7.2.1997

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, että Turun kaupungin ja Turun linja-autoilijain osakeyhtiön (TLO) välillä 1.9.1995 solmitussa lisäsopimuksessa tarkoitetussa linjojen 11 ja 19 osista muodostetussa taksaerokorvaukseen perustuvassa liikenteessä työskenteleviin kuljettajiin tulee noudattaa linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen liitteenä olevan Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevaa palkkaliitettä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut Aallon Liikenne Oy:n, Askaisten Auto Oy:n, Y. Förbom Oy:n, Linjaliikenne K. Hakanen Oy:n, Aatto Heinonen Oy:n, Åke Jalo Oy:n, Juha Jalo Oy:n, Olavi Jalosen Liikenne Ky:n, Lasse Julin Oy:n, Liikenneyhtiö M. Koski Oy:n, Linjaliikenne Onni Laaksonen Oy:n, Lehtisen Linja Oy:n, Tapio Leskinen Ky:n, Linjakaksikko Oy:n, Linjaliikenne Antti Muurinen Oy:n, Linjaliikenne V. Nyholm Oy:n, Raision Linja Oy:n, Linjaliikenne Randell Oy:n, Mikko Rindell Ay:n, S. Reunanen Oy:n, Linjaliikenne H & J Salonen Ky:n, Turun Citybus Oy:n, Oy Turun Liikenne Ab:n, Turun Linjat Oy:n ja Vesman Liikenne Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on edelleen vaatinut Autoliikenteen Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lisäksi vaatinut Autoliikenteen Työnantajaliiton ja kaikkien sen edellä mainittujen osakasyhtiöiden velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perustelut

Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajien koskevan palkkaliitteen tausta

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n ja Autoliikenteen Työnantajaliiton välinen voimassa oleva linja-autohenkilökunnan työehtosopimus sisälsi muun muassa Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevan palkkaliitteen.

Mainitun palkkaliitteen syntyhistorian osalta voitiin todeta, että liittojen välillä vuonna 1984 käytyjen työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli tehnyt ensimmäisen kerran esityksen, jonka mukaan pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) ja liikennöitsijöiden välisiin sopimuksiin perustuvassa liikenteessä liikennöitsijöiden palveluksessa olevien työntekijöiden eräät työsuhteen ehdot tulisi sopia paremmiksi kuin valtakunnallisen työehtosopimuksen ehdot. Tuolloin oli ollut esillä, että myös muissa kunnissa tilanne olisi tulevaisuudessa samankaltainen. Neuvotteluissa oli mainittu esimerkkinä Turku.

Vuonna 1986 oli liittojen välisistä työehtosopimusneuvotteluista erillisenä neuvoteltu pääkaupunkiseudun sopimusliikenteen kuljettajien työehdoista. Työtaistelun jälkeen valtakunnallisen työehtosopimuksen liitteeksi oli otettu YTV:n aluetta koskeva palkkaliite. Näissäkin neuvotteluissa oli ollut esillä Turun alueen vastaava tilanne. Vuoden 1988 työehtosopimusneuvotteluissa oli linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen liitteeksi otettu myös Turun kunnallista sopimusliikennettä koskeva palkkaliite.

Kunnallisen sopimusliikenteen perusteet

Turun kaupungin ja Turun linja-autoilijain osuuskunnan, nykyisen Turun linja-autoilijain osakeyhtiön, välillä oli ensimmäistä kertaa kesällä 1988 sovittu Turun henkilölinjaliikenteen hoitamisesta ja siitä maksettavasta korvauksesta. Tämän jälkeen oli liittojen välillä solmittu edellä mainittu Turun kunnallista sopimusliikennettä koskeva palkkaliite.

Turun kaupungin ja TLO:n välinen sopimus oli uudistettu ainakin kerran. Nykyisin voimassa oleva sopimus oli allekirjoitettu 12.11.1993. Voimassa olevassa sopimuksessa oli sovittu, mitä liikennettä TLO hoiti ja kuinka paljon Turun kaupunki siitä maksoi TLO:lle. Turun kaupungin ja TLO:n välillä oli 1.9.1995 allekirjoitettu lisäsopimukseksi otsikoitu asiakirja. Sopimuksen tarkoituksena oli saavuttaa Turun kaupungille merkittäviä säästöjä 12.11.1993 solmitussa sopimuksessa tarkoitetussa yhteistariffiliikenteessä. Lisäsopimuksen mukaan säästöt muodostuivat sopimushintojen alentamisesta, siirtymisestä taksaeroperusteiseen korvausmenettelyyn linjoista 11 ja 19 muodostettavalla linjalla sekä siirtymisestä yhteistariffi- ja seutulinjojen ketjuttamiseen.

Erimielisyys

Asianosaisten välillä vallitsi erimielisyys siitä, tuliko Turun kunnallista sopimusliikennettä koskevaa palkkaliitettä noudattaa linjojen 11 ja 19 osista muodostetussa taksaerokorvaukseen perustuvassa liikenteessä työskenteleviin kuljettajiin.

Palkkaliitteen soveltamisala

Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevan palkkaliitteen soveltamisalamääräyksen mukaan palkkaliitettä noudatettiin Turun linja-autoilijain osuuskuntaan kuuluvien yritysten linja-autonkuljettajiin siltä osin kuin kuljettajat olivat työssä Turun kaupungin ja Turun linja-autoilijain osuuskunnan välisen sopimuksen mukaisessa kunnallisessa paikallisliikenteessä.

Linjojen 11 ja 19 osista muodostettu taksaeroperusteella korvattava liikenne oli selvästi Turun kaupungin ja TLO:n välisen sopimuksen mukaista kunnallista paikallisliikennettä. Lisäsopimuksella oli muutettu ainoastaan TLO:lle tämän liikenteen osan hoitamisesta maksettavaa korvausta. Liikenne jatkui ennallaan eikä esimerkiksi matkustajien näkökulmasta ollut tapahtunut muutoksia.

Turun kaupungin ja TLO:n välillä 12.11.1993 tehdyn sopimuksen mukaan Turun kaupunki maksoi TLO:lle sen hoitamasta sopimuksen mukaisesta liikenteestä linjakilometrien, linjavuoropäivien ja linjatiheyden perusteella määräytyvän korvauksen. Käytännössä liikennettä hoidettiin siten, että TLO peri matkustajilta Turun kaupungin vahvistaman yhteistariffitaksan mukaisen hinnan matkalipusta ja tilitti perityn summan kaupungille. Turun kaupunki maksoi edellä mainituilla perusteilla määräytyvän vuosihinnan mukaisen rahasumman TLO:lle kuukausittain.

Tehdyn lisäsopimuksen mukaan Turun kaupunki maksoi TLO:lle linjojen 11 ja 19 osista muodostetussa taksaerokorvaukseen perustuvassa liikenteessä kustakin rekisteröidystä matkustajasta Matkahuolto Oy:n vastaavan lippulajin mukaisen korvauksen tai kertalipulla matkustavista TLO:n kulloinkin noudattaman maaseututariffin mukaisen korvauksen. TLO peri matkustajilta Turun kaupungin vahvistaman yhteistariffitaksan mukaisen hinnan matkalipusta ja tilitti perityn summan kokonaisuudessaan kaupungille. Turun kaupunki puolestaan maksoi TLO:lle kuukausittain kustakin matkustajasta joko Matkahuolto Oy:n tai TLO:n kulloinkin noudattaman maaseututariffin mukaisen korvauksen.

Edellä mainittu menettely perustui Turun kaupungin ja TLO:n väliseen sopimukseen, joka koski näiden välisen sopimuksen mukaista kunnallista paikallisliikennettä.

Työnantajapuolen työehtosopimuksen vastainen menettely

Liikennettä hoidettiin riidanalaisiltakin osin Turun kaupungin ja TLO:n välisen sopimuksen perusteella ja kysymys oli siten sopimuksen mukaisesta kunnallisesta paikallisliikenteestä. TLO:n jäsenyritysten tuli näin ollen noudattaa riidanalaisten linjojen osilla työskentelevien kuljettajien kohdalla Turun kunnallista sopimusliikennettä koskevaa palkkaliitettä. TLO oli kuitenkin jäsenyritystensä puolesta ilmoittanut, että palkkaliitteen mukaisia työehtoja ei tullut noudattaa kysymyksessä olevien linjojen osalla. Myös TLO:n jäsenyritykset olivat työpaikoilla ilmoittaneet, että ne eivät tulisi soveltamaan kunnallista sopimusliikennettä koskevaa palkkaliitettä nyt kysymyksessä olevassa liikenteessä. Edellä selostetulla menettelyllään yritykset jo olivat syyllistyneet työehtosopimuksen tieten rikkomiseen. Autoliikenteen Työnantajaliitto oli hyväksynyt TLO:n ja sen jäsenyritysten omaksuman tulkinnan. Työnantajaliitto oli siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa tukiessaan jäsenyritystensä työehtosopimuksen selvän määräyksen vastaista menettelyä.

Vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto, Aallon Liikenne Oy, Askaisten Auto Oy, Y. Förbom Oy, Linjaliikenne K. Hakanen Oy, Aatto Heinonen Oy, Åke Jalo Oy, Juha Jalo Oy, Olavi Jalosen Liikenne Ky, Lasse Julin Oy, Liikenneyhtiö M. Koski Oy, Linjaliikenne Onni Laaksonen Oy, Lehtisen Linja Oy, Tapio Leskinen Ky, Linjakaksikko Oy, Linjaliikenne Antti Muurinen Oy, Linjaliikenne V. Nyholm Oy, Raision Linja Oy, Linjaliikenne Randell Oy, Mikko Rindell Ay, S. Reunanen Oy, Linjaliikenne H & J Salonen Ky, Turun Citybus Oy, Oy Turun Liikenne Ab, Turun Linjat Oy ja Vesman Liikenne Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja edellä mainitut yhtiöt ovat lisäksi vaatineet Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamisesta.

Perustelut

Turun alueella harjoitettava liikenne

Kaikilta linja-autoliikennettä harjoittavilta yrityksiltä vaadittiin joukkoliikennelupa. Sen lisäksi yrityksillä tuli olla eräitä muita harjoittamansa liikenteen perusteella määräytyviä lupia kuten linjaliikennelupa.

TLO:n jäsenyhtiöiden harjoittama liikenne oli joko yhteistariffiliikennettä, ketjutettua liikennettä tai taksaeroperusteista liikennettä.

Yhteistariffiliikenne perustui Turun kaupungin ja TLO:n sekä sen osakasyhtiöiden välillä 12.11.1993 solmittuun yhteistariffisopimukseen, johon oli liitetty 1.9.1995 allekirjoitettu lisäsopimus. Yhteistariffiliikenne perustui ainoastaan tehtyyn yhteistariffisopimukseen eikä lääninhallituksen myöntämiin linjaliikennelupiin, jotka vaadittiin kaikilta linja-autoliikennettä harjoittavilta yhtiöiltä. Yhteistariffiliikennettä ajettiin vain Turun kaupungin rajojen sisäpuolella, kaikki lipputulot tuloutettiin Turun kaupungille ja Turun kaupunki määräsi liikenteen laajuuden, reitit ja aikataulut. Yhteistariffiliikenteessä liikenteenharjoittaja sai sopimuksessa sovitun liikennöintikorvauksen, joka perustui ajettuihin kilometreihin, tunteihin ja vuoropäiviin. Matkustajamäärillä ja linjan lipputuloilla ei ollut merkitystä liikenteenharjoittajalle maksettavan korvauksen kannalta. Yhteistariffiliikenteessä ei liikennöitsijällä ollut yrittäjäriskiä.

Ketjutettu liikenne oli liikennettä, jossa Turusta lähtevä kuntarajan ylittävä liikenne eli seutuliikenne korvattiin kaupungin alueella yhteistariffiliikenteellä. Ketjutetussa liikenteessä Turun kaupungin rajojen sisäpuolella liikennöinti perustui 12.11.1993 solmittuun yhteistariffisopimukseen ja kaupungin rajojen ulkopuolella lääninhallituksen myöntämiin linjaliikennelupiin. Liikennöintikorvaus ketjutetussa liikenteessä perustui Turun kaupungin rajojen sisäpuolisilla linjaosuuksilla yhteistariffisopimukseen ja ulkopuolisilla linjaosuuksilla matkustajilta rahastettavaan lipputuloon. Joukkoliikenneluvan lisäksi yrityksillä piti olla linjaliikennelupa Turun kaupungin ulkopuolisilla reittiosuuksilla. Ketjutetussa liikenteessä liikenteenharjoittajalla oli yrittäjäriski.

Taksaerokorvaukseen perustuva liikenne ei ollut sopimusliikennettä vaan yksityistä lipputuloperusteista liikennettä, joka perustui kokonaisuudessaan lääninhallituksen myöntämiin linjaliikennelupiin. Yhteistariffisopimuksen ehdot eivät koskeneet taksaerokorvausperusteista liikennettä. Liikennöintitulot muodostuivat ainoastaan matkustajilta perittävistä taksan mukaisista kertamaksuista ja muista lipputuloista. Taksaerokorvaukseen perustuvassa liikenteessä ei liikenteenharjoittaja saanut Turun eikä ympäristökuntien tukea. Turun kaupungille ei tuloutettu linjatuloja eikä kaupunki maksanut korvausta liikenteen hoitamisesta. Taksaerokorvaukseen perustuvassa liikenteessä yrittäjä laati itse reitit ja aikataulut ja liikennöitsijällä oli myös täydellinen yrittäjäriski.

Erimielisyyden tausta

TLO:n osakasyhtiö Y. Förbom Oy oli ennen toukokuun 2. päivää 1996 liikenneministeriön myöntämän linjaliikenneluvan nojalla liikennöinyt reittiä Rymättylä - Merimasku - Naantali - Raisio - Turun keskusta - Kaarina - Paimio. Tämä linja oli ollut aina maaseutuliikennettä ja kuljettajien palkkaus oli määräytynyt valtakunnallisen linja-autohenkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen määräysten mukaisesti.

Ennen Turun kaupungin ja TLO:n 1.9.1995 solmimaa lisäsopimusta Y. Förbom Oy oli ajanut edellä mainittua reittiä linjaliikennelupansa nojalla ja TLO:n osakasyhtiöt yhteistariffiliikennettä linjoilla 11 ja 19. Turun kaupungin alueella reitit olivat olleet pääosin samat. Y. Förbom Oy:n autot eivät olleet kuitenkaan saaneet ottaa yhteistariffilipulla matkustavia matkustajia kyytiinsä.

Koska Turun kaupunki oli halunnut saada aikaan kustannussäästöjä, oli kaupungin ja TLO:n välillä tehty edellä tarkoitettu lisäsopimus. Sopimuksella linjat 11 ja 19 oli lopetettu ja kaikille TLO:n osakasyhtiöille oli tullut mahdolliseksi liikennöidä entistä Y. Förbom Oy:n liikennöimää maaseutulinjaa. Aikatauluja lukuun ottamatta liikenne oli säilynyt ennallaan ja sitä ajettiin lääninhallituksen myöntämän linjaliikenneluvan nojalla. Sopimuksen mukaan matkustajat voivat nyt nousta autojen kyytiin yhteistariffilipulla. Sopimuksen solmimisen jälkeen kyseiseltä linjalta oli poistettu entiset yhteistariffiautot.

Normaali kertamaksu maaseutuliikenteessä oli 9 markkaa ja yhteistariffiliikenteessä 8 markkaa. Sopimuksessa oli sovittu, että Turun kaupungin sisällä matkustajat maksavat matkasta 8 markkaa ja kaupunki maksaa lippurekisterin perusteella erotuksen liikennöitsijälle kuukausittain eli 1 markkaa matkustajaa kohden. Liikennöinti tapahtui aikaisempaan tapaan pelkästään yrittäjäriskillä. Kaupunki tuki oman kuntansa matkustajia eikä yrityksiä.

Turun kaupungin ja TLO:n välillä 12.11.1993 solmitussa yhteistariffisopimuksessa tarkoitettuun yhteistariffiliikenteeseen oli sovellettu linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen liitteenä olevaa Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevaa palkkaliitettä. Palkkaliitteen soveltamisalamääräyksen mukaan sitä noudatettiin TLO:hon kuuluvien yritysten linja-autonkuljettajiin siltä osin kuin kuljettajat olivat työssä Turun kaupungin ja TLO:n välisen sopimuksen mukaisessa kunnallisessa paikallisliikenteessä. Palkkaliitteen mukaisella kunnallisella paikallisliikenteellä tarkoitettiin liikennettä, jossa Turun kaupunki korvasi TLO:lle Turun henkilölinjaliikenteen hoitamisen sovittujen ehtojen mukaisesti. Kaupunki maksoi sovitun korvauksen ajettujen linjakilometrien, linjavuoropäivien ja linjatiheyden perusteella täysin riippumatta siitä, oliko autossa matkustajia vai ei. Liikennöitsijän kannalta liikennöinnissä ei ollut matkustajamääristä johtuvaa yrittäjäriskiä. Lipputulot tuloutettiin lyhentämättöminä Turun kaupungille. Lisäsopimuksella 1.9.1995 linjat 11 ja 19 oli lopetettu kokonaan ja Y. Förbom Oy:n entinen maaseutulinja oli jäänyt ennalleen, mutta nykyisin kaikki TLO:n osakasyhtiöt voivat liikennöidä sitä.

Kunnallista sopimusliikennettä koskevat työehtosopimusmääräykset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli 24.4.1986 tehnyt Autoliikenteen Työnantajaliitolle esityksen, jonka tavoitteena oli ollut saada aikaan kunnallista sopimusliikennettä koskeva erillinen sopimus. Perusteluina valtakunnallisessa työehtosopimuksessa sovittuja korkeammille palkoille Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli käyttänyt muun muassa erilaista yrittäjäriskiä. Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli vedonnut siihen, että kun yrittäjillä oli matkustajamääristä riippumaton taattu tulo, oli myös kuljettajien saatava osansa tuloista.

Kevään 1986 työehtosopimusneuvotteluissa liitot eivät olleet päässeet asiassa ratkaisuun ja neuvotteluja oli jatkettu valtakunnansovittelijan johdolla. Valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen perusteella osapuolet olivat asettaneet työryhmän, jonka tehtävänä oli ollut laatia Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa toimivien ja näiden kuntien sisällä paikallis- ja lähiliikennettä kunnallisena sopimusliikenteenä harjoittavia linjaautoyrityksiä varten uusi palkkataulukko 1.10.1986 mennessä.

Tältä pohjalta osapuolet olivat neuvotelleet asiasta syksyllä 1986. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli 27.8.1986 jättänyt kirjallisen muutosesityksen, jossa se oli pyrkinyt sovintoehdotuksessa määritellyn liikenteen soveltamisalan laajentamiseen. Työnantajaliitto oli torjunut nämä soveltamisalan laajentamista koskevat vaatimukset ja neuvottelujen kariuduttua pääkaupunkiseudulla oli alkanut viiden viikon pituinen lakko. Lakko oli loppunut piirisovittelijan täydentävän sovintoehdotuksen tekemiseen 17.11.1986. Sovintoehdotuksessa pääkaupunkiseudun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevan palkkaliitteen soveltamisala oli jäänyt valtakunnansovittelijan keväällä tekemän sovintoehdotuksen mukaiseksi. Palkkaliitettä sovellettiin 21.11.1986 tehdyn allekirjoituspöytäkirjan mukaisesti vain Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla toimivissa linja-autoyrityksissä linja-autonkuljettajiin siltä osin, kuin kuljettajat olivat työssä näiden kuntien sisällä kunnallisena sopimusliikenteenä harjoitettavassa paikallis- ja lähiliikenteessä. Sama kirjaus oli otettu työehtosopimukseen 1988 - 1990.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli vuoden 1988 työehtosopimusneuvotteluissa ilmoittanut tekevänsä esityksiä YTV-aluetta vastaavissa olosuhteissa työskentelevien kuljettajien työehdoista. Neuvottelut oli koko ajan käyty siltä pohjalta, että kysymys oli YTV-tyyppisestä liikenteestä. Yritysriskin muuttuminen oli ollut neuvotteluissa esillä keskeisenä asiana. Liittojen väliset neuvottelut olivat johtaneet Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevan palkkaliitteen solmimiseen.

Vuoden 1990 työehtosopimusneuvotteluissa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli muun muassa esittänyt, että YTV-alueelle sen ulkopuolelta ajaville kuljettajille maksettaisiin mainitulla alueella tapahtuvan työskentelyn ajalta YTV-alueen palkkaa. Autoliikenteen Työnantajaliitto oli vastustanut vaatimusta. Neuvotteluja oli jatkettu valtakunnansovittelijan johdolla ja hänen 24.4.1990 tekemäänsä sovintoehdotukseen oli sisältynyt uusi U-tunnuslisää koskeva määräys, joka oli otettu työehtosopimuksen 9 §:n 6 kohdaksi. Määräyksessä todettiin, että sellaisen ulkoisen liikenteen tariffisopimuksen (U-sopimuksen) tehneen yrityksen kuljettajalle, jonka palkkaus on järjestetty muutoin kuin linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen YTV- tai TLO-palkkaliitteiden mukaisesti maksetaan jokaiselta tariffisopimusvuorolta (U-vuorolta), joka liikennöidään YTV-alueella sijaitsevan ja YTV-alueen ulkopuolisen lähellä olevan päätepisteen välillä, tuntipalkka 2 markalla, nykyisin 2,2 markalla korotettuna. U-tunnuslisää maksettiin siis vain YTV-alueella eikä TLO:n alueella.

Kanteessa esitetyistä vaatimuksista

Työehtosopimuksen palkkaliitteiden soveltamisalat olivat työehtosopimusneuvotteluissa olleet keskeisesti esillä ja niiden soveltamisala oli tarkoin määritelty. Kysymys oli erityismääräyksistä, joita oli tulkittava ahtaasti.

Kaikki vastaajiksi haastetut yhtiöt voivat käytännössä ajaa kysymyksessä olevaa taksaerokorvausperusteista linjaa ja näin tulevaisuudessa varmaan tapahtuukin. Tähän mennessä linjaa oli liikennöinyt vain kuusi yritystä eli Y. Förbom Oy, Lehtisen Linja Oy, Linjaliikenne V. Nyholm Oy, Linjaliikenne Antti Muurinen Oy, Linjaliikenne H & J Salonen Ky sekä Vesman Liikenne Oy. TLO:ssa oli oma monimutkainen kiertävä järjestelmänsä, jonka perusteella ajovuorot määräytyivät.

Koska kysymyksessä oleva liikenne ei ollut kunnallista sopimusliikennettä, ei myöskään Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskeva palkkaliite voinut tulla sovellettavaksi. Näin ollen eivät TLO:n jäsenyhtiöt olleet tietensä rikkoneet työehtosopimusta eikä Autoliikenteen Työnantajaliitto ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n ja Autoliikenteen Työnantajaliiton välisen linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen liitteenä olevaa Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevaa palkkaliitettä noudatetaan sen soveltamisalaa koskevan 1. kohdan mukaan Turun linja-autoilijain osuuskuntaan (TLO, nykyisin Turun linja-autoilijain osakeyhtiö) kuuluvien yritysten linja-autonkuljettajiin siltä osin kuin kuljettajat ovat työssä Turun kaupungin ja Turun linja-autoilijain osuuskunnan välisen sopimuksen mukaisessa kunnallisessa paikallisliikenteessä. Kysymyksessä oleva liite on otettu työehtosopimukseen vuonna 1988.

Vuonna 1986 oli työehtosopimukseen osallisten liittojen välillä sovittu pääkaupunkiseudun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevasta palkkaliitteestä. Ennen liitteestä sopimista Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä tehnyt esityksen, jonka mukaan pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan ja liikennöitsijöiden välisiin sopimuksiin perustuvassa liikenteessä liikennöitsijöiden palveluksessa olevien työntekijöiden eräät työsuhteen ehdot tulisi sopia paremmiksi kuin valtakunnallisen työehtosopimuksen vastaavat ehdot.

Pääkaupunkiseudun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajien palkkaliitettä koskeneissa neuvotteluissa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n tavoitteena on ollut, että pääkaupunkiseudun sopimusliikenteessä työskentelevien kuljettajien palkat korotettaisiin samalle tasolle kuin Helsingin kaupungin liikennelaitoksen palveluksessa olevien kuljettajien palkat. Yhtenä perusteena valtakunnallisen työehtosopimuksen mukaisia palkkoja korkeammille palkoille on neuvotteluissa esillä ollut myös se, että sopimusliikenteessä liikennöitsijöillä ei ole samanlaista yrittäjäriskiä kuin muussa liikenteen harjoittamisessa, koska sopimusliikenteessä kuntien liikennöitsijöille maksamat korvaukset olivat riippumattomia matkustajien lukumäärästä.

Turun kaupungin ja Turun linja-autoilijain osuuskunnan välillä on vuonna 1988 tehty ensimmäinen sopimus Turun kaupungin henkilölinjaliikenteen hoitamisesta. Sopimus on sittemmin uudistettu ja nykyisin voimassa oleva sopimus on tehty 12.11.1993. Sopimus koskee Turun kaupungin sisäisen liikenteen hoitamista, josta kaupunki suorittaa TLO:lle korvauksen sopimuksessa mainituin tavoin linjakilometrien, -tuntien ja -vuorojen perusteella. Tässä liikenteessä matkalippujen hinnat ovat määräytyneet Turun kaupungin vahvistamien paikallisliikenteen yhtenäistariffien ja tariffiohjeiden mukaisesti.

Turun kaupunki ja Turun linja-autoilijain osakeyhtiö ovat 1.9.1995 tehneet edellä mainittuun sopimukseen liittyvän lisäsopimuksen, jonka tarkoituksena on saavuttaa varsinaisen sopimuksen voimassaoloaikana Turun kaupungille merkittäviä säästöjä yhteistariffiliikenteessä. Sopimuksen mukaan säästöt muodostuivat sopimushintojen alentamisesta, siirtymisestä taksaeroperusteiseen korvausmenettelyyn linjoista 11 ja 19 muodostettavalla linjalla sekä siirtymisestä yhteistariffi- ja seutulinjojen ketjuttamiseen.

Lisäsopimuksen mukaisesti Turun kaupungin rajojen sisäpuolella ajetut linjat 11 ja 19 on lakkautettu. Liikennöinti näillä linjoilla on aikaisemmin perustunut Turun kaupungin ja Turun linja-autoilijain osuuskunnan väliseen sopimukseen. Näillä linjoilla työskentelevien kuljettajien palkkaukseen on sovellettu Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevaa palkkaliitettä.

Lisäsopimuksen solmimisen jälkeen liikennettä lakkautetuilla linjoilla on ryhdytty hoitamaan siten, että linjojen osuus on sisällytetty Turun kaupungin rajojen ulkopuolelle ulottuvaan linjaan, jota TLO:n jäsenyritykset liikennöivät. Kysymyksessä olevaa kaupungin rajojen ulkopuolelle ulottuvaa linjaa ajava liikennöitsijä on lisäsopimuksen mukaan velvollinen kuljettamaan kaupungin rajojen sisäpuolisessa liikenteessä matkustajia Turun kaupungin yhteistariffin mukaisella lipulla, kun aikaisemmin kaupungin alueella vastaavaa linjaa hoitaneen liikennöitsijän auton kyytiin tulevalta matkustajalta on peritty maaseututaksan mukainen korkeampi maksu. Lisäsopimuksella lakkautettujen linjojen osuus on sovittu taksaerokorvausperusteiseksi liikenteeksi, jonka osalta Turun kaupunki on korvannut Turun linja-autoilijain osakeyhtiölle matkustajamäärien perusteella yhteistariffin mukaisen matkalipun hinnan ja korkeamman maaseutulipun hinnan välisen erotuksen.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, tuleeko kysymyksessä olevassa Turun kaupungin rajojen sisäpuolisessa linjojen 11 ja 19 osista muodostetussa taksaerokorvaukseen perustuvassa liikenteessä työskenteleviin linja-autonkuljettajiin soveltaa Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevaa palkkaliitettä.

Työnantajapuoli on katsonut, että taksaerokorvaukseen perustuva liikenne ei ole palkkaliitteen mukaista kunnallista sopimusliikennettä vaan yksityistä lipputuloihin perustuvaa liikennettä, jossa liikennöitsijällä on täydellinen yrittäjäriski. Sopimusliikenteestä kysymyksessä oleva liikenne poikkeaa työnantajapuolen mukaan myös siinä, että yrittäjä itse laatii reitit ja aikataulut ja liikennöinti linjalla perustuu lääninhallituksen linjaliikennelupaan. Yhteistariffiliikenne taas perustuu kaupungin kanssa tehtyyn sopimukseen ja kaupunki myös määrää liikenteessä aikataulut ja reitit.

Työtuomioistuimessa on kuultu Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n liittosihteeriä, joka on liiton edustajana osallistunut pääkaupunkiseudun kunnallisen sopimusliikenteen ja Turun kunnallisen sopimusliikenteen palkkaliitteitä koskeneisiin neuvotteluihin. Liittosihteerin mukaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n tavoitteena on ollut sopimusliikenteessä työskentelevien kuljettajien palkkatason saaminen samaksi kuin kunnallisen puolen vastaavissa tehtävissä. Vaikka pääkaupunkiseudun sopimusliikennettä koskevien neuvottelujen kestäessä esillä on ollut myös yrittäjäriskin puuttuminen sopimusliikenteessä, ei tällä seikalla liittosihteerin mukaan kuitenkaan ole ollut ratkaisevaa merkitystä palkkaliitteestä sopimisen kannalta. Turun kunnallista sopimusliikennettä koskeneissa työehtosopimusneuvotteluissa ei liittosihteerin mukaan ole käyty keskusteluja Turun kaupungin ja liikennöitsijöiden välisen sopimuksen sisällöstä eikä myöskään liikennöinnin hoidosta maksettavan korvauksen määräytymisestä.

Todistajana kuullun edellä mainittuja palkkaliitteitä koskeneisiin työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneen Autoliikenteen Työnantajaliiton osastopäällikön mukaan kunnallinen sopimusliikenne Turussa on vuonna 1988 ollut tarkoitus järjestää samalla tavoin kuin pääkaupunkiseudulla käyttöön otettu yhteistariffiliikenne. Liikennöitsijöille maksettava korvaus oli myös tarkoitettu järjestää vastaavin tavoin kuin pääkaupunkiseudun yhteistariffiliikenteessä. Todistajan mukaan sopimuksen soveltaminen oli tarkoitettu rajattavaksi vain tähän Turussa tuolloin käyttöön otettavaksi suunniteltuun liikenteeseen. Turun kunnallisen sopimusliikenteen palkkaliitteestä sovittaessa ei kuitenkaan ollut käyty yksityiskohtaisempia keskusteluja palkkaliitteen soveltamisalasta. Pääkaupunkiseudun kunnallista sopimusliikennettä koskeneiden työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on osastopäällikön mukaan palkkausta koskeneiden vaatimustensa tueksi esittänyt muun muassa yrittäjäriskin puuttumisen kunnallisessa sopimusliikenteessä. Todistajan mukaan työnantajapuolen tarkoituksena tuolloin oli rajata liitteen soveltaminen sen kaltaiseen kunnalliseen sopimusliikenteeseen, josta pääkaupunkiseudun kunnallisen sopimusliikenteen kohdalla oli kysymys.

Nyt tulkittavana oleva palkkaliite koskee sanamuotonsa mukaan Turun linja-autoilijain osakeyhtiöön kuuluvien yritysten linja-autonkuljettajia siltä osin kuin kuljettajat ovat työssä kaupungin ja osakeyhtiön välisen sopimuksen mukaisessa kunnallisessa paikallisliikenteessä. Tällaista sopimuksen mukaista paikallisliikennettä on ollut 12.11.1993 sopimukseen perustunut liikenne lakkautetuilla linjoilla 11 ja 19. Lisäsopimuksella näiden linjojen hoitaminen on edellä esitetyin tavoin järjestetty uudelleen ja korvausperuste linjojen osilta on muutettu yhteistariffiperusteisesta korvauksesta taksaeroperusteiseksi korvaukseksi.

Kysymyksessä olevasta palkkaliitteestä sovittaessa ei ole ollut esillä se, että palkkaliitteen soveltaminen riippuisi kaupungin ja osuuskunnan välisen sopimuksen mukaisesta liikenteen hoidosta maksettavan korvauksen määräytymisen perusteesta tai että liitteen soveltaminen rajoittuisi vain sellaiseen liikenteeseen, jossa korvausperuste määräytyy kuten yhteistariffiliikenteessä. Liitteen soveltamisalaa koskevan määräyksen sanamuodosta ei myöskään voida tehdä tällaista johtopäätöstä. Esitetyn selvityksen mukaan palkkaliitettä on sovellettu Turun kaupungin rajojen sisäpuolella myös niin sanotussa ketjutetussa liikenteessä, jossa kaupungin alueella tapahtuvasta liikennöinnistä maksettava korvaus tosin määräytyy kuten yhteistariffiliikenteessä. Kun liitteestä sovittaessa tarkoituksena on ollut palkkauksen yhtenäistäminen samankaltaisessa liikennöinnissä ja kun kysymyksessä oleva taksaerokorvaukseen perustuva liikenne Turun kaupungin alueella perustuu Turun linja-autoilijain osakeyhtiön ja Turun kaupungin väliseen sopimukseen, työtuomioistuin pitää oikeampana tulkintaa, jonka mukaan myös tätä taksaerokorvaukseen perustuvaa liikennettä tulee pitää palkkaliitteessä tarkoitettuna sopimuksen mukaisena kunnallisena paikallisliikenteenä. Näin ollen kysymyksessä olevaan liikenteeseen tulee soveltaa Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevaa palkkaliitettä.

Kun asia kuitenkin on ollut varsin tulkinnanvarainen, eivät Turun linja-autoilijain osakeyhtiöön kuuluvat kanteessa tarkoitetut työnantajat ole syyllistyneet työehtosopimuksen rikkomiseen työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmoittaessaan kieltäytyvänsä noudattamasta kanteessa tarkoitetussa taksaerokorvaukseen perustuvassa liikenteessä Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevaa palkkaliitettä. Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden ei myöskään Autoliikenteen Työnantajaliitto yhtiöiden menettelyn hyväksyessään ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Turun kaupungin ja Turun linja-autoilijain osakeyhtiön välillä 1.9.1995 solmitussa lisäsopimuksessa tarkoitetussa linjojen 11 ja 19 osista muodostetussa Turun kaupungin rajojen sisäpuolisessa taksaerokorvaukseen perustuvassa liikenteessä työskenteleviin kuljettajiin tulee noudattaa linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen liitteenä olevan Turun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevaa palkkaliitettä.

Kanne enemmälti hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Koski, Uski, Virtanen, Hynönen ja Korpela jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.