14.11.1988

Kanteen perustelut

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on kanteessaan lausunut, että Kemira Oy:n Oulun tehtailla oli 17.6.1980 sovittu työnantajan ja työntekijäin edustajien kesken, että sähköalan työntekijöiden kohdalla otettaisiin käyttöön erillinen arkipyhäkorvaus, jonka määrä olisi 2,4 prosenttia ohjepalkasta. Arkipyhäkorvausta oli sähköalan työntekijöille maksettu sovitulla tavalla siitä lähtien. Työnantaja oli kuitenkin yksipuolisesti lopettanut 1.6.1986 alkaneesta tilikaudesta lähtien arkipyhäkorvauksen maksamisen erillisenä lisänä.

Työnantajain Yleinen Ryhmä oli liittojen välillä käydyssä neuvottelussa esittänyt, että 2,4 prosentin määräinen arkipyhäkorvaus perustui asianosaisliittojen välisen sähköalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 11 §:n 4 kappaleen edellä jäljennettyyn määräykseen. Kun keväällä 1986 solmittuun myös Kemira Oy:tä koskevaan kemian perusteollisuuden työehtosopimukseen oli sisällytetty arkipyhäsäännöstö, ei työnantajaliiton mukaan aikaisemmin paikallisesti sovittua arkipyhäkorvausta enää ollut maksettava.

Kun 2,4 prosentin määräistä korvausta koskevaa sopimusta ei ollut missään vaiheessa kumottu, oli voimassa kaksi erilaista järjestelmää arkipyhäkorvauksen suorittamisesta. Koska aikaisemmin sovittu 2,4 prosentin mukainen lisä oli työntekijöille edullisempi, he olivat vaatineet sen noudattamista edelleen. Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Kemira Oy olivat kuitenkin tulkinneet työntekijöiden eduksi vaikuttavaa niin sanottua edullisemmuussääntöä työnantajan hyväksi.

Pääalalla, kemian perusteollisuudessa ei ennen vuoden 1986 työehtosopimuksen tekemistä ollut maksettu arkipyhäkorvauksia. Kun arkipyhät tuolloin tulivat korvattaviksi ja samaan aikaan lyhennettiin työaikaa, pääalalla oli sovittu, että tuntipalkkaisten työntekijöiden ansionmenetys työajan lyhennyksestä kompensoitiin toiselta pääsiäispäivältä, juhannusaatolta, jouluaatolta sekä ensimmäiseltä ja toiselta joulupäivältä maksettavalla arkipyhäkorvauksella. Koska sähköalan työntekijöille oli jo tätä ennen maksettu arkipyhäkorvausta, he eivät olleet saaneet mitään kompensaatiota työajan lyhennyksestä.

Työnantajapuolen menettely oli joka tapauksessa vastoin keskusjärjestöjen välillä solmittua työajan lyhentämissopimusta. Sen noudattamisesta oli sovittu sähköalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 9 §:ssä. Keskusjärjestösopimuksen mukaan periaatteena oli, että työajan lyhentäminen toteutettiin ansiotasoa alentamatta. Työnantajapuolen menettely oli tämän sopimuskohdan vastainen. Työajan lyhennysvapaita ei ollut tosiasiassa korvattu lainkaan.

Kemira Oy:n Oulun tehtaiden sähköalan työntekijät olivat vaatineet, että heille maksettaisiin sovittua 2,4 prosentin määräistä arkipyhäkorvausta ja kompensaationa työajan lyhennyksestä korvausta toiselta pääsiäispäivältä, juhannusaatolta, jouluaatolta sekä ensimmäiseltä ja toiselta joulupäivältä. Näin menetellen työntekijät saisivat sovitut arkipyhäkorvaukset ja korvauksen työajan lyhentämisestä. Sillä, mitä nimityksiä korvauksista käytettiin, ei voitu poistaa työntekijöiden oikeutta korvauksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kemira Oy:n Oulun tehtailla sähköalan työntekijöille oli maksettava arkipyhäkorvauksena 2,4 prosenttia ohjepalkasta ja kompensaationa pääalan työehtosopimuksessa tarkoitetusta työajan lyhennyksestä korvaus toiselta pääsiäispäivältä, juhannusaatolta, jouluaatolta sekä ensimmäiseltä ja toiselta joulupäivältä. Lisäksi Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut myös Kemira Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta sekä Työnantajain Yleisen Ryhmän valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Kemira Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Kemira Oy:n Oulun tehtaiden sähkömiehet olivat siirtyneet sähköalan työehtosopimuksen soveltamispiiriin vuonna 1980. Työehtosopimuksen soveltamisohjeessa oli todettu, että niillä Työnantajan Yleisen Ryhmän edustamilla aloilla, joilla arkipyhäkorvaukset oli suoritettu palkantarkistuksen yhteydessä, oli kiinnitettävä huomiota kokonaistuntipalkkoja muodostettaessa siihen, että arkipyhäkorvaukset tulisivat asiallisella tavalla huomioon otetuiksi. Näiden soveltamisohjeiden perusteella sähkömiesten vähimmäispalkkoihin kemian alalla oli lisätty puuttuvina arkipyhäkorvauksina 2,4 prosentin korotus. Korotus vastasi metalliteollisuudessa maksettuja korvauksia kuudelta arkipyhältä. Sähkömiesten vähimmäispalkka muodostui tuolloin ohjepalkasta, työkohtaisuuslisästä, suorituslisästä ja arkipyhäkorvauksesta. Palkantarkistusten yhteydessä oli vähimmäispalkkaa verrattu voimassa olevaan henkilökohtaiseen palkkaan, jota oli tarkistettu mahdollisella vähimmäispalkan ja henkilökohtaisen palkan erotuksella. Käytännössä 2,4 prosentin arkipyhäkorvaus ei ollut koskaan toteutunut, sillä sähkömiesten käytännön palkat olivat olleet huomattavasti minimipalkkoja korkeammat. Vähimmäispalkan, johon siis sisältyi 2,4 prosentin suuruinen arkipyhäkorvaus, ja henkilökohtaisen palkan vertailulla oli soveltamisohjeen mukaisesti taattu se, että arkipyhäkorvaukset tulivat asianmukaisella tavalla sähkömiesten palkoissa huomioon otetuiksi.

Kemian alalla toimivien sähkömiesten siirryttyä sähköalan työehtosopimuksen piiriin ei kemian teollisuudessa ollut arkipyhäkorvauksia. Vasta vuoden 1986 kemian perusteollisuutta koskevissa työehtosopimusneuvotteluissa oli sovittu kahdeksasta arkipyhästä. Sähköalan työehtosopimuksen 20 §:n mukaan arkipyhäkorvausten osalta sovellettiin asianomaista teollisuuslaitosta koskevan työehtosopimuksen määräyksiä. Kun kemian perusteollisuuteen oli saatu korvattavat arkipyhät, ei aikaisemman 2,4 prosentin suuruisen lisän maksamiselle ollut enää perusteita. Tämän johdosta palkkaperusteista oli otettu pois 2,4 prosentin lisä.

Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton kesken oli 22.5.1986 sovittu, että sähkömiesten työajan lyhennys toteutettaisiin noudattaen kutakin teollisuuslaitosta koskevalla työehtosopimusalalla jo sovittuja tai vastaisuudessa sovittavia periaatteita. Kemian perusteollisuudessa oli 3.10.1985 sovittu, että 28.3.1984 allekirjoitetun tulopoliittisen kokonaisratkaisun edellyttämästä työajan lyhentämisestä 32 tunnilla vuodessa aiheutuva ansionmenetys kompensoitaisiin tuntipalkkaisille työntekijöille maksamalla toiselta pääsiäispäivältä, juhannusaatolta, jouluaatolta sekä ensimmäiseltä ja toiselta joulupäivältä työntekijöille arkipyhäkorvaus. Näin oli myös Kemira Oy:n Oulun tehtailla sähkömiesten osalta tehty.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto oli esittänyt laskelmia, joiden mukaan sähköalan työntekijät olisivat tulkintaerimielisyydestä johtuen sopimuskauden aikana menettäneet lähes 1500 markkaa työntekijää kohti. Tarkempaa kannanottoa laskelmiin oli vaikeata tehdä, kun laskelmien perusteita ei ollut täsmällisesti esitetty.

Kantajaliiton vaatimus siitä, että 2,4 prosentin suuruinen arkipyhäkorvaus tulisi palkantarkistusten yhteydessä lisätä aina yleiskorotuksen lisäksi henkilökohtaiseen palkkaan, oli työehtosopimukseen perustumaton. Edellä esiteyn mukaisesti 2,4 prosentin suuruinen arkipyhäkorvaus oli palkantarkistusten yhteydessä aina lisätty minimipalkkaan, jota sen jälkeen oli verrattu yleiskorotuksen jälkeen laskettuun uuteen henkilökohtaiseen palkkaan. Minimipalkkaa koskeva säännös ei taannut minimipalkan ja henkilökohtaisen palkan eron säilymistä ennallaan. Tämä kävi ilmi työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n D. kohdasta. Siinä oli todettu, että peruspalkoissa suoritettu yleiskorotusta suhteellisesti suurempi korotus tulisi aiheuttamaan sen, että palkkaperusteiden ja todellisten ansioiden väliset erot supistuisivat. Kemira Oy:n Oulun tehtailla sekä muillakin Kemira Oy:n tehtailla, joissa työskenteli tuntipalkkaisia sähkömiehiä, oli menetelty vuodesta 1980 saakka jatkuvasti samalla tavalla. Kanteessa oli vasta ensimmäisen kerran vuoden 1980 jälkeen vaadittu, että 2,4 prosentin suuruinen lisä olisi suoritettava "leikkaantumattomana".

Kemira Oy ei ollut menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti jättämällä palkkaperusteista pois 2,4 prosentin suuruisen lisän, koska pääalan työehtosopimukseen oli otettu arkipyhäkorvauksia koskevat omat määräykset. Pääalan arkipyhäkorvausmääräkset sulkivat pois edellä aikaisemmin tarkoitetun soveltamisohjeen ja myös työehtosopimuksen 11 §:n 4 momentin määräyksen soveltamisen. Kemian perusteollisuuden työehtosopimusten arkipyhäkorvausten tultua noudatettaviksi sähkömiehillä ei ollut enää sähköalan työehtosopimuksen edellyttämää perustetta saada toiseen kertaan kokonaistuntipalkkoja muodostettaessa arkipyhäkorvaukset huomioon otetuiksi.

Mitä taas tuli työajan lyhentämisestä aiheutuneeseen ansionmenetyksen korvaukseen, se oli sovittu kemian perusteollisuuden työehtosopimuksessa korvattavaksi viiden arkipyhän arkipyhäkorvauksella. Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välillä tehdyn pöytäkirjan mukaan kemian perusteollisuudessa työskenteleviin sähkömiehiin sovellettiin työajan lyhentämisessä kemian perusteollisuudessa noudatettavia yleisiä periaatteita. Tulkintaerimielisyys näytti johtuvan siitä, etteivät sähkömiehet kokeneet saavansa työajan lyhennyksestä ansionmenetyksen kompensaatiota, kun he joutuivat pitämään palkattomina neljä työajan lyhennyspäivää. Tuollaiseen järjestelmään he olivat kuitenkin sitoutuneet työehtosopimuksena voimassa olevalla pöytäkirjalla. Mitään erimielisyyttä tuskin olisi syntynyt, jollei kemianteollisuudessa olisi ansionmenetyksen korvaamisessa menetelty muusta teollisuudesta poikkeavasti.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Kemira Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välisiin sähköalan työntekijöitä koskeviin työehtosopimuksiin on ainakin 1980-luvun alusta sisältynyt määräys, jonka mukaan arkipyhäkorvausten osalta noudatetaan asianomaisen teollisuuslaitoksen työehtosopimuksen määräyksiä. Työehtosopimuksiin ei ole otettu viittauksen lisäksi muita määräyksiä arkipyhäkorvauksen suuruudesta tai sen määräytymisperusteista.

Kemian perusteollisuutta koskevaan työehtosopimukseen, joka Kemira Oy:n Oulun tehtaiden kohdalla on asianomaisen teollisuuslaitoksen eli niin sanotun pääalan työehtosopimus, on otettu arkipyhäkorvauksia koskevat määräykset ensimmäisen kerran vasta vuonna 1986. Sitä ennen on kemian perusteollisuuden työehtosopimuksissa ollut vapunpäivän palkkaa koskevia määräyksiä. Vuonna 1984 tehdyssä työehtosopimuksessa on sovittu, että tuntipalkkaisille työntekijöille maksetaan palkka samalla lailla kuin vapunpäivältä vuodesta 1985 alkaen uudenvuodenpäivältä ja vuodesta 1986 alkaen pitkäperjantailta.

Kemira Oy:n Oulun tehtailla on vuonna 1980 ollut erimielisyyksiä muun muassa eräiden olosuhdelisien maksamisesta. Asian johdosta laaditussa erimielisyysmuistiossa työnantaja on esittänyt ratkaisuksi erillisen, ohjepalkasta laskettavan 2,4 prosentin suuruisen arkipyhäkorvauksen käyttöönottamista. Liittotasolla käytyjen neuvottelujen seurauksena Kemira Oy:n Oulun tehtailla on ilmeisesti joulukuusta 1980 lukien ryhdytty maksamaan sähkömiehille tuon suuruista arkipyhäkorvausta. Vastaavanlaista käytäntöä on ollut muillakin Kemira Oy:n tehtailla. Prosenttimäärän suuruus on saatu metalliteollisuuden työehtosopimuksesta.

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Kemira Oy ovat ilmoittaneet, että Kemira Oy:n Oulun tehtailla sähkömiesten vähimmäispalkka on 1980-luvun alusta alkaen määrätty lisäämällä työehtosopimuksen mukaiseen ohjetuntipalkkaan työntekijälle sovitut työkohtaisuus- ja suorituslisät sekä edellä mainituin tavoin määräytyvä arkipyhäkorvaus ja että työehtosopimuksen mukaisia palkantarkistuksia suoritettaessa ei näin laskettua korotettua palkkaa ole aika- ja suoritustyössä korotettu, jos käytännön työpalkka yleiskorotuksilla korotettuna on täyttänyt uuden työehtosopimuksen määräykset. Menettely on perustunut voimassa olevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n D. kohtaa vastaaviin määräyksiin. Sitä, että yhtiön Oulun tehtailla on tosiasiassa menetelty tällä tavoin, tukee todistajana kuulustellun ammattiosaston luottamusmiehen kertomus, jonka mukaan palkkaliukumien johdosta vain noin puolelle yhtiön Oulun tehtaiden sähkömiehistä olisi jouduttu maksamaan 2,4 prosentin määräistä arkipyhäkorvausta, jos se olisi säilytetty vuoden 1986 jälkeen.

Kemian perusteollisuuden 7.4.1986 - 29.2.1988 väliselle ajalle tehdyssä työehtosopimuksessa on sovittu siinä mainituilta kahdeksalta arkipyhältä maksettavaksi sopimuksessa tarkemmin mainituin edellytyksin arkipyhäkorvauksena kahdeksan tunnin palkka, mikäli mainitut arkipyhät olisivat olleet tuntipalkkaisen työntekijän työpäiviä. Kemira Oy on samanaikaisesti Oulun tehtailla siirtynyt noudattamaan sanotun työehtosopimuksen arkipyhäkorvauksia koskevia määräyksiä ja lopettanut aikaisemman prosenttimääräisen korvauksen maksamisen. Yhtiön menettely on perustunut tuolloin voimassa olleen sähköalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen siihen määräykseen, jonka mukaan arkipyhäkorvaukseen sovelletaan asianomaista teollisuuslaitosta koskevan työehtosopimuksen määräyksiä.

Yhtiö on siten viimeksi mainitun työehtosopimuksen määräyksen mukaan ollut oikeutettu ja itse asiassa myös velvollinen noudattamaan arkipyhäkorvauksien kohdalla kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen ehtoja. Työtuomioistuimen mielestä ei hyväksyttäviä perusteita ole sille, että arkipyhäkorvauksia olisi samanaikaisesti suoritettava kahden eri järjestelmän, toisin sanoen aikaisemman paikallisen käytännön ja työehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Velvollisuutta säilyttää aikaisemmin noudatettu menettely ei liioin voida johtaa työehtosopimuksen 11 §:ään sisältyvästä yleisluontoisesta määräyksestä, jonka mukaan niillä Työnantajain Yleisen Ryhmän aloilla, joilla arkipyhäkorvaukset on suoritettu palkan tarkistusten yhteydessä, on kiinnitettävä huomiota kokonaispalkkoja muodostettaessa siihen, että arkipyhäkorvaukset tulevat asiallisella tavalla huomioon otetuiksi. Määräyksen tarkoituksesta ei ole esitetty tarkempaa selvitystä, mutta se näyttää sanamuotonsa mukaan koskevan sellaisia tilanteita, joissa arkipyhäkorvaukset on sisällytetty tuntipalkkoihin. Juuri tuollaisen järjestelmän noudattamisesta yhtiön on pitänyt kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen mukaan luopua.

Harkittavaksi jää vielä, olisiko yhtiön edellä lausutusta huolimatta pitänyt siirtyessään arkipyhäkorvauksen maksamisessa noudattamaan kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen mukaista järjestelmää ottaa vielä samanaikaisesti toimitetussa palkkojen tarkistuksessa huomioon asianosaisliittojen toimesta aikaansaatuun paikalliseen käytäntöön perustuvat 2,4 prosentin määräiset korotuserät. Asianosaisliittojen solmiman sähköalan työntekijöitä koskevan 22.5.1986 voimaan tulleen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaan työntekijöiden palkkoja korotetaan sopimuksessa tarkemmin sovitulla tavalla ensimmäisen kerran sen palkanmaksukauden alusta, jonka alkamispäivä on lähinnä 20.5.1986. Edellä mainittu työehtosopimuksen 11 §:n määräys arkipyhäkorvausten huomioon ottamisesta palkan tarkistusten yhteydessä tukee sitä käsitystä, että työnantajan siirtyessä yksipuolisin toimenpitein uuteen järjestelmään aikaisemman käytännön mukaiset korotuserät olisi pitänyt vielä toteuttaa mainitun palkan tarkastuksen yhteydessä. Tätä kantaa voidaan perustella myös sillä, että 20.5.1986 toteuttaviksi sovitut korotukset perustuvat sitä edeltäneenä aikana tapahtuneeseen kehitykseen ja muutoksiin palkkarakenteen perusteisiin vaikuttavissa tekijöissä.

Näillä perusteilla työnantajan olisi pitänyt toimittaessaan 20.5.1986 jälkeistä ensimmäistä palkankorotusta ottaa huomioon aikaisempaan käytäntöön perustuvan 2,4 prosentin määräiset arkipyhäkorvaukset korotettuja palkkoja määrättäessä kuitenkin niin, että puheena olevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n D. kohdan toisen kappaleen määräyksen mukaan aikapalkkojen korottamista ei tarvitse tehdä, jos työntekijän palkka yleiskorotuksilla korotettuna täyttää työehtosopimuksen määräykset. Sanotun ajankohdan jälkeen suoritettavissa palkan tarkistuksissa jolloin lisää ei enää tarvitse sellaisenaan suorittaa, puheena olevaa arkipyhäkorvausta vastaavaa, jo suoritettua palkankorotusosaa on pidettävä palkkaperusteiden ulkopuolelle jäävänä ansiona.

Vuonna 1986 solmitussa sähköalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ovat sopineet työajan lyhentämisen toteuttamisesta keskusjärjestöjen välillä 13.5.1986 solmitun työajan lyhentämistä ja muita työaikakysymyksiä koskevan sopimuksen mukaisesti. Samalla osapuolet ovat sopineet siitä, että työajan lyhentäminen ja työaikajärjestelyjen toteuttaminen tapahtuu liittojen välillä 22.5.1986 tehdyn pöytäkirjan mukaisella tavalla.

Keskusjärjestöjen välisessä sopimuksessa on sovittu, että työajan lyhentäminen toteutetaan ansiotasoa alentamatta. Se, miten sanottu periaate eri yksittäistapauksissa toteutetaan, on työtuomioistuimen mielestä jätetty liittojen välillä sovittavaksi. Keskusjärjestöjen kannanottoa ei sen vuoksi voida pitää yksittäistä työntekijää koskevana ansiotakuumääräyksenä.

Edellä mainitulla pöytäkirjalla asianosaisliitot ovat sopineet siitä, että työehtosopimuksen piiriin kuuluvien sähköalan työntekijöiden työajan lyhennys sekä erilaisten työaikajärjestelyjen selvittäminen ja kokeileminen toteutetaan noudattaen kutakin teollisuuslaitosta koskevalla työehtosopimusalalla jo sovittuja tai vastaisuudessa sovittavia periaatteita. Asiassa ei ole näytetty, että Kemira Oy:n Oulun tehtaiden sähköalan työntekijöiden osalta olisi työehtosopimusosapuolten kesken tai paikallisesti sovittu erikseen työajan lyhentämisen järjestelyistä. Työajan lyhentämisen toteuttamistapa on siten jäänyt kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen varaan.

Tuntipalkkaisten työntekijöiden työajan lyhentämisestä, joka kuluneena työehtosopimuskautena on ollut 32 tuntia, aiheutuva ansiomenetys kompensoidaan kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen mukaan siten, että toiselta pääsiäispäivältä, juhannusaatolta, jouluaatolta, ensimmäiseltä ja toiselta joulupäivältä maksetaan arkipyhäkorvaus. Selvityksen mukaan Kemira Oy:n Oulun tehtailla on sähköalan työntekijöiden työajan lyhentämisessä menetelty sanotun työehtosopimuksen mukaisesti.

Kun Kemira Oy on Oulun tehtailla noudattanut sähköalan työntekijöille työajan lyhentämisestä aiheutuvan ansion menetyksen korvaamisessa asianosaisliittojen välisen pöytäkirjan ja heidän työsuhteissaan myös noudatettavan kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen määräyksiä, ei kanteessa tältä osin esitetyn vahvistusvaatimuksen hyväksymiselle ole perusteita.

Arkipyhäkorvausta koskevan menettelyn tulkinnanvaraisuuteen nähden ei yhtiö ole rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla eikä Työnantajain Yleinen Ryhmä valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että Kemira Oy on Oulun tehtailla ollut velvollinen korottamaan 20.5.1986 jälkeisen ensimmäisen palkanmaksukauden alusta lukien toimitettavassa palkantarkistuksessa sähköalan työntekijöiden aikapalkkoja aikaisempaan käytäntöön perustuvalla ohjepalkasta laskettavalla 2,4 prosentin suuruisella arkipyhäkorvauksella siten, että korotetun palkan määräytymisessä on kuitenkin noudatettava työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n D. kohdan määräyksiä.

Muilta osin kanne hylätään.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto saa kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Virtanen, Åström, Sulkunen ja Porttila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot.

Jäsen Åström, jonka mielipiteeseen jäsen Virtanen yhtyi, lausui:

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on kanteen perusteena olevan, Työnantajain Yleisen Ryhmän kanssa tekemänsä työehtosopimuksen mukaan sopinut siitä, että sähköalan työntekijöihin sovelletaan arkipyhäkorvausten osalta pääalan työehtosopimusta, jota liittojen välisen pöytäkirjan mukaan on noudatettava myös työajan lyhennyksestä aiheutuvan ansionmenetyksen korvaamisessa. Pääalalla, kemian perusteollisuudessa työajan lyhentäminen on sidottu arkipyhien korvauksiin liittyviin järjestelyihin. Kun Kemira Oy on Oulun tehtailla menetellyt asiassa kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen mukaisesti, katson jääneen näyttämättä, että yhtiön sähkömiehillä olisi työehtosopimukseen perustuva oikeus vaatimiinsa prosenttimääräisiin arkipyhäkorvauksiin tai erillisiin korvauksiin kanteessa tarkoitetuilta arkipyhiltä. Yhtiön sähkömiehillä ei tästä syystä liioin ole oikeutta erillisenä lisänä maksettavaan arkipyhäkorvaukseen 20.5.1986 tapahtuneen palkantarkistuksen yhteydessä.

Näillä ja muutoin tuomiosta ilmenevillä perusteilla hylkään kanteen kokonaisuudessaan.

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Kemira Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsen Sulkunen lausui:

Kemian perusteollisuutta koskevan työehtosopimuksen 8 §:ssä on sovittu korvattavaksi yhteensä kahdeksan arkipyhää. Saman sopimuksen 6 §:n mukaan näistä osa on käytetty tuntipalkkaisten työntekijöiden työajan lyhentämisestä, joka kuluneena työehtosopimuskautena on ollut 32 tuntia, aiheutuvan ansionmenetyksen kompensoimiseksi siten, että toiselta pääsiäispäivältä, juhannusaatolta, jouluaatolta, ensimmäiseltä ja toiselta joulupäivältä maksetaan arkipyhäkorvaus.

Viimeksi mainitun määräyksen tarkoituksena on ollut toteuttaa kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen osaksi otettu keskusjärjestöjen sopimus työajan lyhentämisestä ja muista työaikakysymyksiä koskevista järjestelyistä siltä osin kuin sopimuksessa on kysymys työajan lyhentämisen aiheuttaman ansionmenetyksen kompensaatiosta.

Mainittu keskusjärjestöjen välillä solmittu sopimus on otettu myös Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton työehtosopimuksen osaksi. Liittojen välillä on lisäksi erikseen 22.5.1986 solmitulla pöytäkirjalla sovittu siitä, että työehtosopimuksen piiriin kuuluvien sähköalantyöntekijöiden työajan lyhennys toteutetaan noudattaen kutakin teollisuuslaitosta koskevalla työehtosopimusalalla jo sovittuja ja vastaisuudessa sovittavia periaatteita.

Kemira Oy:n siirryttyä vuonna 1986 sekä arkipyhäkorvauksen että työajan lyhentämisen osalta soveltamaan kokonaisuudessaan edellä selostettuja kemian perusteollisuuden työehtosopimusten määräyksiä myös Oulun tehtaiden sähkömiehiin ja luovuttua paikallisesti sovitusta järjestelystä arkipyhien korvaamiseksi 2,4 prosentin lisällä ohjepalkkoihin on kantajaliiton mielestä työnantajan menettelystä ollut se tosiasiallinen seuraus että, päinvastoin kuin kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen piirissä työskentelevien työntekijöiden, Oulun tehtaiden sähkömiesten ansiotaso on alentunut. Tämän vuoksi kantajaliitto on esittänyt, että liittojen välisen työehtosopimuksen osana sovellettavaan keskusjärjestöjen väliseen sopimukseen sisältyvä periaate työajan lyhentämisen toteuttamisesta ansiotasoa alentamatta ei ole toteutunut.

Mielestäni viimeksi mainittuun sopimukseen kirjattua periaatetta, että työajan lyhennys toteutetaan ansiotasoa alentamatta, ei voida pitää yksittäistä työntekijää koskevana ansiotakuumääräyksenä. Kuitenkin siihen nähden, että kysymyksessä on sopimuksen tarkoituksen kannalta olennainen määräys, on sille annettava painoa tulkittaessa liittojen välillä tehtyjä sanotun sopimuksen soveltamista koskevia sopimuksia.

Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton 22.5.1988 tekemällä pöytäkirjalla voidaan sen sanamuodon perusteella katsoa jätetyn työajan lyhentämistä koskevat järjestelyt kokonaisuudessaan sen varaan, mitä pääalan eli kemian perusteollisuuden työehtosopimuksessa on asiasta sovittu. Tämän mukaisesti kahdeksasta korvattavasta arkipyhästä kuluu korvaus neljän päivän osalta Kemira Oy:n Oulun tehtaiden sähkömiesten työajan lyhennyksen kompensoimiseen. Siten jää ratkaistavaksi kysymys siitä, onko työnantajan menettely alun perin muutoin kuin työajan lyhentämisen kompensoimiseksi tarkoitettujen arkipyhäkorvausten osalta ollut työehtosopimuksen mukainen.

Tosiasiassa sähkömiehet ovat paikalliseen käytäntöön perustuen aikaisemmin saaneet työtuomioistuimen päätöksessä mainituin tavoin lasketun arkipyhäkorvauksen, jonka laskennallisena lähtökohtana on riidattomasti ollut kuuden arkipyhän korvaaminen. Työnantajan siirtyessä myös arkipyhäkorvausten osalta noudattamaan kemian perusteollisuuden sopimusta, jää sähkömiehille korvattavaksi, kun työajan lyhentämisen kompensoimiseksi sovitut arkipyhäkorvaukset otetaan huomioon, vain neljä arkipyhää.

Työehtosopimuksen 11 §:n 4. kohdaksi kirjatun soveltamisohjeen mukaan niillä Ryhmän edustamilla aloilla, joilla arkipyhäkorvaukset on suoritettu palkantarkistuksen yhteydessä, on kiinnitettävä huomiota kokonaistuntipalkkoja muodostettaessa siihen, että arkipyhäkorvaukset tulevat asiallisella tavalla huomioon otetuiksi. Työtuomioistuimelle on esitetty selvitystä siitä, että Kemira Oy:n Oulun tehtailla käyttöönotettu arkipyhäkorvausjärjestelmä ja sen soveltaminen on perustettu tähän määräykseen. Paikallinen käytäntö on pysytetty entisellään silloin, kun kemian perusteollisuuteen sovittiin, tosin eri nimikkeellä, ensimmäiset yksi tai kaksi korvattavaa arkipyhää. Sopimusmääräys on jäänyt edelleen voimaan senkin jälkeen, kun kemian perusteollisuuden työehtosopimuksessa korvattavien arkipyhien määrä on nostettu edellä kerrotuin tavoin kahdeksaan. Tätä sopimusmääräystä onkin mielestäni yhdessä sellaisenaan muuttumattomana pysyneen 20 §:n kanssa siten tulkittava, että arkipyhäkorvausjärjestelmässä pääalalla tapahtuvat muutokset otetaan asiallisella tavalla huomioon työehtosopimuksen 11 §:n 4. kohdassa tarkoitettua arkipyhäkorvausjärjestelmää sovellettaessa. Johtoa siihen, onko työnantaja menetellyt sopimuksenmukaisesti luopuessaan palkantarkistuksen yhteydessä suoritettavista arkipyhäkorvauksista, voidaan hakea myös työajan lyhentämistä koskevista määräyksistä. Arkipyhäkorvausten huomioon ottaminen määräyksessä edellytetyllä asiallisella tavalla edellyttää siten, että samalla kiinnitetään huomiota siihen, että työajan lyhentäminen toteutuu sitä koskevien sopimusmääräysten tarkoittamalla tavalla. Näin ei ole kuitenkaan nyt käsiteltävässä asiassa tapahtunut.

Totean, että Kemira Oy on asianosaisliittojen välillä 22.5.1986 tehdyn pöytäkirjan mukaisesti velvollinen suorittamaan Oulun tehtaiden sähkömiehille pääalan työehtosopimuksen 6 §:n B. kohdassa tarkoitetusta työajan lyhennyksestä korvauksen sanotun määräyksen 5. kappaleessa tarkoitetuin tavoin sekä että Kemira Oy on menetellyt asianosaisliittojen välillä solmitun työehtosopimuksen 11 §:n 4. kohdan sekä työajan lyhentämistä koskevien sopimusmääräysten vastaisesti laiminlyötyään ottaa asiallisella tavalla huomioon palkantarkistuksen yhteydessä suoritettavat arkipyhäkorvaukset kokonaistuntipalkkoja muodostettaessa. Tämän tulkinnan mukaisesti kanteessa tarkoitetuille sähkömiehille ei ole syntynyt erikseen oikeutta työehtosopimuksen 20 §:ssä tarkoitettuihin arkipyhäkorvauksiin.

Näillä perusteilla hyväksyen tältä osin kanteen vahvistan, että Kemira Oy on velvollinen aikaisemman käytännön mukaisesti maksamaan Oulun tehtaiden sähköalan työntekijöille arkipyhäkorvauksena 2,4 prosenttia ohjepalkasta ja kompensaationa pääalan työehtosopimuksen 6 §:n B. kohdassa tarkoitetusta työajan lyhennyksestä korvauksen toiselta pääsiäispäivältä, juhannusaatolta, jouluaatolta sekä ensimmäiseltä ja toiselta joulupäivältä.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi Kemira Oy ei kuitenkaan ole rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla eikä Työnantajain Yleinen Ryhmä laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Hylkään kanteen hyvityssakkovaatimuksia koskevilta osin. Asian laatuun nähden saa työntekijäliitto kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.