31.5.2002

Vaatimukset

Suomen Merimies-Unioni SM-U on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan Suomen Varustamoyhdistyksen ja Ålands Redarförening rf:n toiselta puolen ja Suomen Merimies-Unioni SM-U:n toiselta puolen 4.12.2000 allekirjoittaman työehtosopimuspöytäkirjan palkantarkistuksia koskevan 2.1-kohdan sekä Finnlines Oyj:n ja Suomen Merimies-Unioni SM-U:n välisenä työehtosopimuksena voimassa olevan valtakunnansovittelijan 23.8.2000 päiväämän sovintoehdotuksen 1- ja 2- kohtien sekä saman päivänä 23.8.2000 allekirjoitetun pöytäkirjan ja sen liitteenä olevan palkkataulukon oikeaksi sisällöksi ja tulkinnaksi, että ms Finnmerchantia ja ms Oihonnaa koskevia taulukkopalkkoja on tullut korottaa 245 markalla 1.2.2001 muunnettuna nykyisen päivän valuuttakurssilla USA:n dollareiksi ja että vastaavat korotukset tulivat ylityökorvauksiin,

velvoittamaan Finnlines Oyj:n suorittamana työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta, koska Finnlines Oyj on kieltäytynyt neuvottelemasta kantajan kanssa edellä kohdassa 1 mainittuja aluksia koskevista 1.2.2001 voimaan tulleista taulukkopalkkojen korotuksista ja jättänyt siten toteuttamatta 4.12.2000 allekirjoitetun työehtosopimuspöytäkirjan taulukkopalkkojen korotukset,

velvoittamana Suomen Varustamoyhdistyksen suorittamaan työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, koska yhdistys ei ole kantajan vaatimuksista huolimatta ryhtynyt toimenpiteisiin palkankorotusten toteuttamiseksi sen jäsenvarustamon edellä mainituilla aluksilla, ja

velvoittamaan vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Kantajan ja Suomen Varustamoyhdistyksen välisen ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen liitteenä noudatetaan puitesopimusta, jonka tavoitteena on omalta osaltaan parantaa Suomen lippua käyttävän kauppalaivaston kilpailukykyä ja edesauttaa suomalaisen varustamoelinkeinokehitystä ja säilyttämistä Suomessa. Sopimuksen tavoitteena on myös edistää suomalaisten merenkulkijoiden työllistämistä suomalaisissa aluksissa.

Ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetussa laissa on asetettu eräitä edellytyksiä sille, että valtiovalta omalta osaltaan taloudellisen avustuksen muodossa tukee pyrkimyksiä säilyttää suomalainen tonnisto ja merimieskunta. Tuen edellytyksenä on, että kauppa-alusluetteloon merkittyihin aluksiinkohdistuvat työvoimakustannukset on saatettu työmarkkinaosapuolten sopimalla tavalla sellaiselle tasolle, että ne, huomioonottaen valtion tuki, mahdollistavat toiminnan kansainvälisessä liikenteessä.

Puitesopimuksessa on sovittu, että Suomen Varustamoyhdistyksen jäsenvarustamot ja Suomen Merimies-Unioni SM-U sopivat työehtosopimuksin kauppa-alusluettelosta annetun lain 6 §:n puitteissa luetteloon merkittyjen alusten osalta ensisijaisesti seuraavista kysymyksistä: palkkaehdot niihin liittyvine lisineen ja korvauksineen, palkkarakenne, työaikasäännökset mukaan lukien vuorottelujärjestelmä (1:1) ja ylityön korvaaminen, vuosilomasäännökset, mukaan lukien vuosilomapalkka sekä merihenkilöstön määrä ja muut miehitykseen sekä laivaväkeen vaikuttavat kysymykset.

Puitesopimuksen mukaisesti FG-Shipping Oy Ab ja Suomen Merimies-Unioni SM-U sopivat tarkistuspöytäkirjalla 7.7.2000 uudistavansa pöytäkirjassa mainittujen alusten erillissopimukset ja takuupalkkasopimukset. Samassa yhteydessä tarkistettiin ulkomaanliikenteen työehtosopimusratkaisun perusteella takuupalkkasopimusten takuupalkkataulukoita ja markkamääräisiä lisiä pöytäkirjassa mainittujen alusten osalta 1.3.2000 alkaen. Erillissopimukset ja takuupalkkasopimukset todettiin olevan voimassa 28.2.2001 saakka.

Tarkistuspöytäkirjassa todettiin, että FG-Shipping Oy Ab oli ilmoittanut 5.5.2000 päivätyllä kirjeellä irtisanovansa ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen soveltamisen päättymään 8.8.2000 muun muassa ms Finnmerchant ja ms Oihonna -alusten osalta. Edelleen samassa tarkastuspöytäkirjassa osapuolet päättivät, että ne käynnistävät tässä kohdassa mainittuja aluksia koskevien työehtosopimusten aikaansaamiseen tähtäävät neuvottelut siten, että uudet sopimukset voidaan saattaa voimaan viimeistään entisten päättyessä.

Neuvottelut asiassa eivät kuitenkaan edennet ja kantaja joutui kohdistamaan painostustoimenpiteitä, muun muassa julistamaan saarron ms Finnmerchantin ja ms Oihonnan osalta. Syntyneen tilanteen laukaisemiseksi ja työrauhan palauttamiseksi valtakunnansovittelija teki 23.8.2000 päivätyn sovintoesityksen, jonka mukaan osapuolet jatkavat 7.7.2000 päivätyllä tarkistuspöytäkirjalla uudistettujen sopimusten voimassaoloa 28.2.2001 jälkeen kahdella vuodella 28.2.2003 asti.

Sovintoehdotuksen mukaan lisäksi sovittiin ms Finnmerchantin ja ms Oihonnan osalta, että aluksissa otetaan käyttöön 2:1 vuorottelujärjestelmä eli yksi työpäivä oikeuttaa puoleen vapaapäivään, edellä tarkoitetussa vuorottelujärjestelmässä voidaan ansaitut vapaapäivät korvata rahalla, aluksia koskeviin takuupalkkasopimuksiin sisältyvän ylityön määrä on 103 tuntia kuukaudessa ja aluksissa noudatettavasta palkkataulukosta osapuolet sopivat erikseen.

Valtakunnansovittelijan 23.8.2000 antaman sovintoehdotuksen hyväksymisellä Finnlines Oyj:n ja kantajan välille on syntynyt 5.3.2000 allekirjoitetun puitesopimuksen 3 §:n mukainen työehtosopimus, joka koskee myös ms Finnmerchant ja ms Oihonna -nimisiä aluksia. Tällä sopimuksella molemmat alukset tulivat takaisin ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Ms Finnmerchantia koski tämän lisäksi 7.7.2000 päivätyssä pöytäkirjassa mainittu erillissopimus ja ms Oihonnaa samassa pöytäkirjassa mainittu takuupalkkasopimus. Lisäksi osapuolet sovintoehdotuksen hyväksyessään sopivat 23.8.2000 näihin sopimuksiin valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen kohdassa 2 mainitut muutokset.

Sovintoehdotuksen mukaisesti kantaja Finnlines Oyj sopivat 23.8.2000 eri pöytäkirjalla ms Finnmerchantia ja ms Oihonnaa koskevista palkkataulukoista, jotka tulivat voimaan 9.8.2000. Palkkataulukoita koskevassa sopimusneuvottelussa ei Finnlines Oyj:n taholta tuotu millään tavalla esille, että Finnlines Oyj:n tarkoituksena olisi ollut poiketa aikaisemmasta vakiintuneesta sopimuskäytännöstä, jonka mukaan palkkataulukoihin tehdään työehtosopimuksen voimassaoloaikana ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen mukaiset palkankorotukset. Finnlines Oyj:n taholta ei toisin sanoen tuotu esille, että heidän tarkoituksenaan olisi mahdollisesti ollut sopia kiinteistä taulukkopalkoista ilman korotuksia koko työehtosopimuksen voimassaolokauden loppuun eli 28.2.2003 saakka. Mikäli sellaista olisi tarkoitettu, olisi se tullut erikseen ja nimenomaisesti kirjata palkkataulukoita koskevaan 23.8.2000 päivättyyn pöytäkirjaan, sillä mainitunlainentulkinta merkitsisi poikkeamista ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen palkankorotusmääräyksistä, sopijapuolten kesken vallinneesta aikaisemmasta käytännöstä sekä yleisestä työmarkkinakäytännöstä.

Kantaja ja Suomen Varustamoyhdistys uudistivat tulopoliittisen sopimuksen mukaisesti ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen 4.12.2000 allekirjoitetulla työehtosopimuspöytäkirjalla. Siinä ei ole mainittu mitään aluskohtaisia poikkeuksia tai sitovuuspiirin rajoituksia, joten viimeistään tässä vaiheessa ms Finnmerchant ja ms Oihonna alukset ovat palanneet ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen piiriin.

Allekirjoituspöytäkirjan mukaan taulukkopalkkoja korotetaan 1.2.2001 lähtien 245 markalla ja markkamääräisiä lisiä 2,9 prosenttia. Kantajan tekemistä esityksistä huolimatta Finnlines Oyj ei kuitenkaan ole suostunut toteuttamaan allekirjoituspöytäkirjassa sovittuja taulukkopalkkojen korotuksia 1.2.2001 lukien siten, että korotukset olisi huomioitu ms Finnmerchantia ja ms Oihonnaa koskevissa taulukkopalkoissa. Finnlines Oyj on siten tietensä rikkonut työehtosopimuksen palkankorotuksia koskevia määräyksiä ja on sen vuoksi velvoitettava työehtosopimuslain nojalla maksamaan hyvityssakkoa kantajalle.

Kantaja on kirjeitse 29.8.2001 pyytänyt Suomen Varustamoyhdistystä valvomaan, että Finnlines Oyj ryhtyy välittömästi soveltamaan ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisia palkantarkastuksia myös ms Finnmerchantin ja ms Oihonnan osalta. Suomen Varustamoyhdistys vastasi kantajalle 6.9.2001 päivätyllä kirjeellä, jossa se ilmoitti, ettei sillä ole valvontavelvollisuutta eikä -mahdollisuutta ms Finnmerchantin ja ms Oihonnan palkantarkistusten osalta. Suomen Varustamoyhdistys on näin laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Asiasta on neuvoteltu Suomen Merimies-Unioni SM-U:n ja Finnlines Oyj:n kesken, mutta asiassa ei ole päästy ratkaisuun ja neuvottelut ovat päättyneet erimielisyyteen. Suomen Varustamoyhdistyksen ja Suomen Merimies-Unioni SM-U:n välillä on käyty erimielisyysneuvottelu 12.9.2001.

Vastaus kannevaatimuksiin

Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä ja kantajan velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Ms Oihonna ja Finnmerchant -aluksilla työskenteleviin puolalaisiin merimiehiin ei sovelleta Suomen Merimies-Unionin, Varustamoyhdistyksen ja Ålands Rederiförening rf:n solmimaa ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskevaa työehtosopimusta, vaan Oihonna ja Finnmerchant -aluksilla työskenteleviin puolalaisiin merimiehiin sovelletaan Finnlines Oyj:n ja Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton 11.8.2000 solmimaa laillista ja pätevää työehtosopimusta niillä tarkennuksilla, joista sovittiin Finnlines Oyj:n ja Suomen Merimies-Unionin välillä 23.8.2000.

Kauppa-alusluettelolain 4 §:n mukaan kauppa-alusluetteloon merkityn aluksen laivaisäntä on oikeutettu tiettyihin valtion varoista maksettaviin tukiin. Jotta laivaisäntä voisi saada näitä tukia, säädetään kauppa-alusluettelolaissa, että tukea pyytävän varustamon aluksilla on työvoimakustannukset ensin alennettava sellaiselle tasolle, että alusten kustannusrakenne on valtion tuet mukaan lukien kansainvälisesti kilpailukykyinen.

Varustamoyhdistys, Ålands Redarförening ja Suomen Merimies-Unioni solmivat 5.3.2000 puitesopimus -nimisen sopimuksen, jolla osapuolten välillä sovittiin toimenpiteitä, joilla työvoimakustannuksia saataisiin alennettua kauppa-alusluetteloon merkityillä aluksilla niin, että alukset ja niiden varustamot olisivat kansanvälisesti kilpailukykyisiä ja voisivat saada valtion kauppa-alusluettelolaissa lupaamaa tukea.

Puitesopimuksessa sovittiin kauppa-alusluettelolain 6 §:än viitaten, että Suomen Merimies-Unioni ja kukin varustamo sopivat aluskohtaisesti palkka-, työaika-, loma- ja muiden työvoimakustannusten vähentämisestä niin, että työvoimakustannukset saadaan sellaiselle tasolle, että alukset ja varustamot ovat kansainvälisesti kilpailukykyisiä ja että varustamoille voidaan maksaa valtion lupaamaa tukea. Puitesopimuksessa todettiin, että mikäli näistä välttämättömistä työvoimakustannusten vähennyksistä ei päästä sopimukseen varustamon ja Suomen Merimies-Unionin välillä, oli kummallakin osapuolella oikeus irtisanoa ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaan koskeva työehtosopimus niiden alusten osalta, joista ei ole päästy sopimukseen työvoimakustannuksen vähennyksistä.

Suomen Merimies-Unioni ja Finnlines Oyj eivät päässeet yhteisymmärrykseen Finnmerchant ja Oihonna -aluksilla suoritettavista työvoimakustannusten vähennyksistä ja tämän vuoksi Finnlines irtisanoi 5.5.2000 puitesopimuksen 3-kohdan mukaisesti ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilöstöä koskevan työehtosopimuksen päättymään 8.8.2000.

Finnlines Oyj:n ja Suomen Merimies-Unionin 7.7.2000 allekirjoittamassa tarkistuspöytäkirjassa todetaan kohdassa 1, että kohdassa listattuja aluksia koskevat erillissopimukset ja takuupalkkasopimukset uusitaan, ellei kohdassa 5 ole toisin määrätty. Tarkistuspöytäkirjan kohdassa 5 todetaan, että Finnlines Oyj on irtisanonut ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen Antares, Finnmerchant, Finnmaid, Finnwood, Oihonna, Railship I ja Astrea -alusten osalta. Näin ollen Antares, Finnmerchant, Finnmaid, Finnwood, Oihonna, Railship I ja Astrea -alusten osalta ei uudistettu erillissopimuksia tai takuupalkkasopimuksia ja ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskeva työehtosopimus oli näiden alustaen osalta irtisanottu 5.5.2000 päättymään 8.8.2000.

Oihonna- ja Finnmerchant-alusten osalta ei ollut enää 8.8.2000 jälkeen voimassa olevia työehtosopimuksia, erillissopimuksia tai takuupalkkasopimuksia Suomen Merimies-Unionin kanssa.

Koska Finnlines Oyj ei päässyt Suomen Merimies-Unionin kanssa neuvottelutulokseen työvoimakustannusten vähennyksistä Oihonna- ja Finnmerchant-alusten osalta, Finnlines Oyj solmi 11.8.2000 Suomen lain mukaan laillisen ja pätevän työehtosopimuksen Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton kanssa koskien EU:n ulkopuolisista maista tulevia miehiä, siis muun muassa koskien puolalaisia merimiehiä ja miehitti ylintä päällystöä lukuunottamatta Finnmerchant- ja Oihonna-alukset puolalaisilla merimiehillä, joihin EU:hun kuulumattomina sovellettiin ja sovelletaan edelleen Finnlines Oyj:n ja Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton solmimaa työehtosopimusta.

Suomen Merimies-Unioni ei hyväksynyt toisaalta Finnlines Oyj:n ja toisaalta Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton välistä työehtosopimusta ja asetti tämän vuoksi Finnmerchant- ja Oihonna-alukset boikottiin elokuussa 2000. Finnlines Oyj, Suomen Laivanpäällystöliitto ja Suomen Konepäällystöliitto pitivät boikottia perusteettomana ja lainvastaisena, koska palkoista ja muista työehdoista oli sovittu laillisella ja pätevällä tavalla työehtosopimuksessa Finnlines Oyj:n, Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton välillä. Minimoidakseen boikotin aiheuttamia taloudellisia vahinkoja Finnlines Oyj pyysi kuitenkin valtakunnansovittelijaa sovittelemaan Suomen Merimiesliiton toimeenpanemaan Finnmerchant- ja Oihonna-alusten saartoa.

Valtakunnansovittelijan sovintoesityksessä selvitetään ensin, että Finnlines Oyj ja Suomen Merimies-Unioni olivat 7.7.2000 päivätyllä tarkistuspöytäkirjalla uudistaneet alusten erillissopimukset ja takuupalkkasopimukset muiden kuin Antares, Finnmerchant, Finnmaid, Finnwood, Oihonna, Railship I ja Astrea -alusten osalta.

Sovintoesityksessään valtakunnansovittelija selvittää, että 23.8.2000 päivätyn sovintoesityksen mukaan Suomen Merimies-Unioni ja Finnlines jatkavat 7.7.2000 uudistettuja sopimuksia vielä 28.2.2001 jälkeen 28.2.2003 asti ja että sopimuksen jatkaminen koskee myös Astrea, Finnwood ja Railship I -aluksia, mutta ei siis Oihonna ja Finnmerchant -aluksia. Oihonna- ja Finnmerchant-alusten osalta valtakunnansovittelija toteaa sovintoesityksessään, että osapuolet sopivat Oihonna ja Finnmerchant aluksissa sovellettavista sopimuksista niin, että näihin sopimuksiin tulee sisältyä seuraavat ehdot: 2:1 vuorottelujärjestelmä, vuorottelujärjestelmässä ansaitut vapaapäivät voidaan ottaa rahana, ylityön määrä on 103 tuntia kuukaudessa ja sovellettavasta palkkataulukosta sovitaan erikseen osapuolten välillä.

Suomen Merimies-Unioni ja Finnlines Oyj hyväksyivät valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen 23.8.2000 ja sopivat Finnmerchant- ja Oihonna-aluksissa sovellettavasta palkkataulukosta. Finnlines Oyj:n, Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton välisen työehtosopimuksen appendix A liitteenä olleeseen palkkataulukkoon tehtiin tämän jälkeen Suomen Merimies-Unionin ja Finnlines Oyj:n sopimat muutokset, minkä jälkeen Finnlines Oyj:n, Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton väliseen työehtosopimukseen liitettiin uusi palkkataulukko uutena appendix A liitteenä. Suomen Merimies-Unionin ja Finnlines Oyj:n välinen sopimus ei syrjäyttänyt Finnlines Oyj:n, Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton solmimaa työehtosopimusta vaan täydensi sitä. Muun muassa palkankorotuksiin sovellettaisiin edelleen Finnlines Oyj:n, Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton 11.8.2000 solmimaa työehtosopimusta. Päällystöliitoilla ei ollut mitään sitä vastaan, että niiden ja Finnlines Oyj:n välistä työehtosopimusta täydennettiin Finnlines Oyj:n ja Suomen Merimies-Unionin välillä solmitun sopimuksen lisäehdoilla Oihonnan ja Finnmerchantin osalta ja tämän vuoksi lisäehdot olivat mahdollisia.

Suomen Merimies-Unionin ja Finnlines Oyj:n välinen 23.8.2000 solmittu sopimus ei liittynyt mitenkään Suomen Merimies-Unionin, Varustamoyhdistyksen ja Ålands Redarföreningin solmimaan ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskevaan työehtosopimukseen. Tämän sopimuksen Finnlines Oyj irtisanoi Oihonnan ja Finnmerchantin osalta jo 5.5. päättymään 8.8.2000, jonka jälkeen tämä sopimus ei koskenut Oihonnaa ja Finnmerchantia.

Suomen Merimies-Unioni ja Finnlines Oyj aloittivat 23.8.2000 neuvottelut sen kartoittamiseksi, olisiko mahdollista solmia Suomen Merimies-Unionin ja Finnlines Oyj:n välillä työehtosopimus EU:n ulkopuolisista maista tulevista merimiehistä Finnlines Oyj:n, Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton välisen työehtosopimuksen tilalle. Näiden neuvottelujen käyminen osoitti, että Suomen Merimies-Unioni ymmärsi ja hyväksyi sen, että Finnlines Oyj:llä oli puolalaisia merimiehiä kattava suomalainen työehtosopimus Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton kanssa.

Finnlines Oyj ilmoitti, että mikäli Suomen Merimies-Unioni pystyisi tarjoamaan ainakin samanlaiset ehdot kuin mistä Finnlines Oyj oli Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton kanssa sopinut, voisi Finnlines Oyj harkita Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton suostumuksella sopimuksen solmimista Suomen Merimies-Unionin kanssa, jolloin tämä sopimus syrjäyttäisi Finnlines Oyj:n Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton kanssa solmitun työehtosopimuksen.

Nämä Finnlines Oyj:n ja Suomen Merimies-Unionin väliset neuvottelut, joita käytiin syys- ja lokakuussa 2000, eivät kuitenkaan johtaneet sopimukseen ja näin ollen ainoaksi päteväksi työehtosopimukseksi Oihonnalla ja Finnmerchantilla EU:n ulkopuolisista maista tulevien merimiesten osalta jäi Finnlines Oyj:n ja Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton välillä 11.8.2000 solmima työehtosopimus Suomen Merimies-Unionin ja Finnlines Oyj:n välisen 23.8.2000 sopimuksen lisäyksillä.

Suomen Merimies-Unioni, Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening uudistivat 4.12.2000 tietyin lisäyksin ja muutoksin voimassa olleen ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen. Niiden Finnlines Oyj:n alusten osalta, jotka vielä olivat työehtosopimuksen piirissä eli Astrea, Finnarrow, Finnklipper, Finnhansa, Finnpartner, Finnfellow, Finnsailor, Finntrader, Finnwood, Kemira, Mega, Railship I, Rautaruukki ja Steel, tarkistettiin ja korotettiin 20.2.2001 miehistön palkat työehtosopimuksen mukaisesti.

Oihonnan ja Finnmerchantin osalta tätä palkantarkistusta ei tehty, koska ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskeva työehtosopimus ei ollut näiden alusten osalta voimassa. Finnlines Oyj oli irtisanonut kyseessä olevan sopimuksen 5.5.2000 päättymään 8.8.2000 eikä ollut sen jälkeen kyseistä sopimusta soveltanut, uudistanut tai sen osapuoleksi liittänyt Oihonnaa tai Finnmerchantia.

Se, että Oihonnan ja Finnmerchantin osalta oli jo voimassa oleva työehtosopimus puolalaisten merimiesten osalta eli sopimus Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton kanssa osoitti myös, ettei 14.12.2000 uudistettu ulkomaanliikenteen kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskeva työehtosopimus koskenut tai olisi edes voinut koskea Oihonnaa ja Finnmerchantia.

Työvoimakustannusten alentamiseksi lainsäätäjä antoi varustamoille mahdollisuuden käyttää kauppa-alusluetteloon merkityillä aluksilla ulkomaista työvoimaa palkka- ja muilla ehdoilla, jotka poikkeavat normaaleista suomalaisista palkka- ja työehdoista. Hallituksen esityksessä kauppa-alusluettelolaiksi todettiin, että aluksella, joka on merkitty kauppa-alusluetteloon, saa käyttää ulkomaisia merimiehiä, joille voidaan maksaa suomalaista normaalitasoa vähemmän palkkaa, kunhan palkka ei ole huonompi kuin ILO:n yleissopimuksissa on määrätty ja joihin voidaan muutenkin kuin palkan osalta soveltaa työsuhde-ehtoja, jotka poikkeavat normaaleista suomalaisista ehdoista, kunhan ulkomaisiin merimiehiin sovellettavat ehdot eivät ole huonompia kuin ILO:n yleissopimuksessa on määrätty.

Niissä varustamon laivoissa, joilla harjoitetaan Suomeen suuntautuvaa liikennettä, tulee puolet olla suomalaisia tai EU-kansalaisia. Toinen puolikas laivahenkilökunnasta saa olla muitakin kuin EU-kansalaisia. Jakauma EU-kansalaisten ja muiden maiden kansalaisten välillä ei ole aluskohtainen, vaan varustamokohtainen. Mikään ei estä sitä, että tietyn varustamon tietyllä aluksella kaikki miehistön jäsenet, suomalaista päällikköä lukuunottamatta, ovat muita kuin EU-kansalaisia, kunhan varustamon muilla aluksilla on niin paljon suomalaisia ja muita EU-kansalaisia, että kansalaisten ja EU-kansalaisten kokonaismäärä varustamon laivahenkilökunnasta on 50 prosenttia.

Työehtosopimukset niiden ulkomaisten merimiesten kanssa, joiden osalta saa sopia palkka- ja muista työehdoista, jotka poikkeavat suomalaisten merimiesten normaaleista palkka- ja työehdoista, voidaan kauppa-alusluettelolain mukaan solmia joko kotimaisen työntekijäyhdistyksen tai toissijaisesti ulkomaisen työntekijäyhdistyksen kanssa.

Sekä Suomen Laivanpäällystöliitolla että Suomen Konepäällystöliitolla on oikeus solmia työehtosopimuksia kauppa-alusluetteloon merkityillä aluksilla työskentelevien ulkomaalaisten merimiesten osalta. Sekä Suomen Laivanpäällystöliitto että Suomen Konepäällystöliitto ovat samalla tavalla kuin Suomen Merimies-Unioni kansainvälisen järjestön, International Transportworkers' Federationin jäseniä.

Puolalaiset merimiehet eivät kuuluneet Suomen Merimies-Unioniin tai mihinkään muuhunkaan työntekijäyhdistykseen silloin, kun Finnlines Oyj solmi työehtosopimuksen Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton kanssa. Työehtosopimuksen solmiminen ei edellyttänyt, että työnantajan palveluksessa olevat ja sopimuksen piiriin kuuluvat työntekijät olisivat järjestäytyneet sopimukseen osallisena olevana ammattiliittoon. Finnlines Oyj:n Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton kanssa solmima työehtosopimus on Suomen lain mukaan laillinen ja pätevä. Koska Finnlines Oyj on tällä tavalla tullut sidotuksi Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton kanssa solmittuun työehtosopimukseen, ei Finnlines Oyj:tä voida laillisesti vaatia tai painostaa solmimaan uutta työehtosopimusta Suomen Merimies-Unionin kanssa, eikä Finnlines Oyj ole myöskään ilman Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton suostumusta oikeutettu solmimaan työehtosopimuksen voimassaoloaikana uutta työehtosopimusta Suomen Merimies-Unionin kanssa.

Finnlines Oyj:n, Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton sopimassa työehtosopimuksessa todetaan kauppa-alusluettelolain 6 §:n mukaisesti, että Suomen merimieslaki, merityöaikalakia, merimiesten vuosilomalakia ja lakia yhteistoiminnasta yrityksissä ei sovelleta, vaan että näiden lakien asemesta sovelletaan Finnlines Oyj:n, Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton välistä työehtosopimusta ja sen ehtoja. Finnlines Oyj oli työehtosopimuksessa Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton kanssa sopinut, että puolalaisten merimiesten palkat määräytyisivät Suomen Merimies-Unionin kattojärjestön ITF:n niin sanotun TCC-palkkatason mukaisesti. TCC-palkkataso on korkeampi kuin ILO:n määräämä minimipalkka ja näin ollen selvästi Suomen kauppa-alusluettelolain mukaan hyväksyttävä ja laillinen palkkataso. TCC-palkkataso vastaa myös puolalaista palkkatasoa.

TCC-palkka tarkistetaan säännöllisesti. Tarkoitus on, että myös Finnlines Oyj:n ja Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton sopimuksen mukainen palkka tarkastettaisiin vastaavasti eli että palkat palkankorotuksineen seuraisivat ITF:n TCC-palkkatasoa. Suomen Merimies-Unionin boikotin jälkeen 23.8.2000 solmitun Suomen Merimies-Unionin ja Finnlines Oyj:n välisen sopimuksen mukaan palkkataso nousi kuitenkin suhteessa TCC-palkkatasoon niin paljon, etteivät palkantarkistukset ja palkankorotukset ole sen jälkeen olleet vielä ajankohtaisia.

Perustelut

1. Tausta ja erimielisyys

Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n ja Suomen Varustamoyhdistys ry:n välillä on ollut voimassa 6.3.2000 allekirjoitettu ulkomaanliikenteen työehtosopimus ja samaan aikaan solmittu puitesopimus. Ulkomaanliikenteen työehtosopimuksessa on sovittu ulkomaanliikenteen aluksilla työskentelevän kansi-ja konemiehistön sekä taloushenkilökunnan yleiset työehdot. Puitesopimuksessa on määrätty, millä tavoin Varustamoyhdistyksen jäsenvarustamot ja SM-U voivat sopia aluskohtaisesti noudatettavista palkkaa, palkkarakennetta, työaikaa ja vuosilomaa sekä aluksen miehitystä koskevista kysymyksistä ja työvoimakustannusten säästöistä ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetussa laissa (1707/91) säädetyn valtion tuen saamiseksi. Puitesopimuksessa on edelleen määrätty jäsenvarustamon ja SM-U:n oikeudesta irrottautua ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen soveltamisesta tietyllä aluksella, jos sitä koskevat työehtosopimusneuvottelut eivät johda tulokseen.

Varustamoyhdistyksen jäsenvarustamo FG-Shipping Oy Ab, sittemmin sulautumisen johdosta Finnlines Oyj, on 5.5.2000 irtisanonut puitesopimuksessa tarkoitetulla tavalla ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen soveltamisen päättymään 8.8.2000 kuudella aluksella, muun muassa ms Finnmerchant ja ms Oihonna nimisillä aluksilla. Tällöin ei myöskään näitä aluksia koskevia aluskohtaisia takuupalkka- tai erillissopimuksia ole ollut voimassa. Irtisanomisajan päätyttyä Finnlines Oyj on vaihtanut mainittujen kahden aluksen miehistön puolalaiseen ja 11.8.2000 solminut Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n ja Suomen Konepäällystöliitto ry:n kanssa aluksilla sovellettavan sopimuksen EU:n ulkopuolisista maista tulevien merimiesten työehdoista.

Vastalauseena miehistön vaihdokseen SM-U on julistanut ms Finnmerchant ja ms Oihonna alukset saartoon. Kiistan ratkaisemiseksi Finnlines Oyj:n ja SM-U:n välillä on käyty neuvotteluja ja sovittu valtakunnansovittelijan 23.8.2000 antaman sovintoehdotuksen perusteella mainituilla aluksilla sovellettavista palkkataulukoista ja samassa yhteydessä myös muita aluksia koskevista sopimusjärjestelyistä. Palkkataulukot on heti tämän jälkeen siirretty myös Finnlines Oyj:n ja päällystöliittojen välisen työehtosopimuksen sisällöksi. Syksyn 2000 aikana Finnlines Oyj ja SM-U ovat tuloksetta neuvotelleet ms Finnmerchant ja ms Oihonna aluksilla noudatettavien työehtojen kirjaamisesta uuteen sopimukseen.

Joulukuun 4 päivänä 2000 Varustamoyhdistys ja SM-U ovat uudistaneet ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen ja sopineet taulukkopalkkojen korottamisesta 245 markalla 1.2.2001 alkaen. Finnlines Oyj on kuitenkin kieltäytynyt sisällyttämästä korotusta ms Finnmerchant ja ms Oihonna aluksilla sovellettaviin palkkataulukoihin.

SM-U on kanteessaan vaatinut vahvistettavaksi, että taulukkopalkkoja on tullut korottaa myös mainituilla kahdella aluksella. Kanteen ensisijaisena perusteena on se, että kantajaliitto ja Finnlines Oyj ovat sopiessaan aluskohtaisista palkkataulukoista 23.8.2000 liittyneet mainittujen alusten osalta takaisin ulkomaanliikenteen työehtosopimukseen. Toissijaisesti kanteessa on katsottu, että liittyminen on tapahtunut silloin, kun osallisjärjestöt ovat 4.12.2000 uudistaneet ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen ilman mitään aluskohtaisia poikkeuksia. Vastaajat ovat kiistäneet kanteen katsoen, että Finnlines Oyj on 5.5.2000 tapahtuneen irtisanomisen jälkeen pysyvästi ja kunnes toisin erikseen sovitaan lakkauttanut ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen soveltamisen ms Finnmerchant ja ms Oihonna aluksilla. Sen asemesta aluksilla on vastaajien mukaan tullut sovellettavaksi päällystöliittojen kanssa tehty työehtosopimus.

2. Todistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu sopimusneuvotteluista todistajina tai todistelutarkoituksessa SM-U:n puheenjohtaja A:ta, sopimussihteeri B:tä, liittosihteeri C:tä ja pääluottamusmies D:tä sekä Finnlines Oyj:n johtajia E:tä ja F:ää, Varustamoyhdistyksen osastopäällikkö G:tä ja edelleen vastaajien nimeäminä todistajina Suomen Laivanpäällystöliiton toiminnanjohtaja H:ta ja Suomen Konepäällystöliiton toiminnanjohtaja I:tä.

Kirjallisina todisteina työtuomioistuimelle on jätetty osapuolten välistä sopimusaineistoa, sopimusesityksiä, tiedotteita, kirjeenvaihtoa ja muuta asiakirjaselvitystä.

3. Puitesopimuksen irtisanomislausekkeen tulkinta

Riitakysymyksen ratkaisu edellyttää kannanottoa siihen, millä tavoin ulkomaanliikenteen työehtosopimuksesta irtisanomisen nojalla erotetut alukset voidaan palauttaa sopimuksen piiriin. Asiasta ei todistajien mukaan ole aikaisempaa käytäntöä. Puitesopimuksen irtisanomislausekkeessa tai myöskään ulkomaanliikenteen työehtosopimuksessa ei ole nimenomaista määräystä sopimukseen palaamisesta. Ratkaisu on näin ollen perustettava lähinnä siihen, mitä ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen osapuolten on katsottava tarkoittaneen ottaen huomioon ulkomaanliikenteen työehtoja koskevien sopimusten ja kauppa- alusluettelolain muodostama kokonaisuus.

Osapuolten välillä on yksimielisyys siitä, että puitesopimusta noudatetaan ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen osana. Aluskohtaiset takuupalkka- ja erillissopimukset, joilla on mahdollista poiketa ulkomaanliikenteen työehtosopimuksesta työvoimakustannusten säästämiseksi, tulevat samoin sopimuskokonaisuuden osaksi. Kauppa-alusluettelolaissa tarkoitettu aluskohtaisesti maksettava valtion tuki edellyttää säästöjä, jotka työtuomioistuimessa kuultujen puheenjohtaja A:n ja johtaja E:n mukaan saavutetaan nimenomaan aluskohtaisilla sopimuksilla.

Puitesopimuksen 3 kohdan toisen kappaleen mukaan jos aluskohtaiset työehtosopimusneuvottelut eivät johda tulokseen, jäsenvarustamo tai SM-U voi kolmen kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen irtisanoutua ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen määräyksistä kyseessä olevalla aluksella tehtävän työn osalta. Sopimuksen voimassaolon lakkaaminen tekee sopimuksen 4 kohdan mukaan mahdolliseksi sen, että työnantajaosapuoli voi tehdä sopimuksen soveltamisalalle uuden työehtosopimuksen ulkomaisen työntekijäyhdistyksen kanssa. Ulkomaisen työntekijäyhdistyksen toissijainen sopimisoikeus ilmenee myös kauppa-alusluettelolain 7 §:stä. Työehtosopimuksen on kuitenkin aina täytettävä mainitun lain 6 §:ssä säädetyt työehtojen vähimmäistasoa koskevat edellytykset.

Varustamo voi yleisten sääntöjen mukaan tehdä uuden työehtosopimuksen myös toisen kotimaisen työntekijäyhdistyksen kanssa. Näin on Finnlines Oyj esillä olevassa asiassa menetellytkin solmiessaan 11.8.2000 työehtosopimuksen päällystöliittojen kanssa. Irtisanoutuminen ulkomaanliikenteen työehtosopimuksesta voi edelleen johtaa myös siihen, että alkuperäiset osapuolet pääsevät yksimielisyyteen uusista aluskohtaisista sopimuksista joko irtisanomisajan kuluessa tai sen jälkeen.

Viimeksi sanotusta työtuomioistuimen mielestä seuraa myös, että aluskohtaisen irtisanomisen toimittaneet osapuolet voivat keskinäisellä sopimuksellaan ja siis ilman ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen osapuolina olevien yhdistysten myötävaikutusta palauttaa alukset työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Tältä osin työtuomioistuin hyväksyy lähtökohdan, johon kanteessa ensisijaisesti on nojauduttu. Myös vastaajayhtiön johtajat E ja F ovat työtuomioistuimessa kertoneet, että pelkkien palkkataulukoiden lisäksi käytännössä tarvitaan taustasopimus, josta työnantajan ja työntekijän muut päivittäiset velvoitteet ilmenevät. Näistä syistä ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen osapuolten tarkoitusta parhaiten vastaava tulkinta työtuomioistuimen mielestä on, että kun aluskohtaisiin työvoimakustannuksiin välittömästi vaikuttavat säästöt on takuupalkkasopimuksella saatu sovituksi, sopimuskokonaisuuden muutkin osat ovat jälleen aluskohtaisen työehtosopimuksen osapuolten käytettävissä.

Toiselta puolen työtuomioistuin ei pidä perusteltuna sellaista kantaa, että aluskohtaisen työehtosopimuksen solmiminen väistämättä ja automaattisesti liittäisi aluksen takaisin ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen piiriin. Tällainen tulkinta rajoittaisi osapuolten sopimusautonomiaa ilman työehtosopimuslaista johtuvaa tai muutakaan perusteltua syytä. Myöskään kauppa-alusluettelolain mukaisen valtion tuen saaminen ei sellaista edellytä. Ratkaisu on tässä suhteessa tehtävä sen mukaan, mitä aluskohtaisen sopimuksen osapuolet ovat sopimuksella tarkoittaneet kaikki sopimuksenteon aikaiset olosuhteet huomioon ottaen.

4. Aluskohtaiset sopimusneuvottelut loppuvuonna 2000

4.1. Valtakunnansovittelijan johdolla käydyistä neuvotteluista esitetty selvitys

Puheenjohtaja A, sopimussihteeri B ja liittosihteeri C ovat työtuomioistuimessa kertoneet olleensa elokuussa 2000 SM-U:n edustajina neuvottelemassa ms Finnmerchant ja ms Oihonna aluksille työehtosopimusta aluksia koskevan työtaistelun lopettamiseksi. A:n mukaan neuvottelujen piiriin otettiin pian kaikki muutkin Finnlines Oyj:n alukset, kuten ne kolme alusta (ms Astrea, ms Finnwood ja ms Railship I), joilla ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen soveltaminen oli päättynyt samaan aikaan kuin saarrossa olevilla aluksilla.

A:n, B:n ja C:n mukaan SM-U:n lähtökohtana neuvotteluissa oli ollut, että alukset palaavat ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen piiriin ja toisaalta että päällystöliittojen ja varustamon välillä 11.8.2000 tehtyä sopimusta ei hyväksytä neuvottelujen pohjaksi. Varustamonkaan puolelta ei ollut tullut esitystä, että ms Finnmerchant ja ms Oihonna jäisivät ulkomaanliikenteen sopimuksen ulkopuolelle. Sovintoneuvottelujen päätteeksi A oli vielä kaikkien neuvottelijoiden läsnäollessa kerrannut sopimusratkaisun keskeiset elementit, jotka oli yhteisesti hyväksytty. C on lisäksi kertonut tästä loppukeskustelusta, että varustamon pääneuvottelija, varustamojohtaja J ei ollut nimenomaisesti vahvistanut, että ms Finnmerchant ja ms Oihonna olisivat ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen piirissä. J oli vain muuten huojentuneena hyväksynyt sovittelijan tekemän ehdotuksen ja siirtynyt puhumaan lehdistötiedotteesta.

Sovintoneuvotteluissa varustamoa edustaneet johtaja E ja johtaja F ovat työtuomioistuimessa kertoneet, ettei varustamo ollut valmis luopumaan päällystöliittojen kanssa tehdystä sopimuksesta. Tämä oli tehty selväksi myös valtakunnansovittelijalle muun muassa varustamojohtaja J:n johdolla laaditulla kirjeellä neuvottelujen viimeisen päivän aamuna. Kirjeestä on jätetty kopio myös työtuomioistuimelle. Neuvotteluissa käsiteltiin E:n ja F:n mukaan ms Finnmerchant ja ms Oihonna alusten osalta vain työehtojen sisältöä, ei palaamista ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen soveltamiseen. Sovintoehdotuksen 1 kohdassa sen sijaan oli maininta muita aluksia koskevien sopimusten voimassaolon jatkamisesta. Neuvotteluissa oli ollut selvää, että tämä kohta tarkoitti siinä erikseen mainittujen kolmen aluksen (ms Astrea, ms Finnwood ja ms Railship I) palaamista ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen piiriin. Näillä aluksilla olikin maksettu sittemmin uusitun ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen mukaiset palkankorotukset.

Ms Finnmerchant ja ms Oihonna aluksia koskevasta vuorottelujärjestelmästä ja muista ehdoista määrättiin kuultavien mukaan sovintoehdotuksen 2 kohdassa. Kaikki ehdot saatettiin muuntaa rahamääräisiksi ja sisällyttää palkkataulukoihin, joista sovittiin samana päivänä eri pöytäkirjalla. Siinä ei ollut viittausta ulkomaanliikenteen työehtosopimukseen, toisin kuin oli tavanomaista aluskohtaisissa takuupalkkasopimuksissa. Palkkaratkaisun ohella näillä aluksilla noudatettavaksi taustasopimukseksi jäi E:n ja F:n käsityksen mukaan päällystöliittojen kanssa tehty sopimus. SM-U:n käsitys asiasta saattoi olla toinenkin, mutta tämä oli varustamon tulkinta sovintoehdotuksesta, joka neuvottelujen päätteeksi annettiin ja hyväksyttiin sellaisenaan.

Neuvottelujen aikana oltiin E:n mukaan koko ajan yhteydessä Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton toiminnanjohtajiin. Saavutettu neuvottelutulos siirrettiin muutetun palkkataulukon muodossa näiden liittojen kanssa tehdyn työehtosopimuksen liitteeksi. Elokuun 23 päivän 2000 jälkeen ms Finnmerchant ja ms Oihonna aluksilla sovellettiin vain tätä sopimusta. Samalla tavoin ovat työtuomioistuimessa kertoneet toiminnanjohtajat I ja H. I on kertonut olleensa neuvottelujen aikana myös suoraan puhelinyhteydessä valtakunnansovittelijaan. Tämä oli vakuuttanut I:lle, ettei hän tule tekemään sovintoehdotusta, joka merkitsisi päällystöliittojen kanssa tehtyyn sopimukseen nähden rinnakkaisen sopimuksen syntymistä.

4.2. Syksyn 2000 neuvottelut

Pian sovintoehdotuksen hyväksymisen jälkeen Finnlines Oyj ja SM-U aloittivat neuvottelut ms Finnmerchant ja ms Oihonna aluksia koskevan uuden takuupalkkasopimuksen solmimisesta. A ja B ovat työtuomioistuimessa kertoneet, että SM-U:n tarkoituksena oli kirjata 23.8.2000 sovittu ratkaisu, ennen muuta siirtyminen 2:1 vuorotteluun, yhdenmukaiselle sopimuspohjalle. Neuvottelut kuitenkin kariutuivat siihen, että vastapuoli esitti sopimukseen pitkälle meneviä poikkeuksia kotimaisesta työlainsäädännöstä. Poikkeukset olivat sinänsä kauppa-alusluettelolain mukaan mahdollisia, mutta SM-U ei voinut niitä hyväksyä.

Neuvotteluihin Finnlines Oyj:n puolelta osallistuneet E ja F ovat kertoneet, että varustamon tavoitteena oli solmia SM-U:n kanssa periaatteiltaan ja kustannustasoltaan samanlainen sopimus kuin oli jo tehty päällystöliittojen kanssa. Jos tässä olisi onnistuttu, päällystöliittojen kanssa tehty sopimus olisi purettu. Monissa tekstikysymyksissä päästiinkin yhteisymmärrykseen. Varustamo ei kuitenkaan voinut suostua SM-U:n vaatimukseen kotimaisen lainsäädännön soveltamisesta ja siitä, että aluksilla korotettaisiin taulukkopalkkoja ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen palkankorotusten mukaisesti. Päällystöliittojen kanssa tehdyn sopimuksen mukaan palkkojen korottaminen määräytyi kansainvälisen kuljetustyöväen federaation ITF:n suosittaman niin sanotun total crew cost eli TCC-sopimuksen perusteella. Neuvottelujen kariuduttua aluksilla jatkettiin päällystöliittojen kanssa tehdyn, 23.8.2000 sovituilla lisäyksillä täydennetyn sopimuksen soveltamista.

Työtuomioistuimelle on toimitettu osapuolten edellä selostettuihin neuvotteluihin jättämät sopimusesitykset. Kummankin osapuolen esityksissä on aluksi toteamus siitä, että alusten työntekijöihin sovelletaan ulkomaanliikenteen työehtosopimusta. Esitykset kuitenkin eroavat sisällöltään toisistaan siinä, kuinka laajalti ja minkälaisin poikkeuksin mainittu sopimus tulisi aluksilla sovellettavaksi.

4.3. Arviointi

Finnlines Oyj:n ja SM-U:n välisissä, valtakunnansovittelijan johdolla käydyissä neuvotteluissa elokuussa 2000 päätavoitteena on ollut saada sovinto käynnissä olevan työtaistelun lopettamiseksi. Sovinto on saavutettu ratkaisulla, joka on koskenut saarrettujen ms Finnmerchant ja ms Oihonna alusten ohella varustamon muitakin aluksia. Asiassa on riidatonta, että kolme tällaista muuta alusta on sovintoehdotuksen 1 kohdan tekstillä palautettu ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen piiriin. Ms Finnmerchant ja ms Oihonna alusten osalta työriidan osapuolten lähtökohdat sen sijaan ovat poikenneet toisistaan. SM-U on tuonut neuvotteluissa julki tavoitteensa päästä soveltamaan aluksilla ulkomaanliikenteen työehtosopimusta. Varustamo on pitänyt kiinni päällystöliittojen kanssa 11.8.2000 tehdyn sopimuksen soveltamisesta. Neuvotteluissa ei ole näytetty päädytyn asiassa yhteiseen käsitykseen. Myöskään sovintoehdotuksessa ei ole otettu kiistaan nimenomaista kantaa. Sovintoehdotuksen perusteella tehdystä palkkataulukkoa koskevasta sopimuksesta on jäänyt puuttumaan aluskohtaisiin sopimuksiin tavanomaisesti sisältyvä viittaus ulkomaanliikenteen työehtosopimukseen.

Pelkkä viittaus ulkomaanliikenteen työehtosopimukseen ei tässä tapauksessa ilmeisesti olisi ollut riittäväkään. Työehtosopimuslain 4 §:n 3 momentissa olevan aikaprioriteettisäännön mukaan työehtosopimus velvoittaa työnantajaa vain sikäli kuin tämä ei ole sidottu aikaisempaan, toisin ehdoin tehtyyn sopimukseen. Osapuolten tiedossa on ollut vastaajayhtiön ja Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton välillä aluksille 11.8.2000 solmittu työehtosopimus. Esitetyn selvityksen mukaan työehtosopimuslaista ja kauppa-alusluettelolaista ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan ole johtunut rajoitusta puheena olevan sopimuksen tekemiselle.

Päällystöliittojen kanssa tehdyn sopimuksen mukaiset työehdot ja muun muassa palkkojen korottamista koskeva järjestelmä poikkesivat ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen mukaisista. Tässä tilanteessa alusten liittäminen takaisin ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen piiriin olisi edellyttänyt paitsi nimenomaista sopimista, myös erityisiä järjestelyjä mainittujen kahden työehtosopimuksen yhteensovittamiseksi. Muussa tapauksessa ulkomaanliikenteen työehtosopimus olisi ollut vaarassa jäädä kyseessä olevien alusten kohdalla tehottomaksi, jos päällystöliittojen kanssa aikaisemmin tehty sopimus olisi työehtosopimuslain 4 §:n 3 momentin nojalla syrjäyttänyt sen kanssa ristiriidassa olevan myöhemmän sopimuksen siltä osin kuin tällä olisi liitytty ulkomaanliikenteen työehtosopimukseen. Toisistaan poikkeavien sopimusten yhteensovittamisesta oli Finnlines Oyj:n puolelta ollut kysymys syksyllä 2000 aluskohtaisista sopimuksista käydyissä neuvotteluissa. Mitään tällaista järjestelyä tai yhteensovittamista ei kuitenkaan liity valtakunnansovittelijan johdolla 23.8.2000 tehtyyn sopimukseen. Myöhemmin syksyllä käydyt neuvottelut puolestaan eivät johtaneet tulokseen.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että osapuolten välillä olisi 23.8.2000 sovittu ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen soveltamisesta ms Finnmerchant ja ms Oihonna aluksilla tehtävään työhön. Aikaisemmin esitetyistä syistä aluskohtaisen sopimuksen solmiminen ei työtuomioistuimen mielestä myöskään sinällään ja automaattisesti ole tuonut aluksia ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen piiriin.

5. Ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen uudistaminen 4.12.2000

5.1. Joulukuun 2000 neuvotteluista esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa kuullut A, B, E ja G ovat kertoneet, että ulkomaanliikenteen työehtosopimusta uudistettaessa 4.12.2000 ei ollut erikseen mitään keskustelua sopimuksen soveltamisesta ms Finnmerchant ja ms Oihonna aluksilla. Työntekijäpuolen edustajat ovat kertoneet, että heille oli vasta neuvoteltaessa sopimuksen mukaisten palkankorotusten toteutuksesta selvinnyt, ettei työnantaja aikonut soveltaa uusittua sopimusta mainituilla aluksilla.

Osastopäällikkö G on lisäksi kertonut, että alun perin kolmivuotiseksi solmittu ulkomaanliikenteen työehtosopimus ainoastaan sovitettiin yhteen tulopoliittisen kokonaisratkaisun kanssa joulukuussa 2000. Vanha sopimus muodollisesti lakkasi olemasta voimassa ja uudistettiin täydennettynä toisen ja kolmannen vuoden palkankorotuksilla, jotka oli alkuperäisessä sopimuksessa jätetty auki.

G on edelleen kertonut, että kun varustamo on puitesopimuksen mukaisesti irtaantunut sopimuskokonaisuudesta ja siirtynyt uuteen järjestelmään, palaaminen takaisin ulkomaanliikenteen työehtosopimukseen edellyttää varustamon aktiivista päätöstä. Varustamoyhdistys ja SM-U eivät G:n käsityksen mukaan voi päättää asiaa varustamon puolesta. E on kertonut tällaisesta tilanteesta vielä, että ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen mukaan alukselle olisi myös tehtävä uusi miehistösopimus SM-U:n kanssa. Sellaista ei ollut tehty ms Finnmerchant ja ms Oihonna aluksille joulukuussa 2000 tai sen jälkeen.

5.2. Arviointi

Työehtosopimuslain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan työehtosopimukseen ovat sidottuja ne työnantajat ja työntekijät, jotka ovat sopimukseen sidotun yhdistyksen jäseniä. Tätä on pykälän 3 momentin mukaan kuitenkin noudatettava ainoastaan sikäli kuin työnantaja tai työntekijä ei ole sidottu aikaisempaan, toisin ehdoin tehtyyn työehtosopimukseen tai mikäli työehtosopimuksessa itsessään ei ole rajoitettu sen sitovuuspiiriä.

Esitetyn selvityksen mukaan ulkomaanliikenteen työehtosopimus oli alun perin solmittu 1.3.2000 - 28.2.2003 väliseksi sopimuskaudeksi. Joulukuun 4 päivänä 2000 työehtosopimuksen tilalle sovittiin tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisesti tarkistettu työehtosopimus, joka on voimassa alkuperäisen sopimuskauden loppuun. Työehtosopimusten liitteenä on ollut sama, niinikään 28.2.2003 päättyväksi sovittu puitesopimus.

Puitesopimuksen 3 kohdan mukaan alus voidaan irtisanomistoimin siirtää tarkasteltavan sopimuskokonaisuuden ulkopuolelle, ja alusta koskeva uusi sopimus voidaan tehdä toisen, joko koti- tai ulkomaisen työntekijäyhdistyksen kanssa. Irtisanomislauseketta on työtuomioistuimen mielestä pidettävä määräyksenä, jonka nojalla työehtosopimuksen sitovuuspiiriä on mahdollista työehtosopimuslain 4 §:n 3 momentin mukaisesti rajoittaa. Lausekkeen nojalla tapahtunut irtisanominen pysyy silloin voimassa lähtökohtaisesti saman ajan kuin sopimuskokonaisuuskin, josta on irtisanouduttu.

Tässä suhteessa merkityksellinen sopimuskokonaisuus on työtuomioistuimen käsityksen mukaan ollut voimassa 1.3.2000 - 28.2.2003. Kesken sopimuskauden joulukuussa 2000 tapahtunut ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen tarkistus ei työtuomioistuimen mielestä ole saanut aikaan työehtosopimuksen sisältöön ja sitovuuspiiriin muita muutoksia kuin mistä on erikseen sovittu. Sopimusta riidanalaisilla aluksilla tehtävän työn palauttamisesta ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen piiriin ei tällöin ole tehty.

Lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen uudistamisella 4.12.2000 olisi saatettu ms Finnmerchant ja ms Oihonna aluksilla tehtävä työ mainitun sopimuksen alaiseksi.

6. Yhteenveto

Edellä esitetyn mukaan ulkomaanliikenteen työehtosopimus ei ole tullut sovellettavaksi ms Finnmerchant ja ms Oihonna aluksilla tehtävään työhön sovittaessa Finnlines Oyj:n ja SM-U:n välillä näitä aluksia koskevasta palkkaratkaisusta 23.8.2000 eikä myöskään sovittaessa ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen uudistamisesta Varustamoyhdistyksen ja SM-U:n välillä 4.12.2000.

Kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on siten perusteeton. Samoista syistä Finnlines Oyj ei ole menetellyt ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen vastaisesti kieltäytyessään neuvottelemasta sopimuksen edellyttämästä taulukkopalkkojen korottamisesta aluksilla 1.2.2001 lukien. Myöskään Varustamoyhdistys ei ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

7. Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut tulkinnanvarainen, ja sen ratkaisulla on periaatteellista merkitystä merenkulun työehtojen määräytymisen kannalta. Tämän vuoksi Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:llä on ollut perusteltu aihe saattaa erimielisyys työtuomioistuimen tutkittavaksi. Vaikka Varustamoyhdistys ja Finnlines Oyj ovat voittaneet jutun, niiden on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Varustamoyhdistys ja Finnlines Oyj saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Virtanen, Vannela, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Tuomio on yksimielinen.