2.2.1987

Kanteen perustelut

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on lausunut, että Kone ja Rakennustekninen Sähkö Oy oli teettänyt työntekijöillään Urpo Koskella, Seppo Sihvosella, Seppo Honkalalla, Erkki Pessillä, Matti Keinäsellä, Jari Munnella, Raimo Karhulla, Juha Niemisellä, Jouni Ohtosella, Mauri Rosendahlilla ja Markku Rosendahlilla 30.9. 22.12.1985 sähköasennustöitä Helsingissä Kansakoulukuja 1:ssä sijaitsevalla uudisrakennustyömaalla. Työntekijöiden työhönottopaikka oli ollut Hyvinkää. Heidän päivittäinen työaikansa oli ollut kello 7 16.

Työnantajan ja työntekijöiden välille oli syntynyt erimielisyyttä työmatkaan käytetystä ajasta. Osapuolet olivat yhtä mieltä siitä, että junamatka Hyvinkäältä Helsinkiin kesti 49 minuuttia ja että kävelymatka Helsingin rautatieaseman ja työmaan välillä kesti 9 minuuttia. Junan, joka lähti Helsingistä kello 16.10, ajoaika Hyvinkäälle oli 49 minuuttia, mutta Helsingistä kello 16.15 lähtevän junan ajoaika oli 59 minuuttia. Työntekijät olivat kotiinpaluumatkallaan käyttäneet kello 16.15 lähtenyttä junaa. Tämä oli johtunut siitä, että työntekijöille ei ollut ollut mahdollista ehtiä aikaisemmin lähtevään junaan peseytymisen ja vaatteiden vaihdon vuoksi.

Koska matka-aika oli ollut työntekijöiden käyttämien junien kulkuajan mukaan aamulla ja illalla yhteensä 126 minuuttia ja siis yli kaksi tuntia, työntekijät olivat vaatineet työnantajaa maksamaan kahden tunnin matka-ajan korvauksen päivää kohti. Tähän työnantaja ei ollut suostunut, vaan oli maksanut yhden tunnin kultakin päivältä. Asiasta oli käyty paikallinen neuvottelu 8.11.1985 ja liittojen välinen neuvottelu 21.1.1986, mutta sovintoon ei ollut päästy.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kone- ja Rakennustekninen Sähkö Oy on rikkonut työehtosopimuksen määräystä jättämällä maksamatta työntekijöille työehtosopimuksen mukaan kuuluvan matka-ajan korvauksen täysimääräisenä, sekä velvoittamaan yhtiön suorittamaan maksamatta jääneenä matka-ajan korvauksena Koskelle 607,20 markkaa, Sihvoselle 79,20 markkaa, Honkalalle 660 markkaa, Pessille 607,20 markkaa, Keinäselle 237,60 markkaa, Munnelle 475,20 markkaa, Karhulle 158,40 markkaa, Niemiselle 1 425,60 markkaa, Ohtoselle 1 058,40 markkaa, Mauri Rosendahlille 95,40 markkaa ja Markku Rosendahlille 1 175,55 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.12.1985 lukien. Lisäksi Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut yhtiön tuomitsemista työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Sähkötyönantajain Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Sähkötyönantajain Liitto sekä Kone- ja Rakennustekninen Sähkö Oy ovat vastineenaan lausuneet, että yhtiön kanteessa tarkoitetut työntekijät olivat työskennelleet Hyvinkää työhönottopaikkanaan Helsingissä Kansakoulukatu 1:ssä sijainneella uudisrakennustyömaalla urakkatyössä. Osapuolet olivat olleet asiaa liittojen välillä käsiteltäessä yhtä mieltä siitä, että junamatka Hyvinkäältä Helsinkiin oli kestänyt 49 minuuttia ja kävelymatka Helsingin rautatieaseman ja työmaan välillä oli kestänyt noin 9 minuuttia. Samoin yksimielisiä oli oltu siitä, että Helsingistä Hyvinkäälle kello 16.10 lähtevän junan ajoaika oli ollut 49 minuuttia. Työntekijöiden säännöllinen päivittäinen työaika oli päättynyt kello 16.

Työehtosopimuksen 9 §:n B. 3. 14 kohdan mukaisesti työsuoritusten edellyttämä liikkuminen työmaa-alueella, mikäli asianomaista työtä koskevassa työmaasopimuksessa ei toisin ollut sovittu, sekä työntekijäin henkilökohtaisiin tarpeisiinsa käyttämä aika kuuluivat urakan sisältöön ja siis urakkahintaan. Vakiintunut käytäntö urakkatyötä tehtäessä olikin alan yrityksissä ollut, että työntekijät olivat urakkatyötä säännöllisen työaikansa puitteissa tehdessään suorittaneet peseytymisen ja vaatteiden vaihdon säännöllisenä työaikanaan ja olivat olleet valmiita poistumaan työmaalta kello 16. Työnantaja ei ollut voinut edes vaatia työntekijöitä suorittamaan vaatteiden vaihtoa ja peseytymistä säännöllisen työajan ulkopuolella. Jos näin olisi vaadittu, olisi saatettu joutua maksamaan ylityökorvauksia. Työntekijän halutessa tehdä varsinaista työtään säännöllisen työajan päättymiseen asti, hänellä oli ollut tähän mahdollisuus ja peseytyminen ja vaatteiden vaihto oli jäänyt omalla ajalla tehtäväksi.

Kanne oli aiheeton. Yhtiö oli menetellyt asiassa vakiintuneen alakohtaisen työehtosopimuksen edellyttämän käytännön mukaisesti eikä ollut syyllistynyt työehtosopimuksen rikkomiseen. Myöskään työnantajaliitto ei ollut syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Sähkötyönantajain Liitto sekä Kone- ja Rakennustekninen Sähkö Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Kone- ja Rakennustekninen Sähkö Oy:n kanteessa tarkoitetut työntekijät, joiden työhönottopaikka on ollut Hyvinkää, ovat suorittaneet sähköasennustöitä urakkatyönä 30.9. - 22.12.1985 Helsingissä Kansakoulukuja 1:ssä sijainneella uudisrakennustyömaalla. Työntekijöiden työaika on ollut kello 7 - 16. Työnantaja on maksanut Hyvinkään ja työmaan välisten päivittäisten työmatkojen, joihin on työnantajan mukaan kulunut aikaa 1 tunti 55 minuuttia, perusteella työehtosopimuksen 13 §:n B. c) kohdan mukaisesti yhden tunnin matka-ajan korvauksen työpäivältä. Työntekijät ovat vaatineet työmatkaan käytetyn ajan 2 tunnin 6 minuutin perusteella työnantajaa maksamaan mainitun määräyksen nojalla 2 tunnin matka-ajan korvauksen päivää kohti.

Työmatkoihin aamulla ja illalla yhteensä käytetty aika on ollut 2 tuntia 6 minuuttia, mikäli työntekijät ovat peseytyneet ja vaihtaneet vaatteensa vasta työajan päätyttyä kello 16, ja 1 tunti 55 minuuttia, mikäli mainitut toiminnot ovat tapahtuneet työaikana ennen kello 16:ta.

Yhtiön työmaalla toiminut työnjohtaja on todistajana kuulusteltaessa kertonut, että työntekijät olivat tällä työmaalla peseytyneet ja pukeutuneet työaikana ennen kello 16:ta ja lähteneet työmaalta pois tasan kello 16, mikä oli ollut myös yrityksen työmailla noudatettu vakiintuneeksi muodostunut käytäntö. Vastakkaista näyttöä asiasta ei ole esitetty. Koska asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä siitä, että kävelyaika työpaikalta rautatieasemalle oli 9 minuuttia, kanteessa tarkoitetut työntekijät ovat siten voineet ehtiä Helsingistä kello 16.10 Hyvinkäälle lähteneeseen junaan ja heidän matka-ajakseen on muodostunut 1 tunti 55 minuuttia. Työnantaja ei siten ole maksaessaan yhden tunnin matka-ajan korvauksen rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä eikä työnantajaliitto ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Jutussa on esitetty selvitystä myös työehtosopimuksen 9 §:n B. 3. -kohdan tulkinnasta eli siitä, ovatko peseytyminen ja vaatteiden vaihto sellaisia toimintoja, jotka mainitun kohdan mukaan sisältyvät urakkaan. Koska jutussa on kuitenkin kysymys vain matka-ajan korvauksia koskevien työehtosopimuksen määräyksien väitetystä rikkomisesta, kannanotto työehtosopimuksen 9 §:n tulkintaan ei työtuomioistuimen mielestä ole tässä tilanteessa tarpeen.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Sähkötyönantajain Liitto ja Kone- ja Rakennustekninen Sähkö Oy saavat asian laadun vuoksi pitää jutusta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, Uski, Kuivanen ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.