15.5.1997

1 § Soveltamisala

Nämä määräykset koskevat kotimaassa tapahtuneista muutoista suoritettavaa korvausta. Muuttokustannukset korvataan virkamiehelle, joka viraston tai sen osan siirtämisen taikka uudelleen järjestelyn, asianomaisella hallinnonalalla voimassa olevien siirtymisvelvollisuutta koskevien säännösten mukaisen siirron tai pysyväisen komennuksen taikka valtion virkamieslain (755/86) 33 §:ssä tarkoitetun toiseen virkaan siirtämisen johdosta joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Yleistä

Muuttokustannuksista korvataan:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3) muuttoraha korvauksena muista tarpeellisista muutosta aiheutuneista kustannuksista,

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Muuttoraha

Muuttorahan suuruus määräytyy muuttavien henkilöiden lukumäärän mukaan.

Muuttavien henkilöiden lukumäärän ollessa yksi suoritetaan muuttorahaa 6 000 markkaa, sen ollessa kaksi 8 000 markkaa ja sen ollessa kolme tai enemmän 10 000 markkaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Tutustumismatkat

Virkamiehelle ja hänen perheenjäsenelleen suoritetaan matkakustannusten korvaamista koskevien sopimusmääräysten mukaisesti korvaus kuudesta joko nykyiseltä sijoituspaikkakunnalta uudelle sijoituspaikkakunnalle tehdystä tahi kahden siirtoa seuraavan vuoden aikana uudelta sijoituspaikkakunnalta alkuperäiselle sijoituspaikkakunnalle tehdystä matkasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5-6 § Majoittumiskorvaus

5 §. Siinä tapauksessa, että muutto uudelle sijoituspaikkakunnalle on hyväksyttävän syyn takia tapahtunut ennen varsinaista siirtymisajankohtaa tai varsinaisen siirtymisajankohdan jälkeen, suoritetaan virkamiehelle majoittumiskorvausta matkakustannusten korvaamista koskevien sopimusmääräysten mukaisesti muuttoajankohdan ja varsinaisen siirtymisajankohdan väliseltä ajalta niistä kustannuksista, jotka hänelle aiheutuvat tilapäisestä asumisesta alkuperäisellä tai uudella sijoituspaikkakunnalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 §. Virkamiehelle, joka on ostanut tai vuokrannut asunnon uudelta paikkakunnalta ennen siirtymisajankohtaa, mutta joka hyväksyttävän syyn vuoksi siirtää muuttoaan tähän asuntoon, suoritetaan korvausta uuden asunnon hallintakustannuksista asunnon ostamis- tai vuokraamisajankohdan ja siirtymisajankohdan väliseltä ajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vaatimukset

STTK-J on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan valtion muuttokustannusten korvaamista koskevien sopimusmääräysten 1 ja 3 §:n oikeaksi sisällöksi sen, että opistoupseerit Kari Jääskeläinen, Jukka Pätäri, Ari Ilander, Risto Penttinen, Kari Väilä, Mikko Hurmerinta, Jyrki Lahti, Timo Nieminen, Esa Sillanpää, Matti Säyriö, Raimo Sutinen, Kimmo Kulonen, Kari Pennanen ja Antti Metsälä ovat oikeutettuja kyseessä olevan sopimusmääräyksen 3 §:ssä tarkoitettuun muuttorahaan.

STTK-J on lisäksi vaatinut valtiovarainministeriön velvoittamista korvaamaan STTK-J:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Kymen Pioneeripataljoona oli liitetty Karjalan Prikaatiin 1.7.1994 lukien. Sen seurauksena lakkautetussa joukkoosastossa Korialla palvelleet edellä mainitut virkamiehet olivat puolustusvoimien virkamiehiä koskevaan siirtymisvelvollisuuteen perustuen joutuneet siirtymään Karjalan Prikaatiin Vekaranjärvelle. Kanteessa tarkoitetuille opistoupseereille oli maksettu muuttokustannusten korvaamista koskevien sopimusmääräysten mukaiset korvaukset.

Myöhemmin Karjalan Prikaatin komentaja oli määrännyt heille suoritetut muuttorahat takaisinperittäviksi. Toimenpiteen perusteeksi työnantaja oli ilmoittanut, etteivät opistoupseerit olleet muuttaneet Vekaranjärvelle muuttokustannusten korvaamista koskevien sopimusmääräysten mukaisessa tarkoituksessa.

Valtaosa edellä mainituista opistoupseereista oli yhdessä toisten virkamiesten kanssa vuokrannut asunnon Vekaranjärveltä siten, että kuhunkin asuntoon oli tullut yhteensä kaksi tai kolme siirrettyä virkamiestä. Hurmerinta ja Kulonen olivat vuokranneet perheasunnot. Opistoupseereiden tai heidän perheidensä työ-, opiskelu- tai asuntotilanteisiin oli muuton jälkeen tullut sellaisia muutoksia, etteivät he olleet voineet pysyvästi jäädä Vekaranjärvelle. He olivatkin noin 1 - 3 kuukauden kuluttua muutosta irtisanoneet vuokrasopimuksensa. Sen jälkeen he olivat ilmoittaneet muuttaneensa takaisin alkuperäiselle asuinpaikkakunnalle, jossa perheellisten virkamiesten perheet olivat koko ajan asuneet.

Jääskeläinen oli asunut Vekaranjärvellä 1.7. - 30.9.1994. Perheen asunto oli ollut Kouvolassa. Jääskeläisen vaimon työpaikka oli ollut Myllykoskella, joten hän oli tarvinnut perheen autoa työmatkoihin ja lasten päivähoitoon vientiin. Jääskeläisellä ei ollut ollut taloudellisia mahdollisuuksia pitää kahta asuntoa tai ostaa toista autoa. Perheeseen oli palkattu perhepäivähoitaja puoleksi vuodeksi, jolloin perheen auto oli vapautunut Jääskeläisen käyttöön työmatkoja varten. Perheen Kouvolan asunto oli myyty keväällä 1995 ja Jääskeläiset olivat muuttaneet Myllykoskelle.

Pätäri oli asunut Vekaranjärvellä 18.7. - 30.9.1994. Perheen asunto oli ollut Kouvolassa. Pätärin vaimo oli opiskellut Hämeenlinnassa Kouvolasta käsin, mutta hän oli syyskuun puolivälistä lukien saanut Hämeenlinnasta vuokra-asunnon. Tällöin perheen auto oli jäänyt Pätärin käyttöön, mikä oli mahdollistanut työssäkäynnin Kouvolasta. Kolmen asunnon ylläpito oli ollut taloudellisesti mahdotonta. Myöhemmin perheen asunto Kouvolasta oli myyty ja Pätärit olivat muuttaneet Valkealaan kesäkuussa 1995.

Ilander oli asunut Vekaranjärvellä 30.8. - 30.11.1994. Perheen Kouvolassa sijainnut asunto oli ollut myynnissä. Kotona aikaisemmin ollut Ilanderin vaimo oli mennyt töihin, minkä vuoksi kaksi perheen lapsista oli aloittanut päivähoidon, jossa oli ilmennyt vaikeuksia. Myös esikoisen koulun aloittamisessa oli ilmennyt vaikeuksia.

Penttinen oli asunut Vekaranjärvellä 29.6. - 30.9.1994. Asumuseron vuoksi perheen kaksi lasta oli tullut Penttisen hoitoon 1.10.1994 lukien. Korialla sijainnut omakotitalo oli ollut myynnissä ja se oli saatu myydyksi huhtikuussa 1995. Penttinen oli muuttanut Vekaranjärveltä takaisin Korialle 1.10.1994 alkaen lasten koulunkäynnin vuoksi.

Väilä oli asunut Vekaranjärvellä 1.7. - 30.9.1994. Korialla sijainnut omakotitalo oli ollut myynnissä. Väilän vaimo oli jäänyt osa-aikaeläkkeelle 1.9.1994 lukien, mikä oli mahdollistanut sen, että vaimo oli voinut käydä töissä Kouvolassa yleisillä kulkuneuvoilla. Tällöin perheen auto oli jäänyt Väilän käyttöön.

Hurmerinta oli asunut perheasunnossa Vekaranjärvellä 1.7. - 30.9.1994. Perheen toinen asunto oli ollut Kouvolassa. Hurmerinnan vaimo oli saanut opiskelupaikan Helsingistä syksyllä 1994 ja oli vuokrannut sieltä asunnon. Kouvolan asuntoa ei ollut saatu vuokralle ja myynti olisi ollut kannattamatonta. Kolmen asunnon pitäminen oli ollut taloudellisesti mahdotonta.

Lahti oli asunut Vekaranjärvellä 1.7. - 30.9.1994. Kehitysvammaisten kotihoidonohjaajana työskennellyt Lahden vaimo oli tarvinnut perheen autoa työssään. Vaimon työkuvan muututtua 16.8.1994 lukien Lahti oli voinut käydä töissä Kuusankoskelta, koska perheen auto oli vapautunut hänen käyttöönsä.

Nieminen oli asunut Vekaranjärvellä 12.7. - 30.9.1994. Nieminen oli muuttanut takaisin Korialle, koska omistusasunnon myynti olisi aiheuttanut huomattavan myyntitappion eikä sopivaa asuntoa Valkealassa ollut ollut tarjolla. Niemisen vaimo ei myöskään ollut löytänyt työpaikkaa Valkealasta.

Sillanpää oli asunut Vekaranjärvellä 1.7. - 30.9.1994. Perheen toisena asuntona oli ollut vuokra-asunto Korialla. Tämän asunnon vuokrasuhteen jatkuminen oli ollut epävarmaa. Kun vuokrasopimusta Korialla oli kuitenkin jatkettu ja kun vaimo oli saanut opiskelupaikan Lahdesta, Sillanpää oli luopunut Vekaranjärven asunnosta.

Säyriö oli asunut Vekaranjärvellä 8.8. - 30.9.1994. Perheen yhteinen asunto oli ollut Kouvolassa. Säyriö oli irtisanonut asunnon vuokrasopimuksen, koska perhe ei ollut halunnut muuttaa Korialle lasten koulunkäynnin ja vaimon työpaikan vuoksi.

Sutinen oli asunut Vekaranjärvellä 1.7. - 30.9.1994. Toinen asunto oli ollut Kouvolassa. Sutisen vaimo oli asunut Vaalassa. Sutisen tytär oli käynyt talouskoulua ja poika Liiketalousinstituuttia Kouvolassa. Sutinen oli irtisanonut Vekaranjärven asunnon vuokrasopimuksen, koska lasten opiskelu Vekaranjärveltä olisi ollut huomattavan vaikeaa.

Kulonen oli asunut Vekaranjärvellä perheasunnossa 3.8. 30.9.1994. Hänellä oli ollut Kouvolassa toinen vuokraasunto. Kulonen oli irtisanonut Vekaranjärven asunnon vuokrasopimuksen, koska hänen avovaimonsa työpaikka oli ollut Kuusankoskella ja opiskelupaikka Kouvolassa.

Pennanen oli asunut Vekaranjärvellä 1.7. - 30.9.1994. Hänellä oli ollut omistusasunto Kouvolassa. Vekaranjärven asuinympäristö ja -järjestelyt eivät olleet tyydyttäneet Pennasta, minkä vuoksi hän oli irtisanonut Vekaranjärven asunnon vuokrasopimuksen.

Metsälä oli asunut Vekaranjärvellä 8.8. - 30.9.1994. Metsälän toisena asuntona oli ollut omistusasunto Korialla. Vekaranjärven asuinympäristö ja -järjestelyt eivät olleet tyydyttäneet Metsälää eikä hänen vaimolla olisi ollut minkäänlaisia työnsaantimahdollisuuksia Vekaranjärven ja Tuohikotin alueella.

STTK-J on katsonut, että Vekaranjärvelle muuttaneilla opistoupseereilla oli oikeus muuttorahaan. Valtion yleisten virkaehtosopimusmääräysten liitteeseen 8 sisältyi muuttokustannusten korvaamista koskevat määräykset. Liitteen 1 §:n mukaan muuttokustannukset korvattiin sellaiselle virkamiehelle, joka asianomaisella hallinnonalalla voimassa olevien siirtymisvelvollisuutta koskevien säännösten mukaisen siirron johdosta joutui muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Kysymyksessä olevat opistoupseerit oli puolustusvoimien virkamiehiä koskevaan siirtymisvelvollisuuteen perustuen siirretty Korialta Vekaranjärvelle. Tämän siirron johdosta he olivat myös tosiasiallisesti muuttaneet Vekaranjärvelle vuokraamalla sieltä asunnon itselleen.

Virkaehtosopimuksessa ei ollut asetettu aikarajaa sille, miten kauan virkamiehen tulisi muuttorahan saadakseen asua toisella paikkakunnalla. STTK-J:n mielestä riittävä edellytys muuttorahan suorittamiselle oli, että opistoupseerit olivat siirtymisvelvollisuuteen perustuvan siirron johdosta tosiasiallisesti muuttaneet Vekaranjärvelle.

Se, että virkamiehet siirron yhteydessä vuokrasivat toiselta paikkakunnalta yhdessä asunnon, eli niin sanotun kimppa-asunnon, oli puolustusvoimissa varsin tavallista. Se oli myös hyväksyttävä asumismuoto, jota osoittivat muun muassa muuttokustannusten korvaamista koskeneet, ajanjaksoksi 1.5.1994 - 31.12.1995 annetut valtiovarainministeriön soveltamismääräykset. Soveltamismääräysten soveltamisalaa koskevan kohdan viidennessä kappaleessa todettiin muun ohessa, että puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen palveluksessa olevalle perheelliselle virkamiehelle, joka siirtymisvelvollisuuteen perustuvan siirron johdosta joutui muuttamaan toiselle paikkakunnalle, voitiin suorittaa sopimusmääräysten 3 §:n mukainen yhden henkilön muuttoraha, vaikka virkamiehen perhe ei siirron johdosta muuttaisi toiselle paikkakunnalle. Vastaavasti voitiin puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen palveluksessa olleelle perheettömälle virkamiehelle suorittaa yhden henkilön muuttoraha, vaikka hän ei siirron johdosta välittömästi muuttaisi asumaan toiselle paikkakunnalle, jos hän pääasiallisesti joutui asumaan toisella paikkakunnalla.

Soveltamismääräysten soveltamisalaa koskevan kohdan kuudennen kappaleen mukaan merivoimien ja merivartiostojen alusten purjehduskauden alkaessa tai päätyttyä tapahtuvat siirrot ja komennukset talvikaudeksi eivät väliaikaisuutensa vuoksi oikeuttaneet sopimusmääräysten mukaisiin korvauksiin. Tämä määräys ei kuitenkaan tukenut muuttorahojen takaisinperintää nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa, koska siirrot Vekaranjärvelle olivat olleet pysyviä, toisin kuin purjehduskautta koskevissa tilanteissa oli kysymys.

Työtuomioistuin oli tuomiossaan TT:1991-80 ottanut kantaa oikeudesta muuttorahaan silloin, kun oleskelu tai asuminen oli tilapäistä. Tuomio ei soveltunut nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen, koska tuomiossa oli ollut kysymys erityisolosuhteista ja asuminen toisella paikkakunnalla oli kestänyt vain runsaan viikon.

Vaatimukset

Valtiovarainministeriö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Lisäksi valtiovarainministeriö on vaatinut STTK-J:n velvoittamista korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perustelut

Kanteessa tarkoitetuilla opistoupseereilla ei ollut oikeutta muuttorahaan.

Kymen Pioneeripataljoonan siirryttyä Korialta Valkealaan Karjalan Prikaatin joukkoyksiköksi oli suoritettu Kymen Pioneeripataljoonan henkilöstölle maksettujen muuttokustannusten korvausten tarkastaminen. Karjalan Prikaati oli pyytänyt muuttorahan saaneilta ja Vekaranjärvellä vain tilapäisesti asuneilta virkamiehiltä vastaukset muun ohella siitä, missä kyseiset virkamiehet olivat olleet kirjoilla 1.7.1994 alkaen. Tätä opistoupseerit eivät kuitenkaan olleet ilmoittaneet.

Kymen Pioneeripataljoonan siirtyminen sinänsä oli ollut muuttokustannusten korvaamisesta tehdyn sopimusliitteen 1 §:ssä tarkoitettu tilanne, jolloin henkilöstölle oli syntynyt oikeus muuttokustannusten korvauksiin. Koska muuttokustannusten korvaamisesta tehtyjen sopimusmääräysten edellyttämää pysyväisluonteista siirtymistä ei kenenkään edellä mainitun opistoupseerin osalta ollut tapahtunut, perusteettomasti maksetut muuttorahat ja muut muuttosopimusten perusteella mahdollisesti maksetut etuudet oli peritty takaisin. Asiasta oli käyty välitön neuvonpito Karjalan Prikaatissa 13.9.1995. Valtion virkaehtosopimusasioiden neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen mukaiset paikallisneuvottelut asiassa oli käyty pääesikunnan ja Päällystöliiton välillä 20.11.1995, 9.1. ja 15.4.1996.

Valtion yleisten virkaehtosopimusmääräysten liitteen 8 muuttokustannusten korvaamista koskevista vuonna 1994 voimassa olleista määräyksistä oli sovittu 21.12.1993 tehdyssä virkaehtosopimuksessa. Liitteen 1 §:n 2 momentin mukaan muuttokustannuksia korvattiin virkamiehelle, joka viraston tai sen osan siirtämisen taikka uudelleen järjestelyn, asianomaisella hallinnonalalla voimassa olevien siirtymisvelvollisuutta koskevien säännösten mukaisen siirron tai pysyväisen komennuksen taikka valtion virkamieslain 33 §:ssä tarkoitetun toiseen virkaan siirtämisen johdosta joutui muuttamaan toiselle paikkakunnalle.

Muuton käsitettä ei ollut tarkemmin sovittu sopimusmääräyksissä eikä sitä ollut määritelty myöskään muuttokustannusten korvaamisesta annetuissa soveltamismääräyksissä. Sopimuksen mukaisia korvauksia voitiin maksaa vain silloin, kun virkamies siirtyi pysyväisluonteisesti toiselle paikkakunnalle. Tässä yhteydessä vakituisena asuntona olevan kodin tai muun asuintilan tuli vaihtua. Koko korvausjärjestelmä oli rakennettu tästä lähtökohdasta ja näin oli sopimusta laadittaessa tarkoitettu. Korvauksia oli myös sen mukaisesti käytännössä maksettu.

Käsitystä pysyvästä siirtymisestä tuki myös koko sopimusliitteen rakenne. Esimerkiksi sopimuksen 4 §:n mukaisten tutustumisjaksojen korvaaminen, 5 §:n mukainen majoittumiskorvaus tilanteissa, joissa muutto oli tapahtunut ennen varsinaista siirtymisajankohtaa tai varsinaisen siirtymisajankohdan jälkeen, ja 6 §:n mukainen uuden asunnon hallintokustannusten korvaaminen eivät olisi ymmärrettäviä sopimusmääräyksiä, ellei lähtökohtana olisi pysyvästä siirtymisestä aiheutuvien kustannusten korvaaminen.

Käsitystä tukivat myös erityisesti liitteen 2 ja 3 §:n määräykset muuttorahasta. Muuton välittömien kustannusten, muun muassa koti-irtaimiston kuljetuksen, ohella maksettiin muuttoraha korvauksena muista tarpeellisista muutosta aiheutuneista kustannuksista. Muuttoraha oli tietyin edellytyksin kokonaan verovapaata. Sen suuruus, josta oli määräykset liitteen 3 §:ssä, osoitti, että sopijaosapuolet olivat tässäkin yhteydessä tarkoittaneet pysyvästä siirtymisestä aiheutuvien kustannusten korvaamista. Tilapäisessä siirtymistilanteessa ei välittömien irtaimiston kuljetuskustannusten lisäksi voinut syntyä 3 §:ssä sovittujen markkamäärien tasoisia muita kustannuksia. Valtiovarainministeriö ei missään tapauksessa ollut voinut tarkoittaa, että sopimusliitteen tarkoittamissa tilanteissa virkamiehille maksettaisiin verovapaata perusteetonta etuutta.

Valtiovarainministeriön näkemys kävi ilmi myös muuttokustannusten korvaamisesta annetuista soveltamismääräyksistä, joissa oli todettu, että esimerkiksi merivoimien ja merivartiostojen alusten purjehduskauden alkaessa tai päätyttyä tapahtuvat siirrot ja komennukset talvikaudeksi eivät väliaikaisuutensa vuoksi oikeuttaneet sopimusmääräysten mukaisiin korvauksiin.

Työtuomioistuin oli myös ottanut kantaa valtion virkaehtosopimuksessa tarkoitettuun muuton käsitteeseen. Tuomiossaan TT:1991-80 työtuomioistuin totesi, että muuttamisen voitiin yleisen kielenkäytön perusteella katsoa tarkoittavan pysyväisluonteista siirtymistä toiselle paikkakunnalle, johon tuli liittyä myös vakituisena asuntona olevan kodin tai muun asuintilan vaihtuminen.

Edellä mainittu muuton käsite oli ollut vuoden 1993 virkaehtosopimusratkaisua tehtäessä myös STTK-J:n samoin kuin muidenkin valtion virkaehtosopimukseen osallisten tiedossa. Valmisteltaessa ja sovittaessa 21.12.1993 allekirjoitettuun virkaehtosopimukseen sisältyviä muuttokustannusten korvaamista koskevia määräyksiä ei ollut ollut tarkoitus muuttaa aiemman sopimuksen tarkoitusta eikä soveltamiskäytäntöä. Tämä kävi ilmi sopimusneuvottelujen yhteydessä laaditusta yhteenvedosta, jossa rakenteeltaan uuden sopimusliitteen muutoksia oli tarkasteltu.

Vekaranjärvelle siirtymistä valmisteltaessa Kymen Pioneeripataljoonan komentaja oli antanut 16.5.1994 tiedotteen, jossa henkilöstölle oli kerrottu muuttokustannusten korvauksista ja annettu tarkempia toimintaohjeita. Tiedotteen 7 kohdan lukuohjeessa virkamiehiä oli kehotettu ensin lukemaan virkaehtosopimuksen tai sen liitteen 1 §:ssä mainittu soveltamisala ja sen jälkeen miettimään määräyksen henki, ja vasta sen jälkeen miettimään, mihin etuuksiin heillä oli oikeus. Koko henkilöstö oli näin ollen ollut tietoinen siitä, että vain todelliset kustannukset korvattiin, eikä mitään perusteetonta etua maksettu.

Opistoupseerien valitsema asumismuoto, asumisajan lyhyys, perhesuhteet ja muut olosuhteet viittasivat siihen, että asuminen Vekaranjärvellä oli alunperinkin tarkoitettu tilapäisluonteiseksi. Useimmat kyseessä olleista virkamiehistä olivat asuneet soluasunnoissa. Asunnosta aiheutuneet kustannukset sen hallinta-aikana olivat olleet kullekin virkamiehelle noin 450 markkaa kuukaudessa. Asuminen oli kestänyt noin kahdesta kolmeen kuukauteen. Kyseessä olleiden asuntojen vuokra-ajat olivat lisäksi sattuneet keskelle lomakautta ja vuokralaisen irtisanomisaika oli ollut yksi kuukausi.

Muuton tilapäisyyteen viitasi myös se, ettei kukaan kyseessä olevista virkamiehistä ollut tehnyt kotikuntalain edellyttämää muuttoilmoitusta. Lisäksi perheellisten perheet olivat asuneet entisissä pysyvissä asunnoissa ja oleskelu työviikon aikana Vekaranjärvellä oli ollut useinkin melko vähäistä.Edellä esitetyn perusteella ei voitu tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin, että kaikkien edellä mainittujen virkamiesten osalta kyseessä oli ollut tilapäinen asunto eikä heidän tarkoituksenakaan ollut ollut muuttaa pysyvästi Vekaranjärvelle.

Se seikka, että asunnon hallinta-aika kaikissa erimielisyyden kohteena olleissa tapauksissa oli lähes sama, viittasi koko ryhmän osalta suunnitelmalliseen toimintaan, jonka tarkoituksena oli ollut vain muuttorahojen saaminen. Kysymyksessä olevat virkamiehet olivat kuitenkin olleet tietoisia sopimusmääräysten sisällöstä ja tarkoituksesta.

Matka Korialta Vekaranjärvelle oli noin 40 kilometriä. Kouvolan seutu muodosti muuttokustannusten korvaamismääräysten tarkoittaman yhden paikkakunnan, vaikka kyseessä olleessa tapauksessa olikin henkilöstömyönteisesti asia tulkittu toisin. Matkan pituus Korialta Vekaranjärvelle ei sinällään ollut edellyttänyt muuttoa. Päivittäinen työssäkäynti entiseltä asunnolta oli ollut mahdollista.

Muuttokustannusten korvaamisesta sovittujen sopimusmääräysten mukaisesti muuttorahalla korvattavia muita tarpeellisia muutosta aiheutuvia kustannuksia ei ollut syntynyt. Kyseessä olleet virkamiehet olivat siten saaneet perusteetonta etua, joka oli ainakin osittain ollut verovapaata.

Muuttorahojen takaisinperintä oli koskenut myös vastaavanlaisia järjestelyjä tehneitä upseereita. Asiasta oli heidän osaltaan käyty välitön neuvonpito Karjalan Prikaatissa, mutta Upseeriliitto ei ollut pyytänyt asiasta valtion virkaehtosopimusasioiden neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen mukaisia paikallisneuvotteluja. Menettelyllään Upseeriliitto oli täten osoittanut hyväksyvänsä järjestelyn.

Perustelut

Korialle sijoitettu Kymen Pioneeripataljoona on 1.7.1994 lukien siirretty Vekaranjärvellä sijaitsevan Karjalan Prikaatin joukkoyksiköksi. Tähän liittyen kanteessa tarkoitetut neljätoista opistoupseeria ovat vuokranneet Vekaranjärven varuskunnasta heinä-elokuussa 1994 asuntoja itselleen siten, että pääsääntöisesti kussakin huoneistossa on asunut kaksi tai kolme opistoupseeria. Kukin heistä on luopunut Vekaranjärven asunnostaan kahden-kolmen kuukauden kuluttua ja palannut asumaan alkuperäiselle paikkakunnalle entiseen asuntoonsa.

Valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamista koskevan virkaehtosopimuksen 1 §:n mukaan muuttokustannukset korvataan virkamiehelle, joka viraston tai sen osan siirtämisen taikka uudelleen järjestelyn, asianomaisella hallinnonalalla voimassa olevien siirtymisvelvollisuutta koskevien säännösten mukaisen siirron tai pysyväisen komennuksen taikka valtion virkamieslain 33 §:ssä tarkoitetun toiseen virkaan siirtämisen johdosta joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Sopimuksen 2 §:n mukaan muuttokustannuksina virkamiehelle maksetaan muun muassa muuttorahaa korvauksena muista kuin pykälässä mainituista tarpeellisista muutosta aiheutuneista kustannuksista.

Osapuolten välille on syntynyt erimielisyys siitä, ovatko kanteessa tarkoitetut opistoupseerit olleet oikeutettuja edellä mainittuun muuttorahaan. STTK-J on katsonut, että oikeus muuttorahaan on syntynyt, kun muutto toiselle paikkakunnalle on tosiasiallisesti tapahtunut. Valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan virkamiehellä on oikeus muuttorahaan vain silloin, kun hän siirtyy pysyväisluonteisesti toiselle paikkakunnalle, jolloin myös hänen vakituisena asuntonaan oleva koti tai muu asuintila vaihtuu. Osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että Kymen Pioneeripataljoonan liittäminen vajaan 50 kilometrin etäisyydellä sijaitsevan Karjalan Prikaatin joukkoyksiköksi on muodostanut siirtymisvelvollisuutta koskevien säännösten mukaisen siirron ja että kanteessa tarkoitetut opistoupseerit ovat siirtyneet työskentelemään toiselle paikkakunnalle.

Esitetyn selvityksen mukaan muuttokustannusten korvaamista koskeva virkaehtosopimus on ollut voimassa varsin pitkään. Kysymyksessä olevista muuttorahaa koskevista määräyksistä vuonna 1993 sovittaessa määräysten sanontoja on tarkistettu, mutta niiden tarkoitus on säilytetty ennallaan. Muuttokustannusten korvaamista koskevissa sopimusmääräyksissä ei ole määritelty muuton käsitettä eikä myöskään asetettu aikarajaa sille, miten kauan virkamiehen tulisi muuttorahan saadakseen asua toisella paikkakunnalla.

Valtiovarainministeriön käsitystä muuton pysyväisluonteisuudesta muuttorahan saamisen edellytyksenä tukee muuttokustannusten korvaamista koskevan sopimuksen rakenne. Sopimuksen 2 ja 3 §:ssä on määräykset muuttokustannusten korvaamisesta ja muuttorahasta. Sopimuksen 4 § sisältää määräykset muuttoon liittyvistä korvattavista tutustumismatkoista uudelle sijoituspaikkakunnalle ja matkoista alkuperäiselle sijoituspaikkakunnalle. Lisäksi majoittumiskorvauksia koskevat 5 ja 6 §:t sisältävät määräyksiä tilapäisestä asumisesta alkuperäisellä tai uudella sijoituspaikkakunnalla eräin edellytyksin maksettavista korvauksista.

Työtuomioistuin on virkamiehen oikeutta muuttorahaan koskevassa tuomiossaan TT:1991-80 katsonut, että muuttamisen voidaan yleisen kielenkäytön perusteella katsoa tarkoittavan pysyväisluonteista siirtymistä toiselle paikkakunnalle, johon tulee liittyä myös vakituisena asuntona olevan kodin tai muun asuintilan vaihtuminen. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty perustetta tässä tapauksessa poiketa tuomiossa omaksumastaan muuton käsitettä koskevasta kannasta.

Todistajana kuultu pääesikunnan sisäisen tarkastuksen tehtävissä toimiva kamreeri on kertonut muuttokustannusten korvaamista koskevan määräyksen soveltamiskäytännöstä. Hänen tietämänsä mukaan muuttoraha on maksettu virkamiehelle, joka on muuttanut ja myös jäänyt asumaan toiselle paikkakunnalle. Hänen tietoonsa ei ole tullut siirtotilanteita, joissa virkamies olisi saanut muuttorahan muutettuaan asumaan uudelle paikkakunnalle vain lyhyeksi ajaksi ja palattuaan sen jälkeen asumaan aikaisemmalle paikkakunnalle. Tällaisissa tilanteissa todistajan mukaan ei olisi ollut perusteita muuttorahan maksamiselle. Siirtymistilanteissa etäisyydet ovat yleensä olleet niin pitkiä, ettei takaisinmuutto entiselle paikkakunnalle olisi käytännössä tullut kysymykseen.

Harkittaessa kysymystä siitä, onko kanteessa tarkoitetuilla opistoupseereilla oikeus muuttorahaan, työtuomioistuimen mielestä on tarkasteltava sitä, onko heidän katsottava siirron johdosta muuttaneen pysyväisluonteisesti asumaan toiselle paikkakunnalle.

STTK-J on todistelutarkoituksessa kuulustuttanut pioneerien luottamusmiestä, joka itsekin on edellä selostetulla tavalla muuttanut Vekaranjärvelle ja sieltä takaisin entiseen asuntoonsa. Luottamusmiehen mukaan Vekaranjärvelle siirretyillä opistoupseereilla ei vielä siirtovaiheessa ollut ollut selvää käsitystä halustaan muuttaa pysyvästi asumaan Vekaranjärvelle. He olivat halunneet ensin tutustua paikkakuntaan ja vasta sen jälkeen päättää, muuttaisivatko heidän perheensä sinne. Siirtovaiheessa oli myös syntynyt epätietoisuutta siitä, millä edellytyksillä virkaehtosopimuksen tarkoittamaa muuttorahaa maksettaisiin. Opistoupseerit olivat tiedustelleet Korialla komentotoimistosta tarkempia ohjeita, mutta he eivät olleet sellaisia saaneet. Opistoupseerit olivat muutoin saaneet tietoja, joiden mukaan Kymen Sotilasläänin lakkauttamisen yhteydessä Mikkeliin muuttaneilla virkamiehillä oli riittävänä muuttorahan saamisen edellytyksenä ollut tilapäinen asuminen eli niin sanotun reppurikämpän vastaanottaminen ja kolmen kuukauden asuminen siinä. Tällä perusteella Vekaranjärvelle siirretyt opistoupseerit olivat hakeneet puolustusvoimien asuntoja Vekaranjärveltä ja pääsääntöisesti asuneet niissä arkipäivät palaten viikonlopuiksi perheidensä luokse.

Todistajana kuullun pääluottamusmiehen mukaan Vekaranjärven asuntotilanteen vuoksi opistoupseerit olivat siirron yhteydessä joutuneet vuokraamaan yhteisasuntoja. Vekaranjärvelle muuttamisessa opistoupseerit olivat menetelleet pioneeripataljoonan komentajan antamien kirjallisten ohjeiden mukaisesti. Opistoupseereiden menettelyyn oli lisäksi vaikuttanut se, että aikaisemmin Kouvolasta Mikkeliin ja Haminaan siirtyneille virkamiehille oli maksettu muuttorahoja kolmen kuukauden asumisen perusteella. Todistajan mukaan kanteessa tarkoitettujen opistoupseereiden elämässä oli työnantajalle asiassa annettujen selvitysten mukaan tapahtunut sellaisia olosuhteiden muutoksia, joita ei ollut voitu siirtohetkellä ennakoida ja jotka sittemmin olivat johtaneet Vekaranjärven asunnoista luopumisiin.

Todistajana kuullun Karjalan Prikaatin komentotoimiston päällikön mukaan Vekaranjärvellä oli kesällä 1994 ollut noin 70 vapaata asuntoa, joista valtaosa oli ollut perheasuntoja. Opistoupseereille oli annettu muuttokustannusten korvaamista koskevat ohjeet Kymen Pioneeripataljoonasta kirjallisina. Todistajan tietämän mukaan työnantaja ei ollut antanut sellaisia ohjeita, joiden mukaan kolmen kuukauden asuminen toisella paikkakunnalla olisi sinänsä riittävä edellytys muuttorahan saamiselle. Myöskään muuttorahan sanotunlaisesta maksukäytännöstä todistajalla ei ollut ollut tietoa.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan useimmat opistoupseerit ovat muuttoilmoituksissaan ilmoittaneet asumisensa Vekaranjärvellä olevan tilapäistä. Vain Ilander ja Nieminen ovat ilmoittaneet sen olevan vakituista. Kuitenkin Ilander on ilmoittanut asumisen Vekaranjärvellä kestävän alle vuoden ja Nieminen on ilmoittanut perheen yhteisen asunnon sijaitsevan Elimäellä. Kanteessa mainitut opistoupseerit ovat myöhemmin työnantajalle antamissaan selvityksissä ilmoittaneet, etteivät he olleet halunneet tai voineet jäädä asumaan Vekaranjärvelle muun muassa sen vuoksi, etteivät asuinolosuhteet siellä vastanneet niille asetettuja vaatimuksia. Lisäksi takaisinmuutoille on selvityksissä esitetty entisen asunnon myyntiin, lasten koulunkäyntiin, puolison työhön ja opiskeluun liittyneitä syitä.

Esitetty selvitys työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että kukin kanteessa tarkoitettu opistoupseeri on vuokrannut Vekaranjärveltä asunnon itselleen oletettuaan eräiden tietojen perusteella olevansa oikeutettu muuttorahaan kolmen kuukauden pituisen tilapäisen asumisen perusteella. Asuntojen vuokrauksen tarkoituksena on selvitetty olleen tutustuminen paikkakuntaan sen selvittämiseksi, muuttaisivatko opistoupseereiden perheet myöhemmin Vekaranjärvelle vai jäisivätkö ne asumaan entiselle paikkakunnalle. Opistoupseerien elämäntilanteesta esitetty selvitys työtuomioistuimen mielestä ei anna aihetta katsoa heidän Vekaranjärvellä asumisellaan olleen pysyvämpää tarkoitusta. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että kanteessa tarkoitetut opistoupseerit olisivat muuttaneet asumaan Vekaranjärvelle siten, että heidän vakituisina asuntoinaan olleet kodit tai asuintilat olisivat tämän muuton yhteydessä vaihtuneet.

Sopimuksen rakenne, riidanalaisten määräysten aikaisempi tulkinta ja opistoupseerien muutoista esitetty selvitys huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, ettei muuttokustannusten korvaamista koskeville määräyksille voida vahvistaa kanteessa vaadittua sisältöä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

STTK-J velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kröger, Vaheri, Uoti, Kolula ja Lehto-Kannisto jäseninä. Esittelijä on ollut Tuliara.

Tuomio on yksimielinen.