30.11.1972

4 § Työrauhavelvoite

Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 § Työpalkat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 § Kokonaistuntipalkkajärjestelmä

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

12 § Urakka- Ja palkkiotyö

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa esiintuonut, että liittoon jäsenenä kuuluvan Oy Kyro Ab:n tehtaalla vastaajaliiton alayhdistyksen Paperiteollisuuden Työntekijäin Liiton Kyröskosken osasto n:o 38 r.y:n asettama pääluottamusmies Tapani Viitamaa oli syksyllä 1971 jättänyt työnantajalle hiomon työntekijöitä koskevan palkankorotusesityksen. Kun asiasta tämän jälkeen oli neuvoteltu paikallisesti ja liittojen välillä, se oli sovittu 17.12. paikallisten osapuolten kesken. Asia oli sitten otettu uudelleen käsiteltäväksi paikallisten osapuolten välillä. Työntekijät olivat perustelleet vaatimustaan väitetyllä tuotannon kohoamisella. Vuonna 1971 oli tuotanto kuitenkin laskenut vuoden 1970 tuotantoon verrattuna. Kun siis hiomon palkoista oli joulukuussa 1971 tehty sopimus ja kun korotusesitys ei perustunut työehtosopimuksen määräyksiin, ei siihen ollut suostuttu. Neuvotteluissa, joita oli käyty vielä 6.4.1972, ei näin ollen ollut saavutettu yksimielisyyttä. Vaatimuksensa tukemiseksi hiomon työntekijät olivat 5.4. kello 18.30 aloittaneet työn jarrutuksen, johon olivat ottaneet osaa muiden ohella vuorojen luottamusmiehet Eino Kopperoinen ja Reijo Kuusisto. Hiomon tuotanto oli normalisoitunut seuraavana aamuna kello 8 alkaneiden neuvottelujen ajaksi jarrutuksen alkaessa jälleen 10.15. Massan saannin vähennyttyä jarrutuksen seurauksena oli kartonkitehtaalla jouduttu pysäyttämään paperikone I kello 11.53 ja paperikone 2 kello 12.25. Massaa oli sen sijaan riittänyt paperitehtaalle, kun kaikki hiomosta tuleva hioke oli ohjattu sinne paperikone 3:lle.

Paperitehtaan luottamusmies Seppo Marttila oli 6.4. yövuoron alkupuolella ilmoittanut vuoromestarille, että "porukka" oli päättänyt pysäyttää paperikone 3:n kuitenkin niin, että tarkoitus oli toimia asiallisesti. Tämän jälkeen hiomoon mennyt sama vuoromestari oli tavannut hiomossa kello 22.30 pääluottamusmies Viitamaan, joka työskentelee päivätyössä, sekä hiomon luottamusmies Kopperoisen. Kopperoinen oli ilmoittanut vuoromestarille, että työntekijät pitävät silloista hiontavauhtia sopivana eivätkä aio hidastaa sitä enempää. Luottamusmies Marttila oli uudelleen noin kello 24 ilmoittanut vuoromestarille, että "porukka" pysäyttää koneen, jolloin vuoromestari oli antanut tarpeelliset tekniset ohjeet. Koneenhoitajan ilmoitettua, ettei hän tiennyt pysäyttämismääräyksestä mitään eikä myöskään aikonut pysäyttää konetta, olivat rullamiehenä toimiva luottamusmies Marttila ja varakoneenhoitaja Helge Ekstam noin kello 1.10 pysäyttäneet puumassa- ja hylkypumpun. Tämän jälkeen oli koneen pysäyttäminen ollut ainoa mahdollisuus vahinkojen välttämiseksi. Kello 1.35 tapahtuneen pysäyttämisen jälkeen oli suoritettu koneiden pesut ja muut tarpeelliset toimenpiteet. Näin syntyneen lakon johdosta koko tehdas oli seissyt 7.4. alkaen 10.4. saakka, jolloin työt taas olivat alkaneet.

Yhtiö oli 6.4. ja 7.4. antamillaan tiedotteilla ilmoittanut työntekijöille hiomon jarrutuksesta ja sen aiheuttamista seurauksista lomautuksineen. Myös pääluottamusmiehelle oli ilmoitettu sekä suullisesti että kirjallisesti hänen velvollisuuksistaan työtaistelun johdosta.

Ammattiosaston 7.4. pidetyn epävirallisen kokouksen jälkeen oli työnantajalle ilmoitettu, että työt aloitetaan määrätyin ehdoin 10.4. Työntekijät olivat sitten 9.4. pidetyssä ammattiosaston yleisessä kokouksessa päättäneet palata työhön sanottuna päivänä. Työt olivat alkaneet normaaleina työhöntuloaikoina, ja koneet oli käynnistetty aamupäivän kuluessa. Koneiden käynnistyttyä oli paperikone käynyt lähes normaalilla tuotannolla, mutta kartonkitehtaalla oli lievä jarrutus jatkunut uuden työehtosopimuksen 23.4. tapahtuneeseen allekirjoittamiseen saakka. Kerrotut lakot ja jarrutukset olivat aiheuttaneet 938 kartonkitonnin ja 656 paperitonnin tuotannon menetykset.

Työntekijät olivat kerrotulla menettelyllä yrittäneet painostaa työnantajaa suostumaan esittämiinsä palkankorotusvaatimuksiin työehtosopimuksen mukaisen neuvottelumenettelyn ollessa kesken. Ammattiosasto ja sen asettama pääluottamusmies ja luottamusmiehet olivat tukeneet työntekijöitä, minkä lisäksi hiomon ja paperitehtaan luottamusmiehet itse olivat osallistuneet työtaistelutoimenpiteisiin, ammattiosaston ryhtymättä riittäviin toimenpiteisiin normaalin olotilan palauttamiseksi kysymyksessä oleville tehdasosastoille.

Näillä perusteilla Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiteollisuuden Työntekijäin Liiton Kyröskosken osasto n:o 38:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa selvästä rikkomisesta ja laiminlyönnistä.

Kanteeseen vastatessaan Paperiteollisuuden Työntekijäin Liitto on lausunut, että hiomon palkka- ja työolosuhteista oli käyty tuloksetta neuvotteluja jo useamman kuukauden ajan. Työntekijäin työolosuhteisiin liittyvät vaatimukset koskivat muun muassa työtilojen ja sosiaalitilojen siisteyden parantamista. Nämä vaatimukset eivät olleet aiheuttaneet toimenpiteitä työnantajan taholta. Palkkaerimielisyys oli syntynyt vasta kun työntekijäin työmäärä oli puuraaka-aineen huonontuessa lisääntynyt kohtuuttomasti suhteessa tuotettuun hiokemäärään. Neuvottelut olivat kariutuneet 5.4. työnantajan ilmoitettua, niin kuin kanteestakin selvisi, ettei ollut mitään syytä palkkojen tarkistuksiin. Neuvotteluja oli kuitenkin jatkettu seuraavana yönä eli 6.4. kello 2-5. Neuvottelussa olivat olleet yhtiön työsuhdeasiamies insinööri Lauri Keskinen, pääluottamusmies Viitamaa sekä luottamusmiehet Kopperoinen ja Marttila. Neuvottelun tuloksena oli ollut, että molemmat osapuolet olivat luvanneet tehdä parhaansa erimielisyyksien selvittämiseksi. Työnantajan edustaja oli luvannut lopullisen vastauksen erimielisyyskysymyksiin seuraavana päivänä kello 10:een mennessä. Saatu vastaus oli taas ollut kielteinen. Seuranneissa neuvotteluissa oli työnantajapuolikin myöntänyt suuren osan työntekijöiden vaatimuksista aiheellisiksi, joten työnantaja olisi työsuhdeasiain joustavammalla hoidolla voinut selvittää tilanteen ilman syntyneitä vakavia erimielisyyksiä. Neuvottelujen jouduttua umpikujaan työnantaja oli 6.4. kello 15.30 ilmoitustaululle pannulla lomautusilmoituksella ilmoittanut lomauttavansa osan tehtaan työntekijöitä samana päivänä kello 22. Loput työntekijät oli lomautettu seuraavana päivänä kello 14. Vain pieni osa työntekijöistä oli siis tiennyt lomauttamisesta ennen sen voimaantuloa. Tietoa eivät olleet ennakolta saaneet aamuvuoron ja yövuoron työntekijät eivätkä vapaapäivällä olleet työntekijät eikä myöskään suurin osa päivävuorossa olleista työntekijöistä. Se, että lomautuksen perusteet ja käytetty menettelytapa eivät täyttäneet työehtosopimuksen määräyksiä, vaikeutti ammattiosaston toimintamahdollisuuksia tilanteen selvittämisessä työpaikalla. Paperikone 3:n yövuoron työntekijäin saapuessa työpaikalle kello 22 heitä vastassa tehtaan portilla oli ollut työsulkuvartio, joka oli valinnut sisään päästettävät henkilöt. Paperikone 3:n työntekijät olivat työpaikalle tämän jälkeen tultuaan miltei yksimielisesti ilmoittaneet luottamusmiehille, etteivät he jää työhön näillä edellytyksillä. Työntekijät olivat ilmoittaneet luottamusmies Marttilalle asian siten, että joko koneet pysäytetään ja pesut suoritetaan taikka työntekijät poistuvat työpaikalta jättäen koneet niiden vielä käydessä. Kun konetta ei voitu pitää käynnissä jäljelle jääneiden työntekijäin voimin ja kun uhkaava taloudellinen riski oli ilmeinen, luottamusmies Marttila oli ilmoittanut työnjohdolle, että paperikone tullaan pysäyttämään. Kone oli sitten pysäytetty ja pesut suoritettu, minkä jälkeen työntekijät olivat poistuneet tehtaalta 7.4. kello 6 työvuoronsa päättyessä ja 8 tuntia ennen heille ilmoitetun pakkolomautuksen alkua. Näillä työntekijöillä ei ollut mitään palkkoihinsa tai työolosuhteisiinsa kohdistuvia vaatimuksia, vaan heidän toimintansa motiivina oli solidaarisuuden osoittaminen väärin perustein lomautettuja tovereitaan kohtaan. Huhtikuun 7 päivänä kello 6 aamuvuoroon ja kello 7 päivätyöhön tulleet työntekijät oli käännytetty tehtaan portilta takaisin. Tuotantolaitoksen seisominen ei siis ollut johtunut yksinomaan työntekijöistä.

Paperiteollisuuden Työntekijäin Liiton Kyröskosken osasto n:o 38 oli toiminut tilanteen selvittämiseksi ripeästi. Jo 7.4. oli ollut osaston epävirallinen kokous. Ammattiosaston kokouksessa 9.4. oli hyväksytty toimikunnan samana päivänä pitämässään kokouksessa tekemä esitys työhön paluusta seuraavana aamuna. Työhön paluu olikin tapahtunut tämän päätöksen mukaisesti työnantajan peruutettua työsulkupäätöksen.

Ammattiosasto oli siis toiminut erittäin aktiivisesti työsuhteiden normalisoimiseksi. Osaston toimintamahdollisuuksia oli kerrotuin tavoin haitannut se, että työnantajapuoli ei ollut omassa toiminnassaan noudattanut työehtosopimuksen määräyksiä. Kun ammattiosasto oli täyttänyt sille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet, Paperiteollisuuden Työntekijäin Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Paperiteollisuuden Työntekijäin Liiton Kyröskosken osasto n:o 38 on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä 'käyneen selville, että Oy Kyrö Ab:n hiomon työntekijät ovat palkankorotusvaatimuksensa tukemiseksi aloittaneet 5.4. kello 18.30 työn jarrutuksen, joka osapuolten välillä seuranneena yönä käydyn keskustelun perusteella on lopetettu seuraavana aamuna eli 6.4. käydyn neuvottelun ajaksi. Jarrutus on kuitenkin alkanut uudelleen neuvottelun päätyttyä tuloksettomana. Hiomon jarrutuksen aiheuttaman massapulan vuoksi on tehtaan kaksi kartonkikonetta jouduttu pysäyttämään muutaman tunnin kuluttua, mistä johtuen näiden koneiden työntekijät on jouduttu kanteessa kerrotuin tavoin lomauttamaan. Työnantaja on myös ilmoittanut, että hiomon jarrutuksen jatkuessa joudutaan myös paperikone pysäyttämään, jolloin koko tehdas hiomon työntekijäin menettelyn vuoksi tulee pysähtymään. Paperikone on kuitenkin jo ennen suunniteltua aikaa pysäytetty työntekijäin toimesta Paperiteollisuuden Työntekijäin Liiton Kyröskosken osasto n:o 38:n työpaikalle asettaman luottamusmiehen Seppo Marttilan ilmoittaessa pysäyttämisen johtuneen siitä, että paperikoneen työntekijät Marttilan kielloista huolimatta olivat päättäneet poistua tehtaalta vastalauseena sille, että tehtaan muut työntekijät oli lomautettu.

Työtuomioistuin katsoo jutussa edelleen käyneen ilmi, että sanotun ammattiosaston hiomoon asettama luottamusmies Eino Kopperoinen on ottanut osaa jarrutukseen. Ammattiosaston asettaman pääluottamusmiehen Tapani Viitamaan ja muiden luottamusmiesten, joiden tiedossa jarrutus on ollut, ei liioin ole näytetty pyrkineen estämään sitä eikä myöskään tehokkaasti estämään paperikoneen pysäyttämistä niin kauan kuin koneella vielä olisi ollut työtä. Ammattiosasto on kuitenkin tehtaan pysähdyttyä vastineen osoittamin tavoin viipymättä pidetyissä kokouksissa pyrkinyt asian selvittämiseen. Ammattiosaston 7.4.1972 järjestämässä työntekijöiden kokouksessa on töiden käynnistämiselle tosin vielä asetettu työtaistelun tavoitteisiin liittyviä ehtoja, mutta muuten on ammattiosaston toiminta tässä vaiheessa ollut osaltaan myötävaikuttamassa siihen, että työtaistelu jäi lyhyeksi. Ammattiosasto vastaa kuitenkin luottamusmiestensä edellä kerrotusta menettelystä.

Näillä perusteilla ja kun työtaistelu on edellä sanotun mukaisesti kohdistunut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Paperiteollisuuden Työntekijäin Liiton Kyröskosken osasto n:o 38:n maksamaan Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkona työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 2000 markkaa sekä korvaamaan Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 500 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Aranto, Vihma, Heiniö, Hyppönen, Kaski ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.