31.12.1979

Yleissopimus 15.5.1946

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sopimus ulkopuolisen työvoiman käytöstä 11.9.1969

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Sopimuksen sitovuus ja noudattamisvelvollisuus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sopimukseen sidotut ovat velvolliset tarkoin noudattamaan tätä sopimusta ja huolehtimaan siitä, että niiden alaiset yhdistykset ja niihin kuuluvat työnantajat ja työntekijät eivät riko sen määräyksiä.

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

5 § Järjestäytymisvapaus

1. Tämän työehtosopimuksen osallisten ja siihen sidottujen keskuudessa noudatetaan järjestäytymisvapautta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

28 § Asiamiehet

1. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ry:n valitsemilla asiamiehillä on oikeus tämän työehtosopimuksen valvontaa, soveltamista ja tulkintaa koskevissa asioissa käydä työpaikoilla, sovittuaan käynnistä sitä ennen työnantajan tai hänen edustajansa kanssa.

2. Asiamiehellä on oikeus saada työnantajalta ne tiedot, jotka ovat hänelle tarpeen mainittujen tehtävien suorittamisessa.

29 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

1 Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksessa tarkoitetussa keskusjärjestöjen välisessä yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. kohta

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. Jos se järjestö, johon työntekijä kuuluu, katsoo, että työntekijän toiminta ammattiyhdistysliikkeessä on välittömästi antanut aiheen työntekijän erottamiseen, voidaan erottaminen alistaa keskusliittojen yhteisesti valitseman elimen tutkittavaksi. Työnantajilla ja työntekijöillä on oikeus vapaasti päättää liittymisestä ammatillisiin järjestöihin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevassa sopimuksessa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II Ulkopuolisen työvoiman käyttö

Edellä esitetyillä perusteilla allekirjoittaneet keskusliitot ovat sopineet että ulkopuolisen työvoiman käyttö on sallittua jäljempänä mainituin edellytyksin:

1 §

Keskusliitot tulevat toimimaan siten, että niiden jäsenliitot, joiden toimialalla voi esiintyä ulkopuolista työvoiman käyttöä ottavat työehtosopimuksiinsa tulevien työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä seuraavat määräykset.

1. Yritysten on rajoitettava laina- eli komennustyöntekijäin käyttö vain työhuippujen tasaamiseen tai muutoin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin sellaisiin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida suorittaa yrityksen omilla työntekijöillä. Epäterveenä työvoiman vuokrauksena on pidettävä toimintaa, jossa eri työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat lainamiehet pidemmän aikaa työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijäin rinnalla ja saman työnjohdon alaisena.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Edellisen lisäksi Suomen Työnantajain Keskusliitto ryhtyy joulukuun 31 päivään 1969 mennessä toimenpiteisiin, jotta sen jäsenyritykset menettelisivät seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Yrityksen pääluottamusmiehelle on selvitettävä vieraan työvoiman käyttöön liittyvät kysymykset siten, kuin keskusliittojen välillä solmitussa luottamusmiessopimuksessa on mainittu.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen 27 §:ssä tarkoitetussa asianosaisliittojen välisessä sopimuksessa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Liitot toteavat, että osapuolten tarkoittama ulkopuolinen kuljettajatyövoima tarkoittaa osaksi keskusliittojen ulkopuolisen työvoiman käytöstä tekemän sopimuksen 1 §:n 1. kohdassa tarkoitettuja lainamiehiä ja osaksi yritykseen tilapäisesti otettuja omia työntekijöitä.

Lainamiesten käytöstä on noudatettava edellä mainitun sopimuskohdan määräyksiä.

Tilapäisten työntekijöiden käyttö tulee lähinnä kysymykseen sellaisissa tilanteissa, joissa ajotehtävien suorittamisessa tarvittava työvoima ylittää tilapäisesti tai ajallaan rajoitettuna kautena vakinaisen henkilökunnan käyttömahdollisuudet yrityksen kaikki ajotehtävät, poissaolot ja työntekijäin välttämättömät lepoajat yms. huomioonottaen.

Pääluottamusmiehellä on oikeus saada tiedot yrityksessä tarvittavasta ulkopuolisesta työvoimasta. Samalla kun liitot korostavat, että lainamiesten tai tilapäisten kuljettajien käytössä on vältettävä sellaisia järjestelyjä, jotka huonontavat omien pysyvien työntekijäin asemaa, ne tähdentävät, että sairaus- ja muissa poissaolotapauksissa ruuhkakausina, äkillisten tilausajojen sattuessa, tapauksessa, jossa ajotehtävä asettaa kuljettajalle erityisiä kielitaito- tai asiakaspalveluvaatimuksia tai muissa senkaltaisissa tilanteissa on yrityksen voitava järjestää kuljetukset käyttäen tarvittaessa lainamiehiä tai tilapäisiä työntekijöitä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Autoliikenteen Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyritykseltä Pekolan Liikenne Oy:ltä oli tilattu linja-auto kuljettamaan Lahden Kimmon lentopallojoukkuetta pelimatkalle Tanskaan 30.8.-4.9.1979 väliseksi ajaksi. Pekolan Liikenne Oy oli nimennyt kuljettajaksi ulkomaan ajoihin tottuneen linja-auton kuljettajan. Ajoreitti oli ollut seuraava: Lahti-Naantali-Kapellskär-Götehorg-Tanska ja sama takaisin. Saavuttuaan 30.8.1979 kello 21.30 Naantaliin oli linja-autonkuljettaja jättänyt matkustajat matkustajapaviljongin luona pois autosta ja ajanut auton laivauspaikalle jääden itse istumaan autoon. Laivausta odotellessaan kuljettaja oli huomannut neljä keskenään keskustelevaa miestä laivauspaikalla. Kahdella näistä miehistä oli ollut yllään punaiset verryttelypuvut, joiden selässä oli ollut kirjaimet AKT ja rintataskussa siivekkeinen merkki. Nämä kaksi miestä olivat tulleet vähän ajan kuluttua linja-auton luo ja kertoneet olevansa AKT:n miehiä. Miehet olivat kysyneet kuljettajalta, oliko tällä AKT:n jäsenkirjaa. Kuljettajan ilmoitettua olevansa järjestäytymätön miehet olivat poistuneet keskustelemaan laivauspaikalla olleiden autolautan työntekijöiden kanssa. Noin 20 minuutin kuluttua olivat miehet palanneet linja-auton luokse ja ilmoittaneet kuljettajalle päättäneensä, että tämä auto ei mene laivaan. Käydyn keskustelun jälkeen linja-autonkuljettaja oli ilmoittanut olevansa valmis liittymään liiton jäseneksi. AKT:n miehet eivät olleet kuitenkaan tähän suostuneet.

Vähän myöhemmin oli saapunut Naantalin satamaan Pekolan Liikenteen niin sanottu laivapikavuoro. Tämän auton kuljettaja oli ollut lähdössä lastin purettuaan Turkuun yöpymään. Ensiksi satamaan tullut autonkuljettaja oli mennyt keskustelemaan laivapikavuoron kuljettajan kanssa ja kertonut tälle, ettei hän päässyt autolauttaan. Tämän jälkeen he olivat molemmat menneet keskustelemaan autolautan henkilökunnan kanssa. AKT:n miesten läsnäollessa laivauspaikalla olleet lautan työntekijät olivat ilmoittaneet, että mikäli ensiksi satamaan tulleen linja-autonkuljettajan auto otettaisiin lauttaan, poistuisivat lautan työntekijät laivasta. Keskustelujen päätyttyä linja-autonkuljettajat olivat sopineet keskenään, että laivapikavuoron kuljettaja lähtisi ajamaan Tanskan tilausajon. AKT:n miehille tällainen järjestely ei kuitenkaan ollut vielä sopinut. Kun laivapikavuoron kuljettajalla, joka oli järjestäytynyt AKT:hen, ei ollut ollut jäsenkirjaa mukana, olivat AKT:n miehet kieltäneet kuljettajan vaihdon. AKT:n miesten käytyä puhelimitse tarkastamassa laivapikavuoron kuljettajan jäsenyyden oli hänet hyväksytty linja-auton kuljettajaksi.

Seuraava AKT:n miesten ehto Pekolan Liikenteen auton laivaan pääsemiselle ja laivan lähtemiselle oli ollut se, ettei ensiksi satamaan tullut linjaautonkuljettaja saanut ajaa laivapikavuoroa seuraavana aamuna Naantalista Lahteen. He olivat uhanneet, että mikäli näin kävisi, tuotaisiin Tanskaan menossa oleva linja-auto takaisin lautan paluuvuorolla. Autonkuljettaja oli soittanut Lahteen ajomestarille ja pyytänyt tätä tulemaan Naantaliin, mihin ajomestari olikin suostunut. Ajomestari ei kuitenkaan ollut kelvannut AKT:n miehille pikavuoron kuljettajaksi. Tämän jälkeen linja-auton kuljettaja oli luvannut hankkia järjestäytyneen kuljettajan kuljettamaan pikavuoroa aamulla Lahteen. Tähän AKT:n miehet olivat suostuneet. Pekolan Liikenne olikin joutunut järjestämään Naantalista Lahteen lähteneen aamupikavuoron kuljettajaksi järjestäytyneen kuljettajan. AKT:n miehet olivat vielä 31.8.1979 aamulla olleet tarkastamassa Naantalin satamassa, että pikavuoron kuljettajana ei ollut ollut kuljettaja, jonka lautalle pääsyn he olivat estäneet.

Vuoden 1979 alussa AKT oli pannut toimeen laajaa julkisuutta saaneen jäsenhankintakampanjan. Tuomiossaan n:o 20/79 työtuomioistuin oli todennut AKT:n kampanjan lainvastaiseksi ja tuominnut sen työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon. Työtuomioistuimen tuomion jälkeen oli Autoliikenteen Työnantajaliiton toimitusjohtaja AKT:lle lähettämässään kirjeessä edellyttänyt, että työntekijäliitto luopuisi työtuomioistuimen lainvastaiseksi toteamasta menettelystä. AKT:n puheenjohtaja olikin ilmoittanut suullisesti ja myöhemmin myös kirjallisesti, että työntekijäliitto jatkaisi järjestäytymiskampanjaansa siinä muodossa, että kampanja ei enää kohdistuisi Autoliikenteen Työnantajaliiton jäseniin. Mainitusta lupauksestaan AKT ei ollut kuitenkaan nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa pitänyt kiinni, koska Pekolan Liikenne Oy oli työnantajaliiton jäsen.

AKT:n toimenpiteet kysymyksessä olevassa tapauksessa olivat kohdistuneet työehtosopimuksen keskeisimpiin määräyksiin ja periaatteisiin loukaten niitä törkeällä tavalla. Erityisen raskauttavana oli pidettävä sitä, että AKT oli ryhtynyt mainitunlaisiin toimiin siitä huolimatta, että työtuomioistuin oli aivan äskettäin todennut sen menettelyn lainvastaiseksi ja että se oli nimenomaisesti vakuuttanut työnantajaliitolle luopuvansa työtuomioistuimen lainvastaiseksi toteamasta menettelystä. Itsestään selvää oli, että Naantalin sataman tapahtumat olivat olleet AKT:n tiedossa ja mitä ilmeisimmin toimitsijat olivat saaneet sieltä ohjeensa. Edellä mainituilla perusteilla Autoliikenteen Työnantajaliitto on pyytänyt Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

Kanteeseen vastatessaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto (AKT) on lausunut, että sopimus ulkopuolisen työvoiman käytöstä, liittojen välinen tulkintaohje sekä yhteistoimintalain velvoitteet olivat olleet taustana sille, mitä oli tapahtunut Naantalin satamassa 30.8.1979. Erityisesti tilausajoliikenteessä alan työnantajat käyttivät ulkopuolista työvoimaa tarjoamatta ajotehtäviä ensin omalle henkilökunnalleen ja huomioimatta ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevia määräyksiä. Tilapäiset, normaalisti muilla aloilla työskentelevät työntekijät ajoivat tilausajoja usein työehtosopimuksen minimiehtoja alittavilla palkoilla.

Auto- ja Kuljetusalan. Työntekijäliiton toimihenkilöt olivat 30.8.1979 olleet tarkastamassa autolautalle menevien kuljettajien jäsenkirjoja. Jäsenkirjatarkistuksesta oli jo aiemmin julkisuudessa ilmoitettu eikä tälläisen toiminnan ollut työtuomioistuimen tuomiossa n:o 20/79 katsottu loukkaavan Autoja Kuljetusalan Työntekijäliiton työehtosopimukseen eikä työehtosopimuslakiin perustuvia velvoitteita. Jäsenkirjatarkastusta suorittava toimitsija oli tullut kanteessa mainittuna ajankohtana juttelemaan Pekolan Liikenne Oy:n kuljettajan kanssa kysyen hänen jäsenkirjaansa. Toimitsijan tiedusteluun kuljettaja oli vastannut että hän ei kuulunut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliittoon, koska hän työskenteli Lahden kaupungin palveluksessa ja teki linja-autonkuljettajan työtä vain tilapäisesti oman toimensa ohella. Edelleen linja-autonkuljettaja oli ilmoittanut, ettei hän kuulunut myöskään kunnallisen alan ammattiliittoon KTV:hen, koska hän oli tilapäinen kaupungin työntekijä. Kun toimitsija oli linja-autonkuljettajan vastauksesta todennut, että kyseessä oli ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskeva tapaus, oli hän tiedustellut linja-autonkuljettajalta, oliko mainitun kuljettajan käytöstä tilausajon kuljettajana tiedotettu yrityksen pääluottamusmiehelle ja oliko asiasta neuvoteltu yrityksessä. Toimitsijan kysymykseen autonkuljettaja oli vastannut, että näin ei ollut tapahtunut. Keskustelun jälkeen linja-autonkuljettaja olisi halunnut liittyä AKT:n jäseneksi, mutta koska hän oli ilmoittanut työskentelevänsä KTV:n alaisessa työpaikassa, ei häntä ollut voitu sääntöjen mukaan ottaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton jäseneksi. Myöhemmin asiaa selvitettäessä oli ilmennyt, että mainittu kuljettaja oli ollut työsuhteessa Pekolan Liikenne Oy:hyn jo vuoden 1978 keväästä lähtien, joten kyseessä ei ollut ollut ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskeva tapaus. Ilmoittaessaan olevansa Lahden kaupungin palveluksessa linja-autonkuljettaja oli jostain syystä harhauttanut toimitsijaa.

Linja-autonkuljettajan väärästä ilmoituksesta johtuen Autoja Kuljetusalan Työntekijäliiton toimitsija oli tullut siihen käsitykseen, että kysymyksessä oli alalla tavanomainen ulkopuolisen työvoiman käytöstä tehdyn sopimuksen ja yhteistoimintalain rikkominen. Suuttumus sopimuksen ja lain rikkomisesta oli aiheuttanut sen, että toimitsija oli toiminut siten kuin kanteessa oli kerrottu. Kyse ei siis ollut ollut järjestäytymiskampanjasta ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton Autoliikenteen Työnantajaliitolle antama ilmoitus piti edelleen paikkansa. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on jättänyt työtuomioistuimen harkintaan sen, oliko sen toimitsijoiden käytös Naantalin satamassa ollut työrauhavelvollisuutta rikkovaa.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton toimitsijat ovat 30.8.1979 olleet Naantalin satamassa suorittamassa jäsenkirjatarkistuksia, jolloin eräs kantajaliiton jäsenyrityksen Pekolan Liikenne Oy:n palveluksessa oleva autonkuljettaja on todettu järjestäytymättömäksi. Kanteessa kerrotuin tavoin ovat toimitsijat estäneet hänen kuljettamansa linjaauton pääsyn autolautalle. Tähän ei ole tuonut muutosta sekään, että hän on luvannut liittyvä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton jäseneksi. Kuljettajan saatua tilalleen saman yhtiön palveluksessa olevan satamaan tulleen toisen linja-autonkuljettajan ovat Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton toimitsijat varmistuttuaan tämän toisen kuljettajan jäsenyydestä kieltäneet ensin mainittua kuljettajaa ajamasta tämän toisen kuljettajan Turkuun tuomaa linja-autoa takaisin Lahteen seuraavana aamuna uhkaamalla, että autolautalla olevaa linja-autoa ei muuten päästetä Ruotsin puolella lautasta pois. Toimitsijoiden kieltäydyttyä hyväksymästä yhtiön palveluksessa olevaa ajomestaria Lahteen lähtevän linja-auton kuljettajaksi on autoa kuljettamaan hankittu toimitsijoiden hyväksymä yhtiön palveluksessa oleva järjestäytynyt kuljettaja.

Ensin mainittua kuljettajaa ja hänen matkansa keskeyttäneitä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton toimitsijoita on kuultu todistajina työtuomioistuimessa, mutta epäselväksi on jäänyt, mitä heidän keskensä oli Naantalin satamassa puhuttu kuljettajan olemisesta kunnan palveluksessa. Toimitsijat ovat näissä keskusteluissa kertoneet saaneensa sen käsityksen, että Pekolan Liikenne Oy olisi asian yhteydessä toiminut vastoin ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevia työehtosopimusmääräyksiä, ja estäneet tällä perusteella kuljettajan matkan, sen sijaan että olisivat ryhtyneet työehtosopimuksen edellyttämiin toimenpiteisiin riitakysymyksen selvittämiseksi. Kuljettaja taas on kertonut jääneensä siihen käsitykseen, että matkan estäminen johtui hänen järjestäytymättömyydestään. Siitä riippumatta, kumpi mainituista seikoista on ollut matkan estämisen lopullisena aiheena, on toimitsijoiden toiminta muodostanut työtaistelutoimenpiteen, joka on kohdistunut asianosaisliittojen välisen työehtosopimuksen asianomaisiin, siis joko ulkopuolisen työvoiman käyttämistä tai järjestäytymisvapautta koskeviin määräyksiin. Työtaistelutoimenpiteeseen on kuulunut myös edellä mainittu toiminta, jolla toisen linja-auton kuljettaminen Lahteen muuten kuin järjestäytyneen kuljettajan toimesta on estetty. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto vastaa toimitsijoidensa toiminnasta.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton maksamaan Autoliikenteen Työnantajaliitolle hyvityssakkona työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 5 000 markkaa ja korvaamaan sanotun liiton oikeudenkäyntikulut 1 200 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, P. Hämäläinen, Hyppönen ja Lankinen

Tuomio oli yksimielinen.