20.2.2002

Vaatimukset

A on vaatinut työtuomioistuinta

ensisijaisesti vahvistamaan, että A:lla on oikeus tuomioistuinten tuomareiden ja lakimiesten palkkauksesta tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen nojalla saada mainitun virkaehtosopimuksen T13-palkkausluokan mukaista palkkaa 1.2.2000 lukien, tai

toissijaisesti vahvistamaan, että Kuopion käräjäoikeuden 22.5.2000 antama päätös, siltä osin kuin A on sijoitettu T13-palkkausluokkaan, on ollut mainitun virkaehtosopimuksen mukainen, ja

velvoittamaan valtiovarainministeriön korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Oikeusministeriö ja AKAVA-JS ovat solmineet 19.4.2000 tarkentavan virkaehtosopimuksen tuomioistuinten tuomareiden ja lakimiesten palkkauksesta. Mainittu virkaehtosopimus on tullut voimaan 1.2.2000 ja ollut allekirjoituspöytäkirjan mukaan voimassa 31.1.2001 saakka. Oikeusministeriö antoi 5.5.2000 ohjeet palkkausjärjestelmäuudistuksesta ja sen täytäntöönpanosta.

Virkaehtosopimuksen liitteen 1 mukaan T11-palkkausluokkaan kuuluu käräjäoikeuksissa 135 käräjätuomaria ja T13-palkkausluokkaan 239 käräjätuomaria. Virkaehtosopimuksen liitteen 2 mukaan käräjäoikeuksissa A27-palkkausluokassa olleista käräjätuomareista 180 siirrettiin palkkausluokkaan T13 ja 71 palkkausluokkaan T11. Myös A26-palkkausluokassa olleet 64 käräjätuomaria siirrettiin palkkausluokkaan T11.

Oikeusministeriö on sittemmin päättänyt, että Kuopion käräjäoikeudessa aiemmin olleet neljä A27-palkkausluokan käräjäoikeuden virkaa siirretään uuteen palkkausjärjestelmään siten, että kolmen käräjätuomarin A27-palkkausluokan virat siirretään palkkausluokkaan T13 ja yksi käräjätuomarin virka palkkausluokkaan T11. A27-palkkausluokassa ovat olleet käräjätuomarit A, B, C ja D.

Kuopion käräjäoikeus päätti 22.5.2000 muuttaa D:n, C:n ja A:n A27-palkkausluokan virat T13-palkkausluokkaan ja B:n A27-palkkausluokan viran T11-palkkausluokkaan. B oli tyytymätön käräjäoikeuden tekemään päätökseen, minkä vuoksi asiasta käytiin virkaehtosopimuslain mukainen välitön neuvonpito Kuopion käräjäoikeuden va. laamannin ja käräjätuomari B:tä edustavan luottamusmiehen välillä 30.5.2000. Neuvotteluissa ei päästy yksimielisyyteen, minkä johdosta asia siirrettiin käsiteltäväksi oikeusministeriön ja AKAVA-JS:n välillä paikallisneuvottelussa. Oikeusministeriön ja AKAVA-JS:n välillä paikallisneuvottelu pidettiin 4.10.2000 ja pöytäkirja allekirjoitettiin 22.11.2000.

Oikeusministeriö katsoi, että Kuopion käräjäoikeus ei toiminut annetun soveltamisohjeen mukaisesti, kun se muutti neljästä A27-palkkausluokassa olleesta käräjätuomarista kolmen B:tä myöhemmin sanotun palkkausluokan saaneen käräjätuomarin virat T13-palkkausluokkaan ja B:n T11-palkkausluokkaan. AKAVA-JS oli asiasta samaa mieltä. Mainitut sopijapuolet kehottivat yksimielisesti Kuopion käräjäoikeutta käsittelemään asian uudelleen ja noudattamaan siinä virkaikäjärjestystä osapuolten tarkoittamalla tavalla.

Käräjäoikeus muutti tämän jälkeen 14.12.2000 B:n, D:n ja C:n A27-palkkausluokan virat T13-palkkausluokkaan ja A:n viran T11-palkkausluokkaan 1.2.2000 alkaen.

Kuopion käräjäoikeutta perustettaessa vuonna 1993 Kuopion käräjäoikeuden tuomarit asetettiin seuraavaan virkaikäjärjestykseen: E, F, G, D, C ja A. Suonenjoella asuvan ja Suonenjoen sivukansliaa hoitaneen G:n siirryttyä Pieksämäen käräjäoikeuden laamanniksi tuli G:n tuolloinen A27-palkkausluokan käräjätuomarin virka täytettäväksi. Itä-Suomen hovioikeus asetti viran saannin ehdoksi, että valittavan käräjätuomarin sijaintipaikka on Suonenjoki.

Kuopion käräjätuomareista D, C ja A hakivat virkaa, mutta kieltäytyivät hyväksymästä pysyväksi toimipaikakseen sivukansliaa. Itä-Suomen hovioikeus jätti tämän vuoksi D:n, C:n ja A:n virkahakemuksen tutkimatta ja esitti virkaan B:tä. Korkein oikeus äänestyksen jälkeen pysytti hovioikeuden päätöksen ja B valittiin kyseiseen virkaan vuonna 1997. B oli kuitenkin virkaiässä selkeästi D:n, C:n ja A:n jäljessä.

Oikeusministeriön 5.5.2000 antamassa soveltamisohjeessa päätäntävalta sopimuksen piiriin kuuluvan virkamiehen palkkauksen muuttamisesta uskottiin asianomaiselle virastolle. Kuopion käräjäoikeus teki päätöksen 22.5.2000 tämän mukaisesti. Päätöksen mukaan A:n, B:n, C:n ja D:n virkojen sijoittaminen T-palkkausluokkiin oli perustettava tuomarina ja/tai lakimiehenä toimimiseen taikka kokemuslisään laskettavaan aikaan, kuitenkin siten, että D:n, C:n ja A:n kesken ratkaisu perustui käräjäoikeuden virkanimitysten yhteydessä vuonna 1993 vahvistettuun virkaikäjärjestykseen. Käräjäoikeus oli vertailtuaan edellä mainittuja seikkoja tullut siihen lopputulokseen, että asianomaisten käräjätuomareiden virkojen muuntamisjärjestykseksi T-palkkausluokkiin tuli D, C, A ja B. Tämän mukaisesti käräjäoikeus muutti D:n, C:n ja A:n A27-palkkausluokan virat T13-palkkausluokkaan ja B:n A27-palkkausluokan viran T11-palkkausluokkaan.

Ministeriö oli paikallisneuvotteluissa vedonnut siihen, että Kuopion käräjäoikeus ei toiminut ministeriön virkaehtosopimuksen antaman soveltamisohjeen mukaisesti. Käräjäoikeus kuitenkin päätöksessään nojautui soveltamisohjeessa mainittuun virkaikään ja tuomarina tai lakimiehenä toimimisikään sekä kokemuslisään laskettavaan aikaan.

Uuden palkkausjärjestelmän käyttöönotto aiheutti sen, että aiemmin saman palkkausluokan A27 käräjätuomarin virat muutetaan eri palkkausluokkien eli T11 ja T13 käräjätuomarien viroiksi. Uudella virkaehtosopimuksella tosiasiallisesti luotiin käräjäoikeuksiin T13 ja T11-palkkausluokan käräjätuomareiden virat. Vaikka muodollisesti tässä yhteydessä ei ollut kysymys virkojen perustamisesta tai käräjätuomarin virkaan nimittämisestä, jatkossa viran tultua auki käräjätuomari nimitetään tuomareiden nimittämistä koskevan lainsäädännön mukaisesti joko T13- tai T11-palkkausluokan mukaiseen käräjätuomarin virkaan.

Virkaehtosopimuksen palkkausjärjestelmän käyttöönoton yhteydessä ne käräjätuomarit, jotka siirretään palkkausluokasta A27 T13-palkkausluokan käräjätuomarin virkaan saavat tosiasiallisen virkaylennyksen ja ne käräjätuomarit, jotka siirretään T11-palkkausluokan virkaan, saavat tosiasiallisen virka-alennuksen, koska heidän taulukkopalkkansa laskee. Henkilökohtaisen palkan lasku oli tosin estetty virkaehtosopimuksessa olevalla takuulisällä.

Valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan virkaehtosopimuksessa ei saa sopia virkaylennysperusteista, joten virkaehtosopimuksen soveltamisohjeessa tai sopijaosapuolten yhteisessä tulkintasuosituksessa ei voida myöskään pätevästi antaa määräystä, jonka mukaan ylemmän eli T13-palkkausluokan virkaan siirretään tuomarit pelkästään niin sanotussa virastokohtaisessa virkaikäjärjestyksessä, joka määräytyisi asianomaisen viraston palkkausluokkaparemmuuden perusteella.

Oikeusministeriön käyttämä virkaikäjärjestys ei perustu lakiin. Oikeusministeriö oli siinä sivuuttanut perustuslain 125 §:n 2 momentissa säädetyt yleiset nimitysperusteet. Tuomareita oli nimitystä vastaavalla tavalla siirretty paremmin ja huonommin palkattuihin virkoihin noudattamatta hakumenettelyä, jossa kunkin tuomarin säädetyt nimitysperusteet olisi tutkittu.

Virkaehtosopimuksen tulkinnassa oli lisäksi otettava huomioon tasa-arvolain ja Rooman sopimuksen määräykset palkkasyrjinnän kieltämisestä. Rooman sopimuksen 141 artiklan 1-kohdan mukaan jokainen jäsenvaltio huolehtii sen periaatteen noudattamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka. Edellä mainitun artiklan 2-kohdan mukaan palkalla tarkoitetaan tavallista perus- tai vähimmäispalkkaa ja muuta korvausta, jonka työntekijä suoraan tai välillisesti saa työnantajaltaan työstä tai tehtävästä rahana tai luontoisetuna. Samalla palkalla ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää tarkoitetaan, että palkka, joka maksetaan työhön käytetyn ajan perusteella, on sama samasta tehtävästä.

Nyt riidan kohteena olevan virkaehtosopimuksen 4 §:n mukaan virkaan kuuluvien tehtävien vaativuuden perusteella suoritettava peruspalkka määräytyy viroittain virkaehtosopimuksen liitteen mukaan. Tätä virkaehtosopimuksen määräystä ei voida käytännössä tulkita siten, että tulkinta johtaisi tasa-arvolain ja Rooman sopimuksen vastaiseen palkkasyrjintään. Kuopion käräjäoikeudessa oli ennen virkaehtosopimuksen palkkausjärjestelmän uudistusta kolme miespuolista ja yksi naispuolinen käräjätuomari samanlaisissa tehtävissä ja he saivat saman palkkausluokan mukaista palkkaa. Oikeusministeriön ja AKAVA-JS:n paikallisneuvottelussa ilmoittaman virkaehtosopimuksen tulkinnan mukaan Kuopion käräjäoikeudessa olisi naispuolinen käräjätuomari eli kantaja sijoitettava alemman palkkausluokan eli T11 mukaiseen virkaan, kun miespuoliset käräjätuomarit saisivat T13-palkkausluokan mukaisen viran. Tällainen virkaehtosopimuksen tulkinta olisi ristiriidassa tasa-arvolain 7 ja 8 §:n, Rooman sopimuksen 141 artiklan, samapalkkaisuusdirektiivin 75/117/ETY ja naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua työelämässä koskevan direktiivin 76/207/ETY määräysten kanssa.

Perustuslain 6 §:n ja valtion virkamieslain 11 §:n mukaan yhdenvertaisuus tässä tapauksessa edellyttää, että kaikille käräjätuomareille maksetaan sama palkka, koska jokaisella on sama virkavastuu ja samat tehtävät. Samaa työtä tekevät käräjätuomarit on perusteettomasti jaettu kahteen palkkausluokkaan. Työkokemuksen työnantajalle tuottama hyöty tuli korvatuksi kokemuslisillä ilman jakoa T11 ja T13-palkkausluokkiin.Yhdenvertaisuus myös edellyttää, ettei käräjätuomareita jaeta eriarvoisiin asemiin sen perusteella, missä saman oikeuslaitoksen virastossa he syystä tai toisesta työskentelevät. Käräjätuomareiden sijoittuminen eri palkkausluokkiin oli monien vaiheiden jälkeen toteutunut eri virastoissa eri tavalla. Helsingin käräjäoikeuden laamanni oli 5.6.2000 päättänyt Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomareiden palkkaluokkiin sijoittelusta ja tässä päätöksessä ratkaisu oli perustettu A27-palkkausluokassa olleiden käräjätuomareiden osalta tuomarina ja vastaavissa lakimiestehtävissä laskettavaan aikaan, eikä niin sanottuun palkkaluokkaparemmuuteen. Tätä Helsingin käräjäoikeuden laamannin päätöstä ei ollut muutettu ja oikeusministeriö oli sen siten tosiasiallisesti hyväksynyt.

Perustuslain 106 §:n mukaisesti oli etusija annettava perustuslain 6 §:n 2 momentin ja 125 §:n 2 momentin säännöksille sitäkin suuremmalla syyllä, kun virkaikäjärjestystä ei ollut säädetty laissa.

Kuopion käräjäoikeus teki virastona 22.5.2000 palkkausluokkiin sijoittelua koskevan päätöksen oikeusministeriön soveltamisohjeessaan antaman valtuutuksen mukaisesti. Päätös ei ollut virkaehtosopimuksen vastainen, joten oikeusministeriö ja AKAVA-JS eivät olleet käymissään neuvotteluissa voineet pätevästi edellyttää käräjäoikeutta muuttamaan tekemäänsä päätöstä.

Toissijainen vahvistusvaatimus perustuu siihen, että virkaan nimittämispäätös oli oikeuskäytännössä hyväksytty osaksi julkisen vallan käyttöä. Uuden palkkausjärjestelmän toimeenpano palkkaluokkiin sijoittelupäätöksineen oli verrattavissa virkaan nimittämiseen ja luonteensa puolesta sitä oli siksi pidettävä myös osana julkisen vallan käyttöä.

Kun työtuomioistuimen tehtävänä on työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan ratkaista muun muassa virkaehtosopimuksia koskevat riita-asiat, kun on kysymys siitä, onko jokin menettely virkaehtosopimuksen mukainen, on kantajalla intressi saada vahvistettua, voidaanko Kuopion käräjäoikeuden laamannin toukokuussa 2000 tekemää päätöstä kantajaa koskevilta osin pitää virkaehtosopimuksen mukaisena. Kantajalle jää joka tapauksessa mahdollisuus saattaa hallintotuomioistuinlinjalla käsiteltäväksi kysymys siitä, onko Kuopion käräjäoikeuden laamanni kantajaa kuulematta ja ilman tämän suostumusta voinut uudella päätöksellä pätevästi kumota aiemman päätöksen. Helsingin käräjäoikeuden laamannin päätös, jossa ratkaisevana perusteena oli ollut tuomarin tehtävissä laskettava aika, ei ollut virkaehtosopimuksen vastainen.

Tasa-arvovaltuutetun lausunto

A on kanteen tueksi esittänyt työtuomioistuimelle lausunnon, jossa tasa-arvovaltuutettu on tasa-arvolain säännösten kannalta ottanut kantaa käräjätuomareiden riidanalaiseen palkkausjärjestelyyn A:n tapaukseen verrattavassa tilanteessa Lahden käräjäoikeudessa.

Tasa-arvovaltuutetun lausunnon mukaan palkkasyrjinnästä voi olla kyse vain silloin, jos työntekijään sovelletaan epäedullisempia palkkaehtoja kuin mitä sovelletaan toiseen tai toisiin työntekijöihin. Tuomareiden ja lakimiesten palkkauksesta tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen mukaan uuden palkkausjärjestelmän käyttöönottovaiheessa kenenkään voimassa olevaa palkkausta ei alennettu siitä, mikä se oli järjestelmän voimaantulohetkellä. Kuitenkin palkkausjärjestelmän uudistus vaikutti siten, että toisaalta palkkausluokkaan T11 ja toisaalta palkkausluokkaan T13 sijoitettujen, aiemmin samassa palkkausluokassa A27 olleiden tuomareiden välille syntyi palkkaero. Palkkaero muodostui toisaalta peruspalkkojen erosta ja toisaalta siitä, että kokemuslisät samoin kuin mahdolliset johtamislisät määräytyivät tiettynä prosenttiosuutena peruspalkasta.

Palkkasyrjinnästä saattoi tasa-arvolain 8 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan olla kyse vain silloin, kun eri suuruista palkkaa maksettiin saman työnantajan palveluksessa oleville samaa tai samanarvoista työtä tekeville työntekijöille. Lausunnon mukaan samassa käräjäoikeudessa ja myös eri käräjäoikeuksissa, jotka kaikki ovat saman oikeuslaitoksen virastoja, työskentelevien käräjätuomareiden oli katsottava olevan saman työnantajan palveluksessa.

Tasa-arvolain 8 §:n 2 momentin 2 kohdassa kielletään työnantajaa soveltamasta samaa tai samanarvoista työtä tekevään työntekijään tai työntekijöihin epäedullisempia palkkaehtoja sukupuolen perusteella. Laki kieltää sekä välittömän että välillisen sukupuolen perusteella tapahtuvan syrjinnän ja kielto koskee myös palkkausta. Se, onko sukupuoli ollut menettelyn vaikuttimena, ei ole ratkaisevaa arvioitaessa menettelyn syrjivyyttä. Ollakseen syrjivää menettelyltä ei edellytetä, että se olisi toteutettu syrjivässä tarkoituksessa vaan oleellisia ovat menettelyn tosiasialliset vaikutukset. Tasa-arvolautakunta on kahdessa vuonna 2001 antamassaan ratkaisussa katsonut, että yksikin vastakkaista sukupuolta oleva verrokki riittää syrjintäolettaman muodostumiseen, jos palkkasyrjinnän muut edellytykset täyttyvät. Myös oikeuskirjallisuudessa on katsottu todistustaakan jakaantuvan palkkasyrjintäriidoissa niin, että työntekijän on osoitettava työnantajan soveltavan häneen toisenlaisia palkanlaskentaperusteita kuin vastakkaista sukupuolta oleviin samaa taikka samanarvoista työtä tekeviin työntekijöihin. Jos työntekijä tässä onnistuu, työnantajan on syrjintäolettaman kumoamiseksi puolestaan osoitettava, että palkkaerot johtuvat muusta hyväksyttävästä syystä kuin asianomaisen sukupuolesta. Näin asia lienee ainakin niissä tapauksissa, joissa palkkaeriarvoisuuden ei voida osoittaa johtuvan välittömästi jostakin neutraalista perusteesta.

Syrjintäolettaman syntyminen kantajien ja verrattavien käräjätuomareiden välille riippuu oleellisesti käräjätuomareiden palkkauksessa sovellettavista palkanmaksuperusteista. Nämä perusteet määriteltiin tarkentavassa virkaehtosopimuksessa seuraavasti:
1) peruspalkka, joka määräytyi virkaan kuuluvien tehtävien vaativuuden perusteella
2) kokemuslisä, joka oli työkokemuksen pituuden perusteella määräytyvä prosenttiosuus peruspalkasta sekä
3) johtamislisä, joka myös oli tietty prosenttiosuus peruspalkan ja kokemuslisien yhteismäärästä.

Käräjätuomareiden peruspalkat määräytyvät palkkausluokkien perusteella. Oikeusministeriön soveltamisohjeissa määritettiin ne kriteerit, joilla viraston tuli tehdä ratkaisunsa virkojen sijoittamisesta palkkausluokkiin niissä tapauksissa, joissa saman palkkausluokan viroista osa muuttui ylempään ja osa alempaan palkkausluokkaan. Nämä kriteerit olivat tilanteesta riippuen joko yleiset virkaylennysperusteet, virastokohtainen virkaikä eli rangi tai tuomari- ja lakimiehenä toimimisikä taikka kokemuslisään laskettava aika. Lausunnon mukaan kriteerien suhde palkanmääräytymisperusteisiin oli kuitenkin epäselvä. Ohjeissa ei ilmennyt, mikä olisi ohjeiden mukainen palkanmääräytymisperuste.

Lausunnossa on viitattu EY-oikeuteen sisältyvään tehokkuusperiaatteeseen liittyvään vaatimukseen palkkausjärjestelmien läpinäkyvyydestä eli avoimuudesta. Avoimuuden vaatimus edellyttää, että työntekijät saattoivat saada selville, mitkä eri tekijät missäkin määrin vaikuttavat heidän palkkaukseensa. Avoimuuden vaatimus koskee kaikkia palkanosia. Avoimuuden puute tässä tapauksessa puoltaa käsitystä syrjintäolettaman syntymisestä.

Kun otetaan vielä huomioon käräjätuomareiden palkkauksessa sovellettavat virkaehtosopimuksen mukaiset palkanmääräytymisperusteet, erityisesti peruspalkan määräytyminen työn vaativuuden perusteella, sekä se, mitä edellä on todettu syrjintäolettaman syntymisen kriteereistä, voitiin asiassa katsoa syntyvän palkkasyrjintäolettama. Naispuoliselle käräjätuomarille maksetaan pienempää peruspalkkaa kuin miespuoliselle käräjätuomarille, vaikka heidän saman työnantajan palveluksessa tekemänsä työt ovat samoja.

Tasa-arvolain 8 §:n 3 momentin mukaan työnantaja voi kumota syrjintäolettaman, jos hän voi osoittaa menettelylleen hyväksyttävän syyn.

Tasa-arvolain mukaisen hyväksyttävän syyn tulee olla jokin materiaalinen eli asiallinen peruste. Työnantaja ei voi kumota palkkasyrjintäolettamaa vetoamalla pelkästään johonkin muodolliseen seikkaan, kuten siihen, että menettely perustuu työ- tai virkaehtosopimukseen tai hallinnolliseen määräykseen. Muun muassa EY:n tuomioistuin on useissa ratkaisuissaan katsonut kollektiivisopimusten määräykset syrjiviksi. Samapalkkaisuusdirektiivin mukaan jäsenvaltiot ovat velvollisia poistamaan kaiken laeista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä johtuvan samapalkkaisuusperiaatteen vastaisen syrjinnän. Samoin sellaiset kollektiivisten sopimusten määräykset, jotka ovat samapalkkaisuusperiaatteen vastaisia, tulee julistaa tai voida julistaa mitättömiksi tai niitä tulee voida muuttaa. Näin ollen pelkästään se seikka, että virkojen sijoittaminen eri palkkausluokkiin perustuu oikeusministeriön soveltamisohjeeseen, ei sellaisenaan ole hyväksyttävä peruste palkkaeroille. On tarkasteltava sitä asiallista syytä, jonka nojalla heidät on asetettu eri palkkausluokkiin.

Virkaehtosopimuksen mukainen peruspalkan määräytymisperuste on työn vaativuus. Oikeusministeriön tasa-arvovaltuutetulle antamasta palkkausjärjestelmän uudistusta koskevasta selvityksestä käy kuitenkin ilmi, ettei sopimuksen laatimisessa pyrittykään siihen, että peruspalkka määräytyisi ainakaan kaikissa tapauksissa yksinomaan virkaan kuuluvien tehtävien vaativuuden perusteella. Samaa tai samanarvoista työtä tekeviä työntekijöitä on siis ollut tarkoituskin sijoittaa eri palkkausluokkiin.

Oikeusministeriön tasa-arvovaltuutetulle antamasta selvityksestä käy edelleen ilmi, että työn vaativuuden arvioinnin ohella toinen peruste, josta käräjätuomareiden sijoittaminen palkkausluokkaan eli heidän peruspalkkansa riippuu, on työn laatuun ja tai määrään vaikuttava kokemus ja henkilökohtaiset ominaisuudet. Peruspalkka määräytyy siis kahden eri kriteerin nojalla. Edellä todettiin avoimuuden vaatimuksen edellyttävän, että työntekijöiden tulee voida tietää sekä ne perusteet, joilla palkkaus määräytyy, että myös se, missä määrin mikäkin peruste palkkaukseen vaikuttaa. Tarkasteltavana oleva palkkausjärjestelmä ei tältäkään osin vastaa palkkauksen avoimuudelle asetettavia vaatimuksia.

Sinänsä tavoitetta ottaa työn laatuun ja määrään vaikuttava kokemus ja henkilökohtaiset ominaisuudet huomioon tuomareiden palkkauksessa useamman samoja virkoja koskevan palkkausluokan avulla voidaan pitää yhdenmukaisena tasa-arvolain esitöissä esitetyn näkemyksen kanssa. Hallituksen esityksen perusteluissa lähdettiin siitä, että työntekijät voidaan samapalkkaisuusperiaatetta rikkomatta sijoittaa eri palkkausluokkiin sillä perusteella, että he ovat urakehityksessään eri vaiheissa.

Kokemus ja henkilökohtaiset ominaisuudet on palkkausperusteena sinänsä neutraali kriteeri. Neutraalien kriteerien syrjivyydessä on kiinnitetty huomiota siihen, miten ne vaikuttavat naisiin ja miehiin ryhminä yleensä koko normin soveltamisalueella. Tasa-arvovaltuutetun saaman selvityksen mukaan ei ole valmiita tilastoja siitä, millä tavalla nais- ja mieskäräjätuomarit sijoittuvat eri palkkausluokkiin. Tämä tieto ei ole tässä tapauksessa menettelyn syrjivyyden arvioimisessa ratkaiseva. Koska peruspalkka koostuu myös työn vaativuudesta, tällaiset tilastot eivät kertoisi yksin siitä, miten kokemus ja henkilökohtaiset ominaisuudet palkkausperusteena vaikuttavat naisten ja miesten palkkaukseen. Oleellista tässä jutussa kuitenkin on se, että kokemusta ja henkilökohtaisia ominaisuuksia ei myöskään ole sellaisenaan, sisällöltään yhtenäisenä kriteerinä, sovellettu tuomareiden palkanmääräytymisperusteena. Työnantajan menettelyn syrjivyyden arvioimiseksi onkin vielä selvitettävä, voidaanko eri asemaan asettaminen palkkauksessa käyttämällä rangia palkkaluokkiin sijoittamisen perusteena selittää hyväksyttävästi kokemuksen ja henkilökohtaisten ominaisuuksien palkitsemisella.

Silloin kun peruspalkan eron hyväksyttävyyttä arvioidaan henkilökohtaisten ominaisuuksien huomioon ottamisen tavoitteesta käsin, on arvioitava, edustaako rangin mukainen järjestys samalla tuomareiden kokemuksen ja henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella muodostuvaa järjestystä. Tuomarin sijoitus rangissa riippuu siitä, missä vaiheessa hän on saanut virastossa kyseisen palkkausluokan viran tai milloin hänen virkansa on kuoppakorotusten kautta nostettu tuohon palkkausluokkaan. Oikeudenkäymiskaaren 23 luvun 1 §:ssä viitataan virkaikään, joka määrää tuomioistuimessa äänestysjärjestyksen. Säännöksen mukaan äänestys suoritetaan virkaikäjärjestyksessä siten, että nuorin jäsen lausuu ensin ja puheenjohtaja viimeiseksi mielipiteensä. Jos tuomioistuimen jäsen esittelee asian, hänen on kuitenkin ensin sanottava mielipiteensä. Tämä säännös viittaa siihen, että virkaiän eli rangin katsotaan kertovan tuomareiden kokemuksesta.

Virkanimitysten yhteydessä virkaan pyritään valitsemaan kokemukseltaan ja ominaisuuksiltaan pätevin hakija. Virkanimityksissä kiinnitetään huomiota yleisiin virkaylennysperusteisiin, jotka myös oikeusministeriön soveltamisohjeissa mainitaan ensisijaisina perusteina tehtäessä päätöksiä virkojen palkkausluokkiin sijoittamisesta. Voitaneen katsoa, että virkanimitysten yhteydessä kokemusta ja osaamista arvioidaan laajasti ja kokonaisvaltaisesti. Sijainti rangissa ei sen sijaan ole seikka, jonka perusteella henkilö sinänsä ansioituu esimerkiksi korkeamman palkkausluokan tuomarin virkaan. Jos palkkaeroja perustellaan eroilla kokemuksessa ja henkilökohtaisissa ominaisuuksissa, työnantajan asia on osoittaa, että ylempään palkkausluokkaa sijoitettua käräjätuomaria voidaan muulla kuin vain rangijärjestyksen perusteella pitää alempaan palkkausluokkaan sijoitettua käräjätuomaria kokeneempana ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa puolesta pätevämpänä.

Syynä muiden perusteiden kuin yleisten virkaylennysperusteiden käyttöön on mainittu nimitystoimivallan puuttuminen ja se, että tuomarin arviointi virkaylennysperusteita käyttäen on mahdollista vain nimittämismenettelyn yhteydessä. Vaikka näin olisi, nimitystoimivallan puuttuminen ei kuitenkaan sinänsä tee joitain muita palkkausluokkiin sijoittamisen perusteita kuten rangia hyväksyttäväksi kriteeriksi osoittamaan henkilöiden kokemusta ja henkilökohtaisia ominaisuuksia.

Vastaus kannevaatimuksiin

Oikeusministeriö, joka valtiovarainministeriön määräyksestä on vastannut kanteeseen, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Oikeusministeriö on lisäksi vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan oikeusministeriön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kuopion käräjäoikeuden 14.12.2000 tekemä päätös vastasi tuomioistuinten tuomareiden ja lakimiesten palkkauksesta tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen tehneiden sopijaosapuolten yksimielistä kantaa.

Oikeusministeriöllä on virkaehtosopimusasetuksen 7 §:ssä säädetty toimivalta antaa tarvittaessa soveltamismääräyksiä ja -ohjeita tekemiensä tarkentavien virkaehtosopimusten täytäntöönpanosta ja soveltamisesta. Tämän toimivallan nojalla oikeusministeriö oli antanut 5.5.2000 päivätyn soveltamisohjeen palkkausuudistuksen täytäntöönpanosta. Saman toimivallan nojalla ministeriö oli kehottanut Kuopion käräjäoikeutta käsittelemään mainitun tuomareiden A-palkkausluokkien T-palkkausluokiksi muuttamisasian uudelleen ja siinä noudattamaan sopimusosapuolten yksimielistä kantaa.

Rangilla tarkoitetaan virastokohtaista tuomareiden järjestystä. Järjestys määräytyy palkkausluokkaparemmuuden perusteella. Saman palkkausluokan piirissä järjestys määräytyi ajan perusteella eli sen mukaan, milloin palkkausluokka on saatu. Kuopion käräjäoikeudessa käräjätuomareiden B:n ja A:n välinen virkaikä oli tullut ratkaistuksi Kuopion käräjäoikeuden Suonenjoelle sijoitetun käräjätuomari A27 viran täyttöä koskevassa nimitysmenettelyssä vuonna 1997, jolloin virkaan tuli nimitetyksi B. A sai sanotun palkkausluokan vasta 1.1.1999. Tältä pohjalta myös Kuopion käräjäoikeuden käräjätuomarit asetettiin virkaikäjärjestykseen käräjäoikeuden itsensä toimesta ja tiedot julkaistiin valtiokalenterissa vuodelle 2000. Sopimusosapuolten toimivaltaan ei kuulu muuttaa viraston virkaikäjärjestystä. Virkaikäjärjestys saattoi muuttua vain nimittämismenettelyn kautta.

Kun Kuopion käräjäoikeuden päätöksessä 22.5.2000 oli poikettu sen itsensä vahvistamasta virkaikäjärjestyksestä ja kun päätöksen oikeellisuus oli riitautettu ja saatettu neuvottelumenettelyssä käsiteltäväksi, sopimusosapuolten yksimielinen kannanotto oli saattaa asia Kuopion käräjäoikeudessa uudelleen ratkaistavaksi, minkä käräjäoikeus sitten tekikin. Kantajan vaatimus, että T13-palkkausluokka olisi tullut ratkaista kyseisten henkilöiden välillä näiden tuomarina toimimisiän taikka kokemuslisään laskettavan ajan perusteella, ei ollut hyväksyttävä, koska peruste oli toissijainen tilanteessa, jossa sopimusosapuolten yhteisen näkemyksen mukaan ensisijainen peruste oli ollut käytettävissä.

Kantajan esittämä näkemys siitä, että A27-palkkausluokan käräjätuomarinviran siirtäminen T11-palkkausluokkaan merkitsisi virka-alennusta, oli virheellinen. Palkkausluokat T11 ja A27 olivat keskimäärin samaa tasoa 1.2.2000, mikä ilmeni tuolloin voimassa olleista palkkataulukoista. Lisäksi takuulisäsäännöksellä varmistettiin, ettei kenenkään palkkaus uudistuksessa alentunut. Vastaavat taulukkopalkat 1.3.2001 lukien osoittivat, että T11 oli selkeästi ja paikkakunnasta riippumatta A27-palkkausluokan mukaista lähtö- ja loppupalkkausta korkeampi.

Virkaehtosopimuksen soveltamisohjeiden ja sopijaosapuolten yhteisten tulkintasuositusten antaminen oli välttämätöntä uudistuksen täytäntöönpanemiseksi samalla tavalla eri tuomioistuimissa. Uudistuksessa ei ollut kyse virkaan nimittämisestä vaan palkkausluokkatarkistusten kohdentumiseen verrattavasta ratkaisutoiminnasta eli niin sanottujen kuoppien jaosta. Tuomareiden kuopat oli kohdennettu ainakin 20 vuoden aikana virastokohtaista virkaikäjärjestystä noudattaen, joten aikaisempaan käytäntöön nähden tilanteessa ei ollut mitään uutta. Tilanteessa, jossa virastokohtainen virkaikä oli selkeästi todettavissa, kuten Kuopion tapauksessa, ei voitu käyttää virastokohtaista virkaikää laajempaa perustetta. Vielä laajempien eli yleisten virkaylennysperusteiden käyttäminen uudistuksessa olisi edellyttänyt, että kaikki tuomarit olisi nimitetty T-palkkausluokan virkoihin nimitystoimivallan omaavien viranomaisten toimesta, mitä ei uudistuksen luonne huomioon ottaen nähty aiheelliseksi. Käytetty virkaikä oli objektiivinen ratkaisuperuste, joka ei muuttanut viraston virkamiesten keskinäistä aikaisempiin nimitysratkaisuihin perustuvaa järjestystä. Peruste nojautui myös lakiin, koska siitä oli säädetty oikeudenkäymiskaaren 23 luvun 1 §:ssä.

Asiassa ei ole syyllistytty tasa-arvolain, Rooman sopimuksen tai direktiivien vastaisesti palkkasyrjintään. Valtion virkamiesten palkkaus on pääosiltaan palkkausluokkaperusteista. Kullakin viralla oli oma palkkausluokka ja saman nimisiä virkoja on useissa eri palkkausluokissa. Viime vuosien aikana tehdyissä palkkausuudistuksissa oli pyritty siihen, että virkamiehen palkkaus määräytyisi hoidettavien tehtävien vaativuuden ja henkilökohtaisen työsuorituksen perusteella. Tuomaripalkkausta uudistettaessa selkeä ja kaikkien siihen osallisten tahojen yksimielinen kanta oli, että tuomarin palkkausta ei voitu rakentaa henkilökohtaisen työsuorituksen arvioinnin perustalle, koska se olisi vastoin tuomioistuinten ja tuomareiden perustuslaissa säädettyä riippumattomuutta. Tuomarin arvioiminen katsottiin mahdolliseksi vain virantäyttömenettelyssä. Tämän takia tuomareiden palkkausuudistus rakennettiin edelleen palkkausluokkaperustalle ja ottamalla käyttöön uudet T-palkkausluokat. Siinä pyrittiin ottamaan huomioon tuomarin virkojen vaativuus eri tuomioistuimissa eli muun muassa toimialan laajuus, erityisasiantuntemus ja oikeusasteet ja tuomarien kokemuksesta tai muusta syystä johtuva edellytys tehdä laadukkaampaa ja sitä kautta vaativampaa työtä.

Käräjätuomarien virat kuten muidenkin isojen tuomariryhmien virat tulivat uudistuksessa kahteen eri palkkausluokkaan. Uudistuksella yhtenäistettiin palkkausta, koska aikaisemmin käytettyjä palkkausluokkia oli enemmän. Yhteen palkkausluokkaan siirtymistä ei pidetty oikeana, koska katsottiin, että tuomarien työssä oli laajasti arvioiden laadullisia ja määrällisiä eroja johtuen asianomaisten kokemuksesta ja ominaisuuksista siinä määrin, että ne eivät tulleet palkkauksellisesti riittävästi huomioon otetuiksi pelkästään kokemus- tai johtamislisinä. Pidettiin siis edelleen perusteltuna, että saman nimisiä virkoja oli yhtä useammassa palkkausluokassa.

Ylemmän eli T13-palkkausluokan virkoja, joita oli kaikista käräjätuomareiden viroista 64 prosenttia, ja alemman T11-palkkausluokan virkoja, joita oli 36 prosenttia käräjätuomareiden viroista, kohdennettaessa oikeusministeriö pyrki siihen, että eri käräjäoikeuksissa virkoja oli samassa suhteessa. Kun oikeusministeriön päätöksellä 5.5.2000 Kuopion käräjäoikeuteen tuli T13-palkkausluokkaan kuuluvia käräjätuomarinvirkoja viisi eli 71 prosenttia ja T11-palkkausluokkaan kaksi virkaa eli 29 prosenttia, voitiin todeta, että ratkaisu oli Kuopion käräjäoikeudelle hieman keskimääräistä parempi.

Tuomareiden palkkausuudistuksen toteuttaminen siten, että käräjäoikeuksia kohdeltiin tasapuolisesti ja että palkkausluokkaparemmuus käräjäoikeuden sisällä aikaisemmin samaa palkkausta saaneiden tuomareiden kesken tuli ratkaista virkaiän perusteella, ei miltään osin nojaudu sukupuoli- tai muihin epäasiallisiin taikka poikkeuksellisiin perusteisiin, mikä osoittaisi palkkasyrjintään.

Oikeusministeriö ei ollut hyväksynyt Helsingin käräjäoikeuden menettelyä käräjätuomareiden palkkausluokkiin sijoittamisessa. Asia oli kuitenkin tarkoituksenmukaisuussyistä päätetty hoitaa siten, että myös rangin mukaan palkkausluokkaan T13 kuuluneet mutta käräjäoikeuden päätöksen mukaan palkkausluokkaan T11 sijoitetut käräjätuomarinvirat oli siirretty palkkausluokkaan T13. Sovitun virkarakenteen säilyttämiseksi myöhemmin avoimiksi tulevia T13-palkkausluokan käräjätuomarin virkoja muutetaan vastaava määrä palkkausluokan T 11 viroiksi.

Perustelut

1. Tapahtumatiedot

Aon työskennellyt käräjätuomarina Kuopion käräjäoikeudessa. Hänen virkansa on 1.1.1999 lukien 31.1.2000 saakka ollut sijoitettuna palkkausluokkaan A27.

Oikeusministeriön ja AKAVA-JS:n välillä solmitussa ja 1.2.2000 voimaan tulleessa virkaehtosopimuksessa on sovittu käräjätuomareiden sijoittamisesta uusiin T11- ja T13-palkkausluokkiin. Oikeusministeriö on antanut 5.5.2000 ohjeen palkkausjärjestelmän täytäntöönpanosta. Oikeusministeriön päätöksen mukaan Kuopion käräjäoikeuden neljästä A27-palkkausluokan käräjätuomarin virasta kolme sijoitettiin palkkausluokkaan T13 ja yksi käräjätuomarin virka palkkausluokkaan T11.

Kuopion käräjäoikeuden 22.5.2000 tekemän päätöksen mukaan A:n A27-palkkausluokan virka siirtyi T13-palkkausluokkaan ja käräjätuomari B:n vastaava virka T11-palkkausluokkaan. B:n riitautettua asian käräjäoikeus sopijapuolten erimielisyysneuvotteluissa saavuttaman yksimielisen kannan mukaisesti muutti 14.12.2000 A:n ja B:n virkojen palkkausluokkia siten, että B:n virka sijoitettiin palkkausluokkaan T13 ja A:n palkkausluokkaan T11 takautuvasti 1.2.2000 alkaen.

Oikeusministeriön täytäntöönpano-ohjeen mukaan tapauksessa, jossa saman A-palkkausluokan viroista osa muuttuu ylempään ja osa alempaan T-palkkausluokkaan, virasto tekee ratkaisunsa soveltaen yleisiä virkaylennysperusteita. Mikäli virastolla ei ole nimittämistoimivaltaa ao. virkojen suhteen, ratkaisu tulee tehdä noudattaen virkaikää eli ns. rangia. Jos virastoissa ei ole muotoutunut tällaista järjestystä, voidaan ratkaisu ohjeen mukaan perustaa tuomarina tai lakimiehenä toimimisikään taikka kokemuslisään laskettavaan aikaan. Käräjäoikeuden 22.5.2000 tekemä päätös perustui siihen, että Kuopion käräjäoikeudessa ei ollut nyt kysymyksessä olevilta osin muotoutunut sellaista virkaikäjärjestystä, joka olisi voitu ottaa palkkausluokkiin sijoittelun perustaksi. Tämän vuoksi sijoittaminen on perustettu tuomarina tai lakimiehenä toimimisikään ja kokemuslisään laskettavaan aikaan. Näillä molemmilla perusteilla arvioituna A tuli käräjäoikeuden päätöksen mukaan sijoittaa palkkausluokkaan T13 ennen B:tä. Käräjäoikeuden myöhemmin tekemä uusi päätös on perustettu virastokohtaiseen virkaikäjärjestykseen eli rangiin. B oli nimitetty käräjätuomarin A27-virkaan vuonna 1997, kun A oli saanut sanotun palkkausluokan viran vuonna 1999.

2. Erimielisyys

A on vaatinut ensisijaisesti vahvistamaan, että hänellä on oikeus T13-palkkausluokan mukaiseen palkkaan 1.2.2000 lukien. A:n käsityksen mukaan Kuopion käräjäoikeudessa ei ole muotoutunut sellaista virkaikäjärjestystä, jonka mukaan B olisi asetettava hänen edelleen palkkausluokkiin sijoittelussa. Näin ollen ratkaisevaa oli tuomarina tai lakimiestehtävissä toimiminen taikka kokemuslisään laskettava aika. Sen mukaan B on virkaiässä selkeästi A:n jäljessä ja oikean virkaikäjärjestyksen mukaan A olisi tullut sijoittaa T13-palkkausluokkaan ennen B:tä.

A on perusteluissaan viitannut myös siihen, että virkaehtosopimuksin ei voida sopia virkaylennysperusteista. Näin ollen ei voida myöskään antaa määräyksiä, joiden mukaan ylemmän palkkausluokan virkaan siirretään tuomarit pelkästään ns. virastokohtaisessa virkaikäjärjestyksessä, joka määräytyisi ao. viraston palkkausluokkaparemmuuden perusteella. Oikeusministeriön soveltamisohjeet ohittavat perustuslain 125 §:n 2 momentissa säädetyt yleiset nimitysperusteet. Tuomareita on nimitystä vastaavalla tavalla siirretty paremmin ja huonommin palkattuihin virkoihin noudattamatta hakumenettelyä, jossa kunkin tuomarin säädetyt nimitysperusteet olisi tutkittu.

Kannetta on edelleen perusteltu vetoamalla Rooman sopimuksen ja tasa-arvolain säännöksiin. Miehille ja naisille tulee maksaa samasta tai samanarvoisesta työtä sama palkka. Riidanalaisen virkaehtosopimuksen 4 §:n mukaan virkaan kuuluvien tehtävien vaativuuden perusteella suoritettava peruspalkka määräytyy viroittain virkaehtosopimuksen liitteen mukaan. Tätä määräystä ei kantajan mukaan voida käytännössä tulkita niin, että se johtaisi tasa-arvolain ja Rooman sopimuksen vastaiseen palkkasyrjintään. Virkaehtosopimuksen tulkinta, jonka mukaan yksi naispuolinen käräjätuomari sijoitetaan palkkausluokkaan T11 ja kolme miespuolista käräjätuomaria palkkausluokkaan T13, on ristiriidassa tasa-arvolain 7 ja 8 §:n, Rooman sopimuksen 141 artiklan, samapalkkaisuusdirektiivin ja naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua työelämässä koskevan direktiivin määräysten kanssa.

Kanteessa on vielä katsottu, että käräjätuomareiden tehtävät ja vastuut ovat tässä tapauksessa samanlaiset. Perustuslain 6 § ja valtion virkamieslain 11 § edellyttävät, että kaikille käräjätuomareille maksetaan sama palkka. Yhdenvertaisuus myös edellyttää, ettei käräjätuomareita jaeta eri arvoisiin asemiin myöskään sillä perusteella, missä saman oikeuslaitoksen virastossa he syystä tai toisesta työskentelevät.

Toissijaisesti A on vaatinut vahvistamaan, että Kuopion käräjäoikeuden 22.5.2000 antama päätös, jolla A on sijoitettu T13-palkkausluokkaan on ollut mainitun virkaehtosopimuksen mukainen.

3. Sopimisoikeuden ylittäminen

Työtuomioistuin on ensiksi ottanut kantaa väitteeseen siitä, että kysymyksessä olevin sopimusjärjestelyin on sovittu edellä mainituista valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan sopijapuolten säännöstämiskompetenssin ulkopuolelle jäävistä asioista.

Valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 2 momentin mukaan virkaehtosopimuksin sovittavissa olevia asioita eivät ole muun muassa virkasuhteen syntyminen taikka sen lakkaaminen lukuun ottamatta irtisanomisaikaa ja irtisanomisen perusteita. Lain 2 §:n 3 momentin mukaan sopia ei saa eräistä palvelussuhteen ehdoista kuten esimerkiksi virkaylennysperusteista.

Tarkentavassa virkaehtosopimuksessa sovitussa järjestelyssä on ollut kysymys jo olemassa olleiden virkojen palkkauksen tarkistamisesta. Palkat kuuluvat tällaisessa tapauksessa niihin palvelusuhteen ehtoihin, joista voidaan sopia virkaehtosopimuksin. Oikeusministeriön ohjeet virkaehtosopimuksen täytäntöönpanosta jättävät jossakin määrin harkinnanvaraiseksi sen, millä perusteella kussakin yksikössä uusiin palkkausluokkiin sijoittaminen tapahtuu. Sovittua menettelyä ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan nyt kysymyksessä olevilta osin voida pitää niin selvästi nimitysmenettelyyn rinnastettavana ja siten sopimisoikeuden ulkopuolelle jäävänä asiana, että virkaehtosopimuksen täytäntöönpano-ohjeet olisi tämän vuoksi jätettävä kanteessa esitetyillä perusteilla soveltamatta.

4. Käräjätuomareiden yhdenvertainen kohtelu palkkausluokkiin sijoittelussa

Työtuomioistuin on toiseksi ottanut kantaa siihen, loukkaako virkaehtosopimus ja sen soveltamisohje A:n oikeutta perustuslaissa, tasa-arvolaissa ja valtion virkamieslaissa turvattuun yhdenvertaiseen kohteluun.

4.1 Tasa-arvovaltuutetun lausunto

Tasa-arvovaltuutettu on edellä todetussa lausunnossaan päätynyt siinä esittämillään perusteilla katsomaan, että asiassa on syntynyt palkkasyrjintäolettama, kun käräjätuomarille oli maksettu pienempää peruspalkkaa kuin muille käräjätuomareille, vaikka heidän saman työnantajan palveluksessa tekemänsä työt olivat samoja. Työnantaja voi kuitenkin kumota tämän syrjintäolettaman osoittamalla, että sillä on ollut menettelyynsä hyväksyttävä syy.

Edelleen lausunnon mukaan virkaehtosopimuksen mukainen palkan määräytymisperuste on työn vaativuus. Saadun selvityksen mukaan sopijapuolten tarkoituksena ei kuitenkaan ollut sijoittaa kaikkia samaa tai samanarvoista työtä tekeviä samaan palkkausluokkaan, vaan heidän peruspalkkansa riippuu myös työn laatuun tai määrään vaikuttavasta kokemuksesta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista.

Kokemus ja henkilökohtaiset ominaisuudet ovat palkkausperusteina sinänsä neutraali kriteeri. Oleellista on kuitenkin se, että tätä kriteeriä ei ole sellaisenaan, sisällöltään yhtenäisenä sovellettu tuomareiden palkanmääräytymisperusteena. Tuomarin sijoitus rangissa riippuu siitä, missä vaiheessa hän on saanut virastossa kyseisen palkkausluokan viran tai milloin hänen virkansa on kuoppakorotusten kautta nostettu tuohon palkkausluokkaan. Sijainti rangissa ei kuitenkaan ole seikka, jonka perusteella henkilö ansioituu esimerkiksi korkeampaan virkaan. Viraston sisäinen virkaikäjärjestys ei sellaisenaan ole hyväksyttävä kriteeri osoittamaan henkilöiden kokemusta ja henkilökohtaisia ominaisuuksia.

4.2 Syrjintäolettama

Tasa-arvolain 8 §:n 2 momentin mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä mainitun lain 7 §:ssä kiellettynä syrjintänä muun muassa silloin, jos työnantaja soveltaa työntekijään tai työntekijöihin sukupuolen perusteella epäedullisempia palkka- tai muita palvelussuhteen ehtoja kuin yhteen tai useampaan muuhun työnantajan palveluksessa samassa tai samanarvoisessa työssä olevaan työntekijään.

Asian aiemmissa käsittelyvaiheissa ei ole riitautettu sitä kanteen lähtökohtaa, että A ja B ovat Kuopion käräjäoikeuden käräjätuomareina tehneet samaa tai samanarvoista työtä. Oikeusministeriö on asian pääkäsittelyistunnossa kuitenkin väittänyt, että B:n työ Kuopion käräjäoikeuden Suonenjoen sivukanslian ainoana tuomarina olisi ollut vaativampaa kuin A:n työ Kuopion käräjäoikeudessa. Työtuomioistuimesta annetun lain 31 §:n 2 momentin mukaan pääkäsittelyssä asianosainen ei saa vedota sellaiseen seikkaan, johon ei ole vedottu valmistelussa ellei asianosainen saata todennäköiseksi, että hänen menettelynsä johtuu pätevästä syystä. Tällaista selvitystä työtuomioistuimelle ei ole esitetty. Tämän vuoksi työtuomioistuin jättää oikeusministeriön väitteen mainitun lainkohdan nojalla vasta pääkäsittelyssä esitettynä huomiotta.

A on saanut samasta työstä pienempää peruspalkkaa kuin toista sukupuolta oleva B. Tämän vuoksi ja tasa-arvovaltuutetun lausunnossa syrjintäolettaman syntymisestä esitettyihin perusteisiin viitaten työtuomioistuin katsoo, että tässä tilanteessa on syntynyt tasa-arvolain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu syrjintäolettama. Tasa-arvolain 8 §:n 3 momentin mukaan työnantajan ei kuitenkaan ole katsottava rikkoneen kyseistä syrjinnän kieltoa, jos hän voi osoittaa, että hänen menettelynsä on johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin työntekijän sukupuolesta.

4.3 Hyväksyttävä syy

4.3.1 Arvioinnin lähtökohdat

Oikeusministeriö on esittänyt, että syynä aiemmin samassa palkkausluokassa olleiden käräjätuomarinvirkojen sijoittamiselle kahteen eri palkkausluokkaan oli palkkausuudistukseen käytettävissä olleiden varojen rajallisuus. Se ei sallinut kaikkien palkkausluokassa A27 olleiden käräjätuomarinvirkojen sijoittamista palkkausluokkaan T13. Yhteen palkkausluokkaan siirtymistä ei pidetty myöskään sen vuoksi oikeana, koska tuomarin työssä katsottiin olevan laajasti arvioiden laadullisia ja/tai määrällisiä eroja johtuen asianomaisten kokemuksesta ja ominaisuuksista siinä määrin, että ne eivät tule palkkauksellisesti riittävästi huomioon otetuiksi pelkästään kokemus- ja johtamislisinä. Järjestöjen ja oikeusministeriön kesken vallitsi täysi yhteisymmärrys uudistuksen toteuttamisesta ja sen toteuttamistavasta. Tehtävien vaativuuksissa ei uudistuksen yhteydessä tapahtunut muutoksia. Tuossa yhteydessä ei myöskään arvioitu käräjätuomareiden henkilökohtaisia ominaisuuksia.

Oikeusministeriö on edelleen vedonnut siihen, että ns. kuoppakorotuksia on vakiintuneesti jaettu rangijärjestyksen mukaan. Kysymyksessä oleva tilanne ei olennaisesti poikkea tästä järjestelystä.

Työtuomioistuin toteaa, että A:n viran sijoittaminen palkkausluokkaan T11 on johtunut keväällä 2000 solmitusta virkaehtosopimuksesta, joka on edellyttänyt aiemmin palkkausluokassa A27 olleiden käräjätuomarinvirkojen sijoittamista joko palkkausluokkaan T11 tai T13. Palkkausluokkasijoittelussa työnantaja on noudattanut oikeusministeriön ohjeita kyseisen virkaehtosopimuksen täytäntöönpanosta ja A on sijoitettu B:tä alempaan palkkausluokkaan hänen virastokohtaisen virkaikänsä perusteella. A:n sukupuolen ei ole väitetty vaikuttaneen työnantajan ratkaisuun.

Tasa-arvolain mukaan hyväksyttävälle syylle asetettavia vaatimuksia on selostettu edellä tasa-arvovaltuutetun lausunnon yhteydessä. Hyväksyttävälle syylle on oltava materiaalinen eli asiallinen peruste. Työ- tai virkaehtosopimuksen noudattaminen sellaisenaan ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan käy tällaiseksi syyksi. Bilka-tapauksessa C-170/84 EY:n tuomioistuin on katsonut, että syrjivältä vaikuttava menettely voi olla objektiivisesti perusteltu, mikäli sillä on hyväksyttävä ja todellinen tavoite, ja käytetyt keinot ovat tarpeellisia ja oikeasuhtaisia tavoitteen saavuttamiseksi. Hyväksyttävä syy voi liittyä esimerkiksi johonkin sosiaalipoliittiseen tavoitteeseen taikka työtehtävien kannalta merkityksellisen ammatillisen kokemuksen palkitsemiseen, kuten muun muassa Danfoss II -ratkaisussa C-109/88 ja tapauksessa Nimz C-184/89. Oikeuttamisperusteen on oltava sellainen, että se on todellisuudessa vaikuttanut ratkaisuun. Jälkeenpäin esitettyjä tai ilmenneitä syitä ei voida ottaa huomioon (näin 26.6.2001 annetussa ratkaisussa C-381/99 Brunnhofer, k. 76).

Tasa-arvolain 8 §:n 2 momentin 2 kohdasta ja 3 momentista ilmenee, että hyväksyttävän syyn perusteella on voitava selittää kaikkien saman työnantaja palveluksessa olevien, samaa työtä tekevien välillä olevat palkkaerot. Esillä olevassa tapauksessa tämä merkitsee sitä, että palkkavertailu ja hyväksyttävän syyn vaatimus on ulotettava koskemaan kaikkia samoissa tehtävissä toimivia käräjätuomareita riippumatta siitä, missä käräjäoikeudessa he työskentelevät.

4.3.2 Yhdenvertaisuuden vaatimus hyväksyttävän syyn arvioinnissa

Kanteessa on vedottu muun ohessa perustuslaissa taattuun yhdenvertaisuuteen samapalkkaisuusvaatimuksen tueksi.

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännös sisältää mielivaltaisen kohtelun kiellon ja vaatimuksen samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Kansalaisia, tässä tapauksessa virkamiehiä ei saa asettaa keskenään erilaiseen asemaan, jos he ovat oikeudellisesti katsoen samanlaisessa tilanteessa. Tämän muodollisen yhdenvertaisuuden lisäksi perustuslain säännös ilmaisee esitöiden mukaan ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta (hallituksen esitys n:o 309/1993 s. 42). Pykälässä on edelleen säädetty syrjintäkielloista sekä erikseen sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä yhteiskunnallisessa toiminnassa ja työelämässä.

Esillä olevassa tapauksessa kantajan sijoittaminen palkkausluokkaan T11 on johtunut viime kädessä virkaehtosopimuksen soveltamisohjeista. Ne on oikeusministeriö antanut valtion virkaehtosopimusasetuksen 7 §:ssä tarkoitettuina määräyksinä ja ohjeina virkaehtosopimuksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta. Ohjeista on neuvoteltu asianomaisten henkilöstöjärjestöjen kanssa valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 4 §:ssä määrätyllä tavalla. Soveltamisohjeet ovat siten osa virkaehtosopimusratkaisua. Jos virkaehtosopimuksen teksti antaa sijaa erilaisille vaihtoehdoille, soveltamisohjeiden on kuitenkin pysyttävä perusoikeussäännösten ja muiden lakien, kuten tasa-arvolain ja valtion virkamieslain asettamissa rajoissa. Valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 3 momentin 3 kohdasta seuraa, ettei virkaehtosopimus muutenkaan saa olla pakottavan lainsäädännön vastainen, vaikka sopimuksen kohteena oleva asia, kuten palkkaus, sinänsä kuuluisi sovittavien asioiden piiriin.

Työtuomioistuimen käsityksen mukaan yhdenvertaisuutta koskeva sääntely asettaa korkeat vaatimukset perusteille, joiden nojalla voitaisiin poiketa samanlaisen kohtelun noudattamisesta. Esimerkiksi taloudellisten voimavarojen rajallisuus ei käy perusteeksi sille, että resursseja jaetaan epätasaisesti (näin KHO 17.10.2001 t. 2529). Esitetty koskee myös sopimustoimintaa. Yhdenvertaisuuden vaatimus jättää kuitenkin liikkumavaraa ensinnäkin sellaisille sopimuksille tai niiden soveltamisohjeille, joilla voidaan esimerkiksi palkkaeroja tasoittamalla edistää tosiasiallisen tasa-arvon saavuttamista. Jos sopimuksella on jokin tällainen perusoikeuksienkin kannalta hyväksyttävä tavoite, sen saavuttamiseksi tarvittavien keinojen on oltava tarpeellisia ja oikeasuhtaisia erottelun asteeseen nähden. Mikäli jotakin tällaista perustetta ei ole, erilaiseen kohteluun johtavat sopimusmääräykset tai niiden täytäntöönpano-ohjeet on jätettävä soveltamatta.

Esillä olevassa asiassa ei ole väitetty, että virkaehtosopimuksen soveltamisohjeilla olisi jokin erityinen henkilöstöpoliittinen tai muu sellainen tavoite. Sen sijaan on käynyt ilmi, että virkaehtosopimukseen perustuva käräjätuomarien jako kahteen palkkausluokkaan on johtunut palkkaukseen käytettävien määrärahojen niukkuudesta. Soveltamisohjeilla on sitten pyritty ratkaisemaan, miten määrärahat kohdennetaan tuomioistuinlaitoksessa. Ainakaan A:n ja B:n kohdalla ei ole toteutunut se virkaehtosopimuksessa mainittu peruste, että virat jaettaisiin kahteen palkkausluokkaan niiden vaativuuden mukaan. B on saanut korkeampaa palkkaa samasta tehtävästä. Palkkausluokkasijoitusten perusteena on soveltamisohjeiden mukaisesti ollut käräjätuomarien virastokohtainen virkaikä eli niin sanottu rangi.

4.3.3 Virastokohtainen virkaikä hyväksyttävänä syynä

Niin tasa-arvolaissa edellytetty hyväksyttävä syy kuin perustuslaissa säädetty vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa työtuomioistuimen mielestä sallivat ammattikokemukseen liittyvien perusteltujen erojen huomioon ottamisen palkkauksessa. Hyväksyttävyys riippuu kuitenkin olennaisesti siitä, millä tavoin ammattikokemusta tässä yhteydessä mitataan.

Oikeusministeriön soveltamisohjeen mukaan aiemmin samassa palkkausluokassa A27 olleiden käräjätuomareiden sijoittaminen joko palkkausluokkaan T11 tai T13 tuli tehdä noudattaen ensisijaisesti viraston sisäistä virkaikäjärjestystä. Se määräytyi sen mukaan, milloin kyseinen henkilö oli saanut nimityksen kyseiseen A27 palkkausluokan virkaan tai hänen virkansa palkkaus oli kuoppakorotusten kautta tai muutoin muuttunut tuon palkkausluokan mukaiseksi. Rangi ei kuitenkaan johdonmukaisesti kuvaa ammattikokemuksen kertymistä yleensä tai edes asianomaisessa virastossa, vaan rangiin sijoittuminen on riippunut siitä usein sattumanvaraisesta seikasta, milloin asianomainen on tullut kyseisen käräjäoikeuden virkaan ja siinä tiettyyn palkkausluokkaan. Sijoitettaessa käräjätuomareita uusiin palkkausluokkiin rangin perusteella on kokonaan voinut jäädä huomioimatta esimerkiksi muissa käräjäoikeuksissa tai tuomarintehtävissä saavutettu kokemus.

Mikäli virastossa ei ole muotoutunut kerrotunlaista virkaikäjärjestystä, ratkaisu on oikeusministeriön soveltamisohjeiden mukaan voitu perustaa tuomarina tai lakimiehenä toimimisikään taikka kokemuslisään oikeuttavaan aikaan. Tällä tavoin mitattavaa ammattikokemuksen kertymistä voidaan työtuomioistuimen mielestä pitää objektiivisesti hyväksyttävänä palkkaperusteena edellyttäen, että sitä sovelletaan yhtenäisesti kaikkiin käräjätuomareihin. Virastokohtaisen virkaikäjärjestyksen soveltaminen on kuitenkin rajannut tarkastelun koskemaan vain kyseisen viraston käräjätuomareita. Lisäksi jo yksistään Kuopion käräjäoikeuden käräjätuomareita toisiinsa verrattaessa A:lla on selkeästi B:tä enemmän kokemusta työskentelystä tuomarina ja lakimiehenä samoin kuin kokemuslisään laskettavaa aikaa. Sanottuja perusteita, jotka olisivat johtaneen päinvastaiseen ratkaisuun palkkausluokkasijoittelussa kuin nyt on tapahtunut, ei siis kuitenkaan ole sovellettu Kuopion käräjäoikeudessa.

Kun otetaan huomioon perustuslain 6 §:ssä säädetty yhdenvertaisen kohtelun vaatimus, virastokohtaista virkaikää ei voida tässä tapauksessa pitää objektiivisesti hyväksyttävänä syynä erilaisen palkan maksamiseen samaa työtä tekeville, eri sukupuolta oleville käräjätuomareille. Vastaaja ei ole näyttänyt muutakaan sanotut vaatimukset täyttävää perustetta, josta A:n sijoittaminen alempaan palkkausluokkaan olisi johtunut.

5. Johtopäätökset

Kuopion käräjäoikeudella ei ole ollut ilmoittamillaan perusteilla hyväksyttävää syytä sijoittaa A:n käräjätuomarinvirkaa alempaan palkkausluokkaan kuin samassa työssä olleen B:n virkaa. A:lla on sovellettavan virkaehtosopimuksen mukaan oikeus vaatimaansa palkkaukseen.

Päätyessään tähän arvioon työtuomioistuimella ei ole tarvetta ottaa enemmälti kantaa muihin kanneperusteisiin eikä vaihtoehtoiseen kannevaatimukseen.

6. Oikeudenkäyntikulut

Valtiovarainministeriö on jutun hävitessään velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on työtuomioistuimelle esitetyn erittelyn mukaisesti ilmoitettu arvonlisäveroineen 49 251 markkaa. Tällöin oikeudenkäyntiavustajan palkkion laskuperusteena on käytetty 800 markan tuntiveloitusta. Vastaaja on paljoksunut vaatimusta jättäen sen oikeuden harkintaan.

Ottaen huomion asian laatu on kuluerittelyssä yksilöityjä toimenpiteitä pidettävä asian hoitamiseksi tarpeellisina ja niistä aiheutuneita kustannuksia kohtuullisina.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että käräjätuomari A:lla on tuomioistuinten tuomareiden ja lakimiesten palkkauksesta tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen nojalla oikeus saada palkkausluokan T13 mukaista palkkaa 1.2.2000 lukien.

Valtiovarainministeriö velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 8 284 eurolla 40 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Saipio, Tuulensuu, Koskinen ja Kolula jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Eri mieltä olevan jäsen Tuulensuun lausunto, johon jäsen Saipio yhtyi:

Ratkaistavana olevassa tapauksessa on kysymys vahvistuskanteesta. Kantaja on vaatinut, että hänellä on tuomareiden ja lakimiesten palkkauksessa tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen nojalla oikeus saada T13 palkkausluokan mukaista palkkaa 1.2.2000 lukien. Kysymys on siis virkaehtosopimuksen tulkintariitaa koskevasta vahvistuskanteesta. Mainittua virkaehtosopimusta ei ole vaadittu julistettavaksi pätemättömäksi perustuslain 6 §:n tai naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain säännösten vastaisena, vaan mainittuihin säännöksiin on vedottu tulkintaperusteena.

Tulkintariitaa ratkaistaessa on noudatettava vakiintuneita virkaehtosopimuksen tulkintaperusteita. Tällöin perustuslain ja naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain säännökset sekä Rooman sopimus ja EY:n samapalkkaisuusdirektiivin määräykset otetaan huomioon virkaehtosopimuksen tulkintaa ohjaavina perusteina muiden tulkintaperusteiden ohella. Ensisijaisena tulkintaperusteena on pidettävä sopijaosapuolten yhteistä tarkoitusta. Mainitussa virkaehtosopimuksessa on sovittu siitä, että T13 palkkaluokkaan sijoitetaan 170 tuomaria ja T11 palkkaluokkaan 71 tuomaria. Sopijaosapuolet ovat neuvotelleet oikeusministeriön antamista virkaehtosopimuksen täytäntöönpano-ohjeista ja näiden ohjeiden sisällöstä ollaan yksimielisiä. Ohjeet ovat osa virkaehtosopimusratkaisua. Sopijaosapuolet ovat yksimielisiä siitä, että mainitun virkaehtosopimuksen mukaan kantajan palkka määräytyy T11 palkkaluokan mukaan 1.2.2000 lukien.

Esitetyn selvityksen mukaan kantajan palkka on määrätty sopijapuolten hyväksymien, sukupuolineutraalien ja objektiivisten perusteiden nojalla.

Sopimusoikeuden väitetystä ylittämisestä olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Hylkään kanteen edellä mainituilla perusteilla.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.