TT:1988-15

Keywords: Arkipyhäkorvaus, Palkka työajan lyhennyspäiviltä, Työehtosopimusmääräyksen kohtuuttomuus, Työehtosopimuksen tieten rikkominen
Year of case: 1988
Date of Issue: 17.2.1988
Register number: D:1987/185

Työntekijä oli ollut palkattomalla sairaslomalla ennen työajan lyhennysvapaapäiviä, joita oli seurannut kaksi arkipyhää.

Kun edellytyksenä korvauksen tai palkan suorittamiselle työehtosopimuksen mukaan oli, että poissaolo viimeisenä lyhennysvapaa- tai arkipyhäpäivää edeltäneenä työpäivänä johtui työnantajan luvasta tai perustui työehtosopimuksen sisältämiin palkallisiin poissaoloihin, työntekijällä ei ollut oikeutta saada palkkaa tai vastaavaa korvausta työajan lyhennyspäiviltä eikä arkipyhiltä.

Kysymys myös siitä, johtiko määräyksen soveltaminen kohtuuttomuuteen.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Kummila Oy Kuultava Suomen Rakennusteollisuusliiton Sisä-Suomen Piiri r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 30.5.1986 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

14 § Työajan lyhennys

1. Tämän pykälän määräyksiä sovelletaan niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Lisäksi edellytetään, että vuotuista työaikaa muutoin lyhentävät ainoastaan kirkolliset juhlapyhät, juhannusaatto, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, uudenvuodenpäivä, vapunpäivä sekä joulun ja pääsiäisen jälkeinen lauantai.

2. Tämän pykälän mukaisesta työajan lyhennyksen määrästä vähennetään lakisääteisen vuosiloman ylittävät vuosilomajärjestelyt sekä vuosittain säännöllisesti toistuvat ylimääräiset vapaapäivät, kunnes vuonna 1986 ja myöhemmin toteutuvan työajan lyhennyksen yhteismäärä ylittää nämä vapaa-aikajärjestelyt.

3. Edellä kohdassa 1. mainitulla työntekijällä on oikeus saada kalenterivuosittain enintään neljä (4) työtuntijärjestelmänsä mukaista työpäivää vapaapäiviksi.

4. Rakennusalaa koskevien vapaapäivien ajankohdat vahvistetaan kullekin kalenterivuodelle erikseen.

Pöytäkirjamerkintä:

Vuonna 1986 vapaapäiviä ovat:

maaliskuun 27 päivä toukokuun 2 päivä joulukuun 22 päivä joulukuun 23 päivä

Vuonna 1987 vapaapäiviä ovat:

tammikuun 2 päivä huhtikuun 16 päivä joulukuun 23 päivä joulukuun 31 päivä

5. Työnantajalla on oikeus siirtää edellä kohdassa 4. mainittujen vapaapäivien ajankohtaa enintään kolmella kuukaudella. Työnantajan tulee ilmoittaa siirrosta ja samalla uuden vapaapäivän ajankohdasta vähintään yhtä viikkoa ennen vapaapäivää.

Jos työnantaja taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanoo työntekijän työsuhteen tai lomauttaa hänet ennen kuin edellisessä kappaleessa mainittu siirretty vapaapäivä on annettu, vapaapäivä on kuitenkin annettava ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista.

Soveltamisohje:

Annettaessa vuosilomaa tämän pykälän kohdan 4. mukaisesti vahvistettuna työajan lyhennyspäivänä tulee lyhennyspäivä siirtää siten kuin siitä on tässä kohdassa sanottu.

6. Tämän pykälän kohdassa 4. tarkoitetuilta vapaapäiviltä työntekijälle maksetaan korvauksena ammatinmukainen tuntipalkka niillä edellytyksillä, jotka tämän sopimuksen 15 §:ssä on asetettu ehdoksi arkipyhäkorvausten suorittamiselle.

15 § Arkipyhäkorvaus

Työntekijälle maksetaan pitkäperjantailta, toiselta pääsiäispäivältä, vapunpäivältä, juhannusaatolta, jouluaatolta sekä ensimmäiseltä joulupäivältä arkipyhäkorvauksena jäljempänä mainituin edellytyksin ammatinmukainen tuntipalkka hänen työtuntijärjestelmänsä mukaisilta säännöllisiltä työtunneilta, mikäli mainitut arkipyhät muutoin olisivat olleet hänen työpäiviään.

Arkipyhäkorvaus maksetaan kuitenkin vain työntekijälle, jonka työsuhde on yhtäjaksoisesti kestänyt vähintään kuusi (6) viikkoa ennen ko. arkipyhää ja edellyttäen että työntekijä on ollut työssä työtuntijärjestelmän mukaisesti viimeisenä arkipyhää edeltäneenä ja myös sen jälkeen lähinnä seuraavana työpäivänä tai toisena näistä päivistä, jos poissaolo on johtunut työnantajan luvasta tai poissaolo on perustunut työehtosopimuksen sisältämiin palkallisiin poissaoloihin.

Arkipyhäkorvaus suoritetaan muiden edellytysten vallitessa myös niissä tapauksissa, joissa arkipyhää lähinnä seuraavan työpäivän poissaolo perustuu lomautukseen.

Arkipyhäkorvaukseen muuten oikeutetulle työntekijälle suoritetaan arkipyhäkorvaus myös sellaiseen ajanjaksoon sisältyvältä arkipyhältä, jolta ajanjaksolta työnantaja maksaa sairausajan palkkaa. Arkipyhäkorvaus maksetaan myös vuosiloman ajalle sattuneilta arkipyhiltä.

Työntekijä ei menetä arkipyhäkorvaustaan, jos hän arkipyhää edeltäneenä tai sen jälkeen lähinnä seuraavana työpäivänä myöhästyy, mikäli sen on aiheuttanut liikennevälinettä kohdannut odottamaton vaurio tai kulkuyhteyksissä sattunut normaalista poikkeava häiriö.

Yleistä sääntöä hyväksyttävän myöhästymisen pituudesta ei voida antaa. Asia on näin ollen ratkaistava tapauksittain huomioon ottaen kuitenkin, ettei mikä tahansa lyhyt viivästys sinänsä aiheuta arkipyhäkorvauksen menetystä.

Mikäli työntekijä on työssä pitkäperjantaina, toisena pääsiäispäivänä, vapunpäivänä, juhannusaattona, jouluaattona tai ensimmäisenä joulupäivänä, maksetaan hänelle palkka samojen perusteiden mukaan kuin sunnuntaityöstäkin, eikä arkipyhäkorvausta suoriteta.

-----------------------------------------------

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että Suomen Rakennusteollisuusliittoon sen Sisä-Suomen Piirin kautta jäsenenä kuuluvan Kummila Oy:n palveluksessa oli 10.11.1986 lukien ollut kirvesmies Erkki Kauppinen. Kauppinen oli ollut sairaana 1.12. - 19.12.1986 ja palannut työhön ensimmäisenä joulun jälkeisenä työpäivänä 29.12.1986. Työnantaja ei ollut maksanut Kauppiselle työehtosopimuksen 14 §:n edellyttämää palkkaa joulukuun 22 ja 23 päiviltä 1986 eikä työehtosopimuksen 15 §:n mukaisia arkipyhäkorvauksia jouluaatolta eikä ensimmäiseltä joulupäivältä. Työnantajapuolen kanta neuvottelussa oli perustunut siihen, ettei Kauppisella ollut työehtosopimuksen mukaan ollut oikeutta palkkaan joulukuun 19 päivältä 1986, minkä vuoksi korvauksia jouluviikon päiviltä ei ollut maksettu. Työntekijät olivat vedonneet siihen, että sairasloma oli työnantajan hyväksymä poissaolo siltäkin osin kuin työnantajan ei tarvinnut maksaa työntekijälle sairausajan palkkaa.

Kauppinen oli 19.12.1986 työnantajan hyväksymän selvityksen perusteella ollut sairaslomalla. Näin ollen hänellä oli työnantajan lupa olla sanottuna päivänä poissa työstä. Kun Kauppinen oli ollut työssä toisena niin sanottuna edellytyspäivänä 29.12.1986 työtuntijärjestelmän mukaisesti, hänellä oli oikeus työajan lyhennyspäivien palkkaan kahdelta päivältä ja arkipyhäkorvaukseen jouluaatolta ja ensimmäiseltä joulupäivältä.

Rakennustyöläisten Liitto on vielä huomauttanut, että palkan ja arkipyhäkorvauksen epääminen olisi oikeustoimilain 36 §:n vastaisena kohtuutonta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kauppisella oli oikeus työehtosopimuksen 14 §:n mukaiseen palkkaan joulukuun 22 ja 23 päivältä 1986 ja työehtosopimuksen 15 §:n mukaisiin arkipyhäkorvauksiin jouluaatolta ja joulupäivältä 1986 ja että yhtiö oli menetellyt työehtosopimuksen määräysten vastaisesti jättäessään palkan ja arkipyhäkorvaukset maksamatta. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Kummila Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Sisä-Suomen Piirin tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Kummila Oy, joiden lausumaan jutussa kuultuna Suomen Rakennusteollisuusliiton Sisä-Suomen Piiri osaltaan on yhtynyt, ovat lausuneet, että määräykset arkipyhäkorvauksesta oli otettu talonrakennusalan työehtosopimukseen vuonna 1983 Rakennustyöläisten Liiton esityksestä. Rakennustyöläisten Liiton esitys oli kuulunut seuraavasti:

-----------------------------------------------

"Arkipyhäkorvaus maksetaan edellyttäen, että työntekijä on ollut työtuntijärjestelmän mukaisesti työssä viimeisenä arkipyhää edeltäneenä ja myös sen jälkeen lähinnä seuraavana työpäivänä tai toisena näistä päivistä, jos poissaolo on johtunut työnantajan luvasta tai työntekijän sairaudesta, reservin harjoituksesta, lomautuksesta tai muusta hyväksyttävästä syystä."

-----------------------------------------------

Edellytyksiä koskevaksi ehdoksi oli sovittu vuonna 1983 määräys, joka vastasi voimassa olevan sopimuksen 15 §:n 2 momenttia. Rakennustyöläisten Liitto oli vuoden 1984 samoin kuin vuoden 1986 työehtosopimusneuvotteluissa uudistanut aikaisemmin tekemänsä esityksen arkipyhäkorvauksen maksamisen edellytyksiksi. Muutosta työehtosopimuksen arkipyhäkorvauksen maksamisen edellytyksiin ei tältä osin ollut tehty kumpanakaan vuonna.

Talonrakennusalan työehtosopimuksen pääperiaate oli, että työntekijöille ei vapaapäiviltä maksettu palkkaa. Vuonna 1983 sovitut arkipyhäkorvausmääräykset merkitsivät tähän sääntöön poikkeusta. Tarkoin rajatuin edellytyksin eräiltä arkipyhiltä maksettiin vähintään sovitun ajan kestäneen työsuhteen omaaville työntekijöille arkipyhäkorvauksia. Korvauksen saaminen edellytti, että työntekijä oli ollut työssä työtuntijärjestelmän mukaisesti viimeisenä arkipyhää edeltäneenä ja myös sen jälkeen lähinnä seuraavana työpäivänä. Tästä vaatimuksesta voitiin poiketa niissä tapauksissa, joissa työntekijä oli ollut poissa työstä työnantajan nimenomaisella luvalla tai joissa poissaolo oli perustunut työehtosopimuksen sisältämiin palkallisiin poissaoloihin. Rakennustyöläisten Liitto oli alunperin vuonna 1983 sekä sen jälkeen vuosina 1984 ja 1986 esittänyt muun muassa työntekijän sairautta hyväksyttäväksi poissaolon syyksi, joka arkipyhään liittyvänä ei estäisi arkipyhäkorvauksen maksamista. Esitystä ei ollut hyväksytty.

Aiheettomat poissaolot arkipyhää edeltävänä ja sen jälkeisenä työpäivänä poistivat työntekijältä oikeuden arkipyhäkorvaukseen. Aiheettomat poissaolot eivät kuitenkaan olleet ainoita syitä, jotka poistivat arkipyhäkorvauksen maksamisvelvollisuuden. Arkipyhäkorvaus maksettiin vain niissä tapauksissa, joissa ehdot sen maksamiselle täyttyivät.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

RAKENNUSTYÖLÄISTEN LIITON VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että laadittaessa neuvottelukierrokselle vuosina 1983, 1984 ja 1986 Rakennustyöläisten Liiton esityksiä ei ollut pidetty silmällä sellaista tilannetta, jossa sairausajan palkan maksujakso oli jo päättynyt, mutta sairaus jatkui arkipyhää ja työajan lyhennyspäivää edeltäneeseen työpäivään saakka. Tällaisten tilanteiden oli katsottu ilman muuta sisältyneen työehtosopimuksen määräyksessä jo vuodesta 1983 olleen työnantajan luvan piiriin. Myöskään työnantajapuolelta ei työehtosopimusneuvotteluissa ollut esitetty esimerkkiä tällaista tilanteesta, eikä muutenkaan annettu edes ymmärtää, että työnantajapuolen tarkoituksena olisi ollut aiheuttaa tilanne, jossa työntekijä menettäisi arkipyhäkorvauksen.

Työehtosopimusneuvotteluissa oli keskustelua käyty palkanmaksun perusteena olevan työsuhteen keston pituudesta sekä sairaus- ja vuosiloman sisään jäävistä arkipyhistä ja työajan lyhennyspäivistä. Se kävi ilmi siitä, että työehtosopimusta oli näiltä osin muutettu. Sairauden mainitseminen Rakennustyöläisten Liiton muutosesityksissä oli tarkoitettu selvennykseksi, eikä se sisältänyt vaatimusta uudesta edusta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton Sisä-Suomen Piiri ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erkki Kauppinen on Kummila Oy:n palveluksessa ollessaan sairastunut 1.12.1986. Hän on sanottuna päivänä jäänyt sairauden vuoksi pois työstä ja palannut työhön ensimmäisenä joulun jälkeisenä työpäivänä 29.12.1986. Kauppisen työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yli kaksi viikkoa, mutta vähemmän kuin kuukauden. Hänelle on työehtosopimuksen 34 §:n nojalla maksettu sairausajalta palkkaa 10.12.1986 saakka.

Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko Kauppiselle maksettava työehtosopimuksen 15 §:n mukainen arkipyhäkorvaus jouluaatolta 24.12.1986 ja ensimmäiseltä joulupäivältä 25.12.1986, ja myös siitä, kuuluuko Kauppiselle työehtosopimuksen 14 §:n nojalla palkka sen 4. kohdassa tarkoitetuilta vapaapäiviltä, joulukuun 22 ja 23 päiviltä 1986. Mainitun määräyksen 6. kohdan mukaan vapaapäivältä maksettava korvaus suoritetaan samoilla edellytyksillä kuin arkipyhäkorvaus.

Kun Kauppinen on ollut poissa työstä joulukuun 22 päivänä 1986 ollutta vapaapäivää työtuntijärjestelmän mukaan edeltäneenä viimeisenä työpäivänä, joka on ollut 19.12.1986, hänen oikeutensa kanteessa tarkoitettuihin vapaapäivä- ja arkipyhäkorvauksiin riippuu siitä, onko poissaolon katsottava johtuneen työnantajan luvasta tai onko se perustunut työehtosopimuksen sisältämiin palkallisiin poissaoloihin. Viimeksi mainitusta perusteesta ei kanteessa ole kuitenkaan kysymys.

Poissaolojen syitä koskeva kohta on otettu työehtosopimukseen vuonna 1983. Sisällöltään se on saman sanainen tältä kohdin kuin maa- ja vesirakennusalan työehtosopimukseen edellisenä vuonna lisätty vastaava määräys. Rakennustyöläisten Liitto on rakennusalan työehtosopimuksesta vuonna 1983 neuvoteltaessa esittänyt sovittavaksi, että töistä poissaolo ei estäisi arkipyhäkorvauksen saamista, jos se on johtunut työnantajan luvasta tai muun muassa työntekijän sairaudesta taikka muusta hyväksyttävästä syystä. Työnantajaliiton esityksestä määräys on saanut poissaolon syytä koskevilta kohdin nykyisen sanamuotonsa. Rakennustyöläisten Liitto on myös vuosien 1984 ja 1986 työehtosopimusneuvotteluissa toistanut puheena olevan esityksen, jota liitto on pitänyt selvennyksen luontoisena, mutta ehdotukset on torjuttu.

Selvityksen mukaan työehtosopimusneuvotteluissa ei ole ollut esillä se seikka, miten työnantajan luvan käsite on tarkoitettu ymmärrettäväksi. Asianosaisliittojen yhteistä tarkoitusta ei siten voida saada selville, vaan puheena olevan kohdan oikean sisällön tulkitsemisessa ratkaisu on perustettava käytettyyn sanamuotoon ja siitä tehtäviin päätelmiin.

Poissaolon hyväksyttävinä syinä on rinnastettu työnantajan lupa ja työehtosopimuksen mukainen palkallinen poissaolo. Oikeus palkalliseen poissaoloon voi perustua työntekijän omaan tai hänen lapsensa sairauteen, vuosilomaan tai muihin erityisesti sovittuihin syihin. Kun palkallisuus on asetettu nyt käsiteltävänä olevassa kohdassa työehtosopimukseen perustuvien poissaolojen hyväksyttävyyden ehdoksi, työtuomioistuimen mielestä ei ole perustetta katsoa, että sairausloman palkaton osuus olisi tarkoitettu työnantajan luvalla tapahtuvaksi poissaoloksi riidanalaista sopimuskohtaa sovellettaessa. Vaikka työnantajalle on työehtosopimuksen 34 §:n mukaan jätetty oikeus hyväksyä sairaudesta esitetty selvitys, siitäkään ei voida tehdä sellaista päätelmää, että sairausloman antaminen olisi työnantajan luvan varaista. Huomiota voidaan kiinnittää myös siihen, että arkipyhän tai vastaavasti työehtosopimuksen 14 §:n 4 kohdassa tarkoitetun vapaapäivän jäädessä sairausloman sisään, työntekijän oikeus korvaukseen tuollaiselta sisäänjäävältä arkipyhältä tai vapaapäivältä on sovittu määräytyväksi sen mukaan, onko sairausloma palkallista vai ei.

Edellä esitetyillä perusteilla ja huomioon ottaen myös sen, ettei määräykseen ole alunperin eikä myöhemminkään sisällytetty mainintaa sairaudesta hyväksyttävänä poissaolon syynä, jutussa on jäänyt näyttämättä, että työehtosopimuksen sanonnalla työnantajan luvasta tarkoitettaisiin sairaudesta johtuvaa poissaoloa.

Ainakin eräillä työehtosopimusaloilla, kuten metallisekä kenkä- ja nahkateollisuudessa ennen arkipyhää sattunutta sairaudesta johtuvaa poissaoloa pidetään sellaisena hyväksyttävänä syynä, joka ei ole esteenä arkipyhäkorvauksen suorittamiselle. Kun näillä aloilla tästä on nimenomaisesti sovittu, työtuomioistuimen mielestä jutussa on jäänyt näyttämättä, että rakennusalan työehtosopimuksen soveltaminen toisella tavalla tuollaisen sopimusehdon puuttuessa johtaisi sellaiseen kohtuuttomuuteen, jota oikeustoimilain 36 §:ssä tarkoitetaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden Suomen Rakennusteollisuusliitto, sen Sisä-Suomen Piiri ja Kummila Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, Kontio, Kuivanen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.