TT:1988-100

Keywords: Normimääräys - velvoitemääräys, Tulkinta, Työehtosopimuksen tieten rikkominen, Työsuojelupäälliköiden yhteysmiehen tehtävät, Työsuojeluyhteistyön toteuttaminen, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi
Year of case: 1988
Date of Issue: 6.9.1988
Register number: D:1988/28

Rakennusalan työsuojelusopimuksen mukaan työsuojelun keskustoimikunta kokoontui kerran neljännesvuodessa.

Yhtiö oli menetellyt työsuojelusopimuksen vastaisesti, koska sen keskustoimikuntaan nimeämä työsuojelupäälliköiden yhteysmies oli laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin työsuojeluyhteistoiminnan ylläpitämiseksi ja työsuojelun keskustoimikunnan koolle kutsumiseksi vuoden kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen aikana. Yhtiö ei kuitenkaan ollut erikseen vastuussa siitä, että mainitun laiminlyönnin johdosta keskustoimikunnalle sopimuksen mukaan kuuluvia tehtäviä oli mahdollisesti jäänyt hoitamatta.

Yhtiötä, työnantajaliittoa ja sen piiriyhdistystä vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Kerrostyö Oy Kuultava Suomen Rakennusteollisuusliiton Sisä-Suomen Piiri r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Rakennusteollisuusliiton, Rakennustyöläisten Liiton ja Yksityistoimialojen Rakennusmestariliitto r.y:n välillä 4.4.1981 tehdyssä sopimuksessa työsuojelutyöstä rakennustyöpaikoilla on muun ohella seuraavat määräykset:

1 §

Sopimuksen soveltamisala

Työnantajan ja työntekijöiden työsuojelun yhteistoiminta tapahtuu työpaikalla ja yrityksessä siten, kuin tässä sopimuksessa on jäljempänä sovittu.

Sopimus koskee sellaista Suomen Rakennusteollisuusliiton jäsenyrityksen, tämän sopimuksen tarkoittamaa työpaikkaa, jossa työskentelee yhteensä 20 työntekijää, toimihenkilöasemassa olevat työntekijät mukaan lukien. Mikäli paikallisesti sovitaan työsuojelutoimikunnan perustamisesta työntekijämäärältään edellä mainittua pienemmälle työpaikalle, ovat tämän sopimuksen määräykset myös tuolloin voimassa.

-----------------------------------------------

2 §

Työpaikan käsite

Työpaikalla, jossa työsuojelun valvontalain (131/73) 2 luvussa tarkoitettu työsuojelua koskeva yhteistoiminta tapahtuu, tarkoitetaan talonrakennustoiminnassa sellaista toiminnallista kokonaisuutta, joka käsittää vastaavan työnjohtajan valvontapiiriin sisältyvät toiminnat.

-----------------------------------------------

3 §

Yhteistoimintaelimet

Työsuojelutyötä varten rakennustyöpaikalla on työnantajan nimeämä yhteistyötoiminnasta vastaava työsuojelupäällikkö, työntekijöitä ja toimihenkilöitä yhteistoiminnassa edustava työsuojeluvaltuutettu tai milloin mainitut ryhmät ovat valinneet kumpikin oman valtuutettunsa, näitä ryhmiä edustavat työsuojeluvaltuutetut, yksi tai useampi työsuojeluasiamies sekä työsuojelutoimikunta.

Mikäli työpaikassa toimii useampi eri työnantaja, työpaikkaan nimetään yhteinen työsuojelupäällikkö.

Edellä sanotun lisäksi sellaiseen yrityksen päätai kiinteään sivutoimipaikkaan, jonka hallintoalueella yrityksellä on säännöllisesti ainakin kaksi työpaikkaa voidaan muodostaa työsuojelun keskustoimikunta. Mikäli työpaikkoja säännöllisesti on enintään neljä, ei tämän pykälän ensimmäisen momentin tarkoittamien työpaikkakohtaisten työsuojelutoimikuntien perustaminen ole tarpeen.

Keskustoimikunnan työntekijäjäsenistä yksi on työntekijöitä edustava työsuojelun yhteisasiamies, joka valitaan siten kuin jäljempänä 9 §:ssä määrätään. Keskustoimikunnan toimihenkilöjäsenten niin halutessa heidän keskuudestaan valitaan toimihenkilöiden työsuojelun yhteisasiamies. Työnantaja nimittää edustajakseen työsuojelupäälliköiden yhteysmiehen.

4 §

Työsuojelupäällikön tehtävät

Työsuojelupäällikön tehtävänä on edustaa työnantajaa työsuojelua koskevassa yhteistoiminnassa ja huolehtia työsuojelun valvonnasta annetun lain ja asetuksen mukaan hänelle kuuluvien asioiden toteuttamisesta.

-----------------------------------------------

Työsuojelupäällikön tehtävänä on lisäksi työsuojelutoimikunnassa tehtyjen kannanottojen toimittaminen yrityksen organisaatiossa sellaisen henkilön tietoon, jonka tehtäviin asiassa tehtävä ratkaisunteko kuuluu.

-----------------------------------------------

9 a §

Työsuojelun keskustoimikunnan tehtävät

Työsuojelun keskustoimikunta täydentää työpaikkojen työsuojelutoimikuntien työtä hoitamalla niiden puolesta yhteisesti soveltuvin osin työsuojelun valvonta-asetuksen mukaan työsuojelutoimikunnalle kuuluvia tehtäviä, jotka ovat yhteisiä eivätkä vaadi kokoontumista työpaikalla. Työsuojelun keskustoimikunnassa käsitellään sen toimialueen osalta työterveyshuoltolain 4 §:n tarkoittamat asiat ja sairausvakuutuslain 29 a §:n 2 momentin tarkoittama lausunto työterveyshuollon aiheuttamien kustannusten korvaushakemuksesta. Edelleen työsuojelun keskustoimikunnan tehtävänä on:

1. laatia itselleen toiminnassaan noudatettavaksi vuosittain toimintasuunnitelma,

2. laatia toimintaansa varten toimialueensa puitteissa työsuojelutoiminnan yleistä järjestelyä koskevat tarpeelliset suunnitelmat,

3. käsitellä päihteiden liikakäyttöön liittyvää tiedottamis- ja valistusaineiston jakamista sekä päihteiden liikakäyttäjien hoitoonohjaamisen käytännölliseen toteuttamiseen liittyviä kysymyksiä,

4. käsitellä työsuojeluun vaikuttavia työpaikan muutos- ja uudistus- sekä tapaturmien ja terveysvaarojen ehkäisysuunnitelmia kustannusarvioineen, antaa näistä lausuntoja työnantajalle sekä seurata suunnitelmien toteutumista,

5. tehdä esityksiä toimialueensa puitteissa työsuojeluolosuhteita koskevien tutkimuksien suunnittelusta sekä seurata niiden toteutumista,

6. selvittää vuosittain toimialueensa puitteissa työsuojelua koskevan yhteistyökoulutuksen tarve ja laatia suunnitelma koulutussuunnitelman ja talousarvion valmistamista varten sekä toimeenpanna tätä koulutusta omaa toimialuettaan varten hyväksytyn koulutussuunnitelman ja talousarvion puitteissa ottaen huomioon mitä osapuolten kesken on työsuojelun yhteiskoulutuksen järjestämisestä koulutussopimuksessa erikseen sovittu.

-----------------------------------------------

15 §

Työsuojelutoimikunnan ja työsuojelun keskustoimikunnan kokoukset

Työsuojelutoimikunta kokoontuu tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran neljännesvuodessa.

Puheenjohtajan tai hänen ollessaan estyneenä varapuheenjohtajan tehtävänä on kutsua toimikunta kokoukseen. Lisäksi toimikunta on kutsuttava kokoon, jos työsuojelupäällikkö tai työsuojeluvaltuutettu tahi vähintään neljännes työsuojelutoimikunnan jäsenistä sitä ilmoittamaansa asiaa varten pyytää.

Keskustoimikunta kokoontuu kerran neljännesvuodessa. Tämän lisäksi puheenjohtaja tai hänen ollessa estyneenä varapuheenjohtaja voi kutsua sen ylimääräiseen kokoukseen, mikäli kaksi 9 §:n 1 momentin tarkoittamasta osapuolesta on tällaista ennalta ilmoittamaansa asiaa varten esittänyt.

-----------------------------------------------

Suomen Rakennusteollisuusliiton, Rakennustyöläisten Liiton ja Rakennusmestarien Ammattiliitto RAL r.y:n välillä 30.5.1986 tehdyssä sopimuksessa työsuojelutyöstä rakennustyöpaikoilla on muun ohessa samansisältöiset määräykset kuin mitä edelle on jäljennetty, minkä lisäksi sopimukseen on tehty muun muassa seuraavat muutokset:

-----------------------------------------------

3 §

Yhteistoimintaelimet

-----------------------------------------------

Keskustoimikunnan työntekijäjäseniä ovat työntekijöitä edustava työsuojelun yhteisasiamies ja hänen varamiehensä, jotka valitaan siten kuin jäljempänä 9 §:ssä määrätään.

Toimihenkilöillä on oikeus valita keskuudestaan työsuojelun yhteisasiamies ja hänen varamiehensä. Jos keskustoimikuntaan kuuluu neljä jäsentä on toimihenkilöiden edustaja työsuojelun yhteisasiamies, jos keskustoimikuntaan kuuluu kahdeksan jäsentä on toimihenkilöiden toisena edustajana työsuojelun yhteisasiamiehen varamies.

Työnantaja nimittää edustajakseen työsuojelupäälliköiden yhteysmiehen.

4 §

Työsuojelupäällikön ja työsuojelupäälliköiden yhteysmiehen tehtävät

-----------------------------------------------

Työsuojelupäälliköiden yhteysmiehen tehtävänä on edustaa työnantajaa työsuojelua koskevassa yhteistoiminnassa eri työpaikkoja yhteisesti koskevissa asioissa.

-----------------------------------------------

9 a §

Työsuojelun keskustoimikunnan tehtävät

Työsuojelun keskustoimikunta täydentää työpaikkojen työsuojelutoimikuntien työtä hoitamalla niiden puolesta yhteisesti soveltuvin osin työsuojelun valvonta-asetuksen 29 §:n mukaan työsuojelutoimikunnalle kuuluvia tehtäviä, jotka ovat yhteisiä eivätkä vaadi kokoontumista työpaikalla. Työsuojelun keskustoimikunnassa käsitellään sen toimialueen osalta työterveyshuoltolain 4 §:n tarkoittamat asiat ja sairausvakuutuslain 29 a §:n 2 momentin tarkoittama lausunto työterveyshuollon aiheuttamien kustannusten korvaushakemuksesta. Edelleen työsuojelun keskustoimikunnan tehtävänä on:

1. laatia itselleen toiminnassaan noudatettavaksi vuosittain toimintasuunnitelma. Toimintasuunnitelma käsitellään viimeistään toimintavuoden 1. neljänneksen aikana pidettävässä 15 §:n tarkoittamassa kokouksessa.

2. laatia toimintaansa varten toimialueensa puitteissa työsuojelutoiminnan yleistä järjestelyä koskevat tarpeelliset suunnitelmat,

3. käsitellä yhteistyössä työterveyshenkilöstön kanssa päihteiden liikakäyttöön liittyvää tiedottamis- ja valistusaineiston jakamista sekä päihteiden liikakäyttäjien hoitoonohjaamisen käytännölliseen toteuttamiseen liittyviä kysymyksiä,

5. seurata työnopastusta työn turvallisuuden ja terveellisyyden kannalta sekä tehdä sitä koskevia esityksiä työnantajalle,

6. tehdä esityksiä toimialueensa puitteissa työsuojeluolosuhteita koskevien tutkimuksien suunnittelusta sekä seurata niiden toteutumista,

7. huolehtia työsuojelua koskevaan työnantajan ja työntekijäin väliseen yhteistoimintaan liittyvästä tiedottamisesta.

8. selvittää vuosittain toimialueensa puitteissa työsuojelua koskevan yhteistyökoulutuksen tarve ja laatia suunnitelma koulutussuunnitelman ja talousarvion valmistamista varten sekä toimeenpanna tätä koulutusta omaa toimialuettaan varten hyväksytyn koulutussuunnitelman ja talousarvion puitteissa ottaen huomioon mitä osapuolten kesken on työsuojelun yhteiskoulutuksen järjestämisestä koulutussopimuksessa erikseen sovittu.

-----------------------------------------------

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on Suomen Rakennusteollisuusliittoa ja Kerrostyö Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että työsuojelutyötä rakennustyöpaikoilla koskevan sopimuksen, jäljempänä työsuojelusopimuksen, 15 §:n mukaan työsuojelun keskustoimikunnan oli kokoonnuttava vähintään kerran neljännesvuodessa. Kerrostyö Oy:ssä työsuojelun keskustoimikunnassa työntekijöitä edustava työsuojelun yhteisasiamies oli vuoden 1986 aikana useita kertoja esittänyt työnantajan edustajalle vaatimuksen keskustoimikunnan koolle kutsumisesta. Keskustoimikunta oli kokoontunut kuitenkin ensimmäisen kerran vasta 24.11.1986.

Kerrostyö Oy:ssä 11.9.1986 pidetyssä yhteistoiminnan edistämistä rakennusalan yrityksissä koskevan sopimuksen mukaisessa neuvottelukunnan kokouksessa oli kokouksen erääksi kohdaksi kirjattu, että työnantajan nimeltä mainittu edustaja varmisti työsuojelun keskustoimikunnan kokoontumisen lähiaikoina.

Rakennustyöläisten Liiton Keski-Suomen Aluejärjestö r.y:n toimitsija oli 14.11.1986 lähettänyt Kerrostyö Oy:lle kirjeen, jossa oli todettu, ettei työsuojelun keskustoimikunta ollut kokoontunut vuonna 1986 työsuojelusopimuksen 15 §:n mukaisesti. Kirjeessä oli todettu työnantajan syyllistyneen työehtosopimuksen rikkomiseen ja ilmoitettu, että asia saatetaan Rakennustyöläisten Liiton tiedoksi mahdollisia toimenpiteitä varten. Mainittu toimitsija oli 18.11.1986 lähettänyt Kerrostyö Oy:n työehtosopimuksen rikkomisesta tiedon Suomen Rakennusteollisuusliitolle ja sen Sisä-Suomen Piirille.

Kerrostyö Oy:ssä työsuojelun keskustoimikunta oli kokoontunut 24.11. ja 11.12.1986. Vuonna 1986 Kerrostyö Oy:ssä oli laiminlyöty työsuojelusopimuksen 9 a §:n 4-7 kohdissa mainitut työsuojelun keskustoimikunnalle kuuluvat tehtävät, koska toimikuntaa ei ollut kutsuttu koolle ennen kuin marraskuussa 1986. Työsuojelun keskustoimikunnan toimintasuunnitelma vuodelle 1987 ja työterveyshuollon toimintasuunnitelma ajalle 1.7.1986 - 30.6.1987 oli hyväksytty kokouksessa 11.12.1986. Toimintasuunnitelmat olivat olleet hyvin ylimalkaisia ja toimenpiteiden yksityiskohtaiset perustelut ja toteuttamisaikataulu olivat puuttuneet.

Kun työsuojelun keskustoimikunta Kerrostyö Oy:ssä oli kokoontunut ensimmäisen kerran vasta vuoden 1986 viimeisen neljänneksen aikana, oli selvää, etteivät työsuojelusopimuksen 9 a §:n mukaan keskustoimikunnalle kuuluvat tehtävät olleet tulleet hoidetuiksi. Kerrostyö Oy oli siten menettelyllään tahallaan rikkonut työsuojelusopimusta jättäessään työsuojelun keskustoimikunnan kokoukset koolle kutsumatta ja siten myös toimikunnalle kuuluvat tehtävät hoitamatta kolmen vuosineljänneksen ajan.

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja sen Sisä-Suomen Piiri eivät Rakennustyöläisten Liiton Keski-Suomen Aluejärjestön toimitsijan 18.11.1986 lähettämistä kirjeistä huolimatta olleet ryhtyneet minkäänlaisiin toimenpiteisiin saadakseen Kerrostyö Oy:n noudattamaan työsuojelusopimusta. Työnantajaliitto ja piiriyhdistys olivat siten laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. Rakennustyöläisten Liiton työsuojelusihteeri oli vielä 24.6.1987 ilmoittanut työnantajaliitolle, että Kerrostyö Oy rikkoi työsuojelusopimuksen 15 §:ää.

Liittojen välillä asiasta oli neuvoteltu 20.8. ja 14.10.1987 sekä 30.3.1988. Liittojen välisessä neuvottelussa asia oli jäänyt erimieliseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Kerrostyö Oy:n menetelleen työsuojelusopimuksen vastaisesti sen laiminlyödessä kutsua koolle työsuojelun keskustoimikunnan vähintään kerran neljännesvuodessa vuoden 1986 kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen aikana ja samalla laiminlyödessä työsuojelun keskustoimikunnalle työsuojelusopimuksen 9 a §:n mukaan kuuluvia tehtäviä. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Kerrostyö Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Sisä-Suomen Piirin tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Kerrostyö Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että työsuojelusopimuksen 15 §:n määräys, jonka mukaan keskustoimikunta kokoontui kerran neljännesvuodessa, ei ollut sellainen työnantajaa velvoittava työehtosopimusmääräys, jonka rikkomiseen työnantaja voisi syyllistyä. Työehtosopimukseen sisältyvät määräykset ollakseen työnantajia sitovia normimääräyksiä olivat joko työnormeja tai työolonormeja. Edelliset velvoittivat työnantajaa suhteessa yksittäiseen työntekijään ja jälkimmäiset suhteessa työntekijöihin yleensä. Olennaista kummankin osalta oli, että määräys sisälsi työnantajaan kohdistuvan velvoitteen. Työsuojelusopimuksen 15 § ei sisältänyt tällaista velvoitetta. Kysymyksessä oleva määräys oli niin sanottu velvoitemääräys, jolla työehtosopimukseen osalliset liitot olivat keskinäisessä oikeussuhteessaan sitoutuneet vaikuttamaan siihen, että työehtosopimukseen sidotut työnantajat ja työntekijät noudattaisivat kysymyksessä olevaa määräystä vapaaehtoisesti.

Työsuojelun keskustoimikunta oli itsenäinen työsuojelun yhteistoimintaelin. Vastaavanlaisia olivat työsuojeluvaltuutettu, työsuojelun yhteisasiamies, työsuojelupäällikkö, työsuojelupäälliköiden yhteysmies, työsuojeluasiamies ja työsuojelutoimikunta. Työnantaja ei ollut vastuussa työsuojelun keskustoimikunnan kokoontumisista eikä työsuojeluyhteistyön laadusta yleensäkään. Työsuojelun keskustoimikunta vastasi itse omasta toiminnastaan. Työsuojelun keskustoimikunnan kokouksen kutsui koolle sen puheenjohtaja työsuojelusopimuksessa määrätyin tavoin. Mikäli kanne hyväksyttäisiin, merkitsisi se sitä, että työnantaja olisi vastuussa muun muassa siitä, että työsuojeluvaltuutettu menetteli työsuojelusopimuksen mukaisesti.

Vaikka työsuojelupäällikkö edusti työnantajaa työsuojeluyhteistyössä, työnantaja ei voinut olla suoraan vastuussa hänenkään toiminnastaan. Työnantaja saattoi painostaa edustajaansa toimimaan tietyllä tavalla ja jopa siirtää työsuojelupäällikön tehtävät toiselle henkilölle. Työnantaja ei kuitenkaan voinut ohittaa työsuojeluorganisaatiota kutsumalla työsuojelun eri elimiä koolle taikka puuttumalla niiden työskentelyn laatuun muullakaan tavoin. Työsuojelusopimuksessa ei ollut tällaiseen menettelyyn oikeuttavaa eikä velvoittavaa määräystä. Tätä käsitystä yhteistoimintaa koskevien määräysten luonteesta tukivat muun muassa työsuojelun valvonnasta annetun lain säännökset, jossa säännösten rikkomisesta ei ollut säädetty rangaistusta.

Keskustoimikunta oli Kerrostyö Oy:ssä vuonna 1986 kokoontunut ensimmäisen kerran vasta 24.11.1986. Työsuojelun yhteisasiamies ei ollut esittänyt nimenomaisia vaatimuksia työsuojelun keskustoimikunnan koolle kutsumiseksi. Työntekijäpuoli oli suhtautunut itsekin työsuojelun keskustoimikunnan kokoustoimintaan passiivisesti. Kokoontumattomuuteen oli ollut eräänä syynä se, että keskustoimikunta oli ollut työntekijäjäsentensä osalta vajaalukuinen. Yhden varsinaisen työntekijäjäsenen ja yhden varajäsenen työsuhde oli päättynyt melko pian heidän keskustoimikuntaan valitsemisensa jälkeen ja työnantajan edustaja oli jäänyt odottamaan täydennysvaalin toimittamista. Työntekijät olivat nimenneet uuden edustajan keskustoimikuntaan vasta myöhään syksyllä.

Työsuojelusopimuksessa ei ollut asetettu työnantajalle velvollisuutta hoitaa työsuojelun keskustoimikunnalle työsuojelusopimuksen mukaan kuuluvia tehtäviä. Sopimuksessa ei ollut asetettu työsuojelun keskustoimikunnan ja työterveyshuollon toimintasuunnitelmille laatuvaatimuksia. Työsuojelusopimus ei myöskään velvoittanut työnantajaa itse laatimaan parempia suunnitelmia. Kerrostyö Oy:ssä edellä mainitut suunnitelmat olivat olleet muissa rakennusalan yrityksissä laadittuihin vastaaviin suunnitelmiin verrattuina vähintään keskitasoa. Vaikka työsuojelun keskustoimikunta olisi kokoontunut sopimuksen mukaisesti neljä kertaa vuoden 1986 aikana, eivät työsuojelusopimuksen 9 a §:n 4-7 kohdat välttämättä olisi aiheuttaneet lisätoimenpiteitä. Kerrostyö Oy:ssä oli joka vuodelle laadittu etukäteen toimintasuunnitelma. Myös vuodelle 1986 laaditun toimintasuunnitelman oli todettu toteutuneen. Jokaisella työmaalla oli lisäksi ollut työsuojelun keskustoimikunnan kokoontumattomuudesta huolimatta toimiva työsuojeluorganisaatio.

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja sen Sisä-Suomen Piiri eivät olleet laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan asiassa. Vasta Rakennustyöläisten Liiton Keski-Suomen Aluejärjestön lähettämällä 18.11.1986 päivätyllä kirjeellä ne olivat saaneet tiedon siitä, että työsuojelun keskustoimikunta ei Kerrostyö Oy:ssä ollut kokoontunut työsuojelusopimuksen edellyttämin tavoin. Kun kirje oli tullut työnantajaliitolle ja sen piiriyhdistykselle, oli keskustoimikunta jo kutsuttu 24.11.1986 pidettyyn kokoukseen. Tämän jälkeen keskustoimikunnan kokoukset oli pidetty työsuojelusopimuksen mukaisesti.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Kerrostyö Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

LISÄKANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on Suomen Rakennusteollisuusliittoa ja Kerrostyö Oy:tä vastaan ajamassaan lisäkanteessa lausunut, että työsuojelusopimuksen 3 ja 4 §:n mukaan työsuojelun yhteistyötoiminnasta vastasi työnantajan nimeämä työsuojelupäällikkö, joka edusti työnantajaa ja huolehti työsuojelun valvonnasta annetun lain ja asetuksen mukaan hänelle kuuluvista tehtävistä. Mikäli yrityksellä oli säännöllisesti ainakin kaksi työpaikkaa, työpaikalla saattoi lisäksi olla työsuojelun keskustoimikunta ja työnantajan siihen nimittämä työsuojelupäälliköiden yhteysmies.

Koska työsuojelusopimuksessa oli viitattu työsuojelun valvonnasta annettuun lakiin ja asetukseen, olivat lainsäännökset tulleet osaksi työsuojelusopimusta. Työsuojelun valvonnasta annetun lain 9 §:n mukaan työnantajan oli nimitettävä työsuojelun yhteistoiminnasta vastaava työsuojelupäällikkö, jonka tehtäviin työsuojelun valvonnasta annetun asetuksen 17 §:n 4 kohdan mukaan kuului työnantajan edustajana ryhtyä toimenpiteisiin työsuojelun yhteistoiminnan järjestämiseksi ja kehittämiseksi työpaikalla. Työsuojelupäällikköiden yhteysmiehen tehtävänä oli niin ikään edustaa työnantajaa työsuojelua koskevissa eri työpaikkoja koskevissa asioissa.

Kerrostyö Oy:ssä ei työsuojelun keskustoimikunta ollut kokoontunut kertaakaan kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen aikana vuonna 1986. Työsuojelupäällikön ja työsuojelupäälliköiden yhteysmiehen olisi tullut työsuojelun valvonnasta annetun asetuksen 17 §:n mukaan ryhtyä toimenpiteisiin keskustoimikunnan koolle kutsumiseksi. Kerrostyö Oy:n edustajina työsuojelupäällikkö ja työsuojelupäälliköiden yhteysmies eivät olleet kuitenkaan ryhtyneet asiassa minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Työntekijöiden edustajana työsuojelun yhteisasiamies oli useaan otteeseen vaatinut työsuojelun keskustoimikunnan koolle kutsumista, mutta keskustoimikuntaa ei ollut kutsuttu koolle ennen kuin 24.11.1986. Työnantaja oli vastuussa edustajiensa laiminlyönnistä. Koolle kutsumisen laiminlyönnistä oli ollut seurauksena myös se, että työsuojelusopimuksen 9 a §:n mukaiset työsuojelun keskustoimikunnalle kuuluvat tehtävät olivat jääneet hoitamatta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Kerrostyö Oy:n menetelleen työsuojelusopimuksen vastaisesti, koska sen edustajat ovat laiminlyöneet ryhtyä toimenpiteisiin työsuojelun yhteistoiminnan järjestämiseksi ja työsuojelun keskustoimikunnan kokousten koolle kutsumiseksi vuoden 1986 kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen aikana. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on uudistanut aikaisemman vaatimuksensa Kerrostyö Oy:n ja Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Sisä-Suomen Piirin tuomitsemisesta hyvityssakkoon.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Kerrostyö Oy ovat vielä lausuneet, että työsuojelun keskustoimikuntaa ei valittu työpaikalle vaan yrityksen pää- tai kiinteään sivutoimipaikkaan. Rakennusalan työsuojelusopimuksen 2 §:ssä oli työpaikaksi määritelty talonrakennustoiminnassa rakennustyömaa. Työsuojelun valvonnasta annettu laki ja asetus tunsivat ainoastaan työpaikkakohtaisen työsuojeluyhteistyön ja sen elimet eli työsuojelupäällikön, työsuojeluvaltuutetun ja työsuojelutoimikunnan. Rakennusalan työsuojelusopimuksen 4 §:ssä oli työsuojelupäälliköiden tehtävien osalta viitattu työsuojelun valvonnasta annettuun lakiin ja asetukseen. Työpaikkatason työsuojeluyhteistyön järjestämisessä Kerrostyö Oy:ssä ei ollut edes väitetty olleen puutteita.

Työsuojelun keskustoimikunta, työsuojelun yhteisasiamies ja työsuojelupäälliköiden yhteysmies olivat rakennusalan työsuojelusopimuksella perustettuja työsuojelun yhteistoimintaelimiä. Niiden tehtävät oli sopimuksessa määritelty ilman sellaisia viittauksia, joiden nojalla lainsäännösten voitaisiin katsoa tulleen joiltain osin työehtosopimuksen osaksi. Laki ei edes tuntenut tällaisia työpaikan yläpuolella yrityksessä toimivia työsuojelun yhteistoimintaelimiä. Täysin perusteeton oli sellainen näkemys, että työsuojelun valvonnasta annetun asetuksen 17 § velvoittaisi jonkin työmaan työsuojelupäällikön taikka yrityksen työsuojelupäälliköiden yhteysmiehen ryhtymään toimenpiteisiin työsuojelun keskustoimikunnan koolle kutsumiseksi. Mainitussa asetuksen kohdassa puhuttiin ainoastaan työsuojelupäällikön velvollisuuksista työpaikalla.

Kerrostyö Oy ei ollut syyllistynyt minkään työehtosopimusmääräyksen rikkomiseen. Työpaikkojen työsuojeluyhteistyössä ei ollut ollut puutteita. Työsuojelun keskustoimikunnan toiminnassa niitä oli ollut. Työsuojelusopimuksessa ei työnantajaa ollut asetettu vastuuseen työsuojelun keskustoimikunnan koolle kutsumisesta taikka sille kuuluvien tehtävien hoitamisesta.

Rakennusalan työsuojelusopimuksen mukaisessa työsuojelun keskustoimikunnassa samoin kuin työsuojelutoimikunnassakin työsuojelun valvonnasta annetun asetuksen mukaan työnantajan edustajia oli ainoastaan neljännes kaikista jäsenistä. Työsuojelutoimikunta valitsi keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Toimikunta kokoontui puheenjohtajan kutsusta. Äänestystilanteessa toimikunta voi tehdä työnantajan kannan vastaisen päätöksen, jolla laiminlyötiin toimikunnalle työsuojelusopimuksen mukaan kuuluvia tehtäviä. Tällaisesta laiminlyönnistä ei työnantajaa voitu saattaa vastuuseen.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että työsuojelusopimuksen määräykset olivat luonteeltaan työolonormeja, joiden oikeusvaikutukset olivat työehtosopimukseen sidotun työnantajan ja työehtosopimukseen sidotun työntekijöiden yhdistyksen välillä. Näiden määräysten perusteella velvollisuuksia voi syntyä vain työehtosopimukseen sidotulle työnantajalle, mutta ei yksittäiselle työntekijälle. Työolonormien perusteella voi vaatimuksia esittää työehtosopimukseen sidottu työntekijöiden yhdistys, jollainen Rakennustyöläisten Liitto oli.

Vastaajat olivat lähteneet siitä, että koska työsuojelun valvonnasta annetun asetuksen 17 §:ssä puhuttiin vain työsuojelupäällikön velvollisuuksista työpaikalla, ei työnantajalle voinut rakennusalan työsuojelusopimuksen nojalla syntyä velvollisuutta yrityksen työsuojelun keskustoimikunnan koolle kutsumiseksi. Vastaajat olivat myös lähteneet siitä, että rakennusalan työsuojelusopimuksessa oli tarkoituksellisesti luotu vapaaehtoisuuteen perustuva työsuojelun keskustoimikuntaorganisaatio ja että liitot olisivat sitoutuneet vain suosittelemaan sopimuksen määräysten noudattamista. Nämä esitetyt sopimuksen tulkinnat eivät olleet oikeita.

Työsuojelusopimuksen 3 §:n 3 kohdassa oli sovittu siitä, että jos yrityksen pää- tai kiinteän sivutoimipaikan hallintoalueella oli työpaikkoja säännöllisesti enintään neljä mutta kuitenkin vähintään kaksi, työpaikkakohtaisten työsuojelutoimikuntien perustaminen ei ollut tarpeen. Mikäli vastaajien esittämät näkemykset katsottaisiin oikeiksi, saattaisi työsuojelusopimuksen soveltaminen johtaa siihen, että yhdessä yli 20 työntekijän työpaikassa olisi oltava lakisääteinen työsuojelutoimikunta, kahden-neljän työpaikan hallintoalueella työsuojelun yhteistoiminta olisi työnantajan hyvän tahdon varassa ja yli neljän työpaikan hallintoalueella työsuojelun yhteistoiminta olisi lakisääteisesti ja velvoittavasti järjestetty.

Rakennustyöläisten Liitto ei missään vaiheessa ollut tarkoittanut solmia sellaista työehtosopimusta, jonka mukaan olisi mahdollista, että työnantajalta poistuisi velvollisuus työsuojelun yhteistoiminnan järjestämiseen eli että jo laissa säädetty vähimmäisvelvoite poistettaisiin työnantajalta. Työehtosopimukseen osalliset eivät olleet tällaista tarkoittaneet. Mikäli työnantajaliitolla oli työehtosopimusta solmittaessa ollut tällainen tarkoitus, oli työnantajaliitolla, joka ei tätä tarkoitusta ollut tuonut työehtosopimusneuvotteluissa esille, riski siitä, että työehtosopimuksen määräystä tulkittaisiin epäselvässä tapauksessa työnantajaliiton vahingoksi. Työehtosopimusta oli sovellettava siten, että sen määräyksillä oli järkevä sisältö. Ainoa järkevä tapa tulkita rakennusalan työsuojelusopimusta työsuojelun keskustoimikuntien osalta oli se, että kun työsuojelun keskustoimikunta oli perustettu, olivat työsuojelusopimuksen keskustoimikuntaa koskevat määräykset myös työnantajaa velvoittavia sopimusnormeja.

Työsuojelusopimuksen 4 §:n viimeisessä momentissa oli todettu, että työsuojelupäälliköiden yhteysmiehen tehtävänä oli edustaa työnantajaa työsuojelua koskevassa yhteistoiminnassa. Vaikka työsuojelupäällikköiden yhteysmiehen tehtäviä ei ollut sopimuksessa tarkemmin määritelty, olivat sopimukseen osalliset olleet yhtä mieltä siitä, että työsuojelupäälliköiden yhteysmiehen velvollisuudet työsuojelua koskevassa yhteistoiminnassa eri työpaikkoja yhteisesti koskevissa asioissa olivat soveltuvilta osiltaan samat kuin työsuojelupäällikön velvollisuudet työpaikalla. Jos yhteysmies työnantajan edustajana laiminlöi tehtävänsä, syyllistyi työnantaja työehtosopimuksen rikkomiseen.

Koska työsuojelun keskustoimikunta oli työntekijöiden ja työnantajan yhteistyöelin, ei vastuuta työskentelystä voitu asettaa yksinomaan työnantajalle. Jos työnantaja kuitenkin esti keskustoimikunnan toiminnan vastoin työntekijöiden tahtoa, täytyi työnantajan myöskin vastata siitä, että keskustoimikunta ei ollut pystynyt suorittamaan niitä tehtäviä, jotka sille työsuojelusopimuksen mukaan kuuluivat.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Jutussa kuultavana ollut Suomen Rakennusteollisuusliiton Sisä-Suomen Piiri on osaltaan yhtynyt vastaajien puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi Kerrostyö Oy:n menetelleen rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan työsuojelutyötä rakennustyöpaikoilla koskevan sopimuksen vastaisesti, koska sen edustajat ovat laiminlyöneet ryhtyä toimenpiteisiin työsuojelun yhteistoiminnan järjestämiseksi ja työsuojelun keskustoimikunnan kokousten koolle kutsumiseksi vuoden 1986 kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen aikana ja vaadittu yhtiön tuomitsemista tämän vuoksi työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Sisä-Suomen Piirin tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Vastaajat ovat katsoneet, että työsuojelutyötä rakennustyöpaikoilla koskevan sopimuksen 15 §:n määräys, jonka mukaan työsuojelun keskustoimikunta kokoontuu kerran neljännesvuodessa, ei ole sellainen työnantajaa velvoittava määräys, jonka rikkomisesta työnantaja voitaisiin tuomita hyvityssakkoon.

Kanteessa on kuitenkin kysymys siitä, onko työnantaja menetellyt asiassa työsuojelutyötä rakennustyöpaikoilla koskevan sopimuksen 4 §:n vastaisesti laiminlyödessään huolehtia työsuojelun yhteistoiminnan järjestämisestä mainitun sopimuksen edellyttämällä tavalla. Työsuojelun yhteistoiminnan järjestämistä työpaikoilla ja yrityksissä koskevat määräykset, joista myös keskustoimikunnan kokouksia koskevien sopimusmääräysten kohdalla on kysymys, ovat sellaisia työehtosopimuslain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja työsuhteeseen muutoin liittyviä määräyksiä, joista työehtosopimuksella voidaan työnantajaa velvoittavasti sopia. Kun ei ole näytetty, että sopimuksessa olisi näiltä osin tarkoitettu rajoittaa työnantajalle työehtosopimuksen sitovuudesta muutoin johtuvia velvollisuuksia, Kerrostyö Oy on ollut velvollinen noudattamaan sopimuksen kyseisiä määräyksiä työehtosopimuslaissa säädetyllä uhalla.

Kerrostyö Oy:ssä on työsuojelun keskustoimikunta kokoontunut vuonna 1986 ensimmäisen kerran 24.11. ja toisen kerran 11.12. Työsuojelun keskustoimikunnan jäseneksi työntekijöiden edustajana valittu työsuojelun yhteisasiamies on työtuomioistuimessa todistajana kuultuna kertonut talven ja kevään 1986 aikana olleensa kaksi kertaa yhteydessä työsuojelun keskustoimikunnassa työnantajaa edustaneeseen työsuojelupäälliköiden yhteysmieheen ja esittäneensä tälle vaatimuksen keskustoimikunnan kokouksen koolle kutsumisesta. Työsuojelupäälliköiden yhteysmies on toiminut työsuojelun keskustoimikunnan puheenjohtajana. Myös keväällä ja syyskuussa 1986 Kerrostyö Oy:ssä pidetyissä yhteistoimintasopimuksen mukaisen neuvottelukunnan kokouksissa työsuojelun yhteisasiamies on tuonut esille sen, että työsuojelun keskustoimikunta ei ole kokoontunut ja vaatinut sen koolle kutsumista.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun työsuojelupäälliköiden yhteysmiehen kertoman mukaan hän ei ole kutsunut koolle työsuojelun keskustoimikuntaa lähinnä omien työkiireidensä vuoksi. Syynä koolle kutsumatta jättämiseen on hänen kertomansa mukaan ollut myös se, että työntekijöiden edustus keskustoimikunnassa on vuoden 1986 aikana jäänyt vajaalukuiseksi. Viimeksi mainittukaan seikka ei kuitenkaan ole työtuomioistuimen mielestä muodostanut pätevää estettä keskustoimikunnan koolle kutsumiselle, vaan se olisi edellyttänyt työsuojelupäälliköiden yhteysmieheltä toimenpiteitä asian saattamiseksi työntekijäpuolen tietoon puutteen korjaamiseksi. Kuitenkin vasta syksyllä 1986 työsuojelupäälliköiden yhteysmies on esittänyt työsuojelun yhteisasiamiehelle, että ennen keskustoimikunnan koolle kutsumista työntekijöiden tulisi saattaa edustuksensa keskustoimikunnassa sopimuksen mukaiseksi. Sen jälkeen kun työntekijät ovat valinneet keskustoimikuntaan omat edustajansa ja työnantaja on nimennyt toisen henkilön työsuojelupäälliköiden yhteysmieheksi, on keskustoimikunnan kokous kutsuttu koolle.

Työsuojelutyötä rakennustyöpaikoilla koskevan sopimuksen 3 §:n mukaan työsuojelutyötä varten rakennustyöpaikalla on työnantajan edustajana työnantajan nimeämä yhteistyötoiminnasta vastaava työsuojelupäällikkö. Sopimuksen 4 §:ssä on työsuojelupäällikön tehtävien osalta todettu, että hän edustaa työnantajaa työsuojelua koskevassa yhteistoiminnassa ja huolehtii työsuojelun valvonnasta annetun lain ja asetuksen mukaan hänelle kuuluvien asioiden toteuttamisesta. Työsuojelun valvonnasta annetun lain 9 §:n mukaan työnantajan on nimettävä lain 2 luvussa tarkoitetusta yhteistoiminnasta vastaava työpaikan työsuojelupäällikkö. Työsuojelun valvonnasta annetun asetuksen 17 §:n mukaan työsuojelupäällikön tulee vastatessaan työnantajan ja työntekijäin välisestä työsuojelua koskevasta yhteistoiminnasta työpaikalla muiden asetuksessa säädettyjen tehtävien ohella ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin valvontalaissa säädetyn työnantajan ja työntekijäin välisen yhteistoiminnan järjestämiseksi ja ylläpitämiseksi työpaikalla.

Työsuojelutyötä rakennustyöpaikoilla koskevan sopimuksen 4 §:ssä on siten lähdetty yhdenmukaisesti lainsäännösten kanssa siitä, että vastuu työsuojeluyhteistoiminnan ylläpitämisestä on työnantajan edustajana toimivalla työsuojelupäälliköllä. Mainitussa sopimuksessa tarkoitettu työsuojelupäällikkö valitaan vain sopimuksessa tarkoitettua rakennustyöpaikkaa varten ja hänellä on vastuu tuon rakennustyöpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta.

Työsuojelupäälliköiden yhteysmies on työnantajan edustaja työsuojelun keskustoimikunnassa, joka työsuojelutyötä rakennustyöpaikoilla koskevan sopimuksen 9 a §:n mukaan täydentää työsuojelutoimikuntien työtä hoitamalla niiden puolesta tehtäviä, jotka ovat yhteisiä eri työpaikoilla. Eräissä tapauksissa työpaikkakohtainen työsuojelutoimikunta voidaan kokonaankin korvata keskustoimikunnalla.

Sopimuksen 4 §:ssä on työsuojelupäälliköiden yhteysmiehen tehtävistä todettu, että hän edustaa työnantajaa työsuojelua koskevassa yhteistoiminnassa eri työpaikkoja yhteisesti koskevissa asioissa.

Selvitystä ei ole esitetty siitä, että työehtosopimusneuvotteluissa olisi ollut tarkemmin esillä työsuojelupäälliköiden yhteysmiehelle kuuluvat tehtävät. Selvitystä ei ole esitetty myöskään siitä, että koko yritystä koskevan työsuojeluyhteistoiminnan osalta työehtosopimukseen osallisten tarkoituksena olisi ollut poiketa siitä periaatteesta, että vastuu työsuojelun yhteistoiminnan ylläpitämisestä on työnantajalla. Vaikka työsuojelupäälliköiden yhteysmiehen tehtäviä ei sopimuksessa ole tarkemmin määritelty, työtuomioistuin katsoo sopimusmääräysten tarkoitusta paremmin vastaavaksi sen tulkinnan, että työsuojelupäälliköiden yhteysmiehen tehtävistä ainakin suhteessa työsuojelun yhteistoiminnan järjestämiseen yritystasolla ja työsuojelun keskustoimikuntaan ovat soveltuvin osin voimassa samat määräykset, jotka vastaavissa suhteissa koskevat työpaikalla työnantajan edustajana toimivaa työsuojelupäällikköä.

Työnantaja vastaa siten työsuojelun yhteistoiminnan järjestämisestä ja ylläpitämisestä myös yritystasolla, milloin yrityskohtainen työsuojeluorganisaatio on asetettu. Kerrostyö Oy:n työsuojelupäälliköiden yhteysmiehen olisi siten tullut työnantajan edustajana huolehtia siitä, että työsuojelun yhteistoimintaa ylläpidetään työsuojelutyötä rakennustyöpaikoilla koskevan sopimuksen edellyttämin tavoin ja työsuojelun keskustoimikunta kokoontuu sopimuksen mukaisesti. Kerrostyö Oy vastaa edustajansa työsuojelupäälliköiden yhteysmiehen laiminlyönnistä tässä suhteessa. Kerrostyö Oy ei kuitenkaan ole tämän lisäksi erikseen vastuussa siitä, että mainitun laiminlyönnin johdosta työsuojelun keskustoimikunnalle sopimuksen mukaan kuuluvia tehtäviä on mahdollisesti jäänyt hoitamatta.

Kun työsuojelupäälliköiden yhteysmiehen tehtäviä koskevat työehtosopimusmääräykset ovat kuitenkin tulkinnanvaraiset, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Kerrostyö Oy olisi edellä mainitun edustajansa menettelyn johdosta tietensä rikkonut työehtosopimusta.

Rakennustyöläisten Keski-Suomen Aluejärjestö on lähettänyt Suomen Rakennusteollisuusliitolle ja sen SisäSuomen Piirille 18.11.1986 päivätyn kirjeen, jossa työnantajaliittoa ja sen piiriä on vaadittu ryhtymään toimenpiteisiin Kerrostyö Oy:n työsuojelutyötä rakennustyöpaikoilla koskevan sopimuksen vastaisen menettelyn korjaamiseksi. Tätä ennen ei työnantajaliitolla ja sen piiriyhdistyksellä ole näytetty olleen tietoa siitä, että työsuojelun keskustoimikunta ei ole kokoontunut Kerrostyö Oy:ssä sopimuksen edellyttämällä tavalla. Kun keskustoimikunta on jo kutsuttu koolle siinä vaiheessa, kun työnantajaliitto ja sen piiri ovat saaneet tiedon edellä tarkoitetussa kirjeessä mainitusta työnantajan rikkomuksesta, ja kun keskustoimikunta tämän jälkeen on kokoontunut sopimuksen mukaisesti, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Suomen Rakennusteollisuusliitto tai sen Sisä-Suomen Piiri olisivat asiassa syyllistyneet valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa Kerrostyö Oy:n menetelleen työsuojelutyötä rakennustyöpaikoilla koskevan sopimuksen vastaisesti, koska sen edustaja on laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin työsuojelun yhteistoiminnan ylläpitämiseksi ja työsuojelun keskustoimikunnan kokousten koolle kutsumiseksi vuoden 1986 kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen aikana.

Kanne enemmälti hylätään.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Tiitinen, K. Rautiainen, Kontio, Kuivanen ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.