TT:1990-40

Keywords: Lausuntoasia, Sairausajan palkka, Tulkinta
Year of case: 1990
Date of Issue: 7.5.1990
Register number: D:1989/L 5

Työehtosopimuksessa oli sovittu, että sairausajan palkka suoritetaan 28 päivää ylittävältä osalta enintään kerran kalenterivuodessa.

Kysymys siitä, jatkuiko toimenhaltijan edellisen vuoden puolella alkanut palkallinen sairausloma keskeytymättä vuoden vaihteen yli vai katsottiinko palkallisen sairausloman alkavan uudestaan vuoden vaihteesta lukien.

Kuultavat LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y. Ahtaus- ja Huolinta-alan Tekniset AHT r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton ja Ahtaus ja Huolintaalan Tekniset AHT:n välillä 15.4.1986 31.3.1989 voimassa olleessa tullaajia ja huolintatyönjohtajia koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § Sairausajan palkka

1. Milloin työnantajan palvelukseen vakinaisesti otettu toimenhaltija estyy työtä tekemästä sairauden tai tapaturman vuoksi eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aikaansaanut tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella, suorittaa työnantaja hänelle työsuhteen jatkuessa palkkaa enintään 28 päivän ajanjaksolta. Jos työntekijän työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 1 vuoden on vastaava ajanjakso enintään 35 päivää sekä enintään 3 kuukautta, jos työsuhde on edellä mainituin tavoin kestänyt vähintään 5 vuotta. Tällaisessa tapauksessa sairausajan palkka suoritetaan 28 päivää ylittävältä osalta enintään kerran kalenterivuoden aikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE RAASTUVANOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Ylityönjohtaja Olavi Adolf Hietala on Oy Turku Shipping Ltd:tä vastaan Turun raastuvanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ollut työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Oy Turku Shipping Ltd:n palveluksessa yli viisi vuotta. Sairautensa vuoksi Hietala oli joutunut jäämään sairaslomalle ensin 29.5. - 16.7.1988 väliseksi ajaksi ja sen jälkeen uudelleen 7.12.1988 alkaen. Hietalalle oli määrätty sairaslomaa 31.7.1989 saakka, jonka jälkeen hän mahdollisesti jäisi työkyvyttömyyseläkkeelle.

Tullaajia ja huolintatyönjohtajia koskevan alan yleissitovan työehtosopimuksen mukaan työnantajan tuli suorittaa työntekijälle hänen sairastuessaan sairausajan palkkaa kolmen kuukauden ajalta enintään kerran kalenterivuodessa, jos työntekijän työsuhde oli kestänyt vähintään viisi vuotta.

Työehtosopimuksen määräyksestä huolimatta Oy Turku Shipping Ltd ei ollut vuoden 1989 alusta lukien suorittanut Hietalalle sairausajan palkkaa kolmelta kuukaudelta 31.3.1989 saakka, vaan ainoastaan 6.3.1989 asti. Työnantaja oli siten jättänyt maksamatta Hietalalle palkan 19 päivältä. Tuolta ajalta kansaneläkelaitos oli maksanut Hietalalle sairauspäivärahaa. Kun Hietalan keskimääräinen päiväpalkka oli ollut 403,04 markkaa ja kansaneläkelaitos oli maksanut korvauksena 266,95 markkaa päivässä, oli Hietalalta jäänyt saamatta palkkaa 19:ltä päivältä 136,25 markkaa eli yhteensä 2 588,75 markkaa.

Useista vaatimuksista huolimatta työnantaja ei ollut suostunut suorittamaan vaadittua määrää.

Hietalan kuukausipalkka maaliskuulta 1989 oli ollut 8 263 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hietala on vaatinut Oy Turku Shipping Ltd:n velvoittamista suorittamaan hänelle maksamatta jääneenä sairausajan palkkana 1.1. - 31.3.1989 väliseltä ajalta 2 588,75 markkaa korkoineen sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

VASTINE RAASTUVANOIKEUDESSA

Vastineen perustelut

Oy Turku Shipping Ltd on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Hietala oli toiminut yhtiössä ylityönjohtajana vuodesta 1976. Hietalan työsuhteeseen oli sovellettu tullaajia ja huolintatyönjohtajia koskevaa yleissitovaa työehtosopimusta.

Hietala oli ollut sairaslomalla 30.5. - 17.7.1988 välisen ajan ja jäänyt uudelleen sairaslomalle 7.12.1988 alkaen. Tullaajia ja huolintatyönjohtajia koskevan työehtosopimuksen 14 §:n 1 kohdassa oli määritelty sairausajan palkan maksamisen edellytykset. Sairastumisjaksoihin sovellettiin 15.4.1986 allekirjoitettua työehtosopimusta, jonka voimassaoloaika päättyi 31.3.1989. Tämän jälkeen oli työehtosopimus uudistettu 1.4.1989 lukien, jolloin sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä oli muutettu.

Hietalan sairausaikoihin sovellettavan työehtosopimuksen 14 §:n 1 kohdan mukaisesti työnantajan oli suoritettava vakinaiselle työntekijälle, joka oli estynyt tekemästä työtä sairauden tai tapaturman vuoksi, mutta joka ei ollut tautia tai tapaturmaa aikaansaanut tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella, työsuhteen jatkuessa palkkaa enintään kolmen kuukauden ajanjaksolta, jos työsuhde oli jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään viisi vuotta. Tällaisessa tapauksessa sairausajan palkka suoritettiin 28 päivää ylittävältä osalta enintään kerran kalenterivuoden aikana.

Edellä mainittu määräys oli otettu LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton ja Suomen Satamatyönjohtajien Liiton välillä tehtyyn työehtosopimukseen vuonna 1979. Suomen Satamatyönjohtajien Liitto oli sittemmin ottanut nimekseen Ahtaus- ja Huolinta-alan Tekniset AHT. Määräykset oli sovittu vuoden 1979 tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisesti. Huolinta-alan työnjohtajien työehtosopimusta oli sittemmin muutettu palkanmaksuvelvollisuuden pituuden osalta. Sen sijaan määräys 28 päivän ylittävän osan korvaamisesta kerran kalenterivuodessa oli pysynyt muuttumattomana. Näin ollen Hietalan sairausajan palkanmaksuun sovellettavan työehtosopimuksen 14 §:n 1 kohdan tulkinta perustui lähtökohtaisesti tulopoliittisen kokonaisratkaisun sairausajan palkan maksamisesta annettuihin määräyksiin.

Vuoden 1979 tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisia sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä oli tarkennettu Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n tiedotteessa. Tarkennus perustui keskitetyn ratkaisun neuvotteluiden yhteydessä käytyihin keskusteluihin ja oli sisällöltään seuraava: "Työntekijällä on oikeus neljän viikon ylittävään sairauslomaan yhden viikon ajan kerran kalenterivuodessa. Kyseisen viikon jakso voi tapahtua myöskin useammassa erässä. Tarkkailuajanjakso on sairastumisen alkaminen."

Määräyksen tulkinta sisälsi näin ollen eräänlaisen kiintiöajatuksen. Työntekijällä oli sen mukaisesti viikon pituinen niin sanottu kiintiö, joka alkoi kulua sairauden jatkuttua yli 28 päivää. Myöhemmissä huolinta-alan työnjohtajia koskevissa työehtosopimuksissa oli sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta lisätty 35 päivästä kolmeen kuukauteen. Näin ollen oli myös kiintiö kasvanut viikosta noin yhdeksään viikkoon. Kiintiöön kuuluvan ajan laskemisen osalta ratkaisevaa oli sairauden alkaminen. Sairaustilanne kuului sen kalenterivuoden puolelle, jonka kuluessa työntekijän sairaus oli alkanut. Merkitystä ei ollut sillä, että sairaus oli jatkunut vuoden vaihteen yli.

Työmarkkinoilla, kuten myös tullaajien ja huolintatyönjohtajien työehtosopimusta sovellettaessa, oli yleinen käytäntö, että tarkasteluajankohta oli aina se hetki, jolloin työntekijä oli sairastunut. Tätä periaatetta sovellettiin niin työsuhteen kestoa kuin sairausajanpalkan maksamisvelvollisuuden enimmäismäärää harkittaessa.

Yhtä sairastapahtumaa kohti oli työnantaja velvollinen, edellytysten muutoin täyttyessä, maksamaan enintään kolmen kuukauden palkan. Tämä kävi ilmi työehtosopimuksen sanamuodosta. Työehtosopimuksessa todettiin pääsääntönä, että mikäli työntekijä estyi tekemästä työtään sairauden vuoksi, työnantaja suoritti työntekijälle työsuhteen jatkuessa palkkaa työkyvyttömyyden osalta enintään kolmen kuukauden ajanjaksolta, jos työsuhde oli ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään viisi vuotta. Se oli yhtä sairautta kohti ehdoton enimmäismäärä. Enimmäismäärää oli rajoitettu työehtosopimuksessa vielä määräämällä, että palkkaa oli maksettava 28 päivää ylittävältä osalta vain kerran kalenterivuoden aikana. Lisämääräys ei miltään osin laajentanut palkanmaksuvelvollisuutta yli kolmen kuukauden kalenterivuoden vaihtumisen johdosta.

Väite siitä, että kalenterivuoden vaihtuminen kesken sairautta oikeuttaisi työntekijän saamaan palkkaa esimerkiksi kuuden kuukauden ajalta, mikäli työntekijä sairastuisi 1.10. ja sairaus jatkuisi vuoden vaihteen yli aina 31.3. saakka, oli työehtosopimuksen sanamuodon, sisällön sekä noudatettavan käytännön vastainen. Jos sairausaika olisi pitkä ja jatkuisi yli vuoden vaihteen, olisi tästä seurauksena, että työnantaja olisi palkanmaksuvelvollinen uudestaan kolmen kuukauden ajan vuoden alusta lukien saman sairauden johdosta. Tulkinta saattaisi työntekijät eri arvoiseen asemaan riippuen siitä, oliko työntekijä sairastunut alku- vai loppuvuodesta.

Hietala oli ollut sairaslomalla 29.5. - 16.7.1988, jolloin hänelle oli korvattu koko sairausaika. Tällöin Hietalalle oli maksettu palkkaa myös 28 päivän yli menevältä osin, joka näin ollen oli vähentänyt Hietalan kiintiötä 21 päivän verran. Hietala oli jäänyt uudelleen pitkäaikaiselle sairaslomalle 7.12.1988 alkaen, ja ollut sairaslomalla 31.7.1989 saakka. Sairastumisen alkamisajankohdat olivat saman kalenterivuoden puolella, joten työnantajan velvollisuus oli korvata 28 päivän ylittävä osa siltä osin kuin kiintiötä oli jäljellä.

Työnantaja oli maksanut sairausajalta palkkaa 7.12.1988 lukien kolmen kuukauden ajalta 6.3.1989 asti, vaikka työnantajan palkanmaksuvelvollisuus olisi ollut vähäisempi. Työnantaja oli maksanut näin ollen ylimääräistä sairausajan palkkaa 21 päivän ajalta. Kanteessa esitetyt sairausjaksojen alkamisajankohdat olivat osuneet saman kalenterivuoden puolelle, joten Hietalalle kesällä 1988 maksettu sairausajan palkka oli jo verottanut Hietalan kiintiötä 21 päivän verran.

Oy Turku Shipping Ltd oli toiminut lain ja työehtosopimuksen mukaisesti.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Oy Turku Shipping Ltd on pyytänyt raastuvanoikeutta hylkäämään kanteen ja velvoittamaan Hietalan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen.

KANTAJAN VASTASELITYS

Hietala on Oy Turku Shipping Ltd:n vastineen johdosta lausunut, että asianosaisten tulkinnat poikkesivat toisistaan. Yhtiö oli tulkinnoissaan viitannut muun muassa eräisiin Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n kiertokirjeisiin. Niillä ei ollut merkitystä asiassa. Kiertokirjeet olivat työnantajajärjestön yksipuolisia näkemyksiä tai yksittäisille työnantajille annettuja suosituksia työehtosopimuksen tulkinnasta. Sitovaa oikeudellista merkitystä niillä ei ollut.

Tullaajia ja huolintatyönjohtajia koskevan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevaan määräykseen oli otettu maininta siitä, että sairausajan palkan enimmäismäärä 28 päivää ylittävältä osalta maksettiin enintään kerran kalenterivuoden aikana. Hietalalle ei vuodelta 1989 ollut maksettu täyttä kolmen kuukauden sairausajan palkkaa.

Työehtosopimukseen ei olisi lainkaan tarvinnut ottaa mainintaa kalenterivuodesta, jos tarkoitus ei olisi, että sairauden jatkuessa yli vuoden vaihteen alkaisi uusi kolmen kuukauden palkallinen jakso.

Monissa muissa työehtosopimuksissa, kuten LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton ja Ahtaus- ja Huolinta-alan Tekniset AHT:n sopimassa ahtausalan työehtosopimuksessa sairausajan palkkaa koskevan määräyksen sanamuoto oli erilainen. Niissä ei mainittu lainkaan kalenterivuotta katkaisevana tai muutoinkaan rajoittavana tekijänä. Näiden sopimusten osalta tulkinta oli selvä.

Jutussa oli kysymys tullaajia ja huolintatyönjohtajia koskevan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan määräyksen oikeasta sisällyksestä. Sen vuoksi Hietala oli pyytänyt raastuvanoikeutta harkitsemaan asiassa työtuomioistuimen lausunnon pyytämistä.

Hietala on ilmoittanut, että hänen sairaslomansa kesällä 1988 ja joulukuusta 1988 alkaen olivat johtuneet eri sairauksista.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Oy Turku Shipping Ltd on vielä lausunut, että kanteessa oli vaadittu sairausajan palkan maksamista joulukuun alkupuolella 1988 alkaneen sairauden johdosta joulukuun jälkeenkin tammikuun alusta 1989 lukien kolmen kuukauden ajalta. Perusteena oli kanteessa viitattu siihen, että kansaneläkelaitos oli tuolta ajalta maksanut päivärahaa. Kansaneläkelaitoksen suorittama sairauspäivärahan maksu kattoi vuoden ajan ja perustui sairausvakuutuslakiin. Sitä täydentävä työnantajan vastuu työntekijän sairausajan toimeentulosta määräytyi työsopimuslain 28 §:n mukaan. Se käsitti ainoastaan velvollisuuden palkanmaksuun sairausvakuutuslain karenssipäiviltä eli kahdeksan päivän jaksolta. Se seikka, että työehtosopimuksilla oli lisätty työnantajan osapalkan maksuvelvoitetta, ei johtunut kansaneläkelaitoksen lakisääteisestä tehtävästä.

Työnantajan sairausajan palkan maksuaika oli työehtosopimuksissa porrastettu työsuhteen pituuden mukaan. Samalla maksuvelvollisuutta oli rajoitettu niin, että nykyisen perusjakson, 28 päivän tai neljän viikon, ylittäviä palkallisia sairauslomajaksoja saattoi vuoden aikana olla vain yksi. Se, että rajoitus oli määritelty sanonnalla kalenterivuosi, johtui siitä, että pelkkää ilmaisua "vuosi" käyttäen olisi ollut mahdollista tulkita vuoden pituinen jakso alkavaksi kunkin sairauden alusta. Tällaisia vuoden pituisia seurantajaksoja kuluisi siten rinnakkain lukemattomia.

Kalenterivuoden aikana kerran maksettava yli 28 päivän pituinen sairauspalkkajakso oli kuitenkin tulkinnaltaan ollut tähän saakka riidaton sen vuoksi, että sama periaate oli voimassa vuosilomalaissa. Vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 3 kohdassa säädettyä loman ansaintajakson pituutta määriteltäessä luettiin työssäolopäivien veroiseksi ajaksi poissaolo sairauden vuoksi, ei kuitenkaan enempää kuin yhteensä 75 päivää ja esteen jatkuessa keskeytyksettä lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen, tämän sairauden osalta yhteensä enintään 75 päivää.

Kun sairaus oli alkanut edellisen vuoden puolella, ei palkallisen poissaolojakson laskentaa aloitettu vuoden vaihteen jälkeen uudelleen alusta. Näin tehtäessä etuus kaksinkertaistuisi. Samaa sairautta ei otettu kahteen kertaan huomioon. Kun vuoden lopulla alkaneen sairauden perusteella oleva oikeus palkkaan oli todettu, ei kalenterivuoden vaihtuminen muuttanut samaa sairautta uudeksi. Voimassa olevan työehtosopimuksen mukaisesti oli huomattava, että jos vuonna 1988 alkanut ja täysijaksoisesti maksettu sairaus keskeytyisi vuoden 1989 puolella, mutta puhkeaisi uudelleen 30 päivän sisällä, ei se tuottaisi enää oikeutta sairausajan palkkaan, lukuun ottamatta sairastumispäivää.

Liiketyönantajain Keskusliitto LTK jäsenliittoineen edusti monia aloja ja saattoi siten hyödyntää tulkintakokemustaan.

RAASTUVANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Raastuvanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausunnon tullaajia ja huolintatyönjohtajia koskevan työehtosopimuksen vuosilta 1986 - 1989 14 §:n 1 kohdan oikeasta tulkinnasta siltä osin kuin kysymys on siitä, alkaako mainitussa kohdassa tarkoitettu yli 28 päivän kestävän palkallisen sairausajan kuluminen vuoden vaihteen jälkeen, mikäli sairausajan alkamisajankohta on ollut edellisen kalenterivuoden aikana.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitolle ja Ahtaus- ja Huolinta-alan Tekniset AHT:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tullaajia ja huolintatyönjohtajia koskevan työehtosopimuksen 14 §:ssä on määräykset sairausajan palkan maksusta. Sen 1. momentissa on todettu seuraavaa:

"Milloin työnantajan palvelukseen vakinaisesti otettu toimenhaltija estyy työtä tekemästä sairauden tai tapaturman vuoksi eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aikaansaanut tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella, suorittaa työnantaja hänelle työsuhteen jatkuessa palkkaa enintään 28 päivän ajanjaksolta. Jos työntekijän työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 1 vuoden on vastaava ajanjakso enintään 35 päivää sekä enintään 3 kuukautta, jos työsuhde on edellä mainituin tavoin kestänyt vähintään 5 vuotta. Tällaisessa tapauksessa sairausajan palkka suoritetaan 28 päivää ylittävältä osalta enintään kerran kalenterivuoden aikana."

Ko. määräys on otettu työehtosopimukseen alunperin vuonna 1979. Määräys oli sovittu vuoden 1979 tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisesti.

Työehtosopimuksen sairausajan palkanmaksun määräystä on myöhemmin muutettu palkanmaksuvelvollisuuden pituuden osalta. Sen sijaan määräys 28 päivän ylittävän osan korvaamisesta kerran kalenterivuodessa on pysynyt muuttumattomana. Näin ollen tulkinta siitä, alkaako yli 28 päivän kestävän palkallisen sairausajan kuluminen uudelleen vuoden vaihteen jälkeen, mikäli sairausajan alkamisajankohta on ollut edellisen kalenterivuoden aikana, perustuu vuonna 1979 solmittuun tullaajia ja huolintatyönjohtajia koskevaan työehtosopimukseen sekä tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun.

Vuoden 1979 keskitetyssä ratkaisussa suositettiin työehtosopimuksiin muutettavaksi uudet sairausajan palkkaa koskevat määräykset:

"Osapuolet suosittelevat, että niissä työehtosopimuksissa, joissa sairausajan palkan maksaminen määräytyy edellä todetun keskusjärjestöjen sopimuksen mukaisesti, muutetaan sairausajan palkkamääräyksiä siten, että työnantaja maksaa sairausajan palkan, jos työntekijän työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti

1 vähintään 1 kuukauden 21 päivän ajanjaksolta,

2 vähintään 5 vuotta 28 päivän ajanjaksolta,

3 vähintään 10 vuotta 35 päivän ajanjaksolta. Sairausajan palkka suoritetaan tällaisessa tapauksessa 28 päivää ylittävältä osalta enintään kerran kalenterivuoden aikana."

Määräyksen 3. kohta sisältää nk. kiintiöajatuksen. Sen mukaan työntekijällä oli oikeus neljän viikon ylittävään sairauslomaan yhden viikon ajan kerran kalenterivuodessa. Ko. viikon jakso voi tapahtua myös useammassa erässä. Tarkkailuajanjakso oli sairastumisen alkaminen. Sairastapahtumat kuuluvat saman kalenterivuoden puolelle, mikäli työntekijän sairastuminen on alkanut saman kalenterivuoden aikana. Sairausajan palkanmaksuvelvollisuus ei siten ala uudelleen kalenterivuoden alusta lukien.

Myöhemmin on huolinta-alan työnjohtajia koskevissa työehtosopimusneuvotteluissa sairausajan palkanmaksuvelvollisuus kasvanut 35 päivästä 3 kuukauteen. Sen sijaan tulkinta kiintiöstä ja siitä, että kiintiön kulumisen osalta ratkaisevaa oli sairastumisen alkaminen, ei ole muuttunut.

Ottaen huomioon työmarkkinoiden yleisen käytännön, LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton tulkinnan, työehtosopimuksen sanamuodon sekä sen, että kantajan esittämä tulkinta saattaisi työntekijät täysin eriarvoiseen asemaan riippuen siitä onko työntekijä sairastanut alku- vai loppuvuodesta, katsomme, että yli 28 päivän kestävän palkallisen sairausajan kuluminen ei ala uudelleen kalenterivuoden vaihtumisen jälkeen, mikäli sairausajan alkamisajankohta on ollut edellisen kalenterivuoden aikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ahtaus ja Huolinta-alan Tekniset AHT on lausunnossaan todennut seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ahtaus- ja Huolinta-alan Tekniset AHT sekä LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ovat olleet keskeisesti mukana koetettaessa ratkoa Turun raastuvanoikeudessa nyt vireillä olevaa riitaa ylityönjohtaja Olavi Adolf Hietalan ja Oy Turku Shipping Ltd:n välillä. Liitot ovat käyneet asiassa myös neuvotteluja pääsemättä yhteiseen lopputulokseen asiassa.

Ahtaus- ja Huolinta-alan Tekniset AHT:n käsitys tullaajia ja huolintatyönjohtajia koskevan työehtosopimuksen vuosilta 1986 - 1989 14 §:n 1 kohdan oikeasta tulkinnasta on sama kuin mitä em. Turun raastuvanoikeudessa vireillä olevassa jutussa on Hietalan puolesta esitetty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Riidanalainen määräys on otettu työehtosopimukseen 26.1.1979 keskusjärjestöjen välillä työ- ja virkaehtosopimusten uudistamisesta tehtyyn sopimukseen liittyvän suosituksen perusteella. Siinä on suositeltu työehtosopimusten sairausajan palkan maksamista koskevia määräyksiä muutettaviksi. Suosituksen mukaan työnantajan tulisi maksaa sairausajalta palkkaa 35 päivän ajanjaksolta, jos työntekijän työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut vähintään 10 vuotta, kuitenkin niin, että sairausajan palkka suoritettaisiin tällaisessa tapauksessa 28 päivää ylittävältä osalta enintään kerran kalenterivuodessa.

Työehtosopimuksissa on myöhemmin pidennetty sairausajan palkan maksamisen ajanjaksoja, mutta 28 päivän ylittävää osaa koskeva määräys on pysynyt muuttumattomana. Voimassa olevassa työehtosopimuksessa, joka on allekirjoitettu 13.4.1989, on sairausajan palkkausta koskevat kohdat uudistettu.

Liiketyönantajain Keskusliitto LTK on raastuvanoikeuden asiakirjoista ilmenevin tavoin antanut 25.1.1979 sisäisessä tiedotteessa suositusta koskevat soveltamisohjeet. Niiden mukaan yli 28 päivän jakso, joka silloin on ollut yksi viikko, voi olla useammassa erässä ja tarkkailuajankohta on sairastumisen alkaminen.

Asiassa ei ole selvitetty, miten asianosaisliitot ovat tarkoittaneet tulkittavaksi puheena olevan 28 päivän ylittävää jaksoa koskevan määräyksen ottaessaan sen työehtosopimukseen. Liioin ei ole näytetty, että Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n soveltamisohjeita olisi sovittu noudatettavaksi liittojen välillä. Ohjeiden niukasta sisällöstä ei ole mahdollista tehdä varmoja päätelmiä siitä, miten niiden mukaan olisi meneteltävä niissä tapauksissa, joissa sairaus on jatkunut vuoden vaihteen yli ja kestänyt yhteensä enemmän kuin 28 päivää.

Asianosaisliittojen välillä ei ole lausuntopyynnössä esitetystä kysymyksestä neuvoteltu yksittäisten erimielisyyksien johdosta. Käytännössä tällaisia tilanteita on sattunut niin harvoin, ettei sellaista yhtenäistä menettelyä ole muodostunut, jota voitaisiin pitää tulkinnassa ohjeena.

Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin on joutunut antamaan lausuntonsa määräyksen sanamuodon ja rakenteen sekä työehtosopimusten tulkinnassa noudatettujen yleisten periaatteiden pohjalta.

Työehtosopimuksen määräyksen sanamuodon mukaan on selvää, että 28 päivän ylittävään jaksoon liittyvää kalenterivuotta koskevaa rajoitusta ei voida soveltaa sitä lyhyempiin sairausaikoihin. Sellaisen toimenhaltijan osalta, jolla on oikeus ainoastaan enintään 28 päivän ajanjaksolta sairausajan palkkaan, ei kalenterivuoden vaihtuminen vaikuta mitään hänen sairausajan palkkaetuihinsa.

Määräys siitä, että sairausajan palkka suoritetaan 28 päivää ylittävältä osalta enintään kerran kalenterivuodessa, koskee siis vain tuota ylimenevää osaa.

Määräyksessä on sovittu niistä ajoista, joilta sairausajan palkkaa on maksettava, jos työsuhde on jatkunut määrätyn ajan yhdenjaksoisesti ennen työkyvyttömyyden alkua. Palkallisen sairausajan pituus voi olla tällaisissa tapauksissa joko enintään 35 päivää tai enintään kolme kuukautta. Käytetty sanamuoto osoittaa, että kysymys on enimmäisajoista. Näin ollen sairausajan palkallinen osa ei voi kestää yhdenjaksoisesti enimmäisaikaa pitempää.

Enimmäisaikoja on rajoitettu vielä siten, että yli 28 päivän menevältä ajalta sairausajan palkka suoritetaan enintään kerran kalenterivuodessa. Asianosaisliittojen kesken ei näytä olevan erimielisyyttä siitä, etteikö 28 päivän ylittävä palkallinen jakso voisi olla saman vuoden aikana useammassa erässä, kunhan vain enimmäisaikaa ei ylitetä. Työtuomioistuimen mielestä tämä käsitys vastaa määräyksen oikeata sisältöä.

Lausuntopyynnön perusteena olevassa kanteessa on kysymys ylityönjohtaja Olavi Adolf Hietalan oikeudesta sairausajan palkkaan, kun hän on sairauden vuoksi ollut poissa työstä 7.12.1988 lukien. Hänen palkallisen sairausaikansa enimmäisaika on kolme kuukautta. Hänellä on aikaisemmin vuonna 1988 ollut 21 päivää palkallista sairauslomaa yli 28:n päivän yhtäjaksoisen ajan.

Puheena olevassa tilanteessa 7.12.1988 alkaneen sairauden aikana 28 päivän ylittävä jakso on kokonaisuudessaan vuoden 1989 puolella. Kun työehtosopimuksen määräyksen mukaan toimenhaltijalla on kerran kalenterivuodessa oikeus saada yli 28 päivän menevä palkallinen sairausloma, Hietalalla on työtuomioistuimen käsityksen mukaan siihen oikeus myös vuoden 1989 aikana.

Määräykseen ei ole sisällytetty sellaista kohtaa, joka osoittaisi, että palkallisen sairausajan alkaessa edellisen vuoden puolella siitä voitaisiin vähentää seuraavana vuonna se osuus yli 28 päivän sairausajan palkallisesta jaksosta, joka on pidetty edellisenä vuonna. Tällaiselle tulkinnalle ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan saa tukea vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 3) kohdan säännöksestä. Lainkohdan soveltamisesta voidaan viitata esimerkiksi Kaarlo Sarkon ja Pirkko K. Koskisen teokseen "Vuosilomalaki", 5. painos, sivut 62-64.

Sitä vastoin ei ole mitään estettä siihen, että yli 28 päivän palkallisen sairausajan jaksosta lasketaan, jos sairausaika jatkuu palkallisena vuoden vaihteen yli, edellisenä vuonna pidetyksi se osa seuraavaan vuoteen sattuneesta palkallisesta jaksosta, joka yhdessä aikaisemmin edellisenä vuotena pidetyn sairausajan kanssa muodostaa yli 28 päivää kestävän palkallisen sairausajan enimmäismäärän. Hietalan kohdalla tämä merkitsisi, että vuoden 1988 puolelle kuuluvaksi laskettaisiin vuoden vaihteen yli jatkuneesta sairausajasta muu osa kuin niitä 21 päivää vastaava aika, jotka hän on jo aikaisemmin pitänyt.

Työtuomioistuimen mielestä sellaisessa tapauksessa, jossa toimenhaltija on ollut sairaana edellisen vuoden puolella 28 päivää ja sairaus jatkuu vuoden vaihteen yli, hänen palkallinen sairausaikansa jatkuu keskeytymättä edellisen vuoden puolelta, eikä ala uudelleen vuoden vaihteesta.

Työehtosopimuksen määräyksen sanamuoto ei anna tukea sille Ahtaus- ja Huolinta-alan Tekniset AHT:n käsitykselle, että palkallisen sairausajan jatkuessa vuoden vaihteen ylitse kolmen kuukauden tai vastaavasti 35 päivän palkallinen jakso alkaisi uudelleen vuoden alusta lukien. Tällaisen käsityksen hyväksymisen esteenä on työtuomioistuimen mielestä se, että sovitut enimmäisajat ylittyisivät ja että yhtäjaksoiseen sairausaikaan tulisi sisältymään kahteen kertaan se osa sairausajasta, jota ei lainkaan koske sairausajan piteneminen kerran kalenterivuodessa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että lausuntopyynnössä tarkoitettu yli 28 päivän kestävän palkallisen sairausajan kuluminen alkaa vuoden vaihteen jälkeen, mikäli sairausajan alkamisajankohdasta siihen on enintään 28 päivää, mutta muussa tapauksessa se alkaa jo edellisen vuoden puolella.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, Rautiainen, Kuivala ja Sulkunen.

Lausunto oli yksimielinen.