4.1.1985

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että Kouvolasta oleva kirvesmies Aarno Ensio Peltola oli työskennellyt työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Suomen Teollisuushuolto Oy:n palveluksessa 31.8.-19.10.1982 välisen ajan Kouvolan Citymarketin rakennuskorjaustyömaalla. Peltola oli suullisesti solminut työsopimuksen yhtiön toimitusjohtajan kanssa. Työnantajan ilmoituksen mukaan työt tulisivat jatkumaan mainitun työmaan jälkeen muissa työkohteissa Helsingin seudulla tai Tallinnassa. Sopimusta ei ollut rajattu ajallisesti eikä myöskään koskemaan tiettyä työkohdetta. Työsuhteen päätyttyä Peltola oli saanut työtodistuksen, jossa työsuhteen päättymisen syyksi ei ollut merkitty työsuhteen määräaikaisuutta. Työtodistuksen sanamuoto päinvastoin oli osoittanut, että työnantajakin oli katsonut olevansa velvollinen järjestämään muuta työtä kysymyksessä olevan työkohteen valmistuttua. Työsopimus oli siten ollut toistaiseksi voimassa oleva ja irtisanomista edellyttävä. Työmaan valmistuttua 19.10.1982 työnantaja oli ilmoittanut Peltolalle töiden loppuvan, mutta ei ollut ilmoittanut muuta perustetta työsuhteen päättymiselle. Lisäksi Peltola oli lopputilin maksamisen yhteydessä huomauttanut yhtiön toimitusjohtajalle puuttuvasta lokakuun 13 päivän 1982 palkasta. Se oli ollut tavallinen työpäivä ja siltä Peltola oli kuitannut tuntilapun, josta toinen kappale oli jäänyt tilaajalle ja toinen työnantajalle.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Aarno Peltolalla oli oikeus saada 13.10.1982 tekemästään kahdeksan tunnin työstä palkka ja että Suomen Teollisuushuolto Oy oli jättäessään mainitun palkan maksamatta menetellyt rakennusalan työehtosopimuksen 11 §:n vastaisesti, sekä että Suomen Teollisuushuolto Oy oli menetellyt rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n vastaisesti päättäessään Aarno Peltolan työsuhteen irtisanomisaikaa noudattamatta. Lisäksi työntekijäliitto on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan Peltolalle 13.10.1982 tehdyn työn perusteella palkkaa 240 markkaa ja rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n 1 momentin nojalla irtisanomisajan palkkana yhteensä 1 020 markkaa molemmat summat 6 %:n korkoineen 19.10.1982 lukien. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut yhtiön tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Uudenmaan Piirin tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Suomen Teollisuushuolto Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että kirvesmies Aarno Peltola oli ollut yhtiön palveluksessa kanteessa tarkoitettuna aikana Kouvolan Citymarketin rakennuskorjaustyömaalla. Peltolan oli kyseiselle työmaalle palkannut yhtiön toimitusjohtaja. Työsopimus oli sovittu määräaikaiseksi siten, että se kestäisi kyseisen työmaan keston ajan. Kouvolan Citymarketin työmaa oli tuolloin ollut yhtiön ainut työkohde paikkakunnalla. Yhtiö oli palkannut osan työvoimasta Kouvolan työvoimatoimiston välityksellä Kouvolasta. Työntekijöiden kanssa ei ollut sovittu työn jatkamisesta sen paremmin Helsingissä kuin Tallinnassakaan. Yhtiö ei ollut koskaan urakoinut ulkomailla ja Helsingissä sijaitseviin työkohteisiin työvoima oli palkattu Helsingistä. Irtisanomissuojasopimukseen sisältyvä työntarjoamisvelvollisuus ei koskenut määräaikaisia työsopimuksia. Peltolan työtodistus ei edes sanamuodoltaankaan osoittanut, että kyseessä olisi ollut toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Työtodistuksessa oli ilmoitettu työsuhteen päättymisen syyksi töiden valmistuminen ja työtodistuksen ilmaisu, ettei työnantajalla ollut ollut osoittaa uutta vastaavaa työtä, oli lähinnä ollut selitys työvoimaviranomaisille ja mahdolliselle uudelle työnantajalle siitä, minkä vuoksi työsopimusta Peltolan kanssa ei ollut jatkettu. Yhtiö oli käyttänyt vastaavaa lomaketta kaikissa työsuhteen päättymistilanteissa, mikä ilmeni siitä, että päivämäärät oli jälkikäteen lisätty lomakkeeseen. Kantajaliiton vaatimus irtisanomisajan palkan maksamisesta oli siis perusteeton.

Työnteko työmaalla oli päättynyt rakennuskohteen avajaisiin 13.10.1982 sen vuoksi työntekijöiden kanssa oli sovittu, että kaikki työntekijät olisivat olleet pois työmaalta 13.-15.10.1982. Avajaisten jälkeen työntekijät olivat tulleet vielä tekemään kohteen viimeistelytyöt 18. ja 19.10.1982. Työnjohto ja työntekijät olivat selvittäneet ja sopineet maksettavat tunnit työmaalla 19.10.1982. Kanteessa esitetty kahdeksan tunnin palkkavaatimus avajaispäivältä 13.10.1982 oli siis perusteeton.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Suomen Teollisuushuolto Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Mitä tulee ensin kysymykseen siitä, onko Aarno Ensio Peltolan työsuhdetta pidettävä toistaiseksi voimassa olevana vai määräaikaisena, ainoastaan Kouvolan Citymarketin rakennuskorjaustyömaalla 31.8.-19.10.1982 välisen ajan kestänyttä työtä koskevana, työtuomioistuin ensin toteaa, että se osapuoli, joka väittää työsopimuksen solmitun määräaikaiseksi on velvollinen näyttämään tämän väitteensä toteen. Kysymyksessä oleva sopimus on solmittu suullisesti Peltolan ja Suomen Teollisuushuolto Oy:n toimitusjohtajan kesken. Sopimusta solmittaessa käydyistä keskusteluista ei ole olemassa mitään varsinaista näyttöä. Peltolaa itseään on asian selvittämisen vuoksi kuultu työtuomioistuimessa; ja hänen tällöin antamansa kertomuksen mukaan hänelle oli luvattu Citymarketin työn päätyttyä työtä ensin Helsingistä ja sitten myös Tallinnasta. Työnantajapuoli on kuitenkin esittänyt jutussa todisteena jäljennöksen Peltolan työsuhdetta koskevasta niin sanotusta työvoimatilauksesta, johon on merkitty Peltola otetun Citymarketin remonttityöhön Kouvolaan väliaikaisesti ajaksi, jonka pituudeksi lomakkeeseen oli merkitty 11 päivää - 3 kuukautta. Asiassa on lisäksi ilmennyt, että toimialanaan tuotanto- ja teollisuuslaitosten kiinteistöjen korjaustöitä eri puolilla Suomea suorittanut Suomen Teollisuushuolto Oy oli tuonut Helsingistä paikalle työntekijöitä, jotka olivat olleet aikaisemmin sen palveluksessa. Tämän lisäksi yhtiö oli ottanut osan työvoimaa työmaalle Kouvolan työvoimatoimiston välityksellä Kouvolan työvoimapiirissä asuvista henkilöistä, joihin Peltolakin oli kuulunut. Eräs viimeksi mainituista työntekijöistä on todistajana kuultuna kertonut työnantajan edustajan sanoneen näille työntekijöille, että hän tulisi seuraamaan heidän työskentelyään ja sitten muodostamaan sopiviksi katsomistaan työntekijöistä sellaisen ryhmän, joka saisi tulla edelleen Helsinkiin yhtiölle siellä avautuvaan uuteen työkohteeseen. Työnantajan edustajien puheista tämä todistaja samoin kuin Peltolakin olivat saaneet sen kuvan, että juuri he saisivat Citymarketin työn päätyttyä työtä edelleen Helsingistä. Työnantajan Peltolalle antaman työtodistuksen sanamuodossa on piirteitä, jotka saattaisivat viitata siihen, että Peltolan työsopimus olisi toistaiseksi voimassa oleva. Siinä on nimittäin lausuttu, että Peltola on vapaa palveluksesta 19.10.1982 jälkeen siksi, että työ on tullut valmiiksi ja ettei yrityksellä ollut osoittaa Peltolalle uutta vastaavaa työtä. Työtodistuksen laatineen ja allekirjoittaneen yhtiön konttoripäällikön todistajanlausunnon mukaan hänellä oli ollut kuitenkin aina tapana antaa tällaisen yleiskaavan mukainen työtodistus työntekijälle riippumatta siitä, oliko hänen työsuhteensa ollut määräaikainen vai toistaiseksi voimassa oleva. Hänen tarkoituksensa oli edellä kosketellulla sanonnalla ainoastaan osoittaa, että työ oli päättynyt ja ettei työntekijä ollut itse irtisanonut itseään. Todistuksen tarkoituksena oli helpottaa työntekijän pääsemistä heti työttömyyskorvauksen piiriin. Edellä selostetut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että Aarno Peltolan työsuhde ei ole ollut toistaiseksi voimassa oleva vaan määräaikainen, Citymarketin rakennuskorjaustyömaalla tapahtunutta 19.10.1982 päättynyttä työtä koskeva.

Mitä sitten tulee siihen kysymykseen, onko Peltolalla oikeus saada palkkaa työstä lokakuun 13 päivältä 1982, työtuomioistuin toteaa näytön osoittavan, että Peltola on tuona päivänä mennyt työmaalle ja tehnyt siellä työtä ja että hänen palkkansa yhdeltä työpäivältä on 240 markkaa. Kysymyksessä olevana päivänä oli ollut työkohteessa niin sanottu avajaispäivä. Työntekijöille oli ilmoitettu etukäteen työnantajan toimesta, ettei työpaikalle tuolloin tarvitsisi ilmeisesti mennä töihin, mutta että jos töihin pyydetään, sinne on mentävä. Työ olikin sitten esitetyn näytön mukaan suoritettu työmaalla liikkeen puolesta esitetystä pyynnöstä. Se seikka, ettei Peltolalle ollut hänen pyynnöstään huolimatta maksettu tältä päivältä palkkaa, oli johtunut siitä, että työnantajan edustajan ottaessa yhteyttä Citymarketin talouspäällikköön, tämä oli ilmoittanut, ettei hän tiennyt kysymyksessä olevana päivänä työtä lainkaan paikalla tehdyn. Laiminlyönti maksaa tässä tapauksessa kysymyksessä olevaa palkkaa ei siten ole johtunut siitä, että työnantaja olisi tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Työnantajaliiton ja sen Uudenmaan Piirin ei myöskään vallinneissa epäselvissä olosuhteissa työnantajaa tukiessa voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Suomen Teollisuushuolto Oy:n maksamaan Peltolalle palkkana mainitulta lokakuun 13 päivältä 1982 vaaditut 240 markkaa 6 %:n korkoineen 19.10.1982 lukien. Muutoin kanne hylätään.

Asian laatu huomioon ottaen asianosaiset saavat pitää jutun oikeudenkäyntikulut omana vahinkonaan.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Iirola, Heiniö, M. Virtanen, P. Virtanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.