21.6.1984

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 20.3.1981 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

2 § Keskusjärjestöjen LTK-TVK väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

---------------------------------------------------

- Irtisanomis- ja lomautussuojaa koskeva sopimus 08.06.1978

---------------------------------------------------

6 § Työsuhteen päättyminen

1. Työsopimuksen irtisanomiseen noudatetaan puolin ja toisin keskusjärjestöjen välillä 08.06.1978 tehtyä irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevaa sopimusta.

---------------------------------------------------

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

IRTISANOMISEN PERUSTEET

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Pöytäkirjamerkintä: ___________________

Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi myös sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

---------------------------------------------------

KORVAUS PERUSTEETTOMASTA IRTISANOMISESTA JA LOMAUTTAMISESTA

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Pöytäkirjamerkintä: ___________________

Vaatimuksen esittäminen irtisanomisen tai lomauttamisen peruuttamisesta ei ole edellytys vahingonkorvauksen vaatimiselle.

Päätettäessä 1. kappaleessa mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

---------------------------------------------------

TAKAISINOTTAMINEN

Milloin työnantaja on irtisanonut työsopimuksen muista kuin työntekijästä johtuvista syistä, ja työnantaja kuuden kuukauden kuluessa tarvitsee työvoimaa samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, tulee työnantajan tiedustella paikalliselta työvoimaviranomaiselta, onko entisiä työntekijöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä, ja myönteisessä tapauksessa tarjota työtä ensisijassa näille työnhakijoille.

---------------------------------------------------

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että liiton jäsen automyyjä Martti Laukia oli ollut Riihimäen Autola Oy:n palveluksessa 13.4.1981-30.9.1982. Riihimäen Autola Oy:n toiminimi oli sittemmin muutettu nimeksi Alho-Yhtiöt Oy. Laukia oli toiminut Riihimäen Autola Oy:ssä pääasiassa vaihtoautomyyjänä. Riihimäen Autola Oy oli irtisanonut Laukian työsopimuksen elokuun lopussa 1982 päättymään 30.9.1982. Kun Laukia oli tiedustellut yhtiön toimitusjohtajalta syytä irtisanomiseen, hänelle ei ollut ilmoitettu mitään syytä. Syyskuun 30 päivänä 1982 annettuun työtodistukseen työsuhteen päättymisen syyksi oli merkitty saneerausohjelma. Irtisanominen oli tapahtunut välittömästi Laukian palattua kolmen viikon sairaslomalta.

Työnantajan ilmoittama irtisanomisperuste ei ollut irtisanomis- ja lomautussuojasopimuksen mukainen. Samaan aikaan kun Laukia oli irtisanottu, oli yhtiön Järvenpään myyntipisteeseen haettu automyyjää. Tähän tehtävään oli 1.10.1982 otettu henkilö yhtiön ulkopuolelta. Laukia oli ilmoittanut kuitenkin olevansa halukas ottamaan tehtävän vastaan. Huhtikuussa 1983 oli yhtiöön palkattu uusi työntekijä ja samoin myös toukokuussa 1983. Ilmoitetut saneeraustoimenpiteet eivät siten olleet edellyttäneet vaihtoautomyyjänä toimineen Laukian työsopimuksen päättämistä. Laukian keskimääräinen kuukausipalkka vuonna 1982 Riihimäen Autola Oy:n palveluksessa oli ollut 6 166 markkaa kuukaudessa ja irtisanomisen jälkeen Laukia oli ollut työttömänä 1.10.1982-31.3.1983.

Edellä olevilla perusteilla Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Alho-Yhtiöt Oy on irtisanonut Laukian työsopimuksen ilman irtisanomis- ja lomautussuojasopimuksen edellyttämää erityisen painavaa syytä ja vaatinut Alho-Yhtiöt Oy:n velvoittamista suorittamaan Laukialle vahingonkorvauksena kuuden kuukauden palkan menetystä vastaavan määrän eli 36 996 markkaa 16 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Autoalan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Alho-Yhtiöt Oy:n liiketoiminta oli viime vuosina kehittynyt epätyydyttävällä tavalla. Liiketoiminnan tulos oli pienentynyt ja kustannukset olivat kohonneet liiallisesti. Tämän vuoksi oli yhtiössä alkuvuonna 1982 laadittu saneeraussunnitelma, jolla oli pyritty liiketoiminnan tuloksen parantamiseen sekä kustannusten karsimiseen. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi oli ryhdytty kehittämään liiketoimintaa ja yrityksen sisäistä toimintaa muun muassa uuden tekniikan avulla. Lisäksi oli ryhdytty työn uudelleen organisointiin ja henkilökunnan määrän supistamiseen. Liiketoiminnan sektorilla oli panostettu Järvenpäähän perustettavaan uuteen myyntipisteeseen, joka oli avattu lokakuun alussa 1982. Lisäksi huhtikuussa 1983 yhtiöön oli fuusioitu Erikoistarvike -niminen yritys. Yhtiön hallinnon puolella saneeraus oli kohdistunut lähinnä konttori- ja varaosaosastoilla automaattisen tietojenkäsittelyn suomiin mahdollisuuksiin ja automyyntiosastolla myyntityön uudelleen organisointiin. Näiden toimenpiteiden avulla oli henkilöstön määrää tarkoitus supistaa taloudellista ja tuotannollista tilannetta vastaavaksi. Saneerauksen vaikutus Riihimäen toimipisteen henkilöstömäärässä ilmeni siten, että henkilöstömäärä oli kysymyksessä olevana aikana vähentynyt noin 10 %:lla. Henkilökunnan määrä oli tammikuussa 1981 ollut 66 henkilöä, tammikuussa 1982 65 henkilöä ja tammikuussa 1983 60 henkilöä. Henkilökunnan määrä tulisi vuoden 1984 aikana alenemaan hallintotehtävien osalta kahdella tai kolmella henkilöllä ATK-järjestelmien tultua käyttöön otetuiksi täysitehoisesti. Myös korjaamon asentajien lukumäärä tulisi arvion mukaan vähenemään kuudella henkilöllä korjaamon taloudellisen ja tuotannollisen tilanteen vuoksi.

Riihimäen toimipisteen auto-osaston toiminta oli kehittynyt erittäin epäedullisesti. Osaston tuotto myytyä uutta autoa kohden oli laskenut vuodesta 1981 vuoteen 1983 siten, että tuotto vuonna 1981 oli ollut 415,51 markkaa autoa kohden, vuonna 1982 361,07 markkaa autoa kohden ja vuonna 1983 298,26 markkaa autoa kohden. Epätyydyttävän tilanteen kääntämiseksi oli automyynti organisoitu uudelleen alkusyksystä 1982 kustannusten alentamiseksi ja tuoton parantamiseksi. Yrityksen edustamilla automerkeillä Mercedes Benz, BMW ja Honda oli kullakin tulosvastuullinen uusien autojen myyjä, joka vastasi oman merkkinsä myynnistä ja myynnin tuloksesta. Samoin oli hyötyajoneuvomyynnissä tulosvastuullinen myyjä. Vaihdossa tulleiden vaihtoautojen myynnin oli hoitanut vaihtoautomyyjä. Uudistetun organisaation mukaan uuden auton myyjä kullakin vastuusektorillaan otti vastatakseen myös omien vaihtoautojensa myynnistä. Tällä järjestelyllä oli saavutettu sekä myynnin tehostumista sekä kustannusten säästöä, koska vaihtoautomyyjän toimi oli voitu lakkauttaa. Myyntityö oli voitu tarkoituksenmukaisesti hoitaa edellä mainitulla tavalla, eikä vaihtoautomyyjän tehtävän uudelleen perustaminen ollut osoittautunut tarpeelliseksi. Yhtiöllä oli siten ollut työsopimuslain 37 §:ssä tarkoitetut erityisen painavat syyt tehtävän lakkauttamiseen. Laukiaa irtisanottaessa oli otettu huomioon irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n työvoiman vähentämisjärjestystä koskevat määräykset.

Laukiaa ei ollut voitu sijoittaa Järvenpäähän perustettuun toimipisteeseen, koska sinne etsitty henkilö oli tarkoitettu toimimaan koko toimipisteen vastuullisena vetäjänä. Laukia ei henkilökohtaisten ominaisuuksiensa puolesta olisi ollut kykenevä eikä sopiva kyseiseen tehtävään. Laukian elämäntavat muun muassa olivat olleet siinä määrin epäsäännölliset, ettei hän olisi voinut tehtävästä suoriutua. Alkukesästä 1983 yhtiön palvelukseen oli otettu kaksi automyyjäharjoittelijaa kesälomittajiksi ja harjoittelemaan myyjätehtävissä. Toinen heistä oli ollut tarkoitus riittävän harjaantumisajan jälkeen sijoittaa Järvenpään toimipisteeseen ja toinen harjoittelijaksi myymään yhtä yhtiön edustamaa automerkkiä. Harjoittelijoista toinen oli eronnut yhtiön palveluksesta kesälomien jälkeen ja toinen heistä oli nyt koulutettavana hyötyajoneuvomyyjäksi. Kumpikaan harjoittelijoista ei ollut toiminut lakkautetun vaihtoautomyyjän tehtävissä. Huomioon ottaen harjoittelijoiden työtehtävät ja sen, että irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n tarkoittama aika Laukian työsuhteen päättymisestä oli tuolloin jo kulunut, ei harjoittelijoiden palkkaamisella ollut merkitystä tässä asiassa. Laukialla oli 30.9.1982 jälkeen ollut useita työsuhteita, jotka olivat päättyneet Laukian omasta pyynnöstä. Laukian mahdollinen työttömyys ei siten ollut johtunut irtisanomisesta vaan Laukiasta itsestään. Laukian irtisanomisasia oli otettu työntekijäliiton aloitteesta liittojen välillä käsiteltäväksi vasta 20.5.1983. Asian esilleotto näin pitkän ajan kuluttua osoitti sen, ettei kantajalla eikä myöskään Laukialla ollut asiassa todellista oikeussuojan tarvetta.

Edellä olevilla perusteilla Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto on vastineen johdosta lausunut, että ATK-järjestelmät oli yhtiössä otettu käyttöön vasta Laukian työsuhteen päättymisen jälkeen. ATK-järjestelmien käyttöönotto ei juurikaan vaikuttanut automyyjän työhön eikä siitä siten johtunut automyyntipuolella henkilökunnan supistamistarvetta. Laukia ei myöskään ollut millään tavoin vastuussa vastineessa esitetystä osaston tuoton epätyydyttävästä kehittymisestä. Laukia oli toiminut vaihtoautomyyjänä. Käytäntö yhtiössä oli ollut sellainen, että uuden auton myyjä oli arvioinut ja määrännyt ensimmäisen vaihtoauton hinnan. Hinnan määrityksessä automyyjät olivat kyselleet toistensa mielipidettä asiasta. Muiden vaihtoautojen hinnan määrittelyn oli suorittanut lähinnä Laukia kysyttyään asiassa muiden mielipidettä. Joissakin tapauksissa oli vaihtoauton hinnalle hankittu hyväksyntä yhtiön markkinointipäälliköltä. Laukia oli ilmoittanut halukkuutensa siirtyä Järvenpään toimipisteen automyyjän tehtävään eikä toimipisteen vastuullisen vetäjän tehtävään. Laukian elämäntavoissa ei myöskään ollut sellaisia epäsäännöllisyyksiä, jotka työnantajapuolen ilmoittamin tavoin olisivat estäneet Laukiaa hoitamasta Järvenpään toimipisteen automyyjän tehtäviä. Laukia oli yhtiön palveluksessa ollessaan pitänyt normaaleja työaikalain mukaisia vapaapäiviä, mutta näiden pitämisestä oli aina sovittu etukäteen markkinointipäällikön kanssa. Ainakin toinen yhtiön palvelukseen 1983 alkukesästä otettu työntekijä oli otettu automyyjäksi eli tekemään samaa työtä, mitä Laukiakin oli tehnyt.

Autoalan Työnantajaliitto on vielä lausunut, että yhtiön taloudellista tilannetta kuvasi hyvin muun muassa se, että tilinpäätöksessä 31.1.1981 varaston aliarvostusta oli purettu 113 096,73 markkaa, tilinpäätöksessä 31.1.1982 524 423,88 markkaa ja tilinpäätöksessä 31.1.1983 351 294,02 markkaa. Nämä luvut, jotka kuvasivat toiminnan tappiollisuutta, osoittivat sen, että yhtiössä oli ollut saneeraustarvetta. Yksi saneeraustoimenpiteistä oli ollut juuri vaihtoautomyyjän toimen lakkauttaminen tarpeettomana. Eräänä yrityksen toiminnan kehittämisen keinona oli ollut Järvenpäässä avattu autojen ja varaosien myyntipiste, johon oli tullut myös pikahuolto. Toiminta Järvenpäässä oli alkanut 1.10.1982 ja toimipisteen vetäjäksi oli siirtynyt yhtiöön fuusioituneen yrityksen varaosapäällikkö. Hänen lisäkseen toimipisteeseen oli palkattu tulosvastuullinen automyyjä sekä varaosamyyjä ja huoltomies. Koska toimipisteen vetäjällä oli ollut kokemusta ainoastaan tarvike- ja varaosapuolelta, oli toimipisteen vastaava automyyjä ollut suoraan yhtiön Riihimäen toimipisteen markkinointipäällikön alainen. Automyyjän toimi oli näin ollen itsenäinen ja vastuullinen, koska työpaikalla ei ollut välitöntä työnjohtoa. Tässä mielessä voitiin puhua automyynnin vetämisestä. Organisaatiota oli muutettu myöhemmin siten, että myös automyynti oli tullut toimipisteen vetäjän vastuualueeseen.

Yhtiön Riihimäen toimipisteen vaihtoautomyyjän toimessa oli myyntivastuuseen kuulunut ainoastaan vaihtoautojen myynti. Myyjältä ei ollut edellytetty itsenäistä päätöksentekoa, koska esimies oli ollut välittömästi paikalla. Näin ollen vaihtoautojen hinnoittelu oli voitu aina suorittaa usean henkilön toimesta. Vaihtoautomyyjän tehtävään ei ollut kuulunut vastuuta mainonnasta ja ilmoittelusta, vaan nämä tehtävät oli hoitanut myyntipäällikkö. Riihimäellä tapahtunut vaihtoautojen myyntityö oli ollut puhdasta hallimyyntiä, eikä se ollut edellyttänyt aktiivista asiakaskontaktien ottoa. Järvenpään toimipisteen automyyjän tehtävä sen sijaan oli itsenäinen ja vastuullinen. Päätökset oli tehtävä itse, koska lähin esimies oli Riihimäellä. Tehtävään oli lisäksi kuulunut sekä uusien että käytettyjen autojen myynti. Uusien autojen myynti edellytti täysin eritasoista tuotetuntemusta kuin käytettyjen autojen myynti varsinkin kun otettiin huomioon yhtiön edustamat automerkit sekä hyötyajoneuvot. Järvenpään toimipisteessä paikallinen mainonta ja ilmoittelu kuuluivat automyyjän tehtäviin. Järvenpäässä oli lisäksi edellytetty hyvää paikallistuntemusta, koska kysymyksessä oli ollut uuden toimipisteen aloittaminen ja sisäänajo. Koska Järvenpään toimipisteen esimiehellä ei ollut ollut autokaupan tuntemusta, oli automyyjän vastuu tästäkin syystä ollut suurempi kuin Riihimäellä, jossa tehtävät oli suoritettu esimiehen valvonnan alaisuudessa. Koska kysymyksessä oli ollut uusi toimipiste ja uusien autojen myynti, oli automyyjältä edellytetty aktiivista asiakasyhteyksien ottamista. Järvenpään toimipisteessä avoinna ollut uusi tehtävä oli siten poikennut niin oleellisesti Riihimäen vaihtoautomyyjän tehtävästä, ettei työnantajalla ollut ollut velvollisuutta tarjota tätä työtä Laukialle.

Laukian henkilökohtaiset ominaisuudet olivat myös olleet sellaiset, ettei häntä tämänkään johdosta olisi voitu siirtää Järvenpään toimipisteeseen. Laukian työsuhde yhtiön toimipisteessä olikin kestänyt vain runsaan vuoden. Tänä aikana hänellä oli ollut ainakin 20 epäselvää poissaoloa, joista pisimmät olivat kestäneet maanantaista keskiviikkoon. Laukia oli useasti jättänyt ilmoittamatta työnantajalle poissaolostaan. Joillakin kerroilla hän oli ilmoittanut viisi minuuttia ennen työajan alkamista työnantajan edustajalle, ettei hän voinut tulla työhön. Työtoverit olivat useita kertoja käyneet herättämässä Laukian kotoa, jolloin Laukia oli saapunut työhön keskipäivän aikaan. Sekä markkinointipäällikkö että yhtiön toimitusjohtaja olivat antaneet Laukialle huomautuksia näiden epäsäännöllisyyksien johdosta. Laukia oli aiemmin ollut Riihimäen Autola Oy:n sisaryhtiön palveluksessa, mutta hänen työsuhteensa oli päätetty epäsäännöllisten elämäntapojen vuoksi. Näiden henkilökohtaisten syiden vuoksi ei työnantaja ollut voinut ajatella Laukian sijoittamista Järvenpäähän avattavaan uuteen toimipisteeseen vastuulliseksi automyyjäksi.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Alho-Yhtiöt Oy on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Alho-Yhtiöt Oy, entiseltä nimeltään Riihimäen Autola Oy, on elokuussa 1982 irtisanonut palveluksessaan olleen automyyjän Martti Laukian työsuhteen päättymään 30.9.1982. Viimeksi mainittuna päivänä päivättyyn työtodistukseen on merkitty Laukian työsuhteen päättyneen yhtiössä hyväksytyn saneerausohjelman mukaisesti. Yhtiön palveluksessa 13.4.1981 alkaen olleen Laukian pääasiallisena tehtävänä on ollut vaihtoautojen myynti. Laukian irtisanomisen aikaan yhtiön Riihimäen toimipisteessä on Laukian lisäksi ollut neljä muuta automyyjää, joista kolme on kukin keskittynyt pääasiassa tietyn yhtiön edustaman automerkin myyntiin ja yksi hyötyajoneuvojen myyntiin. Laukian irtisanominen on työnantajapuolelta esitetyn selvityksen mukaan johtunut siitä, että vaihtoautojen myyjän toimi on taloudellisista syistä lakkautettu ja uusien autojen myyjien tehtäväksi on siirretty myös vaihtoautojen myynti. Yhtiön taloudellisesta tilanteesta esitetyn selvityksen huomioon ottaen yhtiöllä on työtuomioistuimen mielestä ollut asialliset syyt Riihimäen toimipisteen vaihtoautomyyjän tehtävän lakkauttamiseen. Laukian irtisanomisen yhteydessä ei irtisanomisjärjestystä ole väitetty rikotun. Myöskään alkukesästä 1983 Riihimäen toimipisteeseen otetun kahden työntekijän ei ole selvitetty tehneen Laukialle aiemmin kuulunutta vaihtoautojen myyntityötä, vaan heidät on otettu lähinnä harjoittelijoiksi. Toinen heistä on samana kesänä irtisanoutunut.

Laukian irtisanomisaikaan yhtiö on lehti-ilmoituksella etsinyt avattavaan Järvenpään toimipisteeseensä muun muassa yhtä automyyjää. Mainittuun Järvenpään automyyjän tehtävään on 1.10.1982 alkaen otettu työntekijä yhtiön ulkopuolelta. Jossain määrin epäselväksi on jäänyt, onko Laukia ilmoittanut työnantajalle halukkuutensa siirtyä Järvenpään toimipisteeseen työhön. Työnantaja ei kuitenkaan itse ole tarjonnut Laukialle mahdollisuutta siirtyä Järvenpään toimipisteeseen. Työnantaja on katsonut, että Järvenpään toimipisteen automyyjän tehtävät poikkesivat niin paljon Laukian aiemmin suorittamasta vaihtoautojen myyntityöstä, ettei Laukialla olisi ollut edellytyksiä selvitä niistä. Työnantajapuolelta on esitetty muun muassa, että automyyjän toimi Järvenpään toimipisteessä on ollut huomattavasti vastuullisempi kuin vaihtoautojen myyjän toimi Riihimäen toimipisteessä ja että lisäksi Järvenpään toimipisteessä automyyjän tehtäviin on kuulunut kaikkien yhtiön edustamien uusien automerkkien myynti ja sen lisäksi vaihtoautojen myynti. Työnantaja on myös esittänyt, ettei Laukia henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi olisi ollut sopiva Järvenpään toimipisteen automyyjäksi. Työtuomioistuimelle on esitetty selvitystä siitä, että Laukialla on työnantajapuolen ilmoittamien henkilökohtaisten ongelmien vuoksi ollut epäsäännöllisyyksiä työnteossa. Irtisanomisen perusteena ei kuitenkaan ole käytetty Laukiasta itsestään johtuvia syitä, eikä asiassa työtuomioistuimelle esitetty selvitys työtuomioistuimen mielestä sinänsä vielä riitä osoittamaan, että Laukia tällä perusteella olisi voitu irtisanoa.

Työnantaja on työtuomioistuimessa esittänyt, että Laukia on lähinnä perehtynyt ja sopiva myymään halvempia vaihtoautoja, kun sen sijaan hänellä on ollut vaikeuksia onnistua kalliimpien vaihtoautojen ja uusien yhtiössä myytävänä olleiden autojen myynnissä. Mitään tarkempia perusteluja sille, miksi Laukia ei olisi pystynyt myymään myös muita kuin halvempia vaihtoautoja, ei työnantaja ole esittänyt. Toisaalta työnantaja on Laukian oman käytöksen perusteella voinut uskoa Laukian mieluummin myyvän vanhoja kuin uusia autoja. Tämä viimeksi mainittu seikka ei kuitenkaan huomioon ottaen irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n määräykset ole vapauttanut työnantajaa tarjoamasta Järvenpään automyyjän tehtävää Laukialle, jolla on ollut myyntikokemusta autoalalta vuodesta 1965 lähtien. Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 49/1982 katsonut, ettei irtisanomissuojasopimuksen 9 §:ssä tarkoitettu velvollisuus tarjota työtä ensisijassa irtisanotulle työntekijälle merkitse vain ensisijaisuutta yhtä pätevien hakijoiden kesken, vaan että entinen työntekijä on asetettava pätevämmänkin ulkopuolisen kilpahakijan edelle, kunhan hänkin vain täyttää tehtävän asettamat vaatimukset niin että kilpahakijoiden puuttuessa hänet olisi voitu ottaa työhön. Edellä esitetyn perusteella työtuomioistuin katsoo, että Laukialle olisi tullut antaa mahdollisuus osoittaa ammattitaitonsa Järvenpään toimipisteen automyyjän tehtävien hoitamisessa. Näin ollen työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Laukian irtisanomiselle olisi ollut irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä tarkoitetut syyt.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin kanteen enemmälti hyläten harkitsee oikeaksi velvoittaa Alho-Yhtiöt Oy:n suorittamaan Laukialle irtisanomissuojasopimuksen 4 ja 5 §:n nojalla perusteettoman irtisanomisen johdosta korvausta kahdeksantoistatuhatta (18 000) markkaa ja sille korkoa ottaen huomioon korkolain 13 §:n säännös, 5 % haasteen tiedoksiantopäivästä 25.1.1984 lukien. Alho-Yhtiöt Oy velvoitetaan korvaamaan Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliiton oikeudenkäyntikulut tuhannella kahdeksallasadalla (1 800) markalla.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Tiitinen, Sariola, Rautiainen, Kuivanen ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.