19.3.1992

Kanteen perustelut

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL on lausunut, että Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:n jäsenyrityksessä Rauma Yards Oy:ssä oli aiheutunut erimielisyys siitä, oliko yhtiö velvollinen maksamaan konttoristi A:lle palkkaa sairausajalta ja äitiysloman kolmelta ensimmäiseltä kuukaudelta yleissopimuksen 22 §:n mukaisesti.

A:n työsuhde yhtiön palveluksessa oli alkanut 4.6.1973. A oli 26.8.1987 jäänyt lakisääteiselle äitiyslomalle, jota oli kestänyt 23.6.1988 asti. Tämän jälkeen hän oli viettänyt vuosilomansa ja hoitovapaan 14.6.1988 - 8.10.1990. A oli 15.8.1990 ilmoittanut palaavansa hoitovapaan jälkeen työhön 9.10.1990. Samalla hän oli ilmoittanut, että hänen äitiyslomansa alkaisi 26.10.1990 ja jatkuisi aina 11.9.1991 asti.

Ilmoituksen tekemisen jälkeen A oli sairastunut ja hänelle oli 24.8.1990 lääkärintodistuksen mukaisesti määrätty sairauslomaa 24.8. - 7.9.1990. Hänen terveydentilansa ei kuitenkaan ollut parantunut ja sairaus oli ehkäissyt työhön paluun. Lääkäri oli 7.9.1990 määrännyt A:n sairauslomalle äitiysloman alkuun 26.10.1990 asti. A:n työnteon estyminen 9. ja 26.10.1990 välisenä aikana oli johtunut sairaudesta, jota koskevan lääkärintodistuksen hän oli toimittanut työnantajalleen heti sen saatuaan. Tästä huolimatta työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta sairausajan palkkaa 9. ja 25.10.1990 väliseltä ajalta.

A:n työsuhde yhtiöön oli jatkunut yli 17 vuotta. Siten yhtiöllä olisi ollut velvollisuus maksaa A:lle täysi palkka kolmelta ensimmäiseltä synnytyslomakuukaudelta. Yhtiö oli kieltäytynyt myös sen maksamisesta.

Paikalliset ja liittojen väliset neuvottelut olivat päättyneet erimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL on vaatinut työtuomioistuinta velvoittamaan Rauma Yards Oy:n suorittamaan A:lle sairaus- ja äitiysloma-ajan palkan 20 921 markkaa 9.10.1990 ja 25.1.1991 väliseltä ajalta 16 prosentin korkoineen 26.1.1991 alkaen. Lisäksi Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL on vaatinut Rauma Yards Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:n tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Vastineen perustelut

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET ja Rauma Yards Oy ovat lausuneet, että velvollisuus maksaa sairaus- ja äitiysloma-ajan palkkaa perustui yleissopimuksen 22 §:ään. Määräyksiä laadittaessa lähtökohtana oli pidetty tilanteita, jolloin sairauslomalle ja äitiyslomalle jäätiin työstä.

A:n sairausloma oli alkanut palkattoman hoitovapaan aikana ja äitiysloma oli alkanut heti sairausloman jälkeen. Työnantajalla ei ollut ollut työehtosopimukseen perustuvaa palkanmaksuvelvollisuutta sairausloman ja äitiysloman ajalta, koska A ei ollut ollut hoitovapaan jälkeen työssä. Työtuomioistuin oli vahvistanut vastaavanlaisen tulkinnan ratkaisussaan n:o 166/1988. Lisäksi sekä sairausloma että äitiysloma johtuivat samasta perusteesta eli raskaudesta.

Ennen kanteessa tarkoitettua sairausaikaa ja äitiyslomaa A:n poissaolo oli jatkunut yhdenjaksoisesti neljä vuotta seitsemän kuukautta aikaisempien äitiyslomien, vuosilomien ja hoitovapaiden vuoksi. Viimeisimmän hoitovapaan oli määrä jatkua 16.11.1993 saakka.

Yleissopimuksen määräykset, jotka koskivat sairausajan ja äitiysloman palkkaa, oli sovittu alunperin 1970-luvulla. Ne olivat näin ollen huomattavasti vanhempia kuin hoitovapaata koskevat työsopimuslain säännökset, jotka olivat tulleet voimaan 1985. Työehtosopimuksen määräyksistä sovittaessa niitä ei ollut voitu tarkoittaa sovellettaviksi hoitovapaan yhteydessä.

Työsuhteessa noudatettavan pääsäännön mukaisesti työnantaja oli velvollinen maksamaan palkkaa ainoastaan sikäli kuin työntekijä teki työtä. Lainsäännökset tai työehtosopimuksen määräykset, jotka velvoittivat palkanmaksuun myös sellaiselta ajalta, jolloin työtä ei tehty, oli pidettävä poikkeussäännöksinä. Yleisten laintulkintaperiaatteiden mukaan niitä oli tulkittava suppeasti eikä soveltamisalaa tullut tulkinnalla laajentaa siitä, miksi se oli tarkoitettu.

Yleissopimukseen sisältyvät sairausajan ja äitiysloman palkkamääräykset olivat selvästi mainitunlaisia poikkeusmääräyksiä. Niitä laadittaessa lähtökohtana oli pidetty tilanteita, jolloin sairauslomalle tai äitiyslomalle jäätiin työstä. Soveltamisalaa ei tullut tulkinnalla laajentaa koskemaan tilanteita, jolloin lomalle jäätiinkin hoitovapaalta. Palkanmaksuvelvollisuuden ei ollut voitu tarkoittaa koskevan näitä tilanteita. Yleissopimuksen 22 §:ää oli myös käytännössä sovellettu edellä esitetyllä tavalla. Palkanmaksun edellytyksenä oli ollut työssäolo ennen lomalle jäämistä.

Lainsäädäntömuutosten vaikutukset työehtosopimuksiin tuli todeta työehtosopimusneuvotteluissa. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL oli työehtosopimusneuvotteluissa 1989 esittänyt seuraavaa muutosta yleissopimuksen 22 §:ään: "Äitiysloman ajalta maksettava palkka, jos toimihenkilö jää hoitovapaalta uudelle äitiyslomalle". Työnantajapuoli oli torjunut muutosesityksen, joten sopimusteksti oli jäänyt ennalleen. Toimihenkilöliitto oli itsekin tulkinnut yleissopimusta siten, että palkanmaksuvelvollisuutta ei ollut, mikäli äitiyslomalle jäätiin hoitovapaalta. Muussa tapauksessahan muutosesityksen tekemiseen ei olisi ollut tarvetta. Tätä tulkintaa oli noudatettu jo lähes neljä vuotta hoitovapaamääräysten voimaantulosta alkaen. Sopimuksen tulkinta jäi työnantajapuolen torjuttua muutosesityksen ennalleen, joten palkanmaksuvelvollisuutta ei ollut, mikäli äitiyslomalle jäätiin hoitovapaalta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET ja Rauma Yards Oy ovat vaatineen kanteen hylkäämistä.

Perustelut

A on toiminut Rauma Yards Oy:n palveluksessa konttoristina 4.6.1973 alkaen. Hän on ollut äitiyslomalla 5.3.1986 - 13.1.1987, vuosilomalla 14.1. - 18.2.1987 ja hoitovapaalla 19.2. - 25.8.1987. Välittömästi hoitovapaan jälkeen hän on ollut toisella äitiyslomalla 26.8.1987 23.6.1988, vuosilomalla 24.6. - 25.7.1988 ja hoitovapaalla 26.7.1988 - 8.10.1990. Viimeksi mainitun hoitovapaan kestäessä A on 15.8.1990 ilmoittanut palaavansa hoitovapaan jälkeen työhön 9.10.1990 ja jäävänsä 26.10.1990 lukien jälleen äitiyslomalle. Edelleen hoitovapaan kestäessä A on 24.8.1990 sairastunut ja ollut siitä saakka sairauden vuoksi työkyvytön äitiysloman alkuun 26.10.1990 asti.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko A oikeutettu saamaan työnantajalta palkkaa sairausajalta ja äitiyslomaajalta, kun hän on jäänyt sairauslomalle ja sen jälkeen äitiyslomalle suoraan hoitovapaalta palaamatta välillä työhön.

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET on kielteisen kantansa tueksi viitannut työtuomioistuimen tuomioon nro 166 vuodelta 1988. Tuolloin työtuomioistuin matkatoimistojen toimihenkilöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen tulkintaa koskevassa asiassa oli hylännyt kanteen, jossa oli vaadittu maksettavaksi synnytysajan palkkaa suoraan hoitovapaalta äitiyslomalle jääneelle toimihenkilölle. Siltä osin kuin nyt on kysymys hoitovapaalta sairauslomalle jääneen työntekijän oikeudesta sairausajan palkkaan asia ei ole ollut esillä edellä todetussa tuomiossa. Kun A ei ole jäänyt uudelle äitiyslomalle suoraan hoitovapaalta vaan sairauslomalta, myöskään tältä osin edellä tarkoitetusta tuomiosta ei ole saatavissa välitöntä johtoa käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiselle.

Yleissopimuksen 22 §:n 1 kohdan mukaan toimihenkilöllä on sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden vallitessa oikeus saada palkkansa luontoisetuineen sen suuruisena kuin hän työssä ollessaan olisi säännöllisenä työaikana ansainnut. Työsuhteen jatkuttua yhtäjaksoisesti viisi vuotta tai kauemmin täysi palkka suoritetaan pisimmillään kolmen kuukauden ajanjaksolta. Määräyksen sanamuoto ei siten edellytä toimihenkilön työskentelyä ennen sairausloman alkua.

Sairauslomalle jääminen palkattoman työstä poissaolojakson jälkeen ei ole työtuomioistuimen mielestä sellainen uusi tilanne, jota työehtosopimusosapuolet eivät olisi ottaneet tai ainakin voineet ottaa huomioon jo ennen hoitovapaasäännösten voimaantuloa. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, että määräystä olisi sen sanamuodosta poiketen sovellettu vastaajaliiton esittämällä tavalla. Kun työehtosopimusmääräyksen mukaan oikeus sairausajan palkkaan on sidottu ainoastaan työsuhteen voimassaoloon ja kun A:n työsuhde on työehtosopimuksen edellyttämin tavoin ollut voimassa, A:lla on oikeus vaatimaansa palkkaan kanteessa tarkoitetulta sairausajalta.

Yleissopimuksen 22 §:n 4 kohdan nojalla toimihenkilölle maksetaan äitiysloman ajalta täysi palkka kolmelta kuukaudelta. Palkanmaksun edellytyksenä on, että toimihenkilön työsuhde on yhtäjaksoisesti jatkunut vähintäin kuusi kuukautta ennen synnytystä. Vuoden 1989 työehtosopimusneuvotteluissa toimihenkilöliitto on esittänyt äitiysloma-ajan palkkaa koskevia työehtosopimusmääräyksiä muutettavaksi siten, että äitiysloman ajalta maksettaisiin palkka, jos toimihenkilö jäi hoitovapaalta uudelle äitiyslomalle. Vaatimus on neuvotteluissa torjuttu työnantajapuolen taholta. Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa A on kuitenkin jäänyt äitiyslomalle sairauslomalta eikä hoitovapaalta, joten kanteessa tarkoitetun tilanteen ei voida katsoa tuolloin olleen esillä neuvotteluissa eikä neuvotteluesityksen tekemisestä tai sen torjumisesta voida tehdä johtopäätöksiä nyt ratkaistavana olevien kysymysten suhteen.

Näyttämättä on jäänyt, että A olisi keskeyttänyt hoitovapaansa ainoastaan äitiysloma-ajan palkan saadakseen ja aikomattakaan palata välillä työhön. Näin ollen ja kun sairauslomaa on nyt puheena olevassa suhteessa pidettävä työssäoloaikaan verrattavana aikana ja kun työehtosopimuksessa äitiyslomaa edeltänyttä sairautta ei ole asetettu tässä suhteessa eri asemaan myöskään siinä tapauksessa, että työkyvyttömyyden aiheuttanut sairaus on liittynyt raskauteen, A on oikeutettu myös vaatimaansa äitiysloma-ajan palkkaan.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Rauma Yards Oy olisi rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla ja Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen teollisuuden keskusliitto, MET olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Rauma Yards Oy:n suorittamaan A:lle sairaus- ja äitiysloma-ajan palkkana 20 921 markkaa 16 prosentin korkoineen 26.1.1991 lukien.

Kanne hylätään muutoin.

Asian laatuun katsoen saavat asianosaiset itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Virtanen, Langinkoski, Leivo ja Pohja jäseninä.

Eri mieltä ollut jäsen Langinkoski lausui:

Hyväksyn tuomion sairausajan palkkaa koskevan vaatimuksen samoin kuin hyvityssakkovaatimusten ja oikeudenkäyntikuluvaatimusten osalta.

Katson, että oikeutta sairausajan palkkaan ja äitiyslomaajan palkkaan on käsiteltävä erillisinä.

Kanteessa tarkoitetussa tilanteessa on kysymys useasta peräkkäisestä äitiyslomasta ja hoitovapaasta, joista toisen hoitovapaan kanssa osin päällekkäin on ollut edellä mainittu sairausjakso. Kantajan vaatimus koskee oikeutta kolmannen äitiyslomajakson palkkaan.

Vuoden 1989 työehtosopimusneuvotteluissa toimihenkilöliitto on esittänyt äitiysloma-ajan palkkaa koskevia työehtosopimusmääräyksiä muutettavaksi siten, että äitiysloman ajalta maksettaisiin palkka, jos toimihenkilö jäi hoitovapaalta uudelle äitiyslomalle. Työnantajapuoli on torjunut muutosvaatimuksen. Kanteen tarkoittamaa tilannetta ei sopimusneuvotteluissa kuitenkaan ole huomioitu eikä siitä ole työehtosopimuksessa sovittu. Soveltamiskäytännöstä ei ole esitetty selvitystä.

Koska työnantaja on lähtökohtaisesti velvollinen maksamaan palkan työntekijän poissaolon ajalta vain niissä tilanteissa, joissa siitä on erikseen määrätty, palkanmaksuvelvollisuus synnytysloman ajalta on poikkeusmääräys, jota ei voida tulkita laajentavasti määräyksellä velvoitetun eli työnantajan vahingoksi. Kysymyksessä on eturiita, jota ei voida työtuomioistuimen tulkinnalla ratkaista eikä antaa ko. työehtosopimusmääräykselle kanteessa vaadittua sisältöä.

Edellä todetuilla perusteilla hylkään kanteen siltä osin kuin siinä on vaadittu Rauma Yards Oy:n velvoittamista suorittamaan A:lle palkkaa äitiysloma-ajalta.