25.3.2002

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa on ollut velvollinen maksamaan 1.1.1998 alkaen työehtosopimuksen 12 §:n mukaista II myyjäryhmän palkkaa palveluksessaan oleville A:lle ja B:lle.

Palvelualojen ammattiliitto PAM on lisäksi vaatinut Kaupan Työnantajaliitto KTL:n velvoittamista korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM:n oikeudenkäyntikulut korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perusteet

A:n ja Bn työtehtävät

A ja B ovat työskennelleet Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan palveluksessa myyjinä. A:n työsuhde on alkanut 14.3.1996 ja B:n 16.9.1997. A ja B ovat työskennelleet liha-, makkara- ja einesosastojen myyjinä Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan S-market toimintakonseptin mukaisissa myymälöissä. A on työskennellyt osuuskaupan Seinäjoella sijaitsevassa myymälässä ja B Peräseinäjoen myymälässä. S-marketin myymälää on pidettävä lajitelmiltaan ja myynnin määrältään suurehkona elintarvikemyymälänä. A ja B ovat käytännössä tehneet lihamestarin ja siihen vaativuudeltaan verrattavissa olevia töitä. Sekä A että B ovat vastanneet S-marketin liha-, makkara- ja einestiskien hoidosta. Heidän työhönsä ovat kuuluneet muun muassa lihojen ja kalojen leikkaaminen, pakkaaminen ja valintatiskin valmistaminen. Heille on kuulunut myös tilausten suunnittelu, niiden tekeminen sekä markkinoinnin toteuttaminen.

A:n ja B:n on tullut tuntea tuotteet ja niiden ominaisuudet hyvin. Heidän työlleen ominaista on ollut pitkälle viety asiakkaiden henkilökohtainen palvelu. A:n ja B:n on tullut opastaa asiakkaita ruuanvalmistuksessa ja tarvittavien raaka-aineiden valinnassa. A ja B ovat saaneet tehtäväänsä koulutusta ja heidän työnsä on vastannut samaa vaatimustasoa kuin työehtosopimuksen 12 §:ssä mainittujen teknisten tarvikkeiden myyjien työ.

A on käynyt Seinäjoen ammattioppilaitoksen lihanleikkaajan ja lihanmyyjän kurssin. B on käynyt kaupan lihamieskurssin ja toiminut aikaisemmin lihamestarin sijaisena kolmen vuoden ajan.

Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa on maksanut A:lle ja B:lle ensimmäisen myyjäryhmän mukaista palkkaa. A ja B olivat riitauttaneet palkkauksensa ja vaatineet siirtoa toiseen myyjäryhmään. Tähän työnantaja ei ole suostunut.

Käydyt neuvottelut

A:n ja B:n palkkauksesta on neuvoteltu yritystasolla ja sittemmin liittotasolla. Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa on kieltäytynyt sijoittamasta A:ta ja B:tä myyjäryhmään II lähinnä sillä perusteella, että mainittu palkkaryhmä on sidottu osuuskaupan omaan koulutukseen eli niin kutsuttuun lisäkisällin tutkintoon, jonka voi suorittaa Jollas-opistossa. Tiukasta ketjumaisesta toiminnasta johtuen S-marketissa ei työnantajan näkemyksen mukaan ylipäänsä ole lihamestarille kuuluvia tehtäviä.

Työpaikalla käydyissä neuvotteluissa palkkauserimielisyydestä ei ole päästy yksimielisyyteen. Myös liittojen välisissä neuvotteluissa on palkkausasiasta jääty erimielisiksi.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vastauksessaan, johon Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut Palvelualojen ammattiliitto PAM:n velvoittamista korvaamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Myyjäryhmittelyä koskevat sopimusmääräykset ja niiden tulkinta

Kaupan työehtosopimusta edeltäneessä myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtosopimuksessa myyjät oli vuoteen 1981 saakka jaettu kahteen myyjäryhmään. Alempaan eli I myyjäryhmään kuuluivat muun muassa elintarvikemyyjät lukuun ottamatta liha- ja leikkelemyyjiä, jotka kuuluivat tuolloiseen ryhmään II. Vuonna 1981 työehtosopimukseen oli otettu määräykset uudesta III myyjäryhmästä, joka koski erityisen vaativia myyntitöitä. Myyjäryhmät I ja II säilyivät ennallaan. Tuolloin työehtosopimusneuvotteluissa oli nimenomaisesti todettu, että muun muassa päivittäistavarakaupan tavanomaiset myyntitehtävät kuuluvat edelleen ryhmiin I ja II. Päivittäistavarakaupan osalta esimerkkinä III myyjäryhmään kuuluvasta työstä mainittiin jo tuolloin ainoastaan lihamestarin työ suurehkoissa elintarvikemyymälöissä. Vuonna 1984 sopimusta oli muutettu siten, että vanhat myyjäryhmät I ja II yhdistettiin ryhmäksi I ja erityisen vaativia töitä koskevasta ryhmästä III tuli ryhmä II. Vaativimman ryhmän osalta oli siis kysymys ainoastaan numeroinnin muutoksesta. Tämän jälkeen sopimusteksti säilyi käytännössä ennallaan vuoteen 1998 asti, jolloin teksti kirjoitettiin uuteen muotoon muuttamatta kuitenkaan sisältöä.

Nykyiseen II myyjäryhmään kuuluminen vaatii usean eri edellytyksen täyttymistä. Työn täytyy ensinnäkin olla erityisen vaativaa ja sen täytyy tämän lisäksi edellyttää joko erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella kokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa. Lisäksi työssä edellytetään myyntiartikkeleiden tavanomaista parempaa erikoistuntemusta ja taitoa antaa asiakasohjausta ja -neuvontaa tuotteiden toimintaperiaatteista. Lisäksi edellytyksenä on, että myyjä tekee tämän tasoisia työtehtäviä pääosan työajastaan.

Myös käytännössä II myyjäryhmään kuulumisen kriteerit ovat olleet erittäin korkealla ja vain murto-osa myyjistä on yrityksissä sijoitettu tähän ryhmään. Palvelutyönantajat ry:n palkkatiedustelun mukaan esimerkiksi vuonna 1999 tähän ryhmään on kuulunut kaikista myyjistä 7,8 prosenttia ja elintarvikemyyjistä 4,6 prosenttia. Myös työtuomioistuimen tuomioista nrot 1988-35, 1990-77 ja 2001-7 käy ilmi, että II myyjäryhmään sijoittumisen kynnys on korkea.

Päivittäistavarakaupassa lähinnä vain lihamestarin työ voi täyttää II myyjäryhmään sijoittamisen edellytykset. Lihamestarin työ poikkeaa vaativuudeltaan ja vastuultaan täysin esimerkiksi tavanomaisesta lihamyyjän työstä eikä sitä voi tehdä ilman siihen saatua koulutusta. Lihamestari päättää itsenäisesti lihaosastolla myytävistä tuotteista ja tekee hankintoihin liittyvät sopimukset. Lihamestarin on pystyttävä jalostamaan ja paloittelemaan liha jopa kokonaisesta ruhosta lähtien asiakkaille tarjottavaan muotoon. Lihamestari suunnittelee ruhon osien käytön eri tarkoituksiin, määrittelee hinnat lihoille ja vastaa niistä saatavasta katteesta. Lihamestari myös antaa asiakkaille tai lihamyyjille perusteellista opastusta lihan käsittelystä ja valmistamisesta. Yleensä lihamestari toimii vielä lihaosaston esimiehenä.

A:n ja B:n työtehtävät

A ja B työskentelevät Seinäjoen ja Peräseinäjoen S-marketeissa useiden eri tuoteryhmien parissa, mutta heidän työnsä painottuu kuitenkin lihatuotteisiin. Heidän työhönsä kuuluu ajoittain myös muun muassa kassatyötä ja työtä pullopalautusosastolla. Jo työsopimuksissa on sovittu, että työntekijät tekevät kaikkia myymälän työtehtäviä ja että he kuuluvat myyjäryhmään I.

Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan markettoiminta on tiukasti ketjuohjattua. Kaikki myytäviin valikoimiin ja tavarahankintoihin liittyvät päätökset tehdään keskitetysti, eikä niiden osalta ole päätösvaltaa yksittäisissä marketeissa edes marketpäälliköillä. Myyjät tekevät ainoastaan rutiininomaisia tavaran lisätilauksia sen mukaan, mitä tuotteita on tulossa tarjousmyyntiin ja mitkä tuotteet ovat myymälässä käymässä vähiin.

A ja B ovat väittäneet, että heidän on tullut tuntea tuotteet ja niiden ominaisuudet hyvin ja että työlle on ollut ominaista pitkälle viety asiakkaiden henkilökohtainen palvelu, johon sisältyisi muun muassa opastusta ruuanvalmistuksessa. Tämä on käytännössä mahdotonta, koska kysymyksessä olevissa S-marketeissa ei ole niin sanottua palvelutiskiä, jossa asiakkaille annettaisiin henkilökohtaista palvelua. Tällaista tiskiä on joskus kokeiltu Seinäjoellä lähinnä viikonloppuisin ja tällöinkin asiakaspalvelua on ollut suorittamassa talon ulkopuolinen konsulentti.

Ainoastaan satunnaisesti työntekijät saattavat joutua vastaamaan asiakkaiden kysymyksiin. Näin saattaa tapahtua esimerkiksi silloin, kun myyjät ovat täyttämässä itsevalintatiskejä ja -hyllyjä. Tällaisissa neuvontatilanteissa asiakkaiden kysymykset ovat yleensä lyhyitä peruskysymyksiä, eivätkä he odota saavansa myyjiltä esimerkiksi ruuanvalmistusohjeita. Näissä tilanteissa myyjiltä ei edellytetä tuotteiden tavanomaista parempaa erikoistuntemusta, vaan täysin riittävä on tavanomainen tuotteiden perustuntemus. Lihan käsittelynkin osalta työntekijöiden työ vastaa vaativuudeltaan mitä tahansa muuta normaalia myyjän työtä. Valtaosa lihatuotteista, mukaan lukien raakaliha, tulee lihantuottajilta myymälään valmiiksi pakattuna. Pyrkimyksenä on, että myymälässä ei tarvitsisi tehdä juuri minkäänlaista lihanpaloittelua. Lihatuotteiden käsittely on näin ollen valtaosin valmiiksi pakatun lihan esillepanoa. Tämän kaltainen työ on täysin tavanomaista työtä kaikissa tuoteryhmissä.

A:n ja B:n työssä konkreettista lihan käsittelyä on vain vähäisessä määrin eli noin 0-1 tuntia päivässä. Tällöinkin kysymys on pääsääntöisesti jauhelihan tekemisestä lihamyllyllä tai vastaavan tasoisesta yksinkertaisesta lihanpaloittelusta. Työ ei ole erityisen vaativaa eikä edellytä erityistä koulutusta. Lihamyyjän koulutuksesta on työssä toki hyötyä, mutta työn voi oppia myös työpaikalla tapahtuvalla normaalilla työhön perehdyttämisellä. Tämän tasoisesta lihanpaloittelutyöstä voisi tulla maksettavaksi kaupan työehtosopimuksen 12 §:n 12 kohdan mukainen lihanpaloittelulisä, mikäli työntekijä tekisi lihanpaloittelua yli puolet työajastaan. II myyjäryhmän palkkaan tällainen työ ei oikeuta. Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupassa II myyjäryhmään sijoittumisen edellytyksenä ei ole S-ryhmän oman lihamestarikoulutuksen mukaisen tutkinnon suorittaminen. Myyjäryhmään sijoittumisen ratkaisevat myyjän tosiasialliset työtehtävät.

Työntekijöiden työ on siis kokonaisuutena tavanomaista elintarvikemyyjän työtä. Mikäli työssä satunnaisesti tulisi vastaan esimerkiksi yksittäisiä erityisen vaativia asiakaspalvelutilanteita tai lihankäsittelytehtäviä, eivät työntekijät kuitenkaan kuuluisi II myyjäryhmään, koska tällaiset työtehtävät eivät kata yli puolta työajasta.

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

A ja B työskentelevät Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan palveluksessa osuuskaupan S-market toimintakonseptin mukaisissa myymälöissä liha-, kala-, makkara- ja einesosastojen myyjinä.

Kaupan alan työehtosopimuksessa myyjät on palkkauksellisesti jaettu kahteen ryhmään. Jos työ on erityisen vaativaa ja työtehtävien suorittaminen edellyttää erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa, kuuluu työntekijä II myyjäryhmään. Muut myyjät kuuluvat I myyjäryhmään. II myyjäryhmän mukaisia työtehtäviä ovat työehtosopimuksen mukaan muun muassa lihamestarin työt lajitelmiltaan ja myynnin määrältään suurehkoissa elintarvikemyymälöissä ja -osastoissa.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, ovatko A ja B työtehtäviensä perusteella olleet 1.1.1998 alkaen oikeutettuja II myyjäryhmän mukaiseen palkkaan. Palvelualojen ammattiliitto PAM:n mukaan A ja B ovat käytännössä tehneet lihamestarin ja siihen vaativuudeltaan verrattavissa olevia töitä.

Työehtosopimuksen palkkaryhmittely

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan kaupan työehtosopimusta edeltäneessä myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtosopimuksessa myyjät oli vuoteen 1981 saakka jaettu kahteen myyjäryhmään. Alempaan eli I myyjäryhmään kuuluivat muun muassa elintarvikemyyjät lukuun ottamatta liha- ja leikkelemyyjiä, jotka kuuluivat ryhmään II. Työehtosopimukseen oli vuonna 1981 otettu määräykset III myyjäryhmästä, joka koski erityisen vaativia myyntitöitä. Myyjäryhmät I ja II olivat säilyneet ennallaan. Päivittäistavarakaupan osalta III myyjäryhmään kuuluvana työnä oli tuolloin mainittu ainoastaan lihamestarin työ suurehkoissa elintarvikemyymälöissä. Työehtosopimusta oli vuonna 1984 muutettu siten, että aikaisemmat myyjäryhmät I ja II oli yhdistetty ryhmäksi I ja erityisen vaativia töitä koskevasta ryhmä III:sta oli tullut ryhmä II. Asiallisesti määräys on säilynyt samansisältöisenä työehtosopimuksessa tämänkin jälkeen.

Palvelutyönantajat ry:n palkkatiedustelun mukaan vuonna 1999 II myyjäryhmään on kuulunut kaikista myyjistä 7,8 prosenttia ja elintarvikemyyjistä 4,6 prosenttia.

Työtehtävistä ja työehtosopimuksen tulkinnasta esitetty selvitys

Kantajan puolelta työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta ja B:tä itseään. Työnantajapuolelta myyjien työtehtävistä Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupassa ja lihamestarin työtehtävistä yleensä on kuultu todistajina Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan aluejohtajia C:tä ja D:tä sekä konsultti E:tä ja työehtosopimuksen tulkinnasta asiamies F:ää.

A on kertonut kanteessa tarkoitettuna aikana työskennelleensä aluksi Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan Seinäjoella sijaitsevassa 1000 neliömetrin suuruisessa S-market Megassa, josta hän oli vuonna 1999 siirtynyt samankokoiseen S-market Törnävään. Mainitussa myymälässä hän oli työskennellyt yli kahden vuoden ajan ja siirtynyt sitten takaisin Seinäjoelle S-market Megaan, joka tuolloin on ollut pinta-alaltaan noin 400 neliömetriä. Tässä myymälässä hän on työskennellyt yli vuoden ja siirtynyt sieltä nykyiseen työpaikkaansa Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan S-markettiin Lapualle. A:lla on Seinäjoen ammattioppilaitoksessa saatu lihanleikkaajan koulutus, minkä lisäksi hän on noin vuosi sitten suorittanut Jollas-instituutissa marketesimiehen tutkinnon.

A:n kertoman mukaan S-market Megan toimintaa käynnistettäessä vuonna 1998 myymälässä on ollut työssä kaksi ammattitaitoista lihanleikkaajaa. Tuolloin lihaa on käytetty myyntikampanjoissa ja lihankäsittely on ollut kokopäiväistä. Sen jälkeen kun myymälän pinta-alaa oli supistettu, on lihankäsittely myymälässä loppunut ja myymälässä on siirrytty myymään teollisuuden pakkaamaa lihaa. A:n mukaan myymälässä pakatun lihan osuus on ollut noin 20 - 30 prosenttia kaikista lihatuotteista. Tuoteryhmästä vastaavana henkilönä A:n tehtävänä on huolehtia liha- ja kalatiskin sekä eines- ja makkaratiskin asianmukaisesta kunnosta. Hänen vastuulleen kuuluu myös tilausten teko. Niissä S-marketeissa, joissa A kysymyksessä olevana aikana on työskennellyt, ei ole ollut varsinaista palvelutiskiä, jossa asiakkaita olisi palveltu. Vuonna 1998 S-market Megassa oli tosin kokeiltu viikonloppuisin asiakaspalvelutiskiä muutaman kuukauden ajan. Jokapäiväistä kuitenkin on, että A itsepalvelutiskejä täydentäessään joutuu vastaamaan asiakkaiden tuotteita koskeviin ja muihin tiedusteluihin. Oman tuoteryhmän hoitamisen lisäksi A tekee tällä hetkellä muun muassa myyntitilauksia, raportointia ja rahatilauksia.

B on työsuhteensa alusta lähtien työskennellyt Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan Peräseinäjoen S-marketissa, joka on kooltaan noin 560 neliömetriä. Hän on käynyt päivittäistavaramyyjän kurssin ja lihamieskurssin aikuiskoulutuskeskuksessa, minkä lisäksi hän on osallistunut työnantajan järjestämiin tuoteryhmäkoulutustilaisuuksiin. Ennen Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan palvelukseen tuloaan hän oli toiminut yhteensä noin kolmen vuoden ajan lihamestarin sijaisena kahden eri työnantajan palveluksessa. B:n vastuulle Peräseinäjoen S-marketissa kuuluu huolehtiminen liha-, kala- ja einestiskistä. B:n mukaan myynnissä olevista lihatuotteista 75 - 80 prosenttia on teollisuuden pakkaamaa ja loput pakataan myymälässä. Vuonna 1998 kauppoihin on tullut vielä ruhon osia, jotka B on myymälässä käsitellyt edelleen myyntitiskeille laitettaviksi tuotteiksi. Myymälässä käsitellään edelleen lihaa muun muassa siten, että isommista lihapaloista valmistetaan pakattavia pihvejä ja leikkeitä. Myös jauhelihaa jauhetaan myymälässä ja pakataan siellä. Lihankäsittelytyötä B tekee päivittäin tunnista kahteen tuntiin. Tilaustyöhön työajasta menee päivittäin tunti. Tiskejä täyttäessä myyjä joutuu myös vastaamaan asiakkaiden tuotteita koskeviin tiedusteluihin ja antamaan ruuanvalmistusohjeita. Tarvittaessa B työskentelee myös kassalla vaihtelevia aikoja eli kerrallaan viidestä kahteenkymmeneen minuuttiin.

C, joka toimii S-market päällikkönä Kauhajoella ja jonka vastuualueeseen kuuluu lisäksi seitsemän muuta Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan S-markettia, on kertonut, että hänen tulosalueellaan työskentelee muutama liha-, kala- ja einestiskistä vastaava myyjä, joille maksetaan II myyjäryhmän palkkaa. Nämä myyjät ovat henkilöitä, jotka ovat saaneet lihamestarin koulutuksen ja tulleet osuuskaupan palvelukseen aikana, jolloin lihatuotteet oli tuotu myymälöihin kokonaisina ruhoina tai karkeapaloiteltuina ruhon osina. Näistä lihamestarit ovat tehneet tarvittavat tuotteet irtomyyntitiskiin. Ammattitaitoiselta lihamestarilta on edellytetty taitoa hinnoitella ruhon eri osat siten, että ruho on saatu tasaisesti myytyä ja siitä on myös saatu riittävä kate. Lihamestarin työhön on kuulunut työskentely palvelutiskillä. Lihamestari on voinut myös tietyin rajoituksin päättää siitä, mistä lihat ostetaan. Lihaosaston henkilökunnan ohjaus, työvuorolistojen suunnittelu ja markkinointiohjelmien laatiminen ovat myös kuuluneet lihamestarille.

Nykyisissä S-marketeissa liha- ja kalatuoteryhmän myyjän vastuulle kuuluu tavarapuutteiden kerääminen ja huolehtiminen siitä, että tarjolla on sovittuihin valikoimiin kuuluvia tuotteita. S-marketeissa tavaran tilauksista huolehtivat tuoteryhmien hoitajat ja myös muut myyjät saattavat tehdä tätä. Kauhajoen S-marketissa, joka myynniltään on puolta suurempi kuin Peräseinäjoen S-market, myyjä tekee lihankäsittelytyötä enintään kaksi tuntia päivässä. Jauhelihan teon lisäksi myyjä voi esimerkiksi valmiiksi pakatusta paistista leikata viipaleita pihveiksi.

D:n tulosalueeseen kuuluu kaikkiaan kahdeksan Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan S-markettia, näiden joukossa Seinäjoen kaupungin alueen myymälät. D:n mukaan nykyisin itsepalveluperiaatteilla toimivissa S-marketeissa lihatuotteista vastaavalta myyjältä ei edellytetä lihamestarin tutkintoa. Varsinaisten lihamestareiden työhön on aikaisemmin kuulunut ruhojen paloittelua, tilausten tekoa ja kampanjoiden suunnittelua. Lihamestarin ammattitaitoon kuuluva keskeinen tekijä on taito hinnoitella ruhon osat oikein tarvittavan katteen saamiseksi. Tärkeä asia lihamestarin työssä on ollut asiakkaiden palvelu tiskin takana.

Nykyisissä S-marketeissa myymälöissä itse pakattujen lihatuotteiden osuus on vuonna 1998 ollut noin 20 - 30 prosenttia. Viimeisen kahden vuoden aikana myymälöissä ei enää ole tehty pakkauksia, vaan liha myymälöihin tulee toimittajilta valmiiksi pakattuna. D:n mukaan kaikissa Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan S-marketeissa menettelytavat ovat olleet samanlaiset. A:n tehtäviin ovat D:n mukaan kuuluneet tuotteiden asettelu lihatiskiin, kuormien purkamiset, puhelintilaukset ja kassatyöskentely. Asiakkaiden neuvomista työhön kuuluu hänen mukaansa vähän.

E, joka on kouluttanut S-ryhmän lihamestareita 1970- ja 1980-luvulla sekä viimeksi vuonna 1990, on kertonut, että oleellisia tekijöitä lihamestarin ammattitaidossa on kyky paloitella ruho ja hinnoitella sen eri osat oikein sekä kyky antaa asiakkaille tarvittavaa tuotetietoutta ja valmistusohjeita. Viimeisen 10 vuoden aikana myymälöissä on siirrytty teollisesti paloiteltuun lihaan, eikä lihamestarin taitoja enää aikaisemmassa määrin tarvita. E:n mukaan ammattitaitoinen myyjä pystyy leikkaamaan pienistä ruhon osien palasista, kuten fileistä pihvejä ja porsaanselästä kyljyksiä myymälässä mahdollisesti pakattaviksi. Myös itsepalvelumyymälässä työskentelevän myyjän kuuluu osata vastata asiakkaiden tuotteita koskeviin tiedusteluihin.

F:n mukaan II myyjäryhmän palkan maksaminen edellyttää kaikkien työehtosopimuksessa mainittujen edellytysten täyttymistä. Keskeisenä kriteerinä II myyjäryhmän mukaisen palkan maksamiselle on se, että työhön kuuluu asiakaspalvelua. Esimerkiksi lihamestarille ei makseta II myyjäryhmän mukaista palkkaa, ellei myymälässä ole lihatiskiä, jossa asiakasta palvellaan. Pääsääntö on se, että elintarvikemyyjät kuuluvat I myyjäryhmään. Käytännössä myös elintarvikemyyjille on joissakin tapauksissa saatettu maksaa II myyjäryhmän palkkaa esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, että henkilö on aikaisemmin tehnyt varsinaisia lihamestarin töitä, vaikkakaan hänen nykyiset työtehtävänsä ei itsepalveluun siirtymisen johdosta enää olisi sitä edellyttäneetkään. Tilausvastuulla ei ole merkitystä myyjäryhmittelyn kannalta. Sen sijaan sillä on merkitystä harkittaessa työntekijän oikeutta työehtosopimuksen 12 §:n 8 kohdassa tarkoitettuun osastolisään. Osastolisää voidaan työehtosopimuksessa mainittujen edellytysten täyttyessä maksaa niin I kuin II myyjäryhmän myyjälle.

Arviointi ja johtopäätös

Esitetyn selvityksen mukaan vuonna 1999 elintarvikemyyjistä 4,6 prosenttia on kuulunut myyjäryhmään II. Mainitun myyjäryhmän mukaista palkkaa on kuitenkin saatettu maksaa käytännössä sellaisissakin tapauksissa, joissa myyjän työtehtävät eivät sitä ole edellyttäneet. Muun muassa aikaisemmin lihamestarin työtä tehneille työntekijälle on tätä korkeamman myyjäryhmän mukaista palkkaa saatettu maksaa siitä huolimatta, että myymälässä itsepalveluun siirtymisen johdosta varsinaiset lihamestarin työt ovat loppuneet.

Myyjäryhmiä koskeneiden työehtosopimusmääräysten muutosten yhteydessä on esitetyn selvityksen mukaan todettu se, että lihamestareita lukuunottamatta päivittäistavarakaupan myyjät kuuluvat alempaan myyjäryhmään. Työehtosopimuksessa mainituissa II myyjäryhmään kuulumisen edellytyksissä on jo sanamuodonkin perusteella lähtökohtana se, että työhön kuuluu asiakaspalvelua. II myyjäryhmään lukeminen on myös käytännössä edellyttänyt sitä, että työhön kuuluu olennaisena osana asiakaspalvelu.

A:lla ja B:llä ei ole varsinaista lihamestarin koulutusta. Kummallakin on kuitenkin liha-alan koulutusta sekä sen ja työkokemuksen perusteella saatua ammattitaitoa lihankäsittelyyn ja tuotetuntemusta. Varsinaisen lihankäsittelyn osuus A:n ja B:n työstä on kuitenkin melko vähäistä. A ja B ovat työskennellet itsepalveluperiaatteella toimivissa myymälöissä, joissa ei ole palvelutiskiä ja joissa asiakkaiden ohjaus ja neuvonta tapahtuu satunnaisesti muun työn ohessa. Tilausvastuun osalta heidän työnsä ei myöskään ole näytetty poikkeavan muista tuoteryhmistä vastaavien myyjien työstä.

A:n ja B:n työtehtävistä samoin kuin kysymyksessä olevan määräyksen tarkoituksesta ja soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys huomioon ottaen ei A:n ja B:n työtä voida työtuomioistuimen mielestä pitää työehtosopimuksessa tarkoitettuna erityisen vaativana myyntityönä. Näin ollen he eivät työtehtäviensä vaativuuden perusteella myöskään ole oikeutettuja II myyjäryhmän palkkaan.

Oikeudenkäyntikulut

Palvelualojen ammattiliitto PAM on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asian laadun sekä sen hoidon edellyttämät toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen määräksi 1 300 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Palvelualojen ammattiliitto PAM velvoitetaan korvaamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n oikeudenkäyntikulut 1 300 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Virtanen, Niskanen, Vertanen ja Hölttä jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.