TT:1991-107
- Keywords
- Irtisanomissuoja, Työntekijöiden antama suostumus, Työsopimuksen purkaminen, perusteena, - työvelvoitteen laiminlyönti, Työsuojeluvaltuutettu, Vaihtoehtoinen korvaus, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi
- Year of case
- 1991
- Date of Issue
- Register number
- D:1991/120
Yhtiö oli purkanut työsuojeluvaltuutettuna toimineen linja-autonkuljettajan työsopimuksen, koska hän oli myöhästynyt kaksi kertaa työvuorolistan mukaiselta työvuoroltaan. Kun myöhästymiset olivat olleet verraten lyhytaikaisia, ei työnantajalla ollut työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevan sopimuksen mukaista perustetta työsopimuksen purkamiseen. Työnantajalla ei myöskään ollut oikeutta irtisanoa työsuojeluvaltuutetun työsopimusta, koska työnantaja ei ollut saanut siihen mainitun sopimuksen edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita työsuojeluvaltuutettu edusti.
Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Kuultava Länsilinjat Oy
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välisessä linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset STK/SAK
Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
- Työsuojelusopimus 12.2.1976 sekä AKT/ALT 10.3.1976
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
- Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984 siihen 3.12.1985 ja 16.1.1989 tehtyine muutoksineen
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Asianosaisliittojen 9.4.1991 allekirjoittamassa pöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
1 § Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry liittyvät STK:n, SAK:n ja STTK:n 10.9.1990 tekemään sopimukseen työsuojelutyöstä työpaikoilla jäljempänä mainituin alakohtaisin sovellutuksin.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4 § Tämä sopimus tulee voimaan allekirjoituspäivästä lukien ja on voimassa toistaiseksi kuuden (6) kuukauden irtisanomisajoin. Tällä sopimuksella kumotaan 10.3.1976 allekirjoitettu työsuojelusopimus allekirjoituspöytäkirjoineen.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevassa sopimuksessa on seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
9 § Työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturva
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Työsuojeluvaltuutetusta johtuvasta syystä ei työsuojeluvaltuutettua saa irtisanoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.
Työsuojeluvaltuutetun työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita.
Työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa työsuojeluvaltuutettua ei saa asettaa huonompaan asemaan muihin työntekijöihin tai toimihenkilöihin nähden.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Jos työsuojeluvaltuutetun työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena työsuojeluvaltuutetulle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin IML 20 §:n 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4 §. Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on kanteessaan lausunut, että Länsilinjat Oy oli purkanut 29.7.1991 yhtiön työsuojeluvaltuutettuna toimineen Arto Ojalan työsopimuksen ja ilmoittanut perusteeksi varoituksista huolimatta tapahtuneen toistuvan työvelvoitteen laiminlyönnin, joka oli ilmennyt toistuvana työtuntijärjestelmän mukaiselle työvuorolle saapumatta jäämisenä. Ojalan työsuhde oli alkanut 18.7.1975.
Ojalan työsopimuksen purkamisen aiheuttanut työvuoroilta myöhästyminen oli johtunut erehdyksestä.
Työehtosopimuksen edellyttämä Ojalan työstävapautusaika oli työnantajan kanssa sovittu aina parillisen viikon torstaiksi. Se olisi tullut merkitä myös työvuorolistaan. Työnantaja ei kuitenkaan työvuorojen sijoittamisesta johtuneiden vaikeuksien vuoksi ollut aina kyennyt järjestämään vapaita sopimuksen mukaisesti.
Ojala oli keskustellessaan pääluottamusmiehen ja eräiden yhtiön palveluksesta irtisanottujen työntekijöiden kanssa 22.7.1991 alkaneen kaksiviikkoisjakson päivystyksestä todennut olevansa päivystysvapaalla 25.7.1991. Ojala oli tuolloin kuitenkin erehdyksessä katsonut edellisen kaksiviikkoisjakson työvuorolistaa, jolloin hän oli torstaipäivänä ollut iltavuorossa. Keskustelun jälkeen Ojala oli ollut siinä käsityksessä, että hänelle olisi myös 25.7.1991 merkitty iltavuoro.
Yhtiön liikennepäällikkö oli 25.7.1991 aamulla kello 7.00 soittanut Ojalalle ja tiedustellut, miksi hän ei ollut tullut työhön työvuorolistansa mukaiseen kello 5.10 lähtevään vuoroon. Ojala ja liikennepäällikkö olivat tuolloin sopineet, että Ojala aloittaisi työvuoronsa kello 7.45 Tampereelta. Ojalalta oli siten jäänyt ajamatta vuorot Kyröskoski - Viljakkala - Tampere ja Tampere - Ylöjärvi - Tampere.
Edellisen kerran Ojala oli erehtynyt työvuoronsa alkamisajankohdasta 30.4.1991 siten, että hän oli ollut menossa kello 6.25 alkaneeseen vuoroon, vaikka hänen olisi pitänyt aloittaa työt kello 5.20. Ojalalta oli tuolloin jäänyt ajamatta ajovuoro Kyröskoski - Nokia - Tampere. Yhtiö oli tuolloin antanut parille kolmelle matkustajalle vapaalipun korvaukseksi siitä, että he olivat joutuneet järjestämään matkansa tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Muuta vahinkoa yhtiölle ei vuoron pois jäämisestä ollut aiheutunut.
Yhtiö oli purkanut Ojalan työsopimuksen työsopimuslain 43 §:n ja työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevan sopimuksen 9 §:n 2 momentin määräyksen vastaisesti. Ojala oli työsuhdetta purettaessa asetettu muita työntekijöitä huonompaan asemaan. Siten työnantaja oli syyllistynyt myös työsuojeluvaltuutetun oikeuksien loukkaamiseen. Ojalan työsopimuksen purkaminen oli ollut törkeä, mikä tuli ottaa huomioon purkamisesta tuomittavaa korvausta korottavana tekijänä.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut, että Länsilinjat Oy velvoitetaan suorittamaan Ojalalle kuuden kuukauden irtisanomisajan palkkana 43 135,80 markkaa 16 prosentin korkoineen työsuhteen päättymispäivästä 29.7.1991 lukien sekä korvauksena työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevan sopimuksen vastaisesta työsopimuksen purkamisesta 30 kuukauden palkkaa vastaavat 215 679 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien tai vaihtoehtoisesti palauttamaan Ojalan työsuhteen sekä suorittamaan tälle korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavat 143 786 markkaa 16 prosentin korkoineen samasta päivästä lukien. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on edelleen vaatinut Autoliikenteen Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
VASTINE
Vastineen perustelut
Vastineessaan Autoliikenteen Työnantajaliitto on lausunut, että linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 12 §:n mukaan linja-autoliikenteessä työnantajalla oli velvollisuus laatia kutakin kaksiviikkoisjaksoa varten työtuntijärjestelmä, josta kävisivät ilmi, milloin työ alkoi ja milloin se päättyi sekä ruokailu- ja vapaa-ajat. Työtuntijärjestelmä tuli olla työntekijöiden nähtävänä vähintään viikkoa ennen jakson alkamista.
Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välillä noudatettavan, työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla tehdyn sopimuksen mukaan työsuojeluvaltuutetulla oli oikeus saada tietty määrä vapautusta säännöllisestä työstään työsuojelutehtävien hoitamista varten. Arto Ojalalle oli annettu vapautusta 15 tuntia kutakin kaksiviikkoisjaksoa kohti. Se olisi voitu merkitä tarkasti työtuntijärjestelmään.
Länsilinjat Oy:ssä käytäntö oli Ojalan kannalta ollut joustavampi siten, että hänelle oli laadittu työtuntijärjestelmä vain 65 tuntia varten ja Ojala oli itse saanut sovittaa työsuojeluvapaansa haluamaansa ajankohtaan. Ojalan työtuntijärjestelmään oli yleensä merkitty kahdeksan työpäivää ja kuusi vapaapäivää jaksoa kohti. Osa työpäivistä oli ollut lyhyitä neljän tunnin päiviä. Ojala oli pitänyt työsuojeluvapaansa joko työtuntijärjestelmään merkittyinä vapaapäivinä tai muuten työvuorojensa päätteeksi.
Ojalalla oli ollut tiedossaan työehtosopimuksen määräysten mukaisesti laaditut työtuntijärjestelmät, joista oli selkeästi luettavissa työvuorot. Ojala ei siten ollut voinut erehtyä työvuorostaan.
Linja-autoliikenne oli toimiluvan varaista liikennettä, jota ajettiin tarkan minuuttiaikataulun mukaisesti. Kuljettajalla oli tässä suhteessa erityisen suuri vastuu. Matkustajien oli voitava luottaa siihen, että vuorot ajettiin aikataulujensa mukaisesti. Asiakkaalle saattoi vuoron ajamatta jäämisestä aiheutua kohtuutonta haittaa. Yllättävästä linjan ajamatta jäämisestä aiheutui myös yhtiölle vahinkoa. Suoranaisen taloudellisen vahingon lisäksi yhtiölle tuli vahinkoa asiakkaiden luottamuksen menetyksestä, mikä näkyi matkustajakatona.
Ojala oli jättänyt 30.4.1991 etukäteen mitään ilmoittamatta saapumatta työtuntijärjestelmän mukaiselle työvuorolleen. Ojala oli saapunut työhön yli tunnin myöhässä. Yhtiön toimitusjohtaja oli tuolloin antanut Ojalalle varoituksen vuoron ajamatta jättämisestä.
Sama työvelvoitteen laiminlyönti oli toistunut 25.7.1991, jolloin Ojala oli myöhästynyt töistä lähes kolme tuntia. Ilman ajomestarin puhelinsoittoa hän olisi myöhästynyt vielä enemmän. Kun tämäkin työvelvoitteen laiminlyönti oli tapahtunut ennalta ilmoittamatta, Länsilinjat Oy:llä ei ollut ollut mahdollisuuksia korvata Ojalaa toisella kuljettajalla. Ojalan laiminlyönneistä oli siten aiheutunut yhtiölle vahinkoa.
Länsilinjat Oy:ssä kuljettajille sattui vuosittain ainoastaan muutama myöhästyminen. Ojalan laiminlyönnit olivat olleet vakavia ja ne olivat sattuneet hyvin lyhyen ajan kuluessa. Ojala ei ollut ottanut opikseen saamastaan varoituksesta.
Ojalan työsopimuksen purkaminen ei ollut johtunut hänen aktiivisesta toiminnastaan työsuojeluvaltuutettuna. Työsuojelutoiminnalla ei ollut mitään tekemistä hänen työsopimuksensa purkamisen kanssa.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vielä lausunut, että Länsilinjat Oy:n apulaisjohtaja, pääluottamusmies ja Ojala olivat sopineet siitä, että työsuojeluvaltuutetun ja luottamusmiehen työstä vapautus annettiin molemmille joka toisen viikon torstaina ja että työsuojeluvaltuutetulle merkittiin kaksiviikkoisjaksoon työstä vapautuksen lisäksi työaikaa vain 65 tuntia. Työnantaja ei kuitenkaan ollut noudattanut sopimusta, vaan 8.7. 4.8.1991 välisellä ajanjaksolla Ojalalle oli merkitty iltavuoro kahtena työsuojeluvaltuutetun vapautukseen tarkoitettuna torstaina. Työvuorolistaa katsoessaan Ojala oli kanteessa mainituin tavoin erehtynyt työvuorostaan 25.7.1991. Erehtyminen oli osaltaan aiheutunut myös työnantajan sopimuksen vastaisesta menettelystä, sillä mikäli Länsilinjat Oy olisi pitänyt kiinni sovitusta työsuojeluvaltuutetun työstä vapautuksen sijoittumisajankohdasta, sekaannusta ei olisi päässyt syntymään.
Ojalan myöhästyminen 30.4.1991 oli niin ikään johtunut erehdyksestä. Länsilinjat Oy:n työtuntijärjestelmästä ei ollut suoraan käynyt selville, milloin työ alkoi ja päättyi, vaan niihin oli merkitty vain vuoron numero ja sitä täydentävät merkinnät aamu- ja iltavuorosta.
Ojala ei ollut käynyt 30.4.1991 sattuneen myöhästymisen johdosta keskustelua toimitusjohtajan kanssa, joten Ojalalle ei ollut voitu antaa myöhästymisen johdosta varoitusta. Ojala oli itse ottanut myöhästymisen johdosta yhteyttä yhtiön liikennepäällikköön. Liikennepäällikkö oli myöhemmin todennut, että vuoron ajamatta jäämisen vuoksi yhtiö oli antanut eräälle asiakkaalle kaksi vapaalippua. Muita keskusteluja myöhästymisestä ei ollut käyty.
Ojalan myöhästymiset olivat siten johtuneet inhimillisistä erehdyksistä ja jälkimmäisessä tapauksessa työnantaja oli myötävaikuttanut erehdyksen syntymiseen. Myöhästymiset eivät olleet oikeuttaneet päättämään työsuojeluvaltuutetun asemassa olevan työntekijän työsopimusta.
Myös yhtiön muille linja-autonkuljettajille oli sattunut myöhästymisiä. Eräs toinen kuljettaja oli saman viikon aikana myöhästynyt kaksi kertaa. Myöhästyminen oli sekoittanut Tampereen ja Kankaanpään välisen aikataulun mukaisen liikenteen. Yhtiön konttoripäällikön huomautettua myöhästymisistä kuljettajalle tämä oli sanonut irtisanoutuvansa, mutta apulaisjohtajan pyynnöstä kuitenkin jatkanut yhtiön palveluksessa. Myöhästymisiä oli sattunut myös ainakin eräälle toiselle linja-autonkuljettajalle. Eräs kuljettaja oli kahdesti jättänyt ottamatta matkustajia kyytiin pysäkiltä, jolloin hänelle oli jälkimmäisellä kerralla annettu varoitus. Yhden kuljettajista menetettyä ajolupansa hänet oli erotettu määräajaksi. Myös eräs toinen linja-autonkuljettaja oli lomautettu vain siksi ajaksi, jona hänellä ei ollut ollut ajolupaa.
Yhtiössä noudatettu käytäntö osoitti, että huomattavasti vakavammissa ja matkustajapalveluun enemmän vaikuttaneissa tapauksissa Länsilinjat Oy oli tyytynyt työntekijän kannalta huomattavasti lievempään menettelyyn kuin mitä Ojalan tapauksessa oli noudatettu.
Ojalan myöhästymisestä johtuneiden vahinkojen osalta Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on todennut, että Kyröskosken ja Ylöjärven välillä kulki vain satunnaisesti vähän matkustajia. Yleensä matkustajat tulivat Ylöjärveltä, josta kulki Tampereelle vuoroja 10 minuutin välein.
Ojala oli toiminut aktiivisesti työsuojeluvaltuutetun tehtävissä. Yksi merkittävimmistä epäkohdista Länsilinjat Oy:ssä oli ollut ulkopuolisen työvoiman käyttö. Asiasta oli useaan otteeseen neuvoteltu liittojen välillä ja asiaa selvittämään oli asetettu työryhmä. Ojala oli useaan otteeseen vaatinut työnantajaa toteuttamaan tätä sopimusta. Näin ei kuitenkaan ollut menetelty. Tästä syystä työnantajan edustajat olivat kokeneet Ojalan toiminnan hankalaksi, eivätkä hänen ja työnantajan edustajina toimineiden henkilökohtaiset välit olleet olleet parhaat mahdolliset. Ojala oli ollut myös aktiivinen lakkovahtitoiminnassa kesäkuussa 1991 olleen työtaistelun yhteydessä.
KUULTAVAN LAUSUNTO
Asiassa kuultavana ollut Länsilinjat Oy on osaltaan yhtynyt vastineessa esitettyyn.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Länsilinjat Oy on 29.7.1991 purkanut palveluksessaan vuodesta 1975 lukien olleen linja-autonkuljettaja Arto Ojalan työsopimuksen. Työsopimuksen purkamista koskevassa kirjallisessa ilmoituksessa on purkamisen syyksi ilmoitettu varoituksista huolimatta tapahtunut toistuva, huolimattomuudesta johtunut työvelvoitteen laiminlyöminen Ojalan jäätyä saapumatta työtuntijärjestelmän mukaisille työvuoroille.
Työtuntijärjestelmän mukaan Ojalan työvuoro 30.4.1991 on alkanut kello 5.20, mutta hän on tullut työhön vasta kello 6.25. Myöhästymisen vuoksi Ojalalta on jäänyt ajamatta ajovuoro Kyröskoski - Nokia - Tampere. Yhtiön toimitusjohtaja on antanut Ojalalle myöhästymisen vuoksi suullisen varoituksen.
Ojalalle määrätty työvuoro on 25.7.1991 alkanut kello 5.10. Kyröskoskelta. Yhtiön liikennepäällikkö on noin kello 7 puhelimitse tavoittanut Ojalan kotoaan. Ojala on ehtinyt kuljettamaan linja-autoa kello 7.45 Tampereelta alkaneella ajovuorolla 10 minuuttia myöhästyneenä. Häneltä on jäänyt ajamatta ajovuorot Kyröskoski - Viljakkala Tampere ja Tampere - Ylöjärvi - Tampere.
Ojalalla ei ole ollut myöhästymisiinsä hyväksyttäviä syitä. Vastoin työvuorolistaan tehtyjä merkintöjä Ojala ei ole voinut otaksua, kuten kantajaliitto on väittänyt, että hänellä olisi ollut työsuojeluasioiden hoitamiseksi tarkoitettu vapaa 25.7.1991 aamulla.
Yhtiön toimitusjohtajan asiassa kertoman mukaan työntekijöille on työsopimusta solmittaessa korostettu kuljettajan vastuuta aikataulujen noudattamisessa. Toimitusjohtaja on kertonut, että yhtiö on noudattanut käytäntöä, jonka mukaan ensimmäisen laiminlyönnin jälkeen työntekijälle on annettu varoitus ja laiminlyönnin toistuessa olosuhteista riippuen työsopimus on purettu. Asiassa on esitetty selvitystä eräiden yhtiön muiden työntekijöiden laiminlyönneistä ja niiden seuraamuksista. Työtuomioistuimen mielestä näistä yksittäistapauksista, jotka ovat laadultaan ja olosuhteiltaan jossakin määrin poikenneet Ojalan menettelystä, ei voida päätellä, onko yhtiön menettely ollut johdonmukaisesti toimitusjohtajan kertoman mukaista.
Ojala on valittu työvaltuutetuksi yhtiöön.
Työsuojelusopimuksen 9 §:n 3 momentin mukaan työsuojeluvaltuutetun työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n määräyksiä. Määräyksen mukaan työsopimuksen purkaminen järjestysmääräysten rikkomisen perusteella ei ole mahdollista, ellei työsuojeluvaltuutettu ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita.
Ojalan työsopimuksen purkamisen perusteena on sitä koskevan ilmoituksen mukaan ollut myöhästymisinä ilmennyt työvelvoitteen laiminlyönti. Edellä selostetusta työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla tehdyn sopimuksen 9 §:n 3 momentin määräyksestä käy ilmi, että työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen purkaminen tällaisesta syystä edellyttää, että työvelvoitteiden laiminlyönti on ollut toistuvaa ja olennaista ja tapahtunut varoituksesta huolimatta.
Aikatauluihin perustuvaa linja-autoliikennettä harjoittavana yhtiönä Länsilinjat Oy on perustellusti saanut edellyttää linja-autonkuljettajiltaan, että he noudattavat täsmällisesti ja huolellisesti työvuorojensa aloittamisaikoja, jotta vuorojen ajamatta jättämisiä ja niiden myöhästymisiä ei sattuisi. Ojalan myöhästymisiä on ollut kaksi, joista ovat seuranneet eräiden vuorojen ajamatta jäämiset. Myöhästymiset ovat olleet kuitenkin verraten lyhytaikaisia. Ojalan pitkään kestäneeseen työsuhteeseen nähden työtuomioistuimen mielestä hänen myöhästymisensä eivät kuitenkaan osoita hänen puoleltaan sellaista moitittavaa menettelyä, jota voitaisiin pitää olennaisena työvelvoitteen laiminlyöntinä.
Länsilinjat Oy ei ole siten näyttänyt, että sillä olisi ollut tärkeä syy purkaa Ojalan työsopimus.
Edellä mainitussa sopimuksessa on sovittu siitä, että työsuojeluvaltuutettua ei saa hänestä johtuvasta syystä irtisanoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää hänen edustamiensa työntekijöiden enemmistön suostumusta. Tuollaista suostumusta yhtiö ei ole saanut Ojalan työsopimuksen irtisanomiseen.
Työsopimuslain puheena olevaa säännöstä on oikeuskäytännössä sovellettu siten, että työnantajan, jolla ei ole ollut oikeutta purkaa luottamusmiehen työsopimusta, on katsottu voivan irtisanoa hänen työsopimuksensa vain, jos työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijäin enemmistö on antanut siihen suostumuksen taikka jos muut lainkohdassa tarkoitetut edellytykset ovat täyttyneet, vaikka työsopimuksen irtisanomiseen olisi ollut erittäin painava syy. Oikeuskäytäntö käy ilmi muun muassa korkeimman oikeuden tuomiosta 1990:20.
Koska Ojalan työsopimus on lakkautettu vastoin työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla annettua sopimusta, yhtiö on velvollinen 24.4.1984 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen nojalla suorittamaan Ojalalle saamatta jääneen palkan irtisanomisajalta ja lisäksi työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla koskevassa sopimuksessa tarkoitetun korvauksen, jonka määrää alentavana seikkana on otettu huomioon Ojalan itsensä työsopimuksen purkamiseen antama aihe, jota ei ole pidettävä vähäisenä.
Länsilinjat Oy on katsonut, ettei yhtiöllä ole edellytyksiä palauttaa Ojalan työsuhdetta. Asiassa on näytetty, että yhtiö on viime aikoina joutunut supistamaan linjaautonkuljettajina toimivaa henkilökuntaansa. Tähän nähden ja kun Ojala on itse osaltaan antanut laiminlyönneillään aihetta työsuhteen lakkauttamiseen, työtuomioistuin katsoo, ettei Ojalan työsuhteen palauttamiselle ole sopimuksen mukaisia edellytyksiä.
Koska kysymys työsopimuksen purkamisen perusteen asianmukaisuudesta on Ojalan laiminlyönnit huomioon ottaen ollut liittotason neuvotteluissa tulkinnanvarainen, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Autoliikenteen Työnantajaliitto olisi laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin velvoittaa Länsilinjat Oy:n suorittamaan Ojalalle irtisanomisajan palkkana 43 135 markkaa 80 penniä 16 prosentin korkoineen 29.7.1991 lukien ja työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevan sopimuksen 9 §:n 7 momentin tarkoitettuna korvauksena sopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä 90 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 22.10.1991 lukien.
Länsilinjat Oy velvoitetaan korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien. Muutoin saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Peltola, Kontio, Tuulensuu, Leivo ja Porttila jäseninä.
Tuomio on yksimielinen.