21.5.2002

Vaatimukset

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry on vaatinut työtuomioistuinta

tuomitsemaan Karkkilan Metallityöväen ammattiosaston työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon, ja

velvoittamaan Metallityöväen Liiton ja sen Karkkilan ammattiosaston korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Componenta Karkkila Oy on valimoyhtiö, joka tuottaa yli 600 valutuotetta. Yhtiön palveluksessa oli 17 toimihenkilöä, neljä ylempää toimihenkilöä sekä 111 työntekijää. Työntekijöistä 110 on kuulunut Karkkilan Metallityöväen ammattiosastoon ja Metallityöväen Liittoon. Kaikkiin työntekijöihin on sovellettu metalliteollisuuden työehtosopimusta. Työntekijöillä on 10 luottamusmiestä sekä työsuojeluvaltuutettu.

Työtaistelun taustalla olivat 3.10. - 17.10.2001 käydyt yhteistoimintaneuvottelut ja niiden jälkeen 6.11.2001 alkaneet lomautukset sekä yhtiön käyttämä alihankintatyö, joita työntekijät eivät olleet hyväksyneet.

Ensimmäisenä kiellettynä työtaistelutoimenpiteenä työntekijät päättivät kieltäytyä ylitöistä. Työhuonekunta antoi asiasta ilmoituksen, jonka mukaisesti ylityökielto astui voimaan 22.10.2001. Luottamusmiehet eivät millään tavoin pyrkineet estämään ylityökiellon voimaan astumista, vaan päinvastoin olivat päättämässä ylityökiellosta.

Tuotantopäällikkö kuuli yhtiön alihankkijalta 22.10.2001, että yhtiön työntekijät olivat menossa lakkoon. Tämän johdosta tuotantopäällikkö kysyi asiasta pääluottamusmieheltä, joka myönsi kuulleensa asiasta. Pääluottamusmiehen mukaan lakkojen syynä oli yhteistoimintaneuvottelujen tulos ja toteutettavat lomautukset.

Tuotantopäällikkö korosti pääluottamusmiehelle, että lakot olivat laittomia ja töiden oli jatkuttava. Lakossa oli 22.10. kello 12 - 14 aamuvuoron 61 työntekijää.

Seuraavana päivänä lakko jatkui siten, että aamuvuoro oli lakossa kello 12 - 14 ja iltavuoro kello 18 - 22. Tuona päivänä lakossa oli 76 työntekijää. Töissä olivat pääsääntöisesti yövuorossa työskentelevät, joita työtaistelu ei koskenut.

Luottamusmiehistä lakossa oli 22.10. neljä ja seuraavana päivänä 23.10. kolme luottamusmiestä. Työtaisteluun osallistuneet luottamusmiehet olivat kumpanakin päivänä lakossa 1 - 2 tuntia. Lisäksi työsuojeluvaltuutettu oli ollut lakossa kumpanakin päivänä kaksi tuntia.

Laittomien työtaistelutoimenpiteiden jälkeen työnantaja järjesti luottamusmiesten kanssa palaverin 24.10.2001. Työantaja tiedusteli tuossa tilaisuudessa syytä lakkoon, jolloin luottamusmiehet ilmoittivat syyksi työntekijöiden lomauttamisen ja käytetyn alihankinnan. Tilaisuudessa käytiin lomautustilannetta läpi ja työnantaja selitti, miksi se ei pystynyt toteuttamaan lomautuksia kiertävinä lomautuksina. Myös tuossa tilanteessa työnantaja korosti lakkojen laittomuutta ja edellytti luottamusmiesten toimenpiteitä työrauhan säilyttämiseksi. Luottamusmiehet eivät väittäneet työnantajan lomautus- ja alihankintatoimenpiteiden olleen laittomia, mutta ilmoittivat, etteivät he vain hyväksyneet toimenpiteitä. He eivät ilmoittaneet ryhtyneensä mihinkään toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi.

Metallityöväen Liiton edustaja oli yhteydessä pääluottamusmieheen ja korosti työrauhan säilyttämisvelvoitetta. Tämäkään ei saanut luottamusmiehiä ryhtymään mihinkään toimenpiteisiin lakon estämiseksi.

Tehtaan aamuvuoro oli jälleen lakossa 6.11.2001 kello 10 - 14 ja iltavuoro kello 18 - 22. Lakossa oli yhteensä 64 työntekijää. Töissä kyseisenä päivänä olleet työskentelivät pääsääntöisesti yövuorossa, jota työtaistelu ei koskenut. Luottamusmiehistä kolme oli lakossa 1 - 4 tuntia. Työsuojeluvaltuutettu oli lakossa yhden tunnin.

Lakot ja ylityökielto olivat vaarantaneet yrityksen tuotannon. Töiden järjestely ja uudelleenorganisointi oli aiheuttanut myös vaivaa ja ylimääräisiä kustannuksia työnantajalle. Samalla tuotannon keskeytyminen vaaransi asiakassuhteet.

Työtaistelut kohdistuivat ainakin työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Tämän määräyksen perusteella työnantajalla oli oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Lakoilla oli vastustettu työnantajan suorittamia lomautuksia ja osan tuotannosta järjestämistä alihankintana eli työnjohto-oikeuden piiriin kuluvia toimenpiteitä. Lisäksi työtaistelutoimet kohdistuivat irtisanomissuojasopimuksen lomauttamista koskeviin määräyksiin.

Karkkilan Metallityöväen ammattiosasto oli laiminlyönyt työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaan sille kuuluvan valvontavelvollisuuden sekä rikkonut työrauhavelvollisuuden salliessaan ammattiosastoa työpaikalla edustavien henkilöiden esittää ja tukea voimassa olevan työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Ammattiosasto oli sallinut jäsentensä ryhtyä työtaisteluun ja samalla laiminlyönyt ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin työrauhan ylläpitämiseksi. Karkkilan Metallityöväen ammattiosaston vastuuta korosti se, että luottamusmiehet olivat olleet järjestämässä laittomia työtaistelutoimenpiteitä ja joka tapauksessa tukeneet jokaista suoritettua työtaistelutoimenpidettä. Luottamusmiehet olivat olleet selvästi tietoisia lakoista ja niiden syistä, mutta he eivät ollet millään tavoin täyttäneet aktiivista työrauhavelvoitetta eivätkä olleet ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin, jotta ammattiosaston jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain tai työehtosopimuksen vastaisiin työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymistä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Metallityöväen Liitto, jonka lausumaan Karkkilan Metallityöväen ammattiosasto on osaltaan yhtynyt, on myöntänyt haastehakemuksessa esitetyt tiedot työnseisauksista sekä niihin osallistuneiden työntekijöiden lukumäärästä oikeiksi lukuun ottamatta luottamusmiehistä esitettyjä tietoja.

Perusteet

Työseisausten taustalla olevat tapahtumat olivat alkaneet jo vuonna 2000, kun työnantaja oli yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen irtisanonut 20 työntekijän työsuhteet tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Tuolloin työntekijöiden irtisanominen herätti yhtiön työntekijöiden piirissä pahennusta, koska samaan aikaan yhtiö työntekijöiden käsityksen mukaan lisäsi alihankintaa sellaisissa tehtävissä, joita irtisanotut työntekijät olivat tehneet.

Kun yhtiö vuonna 2001 elokuussa ryhtyi jälleen yhteistoimintaneuvotteluihin, joiden kohteena oli henkilöstön sopeuttaminen vähentyneen tilauskannan johdosta ja jonka yhteydessä keskusteltiin työntekijöiden lomauttamisesta, tuli jälleen ajankohtaiseksi työnantajan käyttämä alihankinta ja sen suhde lomautuksiin. Työnantaja toteutti lomautukset 24.9.2001 alkaen.

Tämän jälkeen työnantaja ryhtyi jälleen yhteistoimintaneuvotteluihin 3.10.2001 alkaen. Näissä neuvotteluissa oli kysymys määräaikaisista ja kokoaikaisista lomautuksista siten, että työnantajan aikomuksena oli lomauttaa 25 työntekijää määräajaksi 6.11.2001 - 1.2.2002. Tuolloin työntekijät katsoivat, että työnantajalla ei ollut tosiasiallista lomautustarvetta ainakaan valujen jälkikäsittelylinjalla. Tämä osoittautuikin myöhemmin oikeaksi arvioksi, koska lomautukset lopulta toteutettiin niin, että ne vaihtelivat kahdesta päivästä reiluun viikkoon.

Työnseisausten taustalla oli siis työntekijöiden tyytymättömyys työnantajan suorittamiin lomautuksiin. Työntekijät tiesivät yhtiön tilauskannan ja sen, että yhtiöllä ei tosiasiallisesti ollut lomautustarvetta. Tämä johti 22.10., 23.10. sekä 6.11.2001 hallitsemattomiin työnseisauksiin, joita ei yhtiön pääluottamusmies eivätkä osastojen luottamusmiehetkään kyenneet estämään.

Työhuonekunta oli tehnyt ylityökieltoa koskevan päätöksen, joka astui voimaan 22.10.2001.

Yhtiössä oli pääluottamusmies sekä viisi osastokohtaista luottamusmiestä ja heidän varamiehensä. Pääluottamusmies oli ilmoittanut luottamusmiehille, että työnseisaukset ovat laittomia ja niihin ei saa ryhtyä, koska työrauhavelvoite oli voimassa. Luottamusmiehet eivät osallistuneet työnseisauksiin, vaan olivat työseisausten ajan työpaikalla. Vaikka luottamusmiehet olivat työnantajan käytettävissä lakkopäivinä kahdeksan tuntia, ei työnantaja maksanut heille palkkaa, vaikka olisi kyennyt järjestämään heille työtä.

Ammattiosastossa oli vähän yli 1 000 jäsentä, joista 700 - 800 on jäsenmaksua maksavia.

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut

Componenta Karkkila Oy:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon, ja

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n sekä Componenta Karkkila Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut asiassa laillisine korkoineen.

Perustelut

Kaikki luottamusmiehet olivat työnantajan käytettävissä niinä päivinä, jolloin toteutettiin työnseisauksia. Työnantaja olisi kyennyt järjestämään näille työntekijöille työtä. Kaikki luottamusmiehet olivat työntekoon halukkaita, mutta työnantaja ei ollut työtä tarjonnut. Kulunvalvonta osoitti, että luottamusmiehet olivat olleet työpaikalla työaikana.

Luottamusmiehet, joiden työnteko oli työnantajan toimesta estetty olivat A, B, C ja D. Näistä luottamusmiehistä D:ltä oli jätetty maksamatta palkka 22.10.2001 kahdelta tunnilta, B:ltä, C:ltä sekä D:ltä 23.10.2001 kahdelta tunnilta sekä A:lta ja B:lta 6.11.2001 neljältä tunnilta.

Componenta Karkkila Oy oli edellä mainitulla menettelyllään syyllistynyt vastatyötaistelutoimenpiteeseen, joten työnantaja oli rikkonut työrauhavelvollisuutta sekä työehtosopimuksen määräyksiä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET, jonka lausumaan Componenta Karkkila Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen, vaatinut sen hylkäämistä ja Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Componenta Karkkila Oy ei ollut toimeenpannut minkäänlaista työtaistelutoimenpidettä. Yhtiö ei ollut estänyt kanteessa mainittujen henkilöiden työntekoa eikä ollut myöskään jättänyt tarjoamatta heille työtä. Palkka oli jätetty maksamatta luottamusmiehille, joko heidän oman ilmoituksensa tai lakkoon osallistumisen vuoksi.

Työnantaja ei ollut estänyt D:n työntekoa 22. ja 23.10.2001. D oli kyseisiä päiviä koskevissa tuntikorteissa ilmoittanut työtunneikseen 22.10.2001 kuusi tuntia ja 23.10.2001 viisi + yksi tuntia. Työnantaja oli maksanut palkan kaikilta D:n ilmoittamilta tunneilta. D ei omankaan ilmoituksensa mukaan ollut kyseisenä päivänä ollut töissä kuin kuusi tuntia, joten työnantajalla ei ollut palkanmaksuvelvollisuutta kahdeksalta tunnilta.

D ei ollut ilmoittanut työnjohdolle missään vaiheessa olevansa vailla työtä. Hän teki keernaosastolla itsenäistä työtä joko mallihuollossa tai keernakoneenkäyttäjänä. Kyseisiä töitä saattoi tehdä, vaikka olisikin ollut ainoa työntekijä keernaosastolla. Työnjohdon oletus olikin, että D oli joko normaalisti töissä tai lakossa. Tuntikorteista kävi ilmi, että D oli ollut lakossa. Työnjohtajalla ei ollut myöskään mitään havaintoa D:stä 23.10.2001. D:ltä puuttui lähtöleima kokonaan 22.10., joten hänen poistumisaikansa ei ollut edes tiedossa.

B työskenteli sulatossa sulattajana. Hänen työnsä oli itsenäistä ja hän huolehti normaalin sulatuksen lisäksi sulatusuunin kunnosta, vuokrauksista sekä mikäli aikaa jäi riittävästi, myös valusenkkojen kunnostamisesta. B ei ollut missään vaiheessa ilmoittanut työnjohdolle olevansa vailla työtä. Työnjohdon oletus olikin, että hän jatkoi itsenäistä työntekoaan tai oli lakossa. Työtuntiseurantaraportti kertoi hänen leimanneen itsensä ulos kello 13.49 eli 11 minuuttia ennen työajan päättymistä. Työnjohtajilla ei ollut mitään havaintoja hänestä kello 12 jälkeen. Hänen on oletettu olevan lakossa ja palkka on maksettu kuudelta tunnilta. Työnantaja ei ollut millään tavoin estänyt B:n työntekoa. Kun työsuoritusta ei ollut tapahtunut, ei työnantajalla ollut velvollisuutta maksaa palkkaa.

C työskenteli kaavaamon hiekanvalmistuksessa. Hän työskenteli yksin ja hänen tehtäviinsä kuului hiekkalaitoksen valvonta, säätö sekä siisteyden ylläpitäminen. Prosessin keskeytymisen vuoksi C ei ollut voinut jatkaa valvonta- ja säätötehtäviä, mutta siisteyden ylläpitämiseksi työtä olisi ollut riittävästi tarjolla. Myöskään C ei ollut missään vaiheessa ilmoittanut työnjohdolle olevansa vailla työtä. Työnjohto oli olettanut, että hän jatkaa normaalia työntekoa tai on lakossa. Työnjohdolla ei ollut havaintoja C:stä 23.10.2001 kello 12 jälkeen eikä 6.11.2001 kello 10 jälkeen. Koska C ei ollut työpaikalla tekemässä työtehtäviään, ei työnantajalla myöskään ollut palkanmaksuvelvollisuutta. C:n tuntikorttiin oli korjattu oikeat tuntiluvut. Työnjohtaja ei enää muistanut, oliko hän vai C tehnyt korjaukset.

A työskenteli valimon puhdistamossa hiojana ja tarvittaessa sijaisena muissa tehtävissä. Päätehtävä oli hionta, joka suoritettiin yksin omassa työpisteessä itsenäisesti osaurakkapalkalla. A ei ollut ilmoittanut työnjohdolle olevansa vailla työtä. Työnjohdon oletus oli, että hän teki joko normaaleja työtehtäviään tai oli lakossa.

Työnantaja ei ollut estänyt A:n työntekoa. Tuntiseurantaraportin mukaan A oli ollut töissä 6.11. kahdeksan tuntia. Tuntikorttiin hän oli itse tehnyt merkinnän neljä + neljä tuntia. Yhtiön voimassa olevan käytännön mukaisesti tämä merkintä tarkoitti, että hän oli tehnyt neljä tuntia tuntitöitä ja neljä tuntia urakkatöitä. A:n merkintä oli kuitenkin virheellinen. Kyseisen päivän urakkatiedostosta ei A:n osalta löytynyt yhtään merkintää. Täten ei ollut mahdollista, että hän olisi tehnyt urakkatöitä. A ei ollut siten tehnyt lakon aikana työtehtäviään eikä hänelle tullut maksaa palkkaa 6.11. kuin neljältä tunnilta.

Työnantajan laittomalta työtaistelutoimenpiteeltä edellytettiin kollektiivisuutta, mikä ei tämän tapauksen yhteydessä täyttynyt. Kantajan väittämän mukaan työsulun kohteena olisi 22.10. ollut kaksi henkilöä, 23.10. kolme henkilöä ja 6.11. kaksi henkilöä. Samaan aikaan kaikkina lakkopäivinä lakkovuorojen aikana töissä on ollut luottamusmies ja puhdistamossa yksi työntekijä. Mikäli kysymys olisi työsulusta, olisi työnantaja estänyt myös näiden työntekijöiden työnteon ja kohdistanut toimenpiteet muihinkin töissä olleisiin henkilöihin. Työnantaja ei ole millään aktiivisella toimenpiteellä estänyt kanteessa mainittujen työntekijöiden työntekoa.

Työnantaja ei ollut myöskään passiivisella toiminnallaan jättänyt tarjoamatta henkilöille mahdollisia tarjolla olevia töitä. Sen enempää B, C kuin A:kaan eivät olleet missään vaiheessa tulleet pyytämään työnjohdolta muuta työtä tehtäväksi. Jokainen heistä olisi pystynyt tekemään normaaleja työtehtäviään. Työnantaja olikin lakon alkaessa olettanut heidän tekevän normaaleja töitään tai olevan lakossa. Kun heitä ei ollut näkynyt työpaikalla, oli työnantaja pitänyt ainoana vaihtoehtona sitä, että he olivat lakossa. Muita työtehtäviä oli ollut mahdotonta tarjota jo siitäkin syystä, että henkilöitä ei ollut nähty työpaikalla.

Palkan maksamatta jättämien oli perustunut henkilöiden selvitettyihin todellisiin työtunteihin. Kyse oli normaalista palkanlaskennasta eikä työtaistelutoimenpiteestä. Palkanmaksun ajankohdalla ei ollut mitään ajallista yhteyttä lakkoihin eikä palkanmaksu siten voinut olla tehokas vastatyötaistelutoimenpide. Lakkopäiviltä 22. - 23.10. palkat oli maksettu 8.11. ja lakkopäivältä 6.11. palkka oli maksettu 23.11. Mitään ennakkoilmoitusta palkan maksamatta jättämisestä työnantaja ei ollut tehnyt.

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet

Componenta Karkkila Oy:ssä on käyty yhteistoimintaneuvotteluja 3.10. - 17.10.2001 työntekijöiden lomauttamisesta. Näissä neuvotteluissa ei oltu päästy yhteisymmärrykseen lomautuksen toteuttamisesta eikä sen toteuttamistavasta. Esitetyn selvityksen mukaan myös alihankinnan käytöstä, joka ei ole ollut varsinaisesti yhteistoimintaneuvottelujen kohteena, työnantajalla ja työntekijöillä on ollut erilaiset käsitykset.

Työnantajan painostamiseksi lomautusasiassa työhuonekunta on valtuuttanut yhtiön luottamusmiehet päättämään mahdollisista työtaistelutoimista. Tämän mukaisesti luottamusmiehet ovat päättäneet ylityökiellon toimeenpanemisesta. Asiasta on tiedotettu 19.10.2001 päivätyllä pääluottamusmiehen työhuonekunnan nimissä laatimalla tiedotteella. Sen mukaan ylityökielto astuu voimaan 22.10.2001 alkaen ja jatkuu kunnes toisin päätetään.

Tämän lisäksi aamuvuoron työntekijät ovat 22.10.2001 olleet lakossa kello 12 - 14. Työnseisaukset ovat jatkuneet seuraavana päivänä 23.10.2001, jolloin aamuvuoro on ollut lakossa kello 12 - 14 ja iltavuoro kello 18 - 22. Työnseisaukset ovat toistuneet vielä 6.11.2001, jolloin aamuvuoro on ollut lakossa kello 10 - 14 ja iltavuoro kello 18 - 22.

Työntekijät ovat osallistuneet edellä todettuihin työtaistelutoimenpiteisiin kanteessa selostetulla tavalla.

Metallityöväen Liiton kanteen mukaan Componenta Karkkila Oy on edellä mainittujen työnseisausten yhteydessä ryhtynyt vastatyötaistelutoimenpiteisiin keskeyttämällä luottamusmiehiltä palkanmaksun ja jättämällä tarjoamatta heille työtä, vaikka luottamusmiehet olisivat olleet työnantajan käytettävissä.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan työnantaja on maksanut palkan työtaistelun ajalta pääluottamusmies E:lle ja osaston luottamusmiehelle F:lle. Osaston luottamusmiehelle D:lle työnantaja on maksanut palkan tämän oman tunti-ilmoituksen mukaisesti. Sen sijaan palkkaa työnseisausten ajalta ei ole maksettu osaston luottamusmiehille B:lle, C:lle eikä A:lle.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu tuotantopäällikkö G on kertonut keskustelleensa pääluottamusmiehen kanssa sekä kasvokkain että puhelimitse ennen ensimmäisen lakon alkamista 22.10.2001. Puhelinkeskustelussa oli pääluottamusmies varmistanut lakon alkavan kello 12, mutta osan työntekijöistä mahdollisesti jäävän siitä huolimatta työpaikalle. G oli tämän johdosta todennut, että työntekijöiden, jotka eivät tee työtä, on parempi mennä kotiin, koska palkkaa heille ei kuitenkaan makseta. Todistajan mukaan tämä oli ainoa kerta, jolloin hän oli puhunut palkan maksamisesta lakon ajalta. Pääluottamusmies ei ollut missään vaiheessa ilmoittanut, että luottamusmiehet mahdollisten työnseisausten aikana olisivat työnantajan käytettävissä. Toisaalta ketään työntekijöitä ei ollut estetty tekemästä työtä. Lakot aiheuttivat huomattavaa haittaa yhtiön toimitusvarmuudelle ja kaikkien työpanos olisi otettu mielihyvin vastaan. Osa luottamusmiehistä olisi voinut tehdä työnseisauksen aikana omia työtehtäviään ja muille olisi voitu järjestää muita töitä. Kukaan heistä ei kuitenkaan ollut työskennellyt tai ilmaissut työnjohdolle työhalukkuuttaan.

E on kertonut tuotantopäällikön ilmoittaneen hänelle, että kaikkien on poistuttava työpaikalta ja että palkkaa ei makseta. E:n mukaan on mahdollista, että keskustelu palkanmaksusta kieltäytymisestä on liittynyt aikomukseen toteuttaa työnseisaus osittain istumalakkona. Ennen lakkoja pääluottamusmies oli ilmoittanut tuotantopäällikölle, että luottamusmiehet ovat työnantajan käytettävissä. Pääluottamusmiehellä ei kuitenkaan kertomansa mukaan ollut omakohtaista tietoa siitä, olivatko ne luottamusmiehet, joille palkkaa ei sittemmin ollut maksettu, tosiasiassa olleet työpaikalla. E oli itse ilmoittanut luottamusmiehille, että tuotantopäällikön mukaan ei lakon ajalta makseta palkkaa. Tuotantopäällikön lausuman ymmärtämisestä vastatyötaistelutoimeksi ei ollut keskusteltu.

Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työntekijöillä olisi tuotantopäällikön ja pääluottamusmiehen välillä käydyn edellä tarkoitetun puhelinkeskustelun perusteella ollut perusteita tulkita työnantajan lausuma uhkaukseksi keskeyttää palkanmaksu myös työtaistelun ulkopuolelle jääviltä työntekijöiltä. Siihen, että näin ei asiaa ole myöskään koettu, viittaa se, että osa työntekijöistä ja myös osa luottamusmiehistä on sittemmin työskennellyt työnseisausten aikana. Asian käsittelyn yhteydessä ei ole näytetty, että työnantaja olisi estänyt kenenkään työskentelyn työnseisausten aikana tai jättänyt osoittamatta työpaikalle jääneille työntekoon halukkaille luottamusmiehille työtä. Myöhemmin syntyneellä erimielisyydellä työnantajan palkanmaksuvelvollisuudesta lakon ajalta ei ole asian arvioinnin kannalta merkitystä.

Näyttämättä on näin ollen jäänyt, että Componenta Karkkila Oy olisi ryhtynyt asiassa työtaistelutoimenpiteisiin Metallityöväen Liiton kanteessa väitetyllä tavalla.

Työtaistelutoimenpiteiden kohdistuminen työehtosopimukseen

Ylityökiellolla ja työnseisauksilla on pyritty vaikuttamaan työnantajan päätöksiin lomautusasiassa samoin kuin alihankinnan käyttämisessä. Metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen mukaan työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijöitä ja määrätä työn johtamisesta. Lisäksi metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksessa on lomauttamista koskevia määräyksiä. Ylityökielto ja lakot ovat työtaistelutoimenpiteenä kohdistuneet mainittuihin työehtosopimuksen määräyksiin.

Ammattiosaston vastuu työrauhavelvollisuuden rikkoutumisesta

Ammattiosaston asettamat luottamusmiehet ovat olleet päättämässä työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymisestä. Osa luottamusmiehistä on myös osallistunut työnseisauksiin. Ammattiosasto, joka vastaa edustajiensa työrauhavelvoitteen vastaisesta menettelystä, on rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun lopputulos huomioon ottaen Metallityöväen Liitto ja Karkkilan Metallityöväen ammattiosasto ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollisia korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:n ja Componenta Karkkila Oy:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Huomioon ottaen asian vaatimat toimenpiteet ja niistä aiheutuneet kustannukset kohtuullinen korvaus on 1 000 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Karkkilan Metallityöväen ammattiosaston maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:lle 3 000 euroa.

Metallityöväen Liiton kanne hylätään.

Metallityöväen Liitto ja Karkkilan Metallityöväen ammattiosasto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:n ja Componenta Karkkila Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 1 000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Sutela, Tuulensuu, Palomäki ja Ahokas jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.