ajan 21.8.2000 - 28.3.2001. Suullisen työsopimuksen mukaisesti A:n tuntipalkka oli ollut aluksi 67 markkaa ja palkkojen yleiskorotuksen jälkeen 68,56 markkaa. Peruspalkan lisäksi A:lle olisi tullut maksaa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen mukaiset palkanlisät. Työnantaja oli sittemmin palkkaerittelyissä jakanut edellä mainitun palkan tuntipalkaksi sekä vastuu- ja ajolisiksi. Työajan lyhennyskorvauksia työnantaja ei ollut maksanut A:lle lainkaan. A:lla oli työsuhteensa aikana ollut sellainen käsitys, että hänelle maksetaan työajan lyhennyskorvaukset lopputilin yhteydessä.

Työajan lyhentämistä maa- ja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen 4 §:n mukaan työntekijälle korvataan työajan lyhentämisestä johtuva ansionmenetys maksamalla työajan lyhennyskorvausta, jonka määrä on 4,7 prosenttia työssäoloajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta ilman yli- ja hätätyöstä maksettavaa palkkaa.

A:lle oli maksettu palkkaa ajalta 21.8.2000 - 28.3.2001 yhteensä 111 812,72 markkaa. Työssäoloajalta maksetun palkan suuruus oli 74 160,14 markkaa. Tästä laskettu 4,7 prosentin suuruinen työajan lyhennyskorvauksen määrä oli 3 485,53 markkaa eli 586,22 euroa.

Suomen Maarakentajien Keskusliitto oli A:n palkkausta koskeneissa erimielisyysneuvotteluissa viitannut työantajapuolen kannan tueksi 26.1.2000 tehdyn allekirjoituspöytäkirjan kohtaan 2 ja todennut sen mahdollistavan työajan lyhennyskorvauksen sisällyttämisen tuntipalkkaan koko sopimuskauden ajan, kunhan palkka ylittää 4,7 prosentilla työehtosopimuksen mukaisen tason. Mainittu sopimuskohta oli kuitenkin tarkoitettu siirtymäsäännökseksi siirtymähetkellä voimassa olleissa työsuhteissa otettaessa käyttöön uusia työajan lyhennysmääräyksiä. A:n työsuhde oli alkanut vasta 21.8.2000. Allekirjoituspöytäkirjan määräyksen perusteella erittelemätöntä palkkaa ei olisi saanut käyttää enää siinä vaiheessa kun A oli tullut työsuhteeseen. Edellä mainittu siirtymäsäännös oli poistettu allekirjoituspöytäkirjasta 21.12.2000. A:lle hänen työsuhteensa aikana maksettu palkka oli sinänsä täyttänyt työehtosopimuksen mukaisen vähimmäistason.

Koska työehtosopimuksen määräykset työajan lyhennyskorvauksen ja palkan erittelyn osalta ovat selkeät, oli Nosto- ja maanrakennuspalvelu Kallioinen Oy tietensä rikkonut työehtosopimusta jättäessään maksamatta A:lle työajan lyhennyskorvaukset. Suomen Maarakentajien Keskusliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa tukiessaan yhtiön kantaa.

Rakennusliiton Kymen aluejärjestön toimitsija oli työehtosopimuksen rikkomisesta tiedon saatuaan 27.8.2001 vaatinut kirjallisesti työnantajaa ja Suomen Maarakentajien Keskusliittoa noudattamaan työehtosopimusta. Erimielisyydestä liittojen välillä 25.10. ja 28.11.2001 käydyissä neuvotteluissa ei ollut saavutettu yksimielisyyttä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Nosto- ja maanrakennuspalvelu Kallioinen Oy ovat myöntäneet yhtiön menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti sen jättäessä erittelemättä työajan lyhennyskorvauksen A:n palkkalaskelmassa 1.2.2001 lukien. Muilta osin Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Nosto- ja maanrakennuspalvelu Kallioinen Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Nosto- ja maanrakennuspalvelu Kallioinen Oy ovat lisäksi vaatineet Rakennusliiton velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

A oli työskennellyt Nosto- ja maanrakennuspalvelu Kallioinen Oy:n palveluksessa määräaikaisessa työsuhteessa kanteessa mainitun ajan. A:n kanssa oli solmittu suullinen työsopimus, jonka mukaan hänen palkkansa oli työsuhteen alussa 67 markkaa ja yleiskorotuksen jälkeen 12.2.2001 alkaneen palkanmaksukauden alusta 68,56 markkaa. Suullisen työsopimuksen solmimisen yhteydessä yhtiön edustajana paikalla ollut projektipäällikkö oli selvittänyt A:lle hänelle maksettavan palkan olevan erittelemätön tuntipalkka, johon sisältyvät työehtosopimuksen mukaiset lisät eli ammattitaitolisä, vastuulisä ja ajolisä sekä työajan lyhennyskorvaus 4,7 prosenttia. Nosto- ja maanrakennuspalvelu Kallioinen Oy:ssä on työajan lyhentämistä maa- ja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen mukaisesti sovittu paikallisesti työajan lyhennyksestä johtuvan ansionmenetyksen korvaamisesta 4,7 prosentilla.

Työajan lyhentämistä maa- ja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen 26.1.2000 tehdyn allekirjoituspöytäkirjan 2 kohdan 2 momentissa on todettu, että mikäli erittelemätön palkka täyttää työehtosopimuksen mukaisen tason lisättynä työajan lyhennyskorvauksella 4,7 prosentilla, ei erillistä työajan lyhennyskorvausta tule maksettavaksi. A:lle maksettu erittelemätön palkka oli täyttänyt työehtosopimuksen mukaisen tason lisättynä työajan lyhennyskorvauksella. A:n palkka oli ollut niin sanottu liukunut palkka. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen mukainen minimipalkka yli kaksi vuotta alalla olleen yli 10 tonnin ajoneuvonosturin käyttäjän tehtävissä olisi ollut 21.8.2000 I paikkakuntakalleusluokassa ammattitaitolisällä korotettuna 42,85 mk/h + ajolisä 9,50 mk/h + työajan lyhennyskorvaus 4,7 prosenttia eli yhteensä 54,81 mk/h ja 1.2.2001 alkaen 44,39 mk/h + ajolisä 9,50 mk/h + työajan lyhennyskorvaus 4,7 prosenttia eli yhteensä 56,42 mk/h.

A:lle oli lisäksi maksettu työehtosopimuksen mukaista vastuulisää kaikilta työtunneilta, vaikka työehtosopimuksen mukaan vastuulisää maksettiin ajoneuvonosturinkuljettajalle vain nostosuunnitelman teon, koneen pystytyksen ja nostotyön ajalta, mikäli työtä joudutaan suorittamaan työolosuhteista johtuen aikapalkalla. Vastuulisän suuruus määräytyy maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen mukaan saman työnantajan palveluksessa IV palkkaryhmässä oloajan perusteella siten, että vastuulisää maksetaan 1 - 3 vuotta olleelle 20 prosenttia ja yli 3 vuotta olleelle 25 prosenttia. Alle vuoden saman työnantajan palveluksessa olleelle ei työehtosopimuksen mukaan mainittua lisää makseta. Vaikka A:n osalta työsuhteen kestoa koskeva edellytys ei ollut täyttynyt, hänelle oli maksettu vastuulisää 25 prosentin mukaan.

Työajan lyhentämistä maa- ja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen 26.1.2000 tehdyn allekirjoituspöytäkirjan 2 kohdan 2 momentti ei koskenut ainoastaan työehtosopimuksen voimaanastumisen mukaista tilannetta ja tuolloin voimassa olleita työsuhteita vaan koko sopimuskautta. Työehtosopimusneuvotteluissa ei ollut sovittu siitä, että määräys olisi siirtymäsäännös siirtymähetkellä voimassa olleissa työsuhteissa otettaessa uusia työajan lyhennysmääräyksiä käyttöön. Myöskään tekstin sanamuoto ei tukenut tätä. Työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan kysymyksessä oleva määräys on ollut voimassa koko sopimuskauden ajan eikä sitä ole rajattu mitenkään koskemaan ainoastaan siirtymähetkellä voimassa olleita työsuhteita.

Vuonna 2001 palkkoja oli korotettu sen palkanmaksukauden alusta, joka oli alkanut 1.2.2001 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta yleiskorotuksella, jonka suuruus oli 156 penniä. A:n kokonaispalkkaa oli korotettu tässä yhteydessä eikä ainoastaan perustuntipalkkaa kuten olisi pitänyt, mikäli kysymyksessä ei olisi ollut erittelemätön kokonaispalkka.

Työajan lyhentämistä maa- ja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen 26.1.2000 tehdyn allekirjoituspöytäkirjan 2 kohdan 3 momentin mukaan liitot suosittelevat, että työajan lyhennyskorvaus 4,7 prosenttia eritellään viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työehtosopimuksen allekirjoittamisesta eli 26.4.2000 lukien. Kysymyksessä on siten ollut liittojen suositus. Mikäli työntekijä oli vaatinut työajan lyhennyskorvauksen erittelyä, työnantajan oli tullut suorittaa erittely viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työntekijän vaatimuksesta lukien. A ei ollut vaatinut erittelyä eikä edes työajan lyhennyskorvauksen maksamista ennen kuin vasta työsuhteen jo päätyttyä. Työajan lyhentämistä maa- ja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen 21.12.2000 tehdyn allekirjoituspöytäkirjan 2 kohdan mukaan palkka on tullut eritellä viimeistään 1.2.2001. Koska A:n palkkalaskelmassa erittelyä ei mainitusta ajankohdasta alkaen ollut tehty, oli yhtiö menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti.

Työajan lyhentämistä maa- ja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen 4 §:n 1 momentin mukaan työajan lyhentämisestä johtuva ansionmenetys korvataan maksamalla työntekijälle annetulta vapaa-ajalta palkka sen mukaan, mitä työntekijä työssä ollessaan olisi ansainnut. Työantaja ja työntekijä voivat työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen 3 §:n 4 momentin mukaan myös sopia, että vapaata ei pidetä. Tällöinkin työntekijälle on maksettava vapaapäivänä tehdystä työstä yksinkertaisen palkan lisäksi työajan lyhennyskorvaus.

Työajan lyhentämistä maa- ja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen 4 §:n 2 momentin mukaan voidaan paikallisesti sopia, että työajan lyhentämisestä johtuva ansionmenetys korvataan maksamalla työntekijälle työajan lyhennyskorvausta, joka on 4,7 prosenttia työntekijän työssäolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta ilman yli- ja hätätyöstä maksettavaa palkkaa. Ansionmenetyksen korvaaminen 4,7 prosentilla edellyttää siten paikallista sopimusta, mikä osaltaan tukee sitä työnantajapuolen näkemystä, että A:n kanssa on työsopimusta solmittaessa sovittu työajan lyhennyskorvauksen 4,7 prosentin sisältymisestä palkkaan.

Koska Nosto- ja maanrakennuspalvelu Kallioinen Oy oli maksanut A:lle työajan lyhennyskorvauksen työehtosopimuksen mukaisesti, tulisi hyvityssakkovaatimus hylätä. Mikäli työehtosopimuksen määräyksiä kuitenkin tulkittaisiin toisin, ei työnantajaa tulisi tässäkään tapauksessa tuomita hyvityssakkoon, koska määräys on tulkinnanvarainen ja yhtiö oli menetellyt työnantajaliiton ohjeiden mukaisesti. Myöskään Suomen Maarakentajien Keskusliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, koska työnantaja oli menetellyt asiassa työehtosopimuksen mukaisesti. Mikäli tulkinnan osalta päädyttäisiin toiseen lopputulokseen, ei myöskään työnantajaliittoa tulisi tuomita hyvityssakkoon huomioon ottaen määräyksen tulkinnanvaraisuus. A:n vaatimus oli tullut työantajaliiton tietoon vasta aluetoimitsijan 27.8.2001 päivätyllä kirjeellä.

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

A on työskennellyt Nosto- ja maanrakennuspalvelu Kallioinen Oy:n palveluksessa ajoneuvonosturin kuljettajana 21.8.2000 - 28.3.2001. Työsuhteen alkaessa hänen tuntipalkakseen on sovittu 67 markkaa.

Työnantajapuolen mukaan sovittuun tuntipalkkaan on sisältynyt työehtosopimuksen mukainen henkilökohtainen tuntipalkka, ajolisä, vastuulisä ja 4,7 prosentin suuruinen työajan lyhennyskorvaus. Rakennusliitto on kanteessa katsonut, että koska työsopimuksen solmimisajankohtana voimassa olleiden työajan lyhentämistä koskevien sopimusmääräysten mukaan 21.1.2000 jälkeen solmituissa työsopimuksissa ei ole ollut mahdollista sisällyttää työajan lyhennyskorvausta erittelemättömään tuntipalkkaan, on työnantaja velvollinen maksamaan A:lle työsuhteen ajalta työehtosopimuksen mukaisen työajan lyhennyskorvauksen.

A:n työsopimus

A:n työsopimusta koskeneista seikoista työtuomioistuimessa on kuultu A:ta itseään sekä todistajina toimitsija B:tä ja projektipäällikkö C:tä.

A:n mukaan hän oli työsopimuksesta neuvoteltaessa esittänyt tuntipalkan määräksi 67 markkaa, minkä työnantaja oli hyväksynyt. Palkasta sovittaessa esillä oli ollut se, että edellä mainitun tuntipalkan lisäksi maksetaan työehtosopimuksen mukaiset muut lisät. Näillä A oli ymmärtänyt ylityö- ja arkipyhäkorvauksia sekä päivärahaa ja työajan lyhennyskorvauksia. Lisien maksamisesta sovittaessa ei ollut erikseen keskusteltu työajan lyhennyskorvauksen maksamisesta. A:lla on ollut se käsitys, että työajan lyhennyskorvaukset maksettaisiin lopputilin yhteydessä.

B on kertonut A:n työsuhteen päättymisen jälkeen tämän palkkauksesta syntyneen erimielisyyden johdosta olleensa yhteydessä työnantajan edustajaan C:hen. C ei ollut todennut, että A:n kanssa sovittu tuntipalkka olisi sisältänyt myös työajan lyhennyskorvauksen.

C:n mukaan A oli ennen työsopimuksen syntymistä ilmoittanut palkkatoivomuksekseen 67 markkaa tunnilta. Tämä palkka, joka C:n käsityksen mukaan on sisältänyt myös lisät, on ollut korkeampi kuin työehtosopimuksen mukainen palkka. C ei muista, että palkasta puhuttaessa olisi erikseen keskusteltu työajan lyhennyskorvauksesta. C ei ole tehnyt kovinkaan paljon työsopimuksia, eikä hänellä ollut tietoa siitä, miten yhtiön muille työntekijöille työajan lyhennyskorvaukset on maksettu.

Työehtosopimusmääräysten uudistaminen

Työehtosopimukseen osalliset ovat 26.1.2000 tehdyn työajan lyhentämistä maa- ja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2 kohdassa sopineet työajan lyhennyskorvauksen kertymisestä tapauksissa, joissa aikaisemmin oli paikallisesti sovittu, että työajan lyhennyskorvausta ei makseta. Saman kohdan toiseen kappaleeseen on otettu erittelemätöntä palkkaa koskevat määräykset. Edelleen kolmanteen kappaleeseen on otettu määräys, jonka mukaan liitot suosittelevat työajan lyhennyskorvauksen erittelemistä viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työehtosopimuksen allekirjoittamisesta. Lisäksi allekirjoituspöytäkirjaan on otettu erittelyvelvollisuutta koskeva määräys koskien tilannetta, jossa työntekijä vaatii lyhennyskorvauksen erittelyä. Erittely tulee määräyksen mukaan tehdä joka tapauksessa työehtosopimuskautta seuraavan työehtosopimuksen alusta lukien.

Työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräyksiin liittyneistä sopimusneuvotteluista ja määräysten tarkoituksesta työtuomioistuimessa on kuultu neuvotteluihin Rakennusliiton edustajina osallistuneita pääluottamusmies D:tä ja jaostosihteeri Matti E:tä sekä työnantajaliiton edustajina neuvotteluihin osallistuneita toimitusjohtaja F:ää ja osastopäällikkö G:tä.

D:n ja E:n kertomuksista on käynyt ilmi, että edellä tarkoitetut työajan lyhennystä koskevan sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräykset on otettu sopimukseen Rakennusliiton aloitteesta. Kysymyksessä olevana ajankohtana on työehtosopimuksen mukaan ollut mahdollista, että työntekijöille on maksettu erittelemättömiä palkkoja, joihin myös työajan lyhennyskorvauksen on katsottu sisältyneen. Työajan lyhennyskorvauksen maksamista koskevien erimielisyyksien välttämiseksi allekirjoituspöytäkirjaan on otettu palkanerittelyä koskevat määräykset. Määräyksistä sovittaessa Rakennusliitto on ilmoittanut luopuvansa riitauttamasta niitä aikaisempia tapauksia, joissa työajan lyhennyskorvaus on sisällytetty kokonaispalkkaan. Tammikuussa 2000 tehdyn allekirjoituspöytäkirjan 2 kohdan erittelemätöntä palkkaa koskeva määräys on voinut tulla sovellettavaksi vain työehtosopimuksen voimaantulohetkellä voimassa olleissa työsuhteissa. Samoin allekirjoituspöytäkirjan saman kohdan 3 kappaleen sisältyvä suositus työajan lyhennyskorvauksen erittelemisestä on koskenut siirtymäsäännöksenä vain voimassa olleita työsuhteita. D:n mukaan työehtosopimusneuvotteluissa on esimerkkien valossa ollut esillä, miten uusissa työsopimuksissa työajan lyhennyskorvauksen erittely tulee tehdä. D:n käsityksen mukaan esimerkkien pohjalta osapuolille on täytynyt olla itsestään selvää, että erittelyvelvollisuus on koskenut uusia työsopimuksia.

Myös F ja G ovat kertoneet kysymyksessä olevien työajan lyhennyskorvausta koskevien määräysten tulleen allekirjoituspöytäkirjaan Rakennusliiton aloitteesta. Uusilla määräyksillä oli haluttu päästä eroon niin sanotuista könttäpalkoista, joihin työnantajat olivat työsopimusta solmittaessa ilmoittaneet kuuluvan myös työajan lyhennyskorvauksen. Koska alalla on paljon pientyönantajia ja koska erittelyvelvollisuuden välitön voimaantulo olisi saattanut aiheuttaa työnantajille käytännössä vaikeuksia, on allekirjoituspöytäkirjaan otettu siirtymäajan määräyksinä 2 kohtaan sisältyvät erittelemätöntä palkkaa koskevat määräykset. Työehtosopimusneuvotteluissa ei ole ollut esillä, että erittelemätöntä palkkaa koskevaa määräystä sovellettaisiin vain allekirjoituspöytäkirjan voimaantuloajankohtana voimassa olleisiin työsuhteisiin. Sopimusneuvotteluissa ei myöskään ollut keskusteltu, mikä seuraamus on mahdollisen erittelyvelvollisuuden laiminlyönnistä.

Arviointi ja johtopäätökset

Rakennusliiton aloitteesta työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen 26.1.2000 allekirjoituspöytäkirjan 2 kohtaan otetuilla määräyksillä on pyritty luopumaan käytännöstä, jonka mukaan työajan lyhennyskorvaus on sisällytetty työntekijälle maksettuun niin sanottuun könttäpalkkaan. Koska erittelyvelvollisuuden välitön toteuttaminen on katsottu käytännössä vaikeaksi, on allekirjoituspöytäkirjan 2 kohtaan otettu määräys, jonka mukaan erillistä työajan lyhennyskorvausta ei tule maksettavaksi, mikäli erittelemätön palkka täyttää työehtosopimuksen mukaisen tason lisättynä työajan lyhennyskorvauksella 4,7 prosentilla. Samalla on sovittu määräyksestä, jonka mukaan liitot suosittelevat, että työajan lyhennyskorvaus eritellään viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työehtosopimuksen allekirjoittamisesta lukien. Mikäli työntekijä vaati työajan lyhennyskorvauksen erittelyä, on se tullut suorittaa viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työntekijän vaatimuksesta lukien. Mainitun sopimuksen sekä sitä seuranneen sopimuksen mukaan palkka on tullut eritellä viimeistään 1.2.2001 siten, että työajan lyhennyskorvaus näkyy palkkalaskelmassa.

Allekirjoituspöytäkirjan 26.1.2000 määräyksistä neuvoteltaessa ei ole ollut nimenomaisesti esillä, että erittelemätöntä palkkaa koskevat määräykset tulevat sovellettaviksi vain allekirjoituspöytäkirjan voimaantuloajankohtana voimassa olleisiin työsuhteisiin. Neuvotteluissa ei myöskään ole ollut esillä, että uusissa työsopimuksissa palkan erittely tulisi tehdä heti. Päinvastoin allekirjoituspöytäkirjojen määräykset lähtevät sanamuotonsa mukaan selkeästi siitä, että velvollisuus eritellä palkka työnantajalla on vasta 1.2.2001 lukien. Ainoastaan siinä tapauksessa, että työntekijä on esittänyt vaatimuksen palkan erittelystä, on erittely tullut tehdä ennen mainittua ajankohtaa.

Koska A ei ole työsuhteensa aikana vaatinut työajan lyhennyskorvauksen erittelyä, ei työnantajalla myöskään ole edellä mainittujen allekirjoituspöytäkirjan määräysten perusteella ollut velvollisuutta eritellä työajan lyhennyskorvausta palkkalaskelmassa ennen kuin vasta 1.2.2001 lukien.

Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että A:lle hänen työsuhteensa aikana maksettu palkka sinänsä huomioon ottaen myös 4,7 prosentin suuruinen työajan lyhennyskorvaus on täyttänyt työehtosopimuksen vaatimukset. Koska A:n palkka ajalla 21.8. - 31.1.2001 on täyttänyt työehtosopimuksen mukaisen tason lisättynä työajan lyhennyskorvauksella 4,7 prosentilla, ei Nosto- ja maanrakennuspalvelu Kallioinen Oy:llä ole työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräysten mukaan velvollisuutta maksaa A:lle erillistä työajan lyhennyskorvausta mainitulta ajalta.

Työajan lyhentämistä koskevien allekirjoituspöytäkirjojen määräysten mukaan Nosto- ja maanrakennuspalvelu Kallioinen Oy:n olisi tullut 1.2.2001 alkaen tehdä palkan erittely siten, että siitä ilmenee A:lle maksettu työehtosopimuksen mukainen työajan lyhennyskorvaus. Jättäessään mainitun erittelyn tekemättä on yhtiö tietensä rikkonut työehtosopimusta. Kun A:n kanssa sovittu palkka kuitenkin edelleen mainitusta ajankohdasta lukien on täyttänyt työehtosopimuksen mukaisen tason huomioon ottaen myös työajan lyhennyskorvauksen, ei A:lla ole mainitusta ajankohdasta alkaenkaan oikeutta erilliseen työajan lyhennyskorvaukseen.

Rakennusliiton Kymen aluejärjestö ry on Suomen Maarakentajien Keskusliitolle lähettämällään 27.8.2001 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut Nosto- ja maanrakennuspalvelu Kallioisen rikkoneen työehtosopimusta sen jättäessä maksamatta A:lle työajan lyhennyskorvauksen 21.8.2000 - 28.3.2001. Kun työnantajaliitolla ei tätä ennen ole ollut tietoa siitä, että A:n palkkalaskelmissa ei työajan lyhennyskorvausta ole eritelty työehtosopimusmääräysten edellyttämin tavoin, ei työnantajaliiton voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Nosto- ja maanrakennus Kallioinen Oy on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 5 715,58 euroa, mitä ei ole riitautettu. Jutun lopputulos huomioon ottaen Suomen Maarakentajien Keskusliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Nosto- ja maanrakennuspalvelu Kallioinen Oy:n työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa Rakennusliitolle työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 1 700 euroa.

Kanne enemmälti hylätään.

Nosto- ja maanrakennuspalvelu Kallioinen Oy velvoitetaan korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut 5 715 eurolla ja 58 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Suomen Maarakentajien Keskusliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Arko, Rekola, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.