23.3.1988

1. Tarjoilijat

a) Palvelurahapalkalla anniskeluravintolassa työskenteleville tarjoilijoille takaa työnantaja kuukaudessa työehtosopimuksen mukaiselta säännölliseltä työajalta I paikkakuntakalleusluokassa 5 393 mk (32.49 mk/t) ja II paikkakuntakalleusluokassa 5 239 mk (31.56 mk/t) sekä 1.11.1987 alkaen I paikkakuntakalleusluokassa 5 533 mk (33.33 mk/t) ja II paikkakuntakalleusluokassa 5 376 mk (32.39 mk/t) vastaavan ansion, mikä ns. takuupalkan maksuvelvollisuus todetaan kahden kuukauden pituisin ajanjaksoin laskemalla työntekijän keskimääräinen kuukausiansio kahdelta edelliseltä kuukaudelta.

b) Jos tarjoilija säännöllisen työvuoronsa lisäksi määrätään työhön on hänen saatava vähintään I paikkakuntakalleusluokassa 32.49 mk ja II paikkakuntakalleusluokassa 31.56 mk sekä 1.11.1987 alkaen I paikkakuntakalleusluokassa 33.33 mk ja II paikkakuntakalleusluokassa 32.39 mk keskituntipalkkaa vähintään vastaavan ansion.

Jos työ määrätään tehtäväksi lisävapaapäivänä (X) on hänen saatava vähintään I paikkakuntakalleusluokassa 42.64 mk ja II paikkakuntakalleusluokassa 41.42 mk sekä 1.11.1987 alkaen I paikkakuntakalleusluokassa 43.75 mk ja II paikkakuntakalleusluokassa 42.51 mk keskituntipalkkaa vastaava ansio.

Mikäli tarjoilija määrätään työhön viikkolepopäivänä (V) on hänen saatava vähintään I paikkakuntakalleusluokassa 56.85 mk ja II paikkakuntakalleusluokassa 55.23 mk sekä 1.11.1987 alkaen I paikkakuntakalleusluokassa 58.34 mk ja II paikkakuntakalleusluokassa 56.68 mk keskituntipalkkaa vastaava ansio.

Pöytäkirjamerkintä:

Tätä kohtaa sovellettaessa jaetaan palveluraha-ansio työvuoron kokonaistuntimäärällä.

c) Asiakkailta peritään palvelurahaa 14 % kaikkien tarjoiltujen valmisteiden myyntihinnasta. Palvelurahan tilittää tarjoilija päivittäin työajan päätyttyä liikkeen kassaan ja maksetaan sitä vastaava määrä tarjoilijalle henkilökohtaisen myynnin perusteella. Yhteistilauksessa jaetaan kertyneet palvelurahat tarjoilun suorittaneiden tarjoilijain kesken, elleivät he keskenään toisin sovi.

Pöytäkirjamerkintä 1:

Edellä c-kohdassa sovitun palvelurahan määrä on 15 % perjantaina kello 00.00 (1.10.1987 alkaen torstaina klo 00.00) jälkeen alkavien työvuorojen osalta sekä lauantaina ja sunnuntaina; arkipyhinä ja niiden aattoina; itsenäisyyspäivänä ja vapunpäivänä sekä niiden aattoina klo 00.00 ja 24.00 välisenä aikana alkavien työvuorojen osalta.

Pöytäkirjamerkintä 2:

Yritysten omien edustusten osalta sovitaan palvelurahaprosentin laskennan pohjana käytettävä hinta paikallisesti. Ellei asiassa päästä yksimielisyyteen, käytetään laskennan pohjana vähintään omakustannushintaa.

Pöytäkirjamerkintä 3:

Ns. asemat eivät saa olla kiinteitä, vaan päivittäin kiertäviä.

Tämä ei kuitenkaan koske tarjoilua juhlahuoneistoissa tai erillishuoneistoissa tahi salissakin erikoistilauksen vuoksi tapahtuvaa tarjoilua.

-----------------------------------------------

8 § Työaika

1. Säännöllinen työaika on 117 tai 120 tuntia kolmen viikon pituisena ajanjaksona (1.1.1988 alkaen 114 tai 117 tuntia) siten järjestettynä, että kunakin täytenä työssäoloviikkona on enintään viisi työpäivää.

Vuosiloman, sairauden tai muun syyn vuoksi vajaaksi jäävän kolmen viikon jakson säännöllinen työaika on työpäivää kohden enintään keskimäärin kahdeksan tuntia.

-----------------------------------------------

2. Työntekijälle on annettava kunkin viisi työpäivää sisältävän työssäoloviikon aikana kaksi vapaapäivää, joista toinen on viikkolepopäivä (V) ja toinen viisipäiväisen työviikon toteuttava lisävapaapäivä (X).

-----------------------------------------------

24 § Työtaistelutoimenpiteet

Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, ovat kielletyt.

-----------------------------------------------

Toiselta puolen muun muassa Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja toiselta puolen muun ohella Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n kesken 5.6.1984 tehdyssä hyvityssakkoja koskevassa pöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

-----------------------------------------------

Valtioneuvoston tehtyä periaatepäätöksen hallituksen esityksestä eduskunnalle työehtosopimuslain muuttamiseksi, siten, että työehtosopimuslain 7-9 §:n mukaisia hyvityssakkoja korotetaan ja valtioneuvosto valtuutetaan tarkistamaan näitä 3-vuotiskausittain, ovat alla mainitut keskusjärjestöt sopineet yhteisten työehtosopimusalojensa osalta seuraavaa.

Hyvityssakkojen enimmäismäärien korotukset toteutetaan yhteisillä työehtosopimusaloilla siten, etteivät niiden nykyiset markkamääräiset suhteet muutu ja että yksittäiseen työnantajaan ja paikalliseen ammattiyhdistykseen kohdistuvien hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat samat. Jos nämä periaatteet johtaisivat joltain osin hyvityssakkojen alentumiseen, neuvotellaan keskusjärjestöjen välillä sen aiheuttamista toimenpiteistä.

Edellä oleva koskee sekä lailla tapahtuvia hyvityssakkojen korotuksia että niiden myöhempiä tarkistuksia, ellei keskusjärjestöjen välillä muuta sovita.

Todettiin, että em. periaatteet merkitsevät, jos 1. kappaleessa mainitut hyvityssakkojen korotukset lailla toteutuvat, sitä, että paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat laista poikkeavasti 10 000 mk.

-----------------------------------------------

Kanteen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on lausunut, että syksyllä 1987 oli useita kertoja neuvoteltu Sokoteria Oy:n Pieksämäellä sijaitsevan Hotelli Savonsolmun palvelurahapalkkaisten työntekijöiden palkkauksen muuttamisesta kiinteäksi kuukausipalkaksi. Viimeinen neuvottelu asiasta oli ollut 30.11.1987, jolloin työnantaja oli jättänyt työntekijöille järjestelyjen toteuttamista koskevan ehdotuksen. Työntekijät olivat 2.12.1987 katkaisseet neuvottelut ja ilmoittaneet, että asia oli periaatteellisesti tärkeä, sekä peruuttaneet aikaisemman palkkavaatimuksensa. Seuraavalla viikolla 8.12.1987 työntekijät olivat esittäneet uudet vaatimuksensa ja lakkouhkauksen.

Neuvotteluista huolimatta työntekijät eivät olleet peruuttaneet työtaistelu-uhkaustaan, vaan aloittaneet lakon 11.12.1987 kello 14.00 alkaen. Lakkoon olivat ryhtyneet kaikki Hotelli Savonsolmun noin 70 työntekijää, luottamusmies mukaan luettuna. Lisäksi 12.12.1987 oli ollut laittomia työnseisauksia Sokoteria Oy:n ja S-ryhmän hotelleissa ja ravintoloissa Tampereella, Oulussa, Kokkolassa, Vaasassa sekä Kotkassa ja Haminassa. Lakoissa oli ollut yhteensä useita satoja työntekijöitä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto ei työnantajaliiton toistuvista kehotuksista huolimatta ollut huolehtinut työehtosopimuslain mukaisesta valvontavelvollisuudestaan. Päinvastoin liitto oli laatinut lakkotiedotteen, jota Hotelli Savonsolmun lakossa olleet työntekijät olivat jakaneet asiakkaille, sekä ilmoittanut julkisesti hyväksyvänsä työtaistelutoimenpiteet. Lakossa olleet työntekijät ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Pieksämäen Ammattiosasto n:o 15 olivat vaatineet työnantajaa peruuttamaan suunnitellun palkkausjärjestelmän muutoksen. Lisäksi he olivat esittäneet painostustarkoituksessa muitakin vaatimuksia ennen lakkoon ryhtymistä. Lakon aikana vaatimuksia oli lisätty. Ne koskivat paitsi palkkausjärjestelmää myös työaikaa, työtehtäviä ja eräitä muita kysymyksiä.

Työtaistelutoimenpiteet kohdistuivat työehtosopimuksen 2 §:n työnjohtoa ja töiden jakamista sekä työhön ottamista ja siitä erottamista koskevaan määräykseen sekä 8 §:n mukaisiin työaikamääräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton sekä Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liiton Pieksämäen Ammattiosasto n:o 15:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto, jonka esittämään vastineeseen jutussa kuultu liiton Pieksämäen Ammattiosasto n:o 15 osaltaan on yhtynyt, on lausunut, että kanteessa esitetty tapahtumien kulku piti pääosin paikkansa.

Sokoteria Oy harjoitti Pieksämäellä majoitus- ja ravitsemisliikettä Hotelli Savonsolmu -nimisessä hotelli-ravintolassa. Hotelli Savonsolmussa toimi kolme ravintolaa, nimittäin pääravintola, diskoteekki ja pub-ravintola. Ravintoloiden yhteensä 25 tarjoilijaa olivat työsopimuksissaan sopineet, että heidän palkkauksensa määräytyi palvelurahaperusteisena siten kuin työehtosopimuksen 7 §:ssä määrättiin. Tarjoilijoille oli lisäksi sopimusten ja vakiintuneen käytännön kautta muodostunut tietyt työpaikat ja työtehtävät ravintoloissa.

Elokuussa 1987 Hotelli Savonsolmun hotellijohtaja oli esittänyt luottamusmiehelle yhteistoimintalain ja -sopimuksen mukaisia neuvotteluja. Neuvottelujen aiheeksi hän oli esittänyt Hotelli Savonsolmussa talvella 1987-1988 suoritettavat liikeperiaatteiden muutokset ja niiden vaikutukset ravintoloiden toimintaan ja henkilöstöön. Hotellijohtaja oli 21.8.1987 käydyssä neuvottelussa esittänyt alustavia suunnitelmia kirjallisesti. Liiketoiminnan muutos oli osoittautunut tällöin tarkoitukseksi tehdä diskoteekissä ja pääravintolassa korjaustöitä tulevan vuoden vaihteessa. Suunnitelmassa oli esitetty, että toimeenpantavat uudistukset tulisivat vaikuttamaan tarjoiluhenkilökunnan työsuhteisiin muun muassa siten, että heidän työsuorituspisteensä, työtehtävänsä ja palkkaustapansa tulisivat muuttumaan olennaisesti. Luottamusmies oli esittänyt jo tässä vaiheessa, ettei ravintoloiden korjaustyö voinut olla aiheena muutoksiin työntekijöiden työsuhteissa.

Asiassa oli 3.9.1987 käyty yhteistoimintaneuvottelu, jossa työnantajapuolelta oli esitetty muun muassa, että tarjoilijat tulisivat siirtymään palvelurahapalkkauksesta kiinteälle palkalle 15.1.1988 mennessä. Hotellijohtaja oli esittänyt tässä vaiheessa neuvotteluja, mutta ilmoittanut samalla, että palkkaustavan muutos tultaisiin joka tapauksessa toteuttamaan. Hän oli kertonut etsivänsä asiassa yksimielisyyttä, mutta todennut, että neljän kuukauden irtisanomisajan kuluttua työnantaja oli oikeutettu yksipuolisesti muuttamaan tarjoilijoiden palkkausjärjestelmää. Työsopimusten irtisanomisia ei ollut tarkoitus suorittaa eikä niitä ollut suoritettu. Luottamusmies oli ilmoittanut, että tarjoilijat eivät voineet hyväksyä esitettyjä muutoksia. Palkkausjärjestelmän muutosta hän oli vastustanut etenkin sen vuoksi, että tarjoilijoiden ansiotaso tulisi muutoksen johdosta alenemaan ainakin pitemmän ajanjakson kuluessa.

Tarjoilijoita koskevat työtehtävien muutokset taas olivat luottamusmiehen mielestä työehtosopimuksen 3 §:n 3 kohdan vastaisia. Luottamusmiehen näkemyksen mukaan tarjoilijoiden suoritettaviksi esitetyt keittiötehtävät eivät olleet tarjoilijan työtä. Myös esitettyjen työasemien laajentamiseen luottamusmies oli suhtautunut kielteisesti.

Hotelli Savonsolmun koko henkilökunnalle oli 8.9.1987 pidetty tiedotustilaisuus. Tarjoilijoiden palkkaustavan muutoksen oli vahvistettu tapahtuvan 15.1.1988 mennessä. Riitaisuuksista oli sittemmin neuvoteltu paikallisesti ja liittotasolla pääsemättä yksimielisyyteen. Marraskuussa 1987 Hotelli Savonsolmun henkilökunnalle oli ilmoitettu, ettei korjaustyö toteutunutkaan suunnitellun aikataulun mukaan, vaan se siirtyisi vasta myöhemmin suoritettavaksi. Tästä huolimatta Sokoteria Oy oli ilmoittanut, että tarjoilijoiden palkkaustapa tulisi muuttumaan 11.1.1988.

Työnantajapuolen yksipuoliset tarjoilijoiden työsopimuksien muuttamispyrkimykset olivat antaneet aiheen työtaisteluun. Sokoteria Oy oli sopimusten ja lain vastaisilla toimillaan aiheuttanut lakon syntymisen.

Lauantaina, 12.12.1987 eri puolilla Suomea tapahtuneet työnseisaukset olivat olleet myötätuntotyötaisteluja, joiden syntymisestä eivät Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto enempää kuin sen jäsenyhdistyskään olleet vastuussa. Myötätuntolakot eivät kohdistuneet työehtosopimuksen mihinkään määräykseen. Niiden tarkoituksena oli ollut ainoastaan osoittaa tukea Hotelli Savonsolmun lakossa oleville työntekijöille.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vaatinut, että liitto ja ammattiosasto olisi työehtosopimuslain 10 §:n nojalla jätettävä hyvityssakkoon tuomitsematta. Muualla kuin Pieksämäellä 12.12.1987 toimeenpantujen lakkojen osalta kanne on kuitenkin hylättävä.

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on lausunut, että Sokoteria Oy oli syyllistynyt työtaistelutoimenpiteisiin, kun se oli uhannut muuttaa tarjoilijat palvelurahapalkkauksesta kiinteälle palkalle. Muutos olisi aiheuttanut tarjoilijoille ainakin pitemmän ajan kuluessa palkkatason laskua, vaikka työnantajapuoli oli neuvotteluissa esittänyt, että palkkausjärjestelmää muutettaisiin ansiotasoa alentamatta. Sokoteria Oy oli pyrkinyt painostamaan työntekijöitä hyväksymään palkkausjärjestelmän muutoksen, vaikka tarjoilijoiden työsuhteen tärkeimpänä ehtona oli nimenomaan palvelurahapalkkaus. Sokoteria Oy:n toimenpiteet käsittivät lisäksi epäsuoran uhkauksen työsuhteiden päättymisestä. Palkkausjärjestelmän olennainen muuttaminen oli niin raskas työsopimuksen rikkominen, että työntekijälle muodostui oikeus purkaa työsopimuksensa. Palkkausjärjestelmän muuttamisuhkaus kohdistui työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen 7 §:n 1 kohdan määräykseen. Sokoteria Oy oli syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen myös uhatessaan laajentaa tarjoilijoiden sovittuja työtehtäviä. Työtaistelutoimenpide kohdistui tältä osin työehtosopimuksen 3 §:n 3 kohtaan.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto oli täysin hyväksynyt Sokoteria Oy:n menettelyn. Oli syytä epäillä, että liitto oli omassa neuvonnassaan suorastaan yllyttänyt Sokoteria Oy:tä ryhtymään palkkausjärjestelmien muutoksiin ja tarjoilijoiden työtehtävien laajentamisiin. Tähän viittasi Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton osastopäällikön pitämä alustus esimiespäivillä marraskuussa 1987. Työnantajaliiton olisi pitänyt havaita Sokoteria Oy:n työrauhavelvollisuuden vastainen käytös ja valvoa, ettei jäsenyritys syyllistynyt työtaistelutoimiin. Laiminlyömällä tämän työnantajaliitto oli rikkonut valvontavelvollisuutensa.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vaatinut, että Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto sekä Sokoteria Oy tuomittaisiin työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on lausunut, että syynä Hotelli Savonsolmussa käydyille neuvotteluille oli ollut hotelli-ravintolan jatkuvasti huonontunut taloudellinen tilanne. Tästä johtuen yritys oli joutunut harkitsemaan toimintatapansa muuttamista. Syksyn aikana käydyissä useissa yhteistoimintaneuvotteluissa oli neuvoteltu useista erilaisista keinoista hotelli-ravintolan taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Palkkausjärjestelmän osalta oli pääluottamusmiehen ja varaluottamusmiehen kanssa käydyissä keskusteluissa päädytty siihen, että kaikkien tarjoilijoiden ansiot laskettaisiin yhteen ja sen perusteella määrättäisiin tarjoiluhenkilöstölle tuleva ansiotaso. Neuvottelujen lähtökohtana oli ollut se, että palkkaustavan muutos toteutettaisiin ansiotasoa laskematta.

Vasta 11.11.1987 käydyssä neuvottelussa työntekijäpuoli oli ilmoittanut, ettei työnantajan esittämää peruspalkkatasoa tulla hyväksymään siirryttäessä kiinteään palkkaukseen. Tuolloinkin erimielisyys oli koskenut vain kuukausipalkan määrää. Mitään työtehtävien tai palkkausjärjestelmien muutoksia ei Hotelli Savonsolmussa ollut toteutettu.

Väite siitä, että Sokoteria Oy olisi syyllistynyt työtaistelutoimenpiteisiin uhkaamalla palkkausjärjestelmän muutoksella ja työtehtävien laajentamisella perustui kestämättömiin lähtökohtiin. Sokoteria Oy ei ollut voinut kysymyksessä olevassa tilanteessa syyllistyä työtaistelutoimenpiteisiin käymällä lainmukaisia yhteistoimintaneuvotteluja. Mitä väitteeseen työnantajaliiton syyllistymisestä valvontavelvollisuuden rikkomiseen tuli, niin yleinen käytäntö liittojen välillä puheena olevassa palkkaustavan muutoksessa oli ollut se, että muutoksen tuli tapahtua työntekijöiden ansiotasoa laskematta. Näin oli menetelty muun muassa Sokoteria Oy:n useissa toimipisteissä osapuolten välisin sopimuksin. Yhteisesti hyväksytty periaate oli myös ollut, että muutoksen jälkeen palkkoja korotettiin työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla.

Myöskään suunnitellut tarjoilijoiden tehtävämuutokset eivät olisi olleet niin oleellisia, etteikö työnantajalla vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa olisi ollut oikeutta niiden toteuttamiseen työnjohto-oikeutensa puitteissa. Vaikka kyseessä olisi ollut työsuhteen ehtojen muuttaminen, työnantajalla olisi ollut siihen erityisen painava syy yrityksen taloudellisen tilanteen perusteella. Mitään tehtävämuutoksia ei ollut kuitenkaan suoritettu.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto, jonka lausumaan Sokoteria Oy jutussa kuultuna on yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Sokoteria Oy:n omistamassa Hotelli Savonsolmussa on sen johtajan ja ammattiosaston työpaikalle asettaman pääluottamusmiehen kesken aloitettu 21.8.1987 neuvottelut hotelliin kuuluvien ravintoloiden liiketoiminnan muutoksista ja niihin liittyvistä ravintolatilojen korjaussuunnitelmista. Suunnitelmiin on sisältynyt muun muassa esitys palvelurahapalkkaisten tarjoilijoiden siirtämisestä kiinteälle kuukausipalkalle 15.1.1988 mennessä ja tarjoilijoiden tehtävien muuttamisesta poistamalla tarjoilualueet ja lisäämällä heidän tehtäviinsä niihin aikaisemmin kuulumattomia työvaiheita. Suunniteltujen toimenpiteiden on ilmoitettu aiheuttavan niin sanotun alkoholikassan ja hovimestarin toimien lakkauttamisen ja todennäköisesti myös ravintolahenkilökuntaan kuuluvien työntekijöiden irtisanomisia ja heidän työsuhteittensa muuttamista osa-aikaisiksi. Perusteiksi suunnitelmille on esitetty ravintolatoiminnan huono kannattavuus.

Neuvotteluja on jatkettu eri tavoin syksyn 1987 kuluessa. Yhtiö on loka-marraskuussa 1987 luopunut suunnitelmastaan muuttaa ravintoloiden toimintatapaa ja myös korjaussuunnitelmista. Neuvottelut, jotka erityisesti ovat koskeneet tarjoilijoiden palkkaustavan muutosta, ovat keskeytyneet 2.12.1987. Ammattiosaston varapääluottamusmies on 8.12.1987 esittänyt työnantajalle kirjallisen vaatimuksen, jonka mukaan tarjoilijoiden palkkaus on pysytettävä palvelurahapalkkaisena, eräät aikaisemmin annetut varoitukset ja aamiaistarjoilijana toimineen työntekijän irtisanominen on peruutettava ja työajan lyhentäminen on toteutettava esitetyllä tavalla. Samalla on työntekijöiden puolelta ilmoitettu heidän ryhtyvän lakkoon 11.12.1987 kello 14 alkaen, jollei vaatimuksiin suostuttaisi.

Työntekijät ovat kanteessa kerrotuin tavoin aloittaneet lakon ilmoittamanaan ajankohtana. Samanaikaisesti on Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto yhdessä ammattiosaston ja liiton paikallisjärjestön kanssa julistanut hotellia koskevan ostoboikotin ja hakusaarron, joita koskeva ilmoitus on 16.12.1987 julkaistu sanomalehdessä. Työtaistelutoimenpiteet ovat päättyneet 18.12.1987. Työtaistelutoimenpiteillä on pyritty vastustamaan suunnitelmia Hotelli Savonsolmun palveluksessa olevien tarjoilijoiden siirtämisestä kiinteään palkkaukseen, jollaisina ne ovat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Kanteessa lukumääriltään mainitut työntekijät ovat olleet Sokoteria Oy:n ja eräiden muiden yritysten hotelleissa ja ravintoloissa eri paikkakunnilla lakossa 12.2.1987 tukeakseen Hotelli Savonsolmussa aloitettuja työtaistelutoimenpiteitä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on, kuten sen nimissä jaetusta työtaistelua koskevasta tiedotteesta käy ilmi, ollut mukana toteuttamassa Hotelli Savonsolmussa toimeenpantuja työtaistelutoimenpiteitä. Myös Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Pieksämäen Ammattiosasto n:o 15 on ollut niissä osallisena. Liitto ja osasto ovat vastuussa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Muilla paikkakunnilla toimeenpantujen lakkojen johdosta Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vasta 14.12.1987 päivätyllä kirjeellä vaatinut työntekijäliitolta toimenpiteitä. Kun asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että työntekijäliitto olisi ollut myötävaikuttamassa näiden lyhytaikaisiksi jääneiden lakkojen syntymiseen, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto olisi niiden osalta laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisia velvollisuuksiaan.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton ajaman kanteen osalta työtuomioistuin toteaa, että alalla on sovittu joko liittojen välillä tai paikallisesti joidenkin yritysten palvelurahapalkkaisten tarjoilijoiden siirtämisestä kiinteään palkkaukseen, jolloin lähtökohtana on ollut ansiotason säilyminen aikaisemmalla tasolla. Työtuomioistuimen mielestä ei tuollaisen järjestelyn toteuttamisen ottaminen esille Hotelli Savonsolmun kohdalla elokuussa 1987 ole voinut käsittää työtaistelutoimenpiteeseen ryhtymistä, vaikka esitettyyn suunnitelmaan on sisältynyt sen toteuttaminen seuraavan vuoden alussa.

Syyskuussa 1987 yhteistoimintaneuvottelujen nimellä käydyissä neuvotteluissa on niistä laadittujen pöytäkirjojen mukaan käsitelty tarjoilijoiden palkkatasoa kiinteään palkkaukseen siirryttäessä pääsemättä asiasta yksimielisyyteen. Marraskuun 11 päivänä 1987 pidetyn vastaavanlaisen neuvottelukokouksen pöytäkirjan mukaan työntekijäpuolta edustaneet pääluottamusmies ja varapääluottamusmies ovat ilmoittaneet, etteivät työntekijät hyväksyneet työnantajan esittämää ehdotusta palkkaustasosta, mistä syystä on päätetty laatia asiasta erimielisyysmuistio ja siirtää se liittojen ratkaistavaksi. Hotelli Savonsolmun henkilökunnalle 17.11.1987 järjestetyssä tiedotustilaisuudessa on hotellijohtaja ilmoittanut palkkaustavan muutoksen tapahtuvan 11.1.1988, mutta todennut muutoksiin liittyviä kysymyksiä koskevien liittojen välisten neuvottelujen olevan vielä kesken. Paikallisesti 30.11.1987 käydyssä neuvottelussa, jonka jälkeen neuvottelut ovat alussa mainituin tavoin keskeytyneet, työnantajan puolelta on tehty esitys kiinteän

palkkauksen määräytymisestä, mutta sen sisällöstä ei ole esitetty tarkempaa selvitystä.

Liittojen välillä käytyjen neuvottelujen kulkua ei ole myöskään selvitetty. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton on näytetty olleen neuvotteluissa sitä mieltä, ettei kiinteään palkkaukseen siirtämistä voida toteuttaa muutoin kuin siitä sopimalla.

Työehtosopimuksessa ei ole nimenomaisia määräyksiä siitä, voidaanko ja minkälaisin edellytyksin ravintolahenkilökunnan palkkaustapaa muuttaa palvelurahapalkkaisesta kiinteäpalkkaukseen perustuvaksi. Asiaan olennaisesti vaikuttaa myös asianomaisen työntekijän työsopimuksen ehdot.

Kun neuvotteluissa on työntekijöidenkin puolelta käyty keskustelua ja tehty esityksiä kiinteän palkkauksen määräytymisestä ja asia on siirretty liittojen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi, työtuomioistuimen mielestä näyttämättä on jäänyt, että neuvotteluissa työnantajan puolelta tehdyt esitykset tai ilmoitukset palkkaustavan muutosten toteuttamisen ajankohdasta olisivat käsittäneet sellaista painostamista, jota voitaisiin pitää työtaistelutoimenpiteenä. Liioin ei ole näytetty, että suunnitelmat työtehtävien muutoksista, joita ei ole toteutettu, olisi työnantajan puolelta ilmoitettu sellaisella tavalla, että ne käsittäisivät työtaistelutoimenpiteenä pidettävää työntekijöiden painostamista.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla, ottaen huomioon 5.6.1984 tehdyn hyvityssakkoja koskevan pöytäkirjan määräykset, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Pieksämäen osasto n:o 15:n maksamaan hyvityssakkoa Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, edellisen 15 000 markkaa ja jälkimmäisen 3 000 markkaa.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton kanne hylätään.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Pieksämäen Ammattiosasto n:o 15 velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla kuudentoista prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, H. Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.