25.2.1981

2 §

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton välillä toukokuun 15 päivänä 1946 allekirjoitettua yleissopimusta. (Yleissopimus on sivulla 57).

3 §

Allekirjoittaneiden sopimuspuolten vastuu määräytyy lain mukaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

V. Työpalkkoja koskevat määräykset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

15 §

1. Urakkapalkat määräytyvät eri kalleusluokissa tähän sopimukseen liittyvien hinnoittelujen perusteella. Kaikki hinnoiteltu työ suoritetaan etupäässä urakkatyönä. Sellaisesta työstä, jota ei ole hinnoiteltu tässä sopimuksessa, saavat työnantaja ja työntekijä keskenään sopia. Tavoiteansio urakkatyössä pyritään saamaan sellaiseksi, että se eri ammateissa muodostuu noin 50 % asianomaisen ammattiryhmän perustuntipalkkaa ammattitaholisineen korkeammaksi. 1)

1) Mikäli työkunnan työsopimuksen mukainen työ koostuu eri ammatti- ja palkkaryhmiin luettavista työsuorituksista, saavat työnantaja ja työkunta keskenään sopia työn urakkapalkkauksesta siten, että työkunnan keskimääräinen tavoiteansio muodostuu noin 50 % II palkkaryhmän perustuntipalkkaa ammattitaitolisineen korkeammaksi. Palkanjakoperusteet voivat työkunnan jäsenet keskenään sopia.

Hinnoittelemattomat urakkatyöt pyritään hinnoittelemaan työehtosopimusosapuolten kesken tarvittaessa työntutkimuksen avulla niin, että tavoiteansioksi tulee 1 kohdan 1 kappaleessa mainittu palkkataso.

2. Urakkapalkat määräytyvät I paikkakuntakalleusluokan mukaan siten, että II ja III kalleusluokka on 98 prosenttia I paikkakuntakalleusluokasta.

3. Jos urakkatyötä suorittava työntekijä joutuu odottamaan työaineita tai muuten hänestä itsestään riippumattomista syistä olemaan työtä vailla, on hänelle sinä aikana järjestettävä muuta hänen ammattiaan vastaavaa urakka- tai tuntityötä ja maksetaan hänelle siitä hänen omassa ammatissaan hänen urakka-ansiotaan vastaava palkka, joka maksetaan myöskin urakan yhteydessä ja aikana tehdystä tuntityöstä. Siinäkin tapauksessa, jos muuta työtä ei voida järjestää maksetaan odotusajalta urakassa saadun keskiansion mukainen palkka. Jos työnseisaus kestää enemmän kuin 3 päivää, voidaan työsopimus jommankumman vaatimuksesta purkaa. Täksi 3 päivän ajaksi on järjestettävä muuta työtä tai maksettava odotusajan palkka.

Edellä sanottua odotusajan palkkaa ei makseta, milloin työntekijä estyy työstään työpaikan muiden työntekijäin lakon vuoksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6. Määräys imu- ja pumppubetonitöitä ja muita betonitöitä sekä palkkaryhmissä III ja IV sanottuja töitä varten:

Mikäli työn luonteesta johtuu, ettei sovittua urakkatyötä voida yhtäjaksoisesti tehdä ja työntekijä siirretään tekemään muuta työtä tai urakan säännöllinen suorittaminen edellyttää välillä tehtävää tuntityötä, maksetaan tällaiselle työntekijälle suorittamastaan tuntityöstä sitä vastaava tuntipalkka.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII. Erinäiset määräykset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

35 §

1. Tästä sopimuksesta ja siihen liittyvistä hinnoitteluista tai niiden tulkinnasta ehkä aiheutuvat erimielisyydet jätetään työtuomioistuimen käsiteltäviksi. Mikäli asia ei kuulu työtuomioistuimen käsiteltäviin, jätetään se välimieslautakunnan käsiteltäviksi ja noudatetaan siinä, mitä laki välimiesmenettelystä määrää. Kaikista erimielisyyksistä on kuitenkin ensiksi pyrittävä sopimaan liittojen välisissä neuvotteluissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksessa tarkoitetussa keskusjärjestöjen välisessä yleissopimuksessa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimukseen liittyvässä 21.4.1980 lukien voimassa olleessa urakkahinnoittelussa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10) Selityksiä:

Raudoitustyö tehdään teräsbetoninormien mukaisesti täysin valmiiseen kuntoon.

Rautojen kannatuspukkien teko, pukkien sekä betonipalojen paikoilleen asettaminen kuuluu raudoitushintaan.

Avo- ja kaksilaattaholvin palkkien pohjan ollessa samassa korkeudessa kuin alalaatta on betonipalat asetettava raudoitustyön jälkeen eikä niiden asetus kuulu raudoitustyöhön. Raudat nostetaan työnantajan puolesta kerroksiin ja kannetaan sinne, missä kulloinkin työskennellään.

Raudat oikaistaan työnantajan puolesta.

Hinnat tarkoittavat raudoitusta, joka tehdään rungon ylösviennin yhteydessä. Tähän sisältyy kellarin painolaatan- ja maavaraisten lattioiden raudoitustyöt, jos ne voidaan tehdä välittömästi ylösviennin jälkeen.

Koneleikkurit pyritään varustamaan vetorullalla sopimuskauden loppuun mennessä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Raudankanto I II ja III

Raudan kantaminen, johon kuuluu myöskin paitsi kaikkia rautoja myöskin betonipalat, lukuunottamatta sieni- ja massiiviholveissa mahdollisesti käytettäviä yläpinnan raudoitusta kannattavia betonikuutioita.

Alhaalla kanto hissille, taakan teko, nosto hissillä, ylhäällä taakan vastaanotto ja kantaminen raudoittajille 100:lta kilolta 3,17 3,11

Hinta edellyttää korkeintaan 30 m kantomatkaa sekä ylhäällä että alhaalla. Tämän ylittävästä kantomatkan korvauksesta on sovittava ennen työn aloittamista. Ellei työskentelytasolta 2 kerrosta korkeammasta rakennuksesta ole pitkäntavaran hissiä käytettävissä, korotetaan hintaa 30 %. Tämä korotus maksetaan kuitenkin vasta kolmannesta kerroksesta lähtien. Profiiliraudat, ratakiskot tms. eri sopimuksella.

Jos työmaalla on erikoislaitteita, jotka helpottavat työn suoritusta, tehdään työt eri sopimuksella (esim. torninosturit tms.).

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Rakennusteollisuusliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyritys Vesi-Insinöörit Oy oli tehnyt Salon kaupungissa urakoimansa Salon jätevesipuhdistamon raudoitustöistä työsopimuksen erään työkunnan kanssa 30.1.1981. Tähän työkuntaan oli kuulunut kaksi työntekijää, jotka olivat keskuudestaan valinneet toisen työkunnan etumieheksi. Nämä työntekijät pystyivät tekemään myös kirvesmiehen töitä. Työnantaja oli 2.2.1981 saanut eräiltä toisilta työntekijöiltä jätevesipuhdistamon laudoitustöitä koskevan urakkatarjouksen. Rakennustyöläisten Liiton Turun aluejärjestön toimitsija oli 3.2.1981 vaatinut solmittua raudoitustyösopimusta purettavaksi. Samalla hän oli vaatinut työsopimusta tehtäväksi nimeämänsä toisen työkunnan kanssa. Vaikka raudoitustyösopimus oli täyttänyt rakennusalan työehtosopimuksen ehdot, oli toimitsija uhannut työntekijöiden ryhtyvän työtaisteluun vaatimuksiensa tukemiseksi. Samana päivänä toimitsija on ilmoittanut työnantajalle, että aluejärjestö ei tulisi myöskään hyväksymään laudoitustöistä tehtyä tarjousta, vaan betonilaudoitustyöt tulisi suorittaa toimitsijan asettamilla ehdoilla ja hänen nimeämänsä työkunnan toimesta. Kun työnantaja ei ollut suostunut Rakennustyöläisten Liiton toimitsijan perusteettomiin vaatimuksiin, oli liiton jäsenyhdistys Rakennustyöläisten Turun Aluejärjestö r.y. julistanut 3.2.1981 kello 16 alkaen kaikki kyseisen työmaan työt hakusaartoon. Saartoilmoituksen työmaalle oli toimittanut Turun aluejärjestön toinen toimitsija.

Työtaistelutoimenpiteellä uhkaaminen ja toteutettu saarto olivat kohdistuneet työehtosopimuksen urakkapalkkausmääräyksiin ja työehtosopimuksen osaksi otetun yleissopimuksen 5 kohdan määräyksiin työnantajan oikeudesta ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. Rakennustyöläisten Turun Aluejärjestö vastasi toimitsijoidensa toiminnasta. Koska työtaistelun toimeenpanemiseen osallistuneet kaksi toimitsijaa olivat myöskin Rakennustyöläisten Liiton Turun aluetoimiston toimitsijoita, vastasi liitto myös heidän toiminnastaan. Suomen Rakennusteollisuusliitto oli 4.2.1981 päivätyllä kirjeellä kehottanut Rakennustyöläisten Liittoa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin työtaistelulla uhkaamisen peruuttamiseksi ja hakusaarron purkamiseksi. Rakennustyöläisten Liitto ei kuitenkaan ollut ryhtynyt minkäänlaisiin kehotuksen edellyttämiin toimenpiteisiin. Asiasta oli neuvoteltu piiritasolla muun muassa 6.2.1981, jolloin läsnä olivat olleet Rakennustyöläisten Liiton Turun aluetoimiston aluesihteeri ja liiton toimitsija sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton Lounais-Suomen piirin piiriasiamies ja apulaispiiriasiamies. Työnantajapuolen edustajat olivat tällöin esittäneet, että sopimuksen sisällön osalta asia voitaisiin viedä liittojen välillä neuvoteltavaksi. Koska työntekijäpuolen edustajat eivät olleet antaneet tähän ehdotukseen minkäänlaista vastausta, olivat työnantajapuolen edustajat tehneet tästä sen johtopäätöksen, että työntekijäpuoli ei hyväksynyt tällaista vaihtoehtoa.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut Rakennustyöläisten Liiton ja Rakennustyöläisten Turun Aluejärjestön tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta tai Rakennustyöläisten Liiton ainakin valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Rakennustyöläisten Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Salon jätevesipuhdistamon raudoitustöistä 30.1.1981 tehdystä työsopimuksesta, jonka olivat allekirjoittaneet työnantajan edustajina työpäällikkö ja vastaava mestari sekä työntekijöiden edustajina kaksi Raision kaupungista olevaa raudoittajaa, ei ilmennyt edes työnantajan nimeä. Puhdistamon rakennustöistä tehdyssä urakkasopimuksessa oli sovittu, että rakennustyössä käytettäisiin ensisijaisesti salolaista ja halikkolaista työvoimaa. Edellä mainittu raudoitustöitä koskeva työsopimus oli laadittu siten, että työnantajan edustajat olivat kirjoittaneet itse sopimustekstin ja työkunnan kaksi työntekijää olivat sen pelkästään allekirjoittaneet. Työmaalla ei näiden kahden raudoittajan lisäksi ollut muita raudoittajia. Tehty työsopimus oli ollut monilta osin vastoin työsopimuslain ja rakennusalan työehtosopimuksen määräyksiä. Työsopimuksessa työnantaja oli muun muassa määrännyt raudoitustyökunnan etumiehen, jonka työkunta normaalisti valitsi itse. Työsopimuksessa oli sovittu niin sanotut läpihinnat raudoitustyöstä siten, että se mädättämön osalta oli ollut 34 penniä kilolta ja muitten rakenteitten osalta 31 penniä kilolta. Tämä hinta oli sisältänyt kaiken raudoitukseen liittyvän työn, joten hintaan olivat sisältyneet myös rautakuorman purku rautojen lajittelu eli fakkaus ja raudan kanto. Betoniraudoitusta koskevan urakkahinnoittelun mukaan sisällytettiin kilohintoihin ainoastaan rautojen katkaisu, taivutus ja itse raudoitustyö. Muist.a töistä hinnat määräytyivät erikseen. Tehdyssä raudoitustyötä koskevassa sopimuksessa oli kilohintaan sisällytetty jopa rakennustelineiden pystytystyöt, jotka olivat kirvesmiehen tehtäviin kuuluvia töitä. Tehty työsopimus oli myös edellyttänyt laudoitustöiden tekemistä, vaikka laudoitustyöt olivatkin kokonaan toisen ammattialan työntekijöiden eli kirvesmiesten töitä. Näistä raudoituskaupan ulkopuolisista töistä tuli rakennusalan työehtosopimuksen 15 §:n 3 kohdan mukaan maksaa keskituntiansion mukainen palkka eikä urakan ulosmaksua. Laudoitustyöt olivat hinnoiteltuja töitä.

Rakennustyöläisten Liiton Turun aluetoimiston toimitsija oli joutunut asian kanssa tekemisiin Rakennustyöläisten Liiton Salon osaston raudoittajien pyynnöstä. Työnantaja oli nimittäin lehti-ilmoituksella pyytänyt tarjouksia raudoitustyön tekemisestä. Salon alueen raudoittajat olivat olleet halukkaita tekemään tarjouksen, jonka laatimiseen he olivat pyytäneet aluetoimitsijan apua. Raudoittajat olivat 2.2.1981 tehneet tarjouksen, joka oli rakentunut rakennusalan urakkahinnoittelun pohjalle. Raudoittajat olivat työkuntana tarjoutuneet tekemään raudoitustyöt 26 pennin läpikilohintaan. Kysymyksessä oli luonnollisesti ollut raudoittamista koskeva hinta urakkahinnoittelun mukaan. Muista töistä olisi tullut sopia eri maksu. Työnantajan edustaja oli pitänyt työntekijöiden esittämää tarjousta kohtuullisena, mutta hän oli kuitenkin todennut, että kaupasta oli sovittu jo 30.1.1981. Toimitsija oli tällöin pyytänyt tehdyn sopimuksen nähtäväkseen, mutta tätä ei ollut hänelle kuitenkaan annettu. Myöhemmin toimitsija oli saanut sopimuksen työntekijöiltä ja havainnut tästä sopimuksesta välittömästi, ettei se täyttänyt lain ja työehtosopimuksen määräyksiä. Tämän vuoksi toimitsija oli vaatinut, että solmittu sopimus oli työehtosopimuksen vastaisena purettava. Kun työnantaja ei ollut tähän suostunut, oli asia otettu esille Rakennustyöläisten Turun Aluejärjestön toimikunnassa. Liiton toimitsija ei ollut vaatinut raudoituseikä laudoitustöitä tehtäväksi minkään tietyn työkunnan kanssa. Tilanteesta oli neuvoteltu paikallis- ja piiritasolla Rakennustyöläisten Liiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton edustajien välillä. Neuvotteluissa oli päädytty siihen, että työsopimus saatettiin liittojen välillä neuvoteltavaksi, mutta tällaisia neuvotteluja ei kuitenkaan ollut käyty.

Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Rakennustyöläisten Turun Aluejärjestö on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Vesi-Insinöörit Oy on 30.1.1981 tehnyt urakoimansa Salon jätevesipuhdistamon raudoitustöistä työsopimuksen erään työkunnan kanssa ja 2.2.1981 vastaanottanut eräiltä toisilta työntekijöiltä jätevesipuhdistamon raudoitustöitä koskevan urakkatarjouksen. Rakennustyöläisten Liiton Turun aluetoimiston toimitsija on 3.2.1981 ilmoittanut työnantajalle, että 30.1.1981 tehty työsopimus on rakennusalan työehtosopimuksen vastaisena purettava. Näyttämättä on sen sijaan jäänyt, että työnantajalle olisi ilmoitettu, ettei Rakennustyöläisten Turun Aluejärjestö tule myöskään hyväksymään raudoitustöistä tehtyä tarjousta. Työnantajan kieltäydyttyä purkamasta 30.1.1981 tehtyä työsopimusta on Rakennustyöläisten Liiton Turun aluetoimiston toinen toimitsija vienyt työmaalle Rakennustyöläisten Turun Aluejärjestön työjaoston ilmoituksen, jonka mukaan aluejärjestö on julistanut työmaan työt saartoon 3.2.1981 kello 16 alkaen siihen asti, kunnes aluejärjestön kanssa on todettu, että työkuntien työsopimukset kaikilta osiltaan vastaavat vähintään työehtosopimuksen määräyksiä.

Selvittämättä on jäänyt, että työntekijäpuoli olisi ryhtynyt asianmukaisiin toimenpiteisiin saattaakseen kysymyksen siitä, onko raudoitustöistä tehty työsopimus rakennusalan työehtosopimuksen määräysten vastainen selvitettäväksi työehtosopimuksen 35 §:n mukaisella tavalla. Tällaisten toimenpiteiden sijasta toimeenpantu saarto on kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen urakkapalkkaa koskeviin määräyksiin. Saarto on jatkunut vielä jutun pääkäsittelypäivänä 23.2.1981.

Rakennustyöläisten Liiton keskustoimistokin on saanut saarrosta tiedon viimeistään 5.2.1981, mutta liiton ei ole selvitetty ryhtyneen sanottaviin toimenpiteisiin saarron lopettamiseksi, minkä lisäksi liitto vastaa myös toimitsijoidensa osuudesta saarron julistamisessa ja toimeenpanossa. Aluejärjestö vastaa julistamastaan saarrosta.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Rakennustyöläisten Liiton ja Rakennustyöläisten Turun Aluejärjestön maksamaan Suomen Rakennusteollisuusliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa, liiton 4 000 markkaa ja aluejärjestön samoin 4 000 markkaa ja molemmat yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Rakennusteollisuusliiton oikeudenkäyntikulut 1 300 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Äimälä, Virtanen, Leivo, Olin ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen