14.9.1983

4 §.

Irtisanomissuojasopimus

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Lattianpäällysteyhdistyksen ja Rakennustyöläisten Liiton helmikuun 18 päivänä 1979 allekirjoitettua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista rakennusalalla (Irtisanomissuojasopimus, RISS, on sivulla 50.)

---------------------------------------------------

7 §.

Lomautus

1. Työsuhteen kestäessä voidaan sopia siitä, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen pysyessä muutoin voimassa.

2. Niillä edellytyksillä, joilla työnantaja saisi irtisanoa työsopimuksen, hän voi irtisanomisen sijasta vähintään 8 työpäivän ilmoitusaikaa noudattaen määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi. Samalla tavalla työnantaja voi määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi työsopimuslain (Askok 320/70) 37 §:n 2 momentin 4 kohdan perusteella. Työn vähenemistä on tällöin pidettävä tilapäisenä silloin, kun työnantaja voi 75 päivän kuluessa työn lakkaamisesta tarjota työntekijälle hänen ammattitaitonsa edellyttämää työtä.

---------------------------------------------------

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että parkettiasentaja Kari Laitinen oli työskennellyt Lattiapäällysteyhdistyksen jäsenyrityksen Mattoyhtymä Oy:n palveluksessa 1.12.1980-13.4.1981 välisen ajan. Laitinen oli lomautettu 6.4.1981 hänen saamatta hyväkseen työehtosopimuksen mukaista lomautusilmoitusaikaa. Laitinen oli katsonut työnantajan menettelyn työehtosopimuksen vastaiseksi ja vaatinut saada jatkaa työskentelyään lomautusilmoitusajan. Hän oli ilmoittautunut päivittäin työnantajalle työhön halukkaaksi. Työnantaja oli kuitenkin kieltäytynyt antamasta Laitiselle työtä tai maksamasta lomautusilmoitusajan palkkaa. Perusteeksi menettelylleen työnantaja oli vedonnut yrityksessä sovellettuun käytäntöön. Laitinen ei ollut hyväksynyt menettelyä, koska hän ei ollut sopinut työnantajan kanssa irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n 2 momentista poikkeavasta menettelystä. Laitinen oli purkanut työsopimuksensa 13.4.1981. Työnantajan sopimuksen vastaisen menettelyn johdosta Laitiselta oli jäänyt saamatta palkkaa laiminlyödyltä lomautusilmoitusajalta eli 6.-10.4.1981 väliseltä ajalta eli 36 tunnilta yhteensä 636,84 markkaa.

Työehtosopimuksen rikkomisesta oli neuvoteltu Rakennustyöläisten Liiton ja Lattiapäällysteyhdistyksen välillä 25.5.1981 ja 22.9.1981. Neuvotteluissa Lattiapäällysteyhdistyksen taholta oli vedottu siihen, että yrityksessä oli työntekijöiden kanssa sovittu lomautuksesta lyhyemmällä varotusajalla. Kun urakkatyö oli saatu valmiiksi, oli työntekijä käynyt kysymässä uutta työtä. Ellei sitä ollut oli työntekijälle annettu lomautustodistus. Tämä menettely oli ollut työehtosopimuksen mukainen ja sitä oli tukenut myöskin Rovaniemen hovioikeuden päätös niin sanotussa Nurmisen jutussa. Rakennustyöläisten Liiton edustajat olivat neuvottelussa puolestaan katsoneet, että koska työnantaja ei ollut sopinut irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n 2 momentista poikkeavasta menettelystä Laitisen kanssa, olisi sanottua määrätystä tullut noudattaa. Se että Laitinen oli kerran tullut lomautetuksi ilman lomautusilmoitusaikaa, ei merkinnyt sitä, että hän oli hyväksynyt tällaisen menettelyn.

Samanaikaisesti Laitisen kanssa oli ilman lomautusilmoitusaikaa lomautettu myös eräs toinen parkettiasentaja. Tälle työnantaja oli kuitenkin maksanut palkan lomautusajalta. Yhtiö ei ollut edellä mainittujen tapahtumien jälkeen lomauttanut muita työntekijöitä ilman lomautusilmoitusaikaa.

Asentaja Laitinen ei ollut sopinut, että hänen työsuhteensa ehdot joiltakin osin olisivat olleet työehtosopimusta heikommat. Se että työnantaja oli kerran aikaisemmin lomauttanut Laitisen noudattamatta ennakkoilmoitusaikaa, ei poistanut työnantajalta työehtosopimuksen noudattamisvelvollisuutta. Työsopimus, jolla työntekijä olisi luopunut työehtosopimuksen hänelle suomista eduista niin laajasti kuin Laitisen osalta olisi väitetty tapahtuneen, oli työehtosopimuslain 6 §:n nojalla mitätön. Työsopimuksella ei voitu sopia työntekijälle huonompia ehtoja, kuin mitkä hänelle työehtosopimuksen mukaan kuuluivat. Näillä perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi, että Mattoyhtymä Oy oli menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti lomauttaessaan Laitisen ilman lomautusilmoitusaikaa ja velvoittaisi yhtiön maksamaan Laitiselle palkkaa 36 tunnilta yhteensä 636,84 markkaa 5 prosentin korkoineen 13.4.1981 lukien sekä tuomitsisi yhtiön työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksensa tietensä rikkomisesta ja Lattiapäällysteyhdistyksen hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Lattiapäällysteyhdistys ja Mattoyhtymä Oy ovat työtuomioistuimessa kanteeseen vastatessaan lausuneet, että yhtiössä oli työnantajan ja työntekijäin kesken aikoinaan yhteisesti sovittu, ettei lomautusten osalta noudatettu työehtosopimuksen mukaista lomautusilmoitusaikaa. Tähän sopimukseen perustuen yrityksessä oli jo 10 vuotta ollut lomautusten suhteen vakiintunut käytäntö. Työntekijät olivat huomanneet työtilanteen huononemisen jo hiljenevästä työvauhdista. Tällöin he olivat osanneet valmistautua mahdollisiin lomautuksiin. Työnantaja oli keskustellut tilanteesta työntekijöiden kanssa ennen lomautuksen varmistumista. Käytännössä lomautuksen toteutuminen työntekijän kohdalla oli varmistunut muutamia päiviä ennen työnteon keskeytymistä, joskus kuitenkin vasta samana päivänä. Työntekijälle oli annettu välittömästi työnteon keskeydyttyä lomautustodistus, jonka perusteella työntekijä oli voinut hakea työttömyysavustusta tai -korvausta. Tästä käytännöstä ei yrityksessä ollut poikettu. Sama menettelytapa oli ollut yleinen koko lattianpäällystysalalla. Työt olivat lyhytaikaisia, joten työtilanne oli vaihdellut nopeasti. Lomautukset olivat myös usein jääneet lyhyiksi. Rovaniemen hovioikeuden tuomiossa n:o 17/80 oli katsottu, että mattoalan yritys ja kantajana ollut työntekijä olivat sopineet työsopimuslain 30 §:n 1 momentin mukaisesti lomauttamisesta ilman ennakkoilmoitusta ja tällä perusteella hovioikeus oli hylännyt työntekijän lomautusajan palkkaa koskeneen vaatimuksen.

Mattoyhtymä Oy:ssä ei ollut tehty kirjallisia työsopimuksia, koska työntekijöiden vaihtuvuus oli ollut erittäin pieni. Kun yritykseen oli otettu uusia työntekijöitä, oli työsopimusta solmittaessa sovittu myös yhtiössä noudatetusta lomautuskäytännöstä. Sopimus oli syntynyt myös Laitisen osalta. Tämän lisäksi Laitinen oli hyväksynyt noudatetun käytännön viimeistään lokakuussa 1980, jolloin hänet oli lomautettu sen mukaista menettelyä noudattaen. Yhtiössä ei ollut lomautettu kantajan mainitsemaa toista parkettiasentajaa. Vastaajat katsoivat, että myös Laitisen kanssa oli tullut työsopimuslain 30 §:n 1 momentin mukaisesti sovituksi, ettei lomautustapauksissa noudatettu työehtosopimuksen mukaista lomautusilmoitusaikaa. Rakennusalan irtisanomissuojasopimuksella ei ollut puututtu sopimukseen perustuviin lomautuksiin. Lomautusta koskeva teksti työehtosopimuksessa oli suora lainaus työsopimuslain 31 §:stä kuten keskusjärjestöjenkin sopimuksessa oli. Näillä perusteilla Lattiapäällysteyhdistys ja Mattoyhtymä Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo selvitetyksi, että Kari Laitinen on työskennellyt Lattiapäällysteyhdistys r.y:n Lahdesta olevan jäsenyrityksen Mattoyhtymä Oy:n palveluksessa parkettiasentajana muun muassa 1.12.1980 ja 13.4.1981 välisen ajan. 6.4.1981 Laitinen on lomautettu noudattamatta lattianpäällystysalan työehtosopimuksen 4 §:n mukaan työehtosopimuksen osana noudatettavan Lattiapäällysteyhdistys r.y:n ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n välistä irtisanomisen ja lomautuksen perusteita rakennusalalla koskevan sopimuksen 7 §:n 2 momentin mukaista kahdeksan päivän ennakkoilmoitusaikaa. Mattoyhtymä Oy:n ilmoituksen mukaan yhtiössä on vakiintuneesti noudatettu tällaista käytäntöä. Laitinenkin on lomautettu myös lokakuussa samalla tavalla. Perusteeksi tälle käytännölle yhtiö on esittänyt, ettei ennakkoilmoitusajan noudattaminen ollut mahdollista töiden lyhytaikaisuuden takia. Rakennustyöläisten Liitto puolestaan on katsonut, etteivät työntekijät ole hyväksyneet tällaista käytäntöä.

Kysymyksessä olevan irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n 1 momentin mukaan työsuhteen kestäessä voidaan sopia siitä, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen pysyessä muutoin voimassa. Tämä sanamuodoltaan työsopimuslain 30 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä vastaava työehtosopimuksen määräys mahdollistaa lomautuksen sopimuksen perusteella ilman ennakkoilmoitusaikaa. Yhtiö ja Laitinen eivät ole nimenomaisesti sopineet näin tapahtuvasta lomauttamisesta. Tällaista sopimusta ei voida katsoa syntyneen myöskään sillä perusteella, että Laitinen tultuaan kerran aikaisemmin lomautetuksi ilman ennakkoilmoitusaikaa ei ollut vedonnut ilmoitusajan puuttumiseen.

Lattiapäällysteyhdistys on ollut selvillä siitä, että alalla tapahtui lomauttamisia noudattamatta työehtosopimuksessa edellytettyä menettelyä. Yhdistys ei ole ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin tämän johdosta.

Sen vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi vahvistaa, että Mattoyhtymä Oy on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti lomauttaessaan Laitisen 6.4.1981 ilman ennakkoilmoitusaikaa, ja velvoittaa yhtiön suorittamaan Laitiselle menettelyn johdosta saamatta jääneen 36 tunnin palkan 636 markkaa 84 penniä viiden prosentin korkoineen 13.4.1981 lukien sekä työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla velvoittaa yhtiön ja Lattiapäällysteyhdistyksen suorittamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa, yhtiön työehtosopimuksen tieten tapahtuneen rikkomisen johdosta kuusisataa (600) markkaa ja yhdistyksen valvontavelvollisuuden laiminlyömisen johdosta kolmetuhattaviisisataa (3 500) markkaa. Lisäksi yhtiö ja yhdistys velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannellakahdeksallasadalla (1 800) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Mörä, puheenjohtaja, Peltola, Sariola, Uski, P. Virtanen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Uskin lausunto, johon jäsen Sariola yhtyi:

Yhtyen muutoin enemmistön kantaan katsomme, että irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n 1 momentin mukaan lomauttamisesta voidaan työnantajan ja työntekijän välillä sopia saman säännöksen 2 momentista poikkeavasti. Kuitenkaan ei voida edellyttää, että työnantajayhdistys olisi velvollinen valvomaan, miten mahdollinen sopiminen työnantajan ja työntekijän välillä tapahtuu, kun nimenomaista määrämuotoa ei ole asetettu noudatettavaksi.

Alalla sen erityispiirteistä johtuen vakiintuneesti noudatettu monenkirjava ilmoitusmenettely ja myös Mattoyhtymä Oy:ssä vanhastaan noudatettu käytäntö, josta ei aikaisemmin ole erimielisyyksiä syntynyt, on antanut työnantajalle perusteen olettaa toimineensa rikkomatta työehtosopimuksen määräyksiä ja työnantajayhdistykselle aiheen olla ryhtymättä mihinkään erityistoimiin esillä olevan tapauksen suhteen.

Mainituilla perusteilla hylkäämme kanteen siltä osin kuin siinä on vaadittu Lattiapäällysteyhdistyksen tuomitsemista valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä ja Mattoyhtymä Oy:n työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon.

Jutun näin päättyessä kantaja saa kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsen Sulkusen lausunto:

Yhtyen muutoin enemmistön kantaan katson, että asiassa ei puolin eikä toisin ole esitetty selvitystä osapuolten tarkoituksesta työehtosopimuksen osana sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n sisällöstä sovittaessa. Tämän vuoksi katson, että tätä sopimusmääräystä on sen rakenne huomioon ottaen siten tulkittava, että työntekijän lomauttamista lomautusilmoitusaikaa noudattaen koskevaa toista momenttia on siinä mainituissa tilanteissa sovellettava erityismääräyksenä ja siten saman pykälän ensimmäiseen momenttiin sisältyvän yleismääräyksen syrjäyttäen, mitä tulkintaa mielestäni tukee myös jäljempänä seuraavien momenttien sisältö.