30.12.1988

8 §

Varastotyöntekijöitä koskevia määräyksiä

1. Olosuhdelisät

Milloin joudutaan työskentelemään poikkeuksellisen raskaissa tai likaisissa olosuhteissa, maksetaan työntekijälle niiltä tunneilta, jolloin hän ko. työtä suorittaa, erillistä lisää vähintään 7 ja enintään 11 %:n suuruisena taulukkopalkasta laskettuna.

Jos työ samanaikaisesti on poikkeuksellisen raskasta ja poikkeuksellisen likaista, ei edellä mainittua lisää makseta kahteen kertaan.

Mikäli työskennellään muuten vaikeissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi talviaikana ulkovarastossa, maksetaan siitä erillistä lisää vähintään 7 ja enintään 11 %:n suuruisena taulukkopalkasta laskettuna.

Kussakin varastossa tutkitaan, miten suuri osa varastotyöntekijäin työstä suoritetaan keskimäärin edellä mainituissa olosuhteissa ja sovitaan maksettavan lisän suuruudesta paikallisesti.

Soveltamisohje

Arvioitaessa lisän määrää on työn poikkeuksellista raskautta tai likaisuutta sekä poikkeuksellisen vaikeita olosuhteita verrattava varastotyön keskimääräisiin olosuhteisiin.

Poikkeuksellisena olosuhteena voidaan myös pitää työskentelyä esimerkiksi tuoretavaravarastossa, missä lämpötila on alhainen ja ilman kosteus suuri tai talviaikana lämmittämättömissä varastoissa, missä lämpötila laskee pakkasasteisiin.

Myös ns. vaarallisten aineiden käsittely voi kuulua olosuhdelisän piiriin.

Mikäli siitä, että työntekijä jatkuvasti joutuu käsin siirtelemään tai nostelemaan suuria tavaramääriä aiheutuu poikkeuksellista rasitusta, otetaan se huomioon lisän suuruutta määriteltäessä.

Olosuhdelisien maksamisen edellytykset ja olosuhdelisien määrä tutkitaan ja sovitaan paikallisesti työnantajan edustajan ja luottamusmiehen (mikäli luottamusmiestä ei ole ao. varastotyöntekijöiden) välillä.

-----------------------------------------------

Vastaavat määräykset sisältyvät 1.5.1984 ja 1.4.1987 voimaan tulleisiin työehtosopimuksiin.

Kanteen perustelut

Liikealan ammattiliitto on lausunut, että liiton jäsen Esa Nordqvist työskenteli K-yhtiöt Oy:n Porin City-Marketissa varastotyöntekijänä. Hänen työsuhteensa oli alkanut 16.1.1982 ja nykyisessä varastotyöntekijän tehtävässään hän oli toiminut 28.12.1983 lukien. Varasto oli suunniteltu niin, että rekka-autot voivat ajaa varaston läpi. Käytännössä autot kuitenkin tavaramäärästä johtuen purettiin ulkona trukeilla taikka kantamalla. Varaston molemmissa päissä oli suuret ovet, jotka olivat jatkuvasti auki. Huomattava osa varastoitavasta tavarasta oli myös ulkona pressujen alla.

Nordqvistille kuului työehtosopimuksen 8 §:n mukaisena olosuhdelisänä siitä lähtien, kun hän oli aloittanut varastotyöt 1.1.1984 alkaen tammi-huhtikuulta 11:llä prosentilla korotettu palkka, touko-syyskuulta kahdeksalla prosentilla korotettu palkka ja loka-marraskuulta 11:llä prosentilla korotettu palkka.

Nordqvist joutui työskentelemään poikkeuksellisen raskaissa ja vaikeissa olosuhteissa. Varastossa oli suurien ovien johdosta kova veto ja sitä voitiin verrata tuulitunneliin. Varaston olosuhteet oli kuvattu työsuojelutarkastajan tarkastusmuistiossa. Lisäksi Nordqvist joutui siirtelemään tavaroita ulkona ja osa kuormista purettiin kantamalla. Rannikkokaupunkina Porin ilma oli kosteata ja tuulista. Varaston olosuhteet vaikeutuivat talvisaikaan, jolloin työskentely vetoisuudesta ja kylmyydestä johtuen oli vielä hankalampaa kuin kesällä. Olosuhdelisän porrastaminen oli näin ollen perusteltua.

Liikealan ammattiliiton Porin aluetoimitsija oli huomauttanut asiasta Kaupan Työnantajaliiton Turun alueasiamiehelle ensimmäisen kerran kevättalvella 1987 ja sittemmin muistuttanut asiasta kirjeitse syyskuussa ja lokakuussa 1987. Nordqvist itse oli vaatinut olosuhdelisää työnantajalta ensimmäisen kerran syksyllä 1986. Varsinainen paikallistason erimielisyysmuistio asiassa oli tehty 12.2.1988 ja liittotason neuvottelumuistio 31.3.1988. Liittotason neuvottelussa Kaupan Työnantajaliiton edustaja oli ilmoittanut, että yhtiö suorittaa Nordqvistille olosuhdelisää taannehtivasti 1.11.1987 alkaen talvikaudelta eli marras-maaliskuulta seitsemän prosenttia taulukkopalkasta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että varastotyöntekijä Esa Nordqvistilla oli oikeus työehtosopimuksen 8 §:n mukaiseen olosuhdelisään 1.4.1984 lukien vuosittain tammi-maaliskuulta 11:n prosentin suuruisena taulukkopalkasta, touko-syyskuulta kahdeksan prosentin suuruisena taulukkopalkasta ja loka-marraskuulta 11:n prosentin suuruisena taulukkopalkasta. Lisäksi Liikealan ammattiliitto on vaatinut K-yhtiöt Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Kaupan Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto KTL ja K-yhtiöt Oy ovat lausuneet, että työehtosopimuksen 8 §:n mukainen olosuhdelisä koski etupäässä poikkeuksellisen raskaissa tai likaisissa olosuhteissa työskenteleviä työntekijöitä. Tämän lisäksi oli sovittu, että mikäli työskennellään muuten vaikeissa olosuhteissa, kuten talviaikana ulkovarastoissa, maksetaan siitä erillistä lisää vähintään seitsemän ja enintään 11 prosentin suuruisena taulukkopalkasta laskettuna.

Soveltamisohjeen mukaan työn raskautta tai likaisuutta sekä työskentelyolosuhteita oli verrattava varastotyön keskimääräisiin olosuhteisiin.

K-yhtiöt Oy:n Porin City-Marketissa oli kaksi varastoa, sisävarasto ja nyt kysymyksessä oleva varasto. Nordqvist työskenteli ajoittain myös sisävarastossa. Hänen varsinaisena työpaikkanaan oleva varastohalli ei ollut työehtosopimuksessa tarkoitettu ulkovarasto vaan katettu, seinillä ja suljettavilla ulko-ovilla rajattu varastohalli. Halli oli myös toisen työnantajan käytössä. Lämmittämätön halli oli suunniteltu siten, että kuorma-autot voivat ajaa hallin sisään kuorman purkamista varten. Talviaikana varastotyöntekijällä oli käytettävissään työnantajan antamat suojavaatteet ja jalkineet.

Mahdollinen veto varastossa johtui siitä, että ovia pidettiin tarpeettomasti ja vastoin ohjeita samanaikaisesti auki. Kuormien purkaminenkaan ei edellyttänyt molempien ovien aukioloa.

Työsuojelutarkastajan 11.3.1988 allekirjoittaman muistion mukaan tarkastuksen aikana oli ulkovarastosta kuljetuksia käynnissä sisävarastoon, jolloin ovi luonnollisesti oli auki. Tarkastajankin käsityksen mukaan ovien kiinni pitämisellä voitaisiin vetoa vähentää ja lämpöolosuhteitakin parantaa. Ilmeisesti ovien auki pitäminen ohjeiden vastaisesti olikin johtunut lähinnä siitä, että suuria ovia oli ollut suhteellisen hankala liikutella. Työsuojelutarkastuksen jälkeen tämäkin seikka oli työnantajan toimesta pyritty korjaamaan. Suoritetuissa muutostöissä muun muassa varastohallin sivuun oli tehty pienempi ovi, joka teki mahdolliseksi tavanomaisen kulkemisen varastohalliin. Muutostöillä työolosuhteita oli muutoinkin pyritty parantamaan. Olosuhdelisän maksamiselle ei ollut perusteita muulloin kuin talviaikana. Tällöinkään ei ollut perusteita seitsemää prosenttia suuremmalle lisälle. Talviajaksi oli soveltamiskäytännössä katsottu yleensä marras-maaliskuun välinen aika, Pohjois-Suomessa jopa loka-huhtikuu.

Jos työntekijä työskenteli ulkovarastossa vain osan työajastaan, oli olosuhdelisä käytännössä maksettu suhteutettuna tehtyihin työtunteihin. Silloin lisä voi olla pienempikin kuin seitsemän prosentin määräinen. Lisän suuruuteen vaikutti luonnollisesti se, oliko varasto katettu vai kattamaton. Lisään vaikuttivat myös työnantajan hankkimat suojavälineet. Lisän maksaminen täysimääräisenä voi tulla kysymykseen esimerkiksi täysin kattamattomissa ulkoromuvarastoissa. Nordqvist ei joutunut työskentelemään työehtosopimuksen tarkoittamissa poikkeuksellisen raskaissa ja vaikeissa olosuhteissa ainakaan talvikauden ulkopuolella.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto ja K-yhtiöt Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Esa Nordqvist on tullut K-yhtiöt Oy:n Porin City-Marketin palvelukseen 16.1.1982 ja toiminut nykyisessä tehtävässään varastotyöntekijänä 28.12.1983 lukien. Hänen tehtävänään on ollut purkaa trukilla saapuvat kuormat autoista, sijoittaa tavarat varastoihin, huolehtia varaston kunnossapidosta ja valvonnasta sekä viedä tavaroita varastoista myymälään. Lisäksi hän on päivittäin toimittanut asioita kaupungilla ja huolehtinut jäteastioiden tyhjentämisestä. Yhtiön ainoana varastotyöntekijänä Nordqvist on pääasiassa yksin huolehtinut tavaroiden purkamisesta ja sijoittamisesta varastoihin. Hänen esimiehenään on toiminut yhtiön varastopäällikkö.

Suurin osa tavaroista on sijoitettu myymälän yhteydessä sijaitsevaan lämmitettävään sisävarastoon. Myymälään liittyy kevytrakenteinen lämmittämätön varasto, joka alkuaan on tarkoitettu myös tavaroiden purkupaikaksi, mutta joka on muuttunut tavaramäärien lisäännyttyä varastotilaksi ja autojen purkaminen on siirtynyt varaston ulkopuolelle. Tavaroita on jonkin verran varastoituna myös ulos kattamattomaan tilaan, jossa myös liikkeen jäteastiat sijaitsevat.

Edellä tarkoitettu lämmittämätön varasto, joka on noin 50 metriä pitkä ja 10 metriä leveä, liittyy välittömästi varsinaiseen myymälärakennukseen. Myymälän seinä on samalla varaston toinen pitkä seinä, muiden seinien rakenteena on harva laudoitus, verkko ja muovikalvo. Varaston molemmissa päissä on koneellisesti nostettavat ovet, joista autot ovat voineet ajaa varastoon. Lisäksi varastoon on myöhemmin rakennettu pienempi ovi mahdollistamaan kulun varastoon tarvitsematta avata kyseisiä suuria ovia.

K-yhtiöt Oy:n Porin City-Market on suorittanut Nordqvistille työehtosopimuksen 8 §:n mukaista olosuhdelisää 7 prosenttia taulukkopalkasta 1.11.1987 lukien vuosittain 1.11. ja 30.3 väliseltä talviajalta. Nordqvist on kanteesta lähemmin ilmenevin tavoin vaatinut olosuhdelisän maksamista 1.1.1984 lukien koko vuoden ajalta vuodenajasta riippuen joko 8 tai 11 prosentin suuruisena. Kanteen tueksi on viitattu poikkeuksellisen raskaisiin ja vaikeisiin olosuhteisiin ja myös siihen, että osa varastoon tulevista kuormista puretaan kantamalla.

Työehtosopimuksen 8 §:ssä ei, kuten ei myöskään siihen liittyvässä soveltamisohjeessa ole tyhjentävästi lueteltu niitä olosuhteita, joiden vallitessa olosuhdelisää on maksettava. Mainittujen määräysten samoin kuin myös työnantajayhtiön omaksuman tulkinnan mukaan on kuitenkin riidatonta, että Nordqvistilla on oikeus sää- ja lämpöolosuhteiden perusteella olosuhdelisään työskennellessään talviaikana ulkona ja kyseisessä lämmittämättömässä varastossa. Sopimukseen otetuista esimerkeistä on kuitenkin pääteltävissä, ettei työskentely ulko- tai lämmittämättömässä varastossa muuna kuin talviaikana yksistään oikeuta olosuhdelisään, mikäli olosuhteita muutoin ei voida pitää poikkeuksellisen raskaina tai vaikeina.

Työtuomioistuimelle on esitetty selvitystä siitä, että ovien ollessa auki lämmittämättömässä varastossa sen muodosta johtuen käy voimakas ilmavirtaus, joka työläistarkastajan lausunnon mukaan on talviolosuhteissa haitallinen. Esitetty selvitys ei työtuomioistuimen mielestä ole riittävä osoittamaan, että työskentelyolosuhteita vetoisuuden tai muunkaan syyn vuoksi olisi pidettävä niin vaikeina, että ne velvoittaisivat maksamaan olosuhdelisän ympärivuotisena. Nordqvistilla ei siten ole esittämillään perusteilla oikeutta saada koko vuoden ajalta työehtosopimuksen mukaista olosuhdelisää.

Pakkasia esiintyy varsinaisten talvikuukausien lisäksi yleisesti myös lokakuussa ja huhtikuussa. Kun kylmän ilman vaikutus vielä työpaikan vetoisuuden johdosta korostuu, on Nordqvistin työolosuhteita myös mainittuina kuukausina pidettävä työehtosopimuksen 8 §:n tarkoittamina vaikeina olosuhteina, joiden johdosta hän on oikeutettu olosuhdelisään. Sen suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon, ettei olosuhteita muun kuin edellä todettujen lämpö- ja sääolosuhteiden perusteella voida pitää poikkeuksellisen vaikeina tai raskaina. Esitetyn selvityksen mukaan Nordqvist ei liioin joudu jatkuvasti käsin siirtelemään tai nostelemaan suuria tavaramääriä, mikä voisi aiheuttaa olosuhdelisän suuruutta määrättäessä huomioon otettavaa poikkeuksellista rasitusta. Tähän nähden kohtuullinen olosuhdelisä on yhdeksän prosenttia taulukkopalkasta.

Työskentelyolosuhteet kyseisellä työpaikalla ovat oleellisilta osin olleet samanlaiset siitä alkaen, kun Nordqvist aloitti varastotyöntekijän työt. Hänellä on siten ollut oikeus saada olosuhdelisää vaatimastaan 1.1.1984 lukien. Paikallisesti on selvitettävä, miten suuren osan Nordqvist on työskennellyt ja työskentelee keskimäärin edellä todetuissa olosuhteissa ja sovittava tästä tuomiosta ilmenevien periaatteiden mukaisesti sekä takautuvasti että vastedes maksettavan lisän suuruudesta.

K-yhtiöt Oy on ryhtynyt maksamaan Nordqvistille olosuhdelisiä vaatimuksista huolimatta vasta alkuvuodesta 1988. Olosuhdelisien maksamisen laiminlyödessään yhtiö oli tietensä rikkonut työehtosopimusta.

Kantajaliitosta on kysymyksessä olevassa asiassa otettu työnantajaliittoon yhteyttä ensimmäisen kerran kevättalvella 1987 ja sittemmin uudelleen kirjallisesti saman vuoden syyskuussa ja lokakuussa. Viivyttelemällä työehtosopimuksen vastaisen menettelyn oikaisemisessa Kaupan Työnantajaliitto KTL on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Esa Nordqvistilla on oikeus saada myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevan työehtosopimuksen 8 §:n mukaisena olosuhdelisänä 1.1.1984 lukien vuosittain 1.10. ja 30.4. välisenä aikana erillistä lisää yhdeksän prosenttia taulukkopalkasta laskettuna niiltä tunneilta, jolloin hän on työskennellyt tai työskentelee K-yhtiöt Oy:n Porin City-Marketin ulkovarastoalueella tai lämmittämättömässä varastossa.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla ja ottaen huomioon keskusliittojen välillä allekirjoitetun pöytäkirjan hyvityssakkojen enimmäismäärästä, K-yhtiöt Oy:n ja Kaupan Työnantajaliitto KTL:n maksamaan hyvityssakkoa Liikealan ammattiliitolle, yhtiön työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 7 000 markkaa ja liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 10 000 markkaa. Lisäksi mainitut yhtiö ja työnantajaliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Liikealan ammattiliiton oikeudenkäyntikulut 1 900 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtajana, Peltola, Suomalainen, Nouro, Kuivanen ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.