2.11.1981

2 §

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusliittojen tekemiä sopimuksia:

1. Liitteenä XII olevaa 15.5.1946 allekirjoitettua yleissopimusta.

---------------------------------------------------

10. Liitteenä XXI olevaa 6.6.1978 allekirjoitettua yleissopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista.

---------------------------------------------------

5 §.

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

---------------------------------------------------

Suorituspalkat

13 §

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknisesti on mahdollista, on työt mahdollisuuksien mukaan pyrittävä järjestämään urakkatyöksi.

---------------------------------------------------

4. Työ- ja tuotantomenetelmien muuttuessa suoritetaan uudelleenhinnoittelu. Menetelmämuutokseksi katsotaan koneissa, laitteissa tai muissa työvälineissä, raaka-aineissa tai työolosuhteissa tai -järjestelyissä tapahtuneet sellaiset pysyväisluontoiset muutokset, joilla on ko. hinnoittelun piirissä työskentelevien työntekijäin työmäärään tai -saavutukseen huomattavampaa muuttavaa vaikutusta, verrattuna siihen tilanteeseen, jossa entisestä hinnoittelusta on sovittu.

Neuvottelut ja sopiminen hinnoittelun muutoksesta suoritetaan kuten kohdassa 2 on määrätty. Mikäli syntyy erimielisyyttä siitä, onko edellä tarkoitettu menetelmämuutos tapahtunut, jatketaan työtä entisellä palkkaperusteella siihen saakka, kunnes osapuolten hyväksymällä työnmittauksella on todettu mahdollinen menetelmän muuttuminen.

---------------------------------------------------

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa yleissopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista (irtisanomissuojasopimuksessa) on muun ohella seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

1 §.

Soveltamisala

Sopimus koskee lomauttamista sekä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen päättämistä irtisanomalla.

Sopimus ei koske

1.1 työntekijää, jonka työsopimus on tehty määräajaksi,

1.2 työntekijää, joka työskentelee ulkomaan-, taikka rannikko- tai sisävesiliikenteessä kulkevissa aluksissa, eikä

1.3 tapauksia, joissa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitetusta syystä, eikä työsopimuslaissa tarkoitettuja muita työsuhteen purkamis- tai purkautumistilanteita.

Milloin työnantaja on purkanut sopimuksen vedoten työsopimuslain purkamisperusteisiin, voidaan kuitenkin tätä sopimusta noudattaen tutkia, ovatko työsopimuksen irtisanomisen edellytykset olleet olemassa.

---------------------------------------------------

4 §.

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työehtosopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

---------------------------------------------------

Puutyöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Metsäteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyrityksen A. Ahlström Osakeyhtiön Pihlavan tehtailla Porissa oli syntynyt erimielisyys lajittelija Annikki Lahtisen työsopimuksen purkamisen johdosta. Asiasta oli käyty neuvotteluja paikallisesti ja liittojen välillä. Kuten neuvotteluissa oli tuotu esiin, työnantaja oli 31.3.1980 vähentänyt yllättäen huokolevylinjalta toisen pakkaajan. Tällöin jäljelle jääneen kolmen-neljän hengen työryhmän työmäärä oli lisääntynyt, ja työntekijät olivat päättäneet suorittaa pakkauksen koko työryhmä yhdessä. Tilanne oli jatkunut samanlaisena huhtikuun 3 päivän iltavuoroon saakka, jolloin työnjohtaja oli määrännyt Lahtisen käynnistämään levyjä välivarastoon nostavan koneen. Kone oli kuitenkin ollut epäkuntoinen. Lahtista oli uhattu kirjallisella varoituksella. Seuraavan normaalin työvuoron aikana 8.4.1980 työnantaja oli katkaissut Lahtisen työsuhteen. Lahtiselle ei ollut annettu mahdollisuutta esittää asiasta omaa kantaansa. Lahtisen työsuhde oli alkanut 17.11.1955 ja kestänyt siis yhtäjaksoisesti 24 vuotta 4 kuukautta 21 päivää. Työnsä Lahtinen oli hoitanut moitteettomasti ja ollut silloisessa työssään 4 vuotta eli koko huokolevyn jälkikäsittelylinjan uusimisen jälkeisen ajan. Henkilökohtaisesta työstään Lahtinen ei ollut saanut varoituksia koko työssäoloaikanaan. Työsuhteen purkamisen syyksi työnantaja oli esittänyt myös 17.3.1979 annetun varoituksen. Tuo varoitus oli annettu työvuoron kaikille 35 työntekijälle, ja se oli johtunut siitä, että työnantaja oli vaatinut siirtämään maanantain aamuvuoron tehtäväksi lauantaina, mistä työntekijät olivat yhteisesti kieltäytyneet.

Lahtinen oli siis erotettu 8.4.1980 ja lopputili hänelle annettu 10.4.1980. Työntekijöitten mielestä lopputilin tarkoituksena oli ollut pakottaa työntekijät hyväksymään urakkaryhmän työntekijämäärän vähentäminen. Näistä syistä ja kun Lahtinen ei ollut toistuvasti tai huolimattomuudesta jättänyt työvelvoitettaan täyttämättä, vaan tehnyt työtään koko ajan poiketen ohjeista vain epäkuntoisen koneen ajon osalta, ei Lahtiseen voitu soveltaa työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan säännöstä ja hänellä oli työsopimuslain 45 §:n nojalla oikeus saada edelleen palkkansa. Sanotuilla perusteilla Puutyöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Annikki Lahtisen työsopimuksen irtisanomiselle ole ollut työehtosopimuksen mukaisia edellytyksiä.

Kanteeseen vastatessaan Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että A. Ahlström Osakeyhtiön Pihlavan kuitulevytehtaalla oli huokoisen kuitulevyn lajittelu järjestetty siten, että jos välittömästi lajittelun jälkeen tapahtuvassa pakkauksessa syntyi ruuhkaa, lajittelija huolehti levyjen ohjaamisesta ohjauspöydässä olevaa nappia painamalla ns. puskurivarastoon, jotta koko tuotantolinjaa ei tarvitsisi pysäyttää. Osaston työntekijämäärä oli vaihdellut muun muassa levyjen laadun johdosta. Normaaliolosuhteissa yhdessä vuorossa työskentelivät lajittelija, pakkaaja ja vuorottaja sekä levyjä maalattaessa vielä maalauskoneen hoitaja. Pakattaessa vientiin meneviä levyjä ja tuulisuojuksella varustettuja levyjä oli pakkaajalla vielä apulainen. Kuitulevytehtaalla oli vuoden 1980 alkupuolella voitu nostaa käyntiastetta siten, että huokoisella linjalla siirryttiin maaliskuun alusta lukien 2-vuorokäynnistä 3-vuorokäyntiin ja kovalevylinjalla taas keskeytymättömässä 3-vuorotyössä 40 tunnin työviikosta 36 tunnin työviikkoon. Näiden järjestelyjen johdosta oli jouduttu ottamaan uusia työntekijöitä, minkä lisäksi aikaisemmin yhtiön palveluksessa olevan työvoiman käyttöä oli ollut entisestään tehostettava, sillä samalla ns. ylimääräisen työvoiman suhteellinen määrä oli pienentynyt.

Kun pakkauskoneen toinen työntekijä siirrettiin toisiin tehtäviin 31.3.1980, oli tarkoituksena ollut, että vuorottaja olisi auttanut pakkaajaa ruuhkan syntyessä pakkauksessa. Kun vuorottajaa 1.4.1980 oli kehotettu menemään ruuhkan selvittäjäksi, hän ei ollut usakaltanut sitä tehdä, koska Lahtinen oli häntä kieltänyt siitä. Samalla Lahtisen olisi niin kuin ennenkin ruuhkan syntyessä pitänyt ohjata levyt nappia painamalla puskurivarastoon, jotta koko tuotantolinja ei olisi pysähtynyt. Lahtinen ei kuitenkaan ollut menetellyt näin, vaan pysäyttänyt linjan, ja vasta sen jälkeen ruuhkaa oli ryhdytty purkamaan tavallista suuremmalla joukolla.

2.4.1980 Lahtisen työvuoron aikana oli syntynyt jälleen ruuhkia. Asianomainen työnjohtaja oli kehottanut Lahtista painamaan nappia, jotta levyt olisivat ohjautuneet puskurivarastoon. Lahtinen oli kieltäytynyt ainakin neljä kertaa noudattamasta kehotusta. Tästä johtuen tuotantolinja oli pysähtynyt kolme kertaa. Yhdellä kerralla linja oli saatu pysymään käynnissä, koska kuivaamon hoitaja oli käsiohjausta käyttäen ohjannut levyt puskurivarastoon. 3.4.1980 Lahtinen oli jatkanut kieltäytymistään. Hänelle oli selvitetty, että mikäli kieltäytyminen jatkuisi, hänen työsuhteensa purettaisiin. Lahtinen oli ilmoittanut tietävänsä, että tällainen mahdollisuus oli olemassa. Lahtiselle oli annettu sanottuna päivänä vielä toinen varoitus. Työnantajalla ei Lahtisen vielä kieltäydyttyä ollut ollut muuta mahdollisuutta kuin purkaa Lahtisen työsopimus 8.4.1980. Lahtiselle oli sitä paitsi niin kuin kanteesta selvisi jo maaliskuussa 1979 annettu kirjallinen varoitus työvelvoitteen laiminlyönnistä.

Pakkauslinjan työntekijämäärää ei 31.3.1980 ollut vähennetty yksipuolisesti. Vuorottajaa, jonka tehtäviin pakkaustyö kuului, oli alettu käyttää enemmän kuin aikaisemmin pakkauksessa. Pakkaustyöhön oli voitu tämänkin jälkeen aina irroittaa toinen henkilö milloin se oli tarpeellista. Työtä oli sittemmin suoritettu tällä tavalla huhtikuusta alkaen, ja se oli sujunut täysin joustavasti niin ettei linjaa ollut tarvinnut pysäyttää ruuhkien takia. Ensimmäiset käskyt puskurivaraston käyttämisestä oli annettu heti sen jälkeen, kun Lahtisen olisi pitänyt ilman eri käskyäkin käyttää puskurivarastoa. Tämä oli tapahtunut kieltäytymistä seuraavana päivänä eli 2.4.1980. Puskurivaraston käyttämistä koskevia määräyksiä oli annettu sekä 2. että 3.4.1980 yhteensä viisi-kuusi eri kertaa. Käskyjä saadessaan Lahtinen ei ollut edes väittänyt puskurivarastoon levyjä ohjaavan koneen olleen epäkuntoinen. Kieltäytymisten välissä konetta oli käytetty, ja se oli toiminut täysin normaalisti. Koneen epäkuntoisuus oli esitetty kieltäytymisen syyksi vasta lähes kaksi kuukautta myöhemmin laaditussa erimielisyysmuistiossa. Lahtisella oli ollut useita päiviä aikaa esittää oma kantansa asiasta.

Lahtisen ammattitaito oli suhteellisen hyvä, mikä ilmeni myös hänelle annetusta työtodistuksesta. Työsuhteen purkamisen tarkoituksena ei voinut olla pakottaa työntekijöitä hyväksymään muutokset työjärjestelyissä, sillä niistähän oli sovittu jo silloin kun linja oli uudistettu. Kun Lahtisen työsuhteen purkamiselle siis oli ollut olemassa työsopimuslain 43 §:n mukainen tärkeä syy, Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Puutyöväen Liitto on vastineen johdosta lausunut muun ohella, että tosiasiassa kuitulevytehtaalla oli koko levylinjan olemassaoloajan eli aina 31.3.1980 saakka ollut kaksi pakkaajaa. Työntekijämäärään eivät olleet vaikuttaneet levylaatujen muutokset. Vuonna 1976 linjalle olivat valmistuneet uudet pakkauslaitteet, jonka jälkeen molemmille pakkaajille oli alettu maksaa myös saman suuruista palkkaa. Tämän muutoksen jälkeen ei ollut myöskään ollut käytössä nimikettä pakkaajan apulainen. Vastineessa mainittu vuorottaja vuorotti vain ruoka- ja kahvitaukojen aikana. Vastaaja oli vastinekirjelmässään myöntänytkin työvoiman käytön yksipuolisen tehostamisen. Pakkauskoneen toinen työntekijä oli siirretty toisiin tehtäviin yksipuolisesti, vaikka työehtosopimuksen 13 §:n 4 kohdan mukaan asiasta olisi ollut käytävä normaali neuvottelu.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

A. Ahlström Osakeyhtiö on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että A. Ahlström Osakeyhtiön Pihlavan tehtaat on 8.4.1980 purkanut perustuotanto-osaston lajittelijan Annikki Lahtisen työsuhteen sanotusta päivästä lukien työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan nojalla. Työsuhteen purkamisilmoituksessa on perusteluna sanottu: "Jätitte 3.4.1980 varoituksesta huolimatta työvelvoitteenne täyttämättä. Samasta syystä saitte kirjallisen varoituksen 20.3.1979."

Lahtisen työsuhteen päättämiseen liittyvät tapahtumat saivat alkunsa siitä, että yhtiö oli 31.3.1980 vähentänyt huokolevylinjalta toisen pakkaajan. Työntekijäpuoli on katsonut, että työnantajaon näin rikkonut 19.1.1977 pidetyssä neuvottelussa tehtyä sopimusta huokoisen sahaus- ja maalausosaston uudelleen järjestelystä. Työntekijät ovat vastalauseena työnantajan menettelylle ryhtyneet työskentelemään niin, että linjan jäljelle jääneet kolme työntekijää ovat ajoittain ryhtyneet kaikki pakkaustyöhön keskeyttäen sahauslinjan siksi ajaksi. Asianomaisen osaston työnjohtaja on 2.4. ja 3.4.1980 kehottanut Lahtista käyttämään konetta, jolla puutavaraa olisi siirretty puskurivarastoon. Lahtinen ei ole tähän suostunut. Tarkempaa syytä hän ei ole työnjohtajalle ilmoittanut. Tämän jälkeen on Lahtisen työsuhde purettu edellä kerrotuin tavoin.

Kieltäytyessään toimimasta työnjohtajan määräämällä tavalla Lahtinen on osallistunut työntekijäin yhteisesti toimeenpanemaan vastatoimeen huokolevylinjan työntekijämäärää koskevan työnantajan toimenpiteen vuoksi. Purkamisen suorittanut työnantajan edustaja on viimeistään työsuhteen purkamistilanteessa Lahtisen itsensä tekemän ilmoituksen perusteella ja työnjohto jo sitä ennen ollut tietoinen toimenpiteen kollektiivisesta luonteesta, mutta työnantajan edustaja on päättänyt vain Lahtisen työsuhteen perustellen toimenpidettä sillä, ettei muita työntekijöitä ollut sillä tavoin erikseen kehotettu työskentelemään kuin Lahtista eivätkä muut näin ollen olleet vastaavalla tavalla kieltäytyneet työskentelemästä. Työtuomioistuimessa todistajana kuultu kuitulevytehtaan luottamusmies on kertonut, että Lahtisen työvuorossa kuivaamon hoitajaa olisi tämän oman kertoman mukaan myös nimenomaan kehotettu käyttämään nostolaitetta, joka ajaa tavaraa puskurivarastoon, ja että kuivaamon hoitaja olisi tästä kieltäytynyt. Selvitystä siitä ei ole esitetty, että muille työntekijöille olisi annettu tällaista nimenomaista kehotusta. Todistajana kuultu samassa tehtävässä mutta eri vuorossa kuin Lahtinen ollut työntekijä on kertonut, että heidänkin vuorossaan on sahauslinja keskeytetty edellä mainituin tavoin ja linjan kaikki kolme työntekijää ovat ryhtyneet pakkaamaan ilmoittaen siitä myös työnjohdolle, joka on kehottanut työntekijöitä muihin ratkaisuihin, mutta ei ole kehottanut ketään käyttämään siirtolaitetta. Todistajana niin ikään kuultu perustuotannon tuotantopäällikkö on kertonut, että vaikka Lahtisen työvuoroa myöhemmissäkin vuoroissa on tapahtunut häiriöitä, ei muille työntekijöille ole annettu samanlaisia kehotuksia kuin Lahtiselle, sillä kun häiriöitä ei voitu poistaa Lahtisen vuorosta, ei voitu kuvitella, että ne olisi voitu poistaa muista vuoroista. Asiassa on puolin ja toisin esitetty varsin ristiriitaiseksi ja sekavaksi jäänyttä todistelua siitä, mikä vaikutus työntekijöiden käyttäytymiseen oli siirtokoneen kunnolla, samoin kuin työntekijöiden velvollisuudesta käyttää kysymyksessä olevaa siirtokonetta. Lahtinen itse ei ole kieltäytymishetkellä ilmoittanut kieltäytymisen syytä; esitetty selvitys osoittaa sekä työnantajapuolella että työntekijäin taholta toimitun kysymyksessä olevana aikana jossakin määrin epäasiallisesti.

Lahtinen on joutunut työntekijäin yhteisesti toimeenpanemassa työstä kieltäytymisessä muista työntekijöistä poikkeavaan asemaan, kun yksilölliset työskentelykehotukset on kohdistettu miltei yksinomaan häneen. Tuomiossaan n:o 27/1978 työtuomioistuin on katsonut olevan kohtuutonta saattaa yhtä työntekijää silloin kysymyksessä olleista mahdollisista kollektiivisista virheistä niin ankaraan henkilökohtaiseen vastuuseen mitä työsopimuksen purkaminen merkitsee, joskin tällaiset virheet on otettu huomioon työntekijälle tulevaa korvausta alentavana tekijänä.

Työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa, johon irtisanomisen ja lomautuksen perusteista tehdyn yleissopimuksen 4 §:ssä viitataan, säädetään ettei työntekijän irtisanomiseen vaadittavana erityisen painavana syynä voida pitää työntekijän osallistumista lakkoon tai muuhun työtaisteluun. Toisaalta voidaan saman lain 43 §:n säännöksiä työsopimuksen purkamisesta soveltaa työlakosta johtuvaan työn keskeytymiseen, jos sellainen työtaistelutoimenpide on työehtosopimuslain säännösten vastainen. Työntekijöiden painostustoimenpide on kohdistunut voimassa olleen työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan työnjohto-oikeudesta ja ollut siten työehtosopimuslain säännösten vastainen. Edellä mainittuun tuomioonsa n:o 27/1978 viitaten työtuomioistuin kuitenkin katsoo, ettei Lahtisen kieltäytymistä työstä tässä tilanteessa voida pitää sellaisena Lahtisen laiminlyöntinä tai käyttäytymisenä, jonka johdosta yhtiöltä ei kohtuuden mukaan voitaisi vaatia sopimussuhteen jatkamista. Kun kieltäytymistä ei näin ollen voida pitää työsuhteen purkamiseen työsopimuslain 43 §:n mukaan oikeuttavana tärkeänä syynä eikä siten myöskään työsuhteen irtisanomiseen oikeuttavana irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä tarkoitettuna erityisen painavana syynä, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen hyväksyen vahvistaa, että A. Ahlström Osakeyhtiö on Annikki Lahtisen työsuhteen lopettaessaan menetellyt vastoin iritsanomissuojasopimuksen 4 §:n 1 momentin määräyksiä. A. Ahlström Osakeyhtiö velvoitetaan korvaamaan Puutyöväen Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella seitsemälläsadalla markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Tiitola, M. Virtanen, Leivo, Olin ja Pennanen.

Eri mieltä olevan jäsen M. Virtasen lausunto, johon jäsenet Tiitola ja P. Hämäläinen yhtyivät:

Tuomiolla n:o 27/1978 ratkaistu asia on sekä taustaltaan että tapahtumain kulultaan varsin erilainen verrattuna nyt esillä olevaan tapaukseen. Sen vuoksi katson, ettei mainitulla tuomiolla ole olennaista merkitystä nyt esillä olevaa asiaa ratkaistaessa.

Koska Lahtinen toistuneista varoituksista huolimatta on kieltäytynyt käynnistämästä nostolaitetta ja hän on ollut täysin tietoinen kieltäytymisensä seuraamuksista katson, että menettely on muodostanut pätevän työsuhteen purkamisperusteen. Tämän vuoksi harkitsen oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun nähden Metsäteollisuuden Työnantajaliitto saa kärsiä oikeudenkäyntikulunsa itse.