1.12.1981

Kohta 1

Milloin työnantajan palvelukseen otetun työntekijän työsuhde on jatkunut yhden kuukauden ja hän tämän jälkeen estyy työtä tekemästä sairauden tai tapaturman vuoksi, jota hän ei ole aiheuttanut tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella, suorittaa työnantaja työsuhteen jatkuessa hänelle palkkaa enintään sairausvakuutuslain mukaiselta karenssiajalta ja mikäli työsuhde esteen syntyessä on jatkunut vähintään kaksi kuukautta samoin edellytyksin 21 päivän pituiselta ajanjaksolta.

Mikäli työsuhde on jatkunut ennen työkyvyttömyyden alkua yhdenjaksoisesti vähintään 5 vuotta, suorittaa työnantaja palkkaa samoin edellytyksin 28 päivän pituiselta ajanjaksolta sekä mikäli työsuhde on jatkunut vähintään 10 vuotta 35 päivän pituiselta ajanjaksolta. Sairausajan palkka suoritetaan tällaisessa tapauksessa 28 päivää ylittävältä osalta enintään kerran kalenterivuoden aikana.

---------------------------------------------------

Seuraavassa 15.3.1980 tehdyssä majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

8 § Työaika 1. Säännöllinen työaika on 120 tuntia kolmen viikon pituisena ajanjaksona siten järjestettynä, että kunakin täytenä työssäoloviikkona on enintään viisi työpäivää.

---------------------------------------------------

2. Työntekijälle on annettava kunkin viisi työpäivää sisältävän työssäoloviikon aikana kaksi vapaapäivää, joista toinen on viikkolepopäivä (V) ja toinen viisipäiväisen työviikon toteuttava lisävapaapäivä (X).

Pöytäkirjamerkintä:

___________________

Työssäoloviikolla tarkoitetaan aikaa sunnuntaista kello 00.00 lauantaihin kello 24.00.

---------------------------------------------------

10. Työntekijöille on annettava maalis-toukokuun aikana kaksi ja loka-joulukuun aikana kolme ylimääräistä lisävapaapäivää (Z). Kukin lisävapaapäivä lyhentää työaikaa 8 tuntia ao. jaksossa.

---------------------------------------------------

Yksinomaan palvelurahapalkkaisen tarjoilijan, vahtimestarin tai portieerin arkipyhäviikon ylimääräisen lisävapaapäivän korvaus lasketaan kertomalla 22 §:n mukainen tuntipalkka luvulla 8.

---------------------------------------------------

13 § Sairausajan palkka, lääkärintarkastukset, synnytysloma

Sairausajan palkka

---------------------------------------------------

4. Palvelurahapalkkaisen tarjoilijan ja vahtimestarin sairausajan palkka määräytyy henkilökohtaisen ansion mukaan. Palvelurahapalkkaiselle tarjoilijalle maksettava sairausajan päiväpalkka lasketaan jakamalla hänelle sairastumista välittömästi edeltäneen neljän kalenterikuukauden ajalta toimitetun palvelurahan maksamisen yhteydessä tietoon saatu kokonaisansio samaan ajanjaksoon sisältyvien työ- ja lisävapaapäivien summalla. Mikäli sairausajan palkkaan oikeutetun palvelurahapalkkaisen tarjoilijan työsuhde on kestänyt vähemmän kuin 4 kuukautta, on laskentakausi vastaavasti lyhyempi. Palvelurahapalkkaisen vahtimestarin sairausajan päiväpalkka määräytyy vuosilomalain mukaan.

Kuukausipalkkaisen työntekijän sairausajan päiväpalkka lasketaan jakamalla hänen kuukausipalkkansa luvulla 25.

Mikäli työntekijä saa sekä palvelurahaa, että kiinteää palkkaa, hänen sairausajan päiväpalkkansa lasketaan ensiksi mainitun palkan osalta tämän kohdan ensimmäisen kappaleen ja jälkimmäisen palkan osalta toisen kappaleen määräystä soveltaen.

Sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä sovellettaessa pidetään 8 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja lisävapaapäiviä työssäolopäivinä.

---------------------------------------------------

15 § Tilapäiset poissaolot 1. Alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti maksetaan lapsen huoltajalle palkkaa sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti sellaisen lyhyen poissaolon ajalta, joka on välttämätöntä lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi.

Pöytäkirjamerkintä:

___________________

Äkillisen lyhytaikaisen poissaolon pituus määräytyy sen mukaisesti, mikä on välttämätöntä lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi. Jos hoidon järjestäminen tai hoitaminen kestää 1-3 päivää, pidetään poissaoloa sopimuksessa tarkoitettuna poissaolona.

---------------------------------------------------

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on työtuomioistuimessa lausunut, että asianosaisliittojen välillä oli erimielisyyttä siitä, miten oli tulkittava työehtosopimuksen määräystä sairausajan palkan maksuvelvollisuuden alkamisajankohdasta ja sairausajan palkan maksujakson kulumisesta tapauksissa, joissa työntekijä sairastui vuosilomansa aikana. Työntekijäpuoli oli esittänyt keväällä 1980 käydyissä neuvotteluissa, että työnantajan velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa alkoi siitä ajankohdasta, kun työntekijä estyi tekemästä työtä sairautensa vuoksi. Koska työntekijällä ei vuosiloman aikana ollut työntekovelvollisuutta, ei hän silloin voinut myöskään estyä tekemästä työtä. Jos siis työntekijä sairastui vuosilomansa aikana ja vuosiloma päättyi ennen kuin 7 päivää oli kulunut sairastumisesta, alkoi työnantajan palkanmaksuvelvollisuus siitä päivästä, jolloin työntekijän työ alkaisi vuosiloman jälkeen. Täten myös sairausajan palkan maksujakso alkoi kulua vasta vuosiloman loputtua. Mikäli loman aikana alkanut sairaus kesti yli 7 päivää ja työntekijä halusi siirtää lomansa 7 päivää ylittävän sairausajan osalta vuosilomalain 5 §:n 3 momentin mukaisesti myöhempään ajankohtaan, työnantajan velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa alkoi 7 päivän kuluttua sairastumisesta. Työnantajaliitto oli katsonut, että työnantajan sairausajan palkan maksuvelvollisuus laskettaisiin sairauden alkamisajankohdasta lukien. Tämän tulkinnan mukaisesti sairausajan palkan maksujakso alkaisi kulua jo ennen kuin työnantaja olisi velvollinen suorittamaan sairausajan palkkaa.

Sanotuilla perusteilla Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työntekijän sairastuessa vuosilomansa aikana ja vuosiloman päättyessä ennen kuin 7 päivää on kulunut sairastumisesta työnantajan velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa alkaa työehtosopimuksen 13 §:n mukaan siitä päivästä, jolloin työntekijän työ alkaisi vuosiloman jälkeen, ja että jos loman aikana alkanut sairaus kestää yli 7 päivää ja työntekijä haluaa siirtää lomansa 7 päivää ylittävän sairausajan osalta myöhempään ajankohtaan,velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa alkaa 7 päivän kuluttua sairastumisesta.

Kanteeseen vastatessaan Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on lausunut, että työehtosopimuksen 13 §:n mukainen sairausajan palkkajakso alkoi kulua vuosilomankin yhteydessä sairastumisesta lukien ja jatkui vuosiloman sitä estämättä. Vuosiloman ajalta työntekijä sai vuosilomapalkkaa, joka syrjäytti sairausajan palkan. Sairausajan palkkaa maksettiin vuosiloman päättymisen jälkeen siltä osin kuin sairastumisesta lukien kulunutta sairausajan palkkajaksoa oli vielä jäljellä. Työehtosopimuksen sanamuoto ja sen tarkoitus tukivat tuollaista tulkintaa. Työntekijälle taattiin työehtosopimuksen määräämältä ajalta sairausajan palkkaturva, vaikka hän oli estynyt tekemästä työtä. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto oli vaatinut vuoden 1980 työehtosopimukseen tähdänneissä neuvotteluissa kantansa mukaista tulkintaa. Työnantajaliitto ei ollut sitä hyväksynyt, ja tällä perusteella työehtosopimus oli jäänyt nykyisen sanamuodon ja nykyisen käytännön varaan.

Työntekijän sairastumista koskeva työehtosopimuksen 13 §:n 5 kappale sisälsi selvän kannanoton jaksoajatteluun. Sanotun määräyksen mukaan sekä sairausajan palkkajakso että jakso, jolta ulkopuolinen maksoi työntekijälle päivärahaa tai vastaavaa korvausta, alkoivat kulua toisistaan riippumatta. Edut sovitettiin yhteen siten, että työntekijän palkkaturva toteutui. Työnantajaliiton kannan mukainen käytäntö oli alalla toteutunut. Tämä käytäntö koski vastaajaliiton koko kentässä ja Liiketyönantajain Keskusliiton koko kentässä kaikkia niitä tapauksia, joissa työntekijä useammasta kuin yhdestä syystä oli poissa työstä. Vastaajaliiton tulkinta vastasi myös vuosilomalain tarkoitusta ja oli muutenkin tarkoituksenmukainen. Jos työntekijä käytti vuosilomalain mukaista oikeuttaan siirtää vuosilomansa tai osa siitä myöhemmäksi sairastumisen johdosta, tämä vaikutti myös välittömästi sairausajan palkkajaksoon, ja työnantajalle tuli palkanmaksuvelvollisuus kulumassa olevan jakson puitteissa. Vuosilomalain 5 §:ssä ja sitä koskevassa hallituksen esityksessä samoin kuin työneuvoston kannanotoissa oli hyväksytty jaksoajattelu. Siltä osin kuin työntekijä sai vuosilomansa ajalta sairauspäivärahaa, hän sai ne itselleen eikä työnantaja suorittanut palkan osalta yhteensovittamista, koska vuosilomallaan sairauspäivärahoja saava työntekijä ei saanut työnantajaltaan sairausajan palkkaa, vaan vuosiloma-ajan palkkaa.

Sanotuilla perusteilla Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on toisessa kanteessaan lausunut, että liittojen kesken vallitsi erimielisyys siitä, kuinka työehtosopimuksen 15 §:n 1 kohdan pöytäkirjamerkinnässä mainittu 1-3 päivän ajanjakso laskettiin silloin kun tuo ajanjakso meni päällekkäin työntekijän vapaapäivien kanssa. Työntekijäpuolen mielestä sanotulla 1-3 päivän ajanjaksolla oli tarkoitettu vastaavaa määrää työpäiviä. Työnantajaliitto taas oli esittänyt, että 1-3 päivän ajanjaksoon saattoi sisältyä työntekijän vapaapäiviä. Sanotuilla perusteilla Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen 15 §:n 1 kohdan pöytäkirjamerkinnässä mainittuun 1-3 päivän ajanjaksoon ei voi sisältyä työntekijän vapaapäiviä, vaan sillä on tarkoitettu vastaavaa määrää työpäiviä. Vapaapäivillä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on ilmoittanut kanteessa tarkoittaneensa niin hyvin viikkolepopäiviä (V-päiviä) kuin myös lisävapaapäiviä (X-päiviä) ja ylimääräisiä lisävapaapäiviä (Z-päiviä), mutta luopunut sitten kanteestaan X- ja Z-päivien osalta.

Kanteeseen vastatessaan Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on lausunut, että työehtosopimuksen 15 §:n mukainen poissaolojakso alkoi kulua lapsen sairastumisesta lukien riippumatta siitä, oliko lapsen sairastumispäivä työntekijän työpäivä vai vapaapäivä. Palkanmaksuvelvollisuus rajoittui määräyksen yleisin edellytyksin 1-3 päivään, mikä saattoi sisältää myös työntekijän vapaapäiviä. Työehtosopimuksen 15 §:n teksti kytki palkanmaksuvelvollisuuden työntekijän omaan sairastumistapaukseen. Työntekijän itsensä sairastuessa palkanmaksuvelvollisuus käsitti tietyn jakson, joka alkoi työntekijän sairastumisesta ja päättyi jakson pituisen ajan kuluttua riippumatta siitä, olisiko työntekijä ollut sanottuna päivänä työssä vai eikö. Lapsen sairastumisessa noudatettiin samoja määräyksiä jakson vain ollessa lyhyempi kuin työntekijän itsensä sairastuessa.

Työnantajapuolen tulkinta vastasi työehtosopimuksen tarkoitusta, jonka mukaan työntekijän oli mahdollista 1-3 päivässä järjestää lapselle hoito. Luonnollisesti työntekijällä oli vapaapäivänä yhtä hyvä tilaisuus järjestää sairaalle lapselle hoitoa kuin työpäivänä. Työehtosopimuksen 13 §:n 4 kappaleen mukaan sekä palvelurahapalkkaiselle että kuukausipalkkaiselle työntekijälle tuleva sairausajan päiväpalkka määriteltiin siten, että sekä työ- että lisävapaapäivät olivat palkallisia päiviä. Palkattomia päiviä olivat ainoastaan viikkolepopäivät. Yleinen käytäntö LTK:n ja majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuskentässä oli työnantajapuolen kannan mukainen. Tätä kantaa oli noudatettu vuodesta 1976 alkaen, jolloin määräys tilapäisestä poissaolosta lapsen sairastumistapauksessa tuli työehtosopimukseen. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto oli ollut tietoinen työnantajan kannasta ja vakiintuneesta käytännöstä eikä ollut muuta tulkintaa vaatinut työehtosopimusneuvotteluissa. Toisaalta Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto oli tiennyt, että STK:n piirissä omaksutut osittain toisenlaiset tulkinnat perustuivat erilaisiin määräyksiin työntekijän itsensä sairastuessa noudatettavista sairausajan jaksoon liittyvistä laskentaperiaatteista, erilaisista palkkausjärjestelmistä ja STK:n ja SAK:n välillä käydyistä soveltamisneuvotteluista.

Sanotuilla perusteilla Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on viimeksi sanotun vastineen johdosta vielä lausunut, että jaksoajattelua oli kiistatta sovellettava kysymyksen ollessa työntekijän omasta sairastumisesta. Lapsen äkillisen sairastumisen ollessa kysymyksessä ei jaksoajattelua kuitenkaan ollut noudatettava. Työtuomioistuin oli ratkaissut tuomiollaan n:o 121/1977 Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y:n ja Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n välisen tulkintaerimielisyyden lähes vastaavasta työehtosopimusmääräyksestä. Viikkolepopäivä vastasi majoitus- ja ravitsemisalalla muiden alojen sunnuntaivapaata, mutta alan luonteen vuoksi saattoi viikkolepopäivä sijoittua myös arkipäivän kohdalle. Työtuomioistuin oli sanotussa tuomiossa todennut, ettei kenkäteollisuuden alalla sunnuntaipäivää luettu 1-3 päivän jaksoon. Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijät joutuisivat perusteettomasti eriarvoiseen asemaan muihin aloihin nähden, jos sunnuntaita vastaava vapaapäivä luettaisiin 1-3 päivän jaksoon. Oli sitä paitsi luonnollista, että myös majoitusja ravitsemisalan työntekijöiden viikkolepopäivä usein sattui nimenomaan sunnuntain kohdalle.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vielä lausunut, että kun otettiin huomioon määräys ja sen tarkoitus, ei ollut perusteltua asettaa viikkolepopäivää eri asemaan kuin lisävapaapäiviä. Asiassa oli pantava painoa vuodesta 1976 jatkuneelle vakiintuneelle käytännölle. Työtuomioistuimen eri liittojen välisessä tulkinta-asiassa antama kantajan mainitsema tuomio ei vaikuttanut asianosaisten välisen työehtosopimuksen tulkintaan. Kenkäalan työehtosopimuksen määräykset olivat osittain eri sisältöisiä kuin asianosaisten välisen työehtosopimuksen määräykset. Erityisesti tämä koski sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä. Kenkäalalla kuten useilla muillakin STK:n edustamilla aloilla oli olemassa työntekijän itsensä sairastuessa niin sanottu karenssipäiväjärjestelmä. Tästä johtuen kyseisillä STK:n edustamilla aloilla ei ollut työntekijän itsensä sairastuessa noudatettu sellaista jaksoajattelua kuin ravintola-alalla ja muilla LTK:n edustamilla aloilla. Työtuomioistuimen tulkintaan, joka oli omaksuttu sanotussa tuomiossa, vaikuttivat olennaisesti myös STK:n ja SAK:n edustajien keskustelut asiasta. Nämä keskustelut eivät voineet vaikuttaa nyt kysymyksessä olevan työehtosopimuksen tulkintaan.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin, joka jättää lausunnon antamisen Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton siitä kanteesta, joka koskee palkkaa sairaan lapsen hoitoajalta, raukeamaan siltä osin kuin kanteesta on luovuttu, on muutoin tutkinut jutut.

Työehtosopimuksen mukaan maksetaan työntekijälle, joka estyy tekemästä työtä sairauden vuoksi, työehtosopimuksesta selviävin edellytyksin työsuhteen kestosta riippuen palkkaa tietyn pituiselta ajanjaksolta. Työehtosopimuksessa ei ole määrätty mitään siitä, miten määräystä on sovellettava kanteen tarkoittamissa tapauksissa eli työntekijän sairastuessa ollessaan vuosilomalla. Asianosaisilla on vastakkaiset käsitykset työehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta, eivätkä asianosaiset ole esittäneet mitään todistelua määräykselle tarkoittamastaan merkityksestä. Edelleen asianosaiset ovat eri mieltä siitä, miten määräystä on käytännössä sovellettu. Soveltamiskäytännöstä esitetyn näytön perusteella ei työtuomioistuin ole voinut päätellä sellaisen käytännön syntymistä, joka osoittaisi jommankumman näkemyksistä toista oikeammaksi. Oikeudenkäynnin aikana asianosaiset ovat perustelleet kantojaan eritoten tammikuussa 1980 käydyissä niin sanottujen pienten neuvottelukuntien yhteydenotossa esitettyihin näkemyksiin. Tässä neuvottelussa osapuolten edustajat ovat esittäneet vastakkaiset näkemykset määräyksen tulkinnasta. Luotettavasti selvittämättä on jäänyt sekin, kumman osapuolen aloitteesta erimielisyys on otettu esille tuossa neuvottelussa. Asiaa ei kuitenkaan ole otettu uudelleen esille myöhemmin keväällä 1980 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa.

Jutussa on kantajaliiton taholta tukeuduttu työtuomioistuimen muitten liittojen välisissä asioissa antamiin vastaavaa asiaa koskevien työehtosopimusmääräysten tulkintaa koskeviin tuomioihin. Kuten tuomiosta n:o 152/1980 selviää, on sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä sovellettaessa käytetty jaksoajattelua. STK-SAK-kentässä on, niin kuin sanotusta tuomiosta myös selviää, päästy yksimielisyyteen sairausajan palkan maksamisesta sairastumisen osuessa vuosiloman ja lomautuksen ajalle. Kun otetaan huomioon SAK:n ja STK:n soveltamisohjeen syntytapa, ei sitä työtuomioistuimen mielestä voida kuitenkaan käyttää asianosaisten välisen työehtosopimuksen tulkintaohjeena.

Tässä tilanteessa työtuomioistuin joutuu ratkaisemaan tulkintaerimielisyyden työehtosopimuksen sanamuodosta pääteltävän tarkoituksen perusteella. Työehtosopimuksen mukaan sairausajan palkka maksetaan työntekijälle, joka estyy työtä tekemästä sairauden vuoksi. Kanteen tarkoittamassa tilanteessa työntekijä on sairauden alkaessa ollut vuosilomalla, joten työnteon este on työtuomioistuimen mielestä ollut vuosiloma. Nämä seikat huomioon ottaen vastaa kantajaliiton kanta työtuomioistuimen mielestä vastaajan kantaa paremmin työehtosopimuksen oikeaa sisältöä. Työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähemmän kuin 2 kuukautta, maksetaan sairausajan palkka kuitenkin sairausvakuutuslain mukaiselta karenssiajalta, joka sanotun lain mukaisesti luetaan sairauden alkamisesta, vaikka työntekijä olisi silloin vuosilomalla. Näissä tapauksissa ei se aika, jolta sairausajan palkkaa maksetaan, siten voi siirtyä alkamaan vasta vuosiloman päätyttyä. Tämä ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan ole riittävä peruste poiketa muissa tapauksissa edellä mainitusta tulkinnasta.

Lapsen huoltajalle maksetaan työehtosopimuksen mukaan palkkaa lapsen sairastuessa äkillisesti sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti. Poissaolo on pöytäkirjamerkinnän mukaan sopimuksessa tarkoitettua poissaoloa, jos hoidon järjestäminen tai hoitaminen kestää 1-3 päivää. Tämän määräyksen oikean sisällön selvittämiseksi asianosaiset ovat tukeutuneet niihin keskusteluihin, joita tammikuussa 1980 on käyty samanaikaisesti kuin keskusteltiin sairausajan palkkaa koskevasta kysymyksestä. Selvittämättä on jäänyt, että tämä kysymys olisi tällöin tullut tavalla taikka toisella sovituksi.

Työehtosopimuksen 15 §:n 1 kohdassa viitataan sopimusmääräyksiin sairausajan palkasta. Sen jaksoajattelun mukaan, jota sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä sovellettaessa noudatetaan, luetaan sen ajan pituuteen, jolta palkka maksetaan, kaikki päivät siitä riippumatta, ovatko ne työpäiviä vai vapaapäiviä. Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 121/1977, johon kantajaliitto on viitannut, on jaksoajattelu hylätty lähinnä asianomaisessa työehtosopimusmääräyksessä olleen sanonnan "1, 2 tai 3 päivää" perusteella. Nyt sen sijaan puhutaan "1-3 päivää" kestävästä poissaolosta. Tämän seikan ja sopimusmääräysten sanamuodon muutoinkin huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että jaksoajattelua on sovellettava myös näitä sopimusmääräyksiä sovellettaessa ja että siis 1-3 päivän ajanjakso lapsen sairastuessa kuluu myös viikkolepopäivinä (V-päivinä).

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton kanteen, joka koskee työntekijän palkkaa sairaan lapsen hoitoajalta, ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton toisen kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että jos työntekijä sairastuu vuosilomansa aikana ja vuosiloma päättyy ennen kuin seitsemän päivää on kulunut sairastumisesta, se aika, jolta työnantaja on työehtosopimuksen 13 §:n nojalla velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa, alkaa - milloin sairausajan palkan maksuaikana ei työehtosopimuksen mukaan ole sairausvakuutuslain mukainen karenssiaika - siitä päivästä lukien, jolloin työntekijän työ vuosiloman jälkeen alkaisi, ja jos loman aikana alkanut sairaus kestää yli seitsemän päivää ja työntekijä haluaa siirtää lomansa sanottua aikaa ylittävältä osalta vuosilomalain 5 §:n 3 momentin mukaan myöhempään ajankohtaan, velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa alkaa vastaavasti seitsemän päivän kuluttua sairastumisesta.

Juttujen näin päättyessä ja niiden laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Lappalainen, Parkkinen, Sariola, M. Virtanen, Kaski, P. Virtanen ja Kenraali.

Eri mieltä olevan jäsen M. Virtasen lausunto, johon jäsen Sariola yhtyi:

Työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevista määräyksistä ei käy ilmi, että työntekijät olisi tarkoitettu asettaa erilaiseen asemaan riippuen siitä, onko heillä työehtosopimuksen mukaan oikeus sairausajan palkkaan ainoastaan sairausvakuutuslain mukaisen karenssiajan pituiselta ajalta vaiko pidemmältä ajanjaksolta. Sen vuoksi katson, että se ajanjakso, jolta työnantaja on velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa, alkaa molemmissa tapauksissa kulua sairastumispäivästä. Katson edelleen, että työehtosopimuksessa on ainoastaan porrastettu sairausajan palkanmaksujakson pituus työsuhteen kestoajan mukaan.

Sairausajan palkkaa koskevissa työehtosopimusmääräyksissä ei liioin ole otettu minkäänlaista kantaa siihen, kuinka monelta työpäivältä sairausajan palkkaa tulisi maksaa. Minkäänlaisesta vähimmäistakuusta ei ole sovittu. On sovittu ainoastaan siitä, että työntekijä saa sairaana ollessaan määrätyn pituiselta ajanjaksolta sen ansion, jonka hän tuon ajanjakson aikana olisi säännöllisenä työaikana ansainnut, jos hän terveenä ollessaan olisi ollut työssä. Käytännön tilanteissa maksettavan sairausajan palkan suuruus saattaa vaihdella etenkin ravintola-alalla riippuen siitä, kuinka monta työpäivää työtuntijärjestelmän mukaan sattuu asianomaiselle sairausajan palkanmaksujaksolle.

Edellä esitetyillä perusteilla katson, että se aika, jolta työnantaja on työehtosopimuksen 13 §:n nojalla velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa, alkaa kaikissa tapauksissa kulua sairastumispäivästä, ja harkitsen näin ollen oikeaksi, muilta osin enemmistön kantaan yhtyen, hylätä kummankin kanteen kokonaisuudessaan. Juttujen laatuun katsoen saa Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.