TT:1992-96

Keywords: Sairaan lapsen hoito, Tulkinta, perusteena, - keskusjärjestösopimusten soveltamisohjeet
Year of case: 1992
Date of Issue: 23.9.1992
Register number: D:1992/25

Työehtosopimuksen mukaan alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti maksetaan lapsen huoltajalle palkkaa sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti sellaiselta lyhyeltä poissaoloajalta, joka on välttämätöntä lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi. Kun yövuoronsa työnteon kello 6 lopettanut sairaan lapsen isä oli ollut kotona lapsen äidin lähtiessä työvuoroonsa, näyttämättä oli jäänyt, etteikö lapsen isällä olisi työaikansa vuoksi ollut mahdollisuutta hoitaa lasta. Näin ollen lapsen äidin työnantaja ei ollut velvollinen maksamaan tälle palkkaa kanteessa tarkoitetuilta kahdelta sairauspäivältä.

Tulkinnassa nojauduttu keskusjärjestösopimusten soveltamisohjeisiin. (Ään.)

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Vastaajat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Lounasrengas Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 23.3.1990 voimaan tulleessa majoitus ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Sairausajan palkka, lääkärintarkastukset, synnytysloma

Sairausajan palkka

1. Milloin työnantajan palvelukseen otetun työntekijän työsuhde on jatkunut yhden kuukauden ja hän tämän jälkeen estyy työtä tekemästä sairauden tai tapaturman vuoksi, jota hän ei ole aiheuttanut tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella, suorittaa työnantaja työsuhteen jatkuessa hänelle palkkaa seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

15 § Tilapäiset poissaolot

1. Alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti maksetaan lapsen huoltajalle palkkaa sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti sellaisen lyhyen poissaolon ajalta, joka on välttämätöntä lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi.

Pöytäkirjamerkintä:

Äkillisen lyhytaikaisen poissaolon pituus määräytyy sen mukaisesti, mikä on välttämätöntä lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi. Jos hoidon järjestäminen tai hoitaminen kestää 1 - 3 päivää, pidetään poissaoloa sopimuksessa tarkoitettuna poissaolona.

Palkan maksamisen edellytyksenä muulle kuin yksinhuoltajalle on, että molemmat huoltajat ovat ansiotyössä eikä toisella huoltajista ole ansiotyönsä ja työaikansa johdosta mahdollisuutta järjestää hoitoa tai itse hoitaa lasta. Isän osalta, joka ei ole yksinhuoltaja, edellytyksenä on lisäksi toisen huoltajan suostumus.

Poissaolosta on annettava tämän työehtosopimuksen sairausajan palkan maksamista koskevien määräysten mukainen selvitys. Samoin on esitettävä selvitys toisen huoltajan esteestä hoitaa lasta.

Työntekijä, joka edellä mainitun syyn takia on estynyt olemasta työssä, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan tästä työnantajalle sekä, mikäli mahdollista siitä, milloin esteen arvioidaan päättyvän.

Edellä olevan poissaolon takia ei työntekijän vuosilomaetuja vähennetä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lausunut, että liiton jäsen keittäjä Riitta Pesonen oli ollut vastaajaliiton jäsenyrityksen Lounasrengas Oy:n palveluksessa 28.2.1990 alkaen. Riitta Pesosen puolitoistavuotias tytär oli sairastunut silmien sidekalvon ja välikorvan tulehdukseen 31.10.1990. Tytärtä hoitanut lääkäri oli määrännyt äidille hoitovapaata ajaksi 31.10. - 4.11.1990. Riitta Pesonen oli hoitanut lastaan 31.10. - 2.12.1990, jolloin hänellä muutoin olisi ollut työvuoro kello 8:sta kello 16:een, kuitenkin marraskuun ensimmäisenä ja toisena päivänä kello 15.30:een.

Lounasrengas Oy oli maksanut hänelle palkkaa vain lokakuun viimeiseltä päivältä kieltäytyen palkanmaksusta marraskuun ensimmäiseltä ja toiselta päivältä. Yhtiö oli vedonnut siihen, että sairaan lapsen isä oli tuolloin yötyössä ja olisi siten voinut päiväsaikaan hoitaa sairasta lastaan. Yhtiön menettely ei ollut perusteltu, sillä lapsen isä ei ollut voinut jäädä työpaikkansa työtilanteen vuoksi pois työstään, jota hän teki 4-vuorossa. Lapsen sairauden aikaan hän oli työskennellyt yövuorossa. Sairaan pikkulapsen hoitaminen heti yövuoron päättymisen jälkeen oli myös mahdotonta. Yhtiö ei näin ollen voinut perustellusti kieltäytyä maksamasta Riitta Pesoselle palkkaa.

Työehtosopimuksen 15 §:n tarkoituksena ei ollut jättää pois sairaan lapsen hoito-oikeuden piiristä sellaisia tilanteita, joissa toinen huoltajista teki yötyötä. Oli myös huomattava, ettei selvitysvelvollisuutta koskeva määräyksen kohta edellyttänyt eikä sitä ollut käytännössä niin sovellettu, että työntekijän pitäisi selvittää työnantajalle lapsen toisen huoltajan työvuorojen kellonajat. Riittävänä selvityksenä oli pidetty sitä, käyttikö toinen huoltajista hoito-oikeutta. Esillä olevassa tapauksessa lapsen isä ei ollut voinut jäädä pois työstään työpaikkansa työtilanteen vuoksi eikä voinut hoitaa lasta työaikansa johdosta. Kun yhtiö ei ollut sairausajan palkkaa neuvotteluista huolimatta maksanut, se oli tietoisesti rikkonut työehtosopimusta tai yhtiön olisi perustellusti pitänyt tietää sitä rikkovansa.

Liittojen edustajat olivat käyneet erimielisyydestä neuvotteluja 3.5.1991, jolloin asia oli jäänyt erimieliseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Lounasrengas Oy oli menetellyt työehtosopimuksen 15 §:n vastaisesti jättäessään maksamatta Riitta Pesoselle sairausajan palkkaa sairaan lapsen hoitoajalta, ja velvoittamaan Lounasrengas Oy:n maksamaan Riitta Pesoselle ajalta 1.11. 2.11.1990 605,50 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.11.1990 lukien. Edelleen Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut Lounasrengas Oy:n tuomitsemista maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, sekä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton tuomitsemista maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto sekä Lounasrengas Oy ovat lausuneet, että lääkäri oli kirjoittanut 31.10.1990 Riitta Pesoselle lääkärintodistuksen, johon päädiagnoosiksi oli merkitty "lapsen sairaus" ja työkyvyttömyysajaksi 31.10. - 4.11.1990. Työnantaja oli hyväksynyt puutteellisen selvityksen, vaikka työehtosopimuksen mukaan työnantajalla on oikeus vaatia selvitys lapsen sairaudesta, jotta poissaolo-oikeus ja palkanmaksuvelvollisuus voitaisiin arvioida.

Riitta Pesosen työaika kysymyksessä olevana aikana oli 31.10. kello 8.00 - 16.00 sekä 1.11. ja 2.11. kello 8.00 - 15.30. Lapsen isän Esko Pesosen työaika oli kaikkina sanottuina päivinä kello 22.00 - 6.00. Lapsen isä palasi kotiin työvuorostaan noin kello 6.30 ja äiti lähti työhön kello seitsemän jälkeen. Näin ollen puolisot eivät olleet missään vaiheessa samanaikaisesti estyneitä hoitamasta sairasta lastaan ansiotyönsä ja työaikansa vuoksi. Työnantaja Lounasrengas Oy oli maksanut äidille Riitta Pesoselle palkan ensimmäiseltä poissaolopäivältä, vaikka työehtosopimus ei olisi tähänkään velvoittanut. Työehtosopimusmääräyksellä ei ollut turvattu toisen puolison oikeutta käyttää vapaa-aikaansa lapsen hoitamisen sijasta lepoon. Työehtosopimuksen 15 §:ssä todettiin, että työntekijän oli esitettävä selvitys toisen huoltajan esteestä huoltaa lasta. Soveltamiskäytännössä oli tällaisena esteenä nimenomaan edellytetty selvitystä toisen puolison työajoista.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto sekä Lounasrengas Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

HOTELLI- JA RAVINTOLAHENKILÖKUNNAN LIITTO HRHL:N VASTASELITYS

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lausunut, että sopimusmääräys oli otettu alan työehtosopimukseen vuonna 1977. Tilapäisestä poissaolosta lapsen sairauden vuoksi oli sovittu keskusjärjestöjen välillä 30.5.1976 osana niin sanottua keskitettyä työmarkkinaratkaisua. Määräyksen lähtökohtana oli ollut, että työntekijän huollettavana oleva sairas lapsi saisi asianmukaisen hoidon äkillisen sairauden sattuessa. Poissaolo-oikeuden ja korvauksen edellytyksenä oli, että molemmat huoltajat olivat ansiotyössä ja että työntekijä antoi selvityksen poissaolosta.

Työehtosopimuksen 15 §:n pöytäkirjamerkintää vastaavasta merkinnästä oli sovittu liikealan työehtosopimusneuvotteluissa 1970-luvun lopulla ja se oli otettu sellaisenaan osaksi majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta vuonna 1980. Pöytäkirjamerkinnällä ei ollut kumottu itse sopimusmääräyksen tarkoitusta. Sanontaa ei siten voitu tulkita tarkastelemalla kaavamaisesti huoltajien työvuorojen alkamis- ja päättymisaikoja. Esillä olevassa asiassa perheen yötyössä olevalla huoltajalla ei ollut mahdollisuutta jäädä pois työstään. Hänen tosiasiallista mahdollisuuttaan hoitaa yötyön jälkeen sairasta lastaan oli tarkasteltava myös inhimilliseltä kannalta.

Sopimusmääräyksen soveltamisessa ei ollut tähän mennessä ollut tulkintariitoja. Myöskään liikealalla ei ollut tullut esiin puheena olevaa tulkintariitaa. Siten soveltamiskäytännöstä ei saatu tukea vastineessa esitetylle kannalle. Määräyksen soveltamisen pitkään jatkunut ongelmattomuus vahvisti kanteessa esitettyä näkemystä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on todennut, että vuoden 1976 tulopoliittisen ratkaisun suosituksesta oli laadittu samana vuonna yhteiset soveltamisohjeet. Kun niiden laatimisen jälkeen STK ja LTK olivat lähettäneet yksipuoliset ohjeet jäsenyrityksilleen, oli SAK antanut jäsenliitoilleen omat tulkintaohjeet. Niissä oli otettu se kanta, ettei sopimus edellyttänyt, että äidin kotiin jäämisen ehtona olisi se, että isä olisi oman työnsä vuoksi estynyt lasta hoitamasta. Ratkaisevaa sopimuksen tulkinnassa oli SAK:n käsityksen mukaan vain se, oliko äidin kaikesta huolimatta hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi tosiasiallisesti oltava pois omasta työstään.

Samasta asiasta oli laadittu SAK:n ja STK:n kesken uudet soveltamisohjeet. Näitä oli sovellettu myös LTK:n kentässä. Ohjeiden mukaan edellytyksenä poissaololle oli molempien vanhempien ansiotyössä olo. Lähtökohtana oli, että äidin tulisi ensisijaisesti pyrkiä järjestämään hoito. Vasta silloin, kun tähän ei ole mahdollisuuksia hän voi itse jäädä hoitamaan lasta. Poissaolotapauksissa lapsen äidiltä vaaditaan selvitykseksi poissaolon välttämättömyydestä vain tieto lapsen hoitopaikan sekä samassa taloudessa asuvien perheenjäsenten hoitomahdollisuudesta ja sopivuudesta tehtävään. Kanneperusteena oleva sopimusmääräys oli samansisältöinen kuin keskusjärjestöjen välinen suositus. Kun asianosaisliittojen välillä ei ole omia sovellutusohjeita, oli sopimusmääräyksen tulkinnassa lähtökohdaksi otettava keskusjärjestöjen soveltamisohjeet. Niiden mukaan poissaolon edellytyksenä ei ollut, että toinen vanhemmista on työssäolonsa vuoksi estynyt hoitamasta lasta. Poissaolon edellytyksenä oli, että molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä. Äidin poissaolon välttämättömyydestä vaaditaan selvitys vain lapsen hoitopaikan sekä samassa taloudessa asuvien perheenjäsenten hoitomahdollisuudesta ja sopivuudesta tehtävään. Väite, että koko sopimuskentässä olisi tulkittu ohjetta siten, että poissaolon edellytyksenä olisi toisen vanhemman työssäolosta johtuva este, ei pitänyt paikkaansa.

MAJOITUS- JA RAVITSEMISALAN TYÖNANTAJALIITON SEKÄ LOUNASRENGAS OY:N LISÄVASTINE

Vastaajat ovat lausuneet, että keskusjärjestöjen vuodelta 1976 oleva suositus osoitti korvauksen maksamisen edellytykseksi, että molemmat vanhemmat olivat ansiotyössä. Suosituksen perusteella oikeus hoitaa äkillisesti sairastunutta lasta palkallisesti oli toteutettu Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n kentässä yhtenäisten periaatteiden mukaisesti.

Työehtosopimusmääräystä oli tulkittu sanotulla tavalla työnantajapuolella koko määräyksen voimassaolon ajan. Tulkinta oli ollut sama sekä LTK:n että myös Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n kentässä. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto oli noudattanut tulkintaa jäsenneuvonnassa ja koulutustilaisuuksissa. Vastaavia riitoja ei aikaisemmin ollut ollut tiedossa.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Lounasrengas Oy ovat lausuneet vielä, että Liiketyönantajain Keskusliitto oli lähettänyt tiedot keskitetyn ratkaisun sisältämästä poissaolo-oikeudesta kiertokirjeellä n:o 19/76. Tulkintaohjeen mukaan lapsen hoitaminen oli mahdollista sekä kotona että sen ulkopuolella ja voi toteutua esimerkiksi siten, että vuorotyössä olevat vanhemmat hoitavat lasta vuorotellen äidin jäämättä pois työstä.

SAK:n tulkintaohjeessa ei otettu kantaa LTK:n ohjeeseen, vaikka LTK:n tulkinta oli ollut SAK:n tiedossa sen laatiessa omia tulkintaohjeitaan sopimusmääräyksestä. SAK - STK soveltamisohje vuodelta 1977 ei tukenut millään tavoin kantajan näkemystä määräyksen tulkinnasta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan laillisine korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työehtosopimuksen 15 §:n 1 kohdan mukaan alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti maksetaan lapsen huoltajalle palkkaa sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti sellaisen lyhyen poissaolon ajalta, joka on välttämätön lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi. Määräyksen pöytäkirjamerkinnän mukaan palkan maksamisen edellytyksenä muulle kuin yksinhuoltajalle on, että molemmat huoltajat ovat ansiotyössä eikä toisella huoltajista ole ansiotyönsä ja työaikansa johdosta mahdollisuutta järjestää hoitoa tai itse hoitaa lasta.

Lounasrengas Oy:n palveluksessa keittäjänä toimiva Riitta Pesonen on ollut poissa työstä 31.10. - 2.11.1990 puolitoistavuotiaan lapsensa sairauden vuoksi. Riitta Pesosen työaika sanottuna aikana Lounasrengas Oy:ssä olisi ollut 31.10.1990 kello 8.00 - 16.00 ja 1.11. sekä 2.11.1990 kello 8.00 - 15.30. Erimielisyys koskee kysymystä siitä, onko Lounasrengas Oy velvollinen maksamaan Riitta Pesoselle palkan myös marraskuun 1. ja 2. päiviltä 1990. Lounasrengas Oy on kieltäytynyt palkanmaksusta sillä perusteella, että Riitta Pesosen sairaan lapsen isällä oli noina päivinä mahdollisuus hoitaa lasta, koska hän palasi kello 22.00 - 6.00 kestäneestä yövuorosta kotiin ennen Riitta Pesosen työhön lähtemistä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n kanne lähtee siitä, että työehtosopimuksen pöytäkirjamerkintää on tulkittava määräyksen tarkoituksen mukaan. Työvuorosta palaavalla lapsen isällä ei oman levon tarpeensa vuoksi ollut tosiasiallista mahdollisuutta kanteen tarkoittamina päivinä hoitaa sairasta lasta.

Tulkittava määräys on otettu asianosaisten väliseen työehtosopimukseen keskusliittojen välisestä sopimuksesta, mitä koskeva yhteinen soveltamisohje on annettu 12.2.1976. Liiketyönantajain Keskusliitto on kiertokirjeessään 8.4.1976 n:o 19/76 selostanut keskitetyn ratkaisun määräystä lapsen sairastumisesta. Kiertokirjeessä on muun muassa todettu, että lapsen hoitaminen on mahdollista sekä kotona että sen ulkopuolella ja voi toteutua esimerkiksi siten, että vuorotyössä olevat vanhemmat hoitavat lasta vuorotellen äidin jäämättä pois työstä. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK puolestaan on antanut kiertokirjeessään 22.6.1976 n:o 16/76 omat soveltamisohjeensa jäsenliitoilleen. Siinä on muun muassa selostettu, mitä työehtosopimuksessa tarkoitetaan lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi välttämättömällä poissaololla. Ohjekirjeessä todetaan esimerkiksi, että jos lapsen isä on työpaikallaan, estää se luonnollisesti häntä hoitamasta lasta. Mutta myös muut tilanteet saattavat tulla kysymykseen. Isä voi olla esimerkiksi matkoilla, sairaana jne. Ratkaisevaa sopimuksen tulkinnassa on SAK:n käsityksen mukaan vain se, onko äidin kaikesta huolimatta hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi tosiasiallisesti oltava pois omasta työstään. SAK:n mukaan tulkinnassa oli käytettävä kohtuusharkintaa, jotta sopimuksen alkuperäinen tarkoitus säilyisi.

Suomen Työnantajain Keskusliitto ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ovat vuonna 1977 antaneet yhteiset ohjeet poissaolon korvaamisesta lapsen äikillistä sairastumista koskevissa tilanteissa. Ohjeissa on selvitetty, milloin poissaolo on välttämätön lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi ja todettu lähtökohdaksi, että äidin tulisi ensisijaisesti pyrkiä järjestämään lasten hoito. Selvityksenä poissaolon välttämättömyydestä on annettava tieto lapsen hoitopaikan sekä samassa taloudessa asuvien perheenjäsenten hoitomahdollisuudesta ja sopivuudesta tehtävään. Ohjeisiin sisältyy myös määräys sairaan lapsen hoitamisesta ilman palkan menetystä silloin, kun molemmat vanhemmat ovat vuorotyössä saman työnantajan palveluksessa. Ohjeen mukaan kotona olevalle vanhemmalle varataan tilaisuus ilman palkan menetystä hoitaa lasta siihen saakka, kunnes toinen vanhemmista palaa työvuoroltaan kotiin.

Viimeksimainittuja SAK:n ja STK:n yhteisiä ohjeita ei esitetyn selvityksen mukaan ole sovellettu Liiketyönantajain Keskusliiton jäsenkentässä, mutta STK:n ja LTK:n tulkinta nyt puheena olevan määräyksen osalta on ollut samanlainen. Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimukseen kyseinen tilapäistä poissaoloa koskeva määräys on otettu keskusliittojen suosituksen mukaisena vuonna 1977 ja määräykseen liittyvä pöytäkirjamerkintä vuonna 1980.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu SAK:n tutkimussihteeri, jonka toimialaan ovat kuuluneet keskusliitossa perhepoliittiset kysymykset, on kertonut, että vuorotyötapauksissa vanhemmat usein toimivat vuorotteluperiaatteella. Neuvonnassa on korostettu kohtuullisuutta ja sitä, että tilanteet on ratkaistava yksi kerrallaan ottaen huomioon muun muassa lapsen ikä ja sairauden laatu ja muut sellaiset tekijät. Todistaja ei ole muistanut yhtään kanteen tarkoittamaan tilanteeseen täysin verrattavaa tulkintatilannetta. Neljä vuotta sitten oli kysytty ohjetta sellaisessa tilanteessa, jossa toinen vanhemmista oli aamuvuorossa ja toinen iltapäivävuorossa. Silloin oli neuvottu soveltamaan sopimusta ottaen huomioon myös tapauksen erikoisluonne.

Kantajaliiton piiritoimitsija, joka on osallistunut liittojen väliseen erimielisyysneuvotteluun nyt kysymyksessä olevassa asiassa, on todistajana kertonut, että hänen tiedossaan ei ole aiempia vastaavanlaisia riitatapauksia. Todistaja on perustanut erimielisyysneuvottelujen pöytäkirjasta ilmenevän tulkintansa työehtosopimuksesta tässä tapauksessa osin omakohtaisiin kokemuksiinsa yötyöstä ja osin työehtosopimuksen määräyksiin työvuorojen välille jätettävästä lepoajasta sekä tilapäistä poissaoloa koskeviin määräyksiin.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton työtuomioistuimessa kuulustuttama osastopäällikkö on kertonut osallistuneensa LTK:n edustajana keskusliittojen välisiin sopimusneuvotteluihin. Kysymyksen ollessa työntekijän perheenjäsenen sairastumisen aiheuttamasta edusta, joka kuului oikeastaan työsuhteen ulkopuoliselle riskialueelle, oli määräyksestä käyty perusteelliset neuvottelut. Hänen mukaansa oli selvää, että määräystä oli poikkeusmääräyksenä tulkittava tiukan sananmukaisesti. Keskusjärjestöneuvotteluissa oli myös kysymys vuorotyöstä ollut esillä, ja LTK:n kanta oli kirjattu sisäiseen muistioon, joka oli jaettu kiertokirjeessä jäsenyrityksille. Sen mukaan aina, jos vanhemmat työskentelivät vuorotyössä, heidän sopimuksen mielessä oli mahdollista hoitaa lasta vuorotteluperiaatetta noudattaen. Todistajan tieten ei asiasta ennen nyt esillä olevaa tapausta ollut syntynyt erimielisyyksiä.

Liiketyönantajan Keskusliiton palveluksessa pitkään jäsenneuvonnassa toimineen asiamiehen kertoman mukaan aiemmin ei ole noussut esille tulkintatilannetta, jossa vanhempien työvuorot eivät osaksikaan olisi menneet päällekkäin. Todistaja oli selvittänyt käytäntöä LTK:n seitsemässä aluetoimistossa ja vastaajaliton kymmenessä suurimmassa jäsenyrityksessä. Myöskään missään näistä ei ollut vastaavaa tilannetta esiintynyt. Koulutuksessa ja neuvonnassa on lähdetty siitä, että työehtosopimuksen edellyttämä välttämättömyys jäädä hoitamaan sairasta lasta ja samalla työnantajan palkanmaksuvelvollisuus päättyy toisen puolison saapuessa työstä kotiin.

Tulkinnanalaisen työehtosopimusmääräyksen sanamuodosta ei työtuomioistuimen mielestä voida johtaa kanteessa edustettua tulkintaa. Keskusliittojen soveltamisohjeisiin sisältyvät vuorotyötä koskevat määräykset pikemminkin viittaavat siihen, että osin päällekkäinkin sattavissa työvuoroissa vanhempien on lähtökohtaisesti vuoroteltava sairaan lapsen hoitajina. Myöskään kanteen mukaista soveltamiskäytäntöä ei ole näytetty syntyneen.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo kyseisen työehtosopimusmääräyksen mukaan palkan maksamisen edellytyksenä lapsen äidille olevan, ettei lapsen isällä ole ansiotyönsä ja työaikansa johdosta mahdollisuutta hoitaa lasta. Kanteen tarkoittamassa tilanteessa sairaan lapsen isä on lopettanut työvuoronsa kello 6. Kun hän on ollut kotona lapsen äidin lähtiessä työvuoroonsa kanteen tarkoittamina kahtena päivänä, näyttämättä on jäänyt, etteikö lapsen isällä olisi työaikansa vuoksi ollut mahdollisuutta hoitaa lasta. Näin ollen ei Lounasrengas Oy ole työehtosopimuksen perusteella velvollinen maksamaan palkkaa Riitta Pesoselle kanteessa tarkoitetuilta päiviltä. Lounasrengas Oy ei siten ole rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä eikä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL velvoitetaan korvaamaan Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 2 400 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Rautiainen, Sulkunen ja Hynönen jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Hynösen lausunto, johon jäsen Sulkunen yhtyi:

Tulkittava työehtosopimuksen 15 §:n 1 kohdan määräys perustuu vuonna 1976 solmitun keskitetyn työmarkkinaratkaisun osana sovittuun niin sanottuun sosiaalipakettiin. Tähän sosiaalipakettiin sisältynyttä äkillisesti sairastuneen pienen lapsen huoltajan palkallista hoitovapaata koskevaa määräystä on tarkistettu sittemmin. Tarkistuksen mukaan oikeus palkalliseen hoitovapaaseen kuului tietyin edellytyksin lapsen molemmille huoltajille, kun tämä oikeus alun perin oli kuulunut vain lapsen äidille. Tämä Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n kesken sovittu muutos on siirretty myös majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimukseen.

Työtuomioistuimelle esitetystä selvityksestä päätellen ei asianosaisliittojen eikä keskusliittojen välillä ole syntynyt yhtenäistä soveltamiskäytäntöä. Myöskään niiden kesken ei ole ollut ratkaistavana yksittäistä tulkintaerimielisyyttä työnantajan palkanmaksuvelvollisuudesta kanteen tarkoittamaan tilanteeseen verrattavassa tilanteessa. Näin ollen tulkinta on perustettava sopimusmääräyksen sanamuotoon ja sen tarkoituksesta esitettyyn selvitykseen. Kun sopimusmääräys on samansisältöinen myös teollisuuden sopimuksissa, voidaan johtoa hakea myös Suomen Työnantajien Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n yhdessä sekä erikseen antamista soveltamisohjeista.

Sopimusmääräyksen alkuperäisenä lähtökohtana on sekä LTK:n 8.7.1976 antamien soveltamisohjeiden että SAK:n ja STK:n 10.7.1977 antamien yhteisten soveltamisohjeiden mukaan, että äiti tulee useimmiten ensisijaisesti kysymykseen lasten hoitajana. Tämän mukaisesti äidin tulee ensin pyrkiä turvaamaan lasten hoito. Vasta sitten kun tämä ei ole mahdollista, hän voi itse jäädä hoitamaan lasta. Sopimusmääräyksen laajentamisella koskemaan lapsen molempia huoltajia ei voida ainakaan vielä vuonna 1990 katsoa tarkoitetun tämän periaatteen kumoamista; asettihan majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimus lisäedellytykseksi lasta hoitamaan jäävän muun kuin yksinhuoltajaisän osalta toisen huoltajan eli lapsen äidin (tai äitipuolen) suostumuksen.

Isän ja äidin mahdollisuuksia jäädä hoitamaan äkillisesti sairastunutta lasta ole ei tulkittavan pöytäkirjamerkinnän viimeiseen virkkeeseen sisältyvää tosiasiallisen ja keskimääräisen perheenhuoltovelvollisuuden sisäisen vastuunjaon tunnustavaa periaatetta lukuun ottamatta arvioitava eri perustein.

Sopimusmääräyksen sanamuodossa tulkinnanvaraista on ainoastaan, kumman huoltajan poissaoloa on pidettävä välttämättömänä hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi. Pöytäkirjamerkinnässä on edellytykseksi määrätty, ettei toisella huoltajista ole ansiotyönsä tai työaikansa johdosta mahdollisuutta hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi. Määräyksen viittausta työaikaan ei ole tulkittava niin ahtaasti, että se viittaisi pelkästään tosiasiallisesti tehtyyn työaikaan. Sen on katsottava viittaavan myös kysymyksessä olevan huoltajan työaikajärjestelystä tosiasiassa johtuviin mahdollisuuksiin ryhtyä toimenpiteisiin lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi. Tämä arvio on tehtävä tapauskohtaisesti ottamalla huomioon myös lapsen sairauden laatu. Keskusjärjestöjen soveltamisohjeiden vuorotyötä koskevat yleisluonteiset sinänsä sopimusmääräyksen periaatteita vastaavat kannanotot, jotka koskevat vain saman työnantajan palvelusta, eivät sellaisenaan anna selkeää johtoa esillä olevan tilanteen arvioimiseksi.

Edellä olevilla perusteilla katson, että äkilliseen korvatulehdukseen sairastuneen puolitoistavuotiaan lapsen yövuorosta kotiin palaavalla isällä ei ole ollut ansiotyönsä ja työaikansa johdosta tosiasiallista mahdollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi. Tämän vuoksi lapsen äitinä Sirkka Pesonen, joka on sopimuksen edellyttämin tavoin ilmoittanut sekä toisen huoltajan että omasta esteestään, on oikeutettu kanteessa tarkoitettuun sairausajan palkkaan sairaan lapsen hoitoajalta.

Velvoitan Lounasrengas Oy:n maksamaan Riitta Pesoselle sairausajan palkkaa 1.11. - 2.11.1990 väliseltä ajalta 605,50 markkaa 16 %:n korkoineen 15.11.1990 lukien.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi hylkään hyvityssakkoon tuomitsemista ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.