TT:1999-18

Keywords: Irtisanomissuoja, Työsopimuksen purkaminen, perusteena, - lääkärien hoito-ohjeiden laiminlyöminen, - uskollisuusvelvoitteen vastainen menettely, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi
Year of case: 1999
Date of Issue: 19.3.1999
Register number: D:R 66/98

Näyttämättä oli jäänyt, että pelkästään työntekijän laiminlyönneistä osallistua joihinkin hänelle määrättyihin fysikaalisiin hoitoihin voitaisiin perustellusti päätellä työntekijän työkyvyttömyyden ainakaan merkittävästi pitkittyneen tai menettelyn muutoinkaan olleen omiaan aiheuttamaan vahinkoa työnantajalle. Näyttämättä oli myös jäänyt, että työntekijä olisi sairauslomiensa aikana menetellyt tavalla, jonka perusteella hänen olisi katsottava käyttäneen väärin oikeuttaan sairauslomaan.

Katsottu jääneen näyttämättä, että yhtiöllä olisi ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetyt erityisen painavat syyt irtisanoa työntekijän työsopimus. Sen sijaan työntekijän laiminlyöntejä oli pidetty työntekijän itsensä antamana aiheena työsopimuksen päättämiseen, joka oli otettava huomioon työntekijälle tuomittavaa korvausta määrättäessä.

Asian arvioimisen kannalta tarpeellinen selvitys oli osin esitetty vasta työtuomioistuimessa. Hyväksyessään tässä tilanteessa jäsenyrityksensä menettelyn työnantajaliiton ei ollut katsottu laiminlyöneen sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

KANTAJA Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJAT Suomen Lastauttajain Liitto SLL ry

Steveco Oy, Kotka

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 29.9.1998 solmitun työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut

- työtuomioistuinta vahvistamaan, että Steveco Oy on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti purkaessaan ahtaaja A:n työsopimuksen,

- Steveco Oy:n velvoittamista maksamaan A:lle saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana neljältä kuukaudelta 39392,40 markkaa ja lomakorvauksena irtisanomisajalta 4 170,96 markkaa eli yhteensä 43 563,36 markkaa laillisine korkoineen,

- Steveco Oy:n velvoittamista korvaamaan A:lle perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n nojalla 10 kuukauden palkkaa vastaavana määränä 98 481 markkaa laillisine korkoineen,

- Suomen Lastauttajain Liitto SLL:n tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

- Suomen Lastauttajain Liitto SLL:n ja Steveco Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A oli työskennellyt Steveco Oy:n palveluksessa Kotkan satamassa 3.10.1988 alkaen oppisopimusoppilaana ja 31.3.1990 lukien ahtaajana. Työnantaja oli purkanut hänen työsopimuksena 20.10.1997 työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan nojalla. A oli työnantajan mukaan jättänyt tahallaan tai huolimattomuudesta työvelvoitteen täyttämättä ja varoituksesta huolimatta jatkanut laiminlyöntiään. Purkamisen syynä oli työnantajan purkamisilmoituksen mukaan ollut työntekijän jatkuva työterveyslain rikkominen ja toistuva esimiehen ohjeiden noudattamatta jättäminen.

Työnantaja oli 26.3.1997 antanut A:lle varoituksen siitä, että tämä oli jättänyt muutaman kerran vuosina 1996 ja 1997 osallistumatta lääkärin lähetteisiin perustuneisiin fysikaalisiin hoitoihin sairauslomiensa aikana. Fysikaalisista hoidoista tai niissä käymisistä ei ollut sovittu työnantajan kanssa. Osa fysikaalisista hoidoista olisi ollut ainakin ensi vaiheessa A:lle maksullisia. Fysikaalisessa hoidossa käymisessä ei ollut ollut kyse A:n työstä, joten hän ei ollut edes voinut menetellä työvelvoitteen vastaisesti. Lääkärin lähetteeseen perustuvaan fysikaaliseen hoitoon menemättä jääminen ei ylipäätään voinut olla työsuhteen päättämisperuste. Joka tapauksessa kyseessä olivat olleet vähäiset, sairauslomien aikana erehdyksistä ja taloudellisista syistä johtuneet tilanteet, joita voisi sattua kenelle hyvänsä.

Työnantaja oli väittänyt A:n osallistuneen niska- ja hartiakivuista johtuneen sairauslomansa aikana 7.2. 16.3.1997 kädenvääntökilpailuihin Ruotsissa. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa.

Vaikka lääkärin määräämiin hoitoihin osallistumisen katsottaisiin kuuluvan työntekovelvoitteen piiriin, olisi olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuutonta, että työnantajalla olisi oikeus työsuhteen päättämiseen purkamalla. A:n menettelystä ei ollut aiheutunut työnantajalle mitään sellaista vahinkoa, että työsopimuksen purkaminen olisi ollut sallittua. Kyseessä ei myöskään ollut ollut sellainen laiminlyönti, joka olisi ollut törkeä. Työnantajalla ei ollut ollut oikeutta edes A:n työsopimuksen irtisanomiseen. A:lla oli siten oikeus irtisanomisajan palkkaan ja irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n mukaiseen korvaukseen. A oli ollut työsuhteen päättymisen 21.10.1997 jälkeen työttömänä aina toukokuun 1998 loppupuolelle saakka. Vahingonkorvauksen määrää korottavana seikkana tuli ottaa huomioon A:n työttömyysaika ja yhtiön suuri koko sekä työnantajan menettely, jolla oli ollut A:lle negatiivisia ja leimaavia vaikutuksia.

Työnantajaliitto ei ollut valvonut, että yhtiö olisi noudattanut työehtosopimusta, vaan oli erimielisyysneuvotteluissa hyväksynyt yhtiön menettelyn.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Lastauttajain Liitto SLL ja Steveco Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Suomen Lastauttajain Liitto SLL ja Steveco Oy ovat lisäksi vaatineet Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n velvoittamista korvaamaan Suomen Lastauttajain Liitto SLL:n ja Steveco Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhtiön henkilöstöpäällikkö oli yhtiössä vuosina 1995 ja 1996 alkaneeseen vajaatyökykyisten työntekijöiden seurantaan ja kuntoutushankkeeseen sekä vuonna 1996 käynnistettyyn sairauspoissaolojen vähentämishankkeeseen liittyen keväällä 1996 käynnistänyt A:n kanssa keskustelut runsaiden selkä-, hartia- ja niskavaivoista johtuneiden sairauspoissaolojen syiden selvittämiseksi ja sairauspoissaolojen vähentämiseksi. Keskustelujen tavoitteena oli ollut A:n auttaminen ja ohjaaminen sellaiseen työhön tai hoitoon, jossa hänen vaivansa ja oireensa vähenisivät ja työkyky paranisi. Käydyissä keskusteluissa 30.4., 17.6. ja 8.7.1996 henkilöstöpäällikkö oli ilmoittanut A:lle, että kaikki hänen vaivojensa hoitoon ja mahdolliseen kuntoutukseen liittyvät toimenpiteet suoritettaisiin yhtiön kustannuksella.

Työterveyslääkäri oli seurantaohjelmaan liittyen 22.10.1996 ohjannut A:n fysioterapiaan. Hän ei ollut kuitenkaan saapunut fysioterapeutin vastaanotolle 23.10.1996 eikä ollut ilmoittanut mitään syytä poissaololleen. A:n muun muassa selkä-, hartia- ja niskavaivoista johtuneet sairauslomat olivat vuoden 1997 alkupuolella jatkuneet edelleen siten, että hän oli ollut sairauslomalla muun muassa 10. - 12.2., 16. - 28.2. ja 1. - 16.3.1997. A oli 17.3.1997 käynyt Pyhtään terveyskeskuksessa selkä-, hartia- ja niskakipujen vuoksi. Tuolloin terveyskeskuslääkäri oli ohjannut hänet yhtiön työterveyshuoltoon. A oli 18.3.1997 käynyt yhtiön työterveyslääkärillä saaden sairauslomaa 18. - 29.3.1997.

A oli 16. ja 28.2.1997 välisen sairauslomansa aikana osallistunut Ruotsissa järjestettyihin kädenvääntökilpailuihin.

A:n runsaiden selkä-, hartia- ja niskavaivoista johtuneiden sairauspoissaolojen jatkuttua edelleen alkuvuonna 1997 yhtiön henkilöstöpäällikkö oli 7. ja 17.3.1997 kutsunut A:n sairauspoissaolojen syitä ja tarvittavia hoitotoimenpiteitä koskeviin keskusteluihin. Näissä keskusteluissa henkilöstöpäällikkö oli korostanut A:lle käynnistetyn vajaakuntoisen työntekijän terveydentilaseurantaohjelman merkitystä ja hoitomääräysten noudattamisen tärkeyttä sekä velvoittanut hänet käymään kaikissa työterveyshuollon määräämissä hoidoissa. A:lle oli 21.3.1997 varattu aika työterveysasemalle fysioterapeutin vastaanotolle selän tutkimus- ja ohjauskäynnille, mutta hän ei ollut sinne mennyt. Henkilöstöpäällikön saatua tästä tietää hän oli kutsunut A:n kuultavaksi. Käydyssä keskustelussa A ei ollut pystynyt esittämään mitään syytä menettelylleen. Tällöin henkilöstöpäällikkö oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen.

A oli edelleen huhti-toukokuussa 1997 ollut sairauslomalla selkä-, hartia- ja niskakipujen takia. Lisäksi A oli toukokuussa 1997 ollut Kotkan keskussairaalassa fysiatrian poliklinikalla tutkimuksissa. Hän oli 16.7.1997 käynyt Kotkan Työterveys Oy:n työterveyslääkärin vastaanotolla saaden sairauslomaa 16. - 23.7.1997 niskakipujen johdosta. Käynnin yhteydessä työterveyslääkäri oli määrännyt A:n saamaan niskakipuihin fysikaalista hoitoa kymmenen kertaa. A:n selkä-, hartia- ja niskavaivoista johtuneiden sairauspoissaolojen jatkuttua edelleen henkilöstöpäällikkö oli kutsunut A:n keskusteluun 24.7.1997. Henkilöstöpäällikkö oli tuolloin edelleen korostanut A:lle lääkäreiden määräämien hoitomääräysten noudattamisen tärkeyttä sairauspoissaolojen vähentämiseksi. Keskustelusta huolimatta A ei ollut käynyt kertaakaan työterveyslääkärin hänelle 16.7.1998 määräämässä kymmenen kerran fysioterapiahoidossa.

A:lle oli määrätty sairauslomaa 22. - 23.9., 24. - 27.9. ja 28.9. - 4.10.1997 niska- ja hartiaseudun kipujen johdosta. Työterveyslääkärin määrättyä 30.9.1997 A:lle sairauslomaa 28.9. - 4.10.1997 hän oli samalla määrännyt A:lle fysioterapiahoitoa kolme kertaa. Tätä varten A:lle oli varattu ajat fysikaaliseen hoitoon 3., 6. ja 9.10.1997. A ei ollut kuitenkaan käynyt kertaakaan hänelle näin määrätyissä hoidoissa. Sen sijaan hän oli 7.10.1997 mennyt uudelleen lääkäriin ja saanut sairauslomaa niska-hartiaseudun kipuoireilun vuoksi 5. 11.10.1997. Sittemmin yhtiölle oli saapunut A:n sairauslomatodistus ajalle 13. - 19.10.1997. Sairauslomatodistus oli kirjoitettu niskakipujen vuoksi ja todistuksen oli antanut Tiirismaan terveyskeskuksen lääkäri.

Henkilöstöpäällikkö oli 20.10.1997 kutsunut A:n kuultavaksi edellä todetun menettelyn johdosta. Käydyssä keskustelussa A ei ollut tuonut esille mitään sellaista seikkaa, joka olisi oikeuttanut hänet toistuvasti laiminlyömään annetut hoitomääräykset. Tämän jälkeen henkilöstöpäällikkö oli purkanut A:n työsopimuksen päättymään heti jatkuvan työterveyslain rikkomisen ja toistuvien esimiehen ohjeiden noudattamatta jättämisten johdosta.

A:lle oli vuoden 1997 aikana maksettu sairausajan palkkaa 686 tunnilta ja palkkaa tehdystä työstä 711 tunnilta. Hän oli ollut runsaiden sairauspoissaolojensa johdosta jo pitkään vajaakuntoisten työntekijöiden seurantaohjelmassa. Hän oli ollut tietoinen seurantaohjelman tarkoituksesta ja hoitomääräysten noudattamisen tärkeydestä. Laiminlyömällä toistuvasti annettuja määräyksiä A oli vaarantanut parantumisensa ja aiheuttanut sairauspoissaolojen pitkittymistä. Hoitomääräysten laiminlyönti oli ollut totaalista ja se oli jatkunut kehoituksista ja varoituksesta huolimatta.

A:n menettelyä oli pidettävä törkeänä sairauslomaoikeuksien väärinkäyttämisenä. Hän ei ollut menettelynsä yhteydessä kiinnittänyt mitään huomiota työsuhteen toisen osapuolen eli yhtiön etuihin asiassa. Työnantajalle A:n menettelyn seurauksena oli aiheutunut vahinkoa ja haittaa muun muassa pitkittyneen sairausajan palkan maksamisen ja toistuvien työvuorojärjestelyjen muodossa.

A:n menettely oli kokonaisuudessaan ollut työsopimuslain 13 §:n mukaisen uskollisuusvelvoitteen vastaista. A:n velvollisuuksien vastainen menettely oli ollut laadultaan niin törkeää, että se oli muodostanut yhtiölle työsopimuslain 43 §:n tarkoittaman tärkeän syyn purkaa A:n työsopimuksen. Yhtiöllä olisi joka tapauksessa ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n tarkoittama peruste irtisanoa A:n työsopimus. Mikäli kuitenkin katsottaisiin, että yhtiöllä ei olisi ollut perustetta edes irtisanoa A:n työsopimusta, oli mahdollisen vahingonkorvauksen määrää alentavina tekijöinä otettava huomioon A:n omalla menettelyllään antama aihe työsuhteensa päättämiseen samoin kuin hänen työsuhteensa suhteellisen lyhyt kesto. Lisäksi tuli ottaa huomioon, että hänen työttömyysaikansa oli jäänyt lyhyeksi. A oli aloittanut työt jo 25.5.1998.

Työnantajaliitto ei ollut voinut laiminlyödä asiassa valvontavelvollisuuttaan, koska erimielisyysasiassa ei työntekijäpuoli ollut kyennyt esittämään mitään asian käsittelyn kannalta merkityksellistä syytä A:n vielä varoituksen jälkeen jatkuneelle hoitomääräysten laiminlyönnille.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsopimuksen purkaminen

A on työskennellyt Steveco Oy:n palveluksessa 3.10.1988 alkaen, aluksi oppisopimusoppilaana ja 31.3.1990 lukien ahtaajana.

Yhtiö on 26.3.1997 antanut A:lle kirjallisen varoituksen toistuvista esimiehen ohjeiden noudattamatta jättämisistä ja työterveyshuoltolain jatkuvasta rikkomisesta sen vuoksi, että A oli jättänyt osallistumatta sairauslomalla tapahtuvaan kuntoutukseen ilman perusteltua syytä. A oli kärsinyt pitkään selkä-, hartia- ja niskavaivoista. Hänelle oli varattu käynti Steveco Oy:n työterveyshuollosta vastaavan Kotkan Työterveys Oy:n fysioterapeutille muun muassa 23.10.1996 ja 21.3.1997. A oli kuitenkin jättänyt syytä ilmoittamatta näille vastaanottokäynneille menemättä.

A:n vastaavien laiminlyöntien jatkuttua kesällä ja syksyllä 1997 Steveco Oy on purkanut A:n työsopimuksen 20.10.1997. Työsopimuksen purkuilmoituksessa purkamisen syyksi on ilmoitettu jatkuva työterveyslain rikkominen ja toistuvat esimiehen ohjeiden noudattamatta jättämiset.

A:n työsopimuksen purkamiseen johtaneet syyt

Steveco Oy on katsonut A:n menetelleen työsopimuslain 13 §:n mukaisen uskollisuusvelvoitteen vastaisesti. A on yhtiön mukaan jättänyt järjestelmällisesti noudattamatta lääkärien antamia hoitomääräyksiä laiminlyömällä fysioterapiahoitoon osallistumisen. Tämän seurauksena A:n selkä-, niska- ja hartiavaivoista johtuvat sairauslomat ovat uusiutuneet ja sairauspoissaolojaksojen kesto on pitkittynyt. Laiminlyönti on ollut totaalista ja toistuvaa. A:n menettelyn johdosta yhtiön käynnistämä vajaakuntoisen työntekijän seurantaohjelma on osoittautunut täysin turhaksi. Edelleen yhtiön mukaan A ei ole kiinnittänyt mitään huomiota työsuhteen toisen osapuolen etuihin. Yhtiölle on A:n menettelyn seurauksena aiheutunut vahinkoa ja haittaa muun muassa pitkittyneen sairausajan palkan maksamisen ja toistuvien työvuorojärjestelyjen muodossa.

Työtuomioistuin toteaa, että A on edellä mainitun varoituksen saadessaan ollut sairauslomalla, joka on päättynyt 29.3.1997. Tämän jälkeen hän on ollut sairauslomalla samoista syistä 30.4.1997, 10. - 17.5.1997, 28.- 30.5.1997, 16. - 23.7.1997 ja 22.9. - 11.10.1997.

Todetessaan A:n sairauden johdosta työkyvyttömäksi työterveyslääkäri on 16.7.1997 antanut tälle lähetteen fysikaaliseen hoitoon kymmentä hoitokertaa varten. Työtuomioistuimessa todistajana kuullun työfysioterapeutin kertoman mukaan A oli varannut tutkimuskäynnin Kotkan Työterveys Oy:n fysioterapiassa 28.7.1997, mutta se oli jouduttu peruuttamaan A:sta riippumattomasta syystä. A:lle oli varattu uusi aika 21.8.1997, jolloin A oli ollut hoidossa. Sen sijaan hän oli ollut poissa seurantakäynniltä 25.8.1997. Sen jälkeen A oli käynyt fysikaalisessa hoidossa 27.8. ja 8.9.1997. A:lle tämän jälkeen varattu hoitokerta 17.9.1997 oli jälleen jouduttu peruuttamaan A:sta riippumattomasta syystä. Seuraava aika A:lle oli varattu 22.9.1997, mutta tuolloin hän oli jäänyt pois ilmoittaen olevansa sairaana. Samana päivänä Pyhtään terveyskeskuslääkäri oli todennut A:n työkyvyttömäksi ja määrännyt tälle sairauslomaa. Kyseisen hoitojakson viimeinen vastaanottoaika oli A:lle sovittu 2.10.1997, jolloin tämä oli ollut hoidossa. Tuolloin hoitojakso oli päättynyt, koska todistajan mukaan A oli ollut hyvässä kunnossa ja suunnitellut palaavansa työhön 6.10.1997 sairauslomansa päätyttyä 4.10.1997.

Sairauslomajakson 28.9. - 4.10.1997 on A:lle määrännyt Kotkan Työterveys Oy:n työterveyslääkäri 30.9.1997. Samalla hän on antanut A:lle määräyksen hakeutua erääseen ulkopuoliseen fysikaaliseen hoitolaitokseen saamaan fysikaalista hoitoa. Tässä tarkoituksessa A:lle on varattu sieltä käyntipäivät 3., 6. ja 9.10.1997. A ei kuitenkaan ole hänelle varatuille hoitokerroille mennyt. Sen sijaan hän on hakeutunut uudelleen työterveyslääkärin vastaanotolle 7.10.1997.

Syyksi poissaoloonsa fysioterapeutin vastaanotolta 25.8.1997 A on ilmoittanut erehtymisen päivämäärässä. Hän oli mennyt vastaanotolle sovitun päivän asemesta sitä seuraavana päivänä, jolloin ei kuitenkaan ollut ollut vapaita aikoja. Syynä siihen, että hän ei ollut lokakuussa 1997 mennyt edellä tarkoitetusta ulkopuolisesta hoitolaitoksesta varatuille hoitokäynneille A on ilmoittanut, että ne olivat olleet maksullisia ja hänellä ei tuolloin ollut varaa niitä maksaa.

A:n työsopimuksen purkanut silloinen henkilöstöpäällikkö on todistajana kertonut, että perusteina työsopimuksen purkamiseen oli ensinnäkin se, että A oli jättänyt käymättä lokakuussa 1997 hänelle määrätyissä fysikaalisissa hoidoissa siitä huolimatta, että niistä oli sovittu ja yhtiö oli luvannut ne maksaa. Toiseksi nämä laiminlyönnit olivat olleet toistuvia. Kolmanneksi A oli sairauslomansa päätyttyä vastoin saamiaan ohjeita hakeutunut 13.10.1997 toiselle paikkakunnalle lääkäriin saadakseen samasta vaivasta lisää sairauslomaa. Se, että A oli ollut kesällä 1997 fysikaalisessa hoidossa, oli selvinnyt todistajalle vasta myöhemmin asiaa tarkemmin tutkittaessa.

Mainitun todistajan mukaan yhtiössä on toteutettu vajaakuntoisten työntekijöiden seurantaa ja kuntoutusta osana työterveyshuoltoa käytännössä koko 1990-luvun ajan. A oli ollut runsaiden sairauspoissaolojensa johdosta seurannassa vuosikymmenen alusta lukien ja hänet oli ohjattu laitoskuntoutukseen, joka toteutettiin kolmessa jaksossa marraskuussa 1993 sekä maalis- ja marraskuussa 1994. Sairauspoissaolojen jatkuttua runsaina todistaja oli keskustellut A:n kanssa useaan kertaan poissaolojen syistä ja tarpeesta keskittää lääkärissä käynnit yhtiön työterveyshuoltoon, jossa myös voinnin seuraaminen ja kuntoutus oli parhaiten järjestettävissä. Keskustelussa maaliskuussa 1997 oli todistajan kertoman mukaan todettu lisäksi A:n alkoholiongelma ja annettu hänelle ohjaus hoitoon. Saadun tiedon mukaan A oli noudattanut tätä hoito-ohjelmaa.

Kotkan Työterveys Oy:n johtava työterveyslääkäri on todistajana kertonut, että mainittu yhtiö on vastannut Steveco Oy:n kokonaisvaltaisesta työterveyshuollosta. Se on kattanut lakisääteisen työterveyshuollon eli työterveyshuoltolain mukaiset velvoitteet ja lisäksi vapaaehtoisena työterveyshuoltona yleislääkäritasoisen sairausvastaanoton. Vajaakuntoisten työntekijöiden seurantaohjelmaa on toteutettu työterveyshuoltolain voimaantulosta lukien. Erityistä työkykyä säilyttävää ohjelmaa on noudatettu vuodesta 1995. A oli käynyt todistajan vastaanotolla vuodesta 1991. Niistä ajoista lähtien hän on ollut mukana myös erilaisessa kuntoutuksessa. Viimeksi A oli ollut todistajan vastaanotolla 7.10.1997, jolloin tämä oli kertonut saaneensa jo aiemmin lähetteen fysikaaliseen hoitoon. Tuolloin A:n kanssa oli sovittu, että hän sinne myös menee. Samalla hänelle oli kirjoitettu lyhyt sairausloma ja lääkitystä.

Todistajana kuultu edellä mainittu työfysioterapeutti on kertonut, että Kotkan Työterveys Oy:n vakituiset työterveyslääkärit ovat yleensä määränneet asiakkaille tietyt hoitokertamäärät vain niissä tapauksissa, että heidät on lähetetty ulkopuolisiin fysikaalisiin hoitolaitoksiin. Sen sijaan hoidon tapahtuessa omassa yksikössä hoidon kuluessa on arvioitu tarvittavat käyntimäärät sen perusteella, kuinka hoito etenee ja kuinka sen tulokset ovat nähtävissä. Hoidon tarpeesta voidaan jatkuvasti neuvotella omien lääkäreiden kanssa, joten etukäteen annetuilla hoitokertamäärillä ei ole merkitystä. A:lle lähetteen fysioterapiaan 16.7.1997 antanut lääkäri ei ollut työterveysaseman vakituinen lääkäri, vaan työskenteli siellä ruuhkan purkamiseksi. Todistajan mukaan A:ta oli vuodesta 1996 hoidettu niin sanotun McKenzie-hoitomenetelmän mukaisesti. Tässä hoitomenetelmässä on tarkoituksena, että asiakas noudattaa saamiaan ohjeita päivittäin ja rupeaa näin huolehtimaan omasta tukirangastaan ja työasennoistaan. Todistajan mukaan menetelmää sovellettaessa on potilaalla ollut keskimäärin 3 - 5 käyntikertaa. Sen tuloksellisuus on ollut sidoksissa siihen, miten potilas itse on saatu hoitoon sitoutumaan.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu fysiatrian- ja yleislääketieteen erikoislääkäri on kertonut, että kuntoutus on laaja kokonaisprosessi, jossa yhtenä osana on fysioterapia ja sen eräänä osana fysikaaliset hoidot. Potilaat pyritään ohjamaan tekemään harjoitteita niin, että he itse hoitaisivat itseään mahdollisimman hyvin. Fysikaalisilla hoidoilla saavutetaan usein lyhytkestoisia vaikutuksia, mutta pitkäaikaisia tuloksia saadaan sitä kautta, että ihminen muuttaa liikunnallisia tottumuksiaan. Fysiatriassa on usein vaikeata varmuudella sanoa, että joku tietty hoito johtaa potilaan kohdalla paranemiseen. Tilanteet vaihtelevat yksilöllisesti ja samoin myös hoitotulokset. Todistajan mukaan sillä seikalla, että yksittäisiä hoitokertoja jää hoito-ohjelmassa väliin, ei ole kovin suurta merkitystä. Tämä saattaa sinänsä huonontaa hoitokontaktia itse terapeutin ja potilaan välillä, mutta hoitotuloksen kannalta sillä ei ole välttämättä mitään merkitystä. Todistajan mukaan yksittäisten hoitokäyntien merkitys on kuitenkin jossakin määrin diagnoosiriippuvainen asia. Joissakin vaivoissa yksikin käyntikerta voi olla hyvin merkittävä potilaan paranemisen kannalta, mutta esimerkiksi puhuttaessa niska-hartiaseudun lihasjännityksestä, jonka hoitaminen on pitkä prosessi, yksittäisen hoitokerran vaikutus on aika pieni. Pääpaino tällaisen vaivan hoitamisessa on siinä, että potilas itse oppisi hoitamaan itseään ja motivoituisi siihen. Todistaja on edelleen kertonut, että silloinkin kun ihminen sitoutuu käymään fysioterapiassa ja esimerkiksi kuntosalitai muussa vastaavassa harjoittelussa, niin ehkä vain 70 prosenttia potilaista tästä hyötyy, kun taas noin 30 prosentilla potilaista ei ole havaittavissa suurempaa vaikutusta.

Edellä mainittu erikoislääkäri on McKenzie-hoitomenetelmästä todennut, että se on itsehoidon ohjaamismenetelmä, joka on osoittautunut käyväksi hoitomuodoksi ongelmissa, jotka ovat rankaperäisiä, mutta sen tehokkuutta ei sen sijaan ole osoitettu esimerkiksi lihasperäisiin oireisiin, joihin menetelmällä nykytiedon mukaan ei voida vaikuttaa.

Yhteenvetona esitetystä näytöstä työtuomioistuin toteaa, että fysikaalisilla hoidoilla voidaan yksittäistapauksissa usein merkittävästi lievittää potilaiden oireita. Menestyksellinen hoitotulos edellyttää kuitenkin yleensä myös sitä, että asiakas sitoutuu hoitoon ja noudattaa saamiaan hoito-ohjeita. Tällöin yksittäisillä seurantakäynneillä hoitolaitoksessa ei hoitotuloksen kannalta ole ratkaisevaa merkitystä. Erityisesti näin näyttää olevan asian laita silloin, kun kysymys on pitkäaikaista hoitoa vaativan sairauden, kuten esimerkiksi A:n tapauksessa niska- ja hartiaseudun vaivojen hoitamisesta.

Esitetyn selvityksen mukaan Kotkan Työterveys Oy:ssä suoritetut työterveyshuollon piiriin kuuluvat toimenpiteet ovat olleet työntekijöille maksuttomia. Jos sen sijaan asiakas on Kotkan Työterveys Oy:stä ohjattu ulkopuoliseen hoitolaitokseen saamaan esimerkiksi fysikaalista hoitoa, asiakkaan on ollut nämä hoidot itse maksettava. Osan maksusta hän on sitten voinut saada takaisin kansaneläkelaitoksen ja osan työpaikan sairauskassan kautta. Asian käsittelyn yhteydessä on esitetty jossakin määrin ristiriitaista selvitystä siitä, ovatko työntekijät, jotka on ohjattu vajaakuntoisten työntekijöiden seurantaan, olleet tässä suhteessa samassa asemassa.

A on jättänyt menemättä ulkopuolisesta hoitolaitoksesta varattuun hoitoon 3.10.1997 sen jälkeen, kun edellisenä päivänä oli Kotkan Työterveys Oy:n työfysioterapeutin kanssa yhdessä todettu vaivojen hellittäneen ja työkyvyn olevan palautumassa. Asian käsittelyn yhteydessä ei ole ilmennyt syytä siihen, miksi A ei ole lupauksistaan huolimatta hakeutunut fysikaaliseen hoitoon sen jälkeen, kun työterveyslääkäri oli 7.10.1997 todennut työkyvyttömyyden kuitenkin jatkuvan.

Eräänä purkuperusteena Steveco Oy on oikeudenkäynnin yhteydessä vedonnut siihen, että A olisi väärinkäyttänyt oikeuttaan sairauslomaansa osallistumalla sairausloman aikana helmikuussa 1997 Ruotsissa järjestettyihin kädenvääntökilpailuihin. A itse on kiistänyt osallistuneensa kyseisiin kilpailuihin. Samoin paikallisen urheiluseuran puheenjohtaja on kirjallisesti ilmoittanut, ettei A ollut näihin kilpailuihin osallistunut. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo, että vastaajien esittämä lehtileike, jossa on kerrottu A:n osallistuneen kyseisiin kilpailuihin, ei sellaisenaan riittävästi osoita näin tapahtuneen.

Työsuhteen päättämisperusteiden oikeudellinen arviointi

Sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena syynä on tässä tapauksessa pidetty A:n työsopimuslain 13 §:n vastaista menettelyä. Kyseisen säännöksen mukaan työntekijän on vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa ja olisi omiaan tuottamaan vahinkoa työnantajalle.

Hoito-ohjeiden laiminlyöminen tai muu paranemisen vaarantaminen saattaa työtuomioistuimen mielestä sinänsä muodostaa edellä tarkoitetun menettelyn, jota työntekijän on työsopimuslain 13 §:n mukaan vältettävä. Näin on katsottava olevan asian laita myös nyt käsiteltävänä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa hoito-ohjeiden noudattamisesta aiheutuu työntekijälle jossakin määrin kustannuksia.

A:n on osoitettu saamansa varoituksen jälkeen laiminlyöneen hänelle 16.7.1997 määrätyistä fysikaalisista hoidoista yhden hoitokerran eli 25.8.1997. Niin ikään A on jättänyt saapumatta sovitulle hoitokäynnille 22.9.1997, jolloin hän oli hakeutunut asuinpaikkakuntansa terveyskeskukseen. Lisäksi A on laiminlyönyt noudattaa hänelle 30.9.1997 työterveyslääkärin antamaa määräystä hakeutua työterveyshuollon ulkopuoliseen hoitolaitokseen saamaan fysikaalista hoitoa. Kuitenkin tuon määräyksen antamisen jälkeen A on ollut Kotkan Työterveys Oy:n fysioterapiassa 2.10.1997. Lisäksi A on edellä todetuin tavoin hakeutunut uudelleen työterveyslääkärin hoitoon 7.10.1997.

A on kärsinyt pitkään niska-, hartia- ja selkävaivoista. Niistä on aiheutunut sangen runsaasti sairauspoissaoloja ja ne ovat vaatineet muun muassa vuosina 1993 ja 1994 A:n kuntouttamista laitoksessa. Tämän vuoksi A:lla on ollut erityinen syy suhtautua vastuullisesti hänelle työkyvyn säilyttämiseksi annettujen hoito- ja kuntoutusohjeiden noudattamiseen samoin kuin määräykseen käyttää ensisijaisesti työterveyshuollon palveluja. Vaikka A:n ei ole näytetty saamansa varoituksen jälkeen kanteessa väitetyin tavoin kokonaan laiminlyöneen osallistumista hänelle määrättyihin fysikaalisiin hoitoihin, A:n myötävaikutus työkykynsä ylläpitämiseen ja palauttamiseen on joka tapauksessa ollut puutteellista. Toisaalta sitä, että A on sairautensa johdosta työkyvyttömänä hakeutunut fysioterapeutin vastaanoton sijasta lääkärin vastaanotolle ei työtuomioistuimen mielestä voida pitää erityisen vakavana hoito-ohjeiden noudattamisen laiminlyöntinä. Muutoinkaan ei ole näytetty, että pelkästään A:n laiminlyönneistä osallistua joihinkin hänelle määrättyihin fysikaalisiin hoitoihin voitaisiin perustellusti päätellä A:n työkyvyttömyyden ainakaan merkittävästi pitkittyneen tai menettelyn muutoinkaan olleen omiaan aiheuttamaan vahinkoa työnantajalle.

Näyttämättä on myös jäänyt, että A olisi sairauslomiensa aikana menetellyt tavalla, jonka perusteella hänen olisi katsottava käyttäneen väärin oikeuttaan sairauslomaan.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Steveco Oy:llä olisi ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetyt erityisen painavat syyt irtisanoa A:n työsopimus. Sen sijaan A:n laiminlyöntejä voidaan pitää sellaisena työntekijän itsensä antamana aiheena työsopimuksen päättämiseen, joka on otettava huomioon A:lle tuomittavaa korvausta määrättäessä.

Steveco Oy:n korvausvelvollisuus

Steveco Oy on päättänyt A:n työsopimuksen noudattamatta irtisanomissuojasopimuksen mukaista irtisanomisaikaa. Tältä osin A:n on oikeutettu vaatimaansa korvaukseen, joka määrältään on myönnetty oikeaksi.

A on niin ikään oikeutettu korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n mukaisesti. Korvauksen suuruutta määrättäessä on otettu huomioon edellä todettu A:n itsensä työsopimuksen päättämiseen antama aihe. Korvauksen suuruuteen on vaikuttanut osaltaan myös se, että A on ilmoituksensa mukaan työllistynyt toukokuussa 1998.

Suomen Lastauttajain Liitto SLL ry:n valvontavelvollisuus

Liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa on ollut riidatonta, että A on aiemmin saamastaan varoituksesta huolimatta laiminlyönyt osallistua hänelle määrättyihin kuntoutushoitoihin. Näiden laiminlyöntien merkitys A:n työvelvoitteiden täyttämisen kannalta ei ole ollut tuossa vaiheessa käytettävissä olleiden tietojen perusteella tarkasti selvitettävissä. Osin asian arvioinnin kannalta tarpeellinen selvitys on esitetty vasta työtuomioistuimessa. Hyväksyessään tässä tilanteessa jäsenyrityksensä menettelyn Suomen Lastauttajain Liitto SLL:n ei ole katsottava laiminlyöneen sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvaan valvontavelvollisuutta.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Steveco Oy on velvollinen korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on jättänyt korvauksen määrän oikeuden harkintaan. Ottaen huomioon asian laadun ja sen hoitamisen edellyttämät toimenpiteet kohtuullisena kustannusten korvauksena on pidettävä 5.000 markkaa.

Asian tulkinnanvaraisuus ja oikeudenkäynnin lopputulos huomioon ottaen on perusteltua, että Suomen Lastauttajain Liitto SLL vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Steveco Oy on menetellyt työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti purkaessaan A:n työsopimuksen.

Steveco Oy velvoitetaan maksamaan A:lle

- korvauksena saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta lomakorvauksineen yhteensä 43 563 markkaa 36 penniä ja

- korvauksena työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta päättämisestä 40 000 markkaa.

Enemmälti kanne hylätään.

Steveco Oy velvoitetaan korvaavaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla.

Suomen Lastauttajain Liitto SLL ry saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomituille korvauksille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Mansikkamäki, Virtanen, Sutela, Sulkunen ja Vertanen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.