20.12.2002

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Tampereen alueella palvelubussia ajaville kuljettajille on maksettava linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 9 §:n 7 kohdan mukaista lisää,

tuomitsee Väinö Paunu Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Autoliikenteen Työantajaliiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

velvoittaa Väinö Paunu Oy:n ja Autoliikenteen Työantajaliiton yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perusteet

Tausta ja erimielisyys

Tampereen kaupungin sisäisen yhteistariffiliikenteen alettua 3.6.1996 kaikissa yhteistariffiliikenteen tunnuksilla varustetuissa linja-autoissa on Tampereen kaupungin sisäisillä matkoilla ollut samat hinnat kuin Tampereen kaupungin liikennelaitoksen linja-autoissa. Vuoden 1998 alusta sama hinnoittelu on laajentunut myös Aitolahden ja Teiskon alueelle.

Palvelubussiliikenne on Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen tilaamaa liikennettä, joka on tarkoitettu palvelemaan kaikkia, erityisesti vanhuksia ja liikuntaesteisiä sekä pyörätuolilla liikkuvia. Tampereella palveluliikennettä on hoidettu vuodesta 1998 alkaen. Nykyisin liikennettä ajetaan aikataulun mukaan 16:lla eri linjalla Tampereen kaupungin alueella. Palvelubussissa matkan hinta on sama kuin muissakin yhteistariffiliikenteen busseissa. Matkan voi maksaa yhteistariffiliikenteen matkakorteilla tai rahalla. Autot on varustettu yhteistariffitunnuksin.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, tuleeko Tampereen yhteistariffiliikenteessä palvelubussilinjaa ajaville linja-autonkuljettajille maksaa työehtosopimuksen 9 §:n 7 kohdan mukaista Tampere-lisää.

Tampere-lisää koskeva työehtosopimusmääräys

Kevään 2000 työehtosopimusneuvotteluissa asianosaisliittojen välille asetettiin työryhmä, jonka tehtävänä oli selvittää Tampereen kaupungin ja yksityisten liikennöitsijöiden välillä sovitun ja aloitetun niin sanotun yhteistariffiliikenteen vaikutuksia muun muassa kuljettajien työmäärään ja sitä, kuinka tämä otetaan huomioon palkkauksessa. Väinö Paunu Oy:n toimitusjohtaja oli mukana työryhmässä. Työryhmän työ päättyi tuloksettomana, sillä Autoliikenteen Työnantajaliitto ilmoitti, että työnantajaliitto ei tule hyväksymään minkäänlaisia korotuksia.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n Tampereen linja-auto-osasto jätti työtaistelu-uhan 10.2.2000 neljälle kyseisiä ajoja suorittavalle yritykselle. Autoliikenteen Työnantajaliitto puolestaan jätti kyseisten yritysten huoltokorjaamoita koskevan työsulku-uhan. Sovitteluyrityksistä huolimatta lakko ja työsulku alkoivat 25.2.2000. Työtaistelutoimenpiteet koskivat nimenomaan niin sanottua Tampere-lisää.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n lakko ja Autoliikenteen Työnantajaliiton työsulku laajenivat 29.3.2000 koskemaan koko työehtosopimusta ja edellä tarkoitetun neljän yrityksen työntekijöiden lisäksi kuorma-autoalaa, linja-autoalaa, linja-autoasemia ja terminaaleja koskevien työehtosopimusten soveltamispiiriin kuuluvia työntekijöitä.

Osapuolet hyväksyivät sittemmin valtakunnansovittelijan 2.4.2000 antaman toisen sovintoesityksen, jonka Tampereen yhteistariffiliikennettä koskevassa 4.9 kohdassa todetaan, että "ajalta, jonka Tampereen yhteistariffiliikenteessä työskentelevä kuljettaja ajaa ko. yhteistariffialueella, suoritetaan U-tunnuslisän määräinen lisä". Tältä osin sovintoesitys on samansisältöinen, kuin valtakunnansovittelijan heti työtaistelutoimenpiteiden alkamisen jälkeen tekemä ensimmäinen sovintoesitys.

Sovintoesityksen hyväksymisen jälkeen Tampereen yhteistariffiliikennettä koskevaa kohtaa tarkennettiin vielä siten, että viittaus U-tunnuslisään korvattiin markkamääräisellä lisällä. Samalla sopimukseen otettiin nykyisessäkin työehtosopimuksessa oleva pöytäkirjamerkintä lisän maksamisesta.

Väinö Paunu Oy on hoitanut Tampereen kaupungin järjestämää palvelubussiliikennettä vuodesta 1999 alkaen. Koska yhtiön edustaja on ollut mukana neuvotteluissa, on Autoliikenteen Työnantajaliitonkin pitänyt tietää, että palvelubussiliikennettä ajetaan yhteistariffialueella ja että nämä linja-autovuorot on merkitty yhteistariffiliikennetunnuksella. Neuvottelujen aikana Autoliikenteen Työnantajaliitto ei kuitenkaan ole missään vaiheessa tuonut esille sitä tulkintamahdollisuutta, ettei kysymyksessä olevaa lisää maksettaisi palvelubussia ajaville linja-autonkuljettajille.

Työnantajapuolen työehtosopimuksen vastainen menettely

Väinö Paunu Oy on laiminlyönyt maksaa linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 9 §:n 7 kohdan mukaista lisää koko määräyksen voimassaoloajan 2.4.2000 alkaen, vaikka palvelubussia ajavat linja-autonkuljettajat ajavat Tampereen kaupungissa Tampereen kaupungin liikennöimällä yhteistariffialueella sellaista linja-autovuoroa, joka on yhteistariffiliikennetunnuksella merkitty.

Lisän maksamisesta aiheutuneesta erimielisyydestä on neuvoteltu sekä työpaikalla että liittojen välillä. Neuvottelut ovat päättyneet tuloksettomina.

Työtuomioistuin on tuomioillaan nrot 1997:7, 1998:60 ja 2001:73 ottanut kantaa työehtosopimuksen Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevan palkkaliitteen soveltamiseen. Näissä tuomioissaan työtuomioistuin on todennut, että liikennöintisopimuksilla ei ollut merkitystä työehtosopimuksen kysymyksessä olleita määräyksiä tulkittaessa. Tuomioissa esitettyjen perustelujen pohjalta työnantajapuolen olisi tullut havaita nyt omaksumansa tulkinnan virheellisyys. Väinö Paunu Oy on näin ollen rikkonut työehtosopimusta tietensä jättämällä maksamatta palvelubussilinjaa ajaville linja-auton kuljettajille työehtosopimuksen 9 §:n 7 kohdan mukaista lisää. Autoliikenteen Työnantajaliitto on syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin tukiessaan jäsenyritystään sen jätettyä noudattamatta työehtosopimuksen selvää ja riidatonta määräystä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Väinö Paunu Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Väinö Paunu Oy ovat vaatineet Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhteistariffiliikenne

Vuoteen 1996 asti Tampereen kaupungin liikennelaitoksella (TKL) ja yksityisillä linjaliikennettä harjoittavilla yhtiöillä (yksityiset) oli erilliset lippujärjestelmät. Vuonna 1996 TKL ja yksityiset sopivat, että TKL avaa lippujärjestelmänsä yksityisille niin, että yksityiset lopettavat omat kaupungin sisäiset lippujärjestelmänsä ja kelpuuttavat TKL:n liput eli Tampereen matkakortin autoissaan ja saavat kertyvät lipputulot itselleen. Olennaista sopimuksessa on juuri se, että se koskee lupaviranomaisen liikenneluvan tai ostosopimuksen nojalla ajettavaa liikennettä, jonka yritys on ilmoittanut yhteistariffiin. Lupaviranomaisen liikenneluvan tai ostosopimuksen nojalla ajettavassa liikenteessä asiakastulot jäävät aina liikennöitsijälle toisin kuin esimerkiksi tilausajona ajettavassa palvelubussiliikenteessä. Koska osa yksityisten ajamasta linjaliikenteestä jäi yhteistariffin ulkopuolelle, sovittiin, että ne yksityisten bussivuorot, joissa hyväksytään Tampereen matkakortti, merkitään hiukan muunnellulla TKL:n tunnuksella. Siten asiakkaat tietävät, missä busseissa matkakortti kelpuutetaan. Tunnus ei siis ole "yhteistariffin tunnus" vaan merkki siitä, että ko. bussissa hyväksytään Tampereen matkakortti. Tampereen kaupungin vaatimuksesta palvelubusseissakin on mainittu, muunneltu TKL:n tunnus, jotta asiakkaat tietävät voivansa käyttää bussissa myös Tampereen matkakorttia.

Yhteistariffisopimus uudistettiin 12.5.2000. Vaikka Tampereen kaupunki oli jo aiemmin aloittanut palvelubussiliikenteen, yhteistariffisopimuksessa ei mainita palvelubussiliikennettä, sillä se ei ole yhteistariffiliikennettä.

Yhteistariffisopimus on ennen kaikkea sopimus lippuyhteistyöstä, jossa Tampereen matkakorttia käytetään teknisenä maksuvälineenä. Korttia voi käyttää myös muuten, esimerkiksi Tampereen uimahalleissa. Lippuyhteistyön myötä TKL saattoi vähentää omaa liikennettään, sillä yksityisten linja-autoyritysten bussivuorot tulivat täydentämään TKL:n omaa tarjontaa. Tampere-lisää maksetaan yksityisten hoitamassa linja-autoliikenteessäkin vain siltä osin kuin sekä yksityinen että TKL ajavat samalla reitillä. Asiakkaalla on tällöin mahdollisuus valita TKL:n ja yksityisen linja-autovuoron välillä. TKL ei aja lainkaan palvelubussiliikennettä.

Olennaista yhteistariffisopimuksessa on se, että yhteistariffissa kukin liikennöitsijä saa pitää kuljettamiensa matkustajien kuljetushinnan.

Palveluliikenne

Toisin kuin yhteistariffiliikenne, palvelubussiliikenne on tilausajoa, josta suoritetaan yksityiselle yrittäjälle kiinteä tilausajokorvaus. Matkakorttitulot vähentävät suoritettavaa korvausta, joten lipputulot eivät jää tilausajon hoitajalle. Osasta palvelubussiliikenteen kuljetuksista ei peritä lainkaan maksua.

Palveluliikenne on vuonna 1998 alkanutta Tampereen kaupungin ostamaa tilausajoliikennettä. Liikenteenharjoittajat valitaan tarjouskilpailun perusteella ja yhtiöt saavat palveluliikenteen hoitamisesta kaupungilta kiinteän tilausajokorvauksen. Tilausajosopimuksen puitteissa kaupunki voi milloin tahansa määrittää ja muuttaa palvelubusseille kuuluvia tehtäviä. Palvelubussiliikenne palvelee erityisesti vanhuksia ja liikuntarajoitteisia, mutta kuljettajan tehtävänä voi olla myös esimerkiksi ruoan kuljetus kouluihin, potilaiden kuljetus päiväsairaaloihin tai postin kuljettaminen kunnan toimipaikkojen välillä.

Palveluliikenne on osittain niin sanottua kutsuohjattua liikennettä ja osin reititettyä ja aikataulutettua liikennettä. Kutsuohjaus tarkoittaa sitä, että asiakas ilmoittaa kuljetustarpeistaan puhelimitse suoraan kuljettajalle, joka sitten ilmoittaa, milloin hän ehtii hoitamaan tilatun kuljetuksen. Mikäli puheluja ei tule, kuljettaja vain odottaa soittokutsuja. Palvelubussiliikenne hoidetaan pienemmällä kalustolla, jonka kuljettajalta ei vaadita samanlaista ajo-oikeutta kuin raskaamman kaluston kuljettajalta.

Palveluliikenteessä asiakkaat maksavat matkansa joko rahalla tai Tampereen matkakortilla. Jotta asiakkaat tietäisivät maksuksi kelpaavan Tampereen matkakortin, palvelubusseissa on Tampereen kaupungin vaatimuksesta edellä mainittu modifioitu TKL tunnus.

Linja-autoyrittäjän tulot palveluliikenteessä määräytyvät kokonaisuudessaan kaupungin kanssa tehdyn tilausajosopimuksen mukaisesti. Yrittäjä ei saa kuljetuksista lainkaan asiakasmaksutuloja, koska kertyneet kertamaksut vähennetään ajon sopimushinnasta. Osan kuljetuksista yrittäjät hoitavat perimättä asiakkailta maksua. Tällaisia kuljetuksia ovat muun muassa päiväkeskus-, päiväsairaala- ja erityislasten kuljetukset.

Palvelubussiliikenteessä ajettava reitti voi vaihdella asiakastarpeiden mukaan. Edes aikataulutettujen ajojen reitit eivät ole samoja kuin TKL:n ajamat. Valtaosa ajoista on niin sanottua kutsuohjattua liikennettä, jota ei voi luonnehtia linjaliikenteeksi. Yhteistariffiliikenteen aikatauluissa, jotka laaditaan kaksi kertaa vuodessa, ei ole tietoja palveluliikenteestä.

Väinö Paunu Oy on hoitanut Tampereen kaupungin tilausajoja palveluliikenteessä, erityislasten kuljetuksissa ja päiväkeskus- sekä päiväsairaalakuljetuksissa vuodesta 1999 alkaen. Liikennettä hoidetaan 14-16 -paikkaisilla pikkubusseilla, joiden kuljettamiseen riittää D 1 luokan ajokortti. Normaalin ison linja-auton kuljettamiseen vaaditaan D kortti.

Valtaosa palveluliikenteestä on ilman aikataulua tapahtuvaa kutsuohjattua liikennettä tietyn kaupunginosan sisällä. Päiväsairaala-ajoa, kutsuohjattua palveluajoa ja valmistelua sekä odottelua asemapaikalla on noin 70 - 80 prosenttia kuljettajan työajasta. Autonajon lisäksi palvelubussin kuljettaja muun muassa auttaa vanhuksia kulkemisessa kotioven ja auton välillä sekä kaupassa käynneissä.

Tampere-lisää koskeva työehtosopimusmääräys

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT teki kevään 2000 työehtosopimusneuvottelujen alkuvaiheessa 24.11.1999 seuraavansisältöisen muutosesityksen: "Esitämme, että Tampereen alueen sopimusliikenteessä tehdystä työstä maksetaan (X) markan suuruinen lisä. Tampereen sopimusliikenteen mukaisia palkkaehtoja noudatetaan sopimusliikenteeseen alueella, joka tapahtuu 30 km:n säteellä Tampereen keskustorilta mitattuna." Tämä työntekijäliiton tekemä muutosesitys osoittaa, että järjestöllä on ollut väärä käsitys Tampereen yhteistariffiliikenteestä. Kysymys on ollut vain kaupungin ja linja-autoyritysten välisestä lippuyhteistyösopimuksesta, jossa yksityiset linja-autoyritykset purkivat omat lippujärjestelmänsä ja suostuivat kuljettamaan Tampereen kaupungin sisällä matkustajia kaupungin matkustusvälinein. Yhteiskunta ei tue yrityksiä millään tavoin.

Työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä niin sanotusta Tampere-lisästä neuvoteltiin myös työryhmässä, jossa liittojen edustajien lisäksi mukana oli myös paikallisia osapuolten edustajia. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli perustellut vaatimusta Tampere-lisän maksamisesta sillä, että kuljettajien työmäärä kasvoi matkustajamäärän lisääntymisen vuoksi ja että TKL maksaa samasta työstä omille kuljettajilleen huomattavasti korkeampaa palkkaa. Kolmantena perusteena esitettiin, että yrityksille tulee myös lisää rahaa, josta osa kuuluu kuljettajille.

Työehtosopimusneuvotteluissa oli koko ajan kyse vain sellaisista maaseudulta Tampereelle tai päinvastoin kulkevista linjaliikenteen linja-autovuoroista, joissa yksityisen linja-autoyrityksen palveluksessa olevat kuljettajat tekevät "samaa työtä" kuin TKL:n palveluksessa olevat kuljettajat. Tällä tarkoitettiin sitä, että linja-autot ajavat samoja reittejä kuin TKL:n bussit, jolloin matkustajilla on Tampereen matkakortilla matkustaessaan mahdollisuus valita, minkä yhtiön autolla he matkustavat. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n lähtökohta Tampere-lisästä neuvoteltaessa oli edellä todetuin tavoin ollut juuri vaatimus, että samasta työstä maksetaan sama palkka. Toinen peruste lisän maksamiselle oli ollut se että yksityisen puolen kuljettajien lisääntyvä työmäärä tulisi kompensoida Tampere-lisällä. Palvelubussiliikenteessä kuljettajien työn määrässä tai laadussa ei ole kuitenkaan tapahtunut muutoksia. Tampereen palvelubusseihin ei ole tullut uutta asiakasryhmää ja lisätyötä, toisin kuin tapahtui siirryttäessä yhteistariffiliikenteeseen.

Työehtosopimuksessa oleva kirjaus Tampere-lisästä perustuu valtakunnansovittelijan esitykseen. Työehtosopimusneuvotteluissa ei keskusteltu lisän ulottamisesta palveluliikenteeseen, eikä lisän siten ole tarkoitettu ulottuvan kyseiseen liikennemuotoon. Keskustelun kohteena oli vain sellainen liikenne, jota myös TKL ajaa. Työehtosopimukseen otetulla kirjauksella "-- Tampereen kaupungin liikennelaitoksen liikennöimällä yhteistariffialueella --" Tampere-lisää koskevan sopimusmääräyksen ala supistettiin siihen alueeseen, jolla TKL liikennöi. Edellä esitetyllä kirjauksella esimerkiksi Tampereeseen kuuluva Teiskon alue jäi kokonaan pois lisän soveltamispiiristä, vaikka Tampereen matkakortti käy sielläkin maksuvälineenä. Tämä johtuu siitä, että TKL ei liikennöi mainitulla alueella eivätkä yksityisten linja-autoyritysten kuljettajat siten tee "samaa työtä" kuin TKL:n kuljettajat.

Työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä

Palvelubussiliikenne on alkanut jo ennen kuin työehtosopimuksella on sovittu Tampere-lisän maksamisesta. Työehtosopimusneuvotteluissa ei missään vaiheessa puhuttu mahdollisen Tampere-lisän maksamisesta myös palveluliikenteen kuljettajille, vaan neuvotteluissa käsiteltiin vain sellaista linjaliikennettä, jota myös TKL hoitaa. Työnantajaliitolla ei neuvotteluissa ole voinut olla velvollisuutta tuoda esille tulkintaa, jonka mukaan solmittavan työehtosopimuksen mukainen lisä ei koskisi palvelubussiliikennettä. Velvollisuus uuden sopimusmääräyksen soveltamisalaa koskevien käsitysten esittämiseen on ollut AKT:llä, joka halusi asiasta uuden määräyksen työehtosopimukseen.

Koska työehtosopimuksen määräyksen soveltaminen kysymyksessä olevassa tilanteessa on tulkinnanvarainen, ei Väinö Paunu Oy ole tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä Autoliikenteen Työnantajaliitto ole myöskään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Perustelut

Erimielisyys

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, tuleeko Tampereen kaupungin alueella palvelubussia ajaville linja-autonkuljettajille maksaa linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 9 §:n 7 kohdassa tarkoitettua niin sanottua Tampere-lisää.

Liittojen välillä on käyty erimielisyysneuvottelut työehtosopimuksen soveltamisesta vain Väinö Paunu Oy:ssä. Tämän vuoksi työtuomioistuin jättää työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin nojalla kanteen tutkimatta siltä osin kuin siinä on esitetty työehtosopimuksen tulkintaa yleisesti koskeva vahvistusvaatimus.

Palvelubussiliikenne

Tampereen kaupungissa on vuodesta 1998 alkaen harjoitettu palvelubussiliikennettä siten, että kaupunki on tarjouskilpailun perusteella tehnyt yksityisten liikenteenharjoittajien kanssa sopimuksia palveluliikenteen hoitamisesta sopimuksen mukaisilla linjoilla Tampereen kaupungin alueella. Palveluliikenteen hoidosta liikennöitsijälle maksetaan sovitun laskutusperusteen mukaan määräytyvä korvaus.

Työtuomioistuimelle on jätetty palvelubussiliikenteestä Tampereen kaupungin jakamaa tiedotusaineistoa ja muuta asiakirjaselvitystä. Palvelubussit liikennöivät numeroitujen linjojen mukaisesti eri alueilla pysähtyen palvelubussiliikennettä koskevan aikataulun mukaisesti linjan tietyissä pisteissä. Asiakkaan kutsusta palvelubussit poikkeavat linjalta ilmoitettuun osoitteeseen. Osa palvelubusseista liikennöi ilman aikataulun mukaisia kokoontumispaikkoja pelkästään asiakkaan kuljettajalle puhelimitse tai muulla tavoin toimittaman kutsun perusteella kaupungin tietyllä alueella. Palvelubussit on tarkoitettu palvelemaan ikääntyneitä ja liikkumisesteisiä henkilöitä, mutta myös muut tamperelaiset voivat käyttää niitä. Varsinaisen kuljetustyön ohella kuljettajat avustavat tarvittaessa matkustajia liikkumisessa auton ja kuljetuksen määränpäänä olevan osoitteen välillä sekä myös muussa asioinnissa. Palvelubussissa asiakas voi maksaa matkan joko rahalla tai Tampereen kaupungin matkakortilla. Matkan hinta on sama kuin kaupungin liikennelaitoksen busseissa. Osa kuljetuksista on sellaisia, joissa asiakkailta ei peritä lainkaan maksua kuljetuksesta. Tällaisia ovat muun muassa päiväkeskus-, päiväsairaala- ja erityislastenkuljetukset. Palvelubussit on varustettu Tampereen kaupungin hyväksymällä yhteistariffiliikenteen tunnuksella.

Työnantajapuolen ilmoituksen mukaan, jota ei ole riitautettu, suurin osa palveluliikenteestä on ilman aikataulua tapahtuvaa kutsuohjattua liikennettä. Kuljettajan työajasta noin 70 - 80 prosenttia on päiväsairaala-ajoa, kutsuohjattua palveluajoa sekä valmistelua ja odottelua asemapaikalla.

Työtuomioistuimessa todistelutarkoituksessa kuullun Väinö Paunu Oy:n toimitusjohtajan C:n mukaan palvelubussiliikenteen hoitamisesta kaupungin kanssa tehty sopimus on luonteeltaan määräaikainen tilausajosopimus, jonka mukaisesti liikennöitsijä asettaa kaupungin käyttöön pikkubussin kuljettajineen sovittua tunti- ja kilometrikorvausta vastaan. Vaikka kaupunki on numeroinut eri alueilla liikennöivät palvelulinjat, ne eivät aja mitään varsinaista linjaa. Eri linjoilla palvelubusseilla saattaa olla aikataulun mukaiset ajankohdat, jolloin ne ovat tietyissä pisteissä. Näistä matkustajia kuljetetaan heidän haluamiinsa osoitteisiin kaupungin tietyllä alueella. Asiakkaiden tarpeista johtuen myös autojen kulkemat reitit vaihtelevat päivittäin. Palvelubusseissa yhteistariffiliikenteen tunnus on sen osoittamiseksi, että niissä hyväksytään maksuvälineenä Tampereen kaupungin matkakortti. Paunun mukaan Tampereen kaupungin liikennelaitos ei missään vaiheessa ole hoitanut palvelubussiliikennettä kaupungissa.

Tampere-lisää koskevan työehtosopimusmääräyksen syntyvaiheista esitetty selvitys

Tampereen kaupungin ja yksityisten liikennöitsijöiden välillä on ensimmäistä kertaa vuonna 1996 sovittu yhteistariffin käytöstä siinä liikenteessä, jonka Tampereen kaupungin alueella linja-autoliikennettä harjoittavat yritykset ovat ilmoittaneet yhteistariffiin. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on kevään 2000 työehtosopimusneuvotteluissa tehnyt työehtosopimuksen muutosesityksen, joka on koskenut Tampereen yhteistariffiliikenteessä työskenteleville linja-autonkuljettajille maksettavaa lisäpalkkaa. Asiakirjaselvityksenä vaatimuksen perusteluista työtuomioistuimelle on jätetty työntekijäpuolen tekemiä työnseisausilmoituksia ja yleisötiedotteita.

Palkankorotusvaatimusta on perusteltu sillä, että yhteistariffiin siirtymisen jälkeen yksityisten liikenteenharjoittajien palveluksessa olevien kuljettajien työmäärä on lisääntyneiden matkustajamäärien johdosta kasvanut. Toisena perusteena on viitattu Tampereen kaupungin liikennelaitoksen palveluksessa oleville kuljettajille maksettuun korkeampaan palkkaan. Työntekijäpuoli on katsonut, että koska yksityisten liikenteenharjoittajien palveluksessa olevat kuljettajat yhteistariffiliikenteeseen siirtymisen jälkeen tekevät samaa työtä kuin kaupungin liikennelaitoksen palveluksessa olevat kuljettajat, tulee myös heidän palkkaansa korottaa. Kolmantena perusteena lisää koskevalle vaatimukselle on esitetty se, että yhteistariffisopimukseen siirtyminen on lisännyt liikennöitsijöiden tuloja, joista osan on katsottu kuuluvan kuljettajille. Työnantajaliitto on torjunut esitetyt vaatimukset, mikä sittemmin on johtanut valtakunnallisiin työtaistelutoimenpiteisiin. Työtaistelutoimenpiteet ovat päättyneen valtakunnansovittelijan tekemän sovintoehdotuksen hyväksymiseen. Valtakunnansovittelijan esityksestä osapuolet ovat sopineet muun muassa Tampere-lisää koskevasta määräyksestä sen sisältöisenä kuin se on nykyisinkin työehtosopimuksessa.

Työehtosopimuksen määräyksen hyväksymistä edeltäneistä osapuolten välisistä neuvotteluista työtyötuomioistuimessa on kuultu todistajina Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n palkkasihteeriä A:ta ja Autoliikenteen Työnantajaliiton toimitusjohtajaa B:tä sekä toimitusjohtaja C:tä.

A on kertonut, että työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä Tampere-lisää käsittelemään asetetussa työryhmässä työntekijäpuolelta on lisää koskevan vaatimuksen perusteluiksi esitetty yhteistariffiliikenteessä työskentelevien kuljettajien lisääntynyt työmäärä ja palkkauksen saaminen yhdenmukaiseksi Tampereen kaupungin liikennelaitoksen linja-autonkuljettajien palkkauksen kanssa. Työryhmä on kokoontunut ainoastaan muutaman kerran ja asiaa on käsitelty vain pintapuolisesti. Työryhmässä esille on tullut se, että lisän maksaminen koskee Tampereen kaupungin alueella tapahtuvaa liikennettä.

B:n mukaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on työehtosopimusneuvotteluissa esittänyt Tampere-lisän maksamisen perusteeksi edellä mainitut kolme syytä. Neuvottelujen alkuvaiheen jälkeen, kun selväksi oli tullut se, että yhteistariffiliikenne ei ollut yhteiskunnan tukemaa sopimusliikennettä, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n vaatimus on tarkentunut. Lisää haluttiin maksettavaksi siinä liikenteessä, jota Tampereen kaupungin liikennelaitos harjoittaa. Ennen sovintoesityksen hyväksymistä osapuolten välillä saavutettiin yksimielisyys siitä, että Tampere-lisän maksamista ei uloteta Tampereen kaupunkiin kuuluvan Teiskon alueelle, koska Tampereen kaupungin liikennelaitos ei liikennöi kysymyksessä olevalla alueella. B on ennen valtakunnansovittelijan esityksen hyväksymistä pyytänyt tältä varmennuksen siihen, että Tampere-lisää koskeva määräys ei tule sovellettavaksi muuhun kuin siihen liikenteeseen, jota Tampereen kaupungin liikennelaitos ajaa. Varmennus käy ilmi työtuomioistuimelle jätetyn, valtakunnansovittelijan 2.4.2000 tekemän pöytäkirjan 8 §:stä.

B on edelleen kertonut, että Tampere-lisää koskeneissa neuvotteluissa ei palvelubussiliikenne ole ollut esillä. Työnantajaliitto on sen sijaan samoissa työehtosopimusneuvotteluissa tehnyt työehtosopimuksen muutosesityksen, jossa on ollut kysymys palvelubussinkuljettajien jättämisestä eräiden esityksessä mainittujen työaikamääräysten soveltamisen ulkopuolelle. Työnantajaliiton näkemyksen mukaan nuo määräykset eivät soveltuneet palvelubussiliikenteeseen, jonka luonne poikkesi vuoroliikenteestä.

C:n mukaan työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä asetetussa Tampere-lisän maksamista selvittäneessä työryhmässä esillä olivat olleet vain Tampereen kaupungin liikennelaitoksen liikennöintialueella ajettavat normaalit bussireitit. Liikenteestä näillä reiteillä oli tehty kartoitus, jonka perusteella työnantajapuoli oli selvittänyt työntekijäpuolelle ajoaikoja, joilta lisä tulisi maksettavaksi. Lisän maksaminen palvelubussiliikenteessä ei ole tässä yhteydessä tai muutoinkaan ollut esillä työryhmässä. Työntekijäpuoli oli esittänyt vaatimuksen lisän maksamisesta vasta pari vuotta työehtosopimuksen solmimisen jälkeen.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen 9 §:n 7 kohdan mukaan määräyksessä mainitun suuruista lisää maksetaan Tampereen yhteistariffiliikenteessä työskentelevälle kuljettajalle ajalta, jonka kuljettaja ajaa kysymyksessä olevalla yhteistariffialueella. Määräykseen sisältyvässä pöytäkirjamerkinnässä todetaan, että lisää maksetaan siltä ajalta, kun linja-autonkuljettaja ajaa Tampereen kaupungissa Tampereen kaupungin liikennelaitoksen liikennöimällä yhteistariffialueella sellaista linja-autovuoroa, joka on yhteistariffiliikennetunnuksella merkitty.

Edellä mainitut määräykset on otettu työehtosopimukseen valtakunnansovittelijan tekemän sovintoehdotuksen pohjalta työtaistelutoimenpiteiden jälkeen. Työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseen liittyvässä valtakunnansovittelijan tekemässä pöytäkirjassa on todettu nimenomaisesti, että lisää maksetaan vain siltä osin kuin Tampereen kaupungin liikennelaitoksen ja yksityisen yhteistariffiliikennöitsijän ajamat alueet ovat päällekkäisiä. Tämä maininta pöytäkirjaan on otettu Autoliikenteen Työnantajaliiton toimitusjohtajan tekemän Tampere-lisää koskevan määräyksen soveltamisalan varmistamista koskevan kysymyksen johdosta. Myös sovintoehdotuksen hyväksymistä edeltäneissä neuvotteluissa on esitetyn selvityksen mukaan todettu se, että Tampere-lisää ei ole tarkoitettu maksettavaksi Tampereen kaupunkiin kuuluvalla Teiskon alueella, koska Tampereen kaupungin liikennelaitos ei liikennöi tällä alueella. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan kysymys liikennöinnin alueellisesta ulottuvuudesta on työehtosopimusneuvotteluissa tarkoittanut nimenomaan reittien päällekkäisyyttä, sillä Tampereen kaupungin liikennelaitos liikennöi vain vakioreiteillä eikä muunlainen liikenne ole ollut neuvotteluissa esillä.

Yhtenä perusteena Tampere-lisää koskevan määräyksen ottamiselle työehtosopimukseen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on esittänyt, että yhteistariffiin siirtymisen jälkeen yksityisten liikenteenharjoittajien palveluksessa oleville kuljettajille tulee maksaa samasta työstä sama palkka kuin Tampereen kaupungin liikennelaitoksen palveluksessa oleville kuljettajille. Työntekijäliiton taholta ei muutosvaatimuksesta neuvoteltaessa ole esitetty, että Tampere-lisän maksaminen tulisi ulottaa myös palvelubussinkuljettajiin. Tampereen kaupungin liikennelaitos ei ole missään vaiheessa harjoittanut palvelubussiliikennettä eivätkä palvelubussit myöskään ole ajaneet samoja reittejä kuin liikennelaitoksen liikennöimät bussit. Palvelubussinkuljettajien työstä esitetyn selvityksen perusteella työtä ei muutoinkaan voida pitää samana työnä kuin kaupungin liikennelaitoksen linja-autonkuljettajien työ.

Työehtosopimusmääräysten syntyvaiheista on pääteltävissä, että Tampere-lisän maksaminen on tarkoitettu koskemaan vain sellaista liikennettä, jossa Tampereen kaupungin liikennelaitoksen ja yksityisten yhteistariffiliikennöitsijöiden liikennöimät reitit ovat päällekkäisiä. Palvelubussiliikenteessä liikennöinti ei tapahdu työehtosopimusmääräyksessä tarkoitetuin tavoin Tampereen kaupungin liikennelaitoksen liikennöimällä yhteistariffialueella. Näin ollen pelkästään siitä seikasta, että palvelubussit on merkitty yhteistariffiliikenteen tunnuksella, ei voi johtua, että Tampere-lisä tulisi maksettavaksi myös palvelubussiliikenteessä toimiville Väinö Paunu Oy:n kuljettajille.

Jättäessään Tampere-lisän maksamatta palvelubussiliikenteessä työskenteleville autonkuljettajille Väinö Paunu Oy ei siten ole rikkonut työehtosopimusta. Näin ollen ei myöskään Autoliikenteen Työnantajaliitto ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on velvollinen korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Väinö Paunu Oy:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asian laadun ja sen hoidon edellyttämät toimenpiteet kohtuullinen oikeudenkäyntikulujen määrä on 700 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT velvoitetaan korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Väinö Paunu Oy:n oikeudenkäyntikulut 700 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Virtanen, Sutela, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.